torstai 14. helmikuu 2019

Ystävällisesti ♥

MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN?

Onko oikea sulle hän? Heippa ihanat ystävät siellä ruutujen toisella puolella ja Oikein ihanaa ystävänpäivää ♥ Mistä tietää onko ystävä oikea vai väärä? Ei sitä tiedäkään, ellei ole avoin ja ota riskiä. Onnekseni matkani varrella kaikki ystävät ovat olleet oikeita. Mikäli ystävyyttä tuolla kriteerillä voidaan edes määrittää. Olen avoin ystävyyssuhteissa. Välillä ehkä liiankin auki. Mutta se ei ole missään vaiheessa kääntynyt minua vastaan.

Haluan uskoa hyvään, myös ystävyyssuhteissa. Sinisilmäisyyttä, joku voisi ajatella. Mutta niin kauan, kun tekee niin kuin sydän sanoo, ei voi mennä väärään. Tähän luotan.

Vaikka ystävyydelle ja rakkaudelle on kalenterista ruksattu päivä, niin itse tykkään ajatella, että vuodessa on 365 ystävänpäivää. Päivää, jolloin olla kiitollisia ystävistä. Jolloin rakastaa. Olla ystävällinen. Vaikka ystävyyden vaaliminen voi välillä jäädä kiireen jalkoihin, niin tiedän että ne tosiystävät sen tietävät. Ei se ystävyys sieltä mihinkään katoa.

Mua on siunattu monella ihanalla ystävällä. Joiden kanssa ollaan itketty ja naurettu. Kuljettu syvissä vesissä, mutta myös annettu elämän virran viedä ja nautittu joka hetkestä. Saan olla kiitollinen jokaisesta elämäni varrelle tupsahtaneesta tuttavuudesta. Joista moni on jatkanut kanssani matkaa ystävänä.

Joka aamu herään parhaan ystäväni vierestä. Se on elämän suurin onni. Siinä missä suuri onni on sekin, että vaikka näemme ystävieni kanssa tätä nykyä melko harvoin, niin silloin kun näemme, otamme ajasta kaiken irti. Mulla on maailman parhaimmat ystävät. Koska ne ymmärtää. Suurin osa on samassa elämäntilanteessa. Siinä, kun oikeasti töiden jälkeen on ihan kiva pötköttää sohvalla ilman, että tarvitsee olla koko ajan treffaamassa :) Olen saanut myös aikuisiällä ystäviä, joidenka kaltaisista helmistä en olisi ikinä uskaltanut edes haaveilla.

Ja tiedättekö, että niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin pidän teitäkin siellä ruutujen toisella puolella ystävinäni. Vaikkemme ole edes suurimman osan kanssa koskaan tavanneet. Mutta kuten muidenkin ystävieni, niin myös teidän kanssanne ollaan kahlattu aikamoiset kivikot läpi. Teidän ansiosta pääni on välillä pysynyt pinnan yläpuolella. Ja jalat maassa, silloin kun pää on ollut pilvissä. Blogi on ollut paikka, johon olen paennut, silloin kun on ollut paha olla. Mutta myös silloin rynnännyt tänne ilomielin, kun elämä on tasaisen ihanan tylsää.ID

Vaikka olen avoimesti antanut itsestäni suuren palan teille, niin ette ole tuominneet. Ainakaan ilman perusteluja. Ilman syytä. Vaan olette tukeneet ja kannustaneet jatkamaan. En tiedä miten pukea sanoiksi sen, mutta olen aivan älyttömän kiitollinen meidän ystävyydestä. Siitä dialogista, jota kommenttiboksin puolella käymme. Olette olleet ystäviä, jotka ovat opettaneet mulle elämästä. Antaneet näkökulmia asioihin ja laajentaneet maailmankatsomustani.

Sellaisia tärkeitä ystäviä niin kuin ystävät ympärilläni muutenkin. Kiitos, kun olette 

”Pyysin kukkasta, sain puutarhan. 
Pyysin jokea, sain meren.
Pyysin ystävää, sain sinut.”

YSTÄVÄLLISESTI,


torstai 07. helmikuu 2019

Ryhtiliike; turhien kulujen karsinta

HEIPSANSAA!

Mulla olisi yksi kyssäri; miksei tammikuu voi olla useammin vuodessa? Sanotaanko vaikka joka toinen kuukausi? ;D Mikä siinä onkaan, että tuo yksi kuukausi saa ihmiset, minut mukaanlukien, sankoin joukoin muuttamaan elintapojaan? Ruokailujaan, kulutustottumuksiaan ja liikuntamieltymyksiään. Ja hei, tämä on pelkästään positiivinen asia. Eräänä tammikuun päivänä kaivoin laukkuni pohjalta laskupinon ja taivastelin asiaa veljen vaimolle. Miksen voi laittaa laskuja maksuun eräpäivälle heti kun lasku saapuu? Miksi jemmaan laskuja avaamattomana kirjekuorissaan jopa kuukauden ajan laukussani ennen kuin maksan ne? Vain huomatakseni, että osasta on jopa saattanut tulla huomautuslasku.

