maanantai 23. tammikuu 2017

Energisyydestä & pirtsakka lounassalaatti

MOIMOI IHANAT

ja kivaa maanantaita! Kyllä, maanantaikin voi olla ihan kiva, kun antaa sille mahdollisuuden :) Uusi viikko edessä ja jotenkin sitä energiaa on hyvin levätyn viikonlopun jäljiltä vaikka muille jakaa. Veikkaan, että myös pidentyneet päivät ovat lisääntyneen energian taustalla. Sekä se, että vihdosta viimein ruokavalio ja liikunnat ovat taas sopivasti balanssissa keskenään. Syksyllä ja alkutalvella molemmat oli kieltämättä vähän retuperällä. Tuli otettua liikuntaspurtteja, joita seurasi taas pitkä liikuntatauko. Syötyä tuli suht’ terveellisesti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan liian vähän. Silti paino nousi, kiitos viikonloppujen mässäilyjen. Salmiakkipääkallot huutelivat tämän tästä nimeäni ja kaapista löytyi ekaa kertaa ikinä suklaalevyjä. Koukutuin suklaaseen, vaikka olin aina ollut sitä mieltä, että suklaa ei ole mitään verrattuna salmiakkiin. Tässä reilun kolmen viikon aikana olen päässyt karkkihimosta eroon, mutta viikonloppuna teki tiukkaa Runebergin torttujen suhteen. Sellaisen sallin itselleni heti kun tämä tammikuun kurjuus on selätetty ;D Lisäksi päätin, että toiste en pidä herkutonta tammikuuta. Vaan läpi vuoden sellaisen linjan, että ei tule vedettyä herkkuövereitä. Ihan turha rääkätä itseään millään totaalikieltäytymisellä.Lounassalaatti (2 of 10)Lounassalaatti (9 of 10)Lounassalaatti (4 of 10)Liekö herkkulakon vai hiihtoharrastuksen ansiota vai molempien yhteensä, mutta tänä aamuna vaatehuoneestani löytämät ”motivaatiohousut” mahtuivat tuosta vain sujahtamalla päälleni. Olen maailman laiskin vaatteiden palauttaja/vaihtaja (tai siis sovittaja) ja aikoinaan noita motivaatiovaatteita kertyi enemmänkin. Näissäkin farkuissa oli vielä laput kiinni. En muista koska olisin viimeksi mahtunut 36-kokoisiin farkkuihin enkä ylipäätään voi ymmärtää, että olen sellaiset mennyt ostamaan viime vuosien aikana! Vaikka tavoitteena herkkulakolla ei ollut painon pudottaminen, niin näen kyllä timmiytyneen vartalon pelkästään plussana. Vaakaa emme edelleenkään omista, joten hienosti pärjää sillä vanhalla tutulla housun vyötärö -säännöllä. Kun housut alkavat puristamaan vyötäröstä, niin on aika tehdä jotain. Tällä neuvolla olen mennyt eteenpäin viime vuodet. Viime syksyn mekkovillityksen lomassa sitä ei vaan huomannut, että housut hiukkasen puristivat.

Joten nyt on hyvä olla. Tähän postaukseen pitää palata itsekin silloin kun tuntuu, että mässyvaihde jää päälle. Silloin kun liikunnat takkuaa. Mistään muusta liikunnasta en ole saanut niin hyviä kiksejä kuin tuosta hiihdosta. Aikoinaan spinningistä tuli melkein yhtä hyvä olo, mutta onhan tuo hiihto nyt ihan taas jo eri juttu. Syke pysyy korkealla (vähän liiankin) ja oikeastaan jo reilu puolen tunnin lenkki saa aikaan ihan hyvän olon. Tunnin lenkin jälkeen euforia on käsin kosketeltavaa. Vaikka en kalorinkulutusta niin seuraakaan, niin kyllä tuntiin tuollaiset liki 800 kulutettua kaloria on aika paljon. Hiihdon lisäksi olen tehnyt pitkiä kävely/hölkkälenkkejä. Matalalla rasvanpolttosykkeellä. Eihän se sikspäkki vielä näy, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Reisissäkin saattaa olla vähän muhkuraa, mutta ei haittaa. Pääasia on, että itselläni on omassa kehossani tällä hetkellä niin himskatin hyvä olla. Että jaksan arjessa ja että energiaa riittää lasten ja koiran kanssa puuhailuun. Olen muuten huomannut, että kotityötkin sujuvat jotenkin kivuttomammin. Ettei vaan olisi flunssa tai joku tulossa…;)Lounassalaatti (1 of 10)Lounassalaatti (3 of 10)

