maanantai 11. helmikuu 2019

Gluteeniton & (valko)sokeriton mustikkatorttu

MOIKKAMOI

ja mitä mainiointa maanantaita! Heh, kerrankin maanantai on oikeasti tuntunut maa-nan-tail-le. Alkaen ihan siitä, kun jäimme esikoisen kanssa autolla jumiin meidän pihaan. Kiire oli melkoinen ja kummityttökin odotti kyytiä kouluun. Onneksi meni eräs setä koiriensa kanssa juuri ohi ja tarjoutui työntöavuksi. Muutenkin päivä on ollut varsin tapahtumarikas. Jatkanut sellaista maanantain voittokulkua. Mikäli sitä voittokuluksi voi oikein sanoa. Jos jotain positiivista, niin ei käy ainakaan aika pitkäksi, kun saa koko ajan olla vähän varpaillaan ;)

Taannoin esittelemäni gluteeniton & (valko)sokeriton porkkanakakku sai hyvän vastaanoton ja vastaavanlaisia reseptejä toivottiin lisää. Saamanne pitää. Viime perjantaina keittiössä hösätessäni kehittelin iltapäiväkahvihetkeen mustikkatortun. Tällä kertaa päälliseen ei löytynyt jääkaapista tuorejuustoa, joten päällyseksi vatkasin jähmettyneestä kookosmaidosta vaahdon. Jonka makeutin hunajalla. Myöskään ananasmurskaa ei ollut laittaa tortun pohjaan, joten korvasin sen ylikypsällä banaanilla.

GLUTEENITON JA VALKOSOKERITON MUSTIKKATORTTU

Pohja
2 dl gluteenittomia jauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 banaani muussattuna
0,5 dl luomu kookossokeria
2 munaa
0,5 dl leivontaöljyä
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 isoa porkkanaa raastettuna
ripaus suolaa
desi jäisiä mustikoita

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita kuiviin aineisiin loput ainekset
-kaada leivinpaperilla vuoratun uunivuoan pohjalle
-paista 175 asteessa noin puoli tuntia
-anna jäähtyä ennen täytteen levittämistä

Täyte
1 prk jääkaappikylmää kookosmaitoa
loraus hunajaa
-vaahdota kookosmaidon jähmettynyt osa
-lorota hunajaa siihen pienissä erissä ja maista aina makeus
-levitä veitsellä jäähtyneen pohjan päälle

Koristeluun: kuivattua mansikkaa ja tuoretta minttua

Niin kuin porkkanakakku, niin myös tämä mustikkatorttukin oli vielä parempaa seuraavana päivänä, kun oli oikein mehustunut jääkaapissa.

Kirjoituspuuhissa, siinä menee tämä maanantai. Huomiselle on luvattua aurinkoa, niin silloin on hyvä pitää kuvauspäivä. Nyt kuppi kahvia ja raakasuklaapatukka. Yleensä syön vain palasen raakasuklaapatukasta, mutta tämä kyseinen maanantai vaatii ehdottomasti koko patukan :D

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


torstai 31. tammikuu 2019

Ihanan illan gluteenittomia herkkuja

HEISSANSAA!

Ei siitä ole kuin muutamia hassuja vuosia, kun stressasin aina, jos kylään tuli joku ihanista ystävistä, kenellä oli jokin ruoka-aineallergia. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu ihan höhlältä, sillä monet reseptit pystyy täysin tekemään gluteenittomina/maidottomina/laktoosittomina. Kiitos laajentuneen tuotevalikoiman kaupoissa. Osaksi kiitos myös sen sisäisen kokeilunhaluisen minäni, joka haluaa nähdä miten nuo harvemmin keittiössäni nähtävät tuotteet toimivat yhteen.

Enää en stressaa, vaan nautin ystävien kestittämisestä täysin. Oli kyse sitten mistä ruoka-aineallergioista tahansa. Yleensä pyrin tekemään kaikki tarjottavat niin, että ne käyvät kaikille pöydän ääressä istuville. Viime sunnuntaina saimme rakkaan ystäväperheen kylään ja koko pöydän herkut menivät niin keliaakikolle kuin meille muillekin. Tosin viime tingassa esikoinen pyöräytti vielä kermaviilidipin enkä ole kyllä ihan satavarma onko se gluteeniton.

