”Tämä lapsi ei tule koskaan kävelemään.” Neuvolalääkärin sanat kaikuivat kolkossa vastaanottohuoneessa. Tytön äiti purskahti itkuun. Isän suu vääntyi hieman ja pää nyökkäsi kuin tiedoksi siitä, että lääkärin sanat olivat vastaanotettu. ”Sehän nähdään.” tytön isä sanoi lääkärille. Kätteli kohteliaasti ja poistui huoneesta.
Seuraavalla viikolla tytön kotiin tuli jumppari. Jumppaamaan tytön lihasjäykkyyttä pois. Viikko toisensa jälkeen jumpparin tullessa tyttö makasi selällään silmät jumpparia tapittaen. Kädet ja jalat tikkusuorina jäpittäen. ”Lihasjäykkyys ei anna periksi” Jumpparin käynnit lopetettiin tuloksettomina.
Tytön äiti surkutteli tilannetta, mutta tytön isä ei luopunut toivosta. ”Noista silmistä huokuu sisu ja päättäväisyys. Tyttö varmasti vain vierastelee vieraita ihmisiä ja jännittyy.” Tytön isä koitti luoda toivoa tytön äitiinkin.
”No tässä iässä vauvat yleensä jo konttaavat.” sanoi lastenlääkäri seuraavalla käynnillä. Tytön äiti vaipui syvemmälle epätoivoon. Asia konkretisoitui tytön isällekin, kun heidän kotiinsa ilmestyi lasten pyörätuoli. Tuo pyörätuoli pidettiin visusti piilossa tytöltä. Jonka silmät edelleen viestivät, että periksi ei anneta.
Eräänä kauniina keväisenä päivänä tyttö ryömi sohvapöydän äärelle ja ponnisti itsensä seisomaan. Otti tukea pöydästä ja oli voitonriemuinen ilme silmissään. Tuon päivän jälkeen tyttö nousi pystyyn aina kuin mahdollista. Lääkäri ei ollut uskoa silmiään, mutta ei silti luonut toivoa lapsen vanhempiin. Jalkojen lihasjäntevyys on liian jäykkä kävelyyn. Tarvitaan laajempia tutkimuksia kesän jälkeen, ellei mitään edistystä tule.
Yhdeksäs kesäkuuta, tytön isän syntymäpäivänä, 10 kuukauden iässä tyttö uskalsi päästää otteensa sohvapöydästä. Otti muutaman askeleen ja pyllähti pepulleen. Pelästyi, kun äiti alkoi kiljumaan. Onnesta. Ryömi takaisin sohvapöydän äärelle, kampesi itsensä ylös ja jatkoi harjoituksia.
Tuosta päivästä lähtien tyttö on tiennyt, että tuli elämässä eteen mitä esteitä tahansa, niin niistä selvitään. Päättäväisyys ja sisu paistavat silmistä vieläkin. Tyttö tietää, että mikä tahansa on mahdollista. Sanoivat muut mitä tahansa.
Tänään tuo tyttö, jonka ei koskaan pitänyt kävellä, kävi lounastauolla hiihtämässä. Hikinoro selässä valuen ja posket punoittaen nautti liikkeen tuomasta hyvästä olosta. Mietti itsekseen suksia jaloista poisottaessaan, että voi kunpa voisi nyt näyttää sille lääkärille, että tässä on se tyttö, jonka ei koskaan pitänyt kävellä. Leveä hymy kasvoillaan käveli autolle, ajoi kotiin ja istui koneen äärelle.
Antoi sormiensa tanssia näppäimistöllä ja kirjoitti tarinan toivosta. Aina on toivoa, muistakaahan se ♥
Lopetellaan suloinen viikonloppu hyvinvoinnin parissa. Sisäisen ja ulkoisen kauneuden jutuilla, joissa luonnollisemmat tuotteet näyttelevät pääosaa. Maaliskuussahan jo juttelimme luonnollisemmasta ihon hemmottelusta ulkoisesti, mutta tänään lähdetään katsomaan, miten itse hoidan kauneutta sisäisesti. Muutenkin kuin juomalla vettä ja ylläpitämällä terveellistä, monipuolista ruokavaliota. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössäLifen kanssa ja se on osa Lifen brändilähettiläänä olemisen ilosanomaa. Alkuun ajattelin kertoa teille tarinan siitä, mitä viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut. Ei vain sisäisesti, mutta myös ulkoisesti. Tarinan, joka olisi voinut loppua toisin. Mutta loppuikin oivallukseen, josta olen erittäin onnellinen.
Eräänä aamuna katsoin peiliin ja ajattelin itsekseni: ”Tätäkö ne tarkoitti, että täyttäessään 40 vuotta, naisen posket alkavat valumaan alaspäin? Miksei kukaan kertonut minulle että yhdessä yössä nuo huolirypyt silmien välissä syvenevät Norjan vuonojen kokoisiksi uriksi? Ja hei, mitkäs nuo kolme vaakatasoista uurretta otsassani ovat? Onko mun ylähuuli kavennut entisestään?” Näiden ajatusten kanssa hyppäsin lämpimään aamusuihkuun ja sieltä pois tullessani huomasin kylpyhuoneen valon armottomuuden. ”Mitä mun jaloille on tapahtunut? Niille, joista olen saanut olla aina niin ylpeä ja onnellinen. Verisuonet ovat ihan pinnassa ja mitä tuo muhkurainen iho reisien ulkopinnalla on. Sitä samaa näyttäisi olevan vatsan seudullakin.” Hiuksia peilin edessä harjatessani huomaan rypyt decolteellä ja hiusharjaa liikuttavan käden mukana tulee huomattua jotain ylimääräistä. Sellaista, jota en ole aiemmin itsessäni huomannut; iho käsivarren ojentajassa näyttää selvästi venyvän alaspäin. ”Onko nämä ne kuuluisat allit?” ajattelen.