Energiaa antoi myös tämän päivän lounassalaatti. Jota tekisi mieleni kutsua ”kun jääkaapissa on vain valo” -salaatiksi, sillä meillä on oikeasti jääkaappi aivan tyhjä. Kauppakassit odottavat noutajaansa. Aamusta heti palaveriin, sitten töihin ja nälkäisenä kotiin. Ajattelin syödä lounaaksi paahdettua ruisleipää, kunnes salaattihimo nousi sfääreihin. Frise-salaattipuntista oli suurin osa jo parhaimmat päivänsä nähnyt, mutta loistavastihan siitä toisesta puolikkaasta salaattipohjan sai aikaiseksi. Lisäksi parsakaalia, omppua ja kurkkua. Päälle paistettua schwarzwaldin kinkkua, vuohenjuustoa, granaattiomenaa, balsamicoa ja mustapippuria.

MAANANTAIN LOUNASSALAATTI

Salaattipohja
revittyä salaattia (esim. tammenlehti tai frisee)
puolikas parsakaali pienisteltynä
10 cm pätkä kurkkua pilkottuna
1 pieni granny smith omena kuorittuna ja palasteltuna
oliiviöljyä
-sekoita aineet keskenään

Täyte
3 siivua schwarzwaldin kinkkua (tai serranoa tms)
pieni pala vuohenjuustoa
granaattiomenan siemeniä (pakaste, ettei keittiö sottaannu!)
(balsamicoa & mustapippuria)
-pienistele kinkku ja paista paistinpannulla ilman rasvaa rapeaksi
-pienistele vuohenjuusto
-asettele täytteet salaattipohjan päälle
-halutessasi mausta balsamicolla ja mustapippurillaLounassalaatti (10 of 10)Lounassalaatti (5 of 10)

Tätä salaattia voisi kutsua pirtsakaksi. Sen verran tuo granny smith ja granaattiomenan siemenet antavat sille potkua! Mutta nyt on pakko antaa potkua itselleni sinne maitokaupan suuntaan. Vaikka jääkaapista löytyi ainekset salaattiin, niin nyt se huutaa tyhjyyttään. Iltaruoaksi suunnitteilla pitkästä aikaa arjen sulostuttajasoppaa eli siskonmakkarasoppaa. Saas nähdä kuka tällä kertaa saa plumpsauttaa makkarat soppaan :)

IHANAA & ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


torstai 12. tammikuu 2017

KORSETTI KUNTOON!

MOIKKAMOI,

alkuviikon auringon voimalla ollaan painettu pari päivää…toivotaan, ettei lumet nyt kokonaan sula. Vaikka nytkin on pakkasta, niin tuossa tunti takaperin töistätöistä kotiin ajaessani joutui käyttämään pyyhkijöitä, kun taivaalta tuli vettä. Sellaista alijäähtynyttä. Lumien sulaminen haittaisi hitusen tuota aloitettua hiihtoharrastusta :) Viimeisen vuoden aikana olen tajunnut (oppia ikä kaikki) kaksi juttua, jotka ovat ainakin omalla kohdallani fyysisen kuntoni kulmakiviä; korsetti pitäisi olla kunnossa ja että se venyttely on tärkeää! Kerroinkin teille taannoin, että sain alaselkäni jotenkin jukeliin. Oudokseltaan aloitettu hiihtoharrastus sai aikaan sen, että takareidet ja peppu oli ihan jumissa. Tiedostin asian enkä siltikään venytellyt. Kunnes huomasin käveleväni vähän vaappuen, ankkakävelyä. Tässäkään vaiheessa en venytellyt. Ei muka ehtinyt. Venyttelyn muistin viime torstaiaamuna, kun sängystä ylös nousemisessa kesti kymmenen minuuttia. Alaselkä vihloi ja toinen jalka meinasi lähteä alta. Mutta eihän tuossa vaiheessa enää pysty yksinkertaisesti venyttelemään ilman tuskaa. Tuttu vaiva kahdeksan vuoden takaa. Silloin viimeksi mulla tuo SI-nivel ärtyi yksivuotiaan kuopuksen kantelemisesta. Silloin tarvittiin jos jonkinlaista rankamanipulaatiota ja niksauttelua, lihasrentouttajista ja särkylääkkeitä puhumattakaan.pilates-2-of-3

