torstai 23. maaliskuu 2017

Puhtia (kevät)siivoukseen!

HEIPPAHEI!

Kevät, pölyt armottomasti paljastava ikkunoista paistava kevätaurinko ja kuraiset tassun jäljet eteisen valkoisella lattialla. Paketti oli sitä myöten kasassa; tiesin tulleeni siihen pisteeseen, että kevätsiivous on ainoa vaihtoehto. Koen tämän saman tilanteen joka kevät. Vitkuttelen kevätsiivouksen aloittamisen kanssa, kunnes tulee se viimeinen niitti. Kun ei vain pysty ummistamaan silmiä pölyltä. Kun pelkkä imurointi ja pölyhuiskan heiluttaminen ei riitä. Paljastan teille nyt yhden salaisuuden; inhoan lattioiden pesemistä. Tai olen inhonnut tähän asti. Ajatus likaveden kierrättämisestä pitkin lattioita mopin kanssa ei ole houkutteleva ajatus. Senpä takia olen aivan innoissani, sillä sain kaupallisen yhteistyön myötä testikäyttöön Kärcher FC 5 Premium lattiapesurin.

Lattianpesu on yleensä kevät- ja viikkosiivouksessani viimeisin työvaihe. Mutta samalla se tärkein, sillä tuo eteisen, ruokatilan ja keittön kattava valkoinen iso laattalattia on tällaiselle siivousintoilijalle se pullonkaula. Miten saada pinttyneet ketsuppitahrat sun muut pois lattiasta? Ellei niitä siis ole saman tien vaivauduttu pyyhkimään (terkkuja lapsille ;). Liian usein löydän itseni konttaamasta keittiön lattialla juuriharjan ja ruokasoodan kanssa. Varsinkin tuon saarekkeen edessä, missä meidän perheen pienokaiset syövät välipalansa.

Ennen kuin kerron teille enemmän tuosta uudesta tehopakkauksesta, Kärcheristä, niin ajattelin listata kevätsiivoukseni työvaiheet. Ihan ensimmäiseksi otan lakanat pois ja vien petivaatteet tuulettumaan. Avaan ikkunat, jotta koti tuulettuu. Sitten siivoan rojut lattioilta ja tasoilta pois. Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi kun ei onnistu, mikäli on esteitä tiellä. Eikä kyllä myöhempi työvaihekaan eli lattioiden pesu. Se iänikuinen kysymys kuuluu, pyyhittekö ensin pölyt vai imuroitteko? Meillä pyyhitään eka pölyt ja sitten imuroidaan. Miksi näin tehdään, niin siihen en osaa vastata. Se on selkärankaan pinttynyt tapa :) Kun turhat esteet on raivattu pois lattioilta ja imuroitu, on aika ottaa Kärcher FC 5 Premium lattiapesuri apuun.

Itse olen aika laiteorientoitunut ja tykkään koota laitteita. Jopa lukea niitä ohjeita. En tiedä asuuko teilläkin sellainen mieshenkilö, joka piutpaut piittaa ohjekirjoista? :) Meillä asuu, joten mietin, että hoidan lattiapesurin kokoamisen itse. Ettei sitten tarvitse kuunnella turhaa ärräpäitä ja katsoa kun toinen tuskastuu. Päätin kuitenkin hihkaista miehelle ihan ohimennen, että voisi kaiken kiireen keskellä avata tuon Kärcheriltä tulleen paketin ja katsoa onko lattiapesuri kuinka hankala koota. Ajatuksena, että itse kyllä kokoan sen. Kävin tässä välissä koiran kanssa pikaisella lenkillä ja kotiin tullessani löysin tuon Kärcherin uljaasti koottuna keskeltä eteisen lattiaa. Mistään ei kuulunut tuhahtelua ja ohjekirjakin oli nätisti auki keittiön pöydällä. Mies kiitteli sitä, että laite oli niin helposti koottavissa.  Laitteen varsi napsautettiin kiinni ja laitettiin pesutelat paikoilleen. Vaikka tykkään kootakin erilaisia laitteita, niin aika usein uusien laitteiden käyttöönotto on niin työläs projekti, että allekirjoittaneen mielenkiinto lopahtaa siihen vaiheeseen :)

Tässä tehopakkauksessa käyttöönottokin sujui alta aikayksikön ja hyvä niin, ettei kevätsiivousinspiraatio päässyt latistumaan kesken siivouksen. Tässä vielä ohjeet tiivistettynä.