Pukeudun kiireen vilkkaa ja aamupalapöydässä kirjoitan nettiin hakusanaksi ”helposti eroon rypyistä”. Hakutuloksia tulee paljon, niin paljon että en ehdi niitä kaikkia edes lukemaankaan. Jätän asian sikseen ja töissä ruokiksella törmään aiheeseen seuraavan kerran. Huomaan, että yhtäkkiä sosiaalisessa mediassa ystävien kuulumisten uutisvirtaan tulee mainoksia. ”Helposti eroon sibelius-rypyistä” ”Haluatko näyttää 10 vuotta nuoremmalta? Klikkaa tätä!” Jotenkin minut valtaa tietynlainen paniikki. Ei, ei tämä ollut sitä mitä halusin. Ajatuskin siitä, että se Maria, jollaiseksi luonto minut loi, ei enää kelpaakaan minulle itselleni, tuntuu erittäin ikävältä. Koska tiedän, että itse olen ollut vastuussa itsestäni. Kukaan muu kuin minä itse ei ole laiminlyönyt ihoni rasvausta kaikkien näiden vuosien aikana. Herkutellut sokerilla ylenpalttisesti tai ajatellut, että sohvalla makoilu saa lihakset rentoutumaan mukavammin kuin liikunta.
Tehtyä ei saanut tekemättömäksi, mutta tuossa hetkessä tajusin, että vain minä itse pystyn kääntämään ajatuksen kulkuani. Vain minä itse pystyn ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani. Päätin tehdä kaikkeni, että tuo juuri neljäkymmentä vuotta täyttänyt ihoni voisi hyvin. Että voisin hyvin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Myös ajatuksen tasolla. Päätin alkaa rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Oivalsin, että haluan olla luonnollisesti kaunis aikuinen nainen.
Näin liki kolme vuotta myöhemmin peilistä katsoo Maria, joka ajattelee että olipas mulla ihana iho silloin kolme vuotta takaperin. Niin sileä ja rypytön. Mutta toisaalta tuo pian 43 vuotta täyttävä Maria ajattelee asian niin, että kolmessa vuodessa ihossa olisi voinut tapahtua merkittäviäkin muutoksia huonompaan, ellei olisi alkanut kiinnittämään ulkoiseen ja sisäiseen kauneuteensa huomiota.
Kuten kerroin taannoin, niin kukaan meistä ei voi yhtäkkiä purkista napsia kauneutta. Mikään pilleri ei yksistään riitä tuomaan sitä hehkua sisältäpäin. Sisäinen ja ulkoinen kauneus on kokonaisuus, johon vaikuttaa monta eri tekijää. Ehkä kaikista eniten se ajatusmalli, miten itsensä näkee. Miten itseään kohtelee ja sen ymmärtäminen, että väistämättä iän karttuessa ulkonäössä tapahtuu muutoksia. Se, miten niihin suhtautuu on kaiken a ja o. Tapellako muutoksia vastaan vai lempeästi luonnonmukaisin keinoin auttaa kroppaansa sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Musta tuntuu, että tuolloin liki kolme vuotta sitten eräänä kauniina elokuun aamuna kokemani herätys ikääntymisen tuomiin muutoksiin oli varsin käänteentekevä. Sillä siitä eteenpäin olen ollut sinut itseni kanssa. Rakastanut ja hemmotellut itseäni. Yrittänyt olla lempeä, mutta myös tietyissä tilanteissa antanut itselleni haasteita.
Teille, jotka hyppäsitte luonnonmukaisen kauneuden juttujeni pariin vasta tämän postauksen myötä, voisin kehoittaa käydä lukemassa mitkä olivat hyvinvoinnin tavoitteeni tälle vuodelle ja miten hemmottelen ihoani luonnollisemmin. Yksi tämän vuoden hyvinvoinnin tavoitteistani oli siirtyä kokonaan luonnonkosmetiikkaan vuoden 2018 aikana. Tällä hetkellä käytössäni on yksi synteettinen meikkivoide ja ripsiväri. Muuten likipitäen koko repertuaari kuuluu luonnonkosmetiikan piiriin. Kynsilakka oli sellainen asia, jota en edes tiennyt olevan luonnonkosmetiikkatuotteissa. Onneksi tässäkin asiassa tulin viisaammaksi Lielahden Lifen Maaritin juttusilla käydessäni. Maaritin kuten kaikkien Life-myymälöiden henkilökunnan ammattitaito on niin huikeaa ja energia niin tarttuvaa, että mikäli teillä on mitään kysyttävää ja ajatuksia, joita haluaisitte jakaa luonnollisemman hyvinvoinnin suhteen, niin suosittelen käymään paikan päällä lähimmässä Life -myymälässä.
TUOTEVINKKEJÄ SISÄISEEN KAUNEUTEEN
Ennen kuin annan lisätuotevinkkejä ulkoiseen kauneuteen (tuolla Miten hemmottelen ihoani luonnollisemmin-postauksessa niitä jo aika kattavasti käsittelimmekin) niin katsotaan niitä tuotteita, joiden avulla saan sen sisäisen hehkun. Joiden ansiosta iho on kimmoisampi, reidet ja vatsa vähemmän muhkuraiset ja hiukset paremmassa kunnossa.
