lauantai 29. huhtikuu 2017

Vappuviikonloppuna


…meillä näemmä näyttää kaikessa hempeydessään siltä, kun olisi prinsessasynttärit tulossa :D

MOIKKAMOI!

Ja juu, terkkuja kaupungista – pitkästä aikaa kaupunkivappu, mutta ei haittaa! Saamme huomenna ihanat ystävät viettämään sitä kanssamme. Ja oikeastaan, kun on hyvässä seurassa niin eihän sen paikan väliä. Tosin, jos saisin päättää, niin toki olisimme saaressa samalla porukalla :) Vappuun kuuluu tänäkin vuonna hyvää ruokaa ja hyvää juomaa. Maltillisia koristeluita ja munkkeja. Vieraamme tuovat huomenna the vappumunkit, mutta fiilistelin tänään jo pikaisesti uunissa lämmitettävien munkkien myötä. Eka vappu pitkään aikaan, kun en olekaan itse leiponut munkkeja. Enkä liiemmin tehnyt simaa. Meillä äiskä teki maailman parhainta simaa, joten kynnys yrittää sen tekemistä itse on korkea.

Ehkä ensi vuonna ;) Tälle päivälle olisi vielä huomisen ruokalistan tekemistä ja kaupassa käyntiä, uimahallia (lapsilla), golfkisoja (miehellä), koiran pesua, lenkkiä ja leipomista. Leppoisaa lauantaipuuhaa siis. Lisäksi on pakko käydä katsomassa rempan edistymistä. Tänä viikonloppuna saadaan kuulemma kahteen kylppäriit kalusteet laitettua. Keskikerroksen kylppärin seinälaatoista jäi yli yksi kokonainen laatta. Pikkuisen sen avulla hahmottelin, miten meidän sisustukseen sopisi haaveilemani marmoripöytä. Lisäksi tuota marmorilaattaa jäi erinäisiä soiroja ja nyt mietinkin, että pitäisiköhän ne säästää. Menisivät ihan kivasti esimerkiksi tapaslautasina!

Aika käy vähiin tässä kodissa. Toukokuun lopussa on muutto. Mutta ei välttämättä vielä mummulaan vaan muutamaksi viikoksi mökille (mikälisikäli ne jäät nyt ovat siihen mennessä sulaneet). Eiköhän me juhannukseen mennessä olla jo asetuttu uuteen kotiin. Eilen illalla fiilistelin tulevassa olkkarissa ilta-aurinkoa. Tulevan kotimme ehdoton ykkösjuttu on se, että aurinkoisella kelillä kylpee aina jokin huone auringossa. Aamulla meillä tulee paistamaan aurinko keittiöön, lukunurkkaukseen ja ruokahuoneeseen. Päivällä olkkariin, iltapäivästä ja illan suussa olkkarin toisesta isosta ikkunasta ja myöhemmin illalla työhuoneeseen ja taas keittiöön.

Tapparan mestaruusjuhlat iltapäivällä houkuttelevat, mutta jotenkin on tuota muutakin tekemistä sen verran, että taitaa jäädä väliin. Ellei sitten ulkoisteta iltaruokailua ja suunnata kaupungille. Fiiliksen pohjalta mennään :)

LEPPOISAA LAUANTAITA SINNEKIN!


perjantai 21. huhtikuu 2017

Fiilistellen viikonloppuun…

…aka wake me up, when September ends :D

HELLOU!

Arvatkaas mitä tapahtuu ihan kohta? Laitan koneen kiinni, oikaisen tuohon takkahuoneen sohvalle, syön palan juustokakkua ja laitan silmät kiinni. Mikä siinä onkaan, että kun on kiire, niin sitä tulee karsittua yöunista. Ei kovin fiksua, tiedän. Omalla kohdallani yöunista karsiminen on varma houkutin flunssalle. Päivällä käytiin pienen korvakipuisen kanssa lääkärissä ja sieltä tullessa omaan kurkkuuni muutti yhtäkkiä kaktusperhe.

Mutta hei, onneksi on viikonloppu tuloillaan. Vaikka hiukka harmittaa, etten suuntaa huomenna Helsinkiin blogitapahtumaan, niin toisaalta haaveilen jo salaa viikonloppuna nukutuista päikkäreistä ja siitä fiiliksestä, kun ollaan koko perhe kotona. Sitä kaipaa viikon jäljiltä taas koko perheen bondausaikaa. Lisäksi haaveilen siitä, että saataisiin mummulan tilannetta edes vähän eteenpäin. Alunperin huhtikuun lopussa sovittu rempan valmistuminen mennee ainakin juhannukseen. Puuh. Yhtälö on sinänsä mahdoton, sillä tämä kotimme pitäisi näillä näkymin olla tyhjillään toukokuun lopussa.