1. vedä puhdasvesisäiliö kädensijasta pois ja täytä se haalealla vedellä (lisää tarvittaessa puoli korkillista Kärcher -puhdistusainetta)
2. aseta puhdasvesisäiliö takaisin laitteeseen
3. liitä virtapistoke seinään
4. täytä puhdistusasemaan (tuo musta telakka) 50 ml puhdasta vettä telojen kosteutusta varten
5. kytke laite päälle ja käytä sitä asemassa 5 sekunnin ajan
6. nosta laite kantokahvasta
7. paina virtanappia ja nauti lattianpesusta
8. kun siivous on valmis aseta laite telineeseen ja lisää lattiatelineeseen 200 ml puhdasta vettä
9. anna laitteen käydä, kunnes vesi on täysin imeytynyt puhdistusasemasta
10. tyhjennä likavesisäiliö (alla oleva kuva)

Täältä löydätte erittäin havainnollistavan videon laitteen toiminnasta! Yllätyin hieman siitä, millaisella draivilla kone puskee eteenpäin. Se tuntui heti ensituntumalta jämäkältä käteen ja eikä mennyt kauaakaan aikaa, kun rakastuin lattianpesemiseen. Siihen siivousvaiheeseen, josta aiemmin en pitänyt sitten lainkaan. Kärcher FC 5 Premium lattiapesuria  liikutetaan samalla tavalla kuin imuria; edestakaisin hitain liikkein. Mikä parasta on se, että lattia ei jää lilluvan märäksi. Niin kuin Marian ja mopin jäljiltä. Rakastuin tähän laitteeseen kyllä samantien.ID

Kuten kerroin, niin meillä on laattalattiaa eteisessä ja keittiössä. Tyttöjen makuuhuoneista löytyy lakattua korkkilattiaa, olohuoneesta ja meidän makuuhuoneesta laminaattia ja takkahuoneesta mattalaattaa. Valkoisen laattalattian lisäksi haaste lattianpesussa on ollut tuo takkahuoneen laattalattia, johon mopilla pestäessä jää helposti näkymään rantuja. Tiedättekö sellaisia likavesirantuja. Vaikka kuinka huuhtelisi. Ei kiva. Alla olevissa kuvissa ekassa lähtötilanne, keskellä virallinen valvoja ja viimeinen kuva lopputulema. Lähtötilanne ei ollut aivan niin paha kuin mitä se yleensä on.

Ajatus siitä, että lattiat tulee pestyä puhtaalla vedellä, tuntuu erittäin mieluisalta. Likavesisäiliö laitteen takaosassa kerää likaveden ja likavesisäiliö on varsin helppo tyhjentää. Itse hieman järkytyin, miltä tuo vesi näytti. Vaikka tiesin, että meillä on likaiset lattiat, niin en voinut kuvitellakaan, että vesi näyttäisi tältä :) Onneksi teloissa kiertää koko ajan puhdas vesi, sillä en voi kuvitellakaan, miltä lattiat näyttäisivät, jos niitä tulisi pestyä likavedellä. Nimittäin tällä:

Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsiperheessä ei tarvitse edes tavoitella täydellisen siistiä kotia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja ovat siinä iässä, että melkein aina siivoavat jälkensä, niin oman osansa siivousrutiineihin tuo karvainen kaverimme. Varsinkin nyt kun lumet sulavat ja tiet ovat kuravelliä täynnä. Toki pyyhimme Tobyn tassut ulkoilun jälkeen ja tarvittaessa pesemmekin ne, mutta aina silloin tällöin eteisessä on kotiin tullessa vastassa tassuvana olohuoneeseen (ks. kuva alla…). Mysteeri sinänsä, sillä kukaan ei ole myöntänyt laiminlyövänsä tassujen pesua. Salapoliisityöni on nyt siinä vaiheessa, että minulla on enää kaksi potentiaalista epäiltyä. Molemmat alle 150 cm pitkiä. Kun perheessä on koiranpentu, sattuu sille myös pisuvahinkoja aina silloin tällöin. Urospentu ja kevät aiheuttaa myös merkkailua lattianrajoihin. Olemme kyllä aina nuo vahingot pesseet samantien pois, mutta en ole ollut ihan varma onko ne saatu kokonaisuudessaan pestyä pois. Me Kärcherin kanssa kiinnitimme erityistä huomiota pariin pisupaikkaan ja putsasimme ne huolella. Sen jälkeen ei ole merkkailuja tapahtunut.

