tiistai 16. huhtikuu 2019

Kevään trendit pukeutumisessa


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen kanssa.


HEIPPAHEI IHANAT!

Kevät ja sen myötä kevään trendit pukeutumisessa alkavat pikkuhiljaa näkymään katukuvassa. Samaan aikaan, kun päivä pitenee, askel ja vaatetus kevenee. Tykkään, että näin keväällä meistä ihmisistä kuoriutuu jopa verrattain kepeästikin pukeutuvia ilopillereitä katukuvaan. Pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen nautin suunnattomasti kevyemmästä pukeutumisesta. Talvikengät ja -takit ovat joutaneet säilöön odottelemaan uutta talvea ja tuntuu, että yhtäkkiä eteisen kaapeissa on tilaa vaikka kuinka paljon.

Kaupallisen yhteistyön myötä pääsin Tampereen Sokokselle keskustelemaan kevään trendeistä alan rautaisen ammattilaisen, myyntipäällikkö Tuija Laaksosen kanssa. Tiedättekö, kun itse sitä valitsee aina tietynlaisia vaatteita itselleen. Oli ihana saada asuvalintoihin ulkopuolista apua. Ja näin ollen rutkasti uutta näkökulmaa ja vinkkiä siihen, millaiset vaatteet minulle sopii. Tuijan kanssa kävimme läpi kevään trendejä ja sitten kiertelimme kattavasti kolmannen kerroksen naisten vaateosastolla.

Olen aina tykännyt käydä ostoksilla Sokoksella. Niin vaate-, sisustus- kuin elintarvikeostoksillakin. Mielestäni naisten vaateosasto on yksi kattavimmista, joka Tampereelta löytyy. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin ja kertaakaan en ole jäänyt ilman palvelua. Nytkin sovituskopissa vaatteita sovittaessani kuulin monta ystävällistä ”Voinko olla avuksi?” -kyselyä verhon toiselta puolelta. Ystävällisyys ja ammattitaitoinen asiakaspalveu ovat sellaisia asioita, joita itse arvostan ostoksilla ollessani.

Tämän kevään trendinä vaatteissa näyttäytyy pelkistetty tyyli maanläheisissä värimaailmoissa. Ja sehän sopii minulle loistavasti, nimittäin olen maanläheisten värien, varsinkin ruskean ja beigen sävyjen ystävä. Onneksi oli Tuija mukana valitsemassa vaatteita kuvauksiin, jotta saatiin vähän muutakin näkökulmaa ja värivaihtelua kevään trendeihin. Katukuvassa kyllä näkyy päästä varpaisiin beigeen pukeutuneita, mutta tänä keväänä väriä ja iloa tuovat maanläheinen vihreä, keltainen ja terrakotta. Jotka menevät iki-ihanan vaaleansinisen kaverina myös ihanasti!

Kevään tyyliä rytmittävät rennot kesäiset raidat, hulmuavat helmat, huivit ja korikassit sekä -hatut. Olen aina ollut mekkotyttöjä, mutta tänä keväänä olen sitä oikein luvan kanssa. Tietämättäni aiemmin, että olen aivan trendin aallon harjalla pukemalla neuleen hulmuavan helman kaveriksi. Katukuvassa näkyy myös rentoja paitapuseroita sekä väljälahkeisia housuja. Väljälahkeiset housut ovat tämän kevään suurin ihastukseni. Voiko olla mukavampaa housumallia?

Kokosimme Tuijan kanssa minulle viisi eri asukokonaisuutta Sokoksen valikoimista. Kaikkiin asukokonaisuuksiin pystyy yhdistämään keväisen korikassin ja matalapohjaiset kengät. Tämän kevään vaatteet ovat helposti myös yhdistettävissä keskenäänkin!

