tiistai 30. toukokuu 2017

New York on my mind

HEIPPAHEI VAAN!

Tällä hetkellä ei voisi uskoa, että iltapäivälle ja illalle on luvattu sellaisia rankkasateita. Jos jotain positiivista, niin tekee tulevat sateet ainakin luonnolle hyvää! Tässä istuessani autossa Helsinki-Vantaan parkkipaikalla ajauduin jälleen leikkimään tuttua mielikuvitusleikkiä. Minne lähtisin, jos saisin valita ihan minkä kohteen vaan?

Täytyy myöntää, että viime viikkoina olen ajatellut paljon New Yorkia. Jos mielikuvaleikkini kävisi toteen, niin hyppäisin 14.10 lähtevään New Yorkin koneeseen. Ai että, ottaisin taksin keskustaan, jotta pääsisin fiilistelemään lähestyvää kaupunkia taksista käsin. Ollakin, että matka ruuhkista johtuen kestää ja kestää…siinä samalla on hyvä vaihtaa kuulumisia taksikuskin kanssa. Hyppäisin pois taksista hotellini edessä. Koska tällä mielikuvitusreissulla luottokortin raja on loputon (ja siis sitähän ei tarvitsisi itse kuitata nollille ;), niin majoittuisin sympaattiseen ja kauniseen The Nomad hotelliin. Keskellä alkuillan ruuhkaisuuttakin kaupunki näyttäisi parhaimmat puolensa. Veisin laukkuni huoneeseen, vaihtaisin kengät mukavimpiin ja lähtisin kulkemaan kohti Nolitaa. Sinne emme viime lokakuisella reissulla ehtineet.

Etsisin hyvän ruokapaikan, joka toimisi samalla ihmisten katselupaikkana. Illalla kävisin tuon elämäni rakkauden kanssa Broadwaylla katsomassa jonkun hyvän musikaalin. Ai niin, unohdinko muuten mainita, etteivät lapset halunneet tälle reissulle mukaan? Bummer :D
Kaipaan kaupungin energisyyttä, ruokapaikkoja, ihmisiä. Kiireen tuntua ja kuhinaa. Sohon Dean & DeLucaa. Kiireettömiä iltapäiviä Central Parkissa, kun saa istahtaa alas. Brooklynin teollisuusrakennuksia ja Harlemin katuja. Syyslomalle oli suunnitteilla reissua länsirannikolle, mutta niin kauan kuin lentolippuja ei ole tilattu, niin on vielä mahdollisuus vaihtaa matkakohdetta.

Hei, onko teillä muuten kokemuksia Washingtonista? Jotenkin houkuttelisi käydä paikan päällä katsomaan, missä se Rouva Ministeri oikein telkkarissa kulkeekaan. Koska se lapseton loma oli vain toiveajattelua (en itse asiassa sellaiseen tällä hetkellä edes suostuisikaan…napanuora on liian tiukalla), niin onkohan Washingtonin nähtävyydet lasten mieleen…? Toisaalta, pystyyhän sielläkin viettämään lomaa lasten ehdoilla. Mikä tarkoittaa tasaisin väliajoin piipahdusta Disney-kauppaan, Victoria’s Secretiin, Starbucksiin tai Hollisterille.

Mä jatkan nyt mielikuvamatkailua ja ihmisten bongausta. Ehkä pian päästään takaisin kohti Tamperetta. Mutta ihan virkistävä tällainen mini ”etelänlomakin” oli. Taas jaksaa! :)

TIISTAITERKUIN,

PS. vinkkinä teille, jos olette suuntaamassa itärannikolle; Boston. En ole vieläkään ihan varma, kumpi kaupunki vei sydämeni; sympaattinen Boston vai energinen New York. Tai ehkä se oli ne molemmat yhteensä. Tiedä häntä, mutta onneksi niiden ei tarvitse kilpailla keskenään.


lauantai 27. toukokuu 2017

Stressitöntä mökkeilyä

HEIPPAHEI IHANAT!

