keskiviikko 23. maaliskuun 2022

Oma olo sen kertoi – ferritiinimittaus sen vahvisti

MOIKKAMOI!

Oi tätä ilon päivää; olin alkuviikosta kontrollimittauksissa liittyen ferritiineihin ja uumoilin, että luvassa olisi positiivisia tuloksia. Ollakin, että jonkin verran sydän on taas tykytellyt ylimääräisiään. Mutta se selittyy näin jälkikäteen ajatellen sillä, että olen ollut ehkä vähän liian innoissani, ehkä vähän liian monesta asiasta viime aikoina.

Täältä muuten pääsette lukemaan aiemmat juttuni aiheesta.

No ferritiinit olivat nousseet 32,6. Eli yli tuplaantunut joulukuun mittauksesta. Aivan loistavaa! Sideral Forte ei mulla niitä nostanut, Obsidan ei sopinut vatsalle, mutta nykyinen Ferrodan joka toinen päivä otettuna sopii. Ainut miinuspuoli on se, että aina silloin tällöin unohdan sen ottaa. Suurin vaikutus lienee tuolla keltarauhashormonilla ja sen vuotojen vähentävällä vaikutuksella.

Mutta miten muuten olen tukenut sitä, että ferritiini- ja keltarauhasarvot nousisivat?

Olen kiinnittänyt huomiota suolistoni hyvinvointiin. Tämä on hurjan tärkeää, ei vain ravintoaineiden imeytymisen kannalta, vaan hormonituotantomme kannalta. Suolistolla on merkittävä rooli hormonituotannossamme (mm. keltarauhashormonin tuotannossa ja ylimääräisen, käytetyn estrogeenin poistamisessa) ja koska itselläni todettiin keltarauhashormonivaje, on suoliston hyvinvointi varsinkin nyt äärimmäisen ajankohtaista. Vaikka keltarauhasta otankin purkista, niin jossain vaiheessa ajattelin tuosta luopua. Silloin toivottavasti on tilanne, että a) ferritiinien nousu on vähentänyt vuotoja ja b) keltarauhastuotantoni on kohentunut (toki ikä vaikuttaa tähän merkittävästi).

Millaista ruokavaliota suosin? Lempeää, mutta mahdollisimman puhdasta. Monipuolista, mutta ei liian rajoittunutta. Sellaista, joka saa mulle hyvän olon päästä varpaisiin. Pääosin itse valmistettua, sillä haluan nähdä mitä syömääni ruokaan tulee. Myös ruoan valmistusmenetelmät ovat kotikeittiössä aivan eri kuin useissa teollisesti valmistetuissa ruoissa. Prosessoidut ruoat ovat silloin tällöin ok, mutta sisältävät melko usein ei suoliston hyvinvointia tukevia kovia rasvoja, liiallista suolaa tai lisäaineita. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan…millainen olo mulla on tietyn aterian jälkeen kertoo paljon, kuten myös se, millainen energia päivän mittaan on. Vinkkinä ruokapäiväkirjan pitäminen viikon ajan. Lisää aina aterian jälkeen olotila ja myös illalla arvio kokonaisjaksamisesta päivän mittaan.
Yksi suolistoon ja hormonitoimintaan haitallisesti vaikuttava aine on sokeri (myös valkoisten viljojen myötä) ja verensokerin radikaalit vaihtelut. Karkkia, pullia tms. tulee syötyä harvoin, mutta aina silloin tällöin. Tässäkin kohtuus kaikessa. Mitään en itseltäni kiellä, mutta pyrin suosimaan sellaisia ruokia, jotka saavat olon hyväksi. Sokeri ei sitä tee, muuta kuin hetkellisesti. Myös viljat ollaan kokolailla korvattu täysjyväviljoilla, jotka ovat suoliston herkkua.