Hieman aluksi sähläsin tuon 7 metrin johdon kanssa, mutta hyvin nopsaa opin tavan, jolla pystyin keskittymään täysin lattioiden pesemiseen ilman, että huolehdin johdosta liikaa. Näiden päivien aikana olen myös löytänyt optimaalisen tavan sille, missä järjestyksessä pesen huoneet ja mihin pistorasiaan kulloinkin laitteen laitan. Laitteen säilytys aiheuttaa hieman ongelmia nykyisessä kodissa, sillä siivouskomeromme on armottoman pieni. Niinpä tuo tehopakkaus Kärcher FC 5 Premium lattiapesuri on ollut viime päivät näkyvillä. Joka päivä sitä olen kyllä käyttänytkin ja niin kauan, kun vieraita ei ole tulossa, niin saa se näkyvillä ollakin.

Palatakseni vielä siihen kevätsiivoukseen; lattianpesun jälkeen vaihdan sänkyihin puhtaat lakanat ja asettelen tuoreet kukat maljakkoon. Otan kupin kahvia käteeni ja istahdan olohuoneen sohvalle ihastelemaan puhdasta kotia. Tekstaan miehelle, että enää on hänen osuutensa tekemättä. Ja se on kaikki nämä vuodet ollut ikkunanpesu. Nyt kun lattianpesu sujuu sutjakkaasti, niin seuraavaksi on pakko ostaa ikkunanpesua varten yhtä tehokas apuväline. Siivoaminen on ihanaa, kun on välineet kunnossa! Joko siellä ollaan tehty kodin kevätpuunaus?

KEVÄISIN TORSTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ KÄRCHER


keskiviikko 22. maaliskuu 2017

Kylmästä lämpimään…


…kuvien välityksellä :)

MOIKKAMOI!

Vaikka reissussa olinkin valmis palaamaan kotiin jo ennen aikojaan, niin tänä aamuna totesin ääneen, että kunpa saisi vielä yhden allaspäivän. Päivän, jolloin aamulla pohdittaisiin, että kumpaan aamupalapaikkaan mennään; sinne, jossa on enemmän valikoimaa (ja ihmisiä) vai sinne, jossa saa tuijotella ihan rauhassa merta ja nauttia hiljaisuudesta. Päivän, jolloin hyppäisin lasten perässä uima-altaaseen ja yhdissä tuumin päätettäisiin uida uima-allasbaariin kylmälle limpparille. Päivän, jolloin saisi uppoutua tuohon ruotsalaiseen dekkariin täysillä. Päivän, jolloin aurinko alkaa laskea mailleen ja tulee kerättyä tavarat altaan viereltä. Päivän, jolloin hotellihuoneen ilmastointi tuntuu niin hyvältä. Päivän, jolloin päikkäreiden ajankohdan ei olisi niin väliä. Päivän, jonka ehtoopuolella istuttaisiin miehen kanssa parvekkeella ja juteltaisiin niitä näitä. Päivän, kun saisi olla ihan vain oman perheen kanssa. Olla 100% läsnä.

Se, missä kerroin panostavamme ulkomaanreissujen myötä koko perheen elämyksiin, tulee sitä panostettua vielä enemmän läsnäoloon. Kiireettömään ja aikatauluttomaan oloon. Se on hirmu tärkeää. Toki kotonakin sitä pyrkii olemaan läsnä niin paljon kuin mahdollista, mutta kyllähän me kaikki tiedämme, että arki nielaisee helposti mukaansa. Niin ihanaa kuin se arki onkin. Kalenteri täyttyy ja ihan luonnollisestikaan sitä ei voi viettää 24/7 niiden rakkaimpien kanssa. Huomaan, että aina kotiin reissusta tullessamme tulee tietynlainen haikeus. En haikaile niinkään sitä ympäristöä siellä reissussa (paitsi ehkä tänään, kun sade piiskaa peltikattoa ;)), vaan sitä tunnetta. Yhdessäoloa. Täällä nuo rakkauspakkaukset rientävät koulupäivien jälkeen kavereittensa kanssa ja sehän on ihan ok. Jotenkin sitä vain on ehkä tuo napanuora himpun verran liian tiukalla eikä ole valmis sitä löysäämään. Puhun siis itsestäni :)

