keskiviikko 01. joulukuun 2021

Jouluherkkuja & kuusen kynttilöitä

MOIKKAMOI!

Voi kuulkaa, se on jännä juttu, miten sitä joskus koki päänvaivaa tästä pimeästä kaudesta (tai lähinnä siitä, että työpäivien jälkeen on pimeää) ja valokuvaamisesta. Voi kun silloinkin olisi ajatellut, että näillä mennään. Tunnelmalliset hämäränhyssyiset kuvat ovat ihan ok. Ikä on tuonut mukanaan lempeyttä ja armollisuutta.

Laitettiin sunnuntaina joulukuusi pystyyn ja vaikka joulu on monella kuusen muodossakin aikaistunut, niin silti tuo aiheuttaa ihmetystä. Mä olen sitä mieltä, että kukin aloittakoon joulun vieton ja joulun odotuksen silloin, kun itsestä tuntuu hyvältä. Ei silloin, kun se on muille ok :)

Meillä on tässä kolmisen viikkoa aikaa nauttia joulusta omassa kodissa. Ajateltiin tehdä se täysin rinnoin. Eka mietin, että ei kai vielä kaiveta nissejä ja nasseja esille, mutta miehen ”Miksikäs ei?” -kysymys kolhati. Miksipäs ei. Tämä joulun alla fiilistely on ihan parasta. Aamulla töihin lähtee astetta leppoisampi ja rennompi minä. Kiitos kuusen kynttilöiden loisteessa juodun aamukahvin.

Eilen vietettiin tyttöjen iltaa, tehtiin joulumakeisia ja katsottiin Koko Suomi leipoo -joulujaksoja. Tänään joulumakeisien syöminen jatkuu joululeffan ohella. Netflixin Poika nimeltä Joulu -leffaa on kovin kehuttu!

Suosin helppoja joulumakeisia. Monena vuonna olen tehnyt fudgea ja jouluisia raakapalleroita. Tänä vuonna tein ikisuosikkejani eli suklaakuorrutettuja täytettyjä taateleita. Loppu suklaa ja pistaasipähkinärouhe pääsi pipareiden koristeeksi.

Jouluiset suklaataatelit

10 medjool taatelia, kivet poistettuna
makeuttamatonta maapähkinävoita
tummaa (86%) suklaata
kanelia
suolattuja pistaasipähkinöitä

1. Täytä taatelit maapähkinävoilla
2. Sulata tummaa suklaata ja lisää maun mukaan kanelia
3. Dippaa taatelit sulatettuun suklaaseen ja ripottele päälle rouhittuja pistaasipähkinöitä.
4. Anna tekeytyä jääkaapissa noin puolisen tuntia

Tuo tumman, hieman karvaan,  suklaan, makean taatelin ja suolaisen pistaasipähkinän liitto on taivaallinen. Nämä ovat siitä kivoja herkkuja, että yksi per ilta riittää viemään makeanhimon.

Mutta ennen kuin aloitetaan joulufiilistelyt tältä illalta, niin pikkuinen happihyppely tulee tarpeeseen. En ole lokakuun alun jälkeen juossut, mutta nyt kun olo alkaa tuntumaan jo siltä, että rautakuuri puree, niin taidan uskaltautua juoksemaan. Tuota touhua olen kaivannut melkein yhtä paljon kuin lähestyvää joulua!

KESKIVIIKKOTERKUIN,


sunnuntai 28. marraskuun 2021

Onneksi meillä on joulu ♥

HEI IHANAT

ja mitä suloisinta ensimmäistä adventtia! Tänä viikonloppuna ollaan juhlittu rakkaan kummitytön ripille pääsyä ja samana päivänä hyvästelty yksi rakas viimeiselle matkalleen. Elämän ääripäitä, jotka muistuttavat siitä, mikä tässä elämässä on merkityksellisintä. Kyllä ne on ne rakkaat ja hyvinvointi.

Käytiin myös tänään ”kuusimetsällä” ja vitsit se oli vaikeaa tänä vuonna. Nyt kun on pakkasta ja kuuset nojailivat tuolla ”metsällä” toisiaan vasten, niin tuli ostettua sika säkissä. Tai no, kuusi paketoituna. Nyt kuusi sulaa tuolla olohuoneessa ja pian nähdään, mitä tuli ostettua ;)

Vakaa aikomukseni oli tänä vuonna siirtyä perinteisistä kuusenkynttilöistä led-valoihin, mutta en löytänyt sellaista valohuppua ajoissa, joten perinteisillä mennään. Sellainen valohuppu pitää sitten ottaa Lapin kuusta koristamaan.

Eilen rippijuhlissa juteltiin siitä, kuinka ihanaa on, että meillä on joulu. Joulu, joka katkaisee pitkän syksyn. Jota odottaa ja valmistella jo hyvissä ajoin. Tämä marraskuun loppu on ainakin mulle jo sellaista jouluun laskeutumisen aikaa. Odotus ja suunnittelu on parasta, niin joulussa kuin matkustelemisessakin.

Jotenkin tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, joulu tuo sellaista valoa tietynlaisen epätietoisuuden keskelle. Tuttua ja turvallista rutiinien ja tapojen muodossa. Meille joulu on vahvasti valon juhla. Mutta tiedän, että se ei sitä kaikille ole.

