maanantai 17. elokuun 2015

Kiireeseen koukuttunut

2

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
MOIKKAMOI

ja ihanaa alkanutta viikkoa! Kiitos osanotoistanne rakkaat lukijat, niin tuolla fb:n puolella kuin täällä blogissakin. Isomummun on nyt hyvä olla ja kyllä me täällä pärjätään. Elämä jatkuu. Ja hei, mikäs sen mukavampaa kuin kiire tähän väliin 🙂 Töissä on positiivista kiirettä ja saadaan loppuviikosta vieraita ulkomailta asti. Meillä on vientiä, mutta haetaan laajennusta uusilta markkinoilta. Ja jos toiset varta vasten ottavat meihin yhteyttä ja ovat valmiita matkustamaan tänne (perähikiälle 😉 asti, niin mikäs siinä. Kaikkemme teemme, jotta saadaan yhteistyö käyntiin. Vientihommat on mun mielestä ehkä tässä laajassa toimenkuvassani kaikista mukavimpia. Mukavia on myös sävyneuvonnat ja sävyvalinnat. Ihana ystäväni K pyysi mua mukaansa heidän uuteen kotiinsa konsultoimaan.

Niinpä mä tänään otin pitkästä aikaa tuon ”sistustajan salkkuni” eli Harrodsin kassin värikarttoineen mukaan ja matkasin töiden jälkeen tapaamaan ihanaa ystävääni. Sekä heidän aivan tajuttoman kaunista ja valoisaa uutta kotiansa. Nyt olen ihan fiiliksissä, sillä niin mustaharmaavalkoiselta kuin meillä näyttääkin, niin rakastan värejä. Marjapuuronpunaisen eri vivahteita ja ah niin trendikästä harmaaseen hieman taittavaa vaaleaa oliivinvihreää. Niitä suunnittelin tänään töissä. Illalla mentiin vähän maanläheisempien sävyjen mukaan 🙂

Olen ollut maalien ja sävyjen kanssa tekemisissä aina vuodesta 1989, kun ekaa kertaa pääsin isän maalitehtaaseen töihin. Maalaamaan mallilautoja. Niitä tuntui olevan kilometrikaupalla. Silloin ei tajunnut, että nuo sävyt ovat tulleet elämääni pidemmäksi aikaa. Jäädäkseen. Tämän päivän jälkeen pieni kipinä iski jälleen suunnitteluhommiin…jotkut teistä taitavat muistaakin mun aikoinaan perustamani sisustussuunnitteluyrityksen? Jonka sitten lopetin, kun aika ei yksinkertaisesti riittänyt päivätyön ohella sisustuskonsultointiin. Mutta tänä päivänä, kun mulla on mahdollisuus olla osa-aikaisena tuolla päätyössäni, niin näkisin taas tietynlaisen sauman sisustusjutuille…

Tiedättekö, kun mä olen viime aikoina haaveillut sen mun tällä hetkellä pöytälaatikkoyrityksenä toimivan sivutyöni herättämisestä henkiin. Saisi auttaa taas ihmisiä sisustusjutuissa ja mikä ihaninta, piirtää 3D-mallinnuksia. Taidan olla vähän vinksahtanut, kiireeseen koukuttunut 😀 Ihan jo realistisesti ajateltuna, missä välissä mä sen työn tekisin? Menisikö se helposti taas siihen, että kun muu perhe nukkuu, niin mä valvon silmät ristissä yön tunteina hioen juuri oikeaa kalustesuunnitelmaa tai väripalettia? Ja pahimmassa tapauksessa olisin taas liian kiltti laskuttamaan tehdyistä tunneista :p Kai sitä silti haaveilla saa. Sisustuskonsultointi yhdistettynä kotien stailaukseen juhlia varten ja koko paletti aina juhlakoristeluista kukkineen päivineen tarjoiluihin asti. Mietintämyssyyn menee tämä idea!

Mutta sitä lähinnä tulin teille huikkasemaan, että tämä elokuun loppu on poikkeuksellisen kiireinen töiden suhteen. Hih, ihan ilman mitään uusia sivubisneksiäkin! Jollain kierolla tavalla olen kiireeseen koukuttunut. Paha tapani, josta pitäisi päästä pois. Täällä silti ollaan vaikkei ihan joka päivä postausta tulisikaan 🙂

MAANANTAITERKKUSIN,

alle


maanantai 07. tammikuun 2013

Ihana kamala arki; työpukeutumisesta

32

Huomenta ihanat…saako mennä takaisin nukkumaan? 😀

Niin se vaan arki alkoi täällä meilläkin. Työt kutsuu ihan kohta heti pian. Vielä pikkuinen päiväkotiin ja sitten auton nokka kohti työpaikkaa. Mutta tähän väliin analyysiä työpukeutumisesta.

