keskiviikko 31. tammikuu 2018

Herkullinen vinkki aamupalapöytään

HEI HURLUMHEI!

Kiitos ihan älyttömän paljon ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen; niinhän se on, että niitä muistoja tulee vaalia ja kuinka arvokasta onkaan, että mulla on äidin kirjoittamia reseptejä olemassa. Siinä mummulan tyhjäysoperaatiossa kun rättiväsyneenä lähti kaatopaikalle tavaraa, joista osaa olisi ehkä vielä arvostanut tänä päivänä. Palaan eilisen postauksen kommentteihin illemmalla, mutta nyt tulin antamaan teille ihanille vinkin tulevalle viikonlopulle. Lauantaiaamulle, kun keitätte kahvit, hissuttelette aamutakissanne keittiön pöydän ääreen ja avaatte aamun lehden. Silloin kun ei leipä maistu, puuroa ei jaksa keittää ja turkkilainen jugurttikin tuntuu pelkälteen tökkivän.

Se taisi olla Pirkka-lehti viime viikolla, jossa ihastelin granolakuppien kuvia ja tuo rakkauteni granolaan nousi aivan uudelle tasolle. Lehteä en enää löytänyt, joten kehittelin näihin reseptin. Hih, näiden granolakuppien pohja muistuttaa itseäni niistä taannoin esittelemistäni kaurakekseistä. Niistä, joita pienempi nimitti kumikekseiksi seuraavana päivänä. Tosin nämä olivat paljon herkullisempia. Granolakupeista tuli rapsakoita ja mikä parasta; ne voi tehdä valmiiksi jo etukäteen ja täyttää vasta silloin lauantaiaamuna. Meillä näitä syötiin aamupalalla sekä iltapalalla.

GRANOLAKUPIT
4 isoa tai 6 pientä

3 dl isoja kaurahiutaleita
puolikas banaani
1 valkuainen
2 tl kanelia
iso loraus hunajaa
ripaus sormisuolaa

Täyte
jugurttia
marjoja
hunajaa

-muussaa banaani haarukalla, lisää siihen valkuainen ja hunaja
-sekoita keskenään kaurahiutaleet, kaneli ja sormisuola
-lisää banaaniseokseen
-voitele peltinen muffinssivuoka ja painele granolaseos vuokien pohjalle ja reunalle
-paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes kupit ruskettuvat reunoiltaan nätisti
-anna jäähtyä hyvin ja täytä turkkilaisella jugurtilla / kasvisjugurttivalmisteella, marjoilla ja halutessasi hunajallaID

Oi nam! Näitä täytyy tehdä mitä pikimmin uudemman kerran.
Ja mitä pikimmin palaan kommentteihin; ensin pieni happihyppely hiihtolenkin muodossa. Voi kun talvi jatkuisi tällaisena 

ILOA KESKIVIIKKOILTAANNE,

EDIT: kommentteihin palataan torstaina. Pyhitän illan miehen hemmottelulle vatsan kautta ;)


lauantai 20. tammikuu 2018

Sokerittomat suklaakeksit & lauantaiset

CIAO CIAO!

Siinä missä aiemmin perjantait olivat suosikkipäiviäni ja sen jälkeen sunnuntait, on nyt kiilannut vahvasti kärkeen lauantai. Lauantait on leppoisia, eihän siitä pääse mihinkään. Vieläkin kikattelen tuolle eiliselle teatterinäytökselle. Mikäli teillä on asiaa tänne Tampereen suuntaan tai olette täällä jo valmiina niin käykää katsomassa Frenckellissä Miehenkäyttöopas. Aivan h-u-i-k-e-a! Jotain kertoo jo se, että se yksi nessu, joka mulla oli mukana oli ihan litimärkä esityksen jälkeen. Kyyneleet valuivat meikkien kanssa pitkin poskiani, sillä ei vain pystynyt lopettamaan nauramista. Tiedättekö, että on naurua ja sitten on naurua. Sellaista tikahduttavan pakahduttavaa hepulinaurua, jota ei pysty lopettamaan. Se oli eilen sellaista. Naurutykitystä koko parin tunnin ajan.