Ja terkkuja kaupungista :) Eilen iltapäivästä kurvailtiin mökille ja vietettiin ihanan rentouttava päivä ja ilta. Tuuli tuiversi pohjoisesta hiukka viileästi, mutta se ei haitannut. Mökin eteläpuolella kelpasi paistatella auringossa. Tein vähän työhommia (mukavia ja makoisia sellaisia ;), lueskeltiin, saunottiin ja syötiin. Kesän ekat grillihampparit maistuivat taivaalliselle; varsinkin tuon miesmahataudin viikolla sairastaneelle. Lapset uiskentelivat vaikka kuinka kauan ja vaikka kovin uumoilin, niin eipäs onneksi vilustuttaneet itseään. Auringon laskiessa taivaanrannan taa lähdimme ajelemaan kohti kaupunkia. Ei sitä tarvita kuin pikkuinen pyrähdys tuonne happy placeen ja taas jaksaa.

Muutenkin ollaan yritetty tehdä mökkeilystä mahdollisimman stressitöntä. Mökki ei ole työmaa. Monet kysyvätkin, että kuinka jaksatte; omakotitalo (pian) ja mökki. Kaksi paikkaa, jota pitää kunnossa. Elämä on valintoja ja tämä on yksi niistä :) Mökillä ei ole ensimmäisenä vastassa leikattava nurmikko. Ei ole marjapuskia, joissa kykkiä ennen räkättirastaita. Ei ole niitä arkisia juttuja toisin kuin täällä kaupungissa. Toki mökilläkin tekemistä piisaa, mikäli haluaa niitä tehdä. Puusavottaa riittää vaikka muille jakaa ja terassi pitkospuineen kaipaisi öljyämistä. Mutta kun ottaa sen asenteen, että ne on kaikki omaan hyvään, niin hommista tulee mukavia. Suu irveessä klapikoneen äärellä ei ole kivaa. Senpä takia meillä hurtti huumori lentää ja nauru raikaa, kun teemme askareita.  ID

Ruoan suhteenkin mökkeily on aika stressitöntä. Ruokaa tehdään varsin lyhyen kaavan mukaan (niin kuin kyllä kotonakin). Jos ei jaksa tehdä edes sitäkään, niin aina mökin pakkasesta löytyy grillimakkarapaketti :) Kaupungissa tulee oltua ylitarkka siitä, että lapset vaihtavat ruokalistan kertovan paidan samantien puhtaaseen, mutta sekään ei ole mökillä mikään pakko. Itsekin haahuilen siellä niissä samoissa kauhtuneissa vaatteissa. Joissa saattaa löytyä rinnukselta ketsuppitahra. Hiuksetkin saavat saunan jälkeen kuivua niille sijoilleen ja meikkipussia ei juuri mökillä avata. Paitsi, jos tulee vieraita. Mun mielestä mökkeilyn perusidea on, että siitä ei oteta stressiä. Että se on paikka, jossa ne pakolliset puhteetkin sujuvat omalla painollaan ja jossa ei äksyillä väsymystä. Onko sielläkin omaksuttu sama stressitömän mökkeilyn ihanuus? 

Jos joku pikkuisen mökkeilyssä ihistää on se, että sinne ei pääse tarpeeksi usein :D Pari viikonloppua tässä on täynnä ohjelmaa, mutta sitten kyllä on jo kokonaisen mökkiviikonlopun aika. Ja voipi olla, että kun lasten kesälomat alkavat, niin muutamme hetkeksi taas saareen. Aika näyttää. Vissiin pitäisi pakatakin jossain välissä muuttokuormaa. Nyt lapset kohti Särkänniemeä ja itse lenkille. Miehen tullessa golfkisoista suuntaamme pitkästä aikaa kaksin syömään. Katsotaan, josko sitä illalla Särkänniemen sulkeutumisen jälkeen kurvailtaisiin mökille yöksi…

LEPPOISAA LAUANTAITA,


tiistai 23. toukokuu 2017

Ihmisten käyttäytymisestä

ID HEI HUOMENTA IHANAT!