Muistan jo pikkutyttönä ihailleeni äitini jakkupukuja; housu- ja hamepukuja ja korkkareita. Päätin, että kun mustakin tulee iso niin mä pukeudun just noin töihin 🙂 Little bit I knew then! Jakkupukua tulee käytettyä ehkä kerran pari vuodessa. Muuten meillä on töissä aika löysä pukeutumiskoodi. Mutta jos tulee vieraita/asiakkaita niin toki pukeutuminenkin on hiukka formaalimpaa. 

Yleensä panostan siihen, että oli päällä sitten se jakkupuku tai perjantain kasuaaliasu niin sen on oltava hyvä päällä; en kestä kiristäviä vaatteita tai sellaisia, jotka jostain syystä ihistää (esim. villapaidat, jotka kutittavat). Neulemekkoja mulla on kerääntynyt kiitettävästi vaatekaappiin ja niillä ajattelin mennä tämän alkutalven. Lisäksi sukkahousut ja saappaat. Vinkkiä hyvistä talvisukkahousuista otan mielelläni vastaan, kiitos 🙂
Harvemmin töissä tulee enää pidettyä suoria housuja; muistatteko ne sellaiset oikein vanhanajan suorat housut, jotka ainakin meillä oli yliopistossa 2000-luvun taitteessa ihan must? Mutta tykkään kyllä pitää vähän kapeampia suoria housuja löysän yläosan kanssa. Löysin tähän tarkoitukseen H&M:n alennusmyynnistä juurikin sopivan paidan. Alla olevassa Polyvoren kollaasissa olis kans aikas kiva tuo paita 🙂
Meillä vetää töissä ikkunoista ihan hirmuisesti; mulla on siellä ihan vakikalusteena yksi ”rönttö”villatakki, joten täytynee panostaa siihen, että ottaa mukaan aina vähän siistimmänkin villatakin tai -ponchon. Vielä kun saisi sellaiset sormikkaat, että tarkenisi näppäillä tietokoneella 🙂 Perjantain kunniaksi saa pukeutua vähän rennommin; farkkuihin, villatakkiin ja pitkähihaiseen teepaitaan.
Nyt ei ole kuin yksi ongelma; se vaatehuone olisi ehkä kannattanut siivota ennen töiden alkua, jotta tietää mitä on, ennen kuin ryntää ensimmäisen palkan saatuaan työvaateostoksille 🙂 Muuten mulla on tosi tylsät värit vallitsevina tuolla vaaterekeillä; valkoista, harmaata, mustaa ja ruskean sävyjä. Melkein yhtä tylsät kuin meillä sisustuksessa. No ollaan ainakin sisutuksen kanssa matchy-matchy. Siis kodin sisustuksen. Työpaikan pyökkikalusteiden kanssa ei voi mitenkään mun mielestä olla coolisti matchy matchy 😉
Ihanaa arjen alkua teille muillekin ♥
On se vaan niin, että arki rytmittää viikon.
Ei siitä mihinkään pääse!
Maanantain varhaisaamuterkuin,
ajastettuna

tiistai 31. tammikuun 2012

Uusi työtuoli

22

Moi,

terkkuja sairastuvalta! Pitkästä aikaa meillä sairastetaan, tosin vieraana on ei niin mukava oksipoksitauti. Kuopus ja mies eilen tuupertuivat sänkyyn tuon johdosta, mutta tänään ovat jo olleet takaisin ”elävien kirjoissa”.