Muistan silloin kahdeksan vuotta sitten, kun iskä kuoli muutama päivä ennen joulua miettineeni, että joulu ei tule enää koskaan tuntumaan joululta. Toisin kävi. Musta tuntuu, että se on se lähestyvä joulu, joka tekee tuosta ajasta vielä lohdullisemman.

Nyt kun meiltä on viety osin vapaus ja tietynlainen varmuus hyvinvoinnista tuon tuntemattoman uhan takia, joulu nousee jälleen uuteen merkitykseen. Vaikka maailma kuinka myllertää, niin

Onneksi meillä on joulu.

Vedenjakaja, jota syksyn pimeillä fiilistellään joululehtiä lukien glögimuki kädessä kynttilän valossa. Vedenjakaja, jonka jälkeen itselläni alkaa jo kevään odotus. Ikään kun jouluna käännettäisiin kelloja täysin uuteen suuntaan. Juu, siihen mökkihöperön h-hetken suuntaan.

Postauksen kuvat ovat parin vuoden takaa. Josko nyt olisi kuusi sulanut siihen malliin, että voisi laittaa valot ja koristeet. Vietetään myöhemmin illalla myös pikkujouluja perheen kesken. Niitä varten paistetaan pellillinen torttuja ja laitetaan glögit lämpenemään. Ah, onneksi meillä on joulu

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 24. marraskuun 2021

Salaatti-idea joulupöytään

MOIKKA KESKIVIIKKOILTAAN!

Alkuviikko on tehty iltaisin vaihto-oppilasjuttuja ja vielä olisi muutama lomake täyttämättä tai lähettämättä täytettäväksi. Rokotuksia haettiin eilen apteekista ja enpäs ole aiemmin edes miettinyt, kuinka hintavia nuo ovat. Yhdysvallat vaatii sellaisiakin rokotuksia, joita meillä ei rokotusohjelmaan kuulu, joten ovat pakollisia. Eilen oli jälleen Teams-palaveri vaihtarijuttujen tiimoilta ja täytyy sanoa, että kerta kerralta tuo konkretisoituu, että se esikoinen on oikeasti sinne lähdössä. Viimeistään itsenäisyyspäivänä ollaan saatu tämä lähtöön liittyvä paperirumba numero 1 tanssittua loppuun ja sitten vain odotellaan. Vaikka tuntuu, että on paljon työtä, niin on se kaikki sen arvoista.

Ajattelin tulla vinkkaamaan teille superhyvästä salaatista, joka menee ihan sellaisenaankin, mutta näkisin myös joulupöytää koristamassa. Mä rrrrakastan salaatteja. Niin kuin te jo tiedättekin. Rakastan muuten paljon muitakin asioita kuin salaattia ja sain joskus siitä kommenttia, että ei kaikkea voi noin rakastaa :D No mä rakastan enkä peittele sitä.

Joten tänään juttua salaattirakkaudesta tai lähinnä tästä kyseisestä salaatista. Jos saisi valita yhden ruoan/kategorian, jota syödä loppuelämä, niin mulla se olisi salaatit (kakkosena olisi mediaseksikkäästi peruna). Kylmät ja lämpimät, täyttävät ja kevyet, raikkaat ja mausteiset. Salaatteja kun on niin helppo varioida.

Törmäsin Pinterestissä Half Baked Harvestin ruusukaalisalaattiin, jota oli pakko viikonloppuna samointein tehdä. Voi olla, että tästä tulee tämän vuoden joulupöytään kaveri Waldorfin salaatille. Niin maukasta! Ollakin, että ruusukaalien kanssa mulla on ollut vähän niin ja näin. Välillä maistuu, välillä ei. Tässä salaatissa maistui kyllä tosi hyvin!

Alkuperäiseen ohjeeseen tuli pekonia, mutta korvasin sen serranon kinkulla. Vuohenjuuston puuttuessa jääkaapista, valitsin tilalle fetajuuston. Ai niin, osaatteko te työstää granaattiomenaa siististi? Mä en. Pitäisi katsoa joku ohjevideo. Meillä oli keittiön seinä ja pienkoneet täynnä punaisia täpliä salaatin tekemisen jälkeen ;D

Ruusukaalisalaatti

400 g ruusukaaleja
4 siivua serranon kinkkua
2 rkl oliiviöljyä
2 dl granaattiomenan siemeniä
fetajuustoa

Kastike
0,5 dl hunajaa
2 rkl voita
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl rosepippureita murskattuna
sormisuolaa
2 tl raastettua appelsiinin kuorta

1. Pese ruusukaalit ja puolita ne, aseta uunivuokaan
2. Leikkaa serranon kinkku pikku paloiksi ja sekoita ruusukaalien kanssa
3. Lorota päälle oliiviöljy, sekoita
4. Paista 200 asteessa uunin alatasolla välillä sekoittaen noin 30 minuuttia tai kunnes ruusukaalit ovat ottaneet väriä ja kinkut rapsakoituneet
5. Valmista sillä aikaa kastike; pehmitä hunaja kattilassa (alkaa hieman poreilla), lisää pippurit, suola, appelsiinin kuori, voi ja valkoviinietikka. Hämmennä kunnes voi sulaa.
6. Kaada ruusukaalien päälle ja sekoita, lisää murusteltu feta ja granaattiomenan siemenet

Semmoisia keskiviikkoiltaan. Toivottavasti sielläkin on viikko sujunut mukavissa merkeissä! Pikkupakkanen on todellakin tehnyt hyvää. Ja ensi viikolla onkin jo joulukuu

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,