torstai 29. marraskuu 2018

Ihanan tavallinen torstai-ilta Marian bistrossa & superhyvä salaatti

HELLOU

ja superihanaa torstai-iltaa ♥ Tavallisen ihanaa sellaista. Koska kaikki tavallinenhan tässä elämässä on sitä elämän eliittiä. Myös marraskuun viimeinen torstai. Hei olenko ainoa, jonka mielestä marraskuu livahti ohi nopeasti? Marraskuun vikaa iltaa, kuten niin montaa muutakin arki-iltaa ilman ohjelmaa vietämme kellarissa. Siinä entisessä miesluolassa (ja sitä ennen autotallina toimineessa tilassa), joka on kuin varkain tämän viikon aikana muuttunut tyttöluolaksi. Joululeffoja ja saunan jälkeisiä lötköttelyjä sohvalla. Niistä on ollut pari iltaa tehty.

Tänä iltana kellari kutsui myös iltaruokailemaan. Tytöt olivat saaneet jo syötyä omat ruokansa, joten sytytin kynttilät ja nautin oman iltaruokani Marian bistron baaritiskillä. Tuossa on ihana istuskella. Tarvittaessa näkee telkkarinkin, kun kääntää tuolia :) Tyttöluolassa (heh, voi olla että tästä käydään neuvotteluja ja nimeen tulee muutos tänä iltana, kun mies saapuu kotiin…) on varsin jouluinen meininki. Mies ja lapset koristelivat kuusen viikonloppuna punaisin ja kultaisin palloin. Joulutähti arkkupöydän päällä jaksaa ilahduttaa vieläkin, vaikka tuskin se hirmuisesti valoa tuolla kellarissa saa.

Hei, piti vinkkaamani parista jutusta, joiden avulla tämän iltainen salaattini nousi aivan sfääreihin. Siis uskomattoman hyviä lisiä salaatteihin molemmat. Ensinnäkin ihanan Kokkipottisen Hannelen uunissa paahdetut viinirypäleet. Uuh, oletteko koskaan maistaneet? Itse en ollut, mutta ei vitsit, että näihin tuli himo. Toisena uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden innoittamana uunissa paahdetut punaiset linssit. Linssit ja viinirypäleet paahtuivat samassa ajassa, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai oikeastaan kolme, sillä viinirypäleiden paistumisen aikana valunut nektari toimi oivana salaatinkastikkeena!

SUPERHYVÄ LINSSISALAATTI

erilaisia salaatteja

230 gr punaisia linssejä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
1 tl juustokuminaa
1 tl chiliä
(ripaus suolaa)
fetajuustoa
ituja

viinirypäleterttu

Huuhtele punaiset linssit kylmässä vedessä ja valuta ylimääräinen vesi pois. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa viisi minuuttia. Sekoita oliiviöljy, vaahterasiirappi, juustokumina ja chili keskenään. Pyörittele linsseihin ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia. Tässä vaiheessa myös pesty viinirypäleterttu pääsee pellille paahtumaan linssien kanssa. Revi sillä aikaa salaatti lautaselle. Kun linssit ovat paahtuneet, lisää niitä salaattipedille. Tarvittaessa lisää suolaa. Itse en lisännyt, sillä murustelin linssien päälle fetajuustoa. Lusikoi viinirypäleistä leivinpaperille valunut neste salaatinkastikkeeksi ja lisää idut koko komeuden päälle. Tarjoile paahdettujen viinirypäleiden kanssa.

Hämyinen kellari saa pian kolme joululeffan katsojaa. Heti, kun olen ensin vähän kuulustellut bilsaa ja espanjaa…Veikkaanpa, että ehditään katsomaan muutama leffa ennen kuin mies pitää hakea lentokentältä. Mikäli sinne asti koko porukalla jaksetaan valvoa. Tavallisen ihana torstai-ilta. Kaikin tavoin ♥ 

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen ♥ Palaan niihin vielä myöhemmin tänään, nyt netti tökkii taas vaihteeksi niin paljon, että menee hermot! :D


keskiviikko 28. marraskuu 2018

Joulun aikaa, joulun taikaa…

HEIPSUN!

Tiedättekö, että joka ikinen vuosi tämä joulun odotus on ihanaa, mutta sitä varjostaa kuitenkin yksi asia. Nimittäin se, että tiedän, että joulu ei ole kaikille sitä vuoden helpointa aikaa. Ja surkuttelen heidän puolestaan. Myös minulla on takana monta joulua, jolloin on ollut vaikea virittäytyä joulun tunnelmaan. Kun joulumielen sijaan siellä rinnassa on ollut puristava möykky. Äidiltä löydetty melanooma, iskän jalan amputoiminen, iskän kuolema, äidin aivokasvaimen aggressiivisuuden paljastuminen ja aivokasvaimen leikkaus, jonka jälkeen äiti ei ikinä palannut itsekseen. Siksi äidiksi, jonka tunsin.

Muun muassa kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet vain vajaa viikko ennen joulua. Itse asiassa viitenä vuonna liki peräkkäin. Yksi joulu oli välissä, kun säästyimme huonoilta uutisilta. Niinä vuosina joulu olisi helposti jäänyt itseltäni viettämättä. Ellen olisi ollut niin vahvasti sitä mieltä, että joulu on lasten juhla ja lasten eteen sitä taikoo esiin vaikka millaisen joulufiiliksen. Oma joulufiilikseni perustuu pitkälti lasten joulun odotukseen, innostukseen ja jännitykseen.