Ihanan illan kruunasi tietysti vieraat, mutta myös tarjottavat menivät nappiin. Mikäli jääkaappiin vierailun jälkeen takaisin laitettavien ruokien määrää katsoo :)

Suolaisia tarjottavia edustivat hummusdippi (kaupan valmis, Sevan -merkkinen on mun mieleeni), porkkanat, kurkut ja retiisit. Juustoportin Viinitarhurin juusto, gluteenittomat suolakeksit (Schär), viikunat ja viinirypäleet. Hamppusnacksit, cocktailkurkut ja oliivit. Sekä gluteeniton suolainen piirakka.

GLUTEENITON SUOLAINEN PIIRAKKA

1 Vuohelan valmispiirakkapohja

Täyte
1 parsakaali
aurinkokuivattuja tomaatteja
pieni punainen paprika
pieni punasipuli
fetajuustoa
2 dl kermaa
2 munaa
ripaus suolaa
mustapippuria

-sulata piirakkapohja ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
-pienistele päälle parsakaali, paprika, aurinkokuivatut tomaatit ja punasipuli
-sekoita kerma, munat, fetajuusto murusteltuna ja mausteet
-kaada piirakan päälle
-paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 40-45 minuuttia

Pari kertaa olen tehnyt gluteenittoman piirakkapohjan itse suolaisiin piirakoihin ja voi jösses – harvoin mulla menee hermot, mutta tuossa touhussa on mennyt. Mun piirakkapohjani ovat olleet jotenkin tosi vaikeasti käsiteltäviä :D Tuo Vuohelan Herkun piirakkapohja on ihana, niin helppo käsitellä ja aivan mielettömän hyvänmakuinen. Koostumuskin on täydellinen!

Eilen esittelemäni gluteenittoman porkkanakakun lisäksi suut laitettiin makeaksi lakritsitaateleilla, pensasmustikoilla, mulperinmarjoilla ja vadelmaraakasuklaakakulla. Ennen kuin kerron teille ohjeen tuohon taivaalliseen raakasuklaakakkuun, niin on pakko jakaa taas yksi ”lasten suusta” kommentti. Vaikkei meidän lapset enää niin spontaanisti heittelekään hellyttäviä juttuja, niin nauraa saa senkin edestä. ”Äiti, miksi sen mulperrin pitää tehdä tollasia marjoja…eiks ne laukut riitä?” :D

Vadelmaraakasuklaakakun tein samalla ohjeella kuin taannoin superhyvän mintturaakasuklaakakunkin (jonka alkuperäinen ohje on muuten täältä). Vaihdoin vain mintturaakasuklaan vadelmaraakasuklaaksi ja jätin pohjasta rusinat pois. Lisäsin taateleiden määrää hieman. Ja hei, niin hyvää ja pieni pala riittää!

VADELMARAAKASUKLAAKAKKU

Pohja
3 dl pähkinöitä
2,5 dl taateleita
1 dl raakakaakaojauhetta
3-4 rkl vettä

Täyte
n. 90g  vadelmaraakasuklaata
(itse käytin kolme Puhdistamon vadelmaraakasuklaapatukkaa)
n. 2 dl kookoskerman jähmettynyttä osaa
2 rkl kookosöljyä
3-4 rkl raakakaakaojauhetta
1 tl vaniljajauhetta
7 taatelia

– tee ensin pohja. Jauha pähkinät blenderissä sekaisin. Lisää taatelit ja raakakaakaojauhe ja blendaa tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa vettä, helpottaa blendaamista Vuoraa n. 20 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla ja levitä pohjan massa vuokaan. Kelmuta ja laita jääkaappiin odottamaan.
– valmista seuraavaksi täyte. Sulata vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kookoskerma, kookosöljy sekä pilkottu raakasuklaalevy. Sekoittele koko ajan.
– laita täyte blenderiin ja lisää sekaan raakakaakaojauhe, vaniljajauhe sekä taatelit. Blendaa tasaiseksi. Levitä täyte pohjan päälle ja nosta jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Koristele esim. kuivatuilla vadelmapaloilla!

Pitäisi taas aktivoitua kutsumaan ystäviä kylään useammin!
Suloinen sunnuntai-ilta muuttui kyllä moninverroin suloisemmaksi, kun sai parantaa maailmaa neljän tunnin ajan saman pöydän ääressä ♥ 

KIVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 20. tammikuu 2019

Sokeriton tammikuu – huikeita muutoksia vain 20 päivässä

MOIKKULIMOI SUNNUNTAI-ILTAAN!