Rentoa pellavaa ja raitaa

Ensimmäinen asu tuntui päälläni siltä, että se on löytynyt vaatekaapistani aina. Rennot, mutta silti tarvittaessa juhlavat Tiger of Swedenin pellavahousut saavat olla vähän normaalia pidemmät lahkeista. Pellava saa myös käytössä hieman rypistyä ilman paheksuvia katseita. Vaaleiden pellavahousujen yläosaksi valitsimme Marc O’Polon ihanan 100% puuvillaneuleen. Jossa on kevään trendien mukaisesti raitaa ja hei, ihanat oranssit yksityiskohdat hihansuissa. Jalkaan Unisan mukavat mokkanahkaiset kävelykengät ja olalle huolettoman kesäinen KN Collectionin korikassi.

Liehulahjetta ja puutarhatunnelmaa

Vaalea neule on tämän kevään luottotuotteeni. Se menee niin mekkojen kuin erilaisten housujenkin kaverina. Varsin monipuolinen tuote. Kuvissa näkyvä Marc O’Polon luonnonvaalea neule on ihanan pehmeä ja tarvittaessa lämminkin. Oletteko koskaan kuulleet vaatemerkistä Lanius? Itselleni tuo oli aivan uusi tuttavuus, mutta tällä hetkellä uusin ihastukseni. Eikä vähiten sen takia, mitä merkki edustaa. ”Lanius-merkin tunnuslause ”Love fashion / Think organic / Be responsible” kattaa yrityksen koko toiminta-ajatuksen. Mallistoja luotaessa johtoajatuksena kestävä kehitys, ympäristönäkökulma ja vastuullisuus näkyvät koko yrityksen toiminnassa.”

Kauniita, mutta myös ympäristöystävällisiä vaatteita. Niitä on ilo kantaa. Kuten Laniuksen ihania,ehkä hieman puutarhahenkisiäkin housuja, jotka hehkuvat trendiväreissä. En muuten muista, koska olisin yhtä mukavia housuja päälläni pitänyt.

Raitalahjetta ja rentoutta

Koska väljälahkeiset housut ovat tänä keväänä kovaa huutoa, niin niitä Sokokselta olisi löytynyt vaikka kuinka monet. Valitsimme edellisten housujen lisäksi myös Part Two:n raitahousut, joissa saavat lahkeet liehua. Näihin housuihin olisi ollut samaa printtiä oleva yläosa, mutta koska ihastuin niin tuohon vaaleaan neuleeseen, yhdistin housut sen kanssa. Ja se korikassi, se kulkee tämänkin asun mukana olalla luontevasti. Jalkaan sujahti TOMS denimkangaskengät. Tiestittekö muuten, että jokaista myytyä kenkäparia kohden TOMS lahjoittaa yhden kenkäparin vähävaraisille, apua tarvitseville lapsille? Ihana idea!

Sailorihenkistä, kepeää ja tyttömäistä

Raidat ovat itselleni olleet vuosikausia se juttu kevät- ja kesäpukeutumisessa. Yhtä vallitseva vaatekaapin ominaisuus kuin mekotkin. Sen lisäksi, että vierailulla Sokoksella sain kattavan tietopaketin kevään trendeistä, tutustuin moniin uusiin brändeihin. Kuten edellä esittelemääni Laniukseen että alla olevissa kuvissa olevaan Y.A.S:iin. Y.A.S -mallistosta löytyy erittäin hyvännäköisiä vaatteita, jotka sopivat hinnaltaan monen kukkarolle. Ihastuin varsinkin Y.A.S:n mekkoihin, kuten alla olevaan sailorihenkiseen raitamekkoon. Ihanien yksityiskohtien lisäksi tykkään helmasta, joka on takaa pidempi.

