perjantai 11. elokuu 2017

Ruokapöytä löysi paikkansa (& selkäkuulumisia)

MOIKKAMOI!

Heiiii, se olis perjis perjantai. Ihan mahtavaa! Tätä viikonloppua olen odottanut, sillä huomenna on ihanat juhlat tiedossa; veljen perheessä on 80-vuotisjuhlat (40+40). Toivotaan, että se meteorologien ennustama loppukesän myrsky ei yllä tänne meille asti, sillä tuo kaunis puutarha kutsuu juhlimaan ulos. Kyseessä on koko perheen juhlat, joten vipinää ja vilskettä riittää!

Kerroinkin eilen, että ruokapöytä on nyt löytänyt paikkansa. Vaikka mittanauhan kanssa mittailin ja sovittelin sitä tuohon keittiön viereen, niin aina tulin siihen tulokseen, että menee liian ahtaalle. Toissapäivänä huikkasin esikoiselle, että josko vähän rymsteerattaisiin. Jotenkin takaraivossa siinti ajatus, että periksi ei anneta ennen kuin ollaan pöytää tuohon tilaan kokeiltu. Meillä taitaa kulkea tämä rymsteeraus suvussa (mieheltä tosin rymsteerausgeeniä ei löydy ;)), sillä eipä lapsiakaan tarvitse ko. hommaan montaa kertaa kehottaa.

No sopiko pöytä siihen tilaan? Sopi kuulkaa aivan täydellisesti ♥ Tilaa jäi molemmille puolen pöytää eikä käynti keittiöönkään mennyt ahtaaksi. Pidempään mukana pysyneet lukijat tietävätkin mun fiksaatiosta aamuaurinkoon. Siihen, että rakastan koteja, joissa keittiö ja ruokatila on sijoittunut aamuauringon puolelle. Yhtä asuntoa lukuunottamatta meillä onkin näin ollut. 

Pöytää en ole vielä lähtenyt käsittelemään mitenkään. Jotenkin tuntuu, että se ei välttämättä riitele enää niin paljon tuon lattian kanssa kuin olohuoneessa. Itseni tuntien pöytä kyllä vaihtaa väriä nopsaa, jos sikseen tulee :) Kun ulko-ovesta tullaan sisään ja astutaan muutamat rappuset ylös on edessä tuo aulatila takkoineen sekä ruokapöytä. Kaunis näky. Ja hei, en joutunut luopumaan pöydän siirtämisen myötä siitä ihanasta ajatuksesta, että ruokapöydän äärellä istuessa näkyy takkaan.

Koska te olette olleet jälleen mun ykköstsemppareita tämän rakkaan kroppani kipujen kanssa, niin päivitetään tännekin kuulumiset. Lääkäri soitti eilen lannerangan röntgenistä ja aloitti, että mitään selkärankareumaan liittyvää täältä ei näy, mutta…tuo mutta sana sai sydämen kimpoamaan hetkeksi kurkkuun. S1-nivelessä sekä kolmessa selkärangan nivelessä on kuvien perusteella aika pitkälle edennyt nivelrikko. Nivelrikkoahan tulee varmaan kaikille maailman ihmisille vanhuuden myötä johonkin niveleen, mutta meillä tuo nivelrikko kulkee äidiltä tyttärelle. En vain aluksi tajunnut, että sitä voi olla selässäkin. Mummulla ja äidillä sitä oli sormissa ja olkapäissä. Muistaakseni.

