tiistai 29. toukokuu 2018

Luonnon oma kukkakauppa 🌼

ID

HEISSULIHEIPPA!

Tänä vuonna silmäni on auennut sen tosiasian suhteen, kuinka onnellisessa asemassa me olemmekaan, että liki meistä jokaisella (ellei jokaisella) on ihan naapurissa kukkakauppa. Kukkakauppa, joka on auki 24/7. Jonka valikoima vaihtelee sesongin mukaan ja joka ei veloita kukista mitään. Eikä toisaalta anna takuita tai hoito-ohjeitakaan. Kukkakauppa, joka on niin kaunista katseltavaa, kunhan vain malttaa pysähtyä ihailemaan. Tämä on taas se asia, jota kiireen keskellä ei olisi nähnyt. Tai olisi nähnyt, mutta ei olisi tuntenut. Kukkaloiston kauneus. Silmänruokaa ja myös mannaa sielulle.

Eilen illalla mökille ajaessamme mökkitien varrella ihastelin lupiineja, koiranputkia sekä keltamoita (?). Siinä samalla tytöt soittelivat kaupungista ja kyselivät, että mitä se vaaleansininen kaunis kasvi meidän muuten karunlaisessa ojassa on. Lemmikkiä, yhtä lempikukkaani. Päästin ääneen miehelle parkaisun ”Mitä meillä nyt on juhannuksessa maljakossa, kun kaikki nämä kukkivat jo?”. Mies tyypilliseen diplomaattiseen ja kovin rauhalliseen tapaansa totesi, että ehkä meillä on silloin jotain uutta kukkivaa. Nautitaan nyt näistä. Viisaita sanoja.

Nyt kun kukkimiskausi tuntuu olevan kovin etuajassa, niin aloin miettimään, että mitkäs ovat sitten loppukesän kukkia? Jotka kukkisivat maljakossa kauniisti juhannuksena. Keskikesän juhlana. Sinikellot ja saunakukat. Sekä ne keltaiset, joiden nimeä en muista ja jotka Google-haulla ”keltainen luonnonkukka” ei tuonut vastausta. Edit: keltaiset eli pietaryrtit.

Niin kauan kuin pihamme on mylläyksen alla on ihana käydä luonnon omassa kukkakaupassa asioilla. Mutta joskus, toivottavasti jo ensi kesänä, saan noukkia kukat maljakkoon omasta pihasta. Haaveissa on piharemontin jäljiltä piha, josta riittää maljakkoon kukkivia keväästä myöhäiseen syksyyn. Olenkin tässä viime aikoina ostellut puutarha-aiheisia lehtiä perehtyäkseni tähän uuteen harrastukseeni. Viime kodissa siitä jo hieman innostuin enkä malta odottaa, että saan aloittaa koko homman puhtaalta pöydältä.

Tänä iltana nappaan töiden jälkeen kylmän valkkarin mukaan ja hurautan pyörällä veljen perheen pihaan hakemaan inspiraatiota puutarhanlaittoon. Vanha omakotitalo ja sen mukaisesti vanhat kauniit istutuspenkit houkuttelevat. Käsien upottaminen multaan. Maailmanparannus tiistai-iltana ja puutarhahöpöttely ei kuulosta lainkaan hassummalta ;)

TIISTAITERKUIN,

PS. mitä te poimitte luonnosta maljakkoon? Nyt kun syreenit ja omenapuut alkavat olemaan kukkimisensa ehtoopuolella niin kaipaisin lisävinkkejä. Ja mielellään sellaisista kukkivista, joissa ei ole niitä pieniä mustia ötököitä. Nimimerkillä tekemällä oppii :D


perjantai 11. toukokuu 2018

Siivousintoilijan pieni ja pippurinen ystävä (sis. arvonnan)

*Yhteistyössä: Bissell

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Te, jotka olette seuranneet blogiani pidempään tiedätte, että saman katon alla kanssani asuu yksi siivousfriikki, kaksi tavaroitaan sinne tänne jättelevää neitokaista sekä yksi karvainen kaveri, jolla on yllättäen tänä keväänä ollut jonkinsortin karvanlähtöaika. Minä olen se, joka rakastaa siistiä kotia, mutta en näe sotkuisesta kodista punaista, niin kuin tuo mieheni. Kaupallisen yhteistyön myötä Bissellin kanssa pääsin kertomaan teille pienestä, mutta pippurisesta laitteesta, josta on suuren suuri apu ihan joka päivä. Sen ansiosta kotityöpäiväni sujuvat harmonisemmin ja sen ansiosta säästän silkkaa aikaa siivouksen suhteen.