Joten nyt otan jälleen kovat aseet käyttöön. Ihan ensinnä palaamme siihen kännykättömyyteen iltaisin. Loman jälkeen olen lipsunut tuosta klo 20.00 rajasta. Siihen asti se toimi hienosti. Klo 20.00 jälkeen arki-iltaisin meidän perheessä keskitytään taas lautapeleihin ja yhteisiin telkkariohjelmiin. Vietetään aikaa yhdessä ennen kuin lapset menevät nukkumaan. Ollaan 100% läsnä. Eilen sain pitkästä aikaa tytöt kanssani keittiöön ja valmistimme iltaruoan yhdessä. Se oli ihan äärettömän ihanaa. Äititytärlaatuaikaa.

Postauksen kuvat ovat tuolta happy placestamme. Sekä niemen toiselta puolelta Freedom beachilta. Vaikka silloin tuo ihmismassa paratiisirannalla ihisti, niin ei se enää tunnu niin pahalta. Kuvia käsitellessäni pystyin jopa katsomaan ruokakuvia. Kiitos sen, että tuo tuliaistauti on nyt talttunut. Päätettiin jo yhdessä tuumin, että ensi vuoden reissu tehdään toiseen suuntaan. Mutta mutta…näiden kuvien myötä aloin taas empimään. Varma aurinko, tuttu paikka, herkullinen ruoka ja hymyilevät ihmiset. Thaimaa on kyllä vienyt mun sydämen, vaikka se kuinka olisi so last season. Onhan se muuttunut sen vuoden 1997 jälkeen, kun siellä ekan kerran kävin, mutta aina löytyy sen tutun ja turvallisen lisäksi jotain uutta. Huomaan muuten, että matkailijana musta on viime vuosina tullut ehkä liian mukavuudenhaluinen. Taidan olla tulossa vanhaksi :D

Tai sitten se on sukuvika. Muistan isäni käyneen varmasti ainakin sen 17 kertaa samassa hotellissa Puerto de la Cruzissa. Ajatuksella, mitä sitä nyt sikaa säkissä ostamaan ;) Toivottavasti teitäkin nämä kuvat lämmitti! Nyt muutama työjuttu vielä pois alta ja sitten laattakaupoille. Jep, meillä aletaan loppuviikosta laatoittamaan yläkerran kylpyhuonetta. Kyllä se siitä, hitaasti mutta varmasti!

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 21. maaliskuu 2017

Great minds think alike ♥

HEIPSULIHEI!

Whaat?! Takatalvi meinaa iskeä. Positiivisesti ajateltuna kannatan sanontaa ”uusi lumi on vanhan lumen surma” :) Mä oon taas pohtinut. Elämää ja ystävyyttä. Ajattelun voimaa. Arvomaailmajuttuja ja sen sellaista. Se on jännä juttu, miten sitä hitsautuu niiden kaikkien lähimmäisten kanssa yhteen. Ajatuksenkin tasolla. Muistan aikoinaan tuon bestikseni Anun kanssa saatettiin yhtäkkiä pysähtyä molemmat keskellä Hämeenkatua ja sanoa tasan sama asia ääneen. Joku, joka tuli samaan aikaan molemmille mieleen. Niin, me aina pysähdyttiin, jos oli tärkeää sanottavaa. Sekin on jännä juttu, ei muiden kanssa tätä samaa tapahdu. Yleensä tuohon pysähtymiseen liittyi myös se, että sanottiin yhtäaikaa se joku asia, pyrskähdettiin nauruun ja käkätettiin liki pissat housussa :D
Tuon maailman rakkaimman aviomiehenhän kanssa ollaan myös niin samalla aaltopituudella, että ihan ihmetyttää. Aina sanotaan, että vastakohdat vetävät puoleensa ja pitäisi olla jingit ja jangit kohdillaan. Meillä nyt ”valitettavasti” on niin, että ajatuksen ja arvomaailman puolesta olemme täysin samalla aaltopituudella. Ehkä ne vastakohdat sitten ilmenevät jossain muussa asiassa. Mediasta usein saa lukea, että hyvinvoiva parisuhde on sellainen, jossa on vähän särmää ja jännitettä. Jossa välillä tulistutaan ja sitten sovitaan. Liekö tuosta samasta ajatusmaailmasta johtuvaa, mutta meillä tällaista ei tapahdu. Kukaan ei huuda eikä paisko ovia. Ehkä joskus tuhahdetaan, mutta ei sen vakavampaa.

