maanantai 24. huhtikuu 2017

Sateenkaaren tuolla puolen ♥

Keväät olisivat kauniita ja lämpimiä.
Maaliskuun jälkeen ei sataisi enää lunta.
Talvisin olisi pikkupakkasta ja paljon lunta.
Ei olisi kateutta.
Kesät olisi lämpimiä.
Ei olisi tappavia tauteja.
Housut eivät ikinä puristaisi vyötäröltä vaan kaikki olisivat omissa ihannemitoissaan.
Saisi käydä töissä, jos haluaa.
Mutta ei olisi pakko.
Kaikki olisivat voittaneet sateenkaaren päässä olevan aarrearkullisen rahaa.
Jolla ei kuitenkaan tekisi mitään, sillä tavaraa on yllinkyllin eikä se maksa mitään.
Ihmiset olisivat onnellisia.
Kukaan ei nousisi koskaan väärällä jalalla.
Kaikki puhuisivat samaa kieltä ja olisivat ystävällisiä.
Joka kadunkulmassa olisi macaronseja pursuilevia kuppiloita.
Olisi niin happirikas ilma, että sen avulla juoksulenkitkin soljuvat puuskuttamatta.
Eikä lenkkien jälkeen edes lihakset kipeytyisi, sillä kaikilla on geeneissä nopea palautuminen.
Tien varret pursuilisivat omenapuita ja mansikkapeltoja ja kuka tahansa saisi mennä napostelemaan omenoita ja mansikoita.Alkoholi olisi vieras käsite.
Ihmiset olisivat elämän humalassa.
Ilman krapulaa.
Koko ajan olisi lauantai. Tai perjantai-ilta.
Itsensä voisi teleportata menneisyyteen ja elää uudelleen haluamansa ajankohdan.
Kaikki tehdyt asiat saisi tätä myöten tekemättömiksi.
Finnit olisivat tuntematon käsite.
Kuten myös huonot hiuspäivät.
Sibeliusrypyistä puhumattakaan.
Ihmisille riittäisi viiden tunnin yöunet.
Kaikki päivän tärkeät vitamiinit tankattaisiin aamulla yhdellä tabletilla.
Kenelläkään ei olisi koskaan kiire minnekään.
Kaupasta saisi ostaa lisäaineetonta kotiruokaa.
Tosin se ei olisi succee, sillä kaikilla olisi ylenmäärin aikaa ruoanlaittoon.
Ruoanlaittoon puhtaista raaka-aineista, sillä lisäaineet sun muut olisivat tuntematon käsite.
Blogipostausten tekeminen olisi helppoa, sillä vain juttelisit tietokoneelle ja se kirjoittaisi postauksen puhtaaksi.
Korjaisi myös kielioppivirheet.
Kameraa ei tunnettaisi vaan silmiä räpsäyttämällä saisit tallennettua kuvan, joka siirtyisi suoraan tietokoneelle.
Ja yhtä namiskukkelia painamalla se tulisi käsiteltyä ja siirrettyä blogiin.
Koirien turkit ja tassut olisivat itsepuhdistautuvia.
Turkkilaatu olisi täysin takuton.
Kukaan ei jättäisi likaisia sukkia lojumaan lattialle. Tai ulkkareita eteisen lattialle.
Lapsiin olisi rakennettu sisäinen siivousaddikti.
Viherkasveja ei tarvitsisi kastella, vaan ne kukoistaisivat ilman kastelua.

”Somewhere, over the rainbow, skies are blue
And the dreams that you dare to dream really do come true”

