perjantai 14. joulukuu 2018

Jouluista inspiraatiota ja suunnatonta iloa

HEIPPA IHANAT!

Alunperin ajattelin, että tänä iltana olisi kiva perjantaimyysseillä blogiinkin asti. Mutta koska mies tulee vasta myöhemmin illalla kotiin, niin taidetaan myysseillä sellaisilla ruoilla, joissa ei ole sitä uutuudenviehätystä. Mediaseksikkyydestä puhumattakaan. Perjantaipitsoilla mennään todennäköisesti, joten tähän perjantaihin ajattelin ruokaisten myyssien sijaan tarjota jouluista myyssiä. Eilisen illan tapahtumasta, ihmisistä ja tarinasta inspiroituneena.

Kun saa tehdä sitä mitä rakastaa työnään, se välittyy hyvin vahvasti ulospäin. Tekemisen riemua ja iloa on ihana seurata. Se inspiroi itseänikin ihan älyttömän paljon. Yhtenä esimerkkinä tekemisen ilosta ja rakkaudesta tekemiseen sain kokea eilen pirkanmaalaisen luovan yhteisön By Pilke:en ihanien naisten kautta jouluworkshopissa*. Kurvasin töiden jälkeen talla pohjassa Pispalanharjulle vanhan keltaisen puutalon parkkiksille, jossa Marja (joka ei esittelyjä kaipaa, vaan tunnette tuon ihanaisen Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjana) minua parkkipaikalla jo odottikin. Nousimme muutamat portaat ylös päin ja saavuimme vanhan talon eteiseen.


Se tuoksu ja lämpö. Kynttilöiden langettama hämyinen valo ja iloinen puheensorina. Astuimme sisään saliin, johon oli pitkän pöydän ääreen katettu pellavaliinalle kynttilöitä, saksia, rautalankaa ja kauniita jouluisia kasveja. Salin yhdellä seinällä katseenvangitsijana toimi kaunis vanha kaappi. Nurkassa taas kakluuni loi lämpöä. Marja oli aiemmin postannut IG:iinsa kuvan By Pilke:en jouluworkshopista ja innostuin heti minäkin ja ilmottauduin paikalle. Vaikka välillä sitä tuntuu, että kaikki ylimääräinen työpäivän jälkeen pitäisi karsia, niin tätä menoa en onneksi karsinut.

Jo kauan, siis vuosia, olen haaveillut siitä että olisi aikaa ja osaamista tehdä kaunis kranssi. En ole vain saanut sellaista aikaiseksi. Nyt kaikki oli käden udottuvilla. Materiaalit, apu ja inspiraatio. Ja hei, mä osasin tehdä kranssin. Koin suuren suurta iloa ja onnistumisen tunnetta. Vaikein osa kranssin tekemistä oli ehdottamasti henkarin muotoileminen ympyräksi ;)  Mallailujen jälkeen kranssi pääsi pianon päälle. Alunperin suunnittelin sitä takan eteen, mutta sitten mietin, että ehkä tuo varaavan takan lämpö ei ole sille eduksi. Ulkonahan kranssi varmastikin olisi pitkäkestoisin.

Niin paljon eilisestä inspiroiduin, että tänään aloitin päiväni siivoamalla. Joka tapansa mukaan ryöstäytyi käsistä ja nyt on olohuoneessa uusi järjestys. Se viimekesäinen tapettikuumeeni nosti taas tuolla vanhassa hirsitalossa päätään. Kuten myös haave vaaleista lattioista keskikerrokseen. Silloin suuren rempan aikanahan meinasimme vaihtaa tuon ruskean parketin, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Jälleen mieleni kaipaisi vaaleaa lattiaa, joten katsotaan nyt. Aika paljon sai kuitenkin silmäniloa jo siivoamalla.

Nyt pestyt sohvanpäälliset paikoilleen ja sitten vielä pari työtyöjuttua. Huomasin siivotessani, että muutama joululehtikin on vielä lukematta, joten ehkä antaudun hetkeksi sohvannurkkaan fiilistelemään, kun päivä on pulkassa. Edellinen amaryllis kukki ja kupsahti, joten tänään on haettava vielä muutama uusi amaryllis. Mieluiten sellaisia jo vähän auenneita, sillä viikon verran niistä ehdimme nauttia ennen reissuun lähtemistä!

