perjantai 20. lokakuu 2017

Lihattoman lokakuun helppo & herkullinen arkiruoka

HEIPPAHEI!

Vietetäänkö siellä ruutujen toisella puolella lihatonta lokakuuta? Lihaton lokakuu alkoi meillä vasta reilu viikko sitten., sillä havahduttiin asiaan hitaina hämäläisinä. Tapamme mukaan. Meille lihaton lokakuu ei tarkoita täysin lihasta kieltäytymistä, vaan sitä, että vähennetään liharuokien määrää radikaalisti. Lihattomampi lokakuu olisi ehkä oikea termi. Ja mikäs siinä vähentäessä, sillä maistuvia vaihtoehtoja liharuoille löytyy. Hälsans Kök haastoi meidän perheen kaupallisen yhteistyön myötä testaamaan uusia Kasvisfileesuikaleita ja kehittelemään helpon reseptin niiden ympärille.

Pestopasta on meidän arki-iltojen pelastaja. Tällä kertaa halusin käyttää pestopastaa tai oikeammin pestospagettia aterian lähtökohtana. Lisätä siihen proteiinipitoisia nopeasti pannulla ruskistettuja herkullisia kasvisfileesuikaleita. Jos jotain tästä ruoasta kertoo niin se, että yleensä tuo meidän niin kovin kranttu esiteinimme ihastui ruokaan. Sanoin, että ruokana on pestospagettia ja fileesuikaleita. Luuli näiden olevan kananfileesuikaileita, mutta ihmetteli ääneen kuinka rapeita ja hyvänmakuisia suikaleet olivat. Kerroin, että fileesuikaleet eivät olleet kanaa, vaan kasvisvaihtoehto kanalle. Ällikällä oli lyöty, eikä voinut uskoa kertomaani :)Aika usein kiireessä tartun valmiiseen kaupan hyllyn pestoon, mutta nyt taas muistin, kuinka helppo pesto on itsekin valmistaa. Yleensä olen laittanut pestoon basilikaa ja pinjansiemeniä. Nyt pestoon pääsi lehtikaalta, persiljaa ja manteleita. Valkosipulia, laadukasta oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua. Toimi ihan äärettömän hyvin rapeiden ja maukkaiden kasvisfileesuikaleiden kanssa. Alla oleva ohje on neljälle nälkäiselle.

spaghettia

1 pkt Hälsans Kök Fileesuikaleita

Pesto
3 lehtikaalin lehteä
kourallinen persiljaa
2 valkosipulin kynttä
2 tl sitruunamehua
kourallinen manteleita
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

-poista lehtikaaleista ruodit
-laita lehtikaalit, persiljat, kuoritut valkosipulit ja sitruunamehu tehosekoittimeen
-surauta sileäksi
-lisää mantelit ja surauta (saa jäädä rouheaksi)
-lisää ripaus suolaa ja pippuria
-lisää oliiviöljyä niin, kunnes saat pestosta sopivanlaisen koostumukseltaan
-keitä spaghetit ohjeen mukaan
-ruskista Hälsans Kökin Fileesuikaleita pannulla noin viisi minuuttia
-voit sekoittaa peston ja fileesuikaleet spaghetin joukkoon tai sitten tarjoilla ne erikseen ja jokainen voi koostaa oman annoksensa.

Olenkin kertonut, että meillä on ollut muu perhe vähän sitä mieltä, että kasvisruoka ei muka täyttäisi. Nämä proteiinipitoiset Kasvisfileesuikaleet eivät jättäneet ketään nälkäisiksi. Ja mikä ilahduttavinta, löysin lapset napostelemassa loppuja fileesuikaleita kattilasta. Kylmänä ja ihan tuosta vaan. Se lämmitti mieltä! Maku on neutraali ja koostumus varsin miellyttävä. Ja mikä ettei, etteikö näitä voisi vielä itse maustaa esimerkiksi pippurilla. Meidän perheelle tosin maistuivat sellaisenaan.