Kasviksia ja marjoja olen syönyt aina paljon, mutta nyt tuntuu, että olen lisännyt niidenkin määrää. Suolistobakteerit rakastavat kuitupitoisia kasviksia ja marjoja. Me naiset helposti vähennämme rasvaa tällä iällä (ennen vaihdevuosia), kun estrogeenin lisääntyminen (progesteronin vähentyminen) saa helposti massun seudun pöhöttämään. Pehmeät rasvat ovat kuitenkin tuikitärkeitä kehomme toiminnalle ja vaikuttavat suotuisasti hormonitoimintaan.

Alkoholi on kuin sattumalta jäänyt pois tai vähentynyt radikaalisti. Siinä missä vielä pari kolme vuotta sitten avattiin liki joka viikonloppu viinipullo kotona, enää tulee avattua vain harvoin. Tämän vuoden puolella ei olla taidettu kotona avata kertaakaan viinipulloa. Mulla saattaa jo yksikin lasillinen saada yösykkeet huitelemaan pilvissä, joten mieluummin keskityn palauttaviin yöuniin kuin väsyneisiin aamuihin.

Suoliston kuntoon vaikuttaa ruokavalion lisäksi stressinhallinta. Jos sun kehosi on koko ajan pakene tai taistele -tilassa, on suolisto jo valmiiksi juntturassa eikä toimi niin kuin sen pitäisi. Varsinkin kiireisinä aikoina elämässä, ja muutenkin, on hyvä rauhoittaa ruokahetki.

Olen liikkunut itseäni kuunnellen. Ei enää niitä ”Tälle viikolle tavoitteenani on juosta 50 km, maksoi mitä maksoi”. Lääkäri oli sitä mieltä, että yksi ferritiiniarvojani entisestään laskenut asia oli se, että kun huomasin kunnon huonontuvani, lisäsin juoksumääriä ja -tahtia. Mikä kulutti rautavarastoja entisestään. Nyt liikun noin 4-5 krt viikossa, joista vain 2-3 sykettä nostavasti. Ja kuten totesin, aina itseäni ja omaa olotilaani kuunnellen. Toki, jos se sisäinen ääni sanoo neljättä päivää putkeen, että valitse Australian Rajalla -ohjelma lenkin sijaan, tiedän että sitä ei kannata kuunnella. Nimittäin liikunta sopivassa määrin lisää hormonituotantoa ja vähentää stressiä.

Olen pitänyt huolta palautumisestani. Jossain vaiheessa meinasin heittää Ouralla vesilintua. Nyt tullaan toimeen tosi hyvin ja vaikka oma olotilani kertoo ensi kädessä sen, missä mennään, on Oura yleisesti ottaen samaa mieltä. Olen panostanut rajojen asettamiseen ja vähentänyt ihan huikeasti kuormittavan työn tekemistä iltaisin ja viikonloppuisin. Meditoin 3-4 krt / viikossa ja teen tietoisesti töitä positiivisten vireen eteen. Tietyssä mittakaavassa stressi on eteenpäin vievää, mutta olen opetellut palautumaan myös ns. positiivisesta stressistä. Nukun tällä hetkellä keskimäärin 7 h 45 minsaa yössä ja herään ilman herätyskelloa aamuisin. Yleensä virkeänä, mutta ihmisiähän tässä ollaan, joten monta muuttujaa on matkassa 😉

Kokonaisuus, se on se mikä ratkaisee. Se, mitä mä teen oman hormonituotannon ja ferritiiniarvojen ylläpitämiseksi toimii mulle. Me ollaan jokainen yksilöitä ja se, mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi kaikille. Kokeilemalla ja tunnustelemalla selviää. Vitamiineja syön tällä hetkellä purkista harvoin. Mulla oli D-vitskut ylärajoilla ilman lisävitamiinin syömistä. Sinkkiä otan välillä kuuriluontoisesti ja magnesiumia joskus iltaisin. Uskon, että monipuolinen ruokavalio on tässäkin paras apu, mutta toki vitamiinien (varsinkin D:n) mittaus kannattaa aina!

