torstai 08. kesäkuu 2017

Onnellisena alla omenapuun

”Elettiin pimeää ja sateista lokakuun loppua vuonna 2005. Kaarsimme vanhempieni pihaan autolla, kun huomasin tien toisella puolella olevan asuntoesittelykyltin. Pienen suostuttelun jälkeen sain miehen ”ihan vain katsomaan” asuntoa. Sillä eihän meillä ollut uudelle kodille tarvetta. Silloinen kotimme riitti vallan hyvin meille ja pienelle puolivuotiaalle prinsessallemme. Jos nopeasti mennään, kun F1-lähtökin on viiden minuutin päästä – sanoi mieheni. Astuimme sisään asuntoesittelyn kohteeseen tietämättä, että pari kuukautta myöhemmin olisimme tuon valoisan ja ihanan kodin uudet asukkaat. Kodin, jonka takapihalle paistaa aina aurinko. Jonka seinien sisällä asuu rakkaus. ”

Tuo liki 12 vuotta sitten missattu F1-osakilpailulähtö oli yksi elämämme parhaimmista tapahtumista. Silloin emme vielä tienneet, että nuo seuraavat vuodet tässä tien toisella puolella tulevat olemaan kultaakin kalliimpia. Laatuaikaa puolin ja toisin. Lastenhuoneiden ikkunoista näkyy lapsuudenkotini. Joka yhtäkkiä onkin tyhjillään. Innolla odottamassa seuraavia asukkaita. Meitä. Tuo rakas aviomieheni on ollut sekä minun että lasten tuki ja turva. Niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kivimuuri, joka ei ole horjunut niinäkään päivinä, kun on hetken tuntunut siltä, että paletti on hajoamassa. Kaupallisen yhteistyön myötä Rollingin kanssa pääsin yllättämään mieheni iloisesti.

Näiden 12 vuoden aikana emme ole tainneet kertaakaan olla piknikillä omalla takapihalla, joten vihdosta viimein oli korkea aika :) Oikeastaan nyt oli viimeisiä hetkiä toteuttaa tämä piknik, sillä muuttoon on ihan vain pari viikkoa jäljellä. Maailman parasta seuraa, lasilliset laadukasta punaviiniä ja vähän naposteltavaa. Kesäinen iltapäivä ja linnunlaulu taustalla. Täydellinen piknik. Tiedän, että niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin kyllä tie miehen sydämeen vie vatsan kautta. Levittelin viltin omenapuun alle. Puun, jonka mies ja lapset kävivät ostamassa reilut seitsemän vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla palasivat puutarhaliikkeestä päärynäpuun kanssa, mutta toisella reissulla toivat sitten toiveideni mukaisen eli omenapuun. Omenapuu on kukkinut joka vuosi niin kauniisti. Antanut satoa riittämiin piirakoihin ja hilloihin. Liekö sekin haikein mielin meidän muutostamme, mutta tämä vuosi on ensimmäinen vuosi, kun siitä ei löydy kukan kukkaa. Ei edes nuppuakaan. Yhtäkaikki, rakas puu se silti on. Rakkaalla takapihalla.

Tuossa takapihalla istuessamme mieli vaelsi väistämättäkin muistoihin. Tässä kodissa elettyihin vuosiin. Muistoihin ensimmäisistä kesistä, kun helteisistä päivistä nautittiin polttavan kuumalla takapihalla kasvavan ison tammen varjossa. Siitä surusta, kun tammi jouduttiin kaatamaan siinä olleen taudin takia. Muistoissa vaelsin sinne toukokuun puolenvälin iltaan vuonna 2008, kun mies rakensi terassia ja levitti siirtonurmikkoa. Välillä tuli katsomaan telkkarista Suomi-Ruotsi -jääkiekko-ottelua ja sitten taas jatkoi. Sinä yönä heräsin klo 02.37 ja pelästyin, kun mies ei ollut vieläkään tullut nukkumaan. Löysin toisen leikkimökin vierestä kontillaan otsalamppu päässä levittämässä viimeisiä nurmikkokaistaleita. Vain jotta lapset pääsisivät seuraavana päivänä takapihan nurmikolle kirmailemaan.

