tiistai 03. lokakuu 2017

Yksi suosituimmista resepteistäni

HELLUREI!

Hei, ettehän suutu, jos sanon että ”Ai että mä rakastan syksyä sateineen!” :D Ei tainnut päivä tänäänkään valjeta, mutta viikon päästä keskiviikkoiltana näyttäisi olevan auringonpilkahdus kello kuuden maissa. Haastetta tekee meille valokuvausta harrastaville, sillä eihän neljän jälkeen enää juurikaan mitään kuvailla. Hintsussa on vähän kuvailemiset päiväaikaankin. Sellaisten tunnelmakuvien, joita rakastan, ottaminen onnistuu kyllä. Mutta ehkä se on taas sitten tammikuulla seuraavan kerran sellaisten kirkkaiden kuvien vuoro ;) Olin juuri aloittanut Indiedaysilla syyskuussa 2014, kun pääsin erään yhteistyökampanjan tiimoilta ihanan blogikollegani kanssa tutustumaan Budapestiin. Reissullahan parasta on syöminen. Niin myös tuolla Budapestissa. Kun kerran Unkarissa käy, niin ei voi olla käymättä ilman, että maistaa gulassia. Ihastuin tuohon syysiltojen lämmittävään soppaan niin paljon, että heti kotiintultuani kehitin siitä reseptin. Ei ehkä ihan autenttisin mahdollinen resepti, mutta ah niin hyvää. B

Blogiini eksytään aika monesti hakusanoilla At Maria’s gulassi. Joten pakko se on uskoo, että siellä ruutujen toisellakin puolella tätä herkkua on tullut kokeiltua. Itse varioin tätä aina sen mukaan, mitä löytyy jääkaapista. Viime sunnuntaina salamin lisäksi keittoon pääsi chorizomakkaraa.

MARIAN GULASSIKEITTO

2 sipulia
1 solo valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
3 tomaattia
3 paprikaa
400 gr sikanautajauhelihaa
noin 15 cm pötkö salamia
nion 100 gr chorizoa
4 laakerinlehteä
0,5 rkl oreganoa
1,5 rkl paprikajauhetta
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan
vettä

– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu valkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot -> ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit, paprikat ja salamit
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella maustettuna

Tämä on jälleen niitä pataruokia, jotka paranevat lämmitettäessä. Harmi vaan, että hirmuisen harvoin tästä jää seuraaville päiville syötävää :) Hei nyt kun ruokapöytä muutti ruokahuoneeseen, niin tuo aulatila keittiön jatkeena on hieman ongelmallinen. Palataan siihen huomenna. Muutama idea itselläni on, mutta kaipaan kyllä kipeästi siihen myös teidän apuanne!

Nyt villasukat jalkaan ja takkaan tuli. Taas. Syksy ja syksyn rutiinit rauhoittavat. Ihana hämärähyssyinen ilta ja tiedossa siskonpeti kahden (plus yhden karvaisen) pienen unikaverin kanssa. Olen huomannut, että syksy saa jonkinasteisen melankolisen Marian heräämään. Hyvällä tavalla. Ikäväkin tuntuu syvemmällä kuin aiemmin. Onneksi saadaan huomen illalla kotiin se, joka vasta juuri pari tuntia sitten reissuun lähti.

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,


perjantai 29. syyskuu 2017

Fredagsmys @ Marian bistro

HELLUREI JA HYVIN HELLÄT TUNTEET!

Huh, mikä viikko takana! Ihania juttuja ja sitten myös vähän kökömpiä juttuja. Sellaista tunteiden vuoristorataa ollut vähän tämä viikko. Välillä harmittelen sitä, että miksi otan kaikki maailman murheet kantaakseni. Mutta kun kyseessä on lapsiin kohdistuvat kurjimukset, niin sydän itkee. Niiden lasten puolesta, vaikkei ne lapsukaiset edes läheisiä olekaan. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä parhain päin, näin toivon tässäkin tapauksessa ♥ 

Hei, sitten iloisempi vaihde silmään. Miten sitä onkaan, että perjantai-ilta tuntuu kahta kauniimmalta, kun on ollut päivän pois kotitoimistolla. Perjantait töissätöissä on varsin mukavia, joten tuplahyöty tästäkin työpäivästä. Työvaatteet vaihtuivat kotivaatteisiin ja kynttilät saivat lepattavat liekit hyvin äkkiä työpäivän jälkeen. Isompi pikkuinen on yökyläsynttäreillä ja pikkuisempi halusi pitsaa. Sitä hänelle haettiin. Miehen kanssa herkutellaan (jahka saadaan molemmat koneet kiinni ;) niin helpolla lohifetapiirakalla, että oksat pois.

HELPPO LOHIFETAPIIRAKKA

4 lehtitaikinalevyä sulatettuna
1 pkt kylmäsavulohta
fetaa murusteltuna
sitruunapippuria
persiljaa (tai mieluusti tilliä, mitä meiltä ei löytynyt)
voiteluun kananmunaa

-yhdistä kaksi lehtitaikinalevyä ja kaulitse niitä hieman
-saksi kylmäsavulohi pienemmäksi lehtitaikinalevyjen päälle
-lisää fetamurska, pippuri ja persilja
-yhdistä loput kaksi lehtitaikinalevyä ja nosta lohifetaseoksen päälle
-nosta pohjan ylimääräiset taikinat kannen päälle
-voitele kananmunalla ja pistele haarukalla reikiä
-paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia

Kellari/mancave on nykyään se paikka, jossa meidän perhe viettää aikaa. Keskikerroksessa käytetään keittiötä ja yläkerrassa käydään nukkumassa. Marian bistro kellarin nurkassa on myös herännyt henkiin. Eilen siellä tehtiin litratolkulla mehustimella mehua, tänään siellä nautitaan perjantai-illan ruoista. Saatiin tällä viikolla baaritiskin päälle tuo lasi ja se toi viimeisen silauksen koko Marian bistroon (tai mikä sen nimi nyt oikein onkaan ;D)!