Mukavaa, pitkähelmaista ja -hihaista

Joskus on kesällä niitä paikkoja, että pitää olla käsivarret peitettyä. Kuten useimmissa työpaikoissa. Raidallinen Y.A.S:n kauluspaitamekko on tarpeeksi peittävä, mutta samalla ihanan kesäinen. Tarvittaessa vähän virallisempi, mutta myös rento. Mekko menee niin päivään kuin iltaankin. Illan tullen voi pari ylintä nappia avata ja nauttia keväisen kaupungin tunnelmasta. Heittää vaikka farkkutakin harteille tai tuon vaalean ihanan neulepaidan. Laukuksi korikassi, pienemmässä tai suuremmassa koossa.

Tänä keväänä on helppo olla tyylikäs. Jos kuvailisin jotenkin kevään trendiä niin ehkä se olisi huoleton. Lahkeet saavat liehua, materiaalit voivat olla muodikkaasti rypyssä ja maanläheisiä värejä sekä printtejä on lupa yhdistellä oman maun mukaan. Sehän muodissa tärkeintä onkin, että tuntee pitämänsä vaatteen omakseen. Itse ainakin arvostan suuresti vaatteiden mukavuutta. Tänä keväänä vaatteet ovat nimenomaan mukavia.

Mikä nousi sinun suosikkiasuksesi? Vaatteita Sokokselle kuvauslainasta palauttaessani olin niin ihastunut niihin, että teki mieli mennä kassan kautta kotiin kaikkien vaatteiden kanssa. Muutaman kuitenkin ostin omakseni, sillä en ole juurikaan vaatteita vielä tälle keväälle ostanut. Osaatteko arvata mitkä? :) Tästä lähtien kynnys käyttää ammattilaisen apua vaatevalinnoissa on matala. Aina ennen sitä on jotenkin ajatellut, että ei muka kehtaisi pyytää apua henkilökunnalta. Ei kehtaa vaivata. Sokoksen henkilökunnalta kehtaa. Ja oikeastaan ennen kuin ehtii itse pyytämään apua, on apua auliisti jo tarjottukin. Sen huomasin jälleen tässä yksi päivä, kun olimme miehelle ostamassa Sokokselta vaatteita. Sen sijaan, että minä olisin käynyt hakemassa sovituskopin verhon takaa kuikuilevalle miehelle uusia kokoja ja malleja, saimme erittäin ystävälliseltä myyjältä apua valintoihimme.

TRENDIKKÄIN TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 05. elokuu 2018

Koululaisten syysvaatemuotia & kestävää kehitystä

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lindex:n kanssa.

 

HEIPPAHEI IHANAT

ja sangen suloista sunnuntai-iltaa! Tämä on se viimeinen sunnuntai ennen todellista arkea. Ennen kuin itselläni alkaa työt ja ennen kuin tytöillä alkaa koulut. Jälleen kerran tekisi mieleni ääneen ihmetellä, että mihin se kymmenen viikon kesäloma lapsilla hurahti. Mutta jätetään ajan kulun pohtiminen tähän ja sen sijaan keskitytään kaupallisen yhteistyön myötä Lindex:n kanssa lasten syysvaatemuotiin sekä kestävään kehitykseen.

Viime viikolla postasinkin Insta Storyyn meidän shoppailureissun tunnelmia. Kävimme tyttöjen kanssa ihan tuossa lähi-Lindexillä Lielahdessa katsastamassa lasten syysvaatemuotia ja kyllä täytyy sanoa, että siinä missä aika rientää hurjaa vauhtia eteenpäin, niin sitä mukaa eteenpäin rientää myös lasten vaatemalliston kehitys. Sekä vaatteiden monipuolisuus että vastuullisesti tuotettujen vaatteiden valikoima. Meillä on ostettu lasten vaatteita Lindexiltä ihan siitä lähtien, kun toiset olivat potkupukuiässä. Jopa sille 44 cm pitkälle vastasyntyneelle.