Kimmoisan ihon salaisuus. Aloitetaan tästä, sillä iho on suurin elimemme ja sen myötä iän tuomat vaikutukset näkyvät eniten ihossa. Ainakin omalla kohdallani. Tuolloin liki kolme vuotta sitten otin rutiineihin ihon säännöllisen kuorinnan ja rasvauksen. Siis myös vartalon ihon. Mutta Lifen yhteistyön myötä sain tietoa ja tuotteet, joiden avulla ihostani on tullut kimmoisampi ja kosteutetumpi. Ei vain ulkoa, mutta myös sisältäpäin. Tiedän, että te ette halua kenties enää kuulla tätä tosiasiaa, mutta se kollageenin, tuon ihoa nuorentavan proteiinin, tuotanto loppuu kokonaan 40-vuotiaana. Se vähenee jo merkittävästi, kun täyttää 25 vuotta. Koska oma kollageenitehtaani laittoi kolme vuotta sitten lapun luukulle, on mun tukeuduttava ulkopuoliseen kollageenivalmisteeseen.
Kollageenivalmisteesta on tullut henkireikäni. Nyt olen jo vuoden verran ottanut säännöllisesti joka aamu veteen sekoitettuna Skingain Beauty booster -kollageenijauhettayhden annospussillisen. Tai vaihtoehtoisesti olen ottanut Puhdas + -kollageenijauhetta yhden ruokalusikallisen. Joinain aamuina, jos pyöräytän smoothien, sekoitan kollageenijauheen sinne. ”Kollageenin puute näkyy ihossa sen ohenemisena ja veltostumisena, ryppyinä ja juonteina, couperosana sekä pigmenttiläiskinä. Iän karttuessa myös hiukset ohenevat ja harventuvat sekä kynnet hapertuvat. Siksi on tärkeää luoda kollageenia luonnollisella tavalla kehon käyttöön.” / Life
-kuori banaani ja omena
-surauta smoothien ainekset sekaisin tehosekoittimessa
-istu, sulje silmäsi, hengitä muutaman kerran syvään ja nauti smoothie osana kiiretöntä aamua
Vaikka tuo käyttämäni kollageenijauhe sisältää jo itsessään kollageenin muodostumiselle elintärkeän C-vitamiinin, niin silti otan myös ylimääräistä C-vitamiinia tabletin muodossa. Life Vitamin C + Berries sisältää runsaasti C-vitamiinia (1000 mg/tabletti). Se on happoneutraloitu ja siten täysin vatsaystävällinen, minkä lisäksi siihen on lisätty uutteita neljästä superhedelmästä – näiden flavonoidit edistävät osaltaan C-vitamiinin imeytymistä.
Kimmoisan ihon salaisuus on myös kosteutus sisältäpäin. Käytän päivittäin Omega 3 -valmistetta, mutta nyt sain Maaritilta kokeiluun myös Iho Omega -tabletteja. Omega 3:sen lisäksi ne sisältävät mustaherukan siemenistä ja hedelmälihasta puristettuja Omega 6 -rasvahappoja. Iho Omega -mustaherukansiemenöljykapseli sisältää täten luonnostaan runsaasti kaikkia ihon tarvitsemia rakennusaineita. Se hoitaa, ravitsee ja uudistaa ihoa. Mielenkiinnolla odotan näiden kapselien vaikutusta.
Stressaantuneelle mielelle ja iholle. Sain alkuvuodesta testattavakseni Bioteekin Super Alfalipoiini -valmisteen, josta on hyvä vinkata tässä kohtaa. Nimittäin se on todellinen ruuhkavuosien keskellä luovivan ravinnelisävalmiste. Itse ainakin huomaan ihoni ja ulkoisen olemukseni kärsivän stressistä. Tässäkin kohtaa se ulkoinen kauneus lähtee sisältäpäin. Alfalipoiinihappo on hyvin monipuolinen, eräänlainen vitamiinin ja rasvahapon välimuoto. Se on yhtä aikaa rasva- ja vesiliukoinen ja kulkeutuu tehokkaasti sekä solujen sisä- että ulkopuolelle, jopa aivoihin. Elimistö muodostaa itse alfalipoiinihappoa, mutta vain välttämättömimpiin solutoimintoihin. Ravinnosta sitä saa häviävän vähän. Lisäksi sen muodostuminen alkaa vähetä suhteellisen varhain aikuisiässä. Ja näin 40 vuoden rajapyykin ylittäneellä sitä ei juurikaan muodostu. Sen takia alfaliponiinihappo sopii erityisesti ikääntyville ja oikeastaan kaikille nykyajan hektisen elämänrytmin rasittamille.
Maksaläiskien ja pigmenttimuutosten ennaltaehkäisyyn. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna olen havahtunut siihen, että minun kasvojani eivät korista vain pisamat vaan lähinnä maksaläiskät. Aloin syömään Pycnogenol Strong rannikkomännyn kuoriuute kasviantioksidanttitabletteja siitepölyallergiaan tuossa kuukausi takaperin ja huomasin parin viikon jälkeen myös ihon värin parantuneen. Ihan kuin pigmenttimuutosten ilmeneminen olisi vähentynyt. Maaritin luona Lifessä vieraillessani sain kuulla, että tämä monipuolinenen kasviantioksidantti auttaa niin allergioihin kuin pigmenttimuutoksiinkin. Kaiken lisäksi se vahvistaa ihon ja verisuonten seinämien kollageenia ja näin auttaa esimerkiksi jalkojen turvotukseen.