Nyt pidemmittä puheitta kohti alakertaa, ruokia, viinilasillista, saunaa ja Vain elämäätä :) Tässä kirjoituksen lomassa pienempikin kullanmuru päätti mennä naapuriin ystävälleen yökylään. Ex tempore -laatuaikaa kaksin miehen kanssa. Tulee kyllä tämän viikon jälkeen tarpeeseen 

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,


torstai 28. syyskuu 2017

Koukussa (kaura)puuroon & 3 lempparipuuroa

MOIMOI IHANAT!

Päivät kuulkaas soljuu ohi ja tuossa töissä kalenteria päivittäessäni se iski; ensi viikolla on jo lokakuu. Siis whaaat, mihin tämä syyskuu taas katosi? Siinä missä syksy on joskus näyttäytynyt hieman pimeältä ja ahdistavalta on syksy tänä vuonna tuntunut hyvältä. Lohdulliseltakin. Villasukat jalassa ollaan hipsuteltu menemään. Osin sen takia, että maalämmön asetukset olivat ensi alkuun vähän liian pienellä. Nyt koti jo lämpeneekin, mikä on iso plussa, mutta villasukista en silti luovu ;)

Meillä syödään puuroa ympäri vuoden, mutta tänä syksynä aamupuurojen lisäksi ollaan kunnostauduttu iltapalapuuroissa. Se on mannaa korville, kun kuulee lapsen suusta ”Äiti, voidaanko keittää puuroa?” -kysymyksen. Ei siinä kannata alkaa vastaan hannaroimaan, vaan yleensä olen nanosekunnissa puuroa hämmentämässä. Siinä missä jossain vaiheessa meillä syötiin sulkaamannapuuroa on vaihtunut astetta terveellisempiin puurovalintoihin. Kaurapuuro on kaikkien meidän aamupuurosuosikki, helppo ja muunneltavissa. Ruis(hiutale)puuro nostaa jälleen päätään ja lapsuuden suosikkipuuroni helmipuuro on kirimässä myös meidän lasten puurojen top ykköseen.

Mies hoitelee meillä yleensä aamupuurojen keiton. Laittaa illalla veteen likoamaan pakurikääpää ja keittää aamun kaurapuuron pakurikääpäveteen. Miehen keittämä kaurapuuro on heittämällä parempaa kuin mun keittämä. Se on löysempää ja pehmeämpää. Vaikka yleisesti ottaen pidänkin itseäni ihan hyvänä kokkina, niin kaurapuuron keittäminen on se, jossa mielelläni annan ohjat jollekin muulle. Tässä ajan saatossa olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että tuohon puuroon ei lisätä suolaa. Alkuun lisäsin omaan annokseeni suolaa, mutta enää en juurikaan. Kaurapuuron päälle ripsottelen jäisiä mustikoita, cashewpähkinöitä ja pienen nokareen kookosöljyä sekoitan itse puuroon. Joskus lorautan mantelimaitoa puuroon, mutta usein se menee sellaisenaan.

Ruispuuro ja siihen nokare voita on sunnuntai-iltojen ehdoton eliittipuuro. Harvoin kuitenkaan tulee keitettyä ruisruispuuroa, mutta luomuruispuuroa hiutaleista kylläkin. Ruisruispuolukkapuuroa rakastan ja sitä usein himoitsenkin. Hiutaleista keitettynä ruispuuro tulee nopeammin ja kun siihen mukaan muussaa muutamia puolukoita, ollaan jo pikkuisen lähempänä tuota himoitsemaani ruispuolukkapuuroa. Tähän väliin on muuten pakko sanoa, että sen reilun kolmen viikon aikana, jotka sairaalassa makoilin esikoisesta koukutuin ihan täysin sairaalan tarjoamaan Pajalan puuroon. Sitä ei ole tullut kotona tehtyä, mutta pitääkin kokeilla joku päivä!

Helmipuuro on aivan helmi. Oletteko maistaneet? Olen täällä blogissakin muutamaan otteeseen omistanut helmipuurolle kokonaisen postauksen. Pitkään luulin, että tuo puuro on saanut nimensä Oriveden mummulta. Koska Helmi-mummu teki aina helmipuuroa. Jossain vaiheessa opin, että asian laita ei näin ollutkaan. Perunasuurimoista tehty puuro on niin hyvää, että litran maitoon keitettynä saamme koko kattilallisen kulumaan iltapalaksi. Helmipuuro ei kaipaa mitään lisukkeita, mutta joskus sekin saa seurakseen jäisiä mustikoita.

Puurot ja varsinkin tuo helmipuuro ovat lohturuokia isolla ällällä. Sellaisia lohturuokia, joita tulee syötyä näin syksyllä enemmänkin. Kanelikausi meneillään, joten kanelilla kiitos. Terveellisiä ja kaiken lisäksi älyttömän helppoja valmistaa. Yleensä syksyllä puuroa sulostuttaa kanelin lisäksi samettinen omenahillo. Meillä on omppuja piha täynnä, mutta hillot ovat vielä keittämättä. Josko sitä viikonloppuna ehtisi? Itseäni vaan mietityttää hillosokeri tai lähinnä se, että voiko sitä korvata jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla…onko arvon lukijaraadilla tästä tietoa? :)

TORSTAITERKUIN,

PS. kiitos kaunis ihanat kommenteistanne otsispostaukseen, palaan niihin jahka ollaan saatu miehen kanssa eräs dc fix -proggis tehtyä :D