Aina sitä jotenkin kuvittelee, että kasvisruokavalion noudattaminen olisi jotenkin haastavampaa ja vaikeampaa. Jälleen kerran tuli todistettua, että näin ei ole. Seuraavaksi ajattelin tarjota Kasvisfileesuikaleita riisin ja currykastikkeen kanssa :) Lisäinspiraatiota kasvisruokiin löydätte Hälsans Kökin Facebook-sivuilta!

PERJANTAITERKUIN TÄÄLTÄ LOSIN LÄMMÖSTÄ,


torstai 19. lokakuu 2017

Postikortteja Malibusta (kuvatulvavaroitus)

…aka dear matkapäiväkirjani!

HEIPPAHEI MURUT!

Ihan hullua, pää on aivan pyörällä viime päivien takia. Välillä raksun kanssa mietitään, että pysyyköhän nuo lapsukaiset mukana menossa. Ollaan nähty paljon. P-a-l-j-o-n. Sellainen leppoisa löhöilyloma tämä ei ole, mutta eipä sitä kukaan odottanutkaan. Toki välillä pysähdellään ihastelemaan maisemia. Juodaan limpparit ja jatketaan matkaa. Uusia juttuja tulee eteen koko ajan.

Näiden muutaman päivän aikana ollaan ihasteltu rannikkoa ja hieman sisämaata. Maisemaa, joka on karu. Maisemaa, joka on rehevä. Maisemaa, joka on kuin suoraan Meksikosta. Pienen kylän rantatietä, joka vei sydämemme. Nautittu ihanien ystävien seurasta ja tunnettu ikävää hyvästelyn hetkellä. Puitu välillä nyrkkiä navigaattorin äänelle, joka meinaa viedä meidät suorinta tietä perille. Eikä sitä rantatietä, mitä haluamme hissukseen ajaa. Ollaan istuttu Losin kuuluisissa ruuhkissa ja kuunneltu countrymusiikkia.

Kuten tänäänkin. Aamulla heräsimme Anaheimista eilisen Disneyland päivän hieman uuvuttamana. Jo eilen päätettiin, että tänään syödään vähän terveellisempi aamupala. Ja niin me tehtiin. Sielu huusi tuoreita hedelmiä. Toinen ääni huusi takaa kokojyväbagelia ja tuorejuustoa. Molemmat äänet hiljenivät hissukseen ja aamupalan jälkeen ei voinut itsekään kuin hymyillä.

Anaheimista ajoimme puolisentoista tuntia Malibuun. Kauniin Santa Monican läpi. Ihan kuin olisin nähnyt Leonardon (di Caprion) ja Bradin (sen Pitt:n tietysti) ylittämässä Pacific Coast Hwy:n surffilaudat kainalossa ;) Jämähdettiin kotimatkalla Malibu Pierin ihanaakin ihanampaan ravintolaan Malibu Farmiin. Iso suositus ainakin tuolla kahvilan puolelle laiturin päässä. Ravintola laiturin rannan puolella näytti myös ihanalle. Ja mikä parasta, kehuvat olevansa fresh & organic. Sille ruoka todella maistuikin! ID

Surffareita pystyi bongailemaan kahvilan kattoterassilta. Aallot olivat huikeat. Ja näytti että ehkä siellä jossain aallolla ratsasti myös Patrick Swayze (R.I.P) Keanu Reevesin kanssa. Who knows :) Alaspäin kohti Redondo Beachiä ajellessamme päätimme tehdä pikaisen pit stopin Venice Beachillä. Aikamoinen näky, edelleen. Meitä on moneen junaan. Jämähdettiin katsomaan pikkuisia skeittareita, Tony Hawkin alkuja ja yhtäkkiä muistin, että en ole vieläkään ostanut sitä Thrasherin teepparia, josta jo keväällä haaveilin.

