sunnuntai 05. lokakuu 2014

#kiitollinen

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moikkamoi!

Ja kuvaterkkuja mökiltä ja syksyisestä saaresta! :) Tuolla Facebookin puolella sain kauniilta Hannalta kiitollisuushaasteen, jossa viitenä päivänä kuuluu kirjoittaa viisi asiaa, joista olla kiitollinen. Mulla se jäi ekan päivän jälkeen tuo haaste kesken, mutta helposti löytäisin joka tunnista tuon viisi asiaa, joista olla kiitollinen. Ei ole kaikille itsestäänselvyys saada viettää viikonloppu niiden rakkaiden kanssa. Niin, että pystyy nauttimaan ajasta ilman turhaa stressiä tai huolta huomisesta. Pystyä keskittymään läsnäoloon täydellisesti.  Ei ole itsestäänselvyys, että pystyy luovimaan päivästä toiseen ilman lääkkeitä, terveenä. Sitäkään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä, että pikkuisella kullannupulla on nuo toimivat pikkusormet, joilla tehdä palapeliä ja silmät, joilla katsoa äitiä hurmioituneena, kun on saanut palapelin tehtyä. Silmät, joilla nähdä ja korvat, joilla kuulla. Ylipäätään, että on nuo kaksi pikkuista rakkauspakkausta elämässä. Tai tuo maailman paras aviomies, lasteni isä. Itsestäänselvyytenä ei saa ottaa sitäkään, että mies pystyy kivuista huolimatta kiipeämään katolle ja putsaamaan rännit lehdistä. Vaikkei tällä hetkellä pitkää matkaa pysty edes kävelemään ilman kipulääkkeitä. Sitä kipua ei ymmärrä näin sivusta, joten kiitollinen olen, että saan elää kivutonta elämää.

Kiitollinen olen jälleen ihan jokaisesta hetkestä, jonka viikonloppuna tuolla mökillä koimme. Iltasaunasta, aamusaunasta, pitkistä yöunista, villasukista, sähköpattereista ja kynttilänvalosta. Superiloinen ja kiitollinen olen myös päätöksestä, jonka teimme; emme laita mökkiä vielä talviteloille ensi viikonloppuna, vaan nautimme siitä niin pitkään kuin voimme. Aina marraskuun ekaan viikonloppuun. Haikeus tältä mökkiviikonlopulta siirtyi pari viikonloppua eteenpäin. Kiitollinen olen siitä, että mies pääsee operaatioon, joka poistaa nuo kivut. Ollakin, että tuon toipilasajan varmastikin hypimme täällä kotona seinille molemmat ;) Mutta siitä olen varsin kiitollinen myös, että minulla on mahdollisuus olla kotona sen pari viikkoa, kun minua täällä tarvitaan.

Kuinka usein sitä elää elämäänsä kiireessä päivästä toiseen luovien, huomaamatta oikeasti olla onnellinen niistä asioista, joita on. Ja siitä, kuinka hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Välillä tulee niitä takapakkeja ja karikkoja, jotka keikuttavat laivaa, mutta ei meille niitä annettaisi, ellei niillä olisi joku tarkoitus. Niiden avulla jaksaa porskuttaa taas astetta kiitollisempana eteenpäin. En tiedä olenko väärässä väittäessäni, mutta nykyaikana vallitsee trendi, jonka mukaan tavoitellaan liikaa tähtiä taivaalta; ei nähdä elämää tässä ja nyt. Unohdetaan matkalla nauttia niistä pikkujutuista. Valitetaan pienistä. Valitetaan asioista, joille olisi tehtävissä jotain. Ei uskalleta ryhtyä muuttamaan epätyydyttäviä asioita elämässä, sillä se vaatii työtä. Ollaan ehkä laiskistuttu ja liian mukavuudenhaluisia. Toisaalta taas tämä tarkoittaa sitä, että ollaan vähään ehkä tyytyväisiäkin. Ei aina tarvitsekaan tavoitella kuuta taivaalta, pääasia että on kiitollinen ja onnellinen elämäänsä sellaisena kuin se on.