Ja voi ei, tuo otsikko kuulostaa muuten ihan ostos-tv:n mainoksen teaserilta. So sorry. Tässä tapauksessa se otsikko onneksi pitää täysin paikkansa eikä ole kyse katteettomista lupauksista. Olenkin kertonut teille (tämän tästä, ehkä liiankin usein) siitä, kuinka energiaa on piisannut tammikuun (valko) sokerittoman ja tipattoman ansiosta. Lähinnä kyllä syytän tuota ensimmäistä, en niinkään jälkimmäistä. Ja totuuden nimissä tammikuussa on kyllä tullut liikuttuakin monipuolisesti, joten ehkä nämä havaitsemani muutokset ovat kaikkien yhteissumma.

Selluliitti on vähentynyt merkittävästi ja iho on kiinteytynyt

Tiedän, että tämä sellujuttu on vähän gross, mutta koska aika usein blogit ovat kiiltokuvamaisia, niin itse ajattelin omalla kohdallani tuon illuusion karistaa heti ensi kättelyssä. 40 vuotta täytettyäni huomasin, että vaikka ylipainoa ei ole, niin iho alkoi olemaan hieman muhkurainen. Ei pahasti, mutta sillain että ihan varmasti valojen ollessa epäsuotuisat reisissäni ja vatsassani näkyi pientä muhkuraa. Näiden parin kolmen vuoden aikana muhkurat ovat näkyneet vielä selvemmin.

Muistan jostain lukeneeni, että sokeri haittaa elimistön kollageenituotantoa. Eli suomeksi sanottuna vanhentaa ihoa ennen aikaisesti. Senpäs takia sokeriton elämä olisi pitänyt ottaa jo aiemmin haltuun. Silloin kun kollageenintuotanto oli huipussaan. Elin vuosikaudet sokerikoukussa. Vasta viimeisten muutamien vuosien aikana olen oppinut elämään arjessa ilman sokeria. Herkutella saa, mutta ei siinä määrin, missä joskus herkuttelin. Silloin kun asuin Makuunin yläkerrassa ja Makuunin työntekijät moikkailivat mulle ruokakaupassakin.

Muistanette, että kollageenin tuotanto loppuu, kun täyttää 40 vuotta. Sen takia otan joka aamu kollageenia jauheena. Jos söisin samaan aikaan päivän mittaan paljon sokeria, niin heittäisin rahaa suoraan kankkulan kaivoon. Miksi syödä kollageenia buustaavaa kallista jauhetta, jos vähentää sen vaikutusta mättämällä itseensä salmiakkipääkalloja? 20 päivässä varsinkin reisien muhkurat ovat kiinteytyneet niin, että niitä ei edes juurikaan huomaa. Vatsassa sama tilanne. Enpä olisi uskonut, että sokerittomalla on näin huikeita vaikutuksia. En muista lainkaan tällaista seikkaa aiemmilta vuosilta.

Turvotus on vähentynyt

Se itse asiassa lähti jo ensimmäisellä viikolla niin, että huomasin vyötäröni. Vatsassani ei asunut enää jalkapallon sukulaista kumpuineen, vaan vatsa on se tuttu ja turvallinen. Vaikkei mulla ole mitään suolisto-ongelmia ollutkaan, niin silti olen (varsinkin tiettyyn kuukauden aikaan) näyttänyt kolmannella raskauskuukaudella olevalta.

Iän myötä leukaperiin on tullut turvotusta (tai ihon veltostumista?) ja se ei ole vielä kaikki lähtenyt. Eikä sen tarvitsekaan. Ulkoiset seikat kun ovat mukava lisä sokerittoman ja tipattoman sisäisiin vaikutuksiin. Sellaisia, joita ei edes osannut välttämättä odottaa, mutta jotka otetaan mielihyvin vastaan :)

Vaatteet tuntuvat hyviltä päällä

Veikkaan, että siellä ruutujen toisella puolella ei ole ainuttakaan (nais)ihmistä, joka ei olisi joskus ihistellyt vyötäröstä tai reisistä puristavien vaatteiden kanssa. Mikään ei ole inhottavampaa kuin housut, jotka kirraavat vyötärön kohdalta. Havahduin syksyllä, että vaikka liikun reippaasti, niin aineenvaihduntani oli hidastunut. Painoa tuli muutamia kiloja (en siis käynyt puntarilla, vaan mututuntumalla) ja housut eivät enää istuneet niin hyvin kuin aiemmin. Terveelliset elämäntavat ovat buustanneet aineenvaihduntani käyntiin niin, että aiemmin kiristäviin housuihin tulee sujahdettua tuosta vaan!