Hiusten, kynsien ja ihon hyvinvointiin. Tuo kollageenijauhe vaikuttaa myös toki niveliin, kynsiin ja hiuksiin ihon lisäksi, mutta kollageenijauheen rinnalle sain testattavaksi Great Earth Beautiful Hair -ravintolisän. Se sisältää monia vitamiineja, ravintoaineita ja rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä hiusten hyvinvoinnille. Se vahvistaa hiusten keratiinia, mikä taas puolestaan auttaa hiuksia kasvamaan kiiltävinä ja tasaisina. Itse olin jo ajatuksen tasolla päättänyt luopua hiusten vaalentamisesta ja sopinut kampaajani kanssa, että seuraavan kerran aletaan tummentamaan. Mutta taidan ensin antaa vielä tälle ravintolisälle mahdollisuuden, josko vaalentamisista nokkiinsa ottaneet hiukseni tuosta tokenisivat 🙂
Sinkkihän on tunnetusti se, joka hellii ihoa, kynsiä ja hiuksia. Great Earth Super Sinkki 25 mg on varsin monipuolinen tuote; ihon ja hiusten hyvinvoinnin lisäksi se vaikuttaa normaaliin happo-emästasapainoon, DNA-synteesiin, proteiinisynteesiin ja rasva-aineenvaihduntaan.
Muhkuraiseen ihoon reisissä ja vatsassa. No liikunta, terveellinen ruokavalio ja vedenjuominen auttaa tottakai, mutta myös sisäisesti voi kuonakertymiä sulatella pitämällä huolta happo-emästasapainosta. Kun kropan emäs-happotasapaino reistailee ja jos varsinkin elimistö on liian hapan, on sillä taipumusta selluliittiin eli juuri niihin kuonakertymiin. Aika monet nykyaikana kärsivät liian happamasta kehosta. Osaltaan kiitos pikaruoalle ja ruokailutottumusten huonontumiselle, mutta myös ulkoisille tekijöille kuten saasteille.
Vuosi takaperin sain Maaritilta valmisteen, joka on oikeastaan unohtunut kaiken kiireen keskellä tuonne kaapin perukoille. Nimittäin pH-balance PASCOE® -jauheen, joka sisältää emäksisiä kivennäisaineita, joiden happamuuden neutralointikyky on markkinoiden parhaita, sekä happo-emäsaineenvaihduntaa tukevaa sinkkiä. pH-balance PASCOE® auttaa tehokkaasti vähentämään kehon happotaakkaa ja pakkauksen mukana tulee 21 pH-testiliuskaa, jolla voi helposti testata oman kehonsa happamuuden.
Yllä mainittujen tuotteiden avulla itse ajattelin pärjätä iän tuomien muutosten kanssa. Ja aika hyvin ja arvokkaasti sitä on tullut otettua keski-ikä vastaan. Ne iän tuomat muutokset ulkonäössä, varsinkin ihossa. Ne, joita joskus pelkäsin ja joita joskus muinoin ajatellessani hieman ahdisti. Parikymppisenä sitä piti nelikymppisiä ryppyisinä ikäloppuina. Näin 42 -vuotiaana ehkä vähän tirskahtelenkin tälle ajatukselle. Sillä elän elämäni parasta aikaa ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Sehän se oikeastaan koko hyvinvoinnin perimmäinen ajatus onkin.
Lupailin teille tuossa aiemmin vielä lisää vinkkejä luonnolliseen kauneuteen ulkoisesti käytettynä. Joten katsotaan postauksen loppuun vielä muutama tärppituote.
TUOTEVINKKEJÄ ULKOISEEN KAUNEUTEEN
Valkoisemmat hampaat. Pikimusta hammastahna, joka valkaisee…voiko tämä pitää paikkansa? Kyllä voi, nimittäin Ecodentan luonnollisesti valkaiseva hammastahna sisältää mustaa hiiltä, joka tunnetusti hoitaa ja valkaisee hampaita. Hiilen lisäksi hammastahna sisältää Teavigo -ainesosaa, joka huolehtii perusteellisesti suun hyvinvoinnista suojaten hampaita hammaskiveltä ja bakteereilta. Tätä voi siis käyttää ihan päivittäin, mikäli haluaa. Pari kertaa olen itse ehtinyt käyttämään ja voi olla, että ne tummentumat ovat jo pikkuisen sulaneet pois.
Kauniit ja pehmeät kesäjalat.Käsi ylös, kuinka moni yllättyi sandaalikelien edessä siitä, kuinka ilkeältä kuivat kantapäät näyttävät kauniissa kengissä! Jep, täällä on molemmat kädet ylhäällä. Sitten yhtenä iltana päätin, että nyt pidän hemmotteluillan ja tein jalkahoidon. Kick Up Your Heels -jalkakylpyainetta kun lorauttaa lämpimään veteen, sujauttaa sinne jalkansa kymmeneksi minuutiksi ja taputtelee ne kuiviksi, on jalat jo huomattavasti sandaalikelpoisemmat kuin ennen jalkakylpyä. Sen jälkeen rasvaus Land on Your Feet -jalkavoiteella ja kuiville kantapäille lisäksi kerros Walk on Air -jalkasalvaa. Puuvillasukat jalkaan ja kauneusunet päälle. Tervetuloa kesäiset kadut ja sandaalikelit!
