sunnuntai 20. tammikuu 2019

Sokeriton tammikuu – huikeita muutoksia vain 20 päivässä

MOIKKULIMOI SUNNUNTAI-ILTAAN!

Ja voi ei, tuo otsikko kuulostaa muuten ihan ostos-tv:n mainoksen teaserilta. So sorry. Tässä tapauksessa se otsikko onneksi pitää täysin paikkansa eikä ole kyse katteettomista lupauksista. Olenkin kertonut teille (tämän tästä, ehkä liiankin usein) siitä, kuinka energiaa on piisannut tammikuun (valko) sokerittoman ja tipattoman ansiosta. Lähinnä kyllä syytän tuota ensimmäistä, en niinkään jälkimmäistä. Ja totuuden nimissä tammikuussa on kyllä tullut liikuttuakin monipuolisesti, joten ehkä nämä havaitsemani muutokset ovat kaikkien yhteissumma.

Selluliitti on vähentynyt merkittävästi ja iho on kiinteytynyt

Tiedän, että tämä sellujuttu on vähän gross, mutta koska aika usein blogit ovat kiiltokuvamaisia, niin itse ajattelin omalla kohdallani tuon illuusion karistaa heti ensi kättelyssä. 40 vuotta täytettyäni huomasin, että vaikka ylipainoa ei ole, niin iho alkoi olemaan hieman muhkurainen. Ei pahasti, mutta sillain että ihan varmasti valojen ollessa epäsuotuisat reisissäni ja vatsassani näkyi pientä muhkuraa. Näiden parin kolmen vuoden aikana muhkurat ovat näkyneet vielä selvemmin.

Muistan jostain lukeneeni, että sokeri haittaa elimistön kollageenituotantoa. Eli suomeksi sanottuna vanhentaa ihoa ennen aikaisesti. Senpäs takia sokeriton elämä olisi pitänyt ottaa jo aiemmin haltuun. Silloin kun kollageenintuotanto oli huipussaan. Elin vuosikaudet sokerikoukussa. Vasta viimeisten muutamien vuosien aikana olen oppinut elämään arjessa ilman sokeria. Herkutella saa, mutta ei siinä määrin, missä joskus herkuttelin. Silloin kun asuin Makuunin yläkerrassa ja Makuunin työntekijät moikkailivat mulle ruokakaupassakin.

Muistanette, että kollageenin tuotanto loppuu, kun täyttää 40 vuotta. Sen takia otan joka aamu kollageenia jauheena. Jos söisin samaan aikaan päivän mittaan paljon sokeria, niin heittäisin rahaa suoraan kankkulan kaivoon. Miksi syödä kollageenia buustaavaa kallista jauhetta, jos vähentää sen vaikutusta mättämällä itseensä salmiakkipääkalloja? 20 päivässä varsinkin reisien muhkurat ovat kiinteytyneet niin, että niitä ei edes juurikaan huomaa. Vatsassa sama tilanne. Enpä olisi uskonut, että sokerittomalla on näin huikeita vaikutuksia. En muista lainkaan tällaista seikkaa aiemmilta vuosilta.

Turvotus on vähentynyt

Se itse asiassa lähti jo ensimmäisellä viikolla niin, että huomasin vyötäröni. Vatsassani ei asunut enää jalkapallon sukulaista kumpuineen, vaan vatsa on se tuttu ja turvallinen. Vaikkei mulla ole mitään suolisto-ongelmia ollutkaan, niin silti olen (varsinkin tiettyyn kuukauden aikaan) näyttänyt kolmannella raskauskuukaudella olevalta.

