torstai 08. marraskuu 2018

Rosmariinikeksit ✰

HIPHEI!

Insta Storyn puolella seuraavat tietävätkin, että meillä leijaili alkuviikosta ruoanlaiton tuoksinnassa hieman epämiellyttävä tuoksu. Tai no, hajuksi tuota lipeäkalan valmistusvaiheessa tulevaa ödööriä voisi ehkä kutsua ;) Siinä kun lipeäkala odotti uunissa kypsymistä päätin pyöräyttää rosmariinikeksejä ja saada näin takaisin sen kotoisan tuoksun. Se toimikin aika hyvin ja meidän pienet kalahajuallergikot eivät nyrpistäneet nenäänsä koulusta tullessaan. Kuulemma tuoksui sille, että äiti oli leiponut. Heh, hyvä niin. Itse rakastan rosmariinin makua, mutta myös tuoksu on yksi ihanimmista!

Taannoin olen tehnyt rosmariinikeksejä suolaisena versiona että makeana versiona. Nyt ajattelin tehdä jotain näiden väliltä. Syystä että valkoinen sokeri oli loppu ja kookossokeriakin löytyi vain muutama ruokalusikallinen. Voitakin oli minimalisesti ja jauhopurkin pohjaa taputtelin, jotta sain tarpeeksi jauhoja taikinaan. Mutta siinä kaappeja kaivellessani löysin myös puolikkaan valkosuklaalevyn, kuivattuja vadelmahippusia sekä pistaasipähkinöitä. Ajattelin, että kyllähän sitä nyt suklaatilla makeuttaa suolaisimmatkin keksit.

Osaan kekseistä riitti valkosuklaakuorrutetta, mutta suurin osa jäi ilman kuorrutetta. Hienosti maistuvat ilman ylimääräistä makeuttakin esimerkiksi juuston kanssa. Mistä tuli mieleeni, että vaikken muuten olekaan viime aikoina viikolla herkutellut, niin tällä viikolla juustolla on tullut herkuteltua joka ikinen ilta. Yleensä siinä klo 22.47 maissa, kun kampean kellarista kohti yläkerran makuuhuonetta. Keskikerroksen jääkaappi ja Jukolan juuston Valkosipulicheddar -juusto ovat houkutelleet tämän tästä. Juusto on ollut tällä viikolla oiva iltapala. Tai yöpalahan se tuohon aikaan jo on! Saisikohan jääkaappiin ajastuksen, että se sulkeutuisi klo 22 ja aukeaisi taas 06.00? ;)

ROSMARIINIKEKSIT

n. 50 g huoneenlämpöistä voita
n. 3 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 rkl kookossokeria
2 tl kanelia
1 muna
1 rkl rosmariinia hienonnettuna
ripaus suolaa
(kauramaitoa)

-nypi voi vehnäjauhoihin
-lisää ruokasooda, kookossokeri, suola ja rosmariini
-lisää muna
– HUOM! taikinan kuuluu olla kaulittavaa, joten passaa sen olemus (kaura)maidolla sopivaksi
-kaulitse taikina ohueksi levyksi ja ota siitä esimerkiksi lasilla pyöreitä muotteja
-paista uunissa 200 asteessa vartin verran

Itse sulatin valkosuklaan niin, että se jäi vähän rouheaksi. Levitin sitä veitsellä puolikkaille kekseille ja koristelin pähkinämurulla ja kuivatuilla vadelmapaloilla.

Nyt ruokatunti lähenee loppuaan, joten takaisin töiden pariin. Saas nähdä, kuinka ruokiksella nauttimani mustamakkara jämähtää jalkoihin; tarkoituksenani kun olisi pitkästä aikaa juosta töistä kotiin. Vajaa 10 kilometriä, josta onneksi vikat kaksi kilometriä on alamäkeä!

TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 07. marraskuu 2018

Be calm and buzz on – pakopaikka kaupungin sykkeessä

 


Kaupallinen yhteistyö: Scandic


 

KESKIVIIKKOILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Elettiin lokakuun viimeisiä päiviä. Tarkemmin sanottuna lauantai-iltapäivää ja hetkeä juuri ennen pimeää. Poskia pureva viima tuntuu kuin pakkasen puraisulta, vaikka lämpöasteita on mittarissa muutamia. Pieni jäinen tihkusade saa silmät sirrittämään ja kääntää ryhdin etukenoon. Hämeenkatu näyttää toivottomalta ratikkatyömaineen ja olen törmätä vastaantuleviin ihmisiin tämän tästä. Huomaan ehkä hieman tuskastuvani, vaikken usein tuskastukaan. Mieheni ohjaa minut pari askelta Hämeenkadulta syrjään, kohti Scandic -hotellin sisäpihaa. Avaa herrasmiesmäisesti oven ja astun sisään. Vedän hupun pois päästäni ja nostan katseeni – suupieleni kääntyvät hymyyn. Yhtäkkiä tuntuu, että olen sulaa vahaa. Siinä, missä juuri olin hytissyt kylmissäni. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Scandicin kanssa.

Keep calm & buzz on -ravintola osoittautui jo heti kynnysmatolla rauhoittavaksi keitaaksi, pakopaikaksi kaupungin vilskeestä ja hälystä. Yhtäkkiä kaikki se Hämeenkadun hälinä oli jäänyt taakse. Edessäni aukeaa tila, joka hivelee silmää. Pyytää astumaan peremmälle ja tutustumaan paremmin. Kuulen hienoisen puheensorinan ja erotan puheensorinasta naurun. En malta lopettaa hymyilemästä. Meidät ottaa vastaan hymyillen tarjoilija, joka ohjaa meidät pöytään. Tuntuu, että joka puolella on niin paljon nähtävää ja ihasteltavaa, että pyörin tuolissani kuin häkkyrä. Vihdoin rauhoitun ruokalistan äärelle.

Saamme kattavasti suosituksia ruoista ja mies kyselee viineistä. ”Eiköhän me aloiteta kuohuviinillä?” kysyy hän ja tekee tilauksen odottamatta vastaustani. Vuosien aikana olemme hitsautuneet yhteen. Ihan jo siinäkin määrin, että hän tietää, miten tehdä vaimonsa onnelliseksi. Lasillinen kuplivaa kelpaa aina. Tänä lauantaina tuntuu, että se kruunaa alkavan illan. Tuntuu, että minne vain käännän katseeni päästän suustani tahattomaan ”ooh” tai ”katso nyt tuotakin!”. Totean ääneen, että tunnen olevani ulkomailla. Ikäänkuin meidät olisi teleportattu ovesta sisään astuessamme jonnekin ihan muualle kuin rakkaaseen kotikaupunkiimme.

Ensimmäisenä saan söpöysihastelukohtauksen pöydästämme löytyvän kauniin puulokerikon myötä. Kuinka monessa ravintolassa olette törmänneet pöydässä oleviin tuoreisiin yrtteihin ja pienen pieniin saksiin, joilla yrtistä saa leikattua ruokaan tarvittaessa lisämaustetta? Itse en ole ikinä ennen moiseen törmännyt ja idea on varsin nerokas! Myös sormisuolaa löytyi kauniin rouheasta kiposta. Kera pienen suloisen lusikan. Nostan jälleen katseeni kohti kattoa. Me todellakin olemme sisäpihalla. Katosta roikkuu näyttäviä valaisimia saaden tilan tuntumaan ihanan sympaattiselta ja kotoisalta.

Pöytäryhmiä löytyy moneen makuun. On matalia korituoleja tai sitten vähän korkeampia korituoleja. On nahkatuoleja ja baarijakkaroita. Olen aivan hämillään edelleenkin siitä, että kuinka makea sisustus tilaan on saatu luotua. Siitä, kuinka paljon ravintolan avokeittiö tuo tilaan lisää. Jälleen kiinnitän huomiota avokeittiön tiskin päällä roikkuviin kauniisiin valaisimiin. Sekä puuhiiligrillin hohkaviin hiiliin.