Hehkua kasvoille entsyymikuorinnalla.Sain Maaritilta mukaani Flow Cosmeticsin puolukka- entsyymikuorintanaamion. Se on jauhetta, jota sekoitetaan veteen 1-2 tl. Levitetään kasvoille ja annetaan vaikuttaa noin vartti. Ensimmäisellä käyttökerralla ihoni hieman pisteli kymmenen minuutin kohdalla, joten pesin naamion pois. Tuntuu olevan erittäin hyvä ja tehokas naamio, johon täytyy iho totuttaa pikkuhiljaa. Mutta jo tuon kymmenen minuutin jälkeen ihoni tuntui ihanan kuulaalle ja pehmeälle!
Luonnollisempi kynsilakka. En tiennyt tai en ollut ottanut ehkä selvää, mutta myös kynsilakkoja saa nykyään luonnollisemmassa koostumuksessa. Lielahden Life -liikkeen hyllyssä silmäni osui aivan ihanan väriseen kynsilakkaputeliin Boho Green Cosmeticsin kynsilakka on ekologinen ja vegaaninen. Tätä kun sivelee hyvin hoidettujen kesäjalkojen kynsiin, niin on todellakin valmis sujauttamaan ne sinne kesäsandaaleihin ja tallailemaan pitkin kesäisiä katuja.
Apua ihottumaan ja hyttysenpistojen kutinaan. Itse en ole vielä törmännyt niihin iniseviin pikkuisiin otuksiin, jotka jättävät jälkeensä kutisevan ihoreaktion. Nimittäin hyttysiin. Mutta miehellä jalat näyttää siltä, että koko hyttysarmeija on hyökännyt. Golfkentät saattavat olla tämän suhteen vaarallisia paikkoja 😉 Mutta onneksi meillä löytyi kaapista esikoisen taiveihottumaan käyttämäämme Dr. Hauschka Med Potentilla Akuuttivoidetta, joka rauhoittaa hyttysenpiston kutinaa ja punoitustakin samantien. HUOM! Lifellä on meneillään huikea tarjouskampanja niin liikkeissä kuin verkossa aina 17.6. asti! Tarjouskampanjan aikana myös tämä Dr. Hausckan Med Potentilla -akuuttivoide on tarjouksessa. Kannattaa käydä lähimmässä myymälässä tai verkossa katsomassa huikeat tarjoukset.
Haluaisin vielä tähän postauksen loppuun muistuttaa teitä blogini lukijat alennuskoodista:
♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♥
Kiitos, jos jaksoitte lukea tänne asti. Tämä asia on niin lähellä sydäntäni, että en voinut sitä tiivistää lyhyempään muotoon. Muistakaa juoda paljon vettä, syödä kaikkia ihania värikkäitä vihanneksia ja marjoja, työstää ajatuksen virtaa kohti positiivisuutta, näyttää lenkkitossulle lenkkipolkua, tuoksutella Suomen kesää, uida, saunoa ja iloita niistä läheisistä. Hyväksyä itsenne sellaisena kuin olette, luonnollisen kauniina naisena ♥
SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,
PS. Instagramin puolella (atmarias) kannattaa olla hereillä tasan viikon päästä, nimittäin siellä tulee ihana arvonta liittyen Lifeen ja luonnollisempaan hyvinvointiin!
Se ei ole ollut aina itsestäänselvyys. Olen jopa luullut, että kaltaiseni duracell-pupu ei ole kykeneväinen siihen. Tietyllä tapaa aliarvioinut itseni sen suhteen. Ajatellut, että antaa muiden siihen keskittyä, mutta itse jätän väliin. Todistellut itselleni, että en mä sitä kaipaa. Vaikka se keinoin millä tahansa on jo vuosia yrittänyt hivuttautua elämääni. Huomannut, että tarvitsen sitä kipeästi maailman menossa, jossa mieli yrittää juosta ajatusten rinnalla. Välillä kirittäjänä.
Nyt kun olen päästänyt sen elämääni, huomaan eläväni elämääni tasapainoisemmin. Valppaammin, aistit avoinna elämälle. Tietäen, että mitä tahansa tapahtuu, niin siitä selvitään. Sen jälkeen, kun olen löytänyt sisäisen rauhan, tuntuu että olen löytänyt keinot selviytyä niistä ajoista, kun kalenteri pursuaa yli äyräiden. Niistä ajoista, kun aiemmin olisi tehnyt mieli painaa pause -nappia ja huutaa kovaan ääneen time out. Pause -nappia olen opetellut painamaan. Henkisesti. Sisäisesti. Ilman että maailma lakkaa pyörimästä.
Se pause -nappi voi olla pohjaan painettuna vain hetken aikaa. Tai sitten pidemmän aikaa. Just sen aikaa, mitä tarvitsen tilanteen nollaamiseen. En ole lukenut alan kirjallisuutta muutamaa teosta lukuunottamatta, mutta kuin varkain olen oivaltanut ne keinot, joilla löytää omat sisäiset voimavarat ja sen sisäisen rauhan, jonka avulla selvitä tilanteesta kuin tilanteesta.
Opetellut ne keinot paeta hetkeksi ympäröivää maailmaa ihmisjoukon keskellä. Tiedostanut ja hakeutunut sellaisiin tilanteisiin kotona, joissa pystyn lataamaan akkuja. Välillä pikalatauksella, mutta joskun pidemmän kaavan mukaan. Vuosien varrella olen opetellut tuntemaan itseäni pala palalta, jotta pystyn jo ennalta välttämään ne tilanteet, mitkä nostavat verenpainetta. Joskus jälkikäteen huomaan hymyileväni ja tajunneeni, että sen mun sisäisen rauhan ansiosta selvitin aiemmin katastrofilta tuntuneen tilanteen niin, että henkisyyteni säilyi ilman suurempia kolhuja.