Tällaisin ajatuksin tämän sunnuntain syvälliset :) Ai niin ja hei, yksi asia josta olen superkiitollinen olette te ihanat lukijat. Eilen taas hätyyteltiin blogin katselukertojen ennätyksiä. Kiitos ihan jokaiselle, olen kiitollinen teistä ♥

Suloisin sunnuntaiterkuin,

alle


torstai 02. lokakuu 2014

Very good morning!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkoista huomenta!

Lapset on saateltu turvallisesti kouluun (noh, isompi ainakin; pienempi saateltu naapuriin serkuilleen – kävelevät siitä), aamiainen nautittu rauhassa, kiireisimpiin sähköposteihin on vastattu ja tehty vähän töitäkin. Niitä varsinaisia töitä. Päivä on siis alkanut mallikkaasti :) Kiitos hei suunnattomasti kommenteistanne tuohon eiliseen kamerapostaukseen, palaan niihin ajan kanssa myöhemmin tänään. Sen aikaa kun lapset ovat koulussa ajattelin käyttää kuntoiluun. Aion viedä ystäväni V:n parin tunnin kuntokävelylenkille. Se, suuntaammeko Pyynikin kauniisiin maisemiin vain sahaamaan Mustavuorta ylösalas on vielä avoinna. Uskoisin, että tuolta Pispala-Pyynikkiakselilta saisi enemmän energiaa näinkin kauniina päivänä. Tosin peppulihakseni huutavat vieläkin hoosianna toissapäiväisen Pispan portaiden nousun ansiosta ;)

Sen lisäksi, että rakastan ruokaa, rakastan näitä rauhallisia aamuja. Myös viikolla. Vasta viime vuosina olen hiffannut aamiaisen merkityksen. Opiskeluajat vedin aamut parilla kahvikupilla ja pötköllisellä Pims-keksejä. Jaiks. Tätä nykyä herään kuuden pintaan työaamuina, jotta ehdin rauhassa nauttia aamiaisien. Lapsetkin herätän hyvissä ajoin, että ehtivät istua pöydän ääreen rauhassa syömään ennen kouluun menoa. Tosin tuossa iässä itse arvostin enemmän sitä ylimääräistä aikaa, kun sai nukkua…

Palataan myöhemmin tuolla kommentiboksissa ja hei, laitan tänään muutamia juttuja tuonne Huutiksen puolelle myyntiin. Mm. Ted Bakerin käyttämättömän juhlamekon (sarjassamme ”motivaatiomekko” :D) ja bling bling Conssit. Tulen laittamaan tänne sitten tiedot mistä ne löytyy. Tyttöjen 110-116 cm iiiiso pakettikin on tulossa myyntiin, kunhan ehdin sen sinne näpytellä. Ja jos teillä on muuten kiinnostusta ostaa kahdeksaa ruokapöydän tuolia, niin hihkaiskaahan. Mulla on taas suuria suunnitelmia täällä menossa uusiksi ruokapöydän tuoleiksi :)

Torstaiterkkusin,

alle

PS. Ihan off topic; millä pirskatilla noista banaanikärpäsistä pääsee eroon? Olen kuurannut koko keittiön, ettei missään ole murusiakaan, mutta silti niitä tupsahtelee ihan välillä sankoin laumoin jostain. Esimerkiksi nyt, kun otin hedelmiä jääkaapista, niin alle sekunnissa hedelmälautasella pörräs sankoin joukoin noita viheliäisiä otuksia.


maanantai 01. syyskuu 2014

Uudessa blogikodissa

0IMG_2594

0IMG_2565

Moikkamoi!

Huhuu? Moi, täällä sitä ollaan vihdosta viimein; uudessa rakkaassa blogikodissani. Hei, sydämellisesti tervetuloa mukaan myös tänne Indiedaysin puolelle seuraamaan blogiani. Niin teille vanhoille kuin uusillekin lukijoille! Tavattoman onnellinen olen päästyäni näiden ammattibloggareiden osaavaan ja ihanaan joukkoon. Rima on korkealla, joten sinne tähdätään. Ei rimaa hipoen vaan sen reilusti ylittäen. Kovaa työtä ja intohimoista harrastukseen paneutumista. Niitä tiedossa täällä uudessakin kodissa. Samalla linjalla siis jatketaan kuin ennenkin ;)

Ennen kuin nostetaan kuplivat tupareiden kunniaksi, niin haluaisin esitellä itseni teille. Monelle olen jo varmasti tuttu tuolta Indiedays Inspirationin puolelta, mutta uskon, että myös uusia lukijita on tullut mukaan sen verran paljon, että pieni esittely lienee paikallaan.

