tiistai 25. huhtikuu 2017

Helppo & ruokaisa salaatti

HEI HELLUREI!

Mitä ihmettä säätilassa tapahtuu? :D Ei voi muuta kuin ihmetellä; aamusta paistoi aurinko, sitten satoi lunta ja rakeita. Eikä tässä vielä kaikki, nyt ukkostaa! Kyllä, luitte oikein. Suomi-neito, mikä sua oikein vaivaa? Onneksi mikäli säätietoihin on uskominen, niin ensi viikolla palataan normaaliin tuttuun senkin osalta.  Hei, tiedättekö sen tunteen, kun joinain päivinä on niin kiire, ettei ehtisi syödä lounasta? Kun nappaa kiireessä pari ruisleipää, huiskauttaa niille margariinia (koska ei ehdi kuoria avokadoa) ja syö ilman, että keskittyy syömiseen?

Niinä päivinä olen todennut lounaan merkityksen vielä suuremmaksi. Se, että istuu pois tietokoneen ääreltä syömään rauhassa saa kiireen keskellä myös sykkeen rauhoittumaan. Itse ainakin huomaan hengittäväni helposti pintahengitystä, kun on monta hommaa tehtävänä. Lounaan ajan pyrin hengittelemään syvään niin, että koko maha työntyy ulospäin. Lounaan jälkeen jaksaa taas töitäkin ihan uudella innolla.

ID Olen aina ollut salaattien ystävä ja valikoimiin on kuulunut monia erilaisia ruokaisia salaatteja. Viime aikoina nekin ovat jääneet; salaattipussi + fetakuutiot öljyssä ovat hätsynpikaisesti korvanneet lounaan. Ellei se ole sitten ollut se ruisleipä :) Viime viikolla päätin panostaa salaattiin, etsin uudesta lähikaupasta muutaman aineksen, jota en ollut aiemmin kokeillutkaan. Tulin kotiin ja kokkasin. Vaikka miljoona asiaa odotti tehtäväänsä. Välillä muuten tuntuu, että kiire on korvien välissä. Edelleenkin kun olen sitä mieltä, että ei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa 

HELPPO THAISALAATTI

1 rasia thaimaustettuja tofukuutioita
broccolinia
herkkusieniä
tuoretta pinaattia
salaatisekoitusta
cashew-pähkinää
-paista tofukuutioita paistinpannulla hetki
-lisää puolitetut herkkusienet
-paista, kunnes herkkusienet pehmenneet kivasti
-lisää pannulle broccolinit ja paista muutama minuutti
-asettele em. aineet salaattipinaattipedille ja lisää kastike ja cashew-pähkinät

Kastike
1 rkl luomumaapähkinävoita
1 rkl sushietikkaa
1 rkl kalakastiketta
seesaminsiemeniä

loraus hunajaa
vettä
-sekoita ainekset keskenään
-lantraa vedellä sopivaksi
-kaada salaatin päälle

 

Alunperin oli tarkoitus lähteä taas venerantaan katsomaan, miltä se mökkijärvi näyttää. Mutta koska mies on reissussa ja tytsyistä en kuulemma saa seuraa, niin voipi olla että tyydyn kuvittelemaan mielessäni tuon mökkijärven. Liplattavat laineet, lokkien kirkunan ja helteisenä paahtavan iltaauringon ;) Juu näin on, mutta hyvää kannattaa kuulkaas aina odottaa!

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 10. huhtikuu 2017

Arkiruokien ehdoton kuningas

HELLUREI!

Ja ihanaa alkanutta tynkäviikkoa. Kaksi tynkäviikkoa kuulostaa ihanalle. Vielä kun nuo kaksi tynkäviikkoa yhdistyvät toisiinsa miniloman merkeissä. Laskettelun ja yhdessäolon merkeissä. Miten sitä voikaan ihminen tässä välissä kevättä kaivata lunta. Puhdasta lumimaisemaa ja lunta joka narskuu jalkojen alla. Laskettelua ja hiihtoa. Yleensä tässä vaiheessa kevättä sisäinen kelloni on vienyt mua kukkakaupan kautta takapihalle ensimmäisiä kesäkukkia istuttelemaan. Vain todetakseni, että halla vie ne. Tänä vuonna sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä uuden kotimme piha on kauniisti sanottuna pommin jäljiltä :DHei, mä tulin kertomaan teille kaveristani perunasta. Jep, luitte oikein perunasta. En tiedä olenko se vain minä ja mielipiteeni, mutta jotenkin tuntuu, että tuolla kaverillani on ollut viime vuosien aikana huono maine. Se lihottaa, pöhöttää ja sillä on aivan liian korkea glykeeminen indeksi. Se nostaa verensokeria liian nopsaa ja on muutenkin so last season.