Ennen kuin esittelen teille tuon kuvissa vilahtelevan siivousapulaiseni, niin ajattelin kertoa teille hieman meidän siivousrutiineistamme. Meillä käy siistijät kerran kuussa, torstaisin. Joten he tekevät sen perussiivouksen ja meille jää ylläpitosiivoukset. Jo aikoinaan ennen siistijöitä joka viikon torstai oli koko perheen siivouspäivä. Silloin siivottiin koti viikonlopuksi kuntoon. Nyt meillä siivotaan silloin, kun siihen on tarvetta. Niistä paikoista, kun on tarvetta. Yleensä miehen aloitteesta. Ei ole lainkaa tavatonta, että pomppaamme sohvalta ylös iltakahdeksan maissa ja aloitamme tunnin tehosiivouksen. Se vaatii sen tietyn hetken, mutta ah, miten puhdasta tulee :)

Vaikka en itse ihan niin siivousfriikki olekaan kuin tuo mieheni, niin silti rakastan kotia, jossa tavarat on järjestyksessä ja jossa on päällisin puolin puhdasta. Varsinkin kotitoimistopäivinä. Itse olen tarkka siitä, että sohvatyynyt ovat ojennuksessa ja että sohvat ovat puhtaat. Tuon karvaisen kaverin kanssa tämä on asia, josta olen joutunut hieman joustamaan. Hän kun tykkää nukkua päivisin sohvilla. Tehdä majoja tyynyjen taakse tai sitten ihan vain huvikseen tiputella tyynyjä lattialle. Tänä päivänä, kun ulkona on kaiken maailman kuivunutta kasvustoa, tuo koiruli masu- ja jalkakarvoissaan sisälle jos jonkinmoista roskaa. Vaikka kuinka yrittäisi ne jo ulko-ovella ennen sisään tulemista putsata.

Näiden roskien imuroimisessa tuo pieni pippurinen siivousapulaiseni on ihan ykkönen. Ainakin kerran päivässä surautan olohuoneen lattialta ja sohvilta roskat pois. Meidän valkoisissa sohvissa ei näy koirankarvat, mutta tuossa harmaassa lepotuolissa näkyy. Siinä, missä hän tykkää päivystää kadulle ohikulkevia ihmisiä. Siitä taannoin otin sellaisella vaateharjalla karvoja pois. Enää ei tarvitse, kiitos tuon pienen arjen helpottajan.

Tuo pieni arjen helpottaja, jota olen nyt testaillut, on Bissell Pet Hair Eraser -langaton rikkaimuri. Nimensä mukaisesti se auttaa puhdistamaan lemmikkien karvoja huonekaluista, matoista, autosta tai ihan mistä vaan, missä karvoja on tottunut näkemään.  Sen lisäksi olen kokenut sen olevan oiva apu keittiössä. Mikään ei ole inhottavampaa kuin leivänmuruset ja muut roskat jalkasokkelien edessä. Niiden puhdistamiseen haen joskus imurin alakerrasta, mutta nyt ei tarvitse raahata tuota painavaa rotjaketta yläkertaan. Pieni ja pippurinen rikkaimuri hoitaa aika monta työtä, joihin aiemmin olen käyttänyt kunnon imuria.

Paketin mukana tuli kolme eri suutinta; irrotettava moottoroitu suutin, rakosuutin ja verhoilusuutin. Tuon moottoroidun suuttimen huopa antaa lisää imutehoa ja vangitsee enemmän lemmikkien karvoja ja uppoutunutta likaa. Menin tekemään sen virheen, että trimmipöydän sijaan harjasin Tobyn tässä eräänä kauniina päivänä meidän sängyllä, päiväpeitteen päällä. Kauhuissani huomasin, että tuon operaation jälkeen koko päiväpeitto oli täynnä koiran karvoja. Sellaisia hentoja, joita ei tuosta vaan nypitäkään pois. Moottoroidun harjarullasuuttimen avulla päiväpeitteestäkin saatiin jälleen karvaton. Kuten myös tuosta hankalasti puhdistettavasta keittiön matosta.