Edelleen allekirjoitan väitteen, että on ihan superkivaa olla nainen ♥ Onneksi tajusin mennä mittauttamaan ferritiinin, mikä sai aikaan sen, että selvitettiin myös syy alhaisen ferritiinin taustalla. Jotkut pitävät ferritiinijuttuja trendihömpötyksinä, mutta niin kauan kuin sinulla itsellä ei ole kokemusta jostain, niin ole kiltti ja älä lähde arvostelemaan. Mä olen yleensä ollut tosi energinen, iloinen ja aikaansaava. Syksyllä 2020 tunsin itseni tämän tästä alavireiseksi, väsyneeksi ja ”en omaksi itsekseni”. Hengästyneeksi ja kipuiseksi. Aamuyöstä heräileväksi.

Niin kuin kerroin aiemmassa postauksessa, niin tuo oli se mielentila, jossa päätin lifestyle-bloginkin vaihtamisesta ruokablogiksi. Tunsin, että jonkun oli elämässä muututtava. Kun tuo jokin muuttui, kun sain tietää, että ”oireilleni” oli oikea syy elämä lähti samantien nousuun. Rautavalmisteet ja keltarauhashormoni tekivät toki sitten vielä sen, että arvot ovat nousseet kohisten nousseen olotilan kanssa.

Tänä keväänä olen tuntenut oloni taas omaksi itsekseni. Ja se jos mikä on ihanaa! ♥ Jos teilläkin on epämääräisiä oireita (jotka itse laitoin pre-menopaussioireiksi ennen ferritiinimittausta), niin käykäähän mittaamassa ferritiini. Alhainen ferritiini aiheuttaa samoja oireita kuin matala progesteroni, joten jos ferritiinit ovat kunnossa, niin sitten kannustan käymään keltarauhashormonimittauksessa. Ja tokihan ne molemmat kantsii mitata, mikäli epäilee ko. arvojen mataluutta.

AURINKOA VIIKKOONNE TOIVOTELLEN,

PS. sain kyselyä esikoisen vaihtarivuodesta. Siitä tulossa juttua lähiaikoina!


keskiviikko 16. maaliskuun 2022

Kasviskeskiviikko: Raikas tabbouleh-salaatti

HEIPPAHEI

ja ihanaa keskiviikkoiltaa! Se on jännä juttu, miten taas tänään tuntui siltä, että kun maailma myllertää, niin universumi hellii. On hellinyt jo pitkään näillä huikeilla kevätkeleillä. Kesää kohti vahvasti mennään.

Viikonloppuna tabboulehia tehdessäni tuli väistämättä mieleeni, kuinka tuo käy ihan mielettömän hyvin kesällä grillatun lampaan tai muun lihan kanssa. Sen raikkaus tasapainottaa ja toisaalta bulgur tuo siihen täyteläisyyttä.

Dubaissa mun ruokavalinnat osuvat tabboulehin lisäksi usein fattoush-salaattiin, mutta sitä en ole ikinä koittanut tehdä itse. Tabboulehia on tullut tehtyä aina vuoden 2018 Dubain reissun jälkeen toisinaan. Dubaissa olen saanut tabboulehia, jossa persilja on pääosissa ja toisaalta tällaista nyt tekemääni versiota, jossa bulgur on pääosissa. Molemmat ovat hyviä ja itse asiassa sen täyttävän pihvin kanssa laittaisin version, jossa persilja on pääosissa.

Jossain versiossa olen saanut tabboulehia punasipulisilpulla höystettynä. Usein siinä on ollut myös ihana valkosipulin maku. Tällä kertaa mä en laittanut punasipulia enkä liiemmin valkosipuliakaan, vaan menin versiolla, jossa maistui reilusti sitruuna ja jossa bulgurin määrä teki sen, että täytti perheen miesväenkin…siis sen yhden miehen 😀

Tabbouleh menee sellaisenaan, mutta mä paistoin sen lisäksi hieman pannulla valmiita pitaleipiä, joita dipattiin hummukseen. Pitaleivät ovat muuten parhaita itse tehtyinä. Mä teen ne tällä vanhalla reseptilläni.