Meillä on tapana ennen koulujen alkua pitää tyttöjen kanssa äiti-tytär-päivä ja viettää päivä koulutarvikkeita ja tarvittavia vaatteita shoppaillen. Käydä välillä jätskillä ja taas jatkaa etsimistä. Tänä vuonna meillä esikoinen aloittaa jo yläkoulun ja kuopuskin menee viidelle luokalle. Ilolla seuraan sitä, kuinka harkitsevia kuluttajia heistä on tullut. Aiemmin ostettiin montakin sikaa säkissä, mutta nykyään pohtivat myös vaatehankintojaan monelta eri kantilta.

Vaikka välillä on tuntunut, että vaatteiden käyttöikä on lyhentynyt, niin näin ei ole käynyt Lindexin vaatteiden kanssa. Ne olemme saaneet kestämään aina isosiskolta pikkusiskolle. Välillä hurjien leikkien lomassa sattuneiden polven reikien paikkaus on onnistunut käden käänteessä kivoilla paikoilla. Meillä se oli aina äitini, joka ehosti lasten vaatteita. Antoi niille käyttövuosia lisää. Jatkojalosti loppuunkäytetyistä vaatteista peittoja nukeille tai pussukoita aarteiden säilyttämiseen.

Mutta nyt kun tuota luotto-ompelijaamme ei enää valitettavasti ole täällä meidän apuna, niin minun on otettava se rooli. Lapset kaivoivat alakerran varastosta pari viikkoa sitten mummun vanhan ompelukoneen ja toivat sen yläkertaan. Vielä se nököttää laatikossaan työhuoneen nurkassa odottaen sopivaa hetkeä. Pitäisi vain saada otettua itseään niskasta kiinni. Muutama pussillinen kunnostettavia vaatteita odottaa  jo ehostajaansa. Osasta vaatteista puuttuu vain nappi. Jos niinkin pienellä pääsee kuin napin vaihtamisella, niin vähällä päästään. Usein moni vaate jää käyttämättä sen takia, että ei muka löydä sitä aikaa kunnostaa vaatetta. Mutta napin ompeluhan nyt tapahtuu käden käänteessä vaikka telkkaria katsellessa.

Parin viimeisen vuoden aikana se pieni kertakäyttökulutusvaatteita vastaan oleva minä on herännyt henkiin. Hän, joka haluaa vaatteiltaan kestävyyttä. Myös lastenvaatteilta. Maapallon hyvinvoinnin takia olisi ehdottoman tärkeää, että kuluttaisimme vaatteet loppuun asti ennen uusien ostamista. Että huolehtisimme vaatteistamme niin, että ne kestävät. Maapallon hyvinvoinnin lisäksi myös lompakko kiittää :) Tiesin, että Lindex:llä on ekologisesti ja vastuullisesti tuotettuja vaatelinjastoja myös lapsille, mutta itselleni tuli aivan uutena tietona, että jopa 80% heidän lastenvaatteistaan on vastuullisesti tuotettu. Se on tänä päivänä hatunnoston arvoinen asia! Asia, joka saa meidät palaamaan Lindexille uudelleen.

Lindex onkin yksi muodin kestävän kehityksen edelläkävijöistä. Vaatteiden kestävyyden ja vastuullisen tuotantomenetelmän lisäksi tykkäämme käydä Lindex:llä ostoksilla senkin takia, että hinta-laatusuhde on kohdillaan. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia enkä näe mitään järkeä tuhlata suuria omaisuuksia vaatteisiin, jotka kuitenkin pian jäävät pieneksi. Sen takia olen kovin onnellinen, että meillä ihan jokaisella on varaa hyvännäköisiin, muodinmukaisiin, käyttömukaviin ja kestäviin vaatteisiin.