Muka. Mä olen aivan toista mieltä. Peruna on meidän arkiruokien ehdoton kuningas. En tulisi toimeen ilman perunaa. Kaikki markkinoille tulleet trendikkäät hipsteriruoat pitäisi löytyä jokaisen vähänkään linjoistaan huolehtivan jääkaapista. Mutta ei sitä pientä pyöreää perunaa. Joka saattaa joskus vielä olla vähän multainen ulkoilun jäljiltä. Joskus se voi olla jopa punainenkin, mutta sitä makeampi.

Pikkutyttönä pääsin jo papan ja iskän kanssa mummulassa perunapellolle. Keväällä heti maaperän kuivumisen jälkeen istutettiin perunaa. Iskä tai pappa teki traktorilla ne vaot ja me mummun kanssa tiputeltiin niihin siemenperunat. Meidän tulevan kodin, mummulan, takapihalla oli pitkään myös pieni perunamaa. Iskä keväisin möyhensi maan keltaisella Texas Rangerilla (maanmöyhennyskone ;), äiskä teki kuokalla vaot perunoita varten ja sitten tiputeltiin siemenperunat vakoihin. Mikään ei maistunut paremmalle kuin omasta maasta nostettu tuore siikli. Kera voin ja tillin.

Iskän kuoleman jälkeen meillä ei ole ollut perunamaata. Tähän tulee muutos. Ensi keväänä meillä on taas perunamaa. Näin me päätimme miehen kanssa. Rakkaus perunaan ei poissulje sitä, että syö terveellisesti. Jotenkin tuntuu, että ruokatrendeissäkin ehdottomuus on se, joka saa allekirjoittaneen kavahtamaan. Kyllä mulla voi olla sitä härkistä ja perunaa samaan aikaan tarjolla. Peruna on kaiken lisäksi vielä edullista arkiruokaa. Eilen miehen kotiinpaluun kunniaksi vietimme söndagsmyyssejä, kun ei perjantaimyyssejä kummemmin ollut. Tein älyttömän helppoa ruokaa, joka oikeastaan menisi arkiruoastakin ihan heittämällä. Uuniperunat ja rakastamani potato skinssit samassa.

Kaapista löytyi rosamunda-perunoita, joten pesin ne ja halkaisin. Sivelin öljyllä ja ripsotin päälle merisuolaa. Paistoin 225 asteisessa uunissa kiertoilmatoiminnolla noin 25 minuuttia ja tarjoilin kahden eri täytteen kanssa. Toisesta täytteestä löytyi savukinkkurouhetta ja purkki mustapippurituorejuustoa, toisesta katkarapuja ja purkki ruohosipulituorejuustoa. Hyvää ja ah niin helppoa. Jos olisi ollut, niin olisin ehkä vähän keventänyt täytteitä vähärasvaisella kermaviilillä. Nuo täytteet on muuten sellaisia, joita tulee tehtyä aina kaikkiin juhliinkin. Tarjoilen ne juhlissa ruisnappien kera.

Käytiin muuten Tobyn kanssa aamusta ennen työtyöpäivää eläinlääkärillä kyselemässä punkkilääkityksistä sekä siitä, että suosittelevatko kastraatiota. Toinen ulisee tyttökoiraikäväänsä eteisessä, merkkailee sisälle ja nyt on alkanut rähisemään leikkaamattomille uroskoirille vallan kamalasti. Mikä ei ole lainkaan Tobyn tapaista, sillä ei yleensä rähise tai hauku millekkään. Lääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa leikata, kun ei ole pentuhaaveita. Ihan jo koiran omankin terveyden kannalta. Mutta miksi mun sydäntä riipiikin ajatus kastraatiosta? Enkä ole ainoa kenen sydäntä riipii; pikkuisempi tytöistä itki vuolaasti autossa kotimatkalla, sillä on leikkausta vastaan; ”En mä halua äiti, että Toby leikataan, kun sitten se ei voi enää pissata. Mieti nyt ite!” Hups, olenkohan mä joskus päästänyt kiireessä suustani sammakon, kun multa on kysytty, mitä se koiran leikkaus tarkoittaa. Täytynee valistaa toista, että ei sitä pippeliä pois leikata ;D

Hei, nyt takaisin työtyön touhuun. Niin ihania kuin tynkäviikot ovatkin, niin sehän tarkoittaa vaan sitä, että pitää mahduttaa viiden päivän työt neljään päivään. Jaksaa jaksaa! Mutta palatakseni perunaan; hot or not? Meillä hottistakin hotimpaa :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 05. huhtikuu 2017

3 x terveellinen aamupala

MOIKKAMOI!