Hei, mutta eihän se olisi elämää? Elämää isolla eellä. Ei olisi maanantaita. Se jo itsessään olisi ihan supertylsää. Maanantai kun on tätä nykyä yksi viikon kivoimmista ja tehokkaimmista päivistä. Ei voisi nauttia sateenropinasta, jos aina vaan paistaisi aurinko. Ei voisi nauttia jalkaräteistä, joita taivas tiputtelee näin huhtikuun lopussa. Ei ikinä oppisi tekemistään virheistä, mikäli ne voisi jälkeenpäin korjata. Ei joutuisi tekemään töitä unelmiensa eteen. Sateenkaaren tuolla puolen ei kuulkaas tiedettäisi elämästä mitään. Nautitaan tästä elämästä tällaisenaan. Myös maanantaista :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


perjantai 21. huhtikuu 2017

Sähköautolla reissun päällä

HEISSULIVEI,

jo parina viime perjantaina olen saanut levittää teille ilosanomaa sähköautoilusta ja jatketaan tänä perjantaina samaan malliin :) Postaus on tehty osana Lifien ja Nissanin kaupallista yhteistyötä. Jos teillä on jäänyt nuo kaksi ensimmäistä postausta lukematta, niin täältä voitte käydä lukemassa ensifiiliksiäni sähköautosta ja sähköautoilusta. Täältä löydätte tarinaa siitä, miten sähköauto toimii arkikäytössä. Kolmannessa postauksessa kerron siitä, kun laitoin tuon laina-autoni Nissan LEAFin testiin ja hurautin hieman arkiajoa pidemmän matkan. Innolla odotin sitä, että pääsen reissun päälle sähköauton kanssa. Me suuntasimme tuon sähäkän sähköautoystäväni kanssa kylään Uuden Kuun Emilialle. Nappasin mukaani lähileipomosta rahkapullia ja syötin navigaattoriin Emilian osoitteen. Vähän vajaa 100 kilometriä matkaa, kertoi navigaattori. Napsautin ECO-painikkeen päälle ja tarkistin, että akkua on riittävästi. Valitsin lemppariradiokanavani ja peruutin pois kotipihasta.

Olihan minulla jo hieman entuudestaankin kokemusta siitä, miten sähköauto toimii maantieajossa, mutta edelleen yllätyin siitä, kuinka vakaa autolla on ajaa. Johtunee auton painosta tai painopisteestä, mutta kovassakaan vauhdissa ei ratti ala hakemaan ajouria. Ohituskaistalla lensimme ylämäessä ohi hidastelevasta tukkirekasta. Tuosta vaan. Huristelimme viljapeltojen läpi ja saavuimme lähelle määränpäätä. Tiesin, että Emilian kotikylällä ei ole liikennevaloja. Liikenneympyrässä hymähdin nähtyäni ruuhkan. Eihän tämä nyt niin tuppukylä olekaan, ajattelin. Ihastelin kaunista maalaismiljöötä ja varsin kauniita maalaistaloja, kunnes huomasin sympaattisen pihapiirin vasemmalla puolellani. Perillä oltiin. Emilia tuli avaamaan oven hymyssä suin. Olipas ihana nähdä pitkästä aikaa!

Olin suunnitellut lataavani auton kotimatkalla Huittisten ABC:llä, mutta siitä huolimatta laitoin auton lataukseen jo Emilialla. Tuo kotilatausjohto kulkee näppärästi mukana auton takakontissa ja sen avulla autoa voi ladata kätevästi verkkovirralla kaikkialla, jossa on sähköpistoke. Toki lupa lataamiseen kannattaa kysyä aina kiinteistön omistajalta :) Emilia oli kattanut meille lounasta ja istuimme alas juttelemaan. Sähköautoilusta ja elämästä. Kolme tuntia kului yhdessä hujauksessa. Mielelläni olisin turissut pidempäänkin, mutta koti ja lasten harrastukset odottivat.

ID

Emilialta suunnistin autoni kanssa kohti lähintä pikalatauspistettä. Onnekseni huomasin, että  Huittisten ABC:n pikalatauspisteellä ei ollut ruuhkaa. Ja tällä kertaa sähköautojen pikalatauspaikoillekaan ei ollut eksynyt tavallisia autoja parkkiin. Vilautin pikalatauspisteellä Charge & Drive -avaintani, valitsin Nissan LEAFin lataamiseen käytettävän CHAdeMO -pikalatausliittimen ja liitin sen LEAFin etuosassa olevaan pistokkeeseen. Samantien kojelaudalla alkoivat siniset valot vilkkumaan latauksen merkiksi. Lukitsin auton sekä latausluukun ja suunnistin sisälle huoltoasemalle hakemaan virvoketta. Palasin autoon ja hoidin alta pois muutaman työsähköpostin. Tarkistin somet ja hyväksyin muutaman blogikommentin. Taivastelin ikkunan takaa näkyvää näkyä; räntää huhtikuussa. No onneksi autossa oli lämmin ja mukava istua. Kun reilun puolen tunnin kuluttua kaksi valoa paloi ja kolmas vilkkui, tiestin akun latautuneen siinä määrin, että kotimatka voisi alkaa.