Ihasteluni lomassa mies pyytää palaamaan hetkeksi maan pinnalle ja kyselee ruokavalintojani. Mussutamme samalla tyytyväisenä pöytään tuotua ihanaa leipää ja levitettä. Ruokalistalta löytyy jokaiseen makuun jotakin. Itse iloitsen siitä, että kasvisruokavaihtoehtoja on niin kattavasti ja päätän tulla piakkoin maistamaan herkullisilta kuulostavaia kulhoruokia. Päätämme tilata pari alkuruokaa ja jakaa ne. Näin teemme aika usein. Oikeastaan alkuruokalista kuulostaa niin houkuttelevalta, että olisimme voineet koostaa koko ateriamme sen ruokavaihtoehdoista. Päädymme kuitenkin Mezeihin sekä Hoppers -annokseen, josta löytyy cajun-maustettuja, friteerattuja sirkkoja. Kyllä, sirkkoja! Yksi elämän kohokohdista on uusien ruokien kokeilu.

Tosin tämä kokeilu tuskin jää yhteen kertaan. Molemmat alkuruoat vievät kielen mennessään. Sirkat ovat maukkaita ja rapsakoita. Ne sopivat aivan äärettömän hyvin aasialaismakuja sisältävään annokseen, josta löytyy myös muun muassa katkarapuja ja inkiväärikurkkuja. Meze annoksen broccolinitempura, kuten koko annos hupenee nopeasti lautasilta.

”Makumatka vie lähiseudulta maailmalle ja takaisin. Sesongista toiseen. Paikallisesti tuotettu ruoka myötäilee nykypäivän makuja ja elämäntyylejä. Tarjoamme vegaanisia ja kasvispainotteisia annoksia monipuolisesti, twistinä myös aasialaisten keittiöiden mausteisia vivahteita. Ravintolan avokeittiön aidossa puuhiiligrillissä valmistetaan maistuvat erilaiset kauden kasvikset, kotimaiset kalat, mehukkaat liharuoat sekä pizzat.” 

Pääruokia odotellessamme katseeni kiinnittyy keittiöstä pöytiä kohden kannettavaan pizzaan. Se näyttää niin hyvälle, että hetken mietin, että olisikohan sittenkin pitänyt tilata pizzaa. Kun pääruokamme saapuvat, olen onnellinen että en tilannut. Pizza saa odottaa ensi kertaan. Mitä kauemmin aikaa ravintolassa vietän, niin tiedän, että niitä ”ensiäkertoja” on tulossa vielä monta. Kodikas ravintola, jonne voi vain piipahtaa vaikka drinksuille shoppailupäivän lomassa. Ravintola, joka kutsuu myös istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan. Lokoisat mustat korituoliryhmät huutelevat puoleensa kesken työpäivän. Etätoimistolle. Veikkaan, että tässä tilassa kannettavan avaaminen voisi olla varsin tuotteliasta. Vierelle kevyttä sormiruokaa ja vaikka talon oma mango-inkiväärilimonadi tai loungebaarimestarin tuoreista raaka-aineesta valmistettu mocktail.

Pääruoat saatuamme en voi kuin jatkaa suu auki ihastelua. Ruoan ulkonäkö ja esillepano on todellakin jo puoli ruokaa. Pian huomaan, että itse ruoka on niin herkullista, että jopa minä puheliaana ihmisenä hiljennyn syömään. Ja nauttimaan. Sillä sitähän tuo iltamme on; nauttimista. On silmäniloa pöydän toisella puolella että ympärillä. Omalla lautasella ja viereisen pöydän lautasilla. Jopa kauniit vanhat aterimet, ruudulliset lautasliinat ja keramiikka-astiat sopivat kaikki yhteen. Kaikki aistit myhäilevät, kun jatkan Korean BBQ– annokseni syömistä. Murea porsaanniska ja -kylki paljastavat olemuksellaan ja maullaan sen, että ne ovat päässeet paistumaan puuhiiligrilliin. Aasialaiset maut lautasellani saavat aikuisen naisen melkein kyynelehtimään.

Miehen valitsema punaviini täydentää molempien annoksien makuja. Miehen annos eli Black Angus flank steak on käynyt myös kypsentymässä siellä samassa puuhiiligrillissä. Annoksesta löytyy lisäksi hurmaavaa béarnaisekastiketta, grillitomaatteja, broccolinia ja ranskanperunoita.