Mulla meni oikeasti vuosia, ainakin pari vuosikymmentä ennen kuin tajusin, että mun on pakko tällaisena tuulispäänä osata myös rauhoittua. Kroppa ei kestä sitä, että on koko ajan kymmenen rautaa tulessa. Kroppa ei kestä näinä päivinä välttämättä niitä keinoja, joilla nollasin pään aiemmin. Joiden avulla etsin sisäistä rauhaa ja sitä kuuluisaa zen -olotilaa. Silloin mitä kiireisempi olin, niin sitä hikisemmän juoksulenkin kävin vetämässä. Nyt tiedän, milloin on juoksulenkin aika. Myös sen, milloin on parempi jättää juoksulenkki väliin.
Pahimmassa tapauksessa kaiken kiireen keskellä kropan vieminen ääriolosuhteisiin kovilla sykkeillä tuntuu tänä päivänä sotivan nykyistä ”lempeästi” -mottoani vastaan. En silti ala soimaamaan itseäni siitä, että joskus noin olen tehnyt. Se on auttanut silloin. Silloin en ollut löytänyt muita keinoja päästä sisäisesti balanssiin.
Jos joku kysyisi multa, että miten sen sisäisen rauhan sitten löytää niin vastaisin klassisesti että hengittämällä. Aiheeseen sen syvemmälle menemättä oli aika, että meidän perheessä aloitettiin ja lopetettiin päivä rauhoittavaa naisen ääntä kuuntelemalla. Ääntä, joka muistutti hengittämään. Hengittämään sisään, hengittämään ulos. Jotenkin tuon ajan jälkeen olen ottanut tavaksi hengittää. Sen normaalihengityksen lisäksi. Ottanut taukoja päivän keskelle, jolloin keskityn hengittämiseen. Ihan vain hetkeksi. Edes yhden sisään- ja uloshengityksen ajaksi.
Mulla on todettu vauvana synnynnäinen lihasjäykkyys, minkä takia lihasten rentouttaminen on todella hankalaa. Hengitysharjoitusten avulla tuntuu, että nyt vihdoin tällä iällä se viulun kielen kireä kroppa alkaa antaa periksi. Se alkaa pehmenemään, kuten sen naisenkin mieli, joka siellä kropan syövereissä asuu.
Se on jännä juttu, että aina ikääntymistä dissataan ja pidetään jotekin negatiivisena asiana. Itse koen, jälleen tänäkin vuonna, elämäni elämän parasta aikaa. Enkä vähiten sen takia, että olen vihdoin siinä pisteessä, että voin sanoa tuntevani sen Marian, joka tämänkin postauksen kuvissa vilahtelee ♥
Huihai ja haipakkaa – tuntuu, että en ole viime aikona lainkaan ehtinyt niin usein blogin pariin kuin mitä olisin halunnut. Kevät on töissä kiirettä enkä valita sen suhteen lainkaan (päinvastoin), mutta siinä missä joinain päivinä ehtii luonnostelemaan blogipostauksia kahvitauoilla ei ole nyt ehtinyt juuri edes kahvitaukoa pitämään. Mutta hei, loppuviikolle on pari päivää omistettu likipitäen kokonaan tälle toiselle rakkaalle työlleni. Ja teille. Kuten kerroin, niin pääsiäisloman antama tila sai aikaan sen luovuuden kukoistuksen, jota tässä bloggaustouhussakin tarvitsee. Postausideoita sikiää kuin leskenlehtiä ojanpientareilla. Enää puuttuu se toteutusaika näille postauksille. Tänään liikuntajuttuja, josko sitä saisi itsekin tästä kirjoittelusta motivaatiota!
En voi käsittää, miksi se tuntuu joka ikinen kerta niin ylitsepääsemättömältä. Miksi sitä keksii tekosyitä tekosyiden perään, että miksi ei. On kiire, on pyykkiä pestävänä, tuulee, urheiluhousut on hukassa ja niin eteenpäin. Nimittäin se, miksi liikuntatauon jälkeen on niin kovin vaikea lähteä uudelleen liikkumaan.
Meillä tuli mies kipeäksi ennen hiihtolomareissua ja jostain syystä oma urheiluharrastuksenikin tyssäsi siihen. Voi miksi miksi? Hiihtolomareissulla tuli käytyä pari pikaista salia ja reissun jälkeen sairastuin itse. Koska taudin laadusta ei ollut oikein tietoa ja kroppa kaipasi lepoa, niin päätin jatkaa treenaustaukoa. Rajansa toki kaikilla tauoilla. Parin viikon jälkeen itsekin tajusin, että teen sen vain omasta mukavuudenhalustani ja silkasta laiskuudesta. Silloin kun urheiluputki on päällä, niin se laiskuus katoaa tyystin. Mutta noiden treenitaukojen aikana se laiskuus triplaantuu.
Reilu viikko takaperin oltiin taas tilanteessa, että mies veti hiihtovermeitä päälleen. Itse katselin keittiötä sillä silmällä, että pitäisköhän siivota. Mies veti onneksi oikeista naruista ja sanoi, että nyt hiihtovaatteet päälle ja mennään. Tehän tiedätte sen euforisen olon liikunnan jälkeen. Joka osaltaan tulee hikitreenistä, mutta osaltaan siitä tyytyväisyydestä, että sai itsestään irti. Vaikka ladut oli kovin roskaisia ja meno tahmeaa, niin päätin, että sai olla viimeinen kerta, kun annan itseni lusmuilla.