Iän myötä leukaperiin on tullut turvotusta (tai ihon veltostumista?) ja se ei ole vielä kaikki lähtenyt. Eikä sen tarvitsekaan. Ulkoiset seikat kun ovat mukava lisä sokerittoman ja tipattoman sisäisiin vaikutuksiin. Sellaisia, joita ei edes osannut välttämättä odottaa, mutta jotka otetaan mielihyvin vastaan :)

Vaatteet tuntuvat hyviltä päällä

Veikkaan, että siellä ruutujen toisella puolella ei ole ainuttakaan (nais)ihmistä, joka ei olisi joskus ihistellyt vyötäröstä tai reisistä puristavien vaatteiden kanssa. Mikään ei ole inhottavampaa kuin housut, jotka kirraavat vyötärön kohdalta. Havahduin syksyllä, että vaikka liikun reippaasti, niin aineenvaihduntani oli hidastunut. Painoa tuli muutamia kiloja (en siis käynyt puntarilla, vaan mututuntumalla) ja housut eivät enää istuneet niin hyvin kuin aiemmin. Terveelliset elämäntavat ovat buustanneet aineenvaihduntani käyntiin niin, että aiemmin kiristäviin housuihin tulee sujahdettua tuosta vaan!

Syvän unen määrä on lisääntynyt

Se, että herää virkeänä aamulla kahdeksan tunnin yöunien jälkeen on luksusta. Katsoin viime vuoden lukemia ja syvää unta oli tullut keskimäärin kaksi tuntia yössä. Tammikuun enkka on neljä tuntia yössä ja liki aina tuo syvän unen osuus on ollut yli kolme tuntia. Nukahtaminen iltaisin on ihanaa, mutta yhtä ihanaa on herääminenkin. Virkeänä herääminen.

En tiedä onko se joku tämän ikäisen naisen hormonien ja alkoholin kemiallinen reaktio, mutta viimeisen vuoden aikana olen saattanut voida huonosti jo yhden kuohuviini/punaviinilasillisen jälkeenkin. Heräillyt yöllä tämän tästä ja nukkunut koiran unta aamuun. Herännyt päänsärkyyn ja sellaiseen kokonaisvaltaisesti pökkelöön oloon. Ja tosiaan ihan vain yhden lasillisen jälkeen. Nyt on unet maistuneet ja nukun kuin tukki!

Olen oppinut syömään

Ongelmani on ollut se, että ruokavälit ovat olleet aivan liian pitkät. Tammikuussa olen rytmittänyt ateriat niin, että kunnon nälkää ei ole ehtinyt tulla. Tämä taas on saanut aikaan sen, että makeanhimo on loistanut poissaolollaan. Yleensä aina sokerittoman tammikuun aikana olen ollut repsahtaa ainakin pari kertaa. Nyt ei ole käynyt kertaakaan edes mielessä. Se, että syö monipuolisesti ja saa ravinnosta tarvittavat vitamiinit saavat kropan mieliteot kuriin.

Energian lisääntyminenkin varmastikin johtuu ruokavälien lyhenemisestä. Siitä, että ei tule ähkyjä ja vastaavasti jäätäviä nälkäkuolemia. Vaan päivät on kulunut tasaisesti kylläisenä. Varsinkin iltapäivisin töissä tämän huomaa. Ei tule niitä väsynotkahduksia.

Varpaat ja sormet eivät enää palele vanhaan malliin

Olen ollut armoton vilukissa. Aina villasukat jalassa. Yötä päivää. Lenkilläkin lapaset kädessä. En tiedä, vaikuttaako sokeri miten verenkiertoon, mutta tätä nykyä varpaissa ja sormissa kiertää veri. Voi toki olla, että lisääntyneellä venyttelylläkin on tähän osansa. Erittäin tervetullut muutos!

Jos 20 päivän jälkeen olo on näin hyvä, niin miksi lopettaa kaikki hyvät elämäntavat tammikuun jälkeen? Jep, juuri tänään viimeksi puhuimme, että emme olekaan lopettamassa tänä vuonna tätä tipatonta ja sokeritonta tammikuun loppuessa. Tämä ihana elämäntapa kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Miehellä on ollut tipaton kanssani, mutta sokerittomani hän on kuitannut sokerit on – kuurilla :D Mihin näemmä kuului juuri runebergin torttukin. Aiemmin olisin kärvistellyt tässä vieressä sohvalla, mutta nyt ei tunnu missään. Ehkä se hyvänolon määrä kompensoi kaikki mieliteot.

