Valehtelisin, jos väittäisin ettei tänä aamuna olisi edes pikkuisen ottanut päähän, kun joutui heräämään. Ettei olisi ollut ihana kääntää tyynystä viileämpi puoli esiin ja jatkaa unia. Vetää peitto korville ja ignoorata alkava arki. Mutta hei, tämä on sitä elämää! Ja täytyy nyt vielä todeta, että tämä eka töihinpaluuviikko on kuin pehmeä lasku arkeen. Ei tarvitse herätellä lapsia kouluun. Aamulla saa huolehtia vain siitä, että itse pääsee edes jotenkuten työkelpoisen näköisenä ulos ovesta 🙂
Kohti työpaikkaa ajaessani kuuntelin radiota ja kikattelin aamulypsyn jutuille. Hymähtelin liikennevaloissa jalankulkijoille, jotka kulkivat suu väärinpäin kohti bussipysäkkiä. Arkeen paluu ei ole helppoa, sitä en väitä. Mutta jos miettisi asian sitä kautta, että ilman työviikkoa perjantai-iltojen ihanuus jäisi kokematta. Ilman aikaisia herätyksiä tuskin olisi valmis kaatumaan sänkyyn ennen kympin uutisia. Ilman työtä ei olisi loma-aikoja. Ylipäätään tänä päivänä saa olla niin kamalan kiitollinen siitä, että on työpaikka, jonne aamuisin herätä.
Silti purnausta loman loppumisesta kuuluu sieltä sun täältä. Oikeastaan mun mielestä me ihmiset tuhlaamme ihan hirmuisesti aikaa ja energiaa jo siihenkin, että loman ollessa puolivälissä alamme murehtimaan tulevaa töihin paluuta. Miksi?! En tiedä, voi olla että olen jäävi asiasta sanomaan, sillä tykkään tehdä töitä, mutta jos kaikki meistä vain voittaisi eurojackpotissa, niin tuskin tämä yhteiskunta pyörisi. Valehtelisin, jos väittäisin etten tänä aamuna olisi hetkellisesti haaveillut lottovoitosta. Turkoosista merestä ja valkoisesta hiekasta. Sitten ajattelin, että luultavasti heräisin joka tapauksessa töihin. Oli niitä miljoonia tai sitten ei. Nyt on ainakin joku motivaattori herätä aamuisin ja suunnata töihin. Se on joka kuun 15.päivä.
Teenkö töitä pelkästään rahan takia? En. Mulla on maailman parhaimmat työkaverit ja se yhteenkuuluvuuden tunne on jotain ihan käsittämätöntä. On hyvä tuntea kuuluvansa osaksi jotain yhteisöä. Kivojen työkavereiden lisäksi meillä on maan mahtavimmat asiakkaat, tavarantoimittajat sun muut. Töissä kun puhelin soi, niin tietää että siellä on liki aina joku meidän kivoista asiakkaistamme. Monien asiakkaiden kanssa on tullut rupateltua puhelimessa jo reilut 20 vuotta. Sitä oppii tuntemaan asiakkaat, vaikkei face to face -kontaktia olekaan. Tietää laittaa kynän oikean tuotteen kohdalle tilausvihkoon jo puhelinnumeron tunnistaessaan. Aina asiat eivät ole kivoja, mutta myös niitä negatiivisia asioita pitää olla nauttiakseen niistä kivoista jutuista. Ihan pienimmistäkin sellaisista.
Omalla kohdallani arki jatkuu ihanan säännöllisen epäsäännöllisenä. Siitä mihin ennen lomia totuin. Viikko alkaa ja loppuu täydellä työpäivällä ja siinä välissä sovelletaan lasten lukujärjestysten mukaan. Tehdään töitä silloin kun he ovat koulussa ja ollaan kotona vastaanottamassa pienokaisia koulun päätyttyä. Kiitollinen? Voi kyllä, enemmän kuin sanat riittävät kertomaan ♥
AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKKOA &
ja suuresti tsemppiä arkeen!