Kuten olen niin monet kerrat todennut, niin olen onnekas, että olen löytänyt rinnalleni sen minulle maailman parhaimman aviomiehen. Sattuman kautta tapasimme eräänä huhtikuisena lauantaina reilut viisitoista vuotta sitten. Sinä keväänä, kun edessä oli molempien suunnittelema sinkkukesä. Kertaakaan ei kyllä ole tullut harmiteltua tuota elämätöntä sinkkukesää jälkikäteen ;) Istuessamme auringon paisteessa takapihallamme nautimme jälleen siitä tunteesta, että toisen seurassa voi olla hiljaa. Ei tule vaivaantunutta hiljaisuutta tai tarvetta sanoa mitään. Katselimme sitä paikkaa, jossa aikoinaan kasvoi se iso tammi. Leikkimökkiä, jonka siirsimme hieman syrjemmälle terassin edestä pois. Terassia, jonka mies rakensi ja tuijia, jotka istutimme terassin pieleen. Jotka ovat jo siinä mitassa, että vihdosta viimein antavat näkösuojaa. 

Muistelun lomassa maistelimme täyteläistä ja runsaan hedelmäistä australialaista Rolling Shiraz Viognier-viiniä. Jonka etiketti kuvaa juuri sitä huoletonta kesämenoa, johon itsekin pyrimme. Ex tempore -kesäelämää piknikkeineen ja pyöräretkineen. Rolling-viinit tulevat ns. viileän ilmaston alueelta Australiasta. Rolling Shiraz Viognerin punaisen Shiraz-rypäleen lisäksi siihen on lisätty hiukan myös valkoista Viognier -rypälettä antamaan lisää aromaattisuutta. Tätä viiniä täytyy seuraavaksi testata myös grilliruoan kanssa. Punaisten marjojen ja luumujen täyttämä maku kun kuulostaa aivan täydelliseltä liitolta lempeästi paistetun possunfileen kanssa.

Hienosti se kyllä sopi meidän piknik-herkkujenkin kanssa. Näihin ex tempore -juttuihin sopii parhaiten nopeasti mukaan otettavat herkut. Toki välillä on kiva pitkän kaavan mukaan valmistaa pikkusuolaisia piknikille, mutta tällä kertaa mentiin muutamalla juustolla, valkosipulilla maustetuilla crackereillä, viinirypäleillä, makeilla mansikoilla, pensasmustikoilla ja leipätikuilla. Olimme nähkääs lähdössä liki suoraan piknikiltä kylään naapuriin, jossa tiesin ruokapöydän notkuvan taas tarjottavia.

”Keräsimme piknik-herkkujen loput takaisin koriin, taittelimme viltin ja tuumasimme yhteen ääneen, kuinka kivaa meillä oli. Ei vain piknikillä vaan asua tässä kodissamme. Hyvillä mielin totesimme kuitenkin, että olemme valmiit antamaan tämän rakkaan takapihan ja kodin eteenpäin. Ihmisille, jotka varmasti tekevät täällä myös yhtä ihania muistoja kuin mekin. Uusille asukkaille, jotka toivottavasti myös huomaavat, että se onni asuu ihan lähellä. Omassa kodissa.”

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!


perjantai 02. kesäkuu 2017

Mökkikeittiön pikkujättiläinen; KitchenAid Mini -yleiskone & helppo mansikkakakku

HEIPPAHEI IHANAT!

Viime aikoina se on ollut tuo mökkikeittiö, jossa leivonta- ja ruoanlaittoinspiraatio on ollut huipussaan. Ollakin, että mökkikeittiö on niin kovin pieni. Kyllä sinne kuitenkin pari innokasta kokkia mahtuu kokkailemaan. Pieneen keittiöön saimme leivontaa ja ruoanlaittoa helpottamaan pienen ja pippurisen KitchenAid Mini –yleiskoneen osana KitchenAidin kaupallista yhteistyötä.

