maanantai 13. lokakuu 2014

Mielikuvamatkailua

164271_10151438913184900_1051850640_n485376_10151438914204900_1477225405_n733887_10151438913129900_130954845_n0kIMG_6602 0kIMG_6550 0kIMG_6534

 ”Kuuma valkoinen hiekka polttelee varpaidesi välissä, varvastossut heiluvat iloisesti toisessa kädessäsi, hetken yrität etsiä tasapainoa jalan alta aallon mukana karkaavan hiekan takia. Meren suolainen tuoksu sieraimissasi, lämpimän leuto tuuli tarttuu hiuksiisi. Nostat katseesi, siristät silmiäsi ja huomaat, enää parikymmentä metriä. Kipuat hiekkarantaa pitkin ylemmäs palmujen suojaan. Sawadikaa, welcome. Want a massage? kysyy iloinen auringon patinoiman hymyn omaava nainen. Khopkhunkhaa. Kiitos, mielelläni. Vastaat hymyyn hymyllä. Asetut makaamaan mahallesi bambumajaan, jonne asti kuuluu merenpauhu. Suolaiseen tuoksuun liittyy kookosöljyn sekä sitruunaruohon tuoksu. Suljet silmäsi ja nautit. Tunnin rentoutumisen jälkeen jokainen lihaksesi kiittää. Lähdet jatkamaan matkaa. Keskipäivän kuuma aurinko polttelee olkapäilläsi ja olet onnellinen lierihatustasi, joka pitää pahimman kuumuuden pois. Nappaat rantabaarista vastapuristetun kookossmoothien ja istahdat palmun alle katsomaan turkoosinistä merta…eikä ole kiire minnekään.”

MOIMOIMOI!

Sellainen maanantai on kuulkaas ollut, että mielikuvamatkailu tuli tarpeen ainakin allekirjoittaneelle. Onko teillä tapana käydä matkoilla mielikuvien avulla? Haaveiden myötä? Mulla on. Mä huomaan, että ihan parin minuutin silmien ummistus esimerkiksi kesken työpäivän kiireiden auttaa. Ajattelen jotain mukavaa ja hengittelen rauhassa. Jos ette ole kokeilleet, niin suosittelen. Yleensä nuo mielikuvamatkat suuntautuvat Aasiaan, mutta toisinaan haaveilen myös ihan konkreettisimmista asioista. Muun muassa siitä omasta kotisohvan nurkasta, johon pääsen kiireisen työpäivän jälkeen linnottautumaan kirjani (eikun siis kännykkäni ja iKirjani) kanssa. Helposti sitä posottaisi kiireputkessa koko päivän pysähtymättä. Mutta muistakaahan pysähtyä. Muistakaahan hengittää. Muutakin kuin sitä kiireen tuomaa pintahengitystä.

Töissä oli ihana kiire; puhelimet soi ja tavaraa lähti maailmalle. Siihen päälle vielä ”pikkuinen” postitusprojekti ja tietoisuus siitä, että työpäivä loppuu jo klo 13.30. Huohotin ja läähätin ja mitä enemmän koitin kiirehtiä, niin sitä vähemmän sain aikaiseksi :D Mies tuli hakemaan iltapäivästä ja lähdimme infotilaisuuteen koskien tuota miehelleni pian tehtävää isoa leikkausta. Samalla haimme apuvälinekeskuksesta läjäpäin apuvälineitä kotiin (Instagramissa kuva). Rakenteelliset seikat ja jääkiekkotausta. Siinä syy, miksi molemmat lonkat laitetaan uusiksi. Mutta hei, täytyy sanoa että (mitenkään itseäni kehuen ;) mun miehellä ei vois olla parempaa kotisairaanhoitsua tuon pitkän sairausloman aikana. Minneköhän mielikuvamatkoille mä silloin sitten lähden, kun molemmilla kaatuu seinät päälle? Aamukammassa on enää 134 aamua, sitten pääsee taas ylläoleviin maisemiin…sen avulla jaksaa yhden kiukkusen toipilaankin täällä hoidella ;)