Matoistamme on tullut liki uudenveroisia nyt kun olen niitä puhdistellut rikkaimurilla. Kuten tiedätte, niin ruokailuhuoneessamme on kaunis itämainen matto. Matto, joka on mummulan peruja ja jonka kauneutta haluan vaalia. Mutta kun lähemmin tarkastelee, niin jopa sekin on täynnä valkoista pientä koirankarvaa. Välillä kuulkaas tuntuu, että olisi hyvä käydä suurennuslasilla läpi koko koti ja jynssätä se jokaista karvaa myöden. 
Huonekalujen tekstiilien ja lattian lisäksi tulee rikkaimurilla putsattua myös pöytätasoja. Yksi paikka, jossa koiran karvat näkyvät myös, on tuo autoni. Musta verhoilu ja valkoinen koira ei ole ehkä kaikista ihanteellinen ratkaisu. Mutta kuten kerroin, niin Tobysta ei ole aiemmin lähtenyt näin paljon karvaa kuin tänä keväänä. Liekö vauvaturkki nyt vihdosta viimein pian vaihtunut aikuisen koiran karvaan. Tiedä häntä, mutta ellei tuo karvanlähtö helpota, niin onneksi on edes apu, jolla poistaa karvat pinnoilta nopeasti.

Koti kolmessa kerroksessa on unelmamme. Sen siivoaminen on tosin ollut huomattavasti työläämpää kuin mitä ennalta ajattelin. Ehkä se on osiltaan sen takia, että meidän imuri painaa niin paljon ja koen työlääksi raahata sitä paikasta toiseen. Bissell Pet Hair Eraser -rikkaimuri on meillä helpottanut arkea jo senkin takia, että sillä saa hienosti imuroitua rappusille kertyvät pölypallot ja koiran karvat. Meillä kun on nuo yhdet rappuset niin pitkät, että imurin johto ei riitä kummastakaan suunnasta sen vertaa, että rappuset pystyisi täysin imuroimaan. Rappusten askelmiin kertyy yllättävästi karvoja ja muita roskia. Tuolla rakosuuttimella pääsee onneksi niihin kulmiinkin, mihin tavallisella imurilla ei yllä.

Näiden kuvien myötä silmäni avautuivat; onko meillä oikeasti noin likaista? Huh :) Se on tämä kesä ja armoton aurinko, joka saa joka vuosi ne kodin nurkat kiiltelemään. Kevätsiivous on meillä se, mistä ei laisteta. Yleensä. Tänä vuonna sellainen on näemmä jäänyt tekemättä.

Löytyykö sieltä ruudun takaa koteja, joissa olisi tarvetta kevyelle ja kompaktille rikkaimurille? Sellaiselle, jolla saa niin lemmikkien karvat kuin pienet roskatkin kätevästi pois tekstiileistä? Leivänmurut lattianraoista ja pölypallot rappusten askelmilta?

Jos nyökyttelit päätäsi, niin kannattaa jättää kommenttia tämän postauksen kommenttiosioon. Nimittäin sain arvottavakseni yhden Bissell Pet Hair Eraser -rikkaimurin teidän lukijoiden kesken :) Arvonta-aika loppuu viikon päästä sunnuntaina klo 23.59. Arvonnan säännöt löydätte täältä!

Bisselliltä löytyy monia muitakin tuotteita, joilla helpottaa arkea. Kannattaa käydä tutustumassa tuotteisiin täällä!  Itse haaveilen sellaisesta tekstiilipesurista, sillä aina silloin tällöin käy niin, että Toby ehtii hyppäämään valkoiselle sohvalle ennen kuin jalat on lenkin jälkeen pesty. Noh, onneksi on pestävät päälliset sohvissa :)

PERJANTAITERKUIN,

PS. iso plussa vielä laitteen äänestä; ääni on niin miellyttävän hiljainen (ollakseen imurin sukulainen), että tänä aamuna kävin läpi koko keskikerroksen vielä muun perheen nukkuessa yläkerrassa. Niin, että on kiva palata töistä kotiin siistiin kotiin. Tai ainakin siistiin keskikerrokseen!