Hetkinen, saattaa joku teistä tuumata muistaessaan kertomukseni leivontahetkistä maalla mummun kanssa. Niistä hetkistä, kun mummun yleiskone sai pölyttyä rauhassa keittiön kaapissa. Hartiat kipeänä ja sormet krampaten se alakouluikäinen Maria vaivasi pullataikinaa. Kerta toisensa jälkeen. Tietämättä, että on helpompikin vaihtoehto. Siinä missä olen aiemmin rakastanut tunnetta, kun saan upottaa sormet taikinaan, on vaihtunut ihan parin viime viikon aikana siihen onnentunteeseen, kun saan hörpätä vaikka muutaman kulauksen kahvia sillä aikaa, kun tuo uusi keittiöapulaiseni on vaivannut taikinan. Mukisematta ja huikean tehokkaasti. KitchenAid Mini

Vaikka tuo uusi KitchenAid Mini –yleiskone on kooltaan 25% kevyempi ja 20% pienempi kuin muut nostopäämalliset KitchenAidin yleiskoneet, on se silti tehokkuudeltaan samaa luokkaa (250 W). Ulkonäkö iskee allekirjoittaneeseen ajattomalla tyylikkyydellään. Tuo meidän kaunokainen on väriltään hunajameloni, mutta konetta on saatavilla myös viidessä muussa värissä; matta musta, matta harmaa, twilight blue, hot sauce ja roosa.

Eräänä kesäisen kauniina perjantai-iltana päätin tutustua tuohon hunajameloniseen ystävääni paremmin. Päätin tarjota muulle perheelle mansikkakakkua alkaneen kesän ja mökkikauden kunniaksi. Enkä mitään perinteistä mansikkakakkua vaan trendin aallonharjalla olevaa nakumansikkakakkua. Nämä nakukakut vetoavat ulkonäöllään. Sopivan rustiikkisia ja puolivalmiin näköisiä. Maultaan kuitenkin tuttuja ja turvallisia. Tein mansikkakakun pohjan reseptillä, joka on ihan älyttömän helppo. Jonka oma äitini on perinyt hänen äidiltään. Tämä tulee kulkemaan suvussa jatkossakin. Kakkupohjan kolmea ainesosaa laitetaan kaikkia sama määrä. Oli mittavälineenä kyse siis kahvikupillisesta, mukillisesta tai lasista.

HELPPO MANSIKKAKAKKU

Pohja

1 mukillinen kananmunia
(minulla tuli pohjaan 6 munaa)
1 mukillinen vehnäjauhoja
1 mukillinen sokeria
-vaahdota sokeri ja kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi
-lisää vehnäjauhot ja sekoita pienellä teholla
-kaada voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan
-paista uunin alatasolla 175 asteessa 35-40 minuuttia
-anna jäähtyä
-halkaise kakku kolmeen osaan
-täytä kakku mansikkahillolla ja tuorejuustokermavaahdolla (ks. ohje alla)
-kuorruta kakku kermavaahdolla ja koristele tuoreilla mansikoilla

Täyte

1 dl mansikkahilloa
(pakastemansikoita ja sokeria survottuna)
2 dl kuohukermaa
ripaus sokeria
1 prk mascarponejuustoa
1 prk kuningatartuorejuustoa
-vaahdota kuohukerma, lisää sokeria maun mukaan
-lisää mascarponejuusto
-ota em. seoksesta talteen noin pari desiä
-lisää loppuun seokseen kuningatartuorejuusto

ID

En ollut varma, kuinka yleiskone suoriutuu kerman vaahdottamisesta, mutta yllätyin kyllä täysin. Kermavaahto tuli silmänräpäyksessä ihanan kuohkeaksi. Myönnettäköön, että en edes uskaltanut toivoa, että se valmistuu niin nopeasti. Meinasin näet hörppiä kahvia siinä määrin, että leivontakulhossa oleva kermavaahto alkoi olemaan jo aika paksua :) Mikä toki oli kakun täyttämisen kannalta ihan hyvä!

Vaikka KitchenAid Mini onkin niin näyttävä, että sitä kelpaa esitellä keittiön työtasolla on se myös kokonsa puolesta helposti kaapissa helposti säilytettävissä. Tätä pientä tehopakkausta on saatavilla mm. Kokkipuodista, Hobby Hallista, Verkkokaupasta, Mokosta ja Carlsonilta. Varaosia koneeseen on saatavilla siinä, missä isompikokoiseenkin KitchenAid yleiskoneeseen. Kulhon tilavuus on 3,3 litraa, jossa valmistat esimerkiksi 60 kappaletta keksejä tai 2 kilogrammaa perunamuusia.

KILPAILU: tilaamalla Kitchen Aidin uutiskirjeen täältä ja tykkäämällä KitchenAid Suomen Facebook -sivusta olet mukana kilpailussa, jossa voittaja saa KitchenAid Mini -yleiskoneen.
Voittaja ilmoitetaan KitchenAidin FB-sivulla.