Mites siellä sujuu sokerittomat ja tipattomat? Oletteko voineet hyvin? Vaikka olen vähän näitä kaiken maailman kuuriluontoisia juttuja vastaan, niin kyllä nyt täytyy sanoa, että tämä tonton -tammikuu on ollut ihan huippu. Jatkossakin, kun muistaisi tämän hyvän olon, joka kumpuaa jostain tuolta sisältä. Sen, joka saa jokaisen päivän tuntumaan ikään kuin seikkailulta, johon lähtee intoa puhkuen. Jopa huomisen maanantain 

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

 

PS. Kuvissa näkyvien granolakuppien resepti löytyy täältä!


maanantai 14. tammikuu 2019

Satokauden salaatti: Raikas punakaalisalaatti

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Siinä missä viime viikon suosikkeihini lukeutuivat lämmittävät sosekeitot, huomasin kehitteleväni pääni sisällä myös ruokaisien salaattien reseptejä. Keittiön tasolla oli pyörinyt päiväkaupalla eksyneen näköinen punakaali, joka odotti pääsyä…johonkin. En ollut keksinyt sille käyttötarkoitusta ennen perjantaita. Kun aloin työstämään punakaalia en ollut silloinkaan vielä varma mitä siitä valmistan :) Leikkasin sen puoliksi ja ihastelin kauneinta kasvista vähään aikaan.

Punakaali valikoitui kauppakassiini sen takia, että se on tammikuun satokausikasvis. Kuten viime viikolla kerroin, niin olen yrittänyt skarpata näiden satokausikasvisten suhteen. Leikkasin punakaalin ohuiksi suikaleiksi ja nostelin isoon kulhoon. Pienessä lasissa sekoitin oliiviöljyä, valkoviinietikkaa, suolaa ja musta pippuria. Puristelin kastikkeen kaalisuikaleille ja todistin näkyä, joka on ilo silmälle monen kasviksen kanssa; öljy saa niiden värin loistamaan.

Huomasin alitajuntani päättäneen, että punakaali pääsee osaksi salaattia. Silloin en vielä tiennyt, että salaattia tulee niin paljon, että siitä riitti itselleni kolmeen lounaaseen ja kahdelle iltaruoaksi. Joten voipi olla, että ellei teissä asu sellaisia suurtalouskokkeja niin kuin meikäläisessä, että kannattaa käyttää vain puolikas punakaali ;)

Ruokaisuutta kaalisalaattiin toi uunissa paahdetut chilillä höystetyt kikherneet. Salaatin kruunaa persimonin ja fetajuuston suloinen liitto. Suolainen fetajuusto ja suloisen makea persimon sopivat niin hyvin yhteen, että niiden yhdistelmä tulee kyllä muistaa jatkossakin! Koska itselläni on jälleen korianterivaihe, niin salaatin päälle leikkasin vielä tuoretta korianteria. Laskin muuten, että mulla on kulunut perjantaista lähtien neljä tuoretta korianteripunttia. Huh, korianterin ystävä joko on tai sitten ei ole. Onneksi meidän perheessä kaikki tykkää korianterista.

PUNAKAALISALAATTI
4-6:lle

1 punakaali
1 tlk kikherneitä
chililastuja
1 porkkana
muutama lehtikaalin lehti
fetajuustoa
1 persimon
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

-valuta ja huuhtele kikherneet
-levitä ne uunipellille ja sekoita maun mukaan sekaan chililastuja
-paahda 210 asteisessa uunissa noin vartti
-suikailoi punakaali ohuiksi suikaleiksi
-sekoita öljystä, valkoviinietikasta, suolasta ja mustapippurista kastike
-sekoita kastike punakaaleihin
-kuori porkkana ja suikaloi se
-pese ja pienistele lehtikaalin lehdet
-sekoita ne salaatin joukkoon
-asettele salaatti tarjoiluastialle
-kaada päälle paahdetut kikherneet, murustettu feta, kuutioitu persimon ja kruunaa salaatti tuoreella korianterilla

Tämä salaatti on muuten laatuan sellainen, että vain paranee jääkaapissa. Kuten kaaliruoilla on tapana. Perjantaina valmistin salaatin lounaaksi ja tänään otin töihin lounaaksi salaatin loput. Punakaali oli jo pehmennyt aika mukavasti näinä päivänä ja maut olivat syventyneet just sopivasti. Tästä tuli kertaheitolla yksi suosikkisalaateistani :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!