Kuka minä olen? Olen Maria, vuoden päästä täysiä kymmeniä täyttävä, kahden ihanan prinsessan äiti ja maailman parhaimman aviomiehen vaimo. Lapsi maailman rakastavimmille vanhemmille, sisko maailman parhaimmalle veljelle ja työkaveri maailman loistavimmille työkavereille. Kaveri hirmuisen monelle, ystävä valituille. Olkapää ja tuki muutamalle. Jatkuvaa sisustusinspiraatiota metsästävä kotihiiri. Fanaattinen sohvatyynyjen suoristelija. Helposti innostuva, nollasta sataan sekunnissa syttyvä tunneihminen, joka ei osaa sanoa ei. Järjen ääntä välillä kaipaava luonnonlapsi. Siivousfriikki, joka silti pystyy tarpeen mukaan hyvin ignooraamaan jaloissa vaeltavat pölypallerot. Romantikko ja herkkis, joka nauraa vedet silmissä päivittäin niin paljon, että Kanebo 38:kin meinaa pettää. Ihmisiin helposti luottava, joskus liian sinisilmäinenkin wannabe-maailmanmatkaaja, jolle oma sänky on maailman paras paikka. Numeronikkari, jonka intohimoihin kuuluu avata tuloslaskema ja tase viimeistä numeroa myöten ja analysoida, että miksi. Suunnittelija, joka on loistava tekemään pitkän tähtäimen strategisia suunnitelmia. Teoreettinen hörhö, joka saa asiat näyttämään paperilla hyviltä.  Yöunensa pienistä asioista menettävä stressaaja, joka aina loppujen lopuksi huomaa, että stressaus olikin ihan turhaa. Työkavereiltaan paljon vaativa, mutta tarpeen tullen suurella sydämellä ymmärtävä kollega, jolle työ merkitsee enemmän kuin vain palkkanauhaa.

Muutamaa syrjähyppyä lukuunottamatta olen asunut koko ikäni Tampereella kivenheiton päässä Pispalasta. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri, mutta välillä haaveilen irtiottoa oravanpyörästä ja totaalista alanvaihtoa; joogaopettajan tai hyvinvointivalmentajan koulutusta ja pakenemista sinne, missä meri on turkoosia ja hiekka valkoista. Pyöritämme veljeni kanssa pientä sympaattista perheyritystämme. Rakastan työntekoa. Silti unelmoin kotiäitiydestä. Tällä hetkellä teen lyhennettyä työviikkoa, jotta voin turvata koulun aloittaneelle kuopukselle pehmeän laskun koulutielle. Olla vielä hetken aikaa se pullalta tuoksuva kotiäiti. Kiitollinen ja onnellinen olen tästä mahdollisuudesta. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että töissä pääsee välillä helpommalla :D

Bloggaajana olen perfektionisti, joka ei tyydy puolitiehen. Tehdään homma kunnolla tai ei tehdä ollenkaan. Aloitin blogini kirjoittamisen alkuvuonna 2010 ja yhtään hetkeä en vaihtaisi pois. Nautin bloggaamisessa eniten vuorovaikutuksesta ja siitä, että saan uudenlaista näkökulmaa asioihin. Blogin kautta olen löytänyt uusia sielunkumppaneita, ihmisiä joiden kanssa jaan samat intressit. Valokuvausharrastus on bloggaamisen myötä tullut tuikitärkeäksi. Haluan haastaa itseni kuvien myötä aina uudelleen ja uudelleen. Joskus toki myös ärsyynnyn siitä, että katselen ympärilleni kivoja kuvakulmia miettien. Sommitelmia tehden. Muu perhe taas ärsyyntyy kylmästä ruasta; ”Ei saa koskea vielä ruokaan, äiti ottaa ensin kuvat” on meillä liki päivittäin kuultu hihkaisu. Elämä on.