”Joulussa ei ole mitään hyvää.” lauseen kuultuani erään ihmisen suusta aloin jälleen surkuttelemaan sieluni syövereissä sitä, että miksei kaikilla lapsilla ole oikeus jouluun. En tarkoita lahjakasoja vaan sitä lämmintä tunnetta, mikä joulusta tekee joulun. Yhdessäoloa, lautapelejä, yöpukuhipsutteluja keskiyön tunteina keittöön kinkkumaistajaisiin ja mantelin löytämistä riisipuurosta. Sen sijaan, että äiti tai isä olisivat ihan kuutamolla koko joulun ja lapsi joutuisi peloissaan sulkeutumaan huoneeseensa.

Kurja oli kuulla, kuinka lapsena koetut huonot muistot varjostavat tuota vuoden ihaninta juhlaa vielä aikuisiälläkin. Olisi helppo sanoa, että kyllä se joulumieli sieltä tulee, kun vaan heität negatiiviset muistot romukoppaan. Ihmismieli on siitä jännä, että vaikka se pyrkii suojelemaan unohtamalla tapahtuneita kurjuuksia, niin on tiettyjä asioita, jotka ovat voineet jättää niin suuren arven tuonne sielun syövereihin, että joulu ei tule ikinä tuntumaan joululta.

Sen takia tunnen jopa vähän syyllisyyttäkin siitä, että itse pystyn helposti heittäytymään joulun aikaan, joulun taikaan. Lapsuuteni joulut olivat ihania ja lämpimiä. Ja vaikka tässä välissä on ollut hirmuisen vaikeita jouluja, niin silti tunnen, että ne lapsuuden jouluina sydämeen tallennetut muistot kantavat niinäkin vuosina, kun joulu ei syystä tai toisesta ole tuntunut kovin jouluiselta. Joten yritetäänhän tehdä tänäkin jouluna lapsille mieluisia joulumuistoja? ♥ Sellaisia, jotka kantavat läpi elämän!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


sunnuntai 25. marraskuu 2018

Joulun vietto ei tunne oikeaa ja väärää ♥

SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Toivottavasti siellä on vietetty rentouttava viikonloppu, ladattu akkuja ja nautittu Suomen ihanasta pakkassäästä! Kuten varmaan jo Instagramin puolella seuraavat huomasivatkin, niin meillä alkoi joulun vietto tänä vuonna ajoissa. Harvinaisen ajoissa. Muistan aikoinaan Kanadassa miettineeni, että eihän tämä ole oikea tapa joulua viettää.

Kun kuusi pystytettiin jo heti marraskuun lopulla. Kaiholla muistelin tuolloin jouluja koti-Suomessa, kun kuusi tuotiin sisään 23. päivä illalla sulamaan yön ajaksi. Tai sitten koristeltiin tuolloin myöhään yöllä. Mutta ei missään tapauksessa aiemmin. Kuusta ei sopinut tuoda sisään, ennen kuin kaikki paikat olivat putsplankko ja Ajaxin tuoksu oli vallannut kodin.

Mutta niin vain se joulu tuntui joululta Kanadassakin, vaikka kuusesta nautittiin jo kokonainen kuukausi ennen itse h-hetkeä. Silloin en vain 17-kesäisenä itse ymmärtänyt sitä, että jokainen juhlii joulua tavallaan. Tekee joulusta omannäköisensä. Joulun vietto ei todellakaan tunne oikeaa ja väärää. On olemassa perinteitä, joita kannattaa pitää mukana. Jotka tuovat sitä jatkumoa. Mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tässä(kin) joulun viettoasiassa kannattaa mennä sydän edellä.

Me lähdemme ennen joulua pohjoiseen pariksi viikoksi ja päätimme, että tänä vuonna meille ei tule joulukuusta. Viikolla puhuimme miehen kanssa, että kellariin olisi kuitenkin kiva hakea sellainen polvenkorkuinen pikkukuusi tuomaan tunnelmaa. Eilen iltapäivällä Kauppahallissa kahvitellessamme meidät valtasi joulumieli. Ajoimme kotiin kuusikaupan kautta, emmekä vain yhden, vaan kahden kuusen kanssa. Jep!

Nyt on keskikerroksen nurkassa pieni kuusi. Soma ja terhakka. Joka on koristeltu pelkin valoin tällä hetkellä. Miesluolan kuusesta löytyy väriä ja muotoa joka lähtöön. Kultaa ja punaista. Siinä on tähtikin latvassa ja kunnon kuusen kynttilät. Ihania molemmat. Vaikka kuuset meillä jo onkin, niin vielä ei ole tonttujen aika. Nisset ja nasset ajattelin virittää Itsenäisyyspäivän tienoilla. Ottaa niistä muutaman mukaan myös Lappiin. Siivota kodin ehkä jo jouluisista jutuista ennen reissuun lähtöä. Sillä allekirjoittaneen kevään odotushan perinteisesti alkaa siinä Tapaninpäivän iltana. 

Tässä muutamana vuonna olemme pyrkineet luomaan omia joulunviettoperinteitä. Mutta enpäs ikinä olisi uskonut, että meillä kannetaan joulukuusi sisään jo marraskuulla. Saatikka kahta kuusta :D Mutta tiedättekö, tänä aamuna kuusen kynttilöiden valossa aamukahvia juodessani mietin, että kuinka ihanaa herätä viikolla töihin ja nauttia lähestyvästä joulusta. Joulunalusviikon makua koko kuukausi edessä. Sellaista kutkuttavaa odotusta ja pikkuhiljaa virittäytymistä itse juhlaan ♥

Koskas siellä kannetaan kuusi sisään? :)

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,