tiistai 11. joulukuu 2018

Etukäteen tehtäviä jouluruokavalmisteluja

HIIOHOI TIISTAIHIN IHANAT!

Nyt kaikki minua etevämmät jouluhengettäret ja jouluhenkiset ruoanlaittajat, tarvitsen teidän apuanne. Yleensä olen tehnyt jouluruoat aina yhdellä kertaa 23.12., mutta nyt ajattelin valmistella osan jo etukäteen. Pakkaseen asti, kuvittelisin. Eli mitkä ovat sellaisia ruokia, jotka voi pakastaa….laatikot nyt ainakin eikö? Ja kannattaako ne tehdä valmiiksi asti ja pakastaa valmiina vai tehdä puolivalmiiksi ja paistaa sitten vaikka tuolloin 23.12. Yksi jännitysmomentti tässä on se, että kaikki etukäteen valmistelemani ruoat pitäisi kestää auton takakontissa/suksiboksissa noin 10 tunnin matkan pohjoiseen. Mutta mikäli ulkona on pakkasta, niin luulisin, etteivät ainakaan tuolla suksiboksissa ota itseensä. ID

Kuten kerroin tässä taannoin, niin mitään suureellista jouluruokamenyytä emme tänä vuonna nauti, vaan harvoja valittuja suosikkeja sekä muutamia uutukaisia joulupöydän ilostuttajia. Mies ja kuopus haluavat pienen kinkkurullan, joten sellaisen paistamme 23.12.Lapin mökin uuni vain on vuodelta nakki eikä sinne juuri pientä kinkkurullaa isompaa mahdu, joten tunkua tulee olemaan :) Laatikoista ajattelin tehdä peruna- ja lanttulaatikon. Voiko graavattua lohta pakastaa? Tai graavisiikaa? Lisäksi kaloista pöytäämme tulee koristamaan jääkellarin lohi, mutta senkin valmistusajankohta on vielä auki. Lipeäkalakeitto on myös must sekä jouluiset sushit. Höyrytettyjä puikulaperunoita ja muutamia salaatteja. Heh, se siitä suunnitelmastani, jossa less is more tämän vuoden joulupöydässä.

Syömme jouluruokaa ensimmäisen kerran 23.12. illalla ja koska 22.12. kuluu likipitäen autossa, niin ruoat pitäisi saada ainakin alulle viimeistään 21.12. Sen takia ajattelin, että ainaskin nuo laatikot voisi tehdä etukäteen pakkaseen. Siis jo ehkä tällä viikolla. Ne saavat sitten hiljalleen sulaa suksiboksissa matkan ajan ja pääsevät uuniin joko valmistumaan tai lämmittelemään aatonaattona.

Onko teillä tapana valmistella jouluruokia etukäteen? Stressiä en ruoista ajatellut tänäkään vuonna ottaa, mutta etukäteisvalmisteluita tekisin mielelläni joulua samalla fiilistellen :)

TIISTAITERKUIN,

 


sunnuntai 09. joulukuu 2018

Joulumieltä tulee vaalia

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Toivottavasti siellä on viikonloppu kulunut rentoillessa ja akkuja ladatessa. Itse sain aamulla lapaluuni jotenkin niin jumiin, että tämä päivä on mennyt pääosin kehonhuollon merkeissä. Kurotin ottamaan vähän vääränlaisessa vinoasennossa aamutossua lattialta ja naps. Onneksi nyt jo pystyy hengittämään ilman pistävää kipua lapaluun alla. Hei, ei ole vanhaksi tulemista ;) Ja onneksi mulla on huomenna fyssariaika.

Onko teillä tapana käydä näin joulun alla joulutoreilla, -lauluja kuuntelemassa tai muuten vain ihmisten ilmoilla joulutunnelmaa aistimassa? Me ollaan tänä vuonna kunnostauduttu joulumielen ylläpitämisessä. Joinain vuosina allekirjoittaneella on käynyt perinteisesti eli liian aikaisin aloitettu joulufiilistely on lopahtanut joulun alla. Se, että yhtäkkiä huomaa joulumielen kadonneen on katastrofaalista :D Ainakin näin jouluihmisen näkökulmasta.

Laulun sanojen mukaan se joulumaa ja sen tuoma joulumieli löytyy sydämestä. Mutta ei se sieltäkään löydy, jos ei sitä hieman kaivele esiin. Tai jos tukahduttaa sen kiireen jalkoihin. Omalla kohdallani joulumieltä tulee vaalia. Sitä pitää tasaisin väliajoin ruokkia ja sen kanssa pitää osata vedellä oikeista naruista. Joulumieli kun huutelee jo marraskuussa nissejen ja nassejen perään, niin sitä pitää myös hiukka toppuutella. Kaikki aikanaan eikä kaikkea kerralla.