Huomenna luvassa turistikierrosta aamupäivästä, Hollywood-kylttiä, Melrose Avenueta ja tähtiä maassa. Iltapäivä pyhitetään allaselämälle. Ehkä. Tai sitten strollataan pyörillä Hermosa Beachille. Perjantaille oli suunnitelmissa Universal Studiot, mutta voipi olla, että se säästetään ensi kertaan. Fiilispohjalla mennään!

IHANAA, IHANAA PÄIVÄÄ!


tiistai 17. lokakuu 2017

Mun perhe ♥

HELLUREI!

Tällä kertaa terkkuja lähettelen Anaheimista, minne suunnattiin eilen. Heti sen jälkeen, kun oltiin vietetty muutama ihana hetki rakkaiden ystävien kanssa siellä rannikolla, Hermosa beachillä. Ystävien, joiden seurassa saatiin viettää aikaa vielä tämän päivän iltapäivään asti. Rakkaista ystävistä tuonnempana. Nyt juttua mun perheestä. Tuskin kellekään on jäänyt epäselväksi se, kuinka hurjan tärkeitä nuo kolme plus se yksi karvainen kaveri ovat. Viime vuosien valossa perheen tärkeys on vielä korostunut.

Tykkään siitä tunteesta, että puhalletaan kaikki yhteen hiileen. Me ollaan tiimi isolla teellä ja jokainen tiimipeluri on yhtä tärkeä. Lauantaiyönä LAXn lentokenttähotellissa mietimme miehen kanssa ääneen, että ollaan me jotain tehty oikein, kun meitä on siunattu noin loistavilla pikkutyypeillä. Pikkutyypeillä, jotka 19 tunnin matkustamisen jälkeen jaksavat vielä tsempata ja olla innostuneita uusista maisemista. Jotka tuntevat uuden äärellä olonsa kuitenkin niin turvalliseksi, että nukahtavat suorilta jaloin miehen petaamalle vuodesohvalle.

Mun mielestä arki on se, missä perheen tiiviys ja yhteishenki mitataan. Kuitenkin loma on usein se ajanjakso, jolloin kuitenkin monella perheellä tuntuu menevän sukset ristiin. Yksi haluaa tuonne suuntaan ja toinen tänne. Kolmas olisi paikallaan ja neljännelle ei ole niin väliä. Meillä on ollut nyt kolme erittäin kiireistä päivää alla. Kertaakaan ei kuitenkaan kukaan ole kivahtanut tai möksöttänyt. Kaikki ollaan oltu hyvillä mielin ja kuin sanattomasti sovittu pelisäännöistä. Tekemistä ollaan keksitty niin, että jokaiselle on löytynyt se oma juttu.

Aika usein lomalla päästään heti alkumetreistä siihen ihanaan tilaan, jota olen joskus symbioosiksi nimittänyt. Hengitetään samaa ilmaa ja ollaan siellä kuplassa. Loma ei tarkoita aina ulkomaanmatkaa, todellakaan, vaan loma voi olla ihan tavallinen viikonloppu. Hetken pakopaikka siitä arkisesta aherruksesta. Siitä, jossa perheen vahvuus mitataan. Meidän perhe ei tarvitse lomaa toisistaan, vaan tuntuu että mitä enemmän olemme yhdessä, niin sitä tiiviimpi kokonaisuus ollaan. Olen niin kovin onnellinen ja ylpeä tästä meidän pikkuisesta perheestä. Mielelläni herään taas huomenna uuteen päivään ja koen uusia asoita näiden rakkaiden kanssa.

Huomenna luvassa Disneylandia ja illalla mennään treffaan Selänteen Teemua Long Beachille. Tai no, ainakin Teemun ravintolaa, jos ei muuta :) Keskiviikkona jatketaan taas matkaa takaisin rannikolle, tällä kertaa Redondo beachille. Tosin sinne ajateltiin mennä mutkan kautta eli aamulla lähteä kohti Malibua ja ajella alaspäin Venice beachin ja Santa Monican kautta.

Kiitos ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin, vastailen niihin kyllä – mutta en tänä iltana. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna olla siellä lippuluukulla tasan klo 08.00!

MAANANTAITIISTAITERKUIN,