Tässä iässä tyttöjen vaatteet eivät juurikaan enää rei’ity siinä määrin kuin aiemmin. Mutta se, mikä meillä kuluttaa vaatteita ja maapalloa on liian tiuha vaatteiden pesu. Nuo nuoret naisen alkumme kun ovat sitä mieltä, että kun vaatetta on käytetty yksi päivä se joutaa pesukasaan ja sitä myötä pesuun. Vaikkei se olisi likanenkaan. Tämä on asia, josta käymme keskusteluita tasaisin väliajoin. Vaikka kuinka opetamme tyttöjä viikkaamaan puhtaat vaatteet käytön jälkeen vaatekaappiin, niin silti jostain kumman syystä tuo pieni tehtävä osoittautuu vallan mahdottomaksi. Näinköhän on, että kyse on laiskuudesta? Jotenkin on helpompi ennen iltasuihkua riisua vaatteet kylppärin pesukoriin kuin sinne omaan vaatekaappiin! Viikkaus siististi vaatekaappiin pidentää huomattavasti vaatteiden käyttöikää.

Tämän kampanjan tiimoilta molemmat tytöt saivat valita koulua varten vaatteet Lindexin syysmallistosta. Meillä on tapahtunut hurja muutos ihan pienessä ajassa; vielä vuosi sitten molemmat olisivat valinneet niin tiukat farkut, että niiden pukeminen ja riisuminen olisi ollut työn ja tuskan takana. Nyt molemmat valitsivat kauniit kangashousut. Esikoinen valitsi kauniit raitahousut korkealla vyötäröllä ja solmittavalla vyöllä. Jos itsellenikin olisi kokoja, niin varmasti kävisin ostamassa myös itselleni nuo pehmeää ja kevyttä puuvillatrikoota olevat housut. Kuopus taas valitsi liki samanmoiset, mutta mustana. Mustat väljät viskoosihousut menevät varmastikin pitkään, sillä hän halusi tarkoituksella housut, joiden puntteja kääri hieman lyhyemmäksi.

Siinä missä esikoinen valitsi raitahousujensa pariksi pehmeän ja ekologisen puuvilla t-paidan rinnustaskulla, päätyi kuopus tyylikkääseen puseroon, jossa on niittejä edessä. Paidan kangas on tehty ympäristöystävällisestä EcoVero™-viskoosista, joka on perinteistä viskoosia kestävämpi ja ekologisempi vaihtoehto. Molemmat saivat valita myös jonkin asusteen ja päätyivät avaimenperiin, jotka menevät hienosti myös reppujen tai housujen koristeina. 

Kuvaushetkellä nuo pienet koululaiset naureskelivat ja tanssivat. Iloitsivat alkavan kouluvuodesta. Toivottavasti tuo sama hymy ja iloinen koulutaipaleen odotus olisi läsnä myös ensi torstaiaamuna, kun molemmat suuntaavat kohti syyslukukautta. Ensimmäistä kertaa tie vie eri kouluihin, toinen suuntaa vielä alakouluun ja toinen yläkouluun ♥ 

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

PS. käykäähän muuten osallistumassa Instagramin (atmarias) puolella arvontaan; tähän postaukseen viittaavan kuvan kommenttikenttään kommentin jättäneiden kesken arvotaan 30 euron arvoinen lahjakortti Lindex:lle!


keskiviikko 25. heinäkuu 2018

#minutitsenikanssa ♥

*kaupallinen yhteistyö: Prisma

HEIPPA IHANAT!

Olen tämän vuoden keväällä ja kesällä pohtinut täällä blogin puolella itsensä hyväksymiseen liittyviä asioita. Sitä, että on hirmuisen tärkeää hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Pohtinut asiaa myös siltä kantilta, miten saada asia välitettyä tarpeeksi ajoissa noille pienille, mutta jo teini-ikää lähestyville tytöillemme. Joiden elämässä jo nyt tuntuu ulkopuoliset paineet esimerkiksi pukeutumisen tai ajatusten suhteen. Kaupallisen yhteistyön myötä Prisman kanssa pääsin hieman jatkojalostamaan ajatuksiani aiheesta ja pohtimaan sitä, mikä oli se käänteentekevä asia omalla kohdallani. Milloin minä päätin, että tästä lähtien kuljen pää pystyssä? Uljaana ja itsevarmana. Milloin minä opin olemaan minut itseni kanssa? Miten pukeutumiseni kertoo tarinaani?

