keskiviikko 04. huhtikuu 2018

Takaisin ruotuun ja liikunnan pariin tauon jälkeen

HEISSULIVEI IHANAT!

Huihai ja haipakkaa – tuntuu, että en ole viime aikona lainkaan ehtinyt niin usein blogin pariin kuin mitä olisin halunnut. Kevät on töissä kiirettä enkä valita sen suhteen lainkaan (päinvastoin), mutta siinä missä joinain päivinä ehtii luonnostelemaan blogipostauksia kahvitauoilla ei ole nyt ehtinyt juuri edes kahvitaukoa pitämään. Mutta hei, loppuviikolle on pari päivää omistettu likipitäen kokonaan tälle toiselle rakkaalle työlleni. Ja teille. Kuten kerroin, niin pääsiäisloman antama tila sai aikaan sen luovuuden kukoistuksen, jota tässä bloggaustouhussakin tarvitsee. Postausideoita sikiää kuin leskenlehtiä ojanpientareilla. Enää puuttuu se toteutusaika näille postauksille. Tänään liikuntajuttuja, josko sitä saisi itsekin tästä kirjoittelusta motivaatiota!

En voi käsittää, miksi se tuntuu joka ikinen kerta niin ylitsepääsemättömältä. Miksi sitä keksii tekosyitä tekosyiden perään, että miksi ei. On kiire, on pyykkiä pestävänä, tuulee, urheiluhousut on hukassa ja niin eteenpäin. Nimittäin se, miksi liikuntatauon jälkeen on niin kovin vaikea lähteä uudelleen liikkumaan.

Meillä tuli mies kipeäksi ennen hiihtolomareissua ja jostain syystä oma urheiluharrastuksenikin tyssäsi siihen. Voi miksi miksi? Hiihtolomareissulla tuli käytyä pari pikaista salia ja reissun jälkeen sairastuin itse. Koska taudin laadusta ei ollut oikein tietoa ja kroppa kaipasi lepoa, niin päätin jatkaa treenaustaukoa. Rajansa toki kaikilla tauoilla. Parin viikon jälkeen itsekin tajusin, että teen sen vain omasta mukavuudenhalustani ja silkasta laiskuudesta. Silloin kun urheiluputki on päällä, niin se laiskuus katoaa tyystin. Mutta noiden treenitaukojen aikana se laiskuus triplaantuu.

Reilu viikko takaperin oltiin taas tilanteessa, että mies veti hiihtovermeitä päälleen. Itse katselin keittiötä sillä silmällä, että pitäisköhän siivota. Mies veti onneksi oikeista naruista ja sanoi, että nyt hiihtovaatteet päälle ja mennään. Tehän tiedätte sen euforisen olon liikunnan jälkeen. Joka osaltaan tulee hikitreenistä, mutta osaltaan siitä tyytyväisyydestä, että sai itsestään irti. Vaikka ladut oli kovin roskaisia ja meno tahmeaa, niin päätin, että sai olla viimeinen kerta, kun annan itseni lusmuilla.

Tuon liikuntatauon aikana (siis sitten kun olin jo parantunut) huomasin olevani jatkuvasti väsynyt. Olo oli tunkkainen ja vaikken juuri äksyilekään, niin tuolloin tuntui että oli pinna kireällä. Mä tarvitsen liikuntaa. Uskallan väittää, että sykettä nostava liikunta ei ole kenellekään pahitteeksi. Kohtuudella harrastettuna. Vaikka tämän vuoden mottoni onkin ”lempeästi”, niin ei sitä sovi silti liian lempeä itselleen olla ;D

Lapissa tuli herättyä aamuvarhaisella ja heitettyä reippaat hiihtolenkit ennen mäkeen menoa. Mieli alkoi jo haikailemaan juoksulenkkienkin perään ja oikeastaan tällä hetkellä olen valmis taputtelemaan hiihtokauden ja aloittamaan juoksukauden. Täytyy kaivaa jostain viime vuoden juoksukouluharjoitukset esille ja alkaa maltilla ettei tuo selän nivelrikko ala vihoittelemaan. Myös uudet juoksukengät ovat ostoslistalla. Aikoinaan juoksin Asicseillä ja viime vuodet Reebokin Real Flexeillä, joihin olen aivan ihastunut. Fyssari vaan oli sitä mieltä, että selän takia tarvitsen enemmän vaimennusta pohjiin. Talvisin olen juossut Salomonin juoksukengillä. Mitä te suosittelisitte juoksukengiksi keväisille ja kesäisille asfalttiteille? New Balancea ja Hokaa olen miettinyt. Näistä jälkimmäisiä ainakin hehkutettiin juoksukoulussa, mutta taitaa olla enemmän maastoon soveltuva kenkä…