Pari viikkoa sitten tein heräteostoksen netissä [harvemmin]. Menin ja ostin työpisteeseeni kotiin tuolin. Aiempi tuolini oli vanha kuin mikä ja jo kovin kulahtanut. Pitkään mielessäni olen haaveillut Eamesin tuoleista. Mutta aitoon ei ole tällä hetkellä varaa. Cult Furniture tarjosi juurikin minunlaiselleni taivaanrannan maalarille ratkaisun. Charles & Ray Eames DSW tuolin kopio päätyi ostoskoriin ja parissa päivässä kotiin asti. Veroineen ja kotiovelle kuljetuksineen maksoi vähän alle 75 puntaa.
Ja jälleen, kuten kuvista näette, meillä on puunväriä, joka ei ihan sovi sisustukseen. Mutta kaikkea en lähtisi kuitenkaan maalaamaankaan. Joten antaa kaikkien kukkien kukkia ja punertavan puunvärin hieman riidellä lattian kanssa 🙂 Löysin Kodin1:sestä maton tuohon työtuolin alle. Tai oikeastaan noita ajattelin laittaa kaksi rinnakkain. Kappalehinta 5,00 euroa ei päätä huimaa.
Sitten työpisteeni alkaa olemaan sillä mallilla, jota alunperin ajattelinkin. Vaihtuva näyttely moodboardissani tuo  tarvittaessa uutta ilmettä. Tämä osa asunnostamme taitaa nyt olla valmis. Kunnes toisin todistetaan 🙂
Tosi kivaa tiistaita, pysykäähän terveenä!

torstai 27. tammikuun 2011

Kotitoimistoni…designed by me :)

8
  1.  <- en tiedä mistä tuollaisen hienon numeron 1. tuohon sain tai sitä, mistä sen saa pois, (ei lähde edes deletellä…) mutta ei välitetä siitä 🙂
    Kotitoimistoa, sitä olen eilen miettinyt paljonkin. Jännää muuten, että heti kun mies on pidemmällä reissulla niin kerkiää miettimään kaikkia rahareikiä. Ja bloggaamaan 😉 Sehän on sellainen juttu, että yleensä työt pyritään jättämään työpaikalle. Mutta mun mielestä on ihan ok välillä tehdä töitä kotoa käsin. Meillä muutenkin jutellaan vapaa-ajalla tosi paljon työasioita. Omasta työstäni sekä mieheni työstä. (Vaikka ollaan mieheni kanssa aivan eri alan hommissa, niin silti hän on rakkain sparraajani. Välillä on hyvä huomata, että perusliiketoimen funktiot ovat samat, vain tuote muuttuu.) Hallituksemme kokoontuu epävirallisesti harva se päivä. Johtuen siitä, että me hallituksen jäsenet (äitini, veljeni ja minä) asumme kaikki sadan metrin säteellä 🙂 Illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan on paras mahdollinen hetki rustata excelissä asiakasanalyysiä…(not)… Lisäksi voisin hoitaa tuon sivutyöni (sen sisustamispuolen) kotoa käsin, sillä päivätyöni on tällä hetkellä niin kiireinen, että nuo sisustusjutut tulevat olemaan ns. ylitöinä tehtäviä jutskuja. Mieluisia sellaisia toki 🙂
    Vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna kotityöpisteeni olisi tällainen:

    Kuva lainattu Livingetc.
    Ah, mikä ihana rauha ja harmonia tuosta kuvasta välittyy. Kyllä olis ihana tehdä töitä tuollaisessa ympäristössä. Mutta miten kenelläkään voi olla noin siisti työpöytä ? 🙂 Tälläinen työpiste olis ihana esim. vain bloggailuun ja nettishoppailuun. 
     
    Kuva lainattu Livingetc.


    Mutta tulevan työpisteeni tila (ruokailutilan ja takkahuoneen väliin jäävä nurkkaus olkkarissa) ja realiteetit huomioon ottaen, olen miettinyt kahta eri vaihtoehtoa:

    a) joko ihan perustyöpiste pöydällä, joka koostuu esim. kahdesta Ikean Malm-lipastosta ja lasilevystä (1560*800 mm). Hylly seinälle ja näillä mennään…