0IMG_2585

Toivon, että jokainen lukija saa blogissani hymyn huulilleen. Tähän maailmaan mahtuu jo ihan tarpeeksi mutrusuita ja kurttuisia kulmia. Elämä on lahja ja kun avaa silmät kaikelle, mitä se antaa, tulee yllättymään positiivisesti. Ihmisenä olen yltiöoptimisti, joka kuitenkin on jossain siellä sydämen syövereissään realisti. Haaveilija, jonka pää on pilvissä ja jalat visusti maassa. Intohimoinen taivaanrannan maalari. Uskalla unelmoida, heittäydy haaveisiin.

Äitinä olen ylihuolehtiva ja epäitsekäs. Juuri sellainen tiukkis, joka vaatii että läksyt tehdään heti koulun jälkeen ja kouluvaatteet vaihdetaan kotivaatteisiin. Been there, done that? Minä myös ja sitä samaa rataa jatketaan ;) Tiettyyn rajaan asti salliva, mutta kuitenkin kovaa kotikuria pitävä. Vaimona olen rakastava ja luottavainen. Hemmottelen miestäni. En pilalle asti, mutta ei se kuulkaas kauas siitä jää. Joskus toivoisin, että osaisin nalkuttaa. Mutta toisaalta, jos ei nalkuttamiseen ole syytä, niin miksi sitten nalkuttaa? Perjantaipuskat maljakoihin itse ostava, parhaimman ystävänsä kanssa naimisissa oleva maailman onnellisin vaimo.

Katson elämää siltä kantilta, että vaikka välillä niitä takapakkeja ja surullisia asioita tapahtuu, niin se ei ole maailman loppu. Täytyy osata siirtyä eteenpäin eikä jäädä rypemään negatiivisten asioiden keskelle. Elämä kaataa välillä sitä itseään kauhallisen niskaan, mutta se on vain sen takia, että oppisimme arvostamaan niitä hyviä asioita elämässä. Näin mä uskon. Tulen kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta ihmistyyppi, jota en voi sietää on jokaisesta pikkuisesta asiasta valittavat ihmiset. Sellaiset, joilla on aina kaikki huonosti. Elämä potkii välillä, mutta sitä kuuluu potkia takaisin! Onni syntyy niistä pienistä kultakimpaleista, joita elämä eteemme heittelee. Nuo kultakimpaleet auttavat eteenpäin menemisessä vaikeina aikoina. Uskon myös vahvasti kohtaloon; hassua miten juuri tietyt tapahtumat tapahtuvat tiettynä aikana. Yllättäviä asioita tipahtelee eteemme, kun niitä vähiten odotamme. Elämä kaikkine kommervenkkeineen on aika mielenkiintoinen ja siitä voisin viinilasin äärellä jutella vaikka kuinka ja kauan. Mussa taitaa asua jossain sisimmässä pieni filosofi ja analyytikko.

Millainen blogini At Maria’s on? Hyvänmielen blogi, jossa sisustetaan, laitetaan ruokaa, nautitaan perjantai-iltojen kokkailuista ilman reseptejä, paneudutaan vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, etsitään hyvinvoinnin ja terveellisen elämän kulmakiviä, kippistellään kuplivalla juomalla ja jahdataan runner’s highta. Yleensä ei tosin samaan aikaan kuplivan kanssa :)

0IMG_2616

Ja kuten huomaatte, tekstiä tulee aika paljon. Niin kirjoitettuna kuin puhuttunakin. Yleensä kuitenkin postaukseni ovat kuvapainotteisia. Pidemmittä puheitta, kippis ja ihanaa, että seurasitte mukana tänne uuteen blogikotiin. Musta tuntuu, että tulen viihtymään täällä ihan loistavasti. Toivottavasti tekin! Kiitos vielä Indiedaysille tästä huikeasta mahdollisuudesta 

Nyt minä olen esitellyt itseni, joten olisi kiva kuulla keitä siellä ruudun toisella puolella on? :)

Maanantaiterkuin,