Tämän kevään ja kesän tavoitteena on saada jälleen siihen juoksuun se kosketus, jonka joskus nelisen vuotta sain. Se tunne, kun juoksulenkkiä odottaa koko työpäivän. Se tunne, kun juoksulenkillä huomaa noin puolen tunnin jälkeen saavuttavansa sen kuuluisan runner’s high:n, jossa kengät rullaa eteenpäin ja hengitys on helppoa. Harvaan lajiin olen jäänyt niin koukkuun kuin aikoinaan juoksemiseen. Nyt täytyy tosiaan vaan aloittaa aika pohjamudista juoksukunnon kanssa ja muistaa se maltti!

Mitäs sitten niinä päivinä, kun ei pääse/ehdi juoksemaan? Levätään tai tehdään kotitreeniä, mutta ei missään nimessä kadoteta sitä treenausmotivaatiota. Olen miettinyt kuumeisesti, että minne olen jemmannut Kayla Itsinesin treeniprujuni. Tuohon kun olen pari kertaa jäänyt koukkuun ja se olisi helposti ja nopeasti kotona tehtävää treeniä. Kaiken lisäksi antaa tuloksia suht’ nopsasti.

Liikuntajutut on siis hyvin balanssissa, mites ruokailut sujuu? Lomareissulla hiihtolomalla että pääsiäisenä tuli sallittua itselle herkkuja. Ja ehkä osaltaan se oli sekin tuon liikuntatauon lisäksi, mikä sai olon väsyneeksi; sokerittomalla siis jatketaan. Onneksi tähän ikään mennessä se on tuo kroppa, joka aika hyvin kertoo mitä tarvitsee. Tällä hetkellä se huutaa salaatteja. Sekä raakaherkkuja. Suunnitelmissa on loppuviikosta leipoa jotain keväistä ja kevyttä. Marian kokeilevan keittiön lopputuotoksista ei kinä tiedä, joten en uskalla luvata sellaisia herkkuja varmuudella tänne blogiin, mutta Insta Storyn puolella nyt ainakin leipomisjuttuja ;)

Mutta nyt pois mukavuusalueelta ja kohti kaupunkia. Pari kertaa olen ollut kameran edessä (siis muuten kuin itse itseäni kuvaten) ja päättänyt että se ei ole mun juttu. Ei silti lainkaan. Silti lupauduin yksiin mainoskuvauksiin. Vain koska ihana ystäväni pyysi ja halusin olla avuksi ♥ 

AURINKOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

PS. olen ollut supertyytyväinen tuohon vanhaan Polarin sykemittariini, mutta nyt olen alkanut harkitsemaan sellaista, mikä mittaa ranteesta sykkeen. Onko kokemusta, toimivatko ne? Helposti sitä ajattelee, että kun hikoilee ja kello pääsee hölskymään, niin syke katoaa!


maanantai 04. syyskuu 2017

Maanantain helppo & herkullinen lounas

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja hei hulinaa, sillä lailla tämä viikko on kuulkaas täällä alkanut. Nyt kun tajusin aamulla, että jatkossa tiistaista torstaihin en ehdi todennäköisesti tekemään blogipostauksia, niin sehän vaatii jo sitä suunnitelmallisuutta ja etukäteisvalmisteluja bloggaamisen suhteen. Toki silloin aiemminkin pärjäsin blogin kanssa hienosti työskennellessäni täyttä työaikaa, mutta onhan se nyt selvä, että viimeisen vuoden ajan minulla on ollut ruhtinaallisesti aikaa blogiin. Kun olen tehnyt tätä päätyökseni. Istuin aamulla tietokoneen äärelle ja sitten se iski; totaalinen jumitus. Writer’s block. Ehkä toista kertaa ikinä. Siinä ei auttanut kuin heittää juoksuvaatteet niskaan ja käydä lenkillä. Jo alkoi postauksia syntymään pään sisällä. Rakastan liikuntaa jo senkin takia, että se vapauttaa aivoista tilaa ajatuksille.