Nykymaailma vaatii paljon ja mutta se on se huumori, joka kantaa. Eilisessä pätkässä laitettiin halvalla sekä miehiä että naisia, joten tasa-arvoasioihin ei kannata puuttua tämän osalta. Samaistumiskohtia oli niin monia. Tosin yleistääkään ei sovi. Mutta me tykkäsimme, että tuo oli niin huumorimielellä tehty, että kenenkään ei tarvitse suivaantua. Muun muassa Ikean kaapin kokoamispätkä. Mieshän ei voi katsoa sitä ohjevihkoa. Ei sitten millään. Sitten päästellään ärräpäitä ja apua tarjotessaan saa vastauksen ”en tartte apua”, vaikka oikeesti tarviskin :D

Eilisen ansiosta on tänäänkin posket kipeänä ja olotila on sellainen pulppuavan iloinen. Niin iloinen, että kotitöitä on ollut ihana tehdä ja pyöräytinpä siinä vaivihkaa iltapäiväkahville myös keksejä. Pitkästä aikaa näitä peruskaurabanaanikeksejä, joihin lisäsin vähän suklaista makua raakasuklaajauheella.

SOKERITTOMAT SUKLAAKEKSIT

2 banaania
2,5 dl kauraryynejä
1 tl leivinjauhetta
loraus hunajaa
kourallinen rusinoita
1 rkl raakakaakaojauhetta

-muussaa banaanit ja sekoita muussattuihin banaaneihin muut aineet
-nostele lusikalla leivinpaperin päälle noin 12-15 nokaretta
-”lätistä” nokareet
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla

Paistoin nämä muuten ritilän päällä, niin pohjistakin tuli rapsakat! Tälle päivälle on agendassa vielä ulkoilua ja sitten on pakko hautautua sohvalle tuon kirjani kanssa. Niin ihania kuin nuo Carlos Ruiz Zafonin kirjat ovatkin, niin ei auta pitää montaa päivää taukoa lukemisessa; itse ainakin unohdan kuka on kukakin ja mitä on tapahtunut. Lisäksi luvassa myös kommentteihin vastaamisia ja ehkä pientä kuntopiiriä. Ex tempore -meiningillä mennään, kuten elämässä vähän yleensäkin :)

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


keskiviikko 17. tammikuu 2018

Herrrrkullinen startti päivään

MOIKKAMOI JA KIRPSAKKAA KESKIVIIKKOILTAA!

Täytyy kyllä sanoa, että vitsit että tuntuu hyvältä, että meillä on pitkästä aikaa, ainakin täällä Tampereen suunnalla, talvi. Lunta ja pakkasta. Talven lisäksi keskiviikkopäivää on ilahduttanut se, että neljän jälkeen töistä kotiinpäin ajaessa oli vielä valoisaa. Tänään ajattelin jutella teille aamupalasta ja sen tärkeydestä. Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, että olen joskus aiemminkin aamupalajuttuja täällä rupatellut. Lyhyenä introna kerrottakoon sen, että en nuorena syönyt aamuisin mitään aamupalaa. Opiskeluaikoina aamupalana toimi Pims -keksipaketin toinen pötkö ja pari kuppia kahvia. Sitten tulin järkiini ja aloin panostaa aamupaloihin. Aamupalat kun ovat ainakin oman päiväni ponnahduslauta. Ilman niitä en pärjää tai pärjään, mutta sitten napostelen pitkin päivää. Tuntuu, että aamupala tuo myös tehokkuutta päivään.