Syvän unen määrä on lisääntynyt

Se, että herää virkeänä aamulla kahdeksan tunnin yöunien jälkeen on luksusta. Katsoin viime vuoden lukemia ja syvää unta oli tullut keskimäärin kaksi tuntia yössä. Tammikuun enkka on neljä tuntia yössä ja liki aina tuo syvän unen osuus on ollut yli kolme tuntia. Nukahtaminen iltaisin on ihanaa, mutta yhtä ihanaa on herääminenkin. Virkeänä herääminen.

En tiedä onko se joku tämän ikäisen naisen hormonien ja alkoholin kemiallinen reaktio, mutta viimeisen vuoden aikana olen saattanut voida huonosti jo yhden kuohuviini/punaviinilasillisen jälkeenkin. Heräillyt yöllä tämän tästä ja nukkunut koiran unta aamuun. Herännyt päänsärkyyn ja sellaiseen kokonaisvaltaisesti pökkelöön oloon. Ja tosiaan ihan vain yhden lasillisen jälkeen. Nyt on unet maistuneet ja nukun kuin tukki!

Olen oppinut syömään

Ongelmani on ollut se, että ruokavälit ovat olleet aivan liian pitkät. Tammikuussa olen rytmittänyt ateriat niin, että kunnon nälkää ei ole ehtinyt tulla. Tämä taas on saanut aikaan sen, että makeanhimo on loistanut poissaolollaan. Yleensä aina sokerittoman tammikuun aikana olen ollut repsahtaa ainakin pari kertaa. Nyt ei ole käynyt kertaakaan edes mielessä. Se, että syö monipuolisesti ja saa ravinnosta tarvittavat vitamiinit saavat kropan mieliteot kuriin.

Energian lisääntyminenkin varmastikin johtuu ruokavälien lyhenemisestä. Siitä, että ei tule ähkyjä ja vastaavasti jäätäviä nälkäkuolemia. Vaan päivät on kulunut tasaisesti kylläisenä. Varsinkin iltapäivisin töissä tämän huomaa. Ei tule niitä väsynotkahduksia.

Varpaat ja sormet eivät enää palele vanhaan malliin

Olen ollut armoton vilukissa. Aina villasukat jalassa. Yötä päivää. Lenkilläkin lapaset kädessä. En tiedä, vaikuttaako sokeri miten verenkiertoon, mutta tätä nykyä varpaissa ja sormissa kiertää veri. Voi toki olla, että lisääntyneellä venyttelylläkin on tähän osansa. Erittäin tervetullut muutos!

Jos 20 päivän jälkeen olo on näin hyvä, niin miksi lopettaa kaikki hyvät elämäntavat tammikuun jälkeen? Jep, juuri tänään viimeksi puhuimme, että emme olekaan lopettamassa tänä vuonna tätä tipatonta ja sokeritonta tammikuun loppuessa. Tämä ihana elämäntapa kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Miehellä on ollut tipaton kanssani, mutta sokerittomani hän on kuitannut sokerit on – kuurilla :D Mihin näemmä kuului juuri runebergin torttukin. Aiemmin olisin kärvistellyt tässä vieressä sohvalla, mutta nyt ei tunnu missään. Ehkä se hyvänolon määrä kompensoi kaikki mieliteot.

Mites siellä sujuu sokerittomat ja tipattomat? Oletteko voineet hyvin? Vaikka olen vähän näitä kaiken maailman kuuriluontoisia juttuja vastaan, niin kyllä nyt täytyy sanoa, että tämä tonton -tammikuu on ollut ihan huippu. Jatkossakin, kun muistaisi tämän hyvän olon, joka kumpuaa jostain tuolta sisältä. Sen, joka saa jokaisen päivän tuntumaan ikään kuin seikkailulta, johon lähtee intoa puhkuen. Jopa huomisen maanantain 

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

 

PS. Kuvissa näkyvien granolakuppien resepti löytyy täältä!