Silloin on turha rypistää, kun on jo housuissa. Joten ennaltaehkäisy. Sen otan käyttöön nyt. Tästä päivästä lähtien. Korsetti kuntoon ja venyttely ohjelmistoon! Korsetilla en tarkoita sitä, että se johonkin ajan saatossa kadonnut six pack pitäisi saada esille, vaan sitä, että tuo core tuolla vahvistuisi. Olen maailman laiskin selkälihasten treenaajaa ja kaikkihan tietää, että corea ei kuntoon laiteta pelkillä vatsalihaksilla. Suunnitelma on keskittyä syviin vatsalihaksiin ja selkälihaksiin. Musta ja pilatesrullasta on tullut oikein hyvät ystävät tässä viime päivien aikana. Ensin ihan vain makoilin pitkin pituuttani rullan päällä, kun en muuhun pystynyt. Sitten verestin vanhoja muisteloita liikkeistä ja lisäksi lunttasin apua täältäNyt jo kaikki liikkeet sujuvat aika kivuttomasti. Pari päivää on menty jo ilman kipulääkkeitäkin, joten eiköhän tämä nyt tästä.pilates-1-of-3

(toim. huom. tuo karvainen kaveri tuossa yllä tekee kotijumpista hilppasen hankalia, kun tunkee ja punkee aina ihan iholle ;) Mutta sen päätin, että jatkossa en ala kärsimään selkäkivuista. Sellaisista selkäkivuista, jotka on omasta laiskuudesta johtuvia. Veikkaan, että jos olisin venytellyt jokaisen Lapissa hiihdetyn lenkin jälkeen takareidet ja takaliston auki, niin tuskaisilta päiviltä selän kanssa olisi vältytty. Arvatkaa mistä huomaan tuon korsettini olevan huonossa jamassa (siis selkäkivun lisäksi)? Siitä että oikein havahdun siihen, että istun jotenkin ”lysyssä”. Tämän tästä korjaan asentoani, vedän napaa kiinni selkärankaan ja saan istumapituutta ainakin kymmenen senttiä lisää. pilates-3-of-3

Vähän harmittaa, että olen päästänyt tuon keskivartalon lihakset näin huonoon jamaan. Kuitenkin kaikki liikkeet lähtevät tuolta coresta. Veikkaan, että se hiihdonkaan vaikeus ei ole välttämättä pelkästään tekniikasta johtuvaa vaan siitä, että mulla ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä tarpeeksi voimaa ammentaa tuolta keskivartalosta. Joten vapise tour de ski, ensi vuonna nähdään ;) Pian lähdetään miehen kanssa treenaamaan tuota hiihtoa lisää. Tykkilumiladulle…

Piti muuten kysäistä jo aikoja sitten, että oletteko kokeilleet tabata-treenejä? Mä olen koukuttunut niihin. Niin kuin aikoinaan Kayla Itsinesiin. Vajaa 20 minsaa ja saa hyvän hien päälle. Eilen tein tosin pari tabataa putkeen. Arvatkaa venyttelinkö? No enpä tietysti. Spotifyssa on tosi kivoja tabata-soittolistoja. Ei tarvitse itse kellottaa, joten helpottaa harjoittelua huomattavasti :) Vinkkinä vain teille, jotka haluatte tehokkaan treenin kotosalla. Nyt hiihtokamppeet niskaan ja verryttelemään. Alkulämpöjen ottaminen on meitsille ollut kanssa ihan tuntematon käsite aiemmin, mutta ei enää. Nähdään ihanat!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

alle


perjantai 10. kesäkuu 2016

Just do it!

gym1 gym2gym5 gym4gym3

HEIHEI HELLUREI

ja terkkusia töistä! Vaikka nuo pari lomapäivää tulivatkin tarpeeseen, niin kyllä se on työ kaikkine ihanine sivuominaisuuksineen, joka pitää elämän balanssissa. Syksyllä olisi tarkoitus hypätä tyhjän päälle hetkeksi eli pois tästä päivittäisestä maalien kanssa touhuamisesta, mutta enhän mä todellakaan ihan kokonaan pois kuvioista voi jäädä. Pakko mun on kotoota käsin saada seurattua tilauskantaa, laskutusta, reaaliaikaista tuloslaskelmaa ja taseen loppusummaa. Se on iskostunut tuonne selkärankaan näiden vuosien aikana. Pitää olla kaikki narut käsissä ja tietää, missä mennään. Hyppy tuntemattomaan on sellainen just do it -juttu. Kuten tuo eilinen kuntosalille paluukin.