Pari tuntia on vierähtänyt kuin siivillä. Olemme jutelleet paljon ja nauraneet ehkä vielä enemmän. Vaikka ravintolasali on yhtä isoa tilaa, on se tilanjakajien avulla saatu myös rennon intiimiksi. Aina välillä ravintolan ystävällinen henkilökunta käy tsekkaamassa, onko meillä kaikki hyvin. Ja onhan meillä. Enemmän kuin hyvin. Emme yleensä ikinä syö jälkiruokaa, mutta nyt teemme poikkeuksen; jälkiruokalista kun jatkaa samaa houkuttelevaa linjaa, minkä alku- ja pääruokalista aloittivat.

Reilun kaupan luomukahvi on niin tavattoman pehmeää ja kahvihampaan kolotuksen nopeasti parantavaa, että tekisi mieleni tilata santsikupillinen. Kauniisti esille laitettu Chai bruleenikin saa aikaan tyytyväistä muminaa. Kookossorbetti ja matcha sopivat myös yhteen täydellisesti. Mies nautiskelee espressoaan ja makuhermoja kutkuttavaa Blackberries -annostaan, jossa nimensä mukaisesti pääroolia näyttelevät mustaherukka-mustikkacrumble ja vegaanivaniljajäätelö.

Henkilökunnan paidoissa lukee ”Always choose kindness.” Samoin ruokalistoissa. Ajattelen, että kerrankin tuo ei ole vain sanahelinää. Ystävällinen asiakaspalvelu yhdistettynä erittäin maukkaaseen ruokaan sekä kauniiseen sisustukseen saa pakostakin minut ajattelemaan, että voi kun ei vielä tarvitsisi lähteä kotiin. Ja yleensä kun se olen minä, joka on hypyn kengässä valmis lähtemään kotiin. Joka paikasta. Nyt tekisi mieli venyttää iltaa pitkäänkin. Tuona iltana se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Astumme ulos kirpsakkaan ilmaan. Ehkä ulkona vieläkin tuulee yhtä poskia purevasti kuin aiemminkin. Sisäinen hehku ja lämpö kuitenkin tekevät sen, että en edes huomaa vaikka näin olisi. Jatkamme matkaamme käsi kädessä ja samalla mietin, että kuinkakohan meille sopisi tuollainen kauniin petroolinvihreä sävy sisustukseen? Pitäisikö kotonakin nostaa yrtit ruokapöydälle ikkunan eteen ja ostaa niihin myös pienet söpöt sakset? Musta korituolikin voisi sopia takan eteen. Inspiraatiota ja iloa. Kaikille aisteille. Monta ihanaa asiaa saimme kotiin viemiseksi ihanasta illasta. Muistoja ja oivalluksia. Olo on vähintäänkin yhtä rentoutunut kuin miniloman jälkeen. Eikä siihen tarvittu kuin muutama askel Hämeenkadun hälinästä sivummalle 

Kun tutustut uuteen Be calm & buzz on  –ravintolaan ja varaat pöydän etukäteen, saat 30% alennuksen pääruoastasi kertomalla koodin BCBO. Pöytävaraukset puh. 03 244 62132 .
Tarjous on voimassa vuoden loppuun (31.12.2018) asti.
 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


tiistai 06. marraskuu 2018

Kasvisruoka tekee hyvää 🌿

HEI HUOMENTA!

Rise and shine ♥ Tiedättekö, mitä olen tässä kuin varkain todennut? No sen, että kasvisruoka tekee minulle hyvää. Joskus olen vitsaillutkin olleeni edellisessä elämässä pupu. Ihan sen takia, että voisin elää pelkillä salaateilla. Tänä syksynä olen kuin varkain hivuttanut perheen ruokavalioon kasvisruokia. Siis niiden salaattien lisäksi. Meillä ei esikoinen syö punaista lihaa ja pienempi on omien sanojensa mukaan kalavegaani. Kröhöm, sushi tälle kalavegaanille kuitenkin maistuu, joten saattaa olla ruokasuuntauksen nimenä vain kranttuus ;)