Niin, kerroinkos muuten teille, että fyssarini kanssa nivelrikkoepikriisiä tutkiessamme tulimme tulokseen, että ei se juokseminen ole pois laskuista. Voi elämä, mikä onni! Sitä pitää vaan osata juosta oikeassa asennossa, maltilla ja sellaisella alustalla (& sellaisilla kengillä) ettei selkä ole kovilla. Joten nyt aloittelen alusta koko juoksuharrastusta. Sillain järki päässä pitäen. Tässä välissä olen tehnyt corea ja yrittänyt löytää ne syvät vatsalihakset. Jotka oikeasti olivatkin ihan jossain muualla kuin missä niiden kuvittelin olevan. Onneksi on asiantunteva fysioterapeutti, jonka avulla olen tehnyt harjoitteita ko. lihasten löytämiseen :)

Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.

Aineksina vain kikhernettä ja vettä. Yllätyin kuinka hyvä suutuntumakin oli. Mausta puhumattakaan. Tähän väliin täytyy sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos ;) Pastan kanssa nautin vihreää pestoa ja voi, kuinka haluaisin kertoa valmistaneeni tuon peston itse. Mutta ei, se oli kaupan hyllyltä. Lisäksi suomalaisia kirsikkatomaatteja ja italialaista parmesan-juustoa muutama lastu. Se, missä aiemmin olen vältellyt pastaa lounaalla on johtunut siitä, että loppupäivä on kulunut jokseenkin ähkyssä. Nyt pari tuntia pastan syömisen jälkeen olo on edelleen energinen eikä ole tullut sitä järkkyä makeanhimoakaan niin kuin yleensä perinteisen pastan syömisen jälkeen.

LOUNASPASTA

puoli pussia kikhernepastaa keitettynä

1 rkl vihreää pestoa
8 kirsikkatomaattia
muutama lastu parmesan juustoa
tuoretta timjamia
-sekoita ainekset keskenään
-nauti ♥

Oletteko muuten kokeilleet kikhernepastaa? Oikeasti tuo annos riittäisi kahdelle, mutta itselläni oli vain niin julmettu nälkä juoksulenkin jälkeen, että kiskaisin sen sitten itse menemään. Hei, tästä on hyvä polkaista viikko käyntiin. Nyt kun tämän viikon bloggaukset on suunniteltu etukäteen, niin minulla on ilo kertoa teille, että ohjelmistosta löytyy hyvinvointi-idolini esittelyä, vähän taas analysointia onnellisuudesta, vaatteiden huoltoa sekä perjantaimyyssejä. Sekalaisessa järjestyksessä. Noh, ehkä perjantaimyyssien ajankohta tulee olemaan perjantai :D

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,

 

 


tiistai 01. elokuu 2017

Terveellisempi arki

HEI…HEI HEI HEI!

Joko siellä on palailtu arkeen? Itselläni ainakin tämä alkanut arki on tehnyt hyvää. Pääkopalle, sielulle ja ruumiille. Olenkin kertonut, että rakastan lomailua, mutta en osaa tehdä sitä kovin kauaa. Viikko on sopiva aika. Liian pitkä toimettomuus ja rotjailu kostautuvat pitkällä aikavälillä ja olosta tulee sellainen blaah-olo. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Koko kesän olen suunnittellut, että kun arki alkaa niin ruokavalio ja liikunnat laitetaan ruotuun. Deadlinena 15.8. Laitoin ruokavalion jo eilen ruotuun. Kerrasta poikki. Putsplankko. Maanantaina kun kuuluu kaikki tälläiset elämäntapamuutokset aloittaa ;) Kesällä ja lomalla saa herkutella hyvällä omallatunnolla, mutta näin arjessa koen, että herkuttelu tekee hallaa. Kyllähän sitä kesälläkin tuli syötyä aamuisin puuroa ja salaattia lounaalla, mutta kaikki se muu napostelu. Se lähti kieltämättä vähän lapasesta.