No, sain kuin sainkin laskusavotan hoidettua ja illuusiot pankkitilillä makaavasta matkakassasta romuttuivat nanosekunnissa. Mutta se, mihin kiinnitin huomioni oli laskujen sisältö. 19 laskusta kuusi oli aikakausi/ruoka/sisustuslehtilaskuja. Rakastan ruokalehtiä, siitä ei pääse minnekään. Rakastan myös paria hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvää lehteä, jotka nekin minulle tulee kotiin kannettuna. Myös sitä joka torstai ilmestyvää naistenlehteä, joka on oikeastaan yksi niitä aikakausilehtiä, joita nautin lukea kannesta kanteen. Joka osuu omaan ikäluokkaani hyvin aihepiiriltään.

Ne muutamat sisustuslehdet, jotka minulle myös tulee kotiovelle asti ovat ihania. Sellaisia leppoisien lauantaiaamujen sulostuttajia, kun kahvikupin kanssa käperryn sohvannurkkaan. Ainut huono puoli tässä vain on se, että kun tuollainen leppoisa lauantaihetki koittaa, en jaksa juurikaan avata lehtiä, sillä olen saanut sisustusinspiraatiota viikon varrella blogeista ihan tarpeeksi. Ja varsinkin kun tuo yksi sisustuslehti on sellainen omaan makuuni vähän ehkä liian maalaisromanttinen. Joka tulee vieläkin äitini nimellä tähän samaan vanhaan osoitteeseen, mutta jonka laskun olen mieluummin maksanut kuin nähnyt vaivan perua lehden. Laiskuuden multihuipentuma!

Turhien kulujen karsinta lähti todenteolla käyntiin, kun irtisanoin kaikki minulle tulevat aikakausilehdet päättymään kuluvien laskutusjaksojen jälkeen. Tiedättehän tekin, että kun lehdistä on tosi hyviä tutustumistarjouksia (niistä kaupanpäällisistä puhumattakaan!), niin liki aina niissä on se jippo, että ne jatkuvat sen jälkeen normihintaisina. Ellei muista tilausta peruuttaa. Ks. edellisen kappaleen kaksi viimeistä virkettä. Jep, minulle jolle lehden peruminen on työläämpää kuin kännykän sovelluksella laskun viivakoodin lukeminen ovat lehtitilaukset ehdoton nounou.

Summa, jonka säästän vuodessa lehtitilausten lopettamisen ansiosta on huikeat 817 euroa! Miettikää; tuolla saa jo 1,5 kuukauden ruoat meidän nelihenkiseen perheeseen. Vaikka olen hyvin toimeentuleva (kiitos kahden työni) eikä opiskeluaikojen jälkeen ole juuri tarvinnut penniä venyttää, niin silti huomaan, että viimeisten parin vuoden aikana minulla on (luojan kiitos, vihdosta viimein) jostain sielujen sopukoista kummunnut esiin äiskältä ja iskältä perityt piheysgeenit.

Tämä kulujen karsinta ja säästämisvimma on vähän samanlainen noidankehä kuin tuo terveellisesti syöminen ja liikkuminenkin; se ruokkii itse itseään. Olin niin ylpeä itsestäni, että sain aikaiseksi peruttua nuo lehtitilaukseni. Aivot alkoivat samantien raksuttaa muita kuluja, joista olisi mahdollisuus karsia. Ulkonasyömisestä ja ulkonakahvittelusta nyt ainakin. Mutta missä menee raja? Jos on mahdollisuus käydä sillon tällöin ulkona syömässä ja siitä nauttii, niin miksi karsisin siitä. Tai mikä on se vaihtoehtoinen sijoituskohde?

Kerroinkin taannoin, että haluaisin alkaa laittamaan rahaa säästöön sijoitusten muodossa. Ollaan menossa perjantaina pankkiin kirjoittamaan eräitä papereita alle, joten samalla taidan vähän konsultoida tuota meidän henkilökohtaista pankkineuvojaa, että miten lähteä liikkeelle. Onko se rahastot vai mikä, sillä ei ole väliä. Pääasia että säästyy. Puskurirahasto on hyvä olla olemassa!

Veljen kehotuksesta menin lataamaan puhelimeeni Nordea Wallet -sovelluksen…oletteko testanneet? Tuolta siis näkee paljonko on kuluttanut tililtä ja maksanut kortilla (tai tileiltä ja korteilta) yhteensä. Aihealueittain. Meinasin lentää persiilleni. Sitä kun aina ajattelee, että housujen taskuissa on reikiä ja rahat hupenevat niistä, niin voin sanoa, että meitsillä on ollut vähän isommat reiät viime syksynä. Ja varsinkin joulukuussa. Onneksi tammikuun kulutus oli vain 37% joulukuusta. Helmikuun tavoite on vielä tuostakin matalampi. Joskus pidin exceliä tuloista ja menoista, mutta tuo appi toimii loistavasti, kun tietää, paljon suurin piirtein on nettotulot kuussa. Siitä se on helppo ynnätä, että kuinka paljon jää. Vai tuliko alijäämää.