Tuon liikuntatauon aikana (siis sitten kun olin jo parantunut) huomasin olevani jatkuvasti väsynyt. Olo oli tunkkainen ja vaikken juuri äksyilekään, niin tuolloin tuntui että oli pinna kireällä. Mä tarvitsen liikuntaa. Uskallan väittää, että sykettä nostava liikunta ei ole kenellekään pahitteeksi. Kohtuudella harrastettuna. Vaikka tämän vuoden mottoni onkin ”lempeästi”, niin ei sitä sovi silti liian lempeä itselleen olla ;D
Lapissa tuli herättyä aamuvarhaisella ja heitettyä reippaat hiihtolenkit ennen mäkeen menoa. Mieli alkoi jo haikailemaan juoksulenkkienkin perään ja oikeastaan tällä hetkellä olen valmis taputtelemaan hiihtokauden ja aloittamaan juoksukauden. Täytyy kaivaa jostain viime vuoden juoksukouluharjoitukset esille ja alkaa maltilla ettei tuo selän nivelrikko ala vihoittelemaan. Myös uudet juoksukengät ovat ostoslistalla. Aikoinaan juoksin Asicseillä ja viime vuodet Reebokin Real Flexeillä, joihin olen aivan ihastunut. Fyssari vaan oli sitä mieltä, että selän takia tarvitsen enemmän vaimennusta pohjiin. Talvisin olen juossut Salomonin juoksukengillä. Mitä te suosittelisitte juoksukengiksi keväisille ja kesäisille asfalttiteille? New Balancea ja Hokaa olen miettinyt. Näistä jälkimmäisiä ainakin hehkutettiin juoksukoulussa, mutta taitaa olla enemmän maastoon soveltuva kenkä…
Tämän kevään ja kesän tavoitteena on saada jälleen siihen juoksuun se kosketus, jonka joskus nelisen vuotta sain. Se tunne, kun juoksulenkkiä odottaa koko työpäivän. Se tunne, kun juoksulenkillä huomaa noin puolen tunnin jälkeen saavuttavansa sen kuuluisan runner’s high:n, jossa kengät rullaa eteenpäin ja hengitys on helppoa. Harvaan lajiin olen jäänyt niin koukkuun kuin aikoinaan juoksemiseen. Nyt täytyy tosiaan vaan aloittaa aika pohjamudista juoksukunnon kanssa ja muistaa se maltti!
Mitäs sitten niinä päivinä, kun ei pääse/ehdi juoksemaan? Levätään tai tehdään kotitreeniä, mutta ei missään nimessä kadoteta sitä treenausmotivaatiota. Olen miettinyt kuumeisesti, että minne olen jemmannut Kayla Itsinesin treeniprujuni. Tuohon kun olen pari kertaa jäänyt koukkuun ja se olisi helposti ja nopeasti kotona tehtävää treeniä. Kaiken lisäksi antaa tuloksia suht’ nopsasti.
Liikuntajutut on siis hyvin balanssissa, mites ruokailut sujuu? Lomareissulla hiihtolomalla että pääsiäisenä tuli sallittua itselle herkkuja. Ja ehkä osaltaan se oli sekin tuon liikuntatauon lisäksi, mikä sai olon väsyneeksi; sokerittomalla siis jatketaan. Onneksi tähän ikään mennessä se on tuo kroppa, joka aika hyvin kertoo mitä tarvitsee. Tällä hetkellä se huutaa salaatteja. Sekä raakaherkkuja. Suunnitelmissa on loppuviikosta leipoa jotain keväistä ja kevyttä. Marian kokeilevan keittiön lopputuotoksista ei kinä tiedä, joten en uskalla luvata sellaisia herkkuja varmuudella tänne blogiin, mutta Insta Storyn puolella nyt ainakin leipomisjuttuja 😉
Mutta nyt pois mukavuusalueelta ja kohti kaupunkia. Pari kertaa olen ollut kameran edessä (siis muuten kuin itse itseäni kuvaten) ja päättänyt että se ei ole mun juttu. Ei silti lainkaan. Silti lupauduin yksiin mainoskuvauksiin. Vain koska ihana ystäväni pyysi ja halusin olla avuksi ♥
AURINKOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,
PS. olen ollut supertyytyväinen tuohon vanhaan Polarin sykemittariini, mutta nyt olen alkanut harkitsemaan sellaista, mikä mittaa ranteesta sykkeen. Onko kokemusta, toimivatko ne? Helposti sitä ajattelee, että kun hikoilee ja kello pääsee hölskymään, niin syke katoaa!
Ja hei hulinaa, sillä lailla tämä viikko on kuulkaas täällä alkanut. Nyt kun tajusin aamulla, että jatkossa tiistaista torstaihin en ehdi todennäköisesti tekemään blogipostauksia, niin sehän vaatii jo sitä suunnitelmallisuutta ja etukäteisvalmisteluja bloggaamisen suhteen. Toki silloin aiemminkin pärjäsin blogin kanssa hienosti työskennellessäni täyttä työaikaa, mutta onhan se nyt selvä, että viimeisen vuoden ajan minulla on ollut ruhtinaallisesti aikaa blogiin. Kun olen tehnyt tätä päätyökseni. Istuin aamulla tietokoneen äärelle ja sitten se iski; totaalinen jumitus. Writer’s block. Ehkä toista kertaa ikinä. Siinä ei auttanut kuin heittää juoksuvaatteet niskaan ja käydä lenkillä. Jo alkoi postauksia syntymään pään sisällä. Rakastan liikuntaa jo senkin takia, että se vapauttaa aivoista tilaa ajatuksille.