Hei, palaan kommentteihinne myöhemmin tänään, kiitos kaunis niistä ihanat… Nyt on ihan pakko nollata tilanne ja sulkea silmät ihan vain pikkuiseksi hetkeksi. Ja ei haittaa vaikka ottaisi pienet torkutkin; meillä on tytsyjen kanssa kolme päivää lomaa tiedossa, joten tänään saa valvoa :)

MAANANTAITERKUIN,
iloista alkanutta viikkoa toivotellen,

alle


sunnuntai 12. lokakuu 2014

Wind beneath my wings ♡

0IMG_44400IMG_4443 0IMG_4442
0IMG_44440IMG_4452 0IMG_44480IMG_4455

 

HIPSHEI!

Sunnuntai ilman sunnuntaioloa. Onko sellaista? Voi kyllä. Heti kun muistin, että huomen aamulla saa nukkua tunnin pidempään, orastava sunnuntaiolo katosi. Se, että tarvitsee huolehtia vain itsensä ovesta ulos ja saa jättää lapset nukkumaan rauhassa. Onnellisia ovat lomalaiset. Herättyään kömpivät tien toiselle puolelle mummulaan. Asiat ovat aikas hyvin.

Voi toki olla, että tämä sunnuntaiolon puute on senkin ansiota, että tuo reilu vuorokausi mökillä, siinä mökkikuplassa, kantaa pidemmälle kuin arkihuolien miettimiseen. Elämässä on niin paljon enemmänkin kuin työ ja arkihuolet. Niin kauan kuin saan pitää nuo rakkaat elämässäni, en aio stressata huomisesta. Vaan nauttia siitä hetkestä joka kulloinkin on käsillä. Mökillä keskityimme jälleen siihen itseensä eli vain olemiseen. Yhdessätekemiseen. Pelattiin lautapelejä, paistettiin joulutorttuja, kikatettiin telkkarin ääressä, saunottiin pitkän kaavan mukaan ja nukuttiin hyvät yöunet. Taas jaksaa. Tietää, että jos jossain vaiheessa ne arkihuolet ovat kaatumassa päälle, niin tuo perhe on se voimavara, joka saa elämän hymyilemään. Wind beneath my wings. Niinä vaikeinakin aikoina.

Olisihan siellä mökillä riittänyt taas vaikka kuinka paljon tekemistä. Talviteloille laittoa, puusavottaa ja muuta puuhastelua. Mutta kylmä ja kalsea ilma ajoi meidät takkatulen ääreen nauttimaan. Ehtiihän sitä vielä silloin vimppana mahdollisena viikonloppuna laittamaan mökin talviunille. Eilen mies kävi pikaisesti esikoisen kanssa purkamassa laiturin venesatamasta. Joten yksi askel lähemmäksi talvea ollaan toki menty :)

Käytiin viime viikolla Valleryn kanssa Eveliinan Talossa ostamassa V:lle happy lightsit. Enhän mäkään sieltä tyhjin käsin päässyt kotiin lähtemään. Mutta ei mopo ihan käsistäkään lähtenyt. Joulukoristeisiin en sortunut. Vielä. Mutta hilkulla oli. Pari pientä juttua pääsi ostoskoriin asti. Olen sitä mieltä, että joka kodissa pitää olla yhdet siivet. Hih, tytöillä sellaiset on paidan selkämyksessä ja nyt on sellaiset tuossa peilin sivussakin roikkumassa. Siivillä, kuten myös perhosilla, on mulle sisustuksessa toki kauneuden lisäksi myös symbolinenkin merkitys. Mitään symbolista merkitystä tosin ei ole tuolla tähtityynyllä, joka pääsi koristamaan sohvaamme. Muuta kuin, että se on kaunis. Kuinka paljon tyynyjä on tarpeeksi? Ajattelee varmaan tuo mies, mutta vastaukseni on, että tyynyjä ei ole ikinä tarpeeksi. Onko muiden miehillä tyynyvastarintaa? Musta tuntuu, että se taitaa olla joku miehiin sisäänrakennettu ominaisuus ;)