Onneksi on mökki, minne paeta. Siis sitten toukokuun lopussa :D Se, että mökkijärvi ei ollut vielä eilenkään sulanut ketutti aikansa, mutta tänä aamuna sain mieleni käännettyä niin, että nautitaan nyt näistä räpiskäkeleistä niin kauan kuin niitä riittää. Vähän niin kuin sisustuksessakin, niin se, että korosta sitä, mitä et voi peittää. Maksimoidaan tämä marraskuun tunnelma ja poltetaan takkaa sekä kynttilöitä. Kääriydytään vilttiin ja ketutuksen sijaan fiilistellään. 

Huomen aamulla ajellaan kyllä taas katsomaan mökkijärven tilanne (riistakamera järvelle suunnattuna olisi muuten pop!), sillä täällä meillä päin on ollut aikamoiset sateet ja tuulet eilisestä lähtien. Tietänee hyvää jäiden lähdön suhteen. No, nyt se kone kiinni ja höperöitymään tuonne sohvan nurkkaan. Pari tuntia nipistän työajasta, mutta onhan tässä painettukin 

PERJANTAITERKUIN,


keskiviikko 12. huhtikuu 2017

Maailman kaunein koti ♥

(sis. kuvatulvan eli kuvatulvavaroitus :)

MOIKKAMOI!

Eilen pitkin kaunista Suomea ajellessani en vielä tiennyt, mikä määränpäässä odottaa. Tai tiesin, että siellä odottaa ihana ystävä ja kollega Emilia ja heidän ihana kotinsa. Mutta en tiennyt, että siellä odottaa valehtelematta maailman kaunein koti. Se kokonaisuus, joka seinien sisälle kätkeytyi. Ihmiset, jotka tuota kotia asuvat ja ne puitteet. Se oli jotain ihan käsittämättömän kaunista ja harmonista. Harvoin menen sanattomaksi, mutta nyt ei auttanut kuin huokailla ja katsella ympärilleen. Toki olen Emilian blogissa kuvia ihastellut aiemminkin, mutta en voinut edes kuvitella, että tuo kaunis koti voisi siitä enää enempää kaunistua. Mutta näin vain kävi. Meni heti kerrasta Marian Maailman kaunein koti -äänestyksen ykkössijalle :)
Kauniin kodin lisäksi vastassa oli tuo kaunis sielunsiskoni. Vain toinen bloggaaja voi ymmärtää toista bloggaajaa. Meillä on molemmilla ollut melko tiivis kevät ja teki hyvää istua alas ja nauraa meikit poskilla. Emilia oli valmistanut älyttömän hyvää lohisalaattia lounaaksi ja jälkkäriksi vein rahkapullat meidän lähileipomosta. Kolmisen tuntia vierähti maailmaa parantaen ja musta kuulkaa tuntuu, että me molemmat saatiin tuon kolmen tunnin aikana sellainen minilomafiilis. Hetkeksi unohtui kaikki työt ja arkiset askareet. Kotiin päin lähdin ajelemaan posket nauramisesta krampissa ja itsekseni typerästi hihitellen. Onnellisena.
Heitinkin Emilialle, että saitte musta nyt vakivieraan, sillä eihän tuo matka nyt mikään pitkä ole. Tunnissa sinne ja tunnissa takaisin. Ylipäätään olen sitä mieltä, että olen edellisessä elämässäni ollut maalaistyttö. Jotenkin kaupungista pois pääseminen rauhoittaa. Nyt ymmärrän Emiliaakin paremmin, kun aina silloin tällöin viittaa siihen, että ei viihdy kaupungissa pitkiä aikoja. En minäkään viihtyisi, jos mulla olisi tuollainen rauhan tyyssija kotina. Maatalokuumeen lisäksi muhun iski järjetön kissakuume. Tuli jopa vähän ikävä meidän edesmenneitä kissoja Elliä, Eppua, Essiä ja Ossia. Mutta eiköhän tuo koiruus nyt riitä täyttämään perheen karvainen kaveri -kiintiön :)

Vaikka bloggaaminen on melko yksinäistä touhua, niin onneksi on tukiverkosto puhelimen päässä. Välillä sitä ei tarvi lähettää kun havainnollistavat emojit ja toinen on jo ihan kärryillä ja osaa antaa tukea. Aivan loistavaa. Olen siunattu ihanilla ihmisillä ympärillä 

ILOISTA KESKIVIIKKOA!