Onko siinä jotain väärää? Mun mielestä ei ole. Ei siinä ole mitään väärää, jos ollaan asioista niin samaa mieltä, että ei tule kinaa. Ei niitä riitoja tekemällä viitsi tehdä. Ihan hävettää myöntää, mutta jossain vaiheessa tässä vuosien varrella mietin, että pitäiskö meidän opetella riitelemään. Huutamaan ja paiskomaan niitä ovia. Mutta jos suhteessa ei ole mitään, mikä jää hampaankoloon, niin mistä me sitten riideltäisiin? :) Sama ajatus- ja arvomaailma ainakin meillä takaa sen, että kinastelut jäävät minimiin.

No mutta, mistä meidän lapset sitten oppivat riitelyn jalon taidon? Tiedä häntä, mutta ainakin näkevät kotona sen, että mahdolliset konfliktit pystytään hoitamaan ääntä korottamatta ja rauhassa. Ilman mykkäkouluja. Meille miehen kanssa oli alusta asti selvää, että kun ja jos lapsia saamme, niin lasten tulee saada kasvaa perheessä, jossa on rakastava ilmapiiri. Hurjan onnellinen olen siitä, että olemme pystyneet tytöille tuollaisen tarjoamaan. Vaikka se heidän mielestään vähän ällöä onkin, että äiti ja isi halailee tai vaihtaa pusun ohimennen ;)

Ehkä tässä päästään myös jälleen siihen perimmäiseen asiaan eli ajatus- ja arvomaailman kuninkaaseen; toisen ihmisen kunnioittamiseen. Miksi teoillaan tai sanoillaan tahallaan loukkaisi toista? Onnea on tuo sama arvomaailma tässä kohtaa. En ole koskaan kuullut tuon rakkaani suusta lausetta tai kohdannut käytöstä, joka olisi epäkunnioittava joko minua tai käytöstäni kohtaan. Se on ihan suuren suuri siunaus, josta olen kovin kiitollinen. Enkä kyllä ihan heti muista itsekään sellaista lausetta päästäneeni tai muuten toimineeni epäkunnioittavasti.

Ajatuksen tasolla hengitämme siis täysin samaa ilmaa. Kuinka usein sitä ottaa puhelimen käteensä aikeissa soittaa toiselle ja sillä sekunnilla se toinen soittaakin juuri sinulle? Tätä tapahtuu ihan viikottain. (Itse asiassa tämä tapahtui jälleen juuri tuon lauseen kirjoitettuani) Kaikista parhain esimerkki samalla aallonharjalla ajatuksen suhteen olemisesta on se, että ihan yhtäkkiä tuosta vaan keskellä rantatietä aloimme molemmat laulamaan ”Popsi popsi porkkanaa” -biisiä. Miten voi molemmat ajatella ihan samaa biisiä samaan aikaan ja vielä alkaa laulamaan sitä samaan aikaan? Tämä tapahtui ennen lapsia siinä Ranta-Kesoilin kohdalla. Niin hyvin tuon mieheni tiedän, että luen hänen ajatuksensa tätä lukiessaan…”Voi ei, pitikö sun nyt toikin sinne kirjoittaa.” :D Sori kulta, havainnollistavat esimerkit ovat sisällöntuottamisessa tärkeitä ;)

Great minds think alike, fools seldom differ 

IHANAA TIISTAITA,

PS. EDIT: lahjakorttien voittajia  arvoin loman aikana ja voittajiin on oltu jo yhteydessä. Mutta unohtuipas ilmoittaa täällä voittajat, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Onnea kaikille voittajille ja kiitos runsaasta osallistumisestanne!

LIFE -LAHJAKORTTIVOITTAJAT: Riikka, Tuula & Elina 

KARINIEMEN TUOTELAHJAKORTTIVOITTAJAT: Pimassou, Ulla & Eija