Onko teillä muuten kokemusta sähköisistä kirjoista? Mä sain eilen luettua sen mun trilogiani läpi ja löysin netistä tiedon, että jatkoa (miksi muuten trilogia ei lopu, vaan jää ”roikkumaan”…megaärsyttävää) on saatavilla jo jenkkiversiona. Ostin kirjan iBooksista ja nyt mä olen opetellut lukemaan sitä tuosta puhelimestani. Hieman on outoa, sillä rakastan ihan perinteisiä kirjoja. Niiden tuoksua ja tunnetta kädessä. Mutta ei auta, nyt linnottaudun tuonne sohvannurkkaan pläräämään kännykkääni. Eli siis lukemaan :)

Kiitos ihan älyttömän runsaasta osallistumisestanne tuohon eiliseen arvontaan,
vielä ehtii osallistumaan, jos ette ole sitä jo tehneet!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


torstai 02. lokakuu 2014

Very good morning!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkoista huomenta!

Lapset on saateltu turvallisesti kouluun (noh, isompi ainakin; pienempi saateltu naapuriin serkuilleen – kävelevät siitä), aamiainen nautittu rauhassa, kiireisimpiin sähköposteihin on vastattu ja tehty vähän töitäkin. Niitä varsinaisia töitä. Päivä on siis alkanut mallikkaasti :) Kiitos hei suunnattomasti kommenteistanne tuohon eiliseen kamerapostaukseen, palaan niihin ajan kanssa myöhemmin tänään. Sen aikaa kun lapset ovat koulussa ajattelin käyttää kuntoiluun. Aion viedä ystäväni V:n parin tunnin kuntokävelylenkille. Se, suuntaammeko Pyynikin kauniisiin maisemiin vain sahaamaan Mustavuorta ylösalas on vielä avoinna. Uskoisin, että tuolta Pispala-Pyynikkiakselilta saisi enemmän energiaa näinkin kauniina päivänä. Tosin peppulihakseni huutavat vieläkin hoosianna toissapäiväisen Pispan portaiden nousun ansiosta ;)

Sen lisäksi, että rakastan ruokaa, rakastan näitä rauhallisia aamuja. Myös viikolla. Vasta viime vuosina olen hiffannut aamiaisen merkityksen. Opiskeluajat vedin aamut parilla kahvikupilla ja pötköllisellä Pims-keksejä. Jaiks. Tätä nykyä herään kuuden pintaan työaamuina, jotta ehdin rauhassa nauttia aamiaisien. Lapsetkin herätän hyvissä ajoin, että ehtivät istua pöydän ääreen rauhassa syömään ennen kouluun menoa. Tosin tuossa iässä itse arvostin enemmän sitä ylimääräistä aikaa, kun sai nukkua…

Palataan myöhemmin tuolla kommentiboksissa ja hei, laitan tänään muutamia juttuja tuonne Huutiksen puolelle myyntiin. Mm. Ted Bakerin käyttämättömän juhlamekon (sarjassamme ”motivaatiomekko” :D) ja bling bling Conssit. Tulen laittamaan tänne sitten tiedot mistä ne löytyy. Tyttöjen 110-116 cm iiiiso pakettikin on tulossa myyntiin, kunhan ehdin sen sinne näpytellä. Ja jos teillä on muuten kiinnostusta ostaa kahdeksaa ruokapöydän tuolia, niin hihkaiskaahan. Mulla on taas suuria suunnitelmia täällä menossa uusiksi ruokapöydän tuoleiksi :)

Torstaiterkkusin,

alle

PS. Ihan off topic; millä pirskatilla noista banaanikärpäsistä pääsee eroon? Olen kuurannut koko keittiön, ettei missään ole murusiakaan, mutta silti niitä tupsahtelee ihan välillä sankoin laumoin jostain. Esimerkiksi nyt, kun otin hedelmiä jääkaapista, niin alle sekunnissa hedelmälautasella pörräs sankoin joukoin noita viheliäisiä otuksia.