Vaikka täällä blogissa ja sosiaalisessa mediassa vilahtelee välillä hyvinkin itsevarma ja itseensä tyytyväisen oloinen Maria, niin eihän se aina näin ole. Kaikilla meillä on niitä päiviä, kun ei oikein oltaisi sinut itsemme kanssa. Mutta tänä päivänä voin todeta olevani kokolailla minut itseni kanssa. Näin ei aina ole ollut.

Teini-iässä, kun vartaloni muuttui, huomasin yhtäkkiä häpeileväni kurvejani. Tunsin itseni kömpelöksi ja tykkäsin pukeutua isoihin vaatteisiin. Sen ajan muodinmukaisiin ylileveisiin farkkuihin ja isoihin collegepaitoihin. Niin, että ne kaikki kurvit jäi sinne vaatteiden hellään huomaan. Tuntui, että koko ystäväporukka pukeutui samanlaisiin vaatteisiin. Olimme kuin samasta muotista veistetyt. Vaatteiden puolesta. Mutta myös mielipiteidemme vuoksi.

Vaikka meillä vanhemmat eivät juuri merkkivaatteista perustaneet eivätkä niitä mielellään olisi hinnan takia ostaneet, niin säästin kaikki saamani merkkipäivälahjarahat ja ostin merkkivaatteita itse. Mietin, että kalliiden merkkivaatteiden avulla saan enemmän hyväksyntää. Ihan kuin ne olisivat poistaneet sen teini-ikäisen Marian epävarmuuden peilistä katsottaessa. Hänen, kenen kasvonsa olivat raskaan pakkelikerroksen peittämät, etteivät teini-iän näppylät näkyisi. Kenen silmät verestivät liiallisesta piilolinssien käytöstä, sillä kukaan ei halunnut leimautua rillipääksi. Ei edes se Maria. Hänen, kenen luonnonkihara ja säkkärä hiirenhäntäletti hävetti niin paljon, että se pysyi suurimman osan ajasta visusti kiinni.

Onneksi oli merkkivaatteet, ajattelin. Ystäviä oli ympärillä paljon, mutta silloin en vielä ymmärtänyt sitä, että kyllä ne tosiystävät siinä vierellä pysyisivät, vaikkei paidassa ollut italialaisen muotiketjun kirjaimia brodeerattuina. Tai vaikkei farkkujen takataskuista ja punaisesta pikkulätkästä taskun kyljessä voinut päätellä farkkujen merkkiä. Välillä muistan hävenneeni äidin tai mummujen minulle ostamia vaatteita. ”Nämä ovat maitokaupasta ostettuja. En pidä!” Saatoin huudahtaa. Nyt kun voisin kertoa tuolle Marialle, että ”Kulta pieni, sieltä sinä pian ostat itsekin vaatteita.”

Tavattuani tuon unelmien aviomieheni muistan olleeni vielä suhteen alussa varsin epävarma. Reilu parikymppinen naisen alku, joka kuitenkin luuli että ollakseen tarpeeksi naismainen ja haluttava sitä pitäisi olla rakennekynnet, hiuspidennykset ja synteettistä ainetta olevat räpsyttimen jatkeet silmissä. Tuntui, että silloin kalenteri täyttyi jos jonkilaisista ripsi- tai kynsihuolloista. Muistan, että aiemmissa suhteissani en ollut juuri edes meikittömänä esiintynyt. Ensimmäistä kertaa tuon tapaamani nuoren miehen kohdalla huomasin vähän aikaa seurusteltuamme, että uskalsin olla vähitellen oma itseni. Enkä vain ulkoisesti, vaan myös sisäisesti. Tajusin, että minulla on omat ajatukseni. Mielipiteeni. Ja minulla on oikeus seisoa niiden takana. Erottua ehkä muusta maailmasta niiden takia välillä, mutta kotona opitut arvot ovat joitain, joita ei minusta saa poispyyhittyä.

