tiistai 17. huhtikuu 2018

Treffataanko Mansen Blogikirppiksellä?

HEI VAAN!

Ja terkkuja täältä pienimuotoisen kevätsiivouksen parista; tämä kotitoimistopäivä on mennyt osin kaappeja siivotessa. Heh, mitenkään viime tinkaan en tuota hommaa jättänyt…Nimittäin vihdoin saatiin aikataulut niin natsaamaan, että pääsen tulevana sunnuntaina tuonne mainetta ja mammonaa niittäneeseen tapahtumaan, johon on jopa jonotetaan sisään. Nimittäin Mansen Blogikirppikselle! Oletko sinäkin tulossa? Ja jos olet, niin olisi kiva kuulla, millaista tavaraa minun kannattaisi ottaa myyntiin :) Näin ensikertalaisena kun on hommat pikkuisen hakusessa. ID

Yhden kaapin siivoamisen jäljiltä löysin jo jonkin verran myytävää. Vielä on käymättä alakerran iso kaappi, johon muutossa tuli tungettua tavaraa, vaatteet (omat ja lasten) sekä ulkomaiset sisustuslehdet. Ulkomaisia sisustuslehtiä kun on vaikka muille jakaa. Olen tässä vain pähkäillyt, että menisiköhän sellaiset kaupaksi. Jos hinta olisi jotain 50 senttiä tai maksimissaan euron? Rakastan second hand -tuotteita, mutta viime kirppistelyistäni on armottoman kauan aikaa. Senpäs takia olen ajatellut hinnoitella mieluummin alakanttiin kuin yläkanttiin.

Kotiin en ajatellut enää tuotteita säilöä. Joten ne tuotteet, mitkä eivät mene kirpparilla kaupaksi päätynevät tänne blogiin järjestettävälle kirppikselle. Kuvissa vilahtelee osa myyntiin tulevista tuotteista. Parin tuotteen kanssa vielä hieman emmin, että raaskinko myydä, mutta se on sellainen juttu, että jos ei koskaan raaski, niin kaapit vaan täyttyvät :D

Tuntuu, että vaikka rakastan ihmisiä ja uusien ihmisten tapaamista, niin silti mitä lähemmäs h-hetkeä mennään, niin alkaa vähän jänskättämään :) Onneksi mulla on siellä monta ihanaa ystävää tukena, teidän ihanien lisäksi, jotka paikan päälle tulette. Myös mieheni nakitin portsarin hommiin ja ainakin toinen lapsista tulee myyntipöydän taakse avuksi.

Blogikirppis järjestetään tuttuun tapaan Tampereen Finlaysonin alueella. Ihan siinä Keskustorin kupeessa. Parkkipaikat ovat kadun varsilla sunnuntaina ilmaisia, mutta mikäli ne täyttyvät niin lähin parkkihalli on Plevnan parkkihalli. Rautatieasemalta kävelee joutuisasti kymmeneen minuuttiin samalla kun ihastelee tätä kaunista kotikaupunkiani. Hei, tuo Vooninki-sali muuten, missä kirppis järjestetään on meille supersupertärkeä; siellä juhlittiin häitämme 13 vuotta sitten. Ihanan industriaalia tunnelmaa siis luvassa jälleen!

Muistakaahan muuten ottaa käteistä mukaan. Itse yritän muistaa ottaa vaihtorahaa mukaan :) Alla olevasta mainoksesta selviää tapahtuman osoite ja kaikki ne ihanat, keiden kanssa saan viikonloppua viettää 

Bo LKV myy kirppiksen yhteydessä vanhoja stailaustavaroitaan; siinä missä itse kannan tavaraa ulos voipi olla, että jotain tuon myös sisään. Niin paljon tykkään Bo LKV:n sisustusmausta! Ai niin, ja ekalle 150 tulijalle on jaossa Goodie Bag, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä ja kaiken lisäksi tilassa on iso Finlaysonin Pop up!  Niin paljon tuli itsellenikin uutta asiaa tämän postauksen myötä, että voipi olla, että jäi jotain tärkeää sanomatta. Sen takia pyydän teitä ystävällisesti ottamaan seurantaan Mansen Blogikirppiksen fb-sivut, joilta löytyy kaikki tarpeellinen info tilaisuudesta ja tapahtuman kulusta!

Nyt kellarin astiakaappia harventamaan, eiköhän sieltäkin jotain myytävää löydy :) Toivottavasti treffataan sunnuntaita!