Aamupala, päivän tärkein ateria, jakaa mielipiteitä. Muistan vieläkin ne opiskeluajat, kun aamupalani koostui pims-kekseistä (pötköllisestä pimssejä) sekä kolmesta kahvikupista. Ei hyvä. Muistan myös ajat, jolloin aamupalaa ei tullut syötyä lainkaan. Ei ollut aamuisin nälkä. En tiedä onko tämäkin tottumiskysymys, mutta nykyään aamupalahetki on yksi päivän kohokohdista. Ollakin, että nuo kullannuppuset ovat samanlaisia kuin äitinsä tuossa iässä; saiskos pelkkää kaakaota? No juu, eivät saa vaan aina teen myös leivät valmiiksi (palvelupankki on palvelupankki ;). Itselleni leipä ei maistu aamuisin, lukuunottamatta satunnaista paahdettu ruisleipä tomaatilla -himoa. Joten aika usein aamupalaksi tulee syötyä puuroa, chiavanukasta tai kookossoijajugurttia. Turkkilaista jugurttia söin aikoinaan kaksi vuotta putkeen joka aamu aamupalaksi ja veikkaan, että sen elinkaari on omassa aamupalarepertuaarissani nyt ohi. Toki muuhun ruoanlaittoon ja leivontaan sitä mielelläni käytän.

Kuten ruokailumieltymykset yleensä, niin myös aamupala vaihtelee kausittain. Ajattelin vinkata teille kolme kivaa aamupalaa, jotka saavat suuni hymyyn heti aamusta alkaen. Joiden avulla jaksaa hienosti aamupäivän välipalaan asti. Jonka yleensä syön noin kymmenen aikaan. Pikkuisen pähkinöitä tai vaikka banaani. Sillä jaksaa sitten taas jo lounaaseen asti :)

MUSTIKKAINEN VANILJACHIAVANUKAS

2 dl vaniljanmakuista soijamaitoa
0,5 dl valkoisia chiasiemeniä
-sekoita ja anna tekeytyä yön yli

mustikoita
-soseuta sauvasekoittimella chivanukas kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää jäisiä mustikoita

HYVÄN MIELEN AAMUPUURO

gluteenittomia kaurahiutaleita
vettä
suolaa
-hauduta em aineksista paksu puuro ja mausta suolalla

mantelimaitoa
1 tl kookosöljyä
-ohenna puuro mantelimaidolla ja lisää kookosöljy

-nauti puuron kanssa:

2 tl luomu maapähkinävoita
mustikoita
banaania
pellavansiemeniä

TAIVAALLINEN KOOKOSJUGURTTI

n 2 dl kookossoijajugurttia
mansikoita
mustikoita
cashewpähkinöitä
kookoslastuja
loraus hunajaa
-sekoita keskenään

Mä olen aivan hurahtanut Alpron kookoksen makuiseen jugurttiin. Ei maistu liikaa kookokselle, vaan just sopivasti. Sen myötä kuin olen oppinut nauttimaan aamupalasta olen oppinut nauttimaan myös aikaisista herätyksistä. Aamulla usein nousen klo 06.30 (välillä jopa viikonloppuisinkin), käyn Tobyn kanssa nopean pisulenkin sillä aikaa kun kahvi tippuu. Juon rauhassa aamun ensimmäisen kahvikupillisen ennen kuin menen herättämään koululaisia. Se on jännä juttu, vaikka muuten sosiaalinen olenkin, niin tarvitsen aamulla aikaa sen vartin verran itselleni. Sille, että olen aivan hiljaa ja luen kirjaa.

Hei, nyt kohti sulka- ja piippurassiostoksia! Huomenna olisi tarkoitus koristella virpomisoksat. Jotka nekin tosin ovat vielä visusti pajupuussa kiinni ;) Palaan illemmalla kommenttien pariin. Nämä on taas niitä päiviä, kun blogi on iltaisin mun elämäni lasten mentyä nukkumaan. Miehen reissut ovat kyllä blogin kannalta antoisaa aikaa. En vain yksinkertaisesti osaa katsoa yksikseni illalla telkkaria, joten käytän hyödykseni ne illan tunnit blogin parissa. Mitä muutakaan sitä ihminen noina tunteina tekisi? 

SUPERIA KESKIVIIKKOILTAA,