 


perjantai 11. tammikuu 2019

Vuoden eka fredagsmys

HEIPPATIHEI JA ILTAA TALOON!

IG Storyn puolella näittekin tänään Marian, joka on yhtä hymyä. Usein olen yhtä hymyä, mutta tänään siihen hymyyn oli aihetta jotenkin vielä enemmän. Nimittäin niinkin yksinkertainen asia, kuin tuo aurinko ja pakkaspäivä. Kävelylenkki, joka sai posket punoittamaan ja joka teki muutenkin niin hyvää, että tämä hyvä olo ei hevillä tästä häviä.

Ei, mikäli tulevasta viikonlopusta tulee niin kutkuttavan kiva ja jännittävä kuin mitä luulen siitä tulevan. Stay tuned ja tsekatkaahan insta tuossa myöhemmin illalla! Viikonloppu potkaistaan käyntiin hyvällä ruoalla ja uusimman sarjakoukutuksen muutamalla jaksolla. Sen Blacklistin jälkeen koukututtiin ihan täysin Suitsiin. Aluksi mietittiin, että näinköhän on liian ”lakimaailmaan” perustuva meille, mutta ei. Ihana sarja tuokin ja kohta on jo toka kausi katsottuna. Sen kanssa samaan aikaan katsomme kyllä Blacklistiäkin, jonka uuden kauden jaksot ilmestyy aina lauantaisin. Tietää, että joka lauantai-illalle tästä parikymmentä viikkoa eteenpäin, on tunti laatuaikaa Resslerin ja Keenin kanssa ;)

Tammikuun ensimmäisen perjantaimyyssin kruunaa kaikille tuttu, mutta tällä kertaa lihattomana meidän iltaamme sulostuttava nachovuoka. Punaisen lihan vähentäminen on ollut agendassamme pari vuotta ja mielestämme olemme siinä hyvin onnistuneet. Täysin emme ole punaista lihaa (vielä) valmiit jättämään, mutta melko usein punainen liha tulee korvattua jollain muulla. Kuten tänään Härkiksellä. Maissilastut korvasin ruisnachoilla. Ranskankerman tilalle valitsin kasvipohjaisen vaihtoehdon. Juustoa en lähtenyt korvaamaan, sillä vaikka tammikuussa skarpataan, niin eihän sitä koko palettia tarvitse uusiksi laittaa! Pienetkin teot ratkaisevat.

ASTETTA TERVEELLISEMPI NACHOLAUTANEN

1,5 pussia ruisnachoja
1 prk Kidneypapuja
1 pkt Härkistä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
50 g luomugoudajuustoraastetta
tacosalsakastiketta
-kuori ja pienistele sipulit, paista niitä muutama minuutti öljyssä
-levitä uunivuoalle puolet nachoista
-ripsottele päälle sipuleita, Härkistä, papuja, juustoraastetta ja salsakastiketta
-toista toinen samanlainen kerros
-laita uuniin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi
-tarjoile tomaattiavokadosalaatin, ”ranskankerman” ja korianterin kera

Tomaattiavokadosalaatti
1 avokado
miniluumutomaatteja
pieni punasipuli
chiliä
pilkottua korianteria
sitruunan mehua
suolaa
mustapippuria
-pienistele avokado, tomaatit ja punasipuli
-sekoita ainekset sekaisin ja levitä uunista tulleen nacholautasen päälle tai tarjoile erillisenä

Niin hyvä tuli nachovuoasta, että korvasimme sillä iltaruoan. Joka muuten tuli syötyä tänään ajoissa. Onneksi iltapalaksi jäi vielä vähäsen tuota herkkua:) Nyt koiralenkkiä, saunaa, Suitsia ja sitä rataa. Leppoisaa perjantai-illan viettoa ja aikaisin nukkumaan menemistä. Huomiselle messuilua (stay tuned part 2), ulkoilua ja hyvinvointia.
Aikas kiva viikonloppu edessä – toivottavasti sielläkin  ♥

PERJANTAI-ILTATERKUIN,