Itse olen aikoinaan ollut sokeririippuvainen. Opiskeluaikoina aamupala muodostui puolikkaasta Pims -keksipaketista. Iltapala haettiin alakerran Makuunista. Sitä tuli tosi kärttyisäksi ja levottomaksi sokeriniksoissaan. Lasten ollessa ihan pieniä oma kahvihetkeni kruunaantui aina jollain makealla. Kolmisen vuotta sitten raakaleivonta katkaisi sokeririippuvuuteni. Pääsin irti valkoisesta sokerista ja voi vitsit, miten hyvä sitä olikaan olla. Kaiken bonuksena iho hehkui kuin parikymppisenä. Sen jälkeen en ole liiemmin tykännyt karkeista ja pullista.

Paitsi tänä kesänä. Siinä, kun lapsille haettiin namipussit pyysin heitä ottamaan minullekin samalla salmiakkipääkalloja. Hyvin pian huomasin itse olevani kauha karkkikiposta lappaamassa omaan pussiini niitä pääkalloja. Selkärankani makeisten suhteen oli kuin ameeboilla konsanaan. Mökille mentäessä ja tultaessa kyläkaupan jätskit ovat olleet must. Viime sunnuntaina mökiltä kotiinpäin ajellessa pyysin tuomaan itselleni jäätelön sijaan makuvissyn. Jossain kohtaa viikonlopun aikana itseäni alkoi äklöttämään tuo sokerikylläisyys.

Vaikka muuton myötä housut ovat sangen löysät vyötäröltä, on vatsan täyttänyt sellainen höttö. Kesähöttö. Karkkihöttö. Kuplivahöttö. Sellainen höllyvälöllyvä ja voin vain kuvitella, että siellä ne salmiakkipääkallon jälkeläiset vetävät yhdessä letkajenkkaa sen kuplivan kanssa, joka saa kieltämättä vieläkin kielen kannat napsumaan :D

Eilen aamulla sen päätin. Nyt loppui herkuttelu viikolla. Perjantai-illasta lauantai-iltaan se on sallittu; maltillisesti. Mutta ettei jää putki päälle. Sen kanssa pitää olla tarkkana. Pitkään aikaan en ole leiponut raakakakkuja, joten sellainen on suunnitelmissa pikimitten. Palastelee raakakakun pakkaseen ja sulattaa sieltä tarpeen tullen makean nälkään palasen. Lisäksi ajattelin palata noihin menneiden vuosien ”sallittuja herkkuja” -postauksiini saadakseni inspiraatiota ja motivaatiota.

Kokemuksesta tiedän, että pari seuraavaa viikkoa tulevat olemaan kituisia. Jo tänään on pääni ollut hieman kipeä. Kroppa huutaa herkkuja. Eilen illalla vastasin huutoon siemennäkkileivällä. Ei se kroppa sitä ihan mukisematta niellyt, mutta ah, kuinka hyvä olo itselleni tuli. Veikkaan, että tuolla jossain alaselässäni muhii pitkittynyt tulehdustila. Sokerihan tiettävästi ylläpitää tulehdustilaa, joten kokeillaan tulehduskipulääkkeiden lisäksi, miten sokeriton auttaa alaselkäkipuun.

Lisäksi eilen illalla otin muuttolaatikoiden purkamisurakan keskellä kymmenminuuttisen ja venyttelin. Takareidet ja pakarat tuntuvat olevan piukeina kuin viulunkieli. Pilates-kirjankin löysin muuttolaatikosta, joten täältä tullaan taas. Pikkuhiljaa kohti liikunnan ja kehonhuollon iloa. Jälleen kerran pitää soimata pikkuisen itseäni…miten ihmeessä mä päästin itseni tähän jamaan? :D Kiirettä on helppo syyttää, mutta kuka tahansa voi kiireenkin keskellä katsoa mitä suuhunsa laittaa. Ottaa sen puolituntisen ja käydä hölkällä.

Katse eteenpäin ja uudella innolla alkaneeseen arkeen. Odotan jo nyt sitä vireystilan nousua, joka tapahtuu kun jättää kaikki ylimääräiset herkut pois. Kun arjesta tekee terveellisemmän, niin uskon että se arki tuntuu vieläkin enemmän luksukselta. Puhumattakaan siitä, mikä vaikutus terveellisemmällä arjella on arjessa jaksamiseen 

ENERGISIN TIISTAITERKUIN,

PS. saanen esitellä teille uuden ystäväni; varsin kuvauksellisen ja kauniin punaisen lehtikaalin, joka pääsee tänä iltana iltapalapöytään rapsakkaana lehtikaalisipsinä :)