Viimeisen silauksen itseni hyväksymiseen sain lasten myötä. Ymmärsin, että siinä missä aiemmin kulutin tuntikausia spinningissä tai salilla ollakseni muodollisesti pätevä ulkoisten standardien mukaan, oli ollut ihan hölmö lähtökohta koko touhulle. Innostuin liikunnasta lasten saamisen jälkeen uudelleen. Tällä kertaa ajatausmaailmani oli muuttunut. En liikkunut pelkästään vain sen takia, että röllykkä vatsanseudulta sulaisi vaan sen takia, että sain liikunnasta mahdottoman hyvän olon. Se ulkoisen habituksen muuttuminen oli toki vain positiivinen lisä. Joka sai vaatteet kuin vaatteet istumaan hyvin päälle.

Se, että vaatteet istuvat nätisti päälle on tärkeää. Se, että tuntee olonsa hyväksi ja mukavaksi tietyissä vaatteissa on tärkeää. En ole tällä hetkellä läheskään niissä mitoissa, missä vielä pari vuotta sitten olin, mutta olen oppinut rakastamaan itseäni juuri tällaisena kuin olen. Jopa sitä iän mukanaan tuomaa röllykkää, jota aina välillä yritän lenkkipolulla sulattaa :) Kantamaan ostamani vaatteet ylpeydellä. Välittämättä siitä, mitä muut ovat mieltä. Oli vaihe, että kun minulta esimerkiksi blogissa kysyttiin jonkun vaatteen ostopaikkaa, että en kehdannut kunnolla sanoa mistä olin sen ostanut. Luulin, että olin jotenkin huonompi ihminen myöntäessäni, että maitokauppareissulla olin kulkenut alerekin ohi ja napannut mukaani tuon kyseisen vaatteen.

Tänä päivänä voin ylpeänä sanoa tekeväni vaatelöytöjä maitokauppareissulla. Ja myös ilomielin kertovani ostopaikan, jos joku sitä kysyy. Prisman valikoimista olen tehnyt löytöjä niin lapsille kuin itsellenikin. Yllätyn kerta kerran jälkeen Prisman vaatevalikoimasta ja vaikken enää kovin merkkiuskollinen olekaan niin superiloinen olin tässä taannoin huomatessani, että valikoimiin oli tullut muun muassa Ivana Helsingin, Neulomon ja Jackpotin vaatteita.

Kuvissa mökki-Marian päällä vilahteleva (ja kyllä, silitystä ehkä kaipaava, mutta ei anneta sen häiritä) kaunis sininen denim-mekko on Jackpotin Siv2 -mekko. Kauniisti laskeutuva denim on 100% tenceliä eli varsin ekologinen vaihtoehto. Musta Maria -trikootunika taas on Neulomon valikoimista. Sydämeni sykkii Neulomolle, sillä Nokia näyttelee molempien elämässä suurta osaa ja tällä hetkellä sydämeni on asian suhteen hieman raskas, sillä luin Neulomon konkurssiuutisista vain muutama päivä sitten. Toivotaan, että Nokian Neulomon taival vielä joskus jatkuu, sillä me todellakin tarvitsemme yrityksiä, jotka edistävät vastuullista tekstiili- ja valmisvaateteollisuutta Suomessa.

Ehkä se on se iän tuoma viisaus. Tai henkinen kasvu. Olkoon mikä hyvänsä, mutta niin onnellinen olen just tällaisena. Helpottaa huomattavasti elämää, kun on oivaltanut, että olen just hyvä tällaisena kuin olen. Koska se, että kelpaan itse itselleni on ainut asia, jolla on väliä. Muistakaahan se. Muistetaan rakastaa itseämme ja olla #minutitsenikanssa 

KAUNISTA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,