Alkuun diagnoosi sai mut huokaisemaan helpotuksesta, mutta vähän ajan kuluttua alkoi suunnaton ketutus. Lääkäri mainitsi liikuntamuodot, joita ei kannata harjoittaa. Mun rakas henkireikä, juokseminen, on yksi näistä. Lääkäri ei ottanut kantaa, mutta itse veikkaan hajottaneeni tuon selän taannoin paljasjalkalenkkareilla asfalttiteitä juostessani. Niin, tuolloin en tiennyt, että mulla on skolioosi. Jos olisin tiennyt, niin olisin ehkä juossut vähän vähemmän ja katsonut reittivalinnat tarkemmin. Kyllä ihmettelin jo silloin pitkillä lenkeillä, kun jalat aina silloin tällöin puutuivat ja tuntuivat ihan eriparisilta. Mä olen muuten tainnut täälläkin ihmetellä noita eriparijalkoja taannoin. 

Erään tuttavan kanssa eilen asiasta juteltuani sain osakseni vähän sääliä, joka oli kyllä pakko lähettää samaa tietä takaisin. Totesin, että kyllä tämä on oikeastaan helpotus. Diagnoosi, joka ei ole parantumaton aggressiivinen syöpä, pitkälle edennyt sepelvaltimotauti tai joku muu parantumaton ja elämänlaatua merkittävästi heikentävä tauti on mannaa korvilleni. Nivelrikko ei tuosta parane ja varmasti tulee vielä monet itkut kivusta itkettyä, mutta nyt on pakko tehdä kaikkensa sen eteen, että tauti ei etene. Pahenemisvaiheissa muistaa levätä ja antaa periksi särkylääkkeille (olen maailman huonoin lääkkeiden syöjä). Silloin kun ei satu, liikkua kroppaa kuunnellen. Nyt jos koskaan on ryhdyttävä sanoista tekoihin.

Hiihtokautta siis odotellaan täällä kovin, sillä mistään muusta urheilulajista en saa yhtä hyvää endorfiinipiikkiä kuin juoksusta tai hiihdosta. Hei, nyt siirrän kotitoimistoni tuonne ruokapöydän ääreen ja vastailen kommentteihinne. Ikkuna tosin täytyy sulkea, sillä meillä on meneillään sellainen myllerrys kaivinkoneineen päivineen tuolla takapihalla että oksat pois! Jahka saadaan tuo ulkoremppakin valmiiksi, niin edessä on ikkunoiden peseminen. Niin ovat pölyssä, ettei juuri tarvitse sälekaihtimia kiinni pitää ;)

IHANAA PERJANTAITA,

PS. jälleen kerran aloin miettimään ruokavalion merkitystä. Jostain muistan lukeneeni, että viljatuotteet tekevät nivelille hallaa. Taitaa olla edessä parin kuukauden gluteeniton testijakso…


tiistai 08. elokuu 2017

Toivepostaus: keittiömme säilytysratkaisut

MOIKKAMOI IHANAT!

Piti tulla jo eilen teille kertomaan meidän keittiön säilytysratkaisuista, mutta tuntui, että minua tarvittiin enemmän muualla. Kuin tietokoneen äärellä. Kesälomien jälkeen ensimmäinen kokonainen päivä (työtyöpäivä) erossa lapsista ja koirasta tuntui hieman hassulta. Kotiintullessani sain pususateen koiralta, mutta kyllä ne lapsetkin kuulemma olivat kaivanneet ;) Jännä juttu, että vaikkei lapset enää ole siinä iässä, että protestoisivat äipän poissaoloa, niin tuo koira hoitelee sen homman kyllä. Pususateen jälkeen alkoi osoittamaan hiukkasen mieltään. Päivän aikana poislähtenyttä ponnaria ei olisi saanut laittaa takaisin ja muutenkin luimisteli alakuloisen näköisenä sohvalla. Onneksi siitä heltyi, reppana. Sylihauvana oli koko illan.