Puuro on ollut pitkään meillä se suosikkiaamupala. Pari vuotta söin melkein joka ikinen aamu turkkilaista jugurttia mustikoilla. Kunnes tuli täysstoppi. Siirryin leipään. Kunnes löysin Alpron kookosjugurtin. Sitä tulee edelleen syötyä aamupalaksi, mutta välillä kaipaa vaihtelua. Puuro toimii aina, mutta pitkästä aikaa viikonloppuna tuli tehtyä superhelppoja ja herkullisia pannareita. Niitähän voi varioida miten tahansa. Täältä löytyy aiemmin jakamani versio kardemumma-mustikkapannukakuista, jotka tein pienellä lettupannulla. Yleensä aamujen helpotukseksi paistan isommat pannukakut. Pannukakkujen perusresepti menee näin:

GLUTEENITTOMAT JA MAIDOTTOMAT PANNUKAKUT

2 munaa
n. 2 dl mantelijauhetta
2 tl psylliumia
mantelimaitoa
ripaus sormisuolaa

-sekoita munien rakenne rikki kulhossa
-lisää mantelijauhetta (itse lorotan sitä suoraan purkista, mittaamatta), ripaus suolaa ja psyllium
-lisää mantelimaitoa niin paljon, että seoksesta tulee hieman lettutaikinaa paksumpi
-paista kookosöljyssä pannulla kolme pannukakkua tai kaksi hieman isompaa pannukakkua

Yleensä lisään taikinaan myös kanelia. Mikäli haluaa taikinaan makeutta voi siihen lisätä esimerkiksi hunajaa. Pannareiden päälle pääsi tällä kertaa kasvispohjaista maustamatonta jugurttia, kookoslastuja, mustikoita, hunajaa ja itse tehtyä granolaa,

GRANOLA

4 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kookoslastuja
1 dl rusinoita
1 dl cashew-pähkinöitä
5 rkl kookosöljyä
1 rkl hunajaa
kanelia

-sekoita kuivat aineet keskenään (poislukien kaneli)
-sulata kookosöljy kattilassa ja lisää siihen hunaja sekä kaneli
-anna hunajan sulaa öljyyn
-lisää seos kuivien aineiden joukkoon ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille
-paista 175 asteessa noin 40 minuuttia välillä sekoittaen
-anna jäähtyä (nimim. suussa rakko liian kuumasta rusinasta)

Siinä teillekin oiva vinkki, mikäli kaipaatte vaihtelua aamupaloihin. Meillä tytötkin syövät näitä. Veikkaan, että ovat astetta terveellisempiä kuin ne nutellaleivät, joita bruukkaavat välillä syömään. Viikonloppuisin yleensä kyllä sallitaan herkuttelu jo heti aamusta. Kukin herkuttelee tyylillään. Itse herkuttelen aamuisin näillä. Olen huomannut, että kaikki eivät ymmärrä sitä, että myös terveellisesti voi herkutella. Ei se ole elämän rajoittamista tai kituuttamista elää sokeritonta elämää.

Miten muuten teidän samassa jamassa olevien sokerilakko etenee? Täytyy koputtaa puuta, mutta yhtään kertaa ei ole tullut mieli repsahtaa. Tuon kuvissa näkyvän smoothien teen yleensä pelkkään kookosveteen, mutta viikonloppuna lisäsin siihen banaania. Jopa banaani tuntui äkkimakealta. Sama homma alkaa olemaan hunajan kanssa. Ai että, kun pääsisi tilanteeseen, että pääsisi sokerista loppuelämäkseen. Toki jos sitä tekee mieli, niin voisi esimerkiksi juhlissa hyvällä omatunnolla syödä kakun palan tai pullan. Nauttia silloin tällöin salmiakkipääkallon poikineen. Pääsisi tilanteeseen, jossa ei kaipaisi enää sokeria. Niin kuin entisessä elämässäni (lue: ennen vuodenvaihdetta).

Nyt kone kiinni ja kohti ruokapöytää. Meillä onkin tänään iltaruokana lasten tekemää ruokaa. Käristettyä nakkikastiketta ja keitettyjä perunoita. Luksusta, etten sanoisi :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. kiitos jälleen ajatustenvaihdosta eiliseen postaukseen, se on heittämällä tämän bloggauksen parasta antia 
Palaan kommenttien pariin vähän tuonnempana, toivottavasti kuitenkin vielä tänään!