Joskus aiemmin kasvisruokaa ruokavalioomme hivuttaessani törmäsin siihen, että mies valitti nälkäänsä muutaman tunnin kuluttua kasvisruokailusta. En osannut siis tehdä ruoasta tarpeeksi täyttävää, kenties. Tai sitten kyse on periaatteesta. Mutta oli mikä oli, niin tänä syksynä kasvisruoka on uponnut yllättävän hyvin eikä ”Mitä sitten syötäisiin?” -kysymyksiä ole tullut ruokailun jälkeen. Taannoinen Jauhiskeitto oli succee ja jauhiksesta on tullut tehtyä useamman kerran sen jälkeen ruokaa. Tortilloja, jauhiskastiketta, tacosalaattia…

Meillä tuo kalavegaani usein pyytää kasvisruokaa. Liekö osaltaan joku trendijuttukin, mutta en laita lainkaan pahakseni. Kasvisruoka on tullut isoksi osaksi meidän perheen ruokavaliota, mutta se ei silti poissulje lihansyöntiä. Ihan vain siitä syystä, että rakastan lihaa. Mikään ei voita kunnon pihviä ja lasillista punaviiniä. Mutta taas toisaalta mikään ei voita sitä olotilaa, joka on täyttävän ja herkullisen kasvisruoakin jälkeen. Pienillä teoilla kohti terveellisempää ruokavaliota.

Onneksi kauppoihin on ilmestynyt näitä kasvisruokakokeiluja helpottavia ”puolivalmisteita”. Eilen lounaaksi tein meille lämpimät tofu-kvinoakulhot ja ai pojat, että se oli hyvää. Eikä voinut väittää etteikö olisi täyttänyt! Kvinoasta on tullut hiljaksiin yksi tämän hetken suosikeistani. Eikä vähiten sen takia, että löysin kaupasta valmiiksi keitettyä kvinoaa, jonka lämmittäminen mikrolla tai pannulla onnistuu käden käänteessä. Muukin perhe on onneksi tykästynyt kvinoaan. Sillä korvataan usein couscous, jota taitaa tulla meillä kaikilla jo korvista ulos. Niin paljon olemme lohicouscoussalaattia syöneet :)

LÄMPIMÄT TOFU-KVINOAKULHOT
2:lle

1 pkt Thaimaustettuja tofukuutioita
2 x 125 g Heti valmis -kvinoaa
puolikas kesäkurpitsa
kaksi tomaattia
yksi avokado
ruohosipulia
chili-korianterikuivamaustetta
chili-limekuivamaustetta

Kastike
1 sitruunanmehu
loraus öljyä
loraus omenaviinietikkaa
suolaa

-ruskista tofukuutioita pannulla oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää pilkottu kesäkurpitsa ja kvinoat
-lämmitä viisi minuuttia ja sen jälkeen lisää kuutioitu tomaatti
-pyöritä molempia kuivamausteita muutama kierros pannulle
-sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pannulle
-lusikoi kvinoa-tofuseos annosastioihin ja leikkaa sekaan ruohosipulia
-tarjoile avokadon kanssa (ja salaattilehtipedillä niin kuin minä)

Iltaruoaksi meillä syötiin sunnuntaiselta jäänyttä täysjyväriisiä ja currykanakastiketta. Ilman kanaa tosin :D Eli korvattiin kana Mifu curry-hunajasuikaleella. Tämä onnistuu myös loistavasti Hälsans Kök fileesuikaleista. Joista muuten valmistin taannoin suussasulavaa kasvispestospagettiakin

Oletteko te huomanneet, että kasvisruoka tekee hyvää? ♥ Ylipäätään terveellisesti syöminen tekee hyvää. Ja tässäkin on tärkeää sen balanssin löytäminen. Kohtuudella kaikkea. Mutta hei, tänään(kin) on ihana päivä; saan nimittäin fiilistellä luvan kanssa joulua. Nyt virittelemään jouluvaloja, joululauluja ja kuusen oksia. Sitten kaupan kautta kotiin tekemään jouluisia ruokia erästä kampanjaa varten. Ah, autuus! 

KIVAA PÄIVÄÄ SINNEKIN TOIVOTELLEN,