TIISTAITERKUIN,


maanantai 02. huhtikuu 2018

Kotona

MOIKKAMOI

ja hei terkkuja jälleen täältä etelästä! Toivottavasti te siellä ruudun takana, ketkä olette ajelemassa kotiinpäin tai olette jo kotona, olette turvassa. Meillä sai pitää aurinkolaseja aina Virroille asti ja sen jälkeen alkoi vasta tupruttelemaan lunta. Viimeinen 30 kilometriä ajettiin Kurusta kotiin varsin talvisissa olosuhteissa. Pakko vinkata muillekin, ketkä sahaatte tuota matkaa ja saatte allergisia oireita nelostien ruuhkista ja letkassa ajamisesta; älkää menkö sinne, ellei ole pakko! Me ollaan varmaan nyt jo ainakin 10 vuotta menty ja tultu Pohjanmaan kautta. Paitsi silloin, kun ollaan menty Oriveden hautausmaan kautta. Takaisin tullessa Oulusta ei lähde nelostietä alaspäin vaan ottaa parin kilometrin päästä tien kohti Oulaista ja Ylivieskaa. Siitä erittäin hyviä teitä pitkin Toholammen kautta kohti Lappajärveä. Sen länsipuolelta ja sitten siitä Kuortaneen tielle, Virroille ja sitä rataa. Toiseen suuntaan toimii samanlailla ;)

Jos on huono keli, niin tullaan usein Seinäjoen kautta, josta tulee noin 20 kilometriä enemmän, mutta ehdottomasti suosittelen tuota poikki Pohjanmaan reittiä. Tasan kymmenen tuntia tänään meni kotimatkaan rajoitusten mukaan ajettaessa ja kilsoja tuli 835. Pari pysähdystä ja yksi pikainen erään pienen herrasmiehen pissatusbreikki. Ei ruuhkia, ei letkassa ajoa. Liikenteestä ei olisi voinut lainkaan päätellä, että on paluuliikennepäivä. Tosin me lähdettiin jo seiskalta. Oltiin kotona viideltä, mikä oli ihanaa.

Koti on nyt pikasiivottu ja tuoreita leikkokukkia ostettu maljakkoon. Ilmassa leijailee nakkikastikkeen tuoksu (muu perhe toivoi tätä!) ja itselläni on vatsa täynnä pastasalaattia. Sen verran tuli reissussa grillattua makkaraa, että kaikki sen sukuiset ruoka-aineet tökkäisee tällä hetkellä. Takassa palaa tuli ja sauna on lämpiämässä. Mämmiä oli pakko saada tähän pääsiäiseen ja sitä nautittiin kahvin kanssa. Niin että mikäs tässä tuota lumimyteriä sisätiloissa pidellessä.

Pääsiäisloman aikana tuli ladattua niin paljon akkuja, että tällä hetkellä aivoissa käy kuhina; ne kun ovat olleet aika toimettomina viime päivät, niin jo on aika pikkuisia aivosolujakin aktivoida. Aktivoituminen on tuonut aikaan sen, että tälle viikolle on luvassa postauksia muun muassa siitä, miltä tuntui palata tauon jälkeen liikunnan pariin ja lisäksi yhtä pohtivaa postausta olen tuossa kirjoitellut. Se on vain sen sorttista kauraa jälleen, että pitää hieman miettiä uskaltaako sitä julkaista vai ei ;D

Tajusin tuossa muuten justiinsa, että kevät tulee olemaan kiireinen; ensimmäinen sellainen viikonloppu, ettei ole mitään sovittua ohjelmaa on kesäkuun ensimmäinen viikonloppu. Vähän jo ehkä kauhistuttaakin ajatuksen tasolla tuo, mutta onneksi nuo viikonlopputekemiset ovat mukavia sellaisia. Pohojanmaan halki ajaessamme aloin kärsimään armottomasta juoksukuumeesta. Kiitos sulaneiden asfalttiteiden. Vielä hiihdetään niin kauan kuin on latuja, mutta toivottavasti pian pääsee jo kevyesti juoksulenkkariakin kuluttamaan. Kevät on kyllä kaikessa ihanuudessaan näin takatalven keskelläkin yksi lempparivuodenajoistani!

IHANAA TOISEN PÄÄSIÄISPÄIVÄN ILTAA,

PS. palaan viimeistään huomenna ruokiksella lomalla tulleisiin kommentteihin! :)


keskiviikko 28. maaliskuu 2018

Hempeissä tunnelmissa aamuauringossa ♥

HEI HYVÄÄ HUOMENTA BLOGISTANIA!

Täällä ollaan lähtövalmiina kohti pohjoista, mutta sitä ennen tulin aamupalaa syödessäni kertomaan teille aamuauringosta. Hempeistä sävyistä, joita silmän on helppo katsella näin kevättalvella. Lapsuusvuosista ja siitä, kuinka kaikella on kuitenkin loppupeleistä tarkoitus. Noh, ainakin sisustusmielessä. Pidetään tämä juttu kevyenä, eikä lähdetä pohtimaan sitä, missä tapauksissa tuo väite ei pitäisi paikkansa. Sisustusmielessä hutiostos voi ollakin loppupeleistä nappivalinta. Sillä on siis tarkoitus.