    Tai

    b) eilisestä postauksesta innostuneena kiiltävän valkoiseen säilytyskalusteeseen integroitu työpiste. Joka ei ole ihan vielä loppuun asti mietitty (eli suomeksi sanottuna ei ihan vielä toimi 😉. Pöytälevy tarvitsee joko alleen tuen (esim. alla olevat kaapin ovet avoinaisina, jotka ovat liian pitkät eli tulevat pöytälevyn ulkopuolelle auetessaan) tai jonkinlaiset vaijerisysteemit pöytälevyn yläpuolelle, jotka pitävät levyn tuossa asennossa auki ollessaan. Tässä pöytäosuus tulee ihanan isoksi syvyydeltään (1100 mm).
    Tuossa on siis alhaalla ja ylhäällä ovelliset kaapit. Ja keskellä se pöytälevy. Pöytäosuuden takaseinään tulee pieni siisti aukko johdoille. Vasemman puoleiseen alakaappiin ei sitten hirveästi säilötä mitään painavia kirjoja tms. sillä sinne tulee aukko keskuspölynimurin johtoa varten. Lisäksi haluaisin kohdevalot yläkaapin alaosaan upotettuna.
    Kah, mullehan tulis ylläolevan piirroksen mukaan uusi pöytäkonekin…mutta eiköhän me vielä vanhalla läppärillä mennä 🙂 Suhteettoman isoksi tuo näyttö tuli tuohon kuvaan. Kalustehan on itsessään 1560 mm leveä, joten tilaa riittää hyvin läppärin kanssa muullekin kirjoituspöytätoiminnolle.
    Mies teki aiemmin töitä kotoa käsin ja suoraan sanottuna inhosin kotitoimistoa tuolloin. Aluksi meillä oli miehellä työhuone kotona, mutta sitten kun Lilia syntyi työpiste siirtyi takkahuoneeseen. Takkahuonetta ei sitten silloin käytettykään muuna kuin työhuoneena (ja pyykinlaittopaikkana).  Mutta onneksi mies sai toimistotilan Tampereelta (yrityksen toimisto oli aiemmin pelkästään Vantaalla) niin saimme takkahuoneen rempattua ja tarkoituksen mukaiseen käyttöön.

    Jotenkin aiempiin kokemuksiin vedoten toi vaihtoehto b olisi siksi kivempi, että saisi ne työt siististi piiloon silloin, kun niitä ei tarvita. Esim. lomilla…ai niin, mut eihän meillä mitään lomia ole 😉 On se nyt kuitenkin kiva, että mulla on nämä kaikki vaihtoehdot ja mallit valmiina, että kun mies huomen illalla tulee kotiin pitkän reissun jälkeen niin voin heti intoa puhkuen esitellä nämä ;)) Tai ehkä tarjoan vain  konjakin hänelle ja esittelen ajatukseni lauantai-aamuna. Jos maltan odottaa siihen asti…

    Vinkkejä/näkökulmia kotitoimistosta ja sen toimivuudesta otetaan vastaan. Ja tuon pöytälevyn vaakatasossa pysymiseen 🙂 Ja todettakoon siis vielä, että tämä ei tule olemaan varsinainen työpisteeni. Eli ihan kaikkea rojua täältä työpaikaltani en kotiin raahaa. Joten vaikka työpiste tulisi olemaan kuvan a kaltainen niin toivon, että se olisi pääosan ajasta siisti.

    Työtunnelmissa, Maria (jonka allekirjoituskin on jossain kansiossa öööö…)


maanantai 10. tammikuun 2011

Juhlahumua arjen keskellä

4
Tiedättekö tunteen, kun ensin on aivan mieletön (työ)stressi ja sitten yhtäkkiä asiat tuntuvat loksahtavan paikoilleen? Sitten huomaa jälleen stressanneensa turhaa. Viimeiset pari kuukautta (tai no, puoli vuotta) ovat olleet elämäni kiireisimmät. Monta mietittävää juttua ja monta päätöstä. Päätöstä, joiden takia tulevaisuus töiden osalta voisi näyttää erilaiselta. Mutta onneksi ei näytä. Kaipaan tietynlaista turvallisuuden tunnetta ja osaltaan sitä tuo töiden osalta tieto huomisesta ja tieto, että huomennakin on mukava herätä töihin. Suurimman osan tästä tekee toki työympäristö; meillä on aivan mielettömän hauskaa töissä. Melkein aina 🙂 Silti työt tulee tehtyä ja kaikki antaa oman panoksensa. Ei ole akkalaumoja, jotka juoruaisivat selän takana. Johtuen ehkä siitä, että meitä on vain kolme naispuolista työntekijää miesvaltaisessa työpaikassa. Kyllä, tänään kivi vierähti sydämeltäni ja myös töiden osalta tuli juhlafiilis. Se on oikein kiva tunne 🙂

Juhlahumua oli myös eilen tyttöjen serkkupojan ristiäisissä, vaikka Lilialla aika kului välillä paremmin iskän puhelimella pelaten kuin muiden lasten kanssa leikkiessä 🙂
Ristiäisten jälkeen menimme vielä mummulaan naapuriin syömään hiukan joulusuklaita ja leikkimään toisten serkkujen kanssa 🙂
En tiedä johtuiko tuosta yhtäkkisestä stressivapaasta tilasta vai mistä, mutta tänään töistä kotiin lähtiessäni oli aivan keväinen fiilis! Päiväkin alkaa pidentymään ja neljän jälkeen oli valoisaa 🙂 
Stressivapaata iltaa toivotellen,