Kotimatkalla mietin, että toki pidemmät reissut sähköautolla vaativat vähän enemmän suunnittelua, mutta hei, sehän tuo matkan varrelle vain kivaa tekemistä! Liian usein sitä posottaa kiireellä paikasta toiseen. Sähköauton myötä tulisi ainakin pysähdyttyä ja pidettyä taukoja. Kotia lähestyttäessä vastaanottokomitea tuli kotikadulla vastaan.

Enää pari hassua viikkoa sähköauton testausta edessä ja haikein mielin mietin jo nyt tuota auton palauttamista. Sähköauto on yllättänyt niin positiivisesti. Kuten kerroinkin niin miellyttävämpää ajokokemusta saa hakea. Kaiken hälinän keskellä rakastan tuota auton hiljaisuutta. Sitä, että auto kiihtyy hyvin ja sitä, ettei tarvitse tankatessa jäädyttää sormiaan. Puhumattakaan sähköauton vaivattomuudesta ja taloudellisuudesta. Kyllä, sydämeni sykkii varmasti sähköautoilulle.

PERJANTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ NISSAN

 


keskiviikko 19. huhtikuu 2017

Koiranomistajan riesa; punkit (sis. arvonnan)

MOIKKAMOI!

Olen teille tämän reilun kahdeksan kuukauden aikana kertonutkin, kuinka onnellinen koiranomistaja olen. Tuo pieni karvaturri, Toby on tuonut niin paljon iloa ja eloa koko perheeseen. Pari viikkoa takaperin havahduin ensimmäiseen ”miinukseen” koiranomistajana; luin eräästä fb-ryhmästä kuinka jo Oulun korkeudelta on löydetty punkkeja. Kylmänväreet ja puistatukset kulkivat läpi kehoni. Avasin netin ja laitoin Googlen kuvahakuun sanan punkki. Ilkeän näköinen otus, onneksi ei ole tarvinnut tehdä tuttavuutta moiseen. Ehdottomasti koiranomistajan suurin riesa nuo punkit. Koska olen vielä aivan ummikko koko punkkitouhun suhteen, niin otin iloisena vastaan kaupallisen yhteistyön Best Friend Insect Shieldin kanssa.

Teiltä sain hyviä vinkkejä liittyen apteekissa myytäviin punkkikarkotteisiin, mutta edelleen mietin vielä niiden haittapuolia. Näin ensi alkuun ajattelin testata kampanjan myötä saamiani Insect Shield® -tuotteita. Ne kun tuntuvat vaivattomilta ja helpoilta käyttää. Tehokkailtakin, sillä Insect Shield -teknologia kehitettiin taannoin Yhdysvaltain armeijan vaatteisiin. Borreoloositartuntojen väheneminen oli huikea teknologian käyttöönottamisen jälkeen. Tuotevalikoimaan kuuluvat BF Insect Shield Koiran peti, BF Insect Shield Auton takapenkinsuoja, BF Insect Shield Huivi ja BF Insect Shield Viltti.

Miten Insect Shield -tuotteet sitten toimivat taistelussa punkkeja vastaan? Insect Shield® -teknologia saa tuotteissa aikaan pitkäkestoisen, tehokkaan ja kätevän suojan hyönteisiä vastaan. Aktiivinen ainesosa, patentoitu permetriini, on tiukasti sitoutunut kankaan kuituihin siten, että se säilyttää tehokkuutensa tuotteen koko elinkaaren ajan. Tuotteisiin imeytetty permetriini ei imeydy elimistöön, joten se turvallista käyttää esim. kissojen ja lasten kanssa, toisin kuin esimerkiksi jotkin hyönteismyrkyt. Tuotteet toimivat niin, että kun koira menee petiin tai viltin päälle makaamaan, permetriinillä käsitelty kangas aiheuttaa punkkien tippumisen turkista. Punkit kuolevat permetriinin vaikutuksesta.