RvaManteli siellä viime keittiöpostauksessani kertoi, että heillä on keittiöremppaa tulossa tai meneillään, joten kerrotaan tähän väliin meidän keittiön säilytysratkaisuista, pistokkeista sun muista tuiki tärkeistä asioista, joihin täytyy keittiösuunnittelussa panostaa. Aloitetaan säilytyskalusteista ison ikkunan alla. Ikkunaseinällä meillä on kolme 800 mm leveää laatikkokalustetta. Kussakin kalusteessa on kolme ulosvedettävää laatikkoa. Alhaalla korkein, keskellä vähän matalampi ja ylimpänä ihan matalin laatikko. Alalaatikoissa meillä säilytetään mm. tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia ruokalautasia ja korkeutta vaativia kuivamuonapaketteja. Keskilokeroissa on lisää tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia laseja, kahvikuppeja ja kuivamuonaa. Ylimmät eli nuo matalimmat laatikot kätkevät sisäänsä servetit,arkikäytössä olevat leipälautaset ja sitten myös pussimausteet.

U-mallinen keittiöhaaveemme meinasi jo tyssätä noihin kulmiin. En pidä yhtään kulmakaapeista. Varsinkaan niistä, joissa on vain hyllylevyt. Joten molemmissa kulmissa meillä on LeMans ulosliukuva hyllymekanismi. Toisessa kulmassa säilytämme kattiloita ja paistinpannuja, toisessa on leivontavälineitä, uunivuokia ja säilytysrasioita. Uunin vieressä on kapea kaappi leivinpeltien säilytykselle. Lisäksi tuolta ylähyllyltä löytyy tilaa leivinpapereille, foliolle ja talouspaperirullille.

Se, mistä olen ollut tuiki onnellinen on tuo lieden paikka; molemmilla puolin on laskutasoa reilusti. Ikkunaseinää vastapäätä olevalla seinällä sijaitsee allas, jätevaunu ja jätevaunun vieressä laatikosto. Laatikostosta löytyy aterimet, purkkimausteet ja kaiken maailman kihvelikahvelit. Ensimmäinen korkea kaluste kätkee sisäänsä integroidun astianpesukoneen, joka on nostettu ylemmäksi. Sen ylhäällä on mikro (lapset onneksi ylettävät hyvin!) ja mikron yläpuolella yksi kaappi, jossa on tällä hetkellä maljakoita yms. Astianpesukoneen alhaalle saatiin vielä mahtumaan yksi matala laatikko, joka on kuin tehty tarjottimille. Ennen Festivoa on vielä minun mielestäni keittiömme paras ratkaisu; 400 mm leveä kaappi, jossa on neljä ulos vedettävää laatikkoa. Ylhäältä löytyy vielä kolme avohyllyä. Ulosvedettävissä laatikoissa on yksi laatikko Tobyn ruoille (ilmatiivissä laatikossa), yksi laatikko perunajauhoille, sokereille ja muille kuivamuonille. Kahdesta laatikosta löytyvät nuo rakastamani macajauheet, chiat, mantelijauheet sun muut hyvää tekevät jutut :)

Säilytyskalusteisiin luen myös tuon 1700 mm leveän avohyllyn, johon asennettiin kannattimia niin paljon, että kestäisi enemmänkin painolastia. Siinä säilytän osaa keittokirjoistani. Lisäksi siitä löytyvät aamiaispuurokulhot ja joitain laseja. Ja sitten viimeisenä tosiaan on se Festivo. Festivo otti tosin nokkiinsa, kun ensimmäisen kerran latasimme sen täyteen ruokaa; tiputtelee vettä takaseinää pitkin. Välillä aika runsaastikin. Huoltomies on onneksi tilattu! Muutama asia kaipaa vielä keittiössämme hiomista. Tai lähinnä muutamien asioiden säilyttäminen. Nämä ovat; leivät, aamulehdet, tyhjät pullot. Missä teillä säilytetään leipiä, sanomalehtiä ja tyhjiä pulloja?

Pistorasiat meillä on upotettu työtasoon. Eli nousevat sieltä. Molemmissa u-sakaran kulmissa sellaiset ovat. Yhteensä kuusi pistorasiaa ja ovat riittäneet hienosti ainakin tähän asti. Hei huomasitteko muuten, että minun pieni oranssi aamujen piristäjäni on korvattu isommalla kahvinkeittimellä? Jep, kellarin bistro on työtasoa ja kaapin ovia vailla, joten oranssi hurmuri odottaa siellä tositoimiin pääsyä.