Kuten näitte, niin tuo kuvankaunis Kate Moss pääsi ilostuttamaan ruokatilan seinää. Ainakin hetkeksi. Seinää, jolle olin alunperin suunnitellut jotain hempeää ja herkkää. Hempeä ja herkkä ei vain yksinkertaisesti sopinut siihen seinälle. Hempeän ja herkän puuteriroosat ja pinkit sävyt riitelivät tuolien puunvärin kanssa. Hempeät ja herkät olivat liian pieniä tuolle seinälle eivätkä päässeet eduksi. Ne saivat paikan olohuoneesta. Isolta seinältä, jossa ne tarvitsivat pari kaveria vierelleen. Olohuoneen ilme muuttui kertaheitolla keväisemmäksi.

”Äiti, miksi meillä on surffari seinällä? Surffari, joka on sitä paitsi eri sävymaailmaa kuin kolme muuta julistetta?” Tarina on pitkä, mutta se juontaa juurensa teiniaikoihin. Niihin muistoihin, joita ystävien kanssa koimme. Niihin muistoihin, joita miettiessä hymyilyttää vieläkin. Kerrotakoon sen verran, että tuon meidän kotikadun nimikyltin päälle oli liimattu moneksi vuodeksi Kaarila Beach Ave -teksti ennen kuin sen joku oli repinyt pois. Kerrotakoon myös se, että yksi meistä koitti tehdä kotitekoisesti rastoja tupeerauskamman ja hiuslakan avulla. Koska jossain surffileffassa niin oli ollut. Noina aikona Myrskyn ratsastajat vhs-kasettini pätki joka ikisessä kohdassa, jossa Keanu Reevesiä näytettiin läheltä. Veikkaanpa, että huoneessani olleessa telkkarissakin oli sormenjälkiä, koska niin pääsimme paljon lähemmäs Keanua :D

Ne oli niitä aikoja, kun sunnuntaisin katsottiin porukalla huoneeni lattialla Beverly Hills 90210:aa ja unelmoitiin, että kunpa joskus tuonne maisemiin pääsisi. Eipä tainnut tuo 16-kesäinen Maria tietää, että kun kovasti unelmoi, niin unelmat saattavat käydä toteen. Ja niinhän niistä aika moni on käynytkin.

Ihania muistoja jälleen. Täältä minun lapsuudenkodistani. Rakastan kertoa lapsille niistä ajoista. Nyt kun olemme asettuneet kunnolla kodiksi, on kotimme eteinen aika usein kenkävuorella vuorattu. Kengillä joita en edes tunnista. Aika usein myös huomaamme miehen kanssa viettävämme aikaa jossain muualla kuin tuolla alakerrassa, miesluolassa. Ilomielin sitä antaa lasten kutsua kavereita kylään ja pelata lautapelejä alakerrassa. Tuntuu, että hempeyden, aamuauringon ihanuuden ja lasten kikatuksen myötä lapsuudenkotini on herännyt henkiin. Täällä on pitkästä aikaa elämää ♥ Jos seinät osaisivat myhäillä tyytyväisyydestä, niin ne ehkä tekisivät niin.

”Mutta tuo surffari ei edelleenkään kuulu tuohon, sillä on erivärinen kuin muut!” Elämän ihanuus on se, että me kaikki emme ole samasta puusta veistetty. Täydellisessä elämässä saisimme kaikki toteuttaa itseämme niin kuin haluamme. Välittämättä muiden mielipiteistä. Niin kuin se yksi rastapäähihhuli teiniajoilta. Niin kuin tuo surffari tuossa seinällä. Se edustaa sitä osaa elämää, joka tuo elämään särmää. Kaiken ei pidä olla harmoniassa keskenään, jotta elämästä voi nauttia. Ne pienet poikkeavuudet tuovat iloa päivään ja piristävät pimeänäkin päivänä. Mutta myös näin aamuauringon paistaessa.

Nyt koiruus ja lapset autoon. Termari täyteen kuumaa kahvia ja reipasta reissumieltä mukaan!
Palataan illalla Pyhältä erään herrrrkullisen ja helpon pääsiäisjälkkäriehdotuksen kanssa :)

HEMPEIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Instastoriessien puolella voitte seurata matkantekoamme. Jännitysmomentti on edelleen tuo karvakorva, joka stressaa autolla matkustamista. Veikkaanpa, että aika nopsaa siirryn etupenkiltä takapenkille, jotta toinen saa olla sylissäni. Siinä ei läähätä ja tärise niin kovin ♥