Toby rakastaa ulkoilua. Lenkit keväisessä luonnossa on tällä hetkellä meidän yhteinen harrastus. Meillä käydään päivisin lenkillä kuutisen kertaa, joista puolet on pieniä pisulenkkejä, puolet pidempiä lenkkejä. Pidemmillä lenkeillä tehdään vaihtelevan pitkiä reissuja erilaisissa maastoissa. Tobyn lempilenkki kulkee järven rantaa pitkin. Josta löytyy mahdollisimman paljon mutaisia polkuja ja risukasoja, korkeaa heinikkoa ja kiviä, joiden päälle kiivetä. Meillä tuo pikkuinen tutkija työntää päänsä lenkeillä jos jonkinlaiseen heinikkoon. Möyrii ja kierii siellä huolella.

Pari viikkoa olen tehnyt punkkitarkastuksia joka ulkoilun jälkeen, mutta vielä en ole onneksi sellaiseen tunkeilijaan törmännyt. Helppohan se olisi vain ottaa tavaksi kulkea punkkiaikaan lenkeillä asfalttiteitä pitkin eikä päästää koiraa edes nuuhkimaan heinikkoon. Koiran parasta ajatellen aiomme kuitenkin jatkaa tutkimusmatkojamme heinikossa. Lisäksi Toby on mökillä vapaana, joten kaikki aseet punkkeja vastaa tulevat todellakin käyttöön. Kauhistuttaa ajatus siitä, kuinka paljon vaarallisia tauteja nuo punkit tartuttavat. Ei vain lemmikkeihin, mutta myös meihin ihmisiin.

Ilokseni huomasin, että Insect Shield® -tuotesarja hivelee myös esteettistä silmääni ulkonäöllään. Kauniin harmaanruskeita vilttejä on kahta eri kokoa. Isompi vilteistä on meillä ollut sohvalla, Tobyn päiväunipaikalla. Sen lisäksi, että se toimii punkkien ja muiden hyönteisten torjumiseen, suojaa se valkoista sohvaa tehokkaasti :) Viltit pääsevät mukaan saareenkin; itsekin voi tuollaiseen kääriytyä pahimpaan hyttysaikaan terassilla. Myös picnic-reissuille erittäin tervetullut tuote! Ainakin näin ötökkäkammoisen näkökulmasta. Tuo muhkea koiran peti on ollut Tobyn unipaikkana parin viikon ajan. On ihana illalla kuunnella, kun toinen kaivaa itselleen sen uumeniin nukkumapaikan. Tuhahtaa ja alkaa näkemään unia naapurin Nellasta.
Vaivatonta ja helppoa elämistä koirulin kanssa! Sellaista itselleni nämä Insect Shield -tuotteet edustavat. Aikaavieville punkkitarkastuksille voi sanoa heipat. Tämä toki edellyttää, että Toby jatkossakin suostuu makoilemaan viltin päällä ja tuossa pedissä. Samoilla tuotteilla voi suojata koko perheen; vauvasta vaariin ja kissoista koiriin. Ja mikä parasta, tuotteita ei tarvitse lähteä hakemaan erikoisliikkeistä, vaan ne löytyvät kauppareissun varrelta mm. Citymarketeista. Lisätietoa tuotteista löydätte täältä.

Ja sitten siihen lukijakilpailuun; sain arvottavakseni teidän kesken Insect Shield® -viltin. Helpottamaan taistelua hyönteisiä vastaan. Vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksin puolella olet mukana arvonnassa.

”Miten sinä huolehdit koirasi hyönteissuojasta?”

Arvonnan säännöt löytyvät täältä ja arvonta-aikaa on tasan viikko eli 26.4.2017 klo 12.00 asti. Onnea tasapuolisesti arvontaan!

KEVÄISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,