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

* jouluworkshop saatu IG -näkyvyyttä vastaan


keskiviikko 12. joulukuu 2018

Tyhjyys

ID Me näimme toisiamme joka ikinen päivä 57 päivän ajan. Välillä pikaisesti, välillä vietimme toistemme seurassa aikaa tuntikausia. Tai lähinnä minä vietin kanssasi aikaa. Sinä olit se passiivinen osapuoli. Koimme elämän koko kaaren tuossa lyhyessä ajassa. Syntymästä kuolemaan. Liian moniin kuolemiin. Välillä seurasi oli niin jännittävää, että en halunnut katsoa tai kuunnella. Välillä sait minulle roskan silmään ja kyyneleet virtasivat.

Yhtään tylsää hetkeä ei matkan varrellemme mahtunut. Veit minut paikkoihin, joista olen vain osannut haaveilla. Kiitos siitä, maailmankuvani avartui huimasti. Välillä mietin, että olitko liian seikkailunhaluinen huimapää tuttua ja turvallista rakastavalle minuudelleni. Mutta et sinä ollut. Veit minut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Hengitin samaa ilmaa kanssasi ja annoin itsestäni 100%. Niin sinäkin.

Niinä hetkinä, kun emme olleet yhdessä, olit jatkuvasti ajatuksissani. Odotin seuraavaa tapaamistamme ja sitä, minne se seikkailu meidät vie. Seurasi oli addiktoivaa, elämäntäyteistä ja sellaista elämää, johon en tässä elämänvaiheessa olisi ollut valmis. En olisi malttanut poistua seurastasi, mutta välillä oli pakko. Tieto siitä, että näemme pian, lohdutti. Kun lopullisen eron aika koitti, venytin viimeisiä hetkiämme. En olisi halunnut luopua yhteisestä ajastamme, mutta kolmansien osapuolien takia oli pakko. Tiedän, että me näemme jälleen. Joskus. Jossain elämäntilanteessa.

Jäljelle jäi tyhjyys. Pohjaton, mukaansa tempaava tyhjyys 

Heh, ehkä hieman dramatisoin, mutta  tyhjyys kuvaa hyvin sitä olotilaa, joka meillä miesluolan sohvalla sunnuntai-iltana vallitsi. Se kamala tilanne, joka sai mut huutamaan ”eiii”. Se, kun The Blacklistin viidennen kauden vikan jakson lopputekstit alkoivat soljumaan telkkarin ruudulla :D Maanantai-ilta meni vielä hyvin miehen ollessa työreissussa, mutta eilen kun olimme molemmat kotona, niin kieltämättä olimme hieman hukassa. Mitäs nyt sitten? Mies katseli sängyssä Seinfeldiä ja itse katsoin Koko Suomi leipoo -ohjelmaa. Lamaantuneena.

Nyt on pakko löytää joku uusi sarja, johon koukuttua. En olisi ikinä uskonut, että sarja, jota on tehty viisi kautta ja joka sisältää 22 jaksoa kauteen voisi koukuttaa niin paljon. Olisi helposti kuvitellut osan jaksoista olevan täytejaksoja ja juonen väkivängällä keksittyä. Tiedän, tämä kuuulostaa jo ihan pimahtaneelta, mutta tässä taannoin kotiin ajaessamme meidät ohitti musta SUV. ”Tiedätkös, ketkä tossa menee? Keen ja Ressler.” tokaisin miehelleni ;)

Samanlaisen tyhjyyden koin taannoin House of Cardsin loppuessa. Ja the Affairin. Jenkeissä alkaa Blacklistin kuudes kausi tammikuussa ja jollain ilveellä se on pakko saada näkyviin myös kotitöllöttimestä. Niin hyvään kohtaan tuo viides kausi loppui. Sitä odotellessa; onko suositella hyviä sarjoja, joista olisi jo vähintään kolme kautta julkaistu? Saisi olla toimintaa, rakkautta ja jännitystä. Samassa paketissa :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. selasin menneiden joulujen joulukuvia ja ai että nuo kuvissa näkyvät vanhan kodinkin joulut oli ihania!