tiistai 08. toukokuu 2018

Pihallamme

Siellä oli yhdeksän omenapuuta. Vanhoja ja kauniita. Runsaasti toukokuun lopussa kukkivia ja syksyllä mehukkaita omenoita kantavia. Neljä isoa punaista viinimarjapensasta, vadelmapuskat sekä mustaviinimarjapensaat, joista mehustaa mehuja talven varalle. Kolme karviaispensasta, joissa käytiin iltaisin päivän viilennettyä napostelemassa marjoja iltapalaksi. Kaksi perunamaata, joissa toisessa rivit täyttyivät Timoista, toisessa pihan perukoilla taas kasvoi paljon varjellut Siiklit.

Oli muutama uusi pensasmustikkapensas sekä iskän Irgutskin tuliaisina tuomat monivuotiset valkosipulit. Raparperipuska, jonka alle mahtui kokonainen sammakkosukupolvi. Iso pyykinkuivausteline, jonka ansiosta pyykistä tuli raikkaan tuoksuisia. Ollakin, että ne välillä riippuivat siellä viikon ja kastuivatkin välissä. Oli kulmakunnan korkein lipputanko, johon laitettiin poikkeuksetta joka liputuspäivä siniristilippu liehumaan. Iso jasmiinipensas, jonka kukat huumasivat tuoksullaan.

Oli mieheni ja veljeni tekemä terassi, jonka pöydän ääressä juotiin monen monet britakakkukahvit. Joskus lämpimän kesäillan kunniaksi konjakin kera. Oli keltainen Texas ranger, jolla muokattiin perunamaa ja oli kuokka, jolla tehtiin siemenperunoita varten vaot. Monta metriä korkea luumupuu, joka olisi antanut satoa koko Suomen luumuhillon tarpeisiin.

Siellä on tällä hetkellä mutaa, multaa ja soraa. Epämäärisiä tavarakasoja ja hylätty lasten hiekkalaatikko. Punaisine ja keltaisine haravoineen. Vihreä ämpäri ja keltaiset kottikärryt. Keinu ja pieni polkupyörä. Kolme tarpeettomaksi jäänyttä, ruostumaan päässyttä trampoliinia. Kulmakunnan korkein ja komein lipputankokin, joka on sekin päässyt pahoin ruostumaan.

Siellä on edelleen ne sitkeimmät. Sammakkosukupolven isolehtiset ja värikylläiset sateensuojat, joiden varsina kasvaa kauneimman punaiset raparperit ikinä. Irgutskilaiset hengityksen ”raikastajat” vierustovereinaan. Nämä sitkeät täytyy pelastaa ennen piharemonttia ja varovasti siirtää ne uuteen pihaan. Jotain vanhaa tulee otettua mukaan, tasapainottamaan sitä kaikkea uutta, mitä meille tulee.

Sitkeinä säilyy myös muistot. Niitä ei edes se tontille tuleva kauhakuormaaja pysty kaatopaikkalastin mukaan kippaamaan. Ei vaikka kuinka yrittäisi 

Jonain päivänä siellä tulee olemaan ainakin neljä omenapuuta, joiden alle viedä lepotuoli ja kirja sekä muutama viinimarjapensas, joista ammentaa c-vitamiinia talven varalle. Punaposkisia vadelmia pakkaseen asti ja tontin nurkassa pieni perunamaa. Siikliä sen olla pitää. Texas ranger, jota ei tuosta vain voidakaan erottaa tehtävistään. Irgutskilaiset valkosipulit, joista emme toivottavasti pääse eroon ikinä. Iso terassi, jossa istua kesäiltoja ystävien kanssa. 350 neliötä nurmikenttää, jossa lapset voivat koiran kanssa kirmailla.

Ehkä myös se luumupuu ja muutama sireeni. Kukkapenkki, josta riittää maljakkoon asti. Kukkaloistoa, jonka värikkyyttä ihastella iltaisin yöpuku päällä puutarhassa paljain jaloin hipsutellessaan. Rakkautta, joka saa pihan kukoistamaan. Tavalla, jolla se taannoin kukoisti 

AURINKOISTA TIISTAITA IHANAT! :)