Tabbouleh-salaatti

2 dl bulguria
2 nippua persiljaa
1 nippu minttua
3 tomaattia
0,5 kurkku
1 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
mustapippuria
ripaus suolaa

1. Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pienistele tomaatit ja kurkut pieniksi kuutioiksi, sekoita jäähtyneen bulgurin kanssa
3. Sekoita joukkoon pienistelty persilja- ja minttuhake
4. Sekoita keskenään sitruunan mehu, oliiviöljy, mustapippuri ja suola
5. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään 30 minuutiksi (tai jopa seuraavaan päivään, jolloin on parasta!)

Huom! Tarjolle ei tarvitse laittaa mitään höysteitä, mutta mä laitoin valkosipulista minttujugurttia.

Nyt kone kiinni ja äänikirjaa kuuntelemaan. Huomasin, että Lucinda Rileyltä oli tullut taas uusi äänikirja. Ne on vaan takuuvarmoja. Vinkkinä myös Lisa Jewellin kirjat, joista nyt viimeisimpänä kuuntelin Näkymättömän tytön.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 29. joulukuun 2021

Appelsiini-raakasuklaakakku

MOIKKAMOI

ja hitsivie; unohdin melkein laittaa teille tulemaan tämän kovin jouluisissa puitteissa kuvatun appelsiini-raakasuklaakakun ohjeen. Kakun tein jo pari kolme viikkoa sitten, mutta unohtui laittaa se tänne joulunalushässäkässä 🙂

Pidempään mukana olleet tietävätkin, että mulla oli taannoin parin vuoden pätkä, kun jätin kaikki normiherkut liki kokonaan pois ja keskityin raakaherkkuihin. Keskityin niihin siinä mittakaavassa, että söin itseni raakasuklaata sun muita täyteen. Eivät enää maistuneet. Tänä vuonna on tullut jälleen pikkuisen tehtyä raakaleivonnaisia ja kun maltillisesti niitä tekee, niin mikäs siinä. Ei kyllästy.

Yleinen harhakuva, johon olen törmännyt raakaleivonnaisten kanssa on ”No niitähän voi syödä mielin määrin, kun ovat niin terveellisiä.” Mitään ei kannata syödä ylenmäärin, ei edes raakaleivonnaisia. Usein ne sisältävät melkoisesti rasvaa (kookosöljy mielletään kovaksi rasvaksi, vaikka on suolistoystävällisempi kuin monet muut kollegansa) eikä hunaja tai muut makeutusaineetkaan liiallisena käytettynä hyvää tee.

Mutta silti raakaleivonnaisissa on usein puhtaita aineita, jotka ainakin itselleni tuntuvat sopivan. Mielelläni käyttäisin muitakin pähkinöitä kuin cashewpähkinöitä, mutta kurkku alkaa kutiamaan niin herkästi, että en juuri ole uskaltanut testailla.

Vaikka tämä appelsiini-raakasuklaakakku hivenen jouluinen onkin, niin se menee myös muutenkin. Halutessaan voi jättää esim. kanelin pois. Inspiraatioon kakkuun sain täältä.

