tiistai 24. heinäkuu 2018

Mökkipuuhia

ILTAA IHANAT!

Pikaisesti tulin tallentamaan muistoja tänne sähköiseen mökkipäiväkirjaani ennen saunaan menemistä :) Sellaisia, joihin palata talven pimeillä. Ja toki lähettelemään mökkiterkkuja teille myös ♥ Tänään on ollut puuhapäivä. Itse skrapasin kesähuoneen ulkopuoliset puuosat hilseilevästä maalista ja maalasin ne valkoiseksi. Mies öljysi laiturin. Pari päivää sitten teimme klapeja loppukesän tarpeisiin. Siinä puuhastellessa mietin, että nämä ovat sellaisia juttuja, mitä ei tule ajatelleeksi kun käy vain vierailemassa mökillä.

Silloin taannoin, kun bruukkasimme käydä vanhempieni mökillä ei sitä ajatellutkaan, että kuinka paljon iskä ja äiti teki töitä sen eteen, että mökillä oli kiva olla. Oli puita, joilla lämmittää sauna ja ulkoisesti mökki siinä kunnossa, että se miellytti silmää. Mökki ei ole missään nimessä meille työleiri (edelleenkään), vaan nautimme mökkipuuhista. Ne on sellaisia, joita tulee mielellään tehtyä. Tietäen, että kaikki mitä tekee on panostus omaan hyvinvointiin.

Omaisuudesta tulee pitää huoli. Oli kyse sitten vaatteista, huonekaluista, autosta tai sitten mökistä, mutta en ymmärrä välillä ihmisten leväperäisyyttä sen suhteen, että antaa asioiden repsahtaa. Varsinkin siinä tapauksessa, jos itse pystyy omilla toimillaan lisäämään tuon omaisuutensa käyttömukavuutta ja -ikää. Kertakäyttökulutuskulttuuri on sellainen asia, jota vastaan kapinoin. Välillä ehkä vähän liiankin kärkkäästi ;)

Näin iltaa kohden järvi on taas tyyntynyt ihan peilityyneksi. Luonto on kuin ruskan väreissä konsanaan. Ilma on keltainen. Tämä kesä jää mieleen eritoten näistä illoista. Helteisistä illoista, kun ei tarvitse pukea pitkää hihaa ylle. Kun kärpäset surraavat ja lokit kirkuvat. Tämä kesä ei toivottavasti jää mieleen nollakalasaaliista. Tiedä minne meidän järven kalat ovat hellettä paenneet, mutta kertaakaan ei ole vielä tänä kesänä napannut. Toivottavasti ehkä tänä iltana? :)

AURINKOISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,


maanantai 23. heinäkuu 2018

Lomakuulumisia & hellepäivän herkkuja 🍓

NO HEIPPAHEI IHANAT

ja helteisiä maanantaiterkkuja! :) Loman ensimmäinen virallinen päivä on tänään ja miten sitä jotenkin tuntuu, että olisi lomaillut jo pidempäänkin. Harvoin sitä pääsee näin heti loman alkuun lomatunnelmiin. Ehkä se on juurikin sen lämpimän kesän plussapuolia. Kun on tuntunut siltä, että on vähän niin kuin etelän lomalla koko ajan. Vaikka olisikin töissä. Auringonsuojakertoimet ovat olleet tänä kesänä sitä luokkaa, mitä siellä etelän lomillakin.

Hikipisarat ovat helmeilleet ylähuulen yläpuolella ja hiuksien tummennusprojektista ei näy enää merkkiäkään. Tänä aamuna kelloa katsoessani huomasin sen olevan 11.02. Ihan pienen sekunnin tunsin ihan inasen huonoa omaatuntoa siitä, että päivä oli jo niin pitkällä. Kunnes vaihdoin kylkeä, päätin huitaista huonon omatunnon takavasemmalle, otin kännykän käteeni ja katsoin eilen kesken jääneen Netfix -jakson loppuun.

Yhtenä hellekesän haittapuolena pidän sitä, että ei ole juurikaan nälkä. Välillä joutuu syömällä syömään. Tämä on huono yhtälö meille, ketkä rakastavat tehdä ruokaa. Varsinkin meille, jotka tekevät sitä kerralla niin paljon, että määrällä ruokkisi kokonaisen pataljoonan. Sen takia rakastan päivisin napostella sellaisia ”ei ruokia”. Välipalanomaisia lounaita, joiden avulla jaksaa pitkälle iltaan. Tämän kesän top viisi hellepäivän herkkua ovat:

1. tuoreet mansikat
-joskus muinoin sain mansikoiden ylensyönnistä migreenin. Tänä kesänä sitä ei ole onneksi tapahtunut. Mansikat ovat ihanan makeita. Onko näin ollut muina vuosina?
2. jäiset vesimelonisiivut
-joita syömme yhdessä karvaisen kaverin kanssa.
3. jäätelövariaatiot
-näistä ehdoton suosikki on jäätelökahvi; vaniljajädeä mukin pohjalle ja päälle hasselpähkinällä maustettua kahvia. Ai että!
4. salaatit ilman salaattia
-pilkottua kurkkua, tomaattia, avokadoa, loraus sitruunaa ja tuoreita yrttejä. Maistuvaa ja raikasta!
5. nice cream
-pitkästä aikaa intouduin tekemään tuota vähän terveellisempää jädeä pakkaseen. Banaani, avokado, kourallinen mansikoita ja kourallinen mustikoita. Täyttävää ja hyvää. (Wink wink! 3 x nice cream)