Koko kevään ja alkukesän olen manannut sitä plääh-olotilaa. Yrittänyt käydä juoksemassa. Saamatta juoksuvaihdetta kuitenkaan ihan päälle siinä mittakaavassa kuin aiemmin. Runners high:ta on jahdattu oikein urakalla ja välillä on päästy sinne. Siihen euforiseen vaiheeseen, kun juoksukengät rullaavat kuin itsestään ja voi keskittyä musiikista ja maisemista nauttimiseen. Ennen lapsia kävin aktiivisesti kuntosalilla ja jumpissa. Parhaimpina viikkoina jopa kuusi kertaa. Tykkäsin touhusta ihan älyttömästi. Kunnes rakastuin juoksemiseen ja aikatauluttomuuteen.

Mutta nyt kun juoksu ei enää ole tuntunut omalta, niin ajatus salikortin aktivoimisesta/hankinnasta on käynyt mielessä. Tiistaina soitin veljen vaimolle, että torstaina mennään. Eilen päivällä meinasin jo soittaa, että ei mennäkään. Onneksi en soittanut. Reilu tunti salilla touhuttiin ja heräteltiin lihaksia. Illalla sai kaatua sänkyyn väsyneenä, mutta onnellisena. Tänä aamuna herätessäni lihakset tuntuivat just siltä, miltä muistinkin. Ihanan väsyneiltä. Kenties hivenen raskailtakin. Se sali, missä aiemmin olin jäsenenä oli kiva. Yksi asia tosin häiritsi suunnattomasti. Tuntui, että pitäisi olla viimeisen päälle vaatteissa ja laitettuna. Mä en halua mennä salille vertailemaan itseäni muihin. Menen sinne liikkumaan ja tekemään sitä omaa treeniä, en näyttäytymään. Mä haluan voida mennä sinne siinä kymmenen vuotta sitten ostamassani jumppatopissa, joka tuntuu hyvältä päällä. Vaikkei se olisikaan edes minkään merkkinen. Mä haluan voida olla salilla hikisenä ja ilman meikkiä. Hiukset pinnillä otsalta pois vedettynä. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan :) Nyt on uusi sali ja ainakin eilisen perusteella näyttää siltä, että se on just mun paikka.

Sunnuntaina mulla on tapaaminen pt:n kanssa. Haluan selkiyttää tavoitteeni. Tai tiedänhän mä tavoitteeni; kokonaisvaltainen hyvinvointi, mutta haluan ammattilaisen näkökulman siihen, miten liikunnan osuus siihen vaikuttaa. Ilman ylilyöntejä, jotka on valitettavasti mulle tuttuja. Se on ollut aika usein kaikki tai ei mitään. Sitten on kärvistelty penikkataudin kourissa tai sitten pitkittyneen flunssan, kun ei ole malttanut ottaa niitä lepopäiviä. Eli järki kädessä, on mun mottoni tämän hyvinvoinnin suhteen. Teoriassa kuulostaa hyvältä, eikö? Mä olen aina ollut teoreetikko, se käytännön toteutus onkin ollut se pullonkaula :D Se, missä aiemmin annoin spinningpyörälle kyytiä solakamman uuman toivossa on nyt vaihtunut siihen, että haluan olla vahvempi ja jaksaa paremmin. Eipä se vyötärön solakoituminenkaan haittaisi, mutta se ei ole se primäärisyy liikkumiseen.

Tarinan opetus; just do it. Jos olette pohtineet hyppyä tuntemattomaan, salijäsenyyttä, uuden harrastuksen aloittamista tai ihan mitä vaan. Tehkää se nyt! Ei huomenna, maanantaina tai syksyllä. Itse olen mestari keksimään tekosyitä, että miksi en. Kuten nyt salijäsenyyden kanssa; kesä, mökkeily, kesäherkuttelu, hektinen elämänvaihe, reissut…koska sinne salille nyt oikein ehtisi. BS, sanon minä. Kyllä sinne ehtii, jos vain haluaa! Ja mä haluan :)

IHANAA PERJANTAITA KAUNOKAISET,

alle