 


torstai 29. marraskuu 2018

Ihanan tavallinen torstai-ilta Marian bistrossa & superhyvä salaatti

HELLOU

ja superihanaa torstai-iltaa ♥ Tavallisen ihanaa sellaista. Koska kaikki tavallinenhan tässä elämässä on sitä elämän eliittiä. Myös marraskuun viimeinen torstai. Hei olenko ainoa, jonka mielestä marraskuu livahti ohi nopeasti? Marraskuun vikaa iltaa, kuten niin montaa muutakin arki-iltaa ilman ohjelmaa vietämme kellarissa. Siinä entisessä miesluolassa (ja sitä ennen autotallina toimineessa tilassa), joka on kuin varkain tämän viikon aikana muuttunut tyttöluolaksi. Joululeffoja ja saunan jälkeisiä lötköttelyjä sohvalla. Niistä on ollut pari iltaa tehty.

Tänä iltana kellari kutsui myös iltaruokailemaan. Tytöt olivat saaneet jo syötyä omat ruokansa, joten sytytin kynttilät ja nautin oman iltaruokani Marian bistron baaritiskillä. Tuossa on ihana istuskella. Tarvittaessa näkee telkkarinkin, kun kääntää tuolia :) Tyttöluolassa (heh, voi olla että tästä käydään neuvotteluja ja nimeen tulee muutos tänä iltana, kun mies saapuu kotiin…) on varsin jouluinen meininki. Mies ja lapset koristelivat kuusen viikonloppuna punaisin ja kultaisin palloin. Joulutähti arkkupöydän päällä jaksaa ilahduttaa vieläkin, vaikka tuskin se hirmuisesti valoa tuolla kellarissa saa.

Hei, piti vinkkaamani parista jutusta, joiden avulla tämän iltainen salaattini nousi aivan sfääreihin. Siis uskomattoman hyviä lisiä salaatteihin molemmat. Ensinnäkin ihanan Kokkipottisen Hannelen uunissa paahdetut viinirypäleet. Uuh, oletteko koskaan maistaneet? Itse en ollut, mutta ei vitsit, että näihin tuli himo. Toisena uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden innoittamana uunissa paahdetut punaiset linssit. Linssit ja viinirypäleet paahtuivat samassa ajassa, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai oikeastaan kolme, sillä viinirypäleiden paistumisen aikana valunut nektari toimi oivana salaatinkastikkeena!

SUPERHYVÄ LINSSISALAATTI

erilaisia salaatteja

230 gr punaisia linssejä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
1 tl juustokuminaa
1 tl chiliä
(ripaus suolaa)
fetajuustoa
ituja

viinirypäleterttu

Huuhtele punaiset linssit kylmässä vedessä ja valuta ylimääräinen vesi pois. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa viisi minuuttia. Sekoita oliiviöljy, vaahterasiirappi, juustokumina ja chili keskenään. Pyörittele linsseihin ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia. Tässä vaiheessa myös pesty viinirypäleterttu pääsee pellille paahtumaan linssien kanssa. Revi sillä aikaa salaatti lautaselle. Kun linssit ovat paahtuneet, lisää niitä salaattipedille. Tarvittaessa lisää suolaa. Itse en lisännyt, sillä murustelin linssien päälle fetajuustoa. Lusikoi viinirypäleistä leivinpaperille valunut neste salaatinkastikkeeksi ja lisää idut koko komeuden päälle. Tarjoile paahdettujen viinirypäleiden kanssa.

Hämyinen kellari saa pian kolme joululeffan katsojaa. Heti, kun olen ensin vähän kuulustellut bilsaa ja espanjaa…Veikkaanpa, että ehditään katsomaan muutama leffa ennen kuin mies pitää hakea lentokentältä. Mikäli sinne asti koko porukalla jaksetaan valvoa. Tavallisen ihana torstai-ilta. Kaikin tavoin ♥ 

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen ♥ Palaan niihin vielä myöhemmin tänään, nyt netti tökkii taas vaihteeksi niin paljon, että menee hermot! :D