Kerroinkin IG:n puolella, että tänä kesänä täällä mökillä on ollut tosi huono nettiyhteys. En tiedä mistä johtuu. Tuossa Seitsemisessä on kyllä masto, jonka pitäisi taata 4 G, mutta ainakaan omalla liittymällä sellaista ei ole näkynyt. Kertookohan tämä siitä, että mökillä kuuluisi viettää enemmän aikaa offline? ;D

Joten nyt yhteydet poikki ja takaisin ulos kuulostelemaan, että kukakohan se murhaaja on tuossa kuuntelemassani Maria Wernissä. Ihanaa kesäisen viikon alkua sinne ruutujen toiselle puolelle. Muistetaanhan nauttia (ja olla valittamatta)…pian ne suloiset syyssateet ovat taas täällä 

MAANANTAITERKUIN,


maanantai 16. heinäkuu 2018

Mistä tietää, että on kesä?

Siitä, että suu muikistelee. Nenä nyrpistelee. Silmät siristelee. Siitä, että tulee hymyiltyä koko ajan hölmöläisen hymyä. Vaikka ylähuulen päällä hikikarpalot helmeilevät. Siitä, että tuntuu että koko ajan syödään. Jätskiä nyt ainakin. Siitä, että grilli käy kuumana. Että muurinpohjalettujen pitsireunat onnistuvat kerta kerralta paremmin.

Siitä, että yöunet alkavat puolen yön tuolla puolen. Vaikkakin aamulla olisi aikainen herätys töihin. Siitä, että työtkään eivät tunnut työltä. Vaan joiltain pikkuisilta tehtäviltä kesän lomassa. Siitä, että kotitoimistopäivinä työasuna on se sama, mikä viikonloppuna. Bikinit ja sen päällä höyhenenkevyt shortsihaalari. Siitä, että sitä hakeutuu veteen tämän tästä. Jos ei ihan uimaan asti, niin ainakin huljuttelemaan varpaitaan. Vedessä, joka ei kyllä juurikaan virkistä. Siitä, että hajuveden aseman ajaa luonnollisen aurinkosuojavoiteen kevyt tuoksu.

Siitä, että mieli nuortuu ainakin kaksikymmentä vuotta. Ellei enemmänkin. Siitä, kun huomaa nauttivansa niistä kesäjutuista, joista nautti lapsuudessaan. Meidän tämän kesän ykköshankinta oli parinkympin kumivene. Aivan niin kuin se kommandovene mummun ja papan mökillä. Erivärisenä vain. Siitä, että antaa kumiveneen viedä lempeän kesätuulen leyhytellessä. Ihan niin kuin sitä antaa elämänkin viedä. Päätyen kumiveneen kanssa ehkä kaislikon kivikoille, mutta peppua veneen pohjasta nostaen ja hytkyttäen saa hilattua itsensä karilta pois. Hiljakseen hihitelessä.

Siitä, että tulee hassuteltua ja leikiteltyä. Naljailtuakin. Sanottua spontaanimmin niitä asioita, mitä ajattelee. Naurettua ääneen miehen hivenen kauhistuneelle ilmeelle punastuneilla poskilla. Siitä, että tulee halittua enemmän. Oltua lähellä. Rutisteltua lapsia ja otettua poskista kiinni. Sanottua se ärsyttävä ”tuitui” niin kuin Oriveden mummu vainaa aikoinana. Siitä, että lapset menettävät hermot äitiinsä, joka on kesän humalluttama.

Siitä, että kalenteri on tyhjää täynnä. Pursuten kuitenkin kaikkia ihania tapahtumia. Tälle kesälle on vielä pari keikkaa tiedossa. Aina ihanaa Sir Elwoodia ja tamperelaisena tottakai myös Popedaa. Siitä, että vaikka keikatkin kivoja ovat, niin silti sitä odottaa sitä aikaa ystävien kanssa. Saunalautalla rutikuivaa itävaltalaista ilta-auringossa kippistellen.

Siitä, että saa pitää tuon kesähuoneen salusiinit sepposen selällään. Yötä päivää. Siitä, että tulee katettua kesäisesti. Istuttua ruoan äärellä niin kauan kuin huvittaa. Jättää astiat hetkeksi siivoamatta ja mentyä ruokalevolle terassin sohvalle. Siitä, että housunkaulus hienovaraisesti kertoo, että ruokahuolto on toiminut. Siitä, että osaa antaa tuon housunkauluksen mielipiteille hetkeksi piutpaut. Siirtyä käyttämään joustavia shortsihaalareita.

Siitä sen kesän tunnistaa. Sen tunnistaa myös siitä, että rakas ihana ystäväni poikineen on saapunut rapakon takaa Suomeen käymään. Siitä, että huominen kotitoimistopäivä vaihtui kuin varkain ystävyyden ylläpitopäiväksi. Aamusta iltaan ♥ Kesä, ystävät, aurinko. Elämä, ihmisen parasta aikaa.

IHANAA ALKANUTTA HELLEVIIKKOA,

PS. Siitä, että grillihamppareita on tullut tehtyä niin monta kertaa, että sitä kaipaa pikkuisen tuunausta. Eilen niitä tuunattiin uudella juustolla. Cheddarsulatejuustoviipaleiden sijaan aitoa ja ehtaa cheddaria. Nam! Seuraavan kerran ajattelin tuunata niitä taas tällä älyttömän hyvällä bbq-kastikkeella. Huomioikaa postauksen päiväys…tuntuu kuin olisin tehnyt tuon postauksen eilen. Mutta siitä on jo kuusi vuotta! Kesän tunnistaa siitä, että ajantaju katoaa :)