Neljä isoa pahvilaatikkoa keittiötarvikkeita on purkamatta kellarissa. Osa niistä menee bistron kaappeihin, mutta osa on sellaista lasitavaraa, että niitä varten täytyy ostaa iso vitriini. Katsotaan, kun tuo kellari valmistuu, että josko ruokatila siirtyisi omaan huoneeseensa (tv-huoneeseen). Sinne takaseinälle sopisi hienosti iso musta vitriini. Yhden hienon vitriinin löysinkin jo, mutta hinta oli niin suolainen, että pitänee soveltaa. Käytetty patinoitunut vitriini on siis hakusessa. Värin ei niin väliä, kun maalaan sen kuitenkin mustaksi :)

Ai niin, keittiöhanaksi valitsimme Oras Optiman, jossa on ns. älykäs pesukoneventtiili. Ei tarvitse muistaa itse sulkea sitä, kun sulkee itse itsensä. Olen myös tykännyt tuosta EasyGrip -vivusta, vaikka aluksi ajattelin, että se ei ulkonäöllisesti ehkä ole se mun juttuni.

Mutta mikä on mun juttuni, niin terveellinen herkutteleminen. Tähän väliin käyn laittamassa pakkaseen eräänlaisen jäätelökokeilun. Iltapäiväkahvihetkeä varten. Jos jäde onnistuu, niin se pääsee kyllä blogiinkin asti :) Sitten palaan vastailemaan edellisten postausten kommentteihin 

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

PS. Insta Storyssa vilautin eilen meidän saunaosastoa. Siitä tulossa myös blogiin myöhemmin tällä viikolla. Eilen saunottiin ensimmäisen kerran ja voi pojat, miten täydelliset löylyt!


maanantai 31. heinäkuu 2017

Keittiössä

MOIMOI MURUT

ja huisin ihanaa alkanutta viikkoa! Kello soi kukonlaulun aikaan ja vetäisin lenkkivaatteet päälle alta aikayksikön. Ne, jotka olin eilen illalla asetellut nätisti sängyn jalkopäässä olevalle tuolille. Ajattelin aloittaa viikon liikunnallisissa merkeissä. Sillä nyt se kroppa ei enää sano asiaansa niin kiltisti kuin taannoin. Nyt se viestittelee moninaisine kolotuksineen ja särkyineen siitä, että tarttis tehdä jotain. Mitä tekee lenkkikamuni, tuo valkoinen karvainen otus? Venyttelee, löntystelee perässäni alakertaan ja kun otan hihnan esiin huomaan, että toinen on piiloutunut sohvalle tyynyjen taakse kuorsaamaan :D Enhän mä siinä sitten pystynyt lenkille lähtemään, sillä toisella olisi voinut sillä aikaa tulla hätä. Hei, huomenna uusi yritys! Tälle päivälle ohjelmassa blogitöitä. Kuvauksia, kuvankäsittelyä ja kirjoittamista. Ainoa, mikä pitäisi ennen kuvauksia löytää on silitysrauta. Mihinköhän sellainenkin on tullut laitettua muuton yhteydessä? ;)

Tällä kertaa kurkistetaan kodin sydämeen eli keittiöön. Keittiöön pääsee aulasta heti vasemmalle käännyttäessä. Rakastan tuota uutta keittiötämme ja jo tämän reilun viikon käyttökokemuksen jälkeen voin sanoa, että se on oikein toimiva. Vaikkei yläkaappeja olekaan, niin enpäs ole niitä kertaakaan kaivannut. Astianpesukone on nostettu mikron alapuolelle, mikä on edelliseen astianpesukoneeseemme ihan luksusta. Ei sillä, lautaset ovat alalaatikossa astianpesukonetta vastapäätä säilössä, joten pikkuisen kumartumista tulee :)