Alunperin piti laittaa tähän postauksen kärkeen ihan muunlaista ihmettelyä, mutta aihetta ei voi ohittaa…  Manchester ♥ Mikä maailmaa vaivaa? Tämän jälkeen pääsen itse aiheeseen eli siihen, mikä ihmisiä vaivaa? Mikä saa meidät käyttäytymään niin kuin käyttäydymme? Mihin on jäänyt opit ystävällisyydestä ja toisen ihmisen kunnioittamisesta? Siitä, että ei se maailma pyöri oman navan ympärillä?

Viime viikolla olimme kotikauppamme kassalla miehen kanssa latomassa ostoksia hihnalle. Edessämme oleva asiakas pelasi lottoa tai jotain muuta vastaavaa peliä. Myyjä siinä erittäin ystävällisesti harmitteli hänelle, että hetki kestää, kun hän vasta opettelee näitä juttuja. Asiakas siihen erittäin ystävällisesti takaisin, että ei hätää. Neuvoi myyjää, mitä tositteille tehdään ja mitä nappuloita koneesta painetaan. Takanamme kuului tuhahdus. ”Onko kassa rikki?” Johon myyjä hymy huulessa vastasi, että ei vaan hän opettelee käyttämään pelikonetta.  ”Kannattaisi mennä harjoittelemaan muualle!” Kuului takaamme. Tässä vaiheessa katsoin miestäni aivan ymmyrkäisenä. Huomasin, että mies loi taaksemme aika tappavan katseen. Niin olisin minäkin tehnyt, ellei tuo mieheni olisi sitä tehnyt.

Lisää puhinaa. ”Tuossa on Teivo ihan lähellä, joten voisit mennä sinne pelaamaan.” Tähän myyjä ja pelaava asiakas eivät enää reagoineet, mutta mieheni sanoi taaksepäin ”Tuossa on toinen maitokauppa vieressä, jossa ei ole pelimahdollisuutta.” Takanamme oleva mies hiljeni. En ollut katsonut lainkaan taakseni, mutta kuvittelin mielessäni arrogantin näköisen keski-ikäisen (jep, omaa ikäluokkaani olevan) miehen. Yllätyksekseni kauppakassien pakkaamisen ohella vilaisin, että minkänäköinen rääväsuu sieltä paljastuu. Vastassa oli niin charmantti ja karismaattinen eläkeiässä oleva mies, että jäin miettimään.

Mikä saa ihmiset olemaan ilkeitä? Tahallaan satuttamaan toisia? Vai tiedostiko tämä herra edes käyttäytyvänsä jotenkin loukkaavasti? Itse aloin säälimään tuota erittäin ystävällistä kassahenkilöä. Jos kukaan meistä ei saisi ikinä harjoitella tekemään töitä, niin miten tässä maailmassa olisi mahdollisuus päästä työelämään kiinni? Ja ylipäätään se, että vaikka välillä vähän tuskastuttaa, niin olisiko paikallaan joskus pitää mölyt sisällä? Argh.

Jep, täällä on jälleen äänessä se kukkahattutäti. Jonka mielestä ”Kill me with kindness” tulisi olla meistä jokaisen sisäänrakennettu käyttäytymismalli :) Ei siitä ainakaan haittaa olisi, jos oltaisiin toisillemme ystävällisiä. Vaikkei välillä saisikaan vastakaikua ystävyydelleen, niin ainakin tietäisi toimineensa oikein. Sieppaako teitää koskaan ihmisten käytös? Vaikka aika usein annan piutpaut sille, mitä muut ihmiset tekevät (antaa kaikkien kukkien kukkia), niin epäkunnioittava ja töykeä käytös on sellainen, joka saa mut näkemään kirkuvan punaista.

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,