Appelsiini-raakasuklaakakku

Pohja
1 dl cashewpähkinöitä
1,5 dl manteleita
7 medjool-taatelia kivet poistettuna
1 tl chiasiemeniä
1 rkl luomukookosöljyä (sulana)
1 rkl raakakaakaojauhetta
2 tl kanelia

Täyte
2,5 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
1 appelsiinin mehu
1 rkl luomukookossokeria
1 rkl luomukookosöljyä
0,5 rkl kurkumaa

Kuorrutus
2 rkl pehmennyttä luomukookosöljyä
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl luomukookossokeria

1. Surauta pohjan ainekset blenderissä sekaisin (huom. hyvin…ks mun pohjaa ja kokonaista mantelia :D)
2. Painele 18 cm irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, laita täytteen teon ajaksi pakkaseen
3. Blendaa täytteen aineet sekaisin kuohkeaksi ja nostele irtopohjavuokaan, laita tekeytymään pakkaseen
4. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja kaada appelsiinitäytteen päälle, laita tekeytymään pakkaseen noin tunniksi. Ota sulamaan noin 0,5 tuntia ennen tarjoilua

Nyt saunaan ja sitten iltaruoan valmistuksen pariin. Aikataulu on heittänyt vähän häränpyllyä, mutta ei haittaa. Ensi viikolla paluu tuttuun ja turvalliseen ❤️

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Muita raakaleivonnaisia vuosien varrelta löydätte täältä.


perjantai 10. syyskuun 2021

Applesiinisuklaa-Snickers

HEIPPAHEI

ja voihan perjantai! Olenko ainoa, kenestä tuntuu, että on koko ajan joko a) perjantai tai b) maananatai? Edessä on tyttöjen viikonloppu ensinnäkin omien tyttöjen kesken ja huomenna saan kolme ihanaa ystävää kylään. Tänään iltaruokana toimii uuniperunat & salaatti. Huomiselle haaveissa on haudutella intialaista currya pitkään ja hartaasti sekä ehkä pyöräyttää nopeasti vielä dal siihen lisäksi. Naanleipiä, riisiä ja mangolassia unohtamatta.

Katsoin säätiedotusta ja sääkin näyttäisi tukevan syyshyggeä ja lempeän mausteisia makuja. Joten ei muuta kuin kynttilänvaloa, tilkka lasiin kuplivaa ja iloisia naisia pöydän ympärille.

Kerroinkin IG:n puolella taannoin, että meillä eletään perheessä tietynlaista murrosvaihetta ruokailujen suhteen; itsellä kaipuu puhtaisiin makuihin, kasvisruokaan ja kaikkeen hyvinvointiani tukevaan on nostanut päätään aiempaa vahvemmin. Jopa siinä määrin, että parina kolmena päivänä viikosta teen muulle perheelle ruokaa, jota en itse syö. Ei niin mitään järkeä 😀 Mutta katsellaan rauhassa mihin suuntaan mennään. Meillä aiemmin ah niin kasvisruokamyönteiset lapset ovat menneet takaisin kohti niitä normikotiruokia nakkikastikkeineen, lihamurekkeineen ja broilervuokineen.

Eikä niissäkään mitään vikaa ole, itse vain valitsen tällä hetkellä mieluummin muun vaihtoehdon sen suhteen, mikä tukee parhaiten mun jaksamista ja energiaa. Virkistää eikä väsytä.

Meidän fuusiokeittiössä leivottiin yksi päivä porukalla. Lapset tekivät cake popseja ja itse appelsiinisuklaa-Snickers paloja. Fuusiokeittiössä muuten porisi myös yhtenä iltana lapsille suklaamannapuuroa ja itselleni kaurasuurimopuuroa. Fuusiokeittiössä sallitaan kaikkien mieliteot 🙂

Applesiinisuklaa-Snickers

Pohja
2 dl cashewpähkinöitä (huom! mä olen allerginen maapähkinöille,
mut jos sä pystyt käyttämään niitä, niin käytä 🙂
1 rkl pellavansiemeniä
8 medjooltaatelia kivet poistettuna, pilkottuna
1 dl mantelijauhetta
3 rkl sokeritonta maapähkinävoita (käytin Urtekramin)
kookosöljyä