Säilytystilaa on oikein loistavasti, vaikka aluksi uumoilin, että täytyy viritellä lisää avohyllyjä. Huomaan, että meillä on aiemmin hamstrattu säilykkeitä ja kuivamuonaa. Enemmän kuin tarve vaatii. Ja totta tosiaan, osa astioista ja kodinkoneista odottaa vielä alakerran bistron kaappeihin pääsyä. Joten hyvin on pärjätty olemassa olevalla säilytystilalla. Mikäli muuten haluatte, voin tehdä keittiön säilytystilasta erillisen postauksen? Pitääkin pitää kaapit järjestyksessä sitä varten.

Edellisessä kodissa meillä oli keraaminen liesi ja tämä uusi on induktioliesi. Meillä on tällä hetkellä vain kolme kattilaa, jotka siinä toimivat. Täytyy tuoda mökiltä lisää, sillä aikoinaan veimme sinne induktioliesikattiloita. Uuni on osoittautunut ihan älyttömän tehokkaaksi. En malta odottaa, että saan joulukinkun tuonne uuniin. Uuni pitää sisällään kaikkia hienoja toimintoja, joita varten täytyy vielä joku päivä tutustua manuaaliin perinpohjin. Jos sinne uuniin huutaisi, että yksi savustettu nieriä, niin tulisikohan sellainen? :D

Alunperin tilasimme Festivon jääkaappipakastinyhdistelmän rosterisena, mutta ah, miten onnellinen olen, että saimme sen vielä tilauksen jälkeen vaihdettua valkoiseksi. Tuo korkea seinä koostuu jääkaapin, mikron ja astiapesukoneen lisäksi kuivamuonakaapista. Apteekkarin kaappia siihen suunnittelimme, mutta päädyimmekin korkean kaapin sisällä oleviin ulosvedettäviin laatikkoihin.

Tasot ovat vielä ihanan tyhjät (omaan silmääni, mutta kyllähän sieltä jo nyt tavaraa löytyy). Voi kunpa ne tuollaisina saataisiin pysymäänkin! Sitä vain kertyy keittiön tasolle niin helposti kaikkea roinaa. Päädyimme tasomateriaalissa valkoiseen kvartsiin. Valkoiset kvartsitasot ovat Kivijalosteelta (*näistä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan) ja palaan niihin vielä tuonnempana. Laitetaan ne oikein kunnon testiin ja palataan testituloksiin myöhemmin :)

Pienennetty ikkuna kaipaa vielä sälekaihtimia sekä puuttuvaa ikkuna-avainta karmeineen tuohon tuuletusikkunaan. Jälkeenpäin on tullut monta kertaa mietittyä kuinka hyvä päätös oli nostaa ikkunan alareunaa. Aiemmalla ikkunalla, kun ei olisi saatu tasoa yhtenäiseksi, vaan siihen olisi pitänyt tehdä madallus ikkunan eteen. Ikkunan edessä on patteri, joten kivitasossa on siinä kohden ritilät. Patterin säätövipstaakkeli taas löytyy yhden laatikon takaa.

Kyllä, keittiölle pisteet 5/5. Yritin etsiä ennen kuvaa, mutta harmikseni olen poistanut muistikortilta kaikki viime vuoden ”turhat” kuvat. Keittiö oli pyökinvärinen. Kaunis ja tunnelmallinen. Mutta ei meidän makuumme. Joku voisi sanoa, että keittiön kuuluisi olla vanhan talon henkeä kuvaava. Ehkä näinkin, mutta meille on tärkeää, että keittiö on meidän näköisemme 

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. Täältä vanhasta postauksesta löytyy keittiön suunnittelukuvat. Aika hyvin tuli suunnitelman mukainen, eikö? :)