Niin, kerroinkos muuten teille, että fyssarini kanssa nivelrikkoepikriisiä tutkiessamme tulimme tulokseen, että ei se juokseminen ole pois laskuista. Voi elämä, mikä onni! Sitä pitää vaan osata juosta oikeassa asennossa, maltilla ja sellaisella alustalla (& sellaisilla kengillä) ettei selkä ole kovilla. Joten nyt aloittelen alusta koko juoksuharrastusta. Sillain järki päässä pitäen. Tässä välissä olen tehnyt corea ja yrittänyt löytää ne syvät vatsalihakset. Jotka oikeasti olivatkin ihan jossain muualla kuin missä niiden kuvittelin olevan. Onneksi on asiantunteva fysioterapeutti, jonka avulla olen tehnyt harjoitteita ko. lihasten löytämiseen 🙂
Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.
Aineksina vain kikhernettä ja vettä. Yllätyin kuinka hyvä suutuntumakin oli. Mausta puhumattakaan. Tähän väliin täytyy sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos 😉 Pastan kanssa nautin vihreää pestoa ja voi, kuinka haluaisin kertoa valmistaneeni tuon peston itse. Mutta ei, se oli kaupan hyllyltä. Lisäksi suomalaisia kirsikkatomaatteja ja italialaista parmesan-juustoa muutama lastu. Se, missä aiemmin olen vältellyt pastaa lounaalla on johtunut siitä, että loppupäivä on kulunut jokseenkin ähkyssä. Nyt pari tuntia pastan syömisen jälkeen olo on edelleen energinen eikä ole tullut sitä järkkyä makeanhimoakaan niin kuin yleensä perinteisen pastan syömisen jälkeen.
LOUNASPASTA
puoli pussia kikhernepastaa keitettynä
1 rkl vihreää pestoa 8 kirsikkatomaattia muutama lastu parmesan juustoa tuoretta timjamia
-sekoita ainekset keskenään
-nauti ♥
Oletteko muuten kokeilleet kikhernepastaa? Oikeasti tuo annos riittäisi kahdelle, mutta itselläni oli vain niin julmettu nälkä juoksulenkin jälkeen, että kiskaisin sen sitten itse menemään. Hei, tästä on hyvä polkaista viikko käyntiin. Nyt kun tämän viikon bloggaukset on suunniteltu etukäteen, niin minulla on ilo kertoa teille, että ohjelmistosta löytyy hyvinvointi-idolini esittelyä, vähän taas analysointia onnellisuudesta, vaatteiden huoltoa sekä perjantaimyyssejä. Sekalaisessa järjestyksessä. Noh, ehkä perjantaimyyssien ajankohta tulee olemaan perjantai 😀
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Tehtyä ei saanut tekemättömäksi, mutta tuossa hetkessä tajusin, että vain minä itse pystyn kääntämään ajatuksen kulkuani. Vain minä itse pystyn ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani. Päätin tehdä kaikkeni, että tuo juuri neljäkymmentä vuotta täyttänyt ihoni voisi hyvin. Että voisin hyvin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Myös ajatuksen tasolla. Päätin alkaa rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Oivalsin, että haluan olla luonnollisesti kaunis aikuinen nainen.
Hiusten, kynsien ja ihon hyvinvointiin.
Lupailin teille tuossa aiemmin vielä lisää vinkkejä luonnolliseen kauneuteen ulkoisesti käytettynä. Joten katsotaan postauksen loppuun vielä muutama tärppituote.
Se ei ole ollut aina itsestäänselvyys. Olen jopa luullut, että kaltaiseni duracell-pupu ei ole kykeneväinen siihen. Tietyllä tapaa aliarvioinut itseni sen suhteen. Ajatellut, että antaa muiden siihen keskittyä, mutta itse jätän väliin. Todistellut itselleni, että en mä sitä kaipaa. Vaikka se keinoin millä tahansa on jo vuosia yrittänyt hivuttautua elämääni. Huomannut, että tarvitsen sitä kipeästi maailman menossa, jossa mieli yrittää juosta ajatusten rinnalla. Välillä kirittäjänä.
Reilu viikko takaperin oltiin taas tilanteessa, että mies veti hiihtovermeitä päälleen. Itse katselin keittiötä sillä silmällä, että pitäisköhän siivota. Mies veti onneksi oikeista naruista ja sanoi, että nyt hiihtovaatteet päälle ja mennään. Tehän tiedätte sen euforisen olon liikunnan jälkeen. Joka osaltaan tulee hikitreenistä, mutta osaltaan siitä tyytyväisyydestä, että sai itsestään irti. Vaikka ladut oli kovin roskaisia ja meno tahmeaa, niin päätin, että sai olla viimeinen kerta, kun annan itseni lusmuilla.
Mitäs sitten niinä päivinä, kun ei pääse/ehdi juoksemaan? Levätään tai tehdään kotitreeniä, mutta ei missään nimessä kadoteta sitä treenausmotivaatiota. Olen miettinyt kuumeisesti, että minne olen jemmannut Kayla Itsinesin treeniprujuni. Tuohon kun olen pari kertaa jäänyt koukkuun ja se olisi helposti ja nopeasti kotona tehtävää treeniä. Kaiken lisäksi antaa tuloksia suht’ nopsasti.
Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.