Täyte
2 (á 36 g) raakasuklaapatukkaa
2 (á 36 g) appelsiiniraakasuklaapatukkaa

Päälle
maapähkinärouhetta tai kookoslastuja

1. Blendaa pohjan kaikki muut aineet keskenään, paitsi kookosöljy (saa jäädä rouheaksi)
2. Lisää pikkuhiljaa sulatettua kookosöljyä, kunnes saat massan, joka pysyy kasassa
3. Painele massa leivinpaperin päälle ja lisää vesihauteessa sulatetut suklaat, koristele joko maapähkinärouheella tai kookoslastuilla (huom! voit tehdä levyn sijaan myös patukoita)
4. Laita jääkaappiin/pakkaseen tekeytymään hetkeksi, kunnes suklaa on kovettunut

Pieni pala riittää ja maistuu niin hyvälle! Pidempään mukana olleet lukijat muistanevatkin kun hurahdin täysin raakaleivontaan. Se raakaleivonta alkaa taas olemaan lähellä sydäntäni. Raakakakku yms -reseptejä vuosien varrelta löydätte tämän linkin takaa.

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


lauantai 04. syyskuun 2021

Lauantai-illan lämmittävä 5 minuutissa valmistuva soppa

HELLUREI!

Ja mitä ihaninta lauantai-iltaa ❤️ Tämä mökkihöperö on vieläkin syväjäässä. Vaikka on käyty saunassa ja vaikka on syöty lämmittävää soppaa. Pohjoistuuli iski niin navakasti luihin ja ytimiin, että kevyttoppapuvussa (kyllä!) puolukoita poimiessani mietin kelin lähentelevän jo varsin marraskuisia kelejä.

Ehkä ylämäkivedot tuovat helpotusta syväjäähän 😀

Jälleen kerran tänään olin tilanteessa, jossa piti nyhjäistä tyhjästä mökiltä kotiin tullessamme. Ja mielellään niin, että ruoka olisi jo valmista. Miehen golftreffit ja omat treenit rajoittivat sen verran, että mitään liian raskasta ei viitsinyt syödä. Sellaista nopeaa, johon yleensä luottopikaruoka pestopasta sopii.

Syysillan lämmittävä soppa syntyi viidessä minuutissa. Sitä tuli niin reilusti, että riittää ensi viikolle parille päivälle lounaallekin.

Oletteko te muuten kuulleet, ettei bataattia saisi syödä raakana? Mä olin pitkään tuossa uskossa, kunnes juttelin erään ravintoterapeutin kanssa. Tuo luulo taitaa olla tullut siitä, että jamssia, joka yleensä sekoitetaan bataattiin ei suositella nautittavan raakana. Bataattia voi siis syödä raakana, mutta sen sulattaminen vaatii suolistolta himpun verran enemmän.

Viiden minuutin bataatti-paprikakeitto

1 keskikokoinen luomubataatti kuorittuna ja pilkottuna
1 keltainen paprika siemenet poistettuna
1 pieni keltasipuli kuorittuna ja palasteltuna
1 valkosipulin kynsi kuorittuna
1 limen mehu
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
1 tkl (230 g) kikherneitä valutettuna & huuhdeltuna
2 tl misotahnaa
2 tl inkivääriä soseutettuna
1 tl tabascoa
2 rkl extraneitsytoliiviöljyä
loraus hunajaa
suolaa
pienen pieni punainen mieto chili
(vettä)

Tarjoiluun: kookosmaitoa, vähähiilarista leipää tai siemennäkkäriä, lehtipersiljaa tai korianteria, chilirouhetta, paahdettuja kookoslastuja

1. Soseuta ainekset tehosekoittimessa, passaa vedellä koostumus
2. Lämmitä kattilassa, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita
3. Nauti ❤️

Tämä keitto ei ole suolistolle kaikista hellin, kiitos kikherneiden, raakojen sipuleiden ja bataatin. Joten jos sinulla on suolisto herkillä, niin maltillisesti, eiks ni?

Nyt sinne ylämäkivetoihin, josko veri lähtisi kiertämään myös varpaisiin asti 😉

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,