Ingressi: Mietin pitkään, että voinko tässä maailman tilanteessa kirjoitella muutaman rivin reissusta. Laittaa kuvia kohteesta, joka on hyvinkin ristiriitainen monilta eri kanteilta katsottuna. Välittää aurinkoa kuvien myötä. Mutta koska sain niin monia kyselyitä reissupostauksen perään, niin rohkenen sen tehdä. Ehkä tässäkin ajassa ajatusten vieminen pois lööppien uutisista tekee välillä hyvää ♥

 

”Voisko joku nipistää mua?” ajattelin itsekseni, kun käveltiin matkalaukkujen kanssa P3-parkkihallista kohti Helsinki-Vantaan terminaalirakennusta. Lähtöselvitystiskeille ei ollut jonoa ja turvatarkastuskin sujui nopeammin kuin ikinä.

Siinä vaiheessa, kun päästiin non-schengen alueelle meinasi päästä itku. Sellainen tietynlainen ”Voi tätä olen niin odottanut” yhdistettynä ”Miksi kaikki ammottaa tyhjyyttään ja kauppojen ovet ovat kalteriovin suljettu?” -itku. Olo oli epätodellinen.

Vasta kun käytiin putkea pitkin koneeseen, tunsin kuplivan tunteen vatsassani. Tätä olin odottanut.

Sitä tunnetta, kun kone lähtee kiitoradalla kiihdyttämään. Kun sen renkaat irtoavat maasta. Kun kotimaan valot kaikkoavat. Kun pienen turbulenssin aikana miettii, että josko tämä jäisi nyt tähän.

Kun kone lähtee laskeutumaan ja astut ensimmäisen kerran ulkomaan kamaralle reiluun kahteen vuoteen.

Kun näet lasten ilmeestä ja eleistä heidän tuntevan sun kanssas just sitä samaa tunnetta.

Vihdoinkin.

Avaat puhelimen, etsit ilmaisen lentokentän wifin ja se just tuntemasti lomafiilis vaihtuu uutisten myötä täysin erilaiseen tunnekavalkadiin.

Ei voi olla totta.

Parin ensimmäisen päivän lamaantumisen jälkeen sain koottua ajatukseni ja nautin täysin rinnoin siitä, minkä takia reissuun alunperin lähdettiinkin eli laatuajasta perheen kanssa. Uiden, yatzya pelaten, lukien, nukkuen. Vaikka arkea arvostankin, niin ei ole kieltäminen sitä, etteikö arkiympyröistä pois lähteminen välillä tekisi hyvää.

Meillä oli tällekin reissulla varattu kaksi eri hotellia. Ollaan huomattu, että yli viikon kestävillä reissuilla hotellin vaihto puolivälissä saa loman tuntumaan pidemmältä (näin meillä, saa tuntea eri tavalla :)). Toki pientä säätöä pakkausjuttuihin joutuu puolivälissä tekemään, mutta ei koeta sitä lomamoodia alentavana.

Olin nettaillut hotelleja, varaillut ja poistanut varauksia, jo syyskuusta lähtien. Onneksi onnistuin saamaan ihan superdiilin Kempinski the Palmiin neljäksi yöksi. Sillä ihan noilla hinnoilla, mitä Booking.com nyt ehdottelee olisi ollut vain kaukaisena haaveena. Sen lisäksi saimme vielä respassa tietää upgradesta. Kolmio omalla takapihalla ja uima-altaalla. Jälleen kerran nipistyksen paikka.

Koko hotelli oli aivan uskomaton. Viiden tähden sijaan tuntui seitsemän tähden hotellilta. Kaikki toimivat ja aamupala – miljöö sekä ruoka – olivat taivaallisia. Sekä toki tuo takapihan oma uima-allas, johon siirryttiin aina iltapäivästä rannalta ottamaan vielä pariksi tunniksi aurinkoa ja uimaan. Yksi miinuspuoli oli hotellin ravintoloiden hintataso (löydettiin Careem-appi ruoankuljetukseen liian myöhään). Lisäksi taksien saaminen klo 17-20 Palmin perukoille oli erittäin haastavaa. Hotellin omalla taksilla olisi päässyt, mutta hinta oli noin viisinkertainen normitakseihin.
Toiseksi hotelliksi valikoitui Dukes the Palm, josta niin ikään saatiin kaksi huonetta verrattain edukkaaseen hintaan. Sijainti oli loistava; Nakheel Mall oli tien toisella puolella ja taksimatka (riippuen toki ruuhkista) joka paikkaan lyhyempi. Samanlaisia taksin saantiongelmia toki ruuhka-aikaan oli kuin edellisessä hotellissakin, mutta ei ihan niin pahoja, sillä taksien kyydissä tuli hotellille porukkaa verrattain paljon.

Ekan aamun aamiaisella tuntui siltä, että vaihdetaan hotellia hätsyn pikaa. Aaminen oli ruuhkainen, meluinen ja kahviton. Jälkimmäinen sen takia, että kahvin saaminen kesti valehtelematta puoli tuntia. Kunnes hississä törmäsimme lappuun, joka mainosti 15.kerroksen intialaisen ravintolan Khyberin aamupalaa. Ah autuus, hotellin pisteet nousivat, sillä tuo aamiainen oli kaikin puolin ekan aamun aamupalaa sata kertaa parempi.

Hotellin uima-allas oli niin ruuhkainen, että siinä ei viihdytty, mutta rannalta löydettiin aina mukavasti tilaa. Hotellin rantaravintola Ula oli ihana ja ruoka maittavaa. Hinnat tosin sielläkin hotellien tason mukaan tyyriit. Vikana iltana hiffattiin, että tuolla Careem-sovelluksella voi tilata myös ruokaa. Olisimmepa tämän tajunneet aiemmin. Olisi tullut mojovat säästöt ruokakuluissa!

Tälle reissulle meillä ei ollut agendaa rentoutumisen lisäksi. Ei tarvinnut koluta enää nähtävyyksiä läpi tai shoppailla. Käytiin ystäväperheen kanssa Top Golfissa (suuri suositus) ja kerran Dubai Mallissa. Souk Madinatissa pikaisesti ja syömässä hienoilla Atlantis-näkymillä The Pointessa. Muuten oltiin aika pitkälti hotelliemme lähistöllä. Ja näin jälkikäteen tämä ohjelmattomuus oli lomassa parasta.

IHANAA LOPPUVIIKKOA TOIVOTELLEN,