Meillä täällä Tampereella on Joulutori, jossa tuli aloitettua viime viikko. Sankan lumisateen keskellä. Viikko tuli lopetettua jälleen sankan lumisateen keskellä Tallipihan ihanassa tunnelmassa, josta nämä postauksen kuvatkin ovat. Tallipihan joulua mennään kyllä katsomaan vielä uudelleen niin, että nuo ihanat pikkukojutkin ovat auki. Ne näyttäisivät aukeavan 10.12. alkaen myös arkipäiviksi.

Joulumielen vaalimisessa ei tarvitse aina lähteä kotiovesta ulos. Tai oikeastaan sitä joulumieltä voi kyllä varsin hyvin vaalia ihan vain kotioloissakin. Tänään olen sitä tehokkaasti vaalinut olohuoneen sohvalla kuusenkynttilöiden loisteessa glögitellen ja seuraavaksi sitä vaalitaan riisipuuron haudutuksen myötä. Josko sitä keittelisi tämän vuoden ekat sekametelisopatkin siihen kylkeen :)

SULOISTA ILLAN JATKOA TOIVOTELLEN,


torstai 06. joulukuu 2018

Sininen ja valkoinen ♥

 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ IHANAT JA ONNEA RAKAS SUOMI! 

Tänään ikkunasta ulos katsoessani ei voi jälleen muuta kuin ihastella. Silmä näkee sinistä ja valkoista. Tosin musta tuntuu, että katson tätä maailmaa sinivalkoisin silmin muutenkin. En vain tänä upeana päivänä, joka muistuttaa siitä, että olemme ihan älyttömän onnekkaita. Toivoa vain voin, että osaan olla tarpeeksi kiitollinen heille, keille suuri kunnia vapaudesta kuuluu. ”Voi Maria…et tiedäkään..” sanoi Oriveden mummu kyynel silmäkulmassa päätään pudistaen, kun erehdyin pikkutyttönä kyselemään sodasta ja Oriveden papan nilkuttavasta jalasta. En kysellyt enempää. Näin, että aihe oli kaikkien niiden vuosien jälkeen edelleen raskas. Tuo maatalon emäntä oli nähnyt paljon muonittaessaan sotaväkeä. Antaessaan katon pään päälle heille, ketkä olivat kodeistaan joutuneet lähtemään. Niin paljon, että jokin oli kovettanut ulkokuoren. Suojelemaan sisäisiä haavoja. 

Kuinka paljon asioita sitä ottaa itsestäänselvyytenä. Toivottavasti kotimaan itsenäisyys on yksi niistä, jota ei ikinä ota itsestäänselvyytenä. Jonka suhteen ei tulisi ikinä enää tilannetta, että joutuisimme taistelemaan tuon itsenäisyyden puolesta. Muistan teini-ikäisenä ajatelleeni, että karistan tämän takapajulan pölyt jaloistani heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Siihen tuli mahdollisuus ja mitä pidemmälle aika meni niin sitä enemmän kaipasin takaisin. Kaipasin sinistä ja valkoista. Vehreyttä. Yöttömiä öitä ja niitä Lapin talviöiden paukkupakkasia. Suomalaisia ihmisiä. Ehkä hieman varautuneita ja joskus myös murheellisia. Mutta pirun rehellisiä ja sangen sisukkaita. Suoraselkäisiä.

Joskus muinoin sitä on tullut mollattua tiettyjä ominaispiirteitä meissä suomalaisissa. Juroutta ja negatiivisuutta. Varautuneisuutta ja kivikasvoja. Kun miettii niitä taisteluja, joita monien meidän papat ovat käyneet, jotta me saamme säilyttää tämän rakkaan maamme itsenäisenä, niin en ihmettele yhtään mistä tietyt luonteenpiirteet ovat ajautuneet suomalaisten geeneihin. Ehkä ne ovat niitä luonteenpiirteitä, jotka muistuttavat juuri siitä, että itsenäisyys ei ole ikinä itsestäänselvyys 

Itsestäänselvyys ei ole muuten myös tuo meidän ex tempore -päiväruokammekaan, joka muhii uunissa seuraavat kolme tuntia. Eilen töissä kuuntelin veljen hehkutusta poronkäristyksestä, joita heillä on tapana tehdä näin itsenäisyyspäivänä. Illalla kaupasta ostin poronkäristysaineet ja tänä aamuna pienissä erissä valurautapannulla käristin lihat runsaassa voissa. Nyt on vielä liki kolme tuntia aikaa lähteä ihastelemaan tuota tänään juhlapäiväänsä viettävää. Joka antaa parastaan auringon ja pikkupakkasen myötä :)

IHANAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ TOIVOTTAEN,