MOIKKA TORSTAIN ALKUILTAAN!

Kävin eilen korvalääkärillä, kun toinen korva oli ollut viikon verran ”tukkoinen” ja lievästi kipuinen. No olihan se tukossa, mutta tukoksen alla piili pieni ärtyneisyys ja tulehduksen poikanen. Liekö siitä johtuen, vai lähipiirissä jylläävästä lenssusta, mulla nousi pitkästä aikaa viime yönä kunnon kuume. Sellaisen horkan kanssa. Tämä päivä on siis kulunut sohvalla, mutta ainakaan enää kuume ei ole noussut lämpölukemia korkeammalle. Korvaakaan ei särje, joten eiköhän tämä tästä.

Se, mitä sohvan pohja saa mussa aina aikaan on järjettömät suunnitelmat. On suunniteltu töihin uutta tuotelinjastoa, on suunniteltu kotiin uutta sohvaa ja ruokapöytää, on suunniteltu jouluruokia, on suunniteltu valmennuskokonaisuutta ja tulevia ulkomaan matkoja. Kaikki nämä toki pään sisällä, toteutusta odotellessa 😉

Ajatustyötä olen tehnyt myös esikoisen vaihtarivuoden valmistelevia dokumentteja tai lähinnä niiden keräämistä varten.

Lupasin ottaa teidät tästä liki alusta pitäen mukaan esikoisen vaihtarimatkaan. Julia on siis lähdössä elokuussa 2022 Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi. Me vanhempina halutaan tukea ja kannustaa. Tiedetään molemmat omien vaihtarikokemusten myötä, kuinka paljon tuo vuosi tuo loppuelämän varrelle lisää. Kuinka paljon jo pelkästään se, että asuu vieraassa perheessä uuden kulttuurin keskellä kasvattaa ja antaa valmiuksia elämään. Opettaa suvaitsevaisuutta, erilaisuuden ymmärtämistä ja käytöstapoja. Ja toisaalta opettaa arvostamaan kotimaata vielä enemmän.

Mitä meillä tapahtui elo-syyskussa vaihtarivuoden tiimoilta (alusta saakka oli selvää, että hän haluaa olla lukuvuoden lukukauden sijaan):

1) Kohdemaan valinta
2) Kohdemaan sisällä alueen ja/tai yksityiskoulun valinta (jos yksityiskoulun haluaa!)
3) Eri järjestöihin tutustuminen netin kautta
4) Järjestöjen ilmaisiin webinaareihin osallistumista
5) Soittokierrosta eri järjestöihin
6) Järjestön valinta

Meillä järjestöksi valikoitui Mirlo, sillä siellä Julia sai mahdollisuuden aluepaikkatoiveeseen Kaliforniaan. Joku voisi ajatella, että ei kai sen väliä minne sinne menee. Ja näinhän se onkin, mutta meillä haluttiin nimenomaan Kaliforniaan. Nähdä ja kokea arki siellä. Lomamatkoilla paistaa aina aurinko ja elämä on kovin ruusuista. On hyvä käydä toteamassa vuoden ajan, että ei se aurinko ihan aina paista ja arki se on arki muuallakin. Vaikka voisin kuvitella, että arki tuolla ”Kultaisessa osavaltiossa” olisi ihan mukiin menevää. Golden state käsittää paljon laajemman alueen kuin vain L.A.:n ympäristökuntineen, pohjoisosissa pääsee jopa laskettelemaankin pitkiä rinteitä.

Alkuviikosta saimme vahvistuksen tuolle aluepaikkatoiveelle ja kirjauduimme englanninkieliseen verkkopohjaiseen portaaliin, jossa riittää täytettävää lomaketta sun muuta noin 14 tunnin verran. Joulukuun 6. päivään mennessä pitäisi olla kaikki ”paperityöt” valmiina. Täytettäviä juttuja on muun muassa (kaikki englanninkielisinä):

1) Virallinen englanninkielinen hakemus & valokuva- ja videoalbumi
2) Vähintään 300 sanan kirje vaihto-oppilaan itsensä kirjoittamana
3) Vanhempien kirjoittama kirje
4) Arvosanat kolmelta viime vuodelta (erillinen lomake, jonka koulun ”viranomainen” täyttää ja allekirjoittaa)
5) Enkun open suosittelukirje
6) Laajan terveystarkastuksen terveystodistus
7) Rokotus- ja syntymätodistus

Englanninkielinen haastattelu meillä oli jo aiemmin ja nyt vielä pitää tehdä kielitestit. Heh, puhun ”meistä”, mutta toki tarkoitan tuota tulevaa vaihtaria. Koen kyllä vahvasti, että tämä on ”meidän” projekti, sillä niin vahvasti ollaan jo koko perhe näissä valmisteluissakin mukana.

Vaikka tuosta aluepaikkatoiveen vahvistumisesta olemme erittäin onnellisia ja kiitollisia, niin pitää silti muistaa, että aina kaikki aluepaikkatoiveen esittäneet eivät pääse välttämättä ko. alueelle. Riippuen ihan kuinka paljon vapaaehtoisia perheitä löytyy kultakin alueelta. Ja käsittääkseni Kalifornia on juurikin aluepaikkatoiveissa se ykkönen.

Joten odotellaan, miten käy. Aikaisintaan perhetietoja voi tulla jo helmi-maaliskuussa, mutta viimeistään sitten kesällä. Miten valmistaudutaan tässä väliajalla? Noh, napanuoraa venyttämällä ja jokaisesta hetkestä nelihenkisenä perheenä nauttien. Kyllähän perheen dynamiikka tulee muuttumaan radikaalisti yhden lähdettyä maailmalle. Itse muistan vaihtarivuoden aikana itsenäistyneeni niin paljon, että en enää asunut kotona kuin vuoden sen jälkeen. Sitten muutin omilleni.

Pikkuisen kauhistuttaa ajatus, että näin käy meilläkin. Mutta sitä se elämä kuulkaas on…

”Teet itse valinnan
En tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain” ♥

TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,