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 29. toukokuu 2017

Kesäisen illan kepeys / Måndagsmys

…sorry taas pionikuvista, mutta kun nuo pionit on niin kauniit!

MOIMOI IHANAT!

Hitsi vie (kas kun ei hitsipimpula :D), että elämä on taas ihanaa. Kesällä on jotenkin helpompi hengittää. Kesäillat ovat niin sairaan siistejä, että ei edes haittaa se yhtäkkinen kylmyys, joka ruokatilan avoimesta ikkunasta puskee sisään. Hymy ulottuu väkisinkin korviin ja se kumpuaa tuolta jostain syvältä. Tänään on helppo hengittää senkin takia, että sain paljon rästihommia pois alta. Sähköposteja sinne tänne, verottajalle tietoja ja tulipa siinä aamulla töissä muutama työjuttukin tehtyä pois alta :)

Yhtäkkiä ollaan miehen kanssa havahduttu siihen, että meillä on kaksinkeskistä aikaa. Lapset kun ovat sen verran isoja, että usein kaverit vievät voiton äitistä ja iskästä, niin huomaamme olevamme kotona kaksistaan. Ei siinä kauaa aikailla, kun ollaan jo autossa istumassa ja ajamassa kohti keskustaa. Tänään lähdettiin ex tempore illalla etsimään mulle juhlamekkoa häihin. Löysinkin yhden ihanan, mutta sitten piheys iski. Päätin ensin katsoa tuon oman mekkovalikoimani läpi, josko sieltä löytyisi sopiva. Muistelisin, että siellä ainakin muutama on, jotka odottavat ulkoilutusta vielä laput kiinni ;)

Parin viikon päästä pääsemme ihanien ystävien häihin kaksistaan. Aiemmin meillä lapset yökyläilivät usein tien toisella puolen mummulassa. Molempien tahdosta. Mummun sairastumisen jälkeen lapset ovat yökyläilleet pääosin ystävillään sen mitä ovat yökyläilleet. Tai sitten mummo ja taata ovat olleet meillä yökylässä sen muutaman kerran, kun miehen kanssa ollaan jossain käyty. Nyt saamme jälleen maailman parhaimmat appivanhemmat meille lastenvahdiksi häiden ajaksi ja saattaapi jopa olla, että repäisemme ja menemme itse hotelliin yöksi.

Elämässä on tällä hetkellä jälleen niin paljon hyvää, että ei oikein osaa päättää, mihin suuntaan kiitollisuutta osoittaisi. Mutta pääasia, että osaa olla kiitollinen, eikö niin? Se ilo on ollut läsnä elämässä viime aikoina kyllä, mutta välillä tuntuu että se on jäänyt kiireen ja tietynlaisen haikeuden taakse. Tänään se on pulpunnut taas jostain. Tuonut mukanaan sen ruoanlaittamisen ilon. Sen, mistä nautin niin suunnattoman paljon. Tässä kepeässä kesäillassa meillä syötiin helppoja herkkuja; tomaattipiirakkaa ja persikkasalaattia. Juteltiin niitä näitä maan ja taivaan välillä.

TOMAATTIPIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja
puoli purkkia Crème Bonjour Valkosipuli & yrtit
3 tomaattia
mustapippuria
basilikaa

-painele sulanut piirakkapohja piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille
-lisää Crème Bonjour sekä viipaloidut tomaatit
-kierrä päälle muutama kierros mustapippurimyllystä
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia
-tarjoile tuoreen basilikan kanssa

Persikkasalaattiin tuli salaattisekoitus, grillattuja persikkalohkoja, parmankinkkua, parmesanlastuja sekä tuollaista taivaallisen hyvää vadelmavinaigretteä. Jos viikko on mukava lopettaa perjantaimyyssitunnelmiin on se vähintäänkin yhtä ihana aloittaa maanantaimyyssitunnelmissa. Arki on ihmisen parasta aikaa. Kesän, talven, syksyn, kevään ja lomien lisäksi ;)

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. te House of Cards -fanit…jostain luin, että huomenna tulee 5. kausi eetteriin. Ihanaa, on jotain kesäkatseltavaa!