Mistä te karsitte? Mä karsin nyt ainakin noista lehdistä. Vaatteita en myöskään tänä vuonna osta muuta kuin pakon edessä. Vaatekaapin siivous paljasti monta kivaa käyttökelpoista vaatetta. Enkä mitään turhaa sisustuskrääsää. Vanhoja ruukkuja, maljakkoja ja kynttilänjalkoja voisi taas kaivella naftaliinistä esiin.  On toki paljon asioita, mistä en suostu karsimaan. Kuten leikkokukat, kynttilät ja Tobyn turkinhoitoaineet. Ihonhoitotuotteet ja meikit. Ne on sellaisia pieniä luksuksia, jotka nostavat huikeasti elämänlaatua. Ilman, että tekevät suurta lovea lompakkoon.

Siitä on aikaa, kun viimeksi tein kunnollisen ryhtiliikkeen kulujen karsinnassa. Mutta siinä rytäkässä, kun lähti hiuspidennykset, ripsiräpsyttimet ja geelikynnet, säästin reilun pari tonnia vuodessa. Laitoinko sen säästöön? En, vaan ihmettelen että minne se meni. Joten nyt olisi hyvä aika miettiä konkreettisesti säästämistä. Eli kulujen karsimista niin, että säästetty summa menee oikeasti säästöön. Eikä johonkin muuhun. Ikä on tehnyt tehtävänsä, musta on tullut huomattavasi vastuullisempi rahankäyttäjä ja tuntuu, että tällä iällä ei paikkaa mahdollisia tyhjiöitä elämässään shoppailemalla. Näinkin on nimittäin joskus tullut tehtyä.

Eli kiitos tammikuulle, tästäkin ryhtiliikkeestä. Mutta kuten todettua niin monta kertaa, niin enemmän on sitten merkitystä niillä muilla 11 kuukaudella. Pyrin siihen, että tämä ryhtiliike on pysyvä. Sellainen loppuelämän projekti!

LUMISIN TORSTAITERKUIN,

 


sunnuntai 03. helmikuu 2019

Rapeakuorinen mustikkapataleipä & snow day

HEPSKUKKUU IHANAT!

Tupruttaako? Miehen kanssa olimme tuossa aiemmin lumitöissä ja kun olimme saaneet pihan puoliksi kolattua alkoi sitä lunta tupruttamaan taas niin maan kamalasti. Ihanaa, helmikuinen sunnuntai näyttää parhaimmat puolensa. Nyt ollaan siinä vaiheessa talvea, että ei juuri enää tiedä mihin sitä lunta tunkisi. Ojanpenkat on täynnä, piha on täynnä. Naapureilla sama juttu. Mutta kuten sanottua, nautin tästä runsaslumisesta talvesta täysin rinnoin. Enkä ihan ymmärrä uutisointia, joka viime aikoina on mediat vallannut.

Ihan kuin tämä lumi ja pakkanen olisi sellaisia asioita, johon emme ole tottuneet. Jotain uutta ja mullistavaa. Tuntuuko teistäkin, että tällaisia ne talvet olivat vielä kymmenisen vuotta sitten ja tällaisia ne kuuluu ollakin? Ilman mitään suurta draamaa. Mun mielestä on ihan normaalia, että lunta sataa ja pakkanen saattaa välillä paukkua. Sama marraskuussa uutisoinnin kanssa; talvi yllätti autoilijat. Mitä ihmettä? Kyllähän me suomalaiset tiedämme, että talvella voi tulla lunta. Jopa jo marraskuussa. Heh, tosin erään kerran töistä myöhästyessäni taisin juurikin käyttää tuota ”talvi yllätti autoilijan” -veruketta ;)

Sunnuntain kunniaksi meillä on pitkästä aikaa leivottu pataleipää. Siitä on vierähtänyt jo tovi, kun viimeksi olen pataleipää tehnyt. Pataleipähän kannattaa tehdä niin, että laittaa taikinan tekeytymään jo edellisenä päivänä. Mutta koska minun pataleipähimoni tulee yllättäen, niin moisiin kohotuksiin ei ole aikaa. Tätä himoa varten kehittelin taannoin nopean ja rapean pataleipäohjeen. Jonka lopputulos maistuu milloin millekin. Joskus karpaloille, toisinaan banaaniselle. Tänään vienosti mustikalle.

NOPEA & RAPEAKUORINEN PATALEIPÄ

6 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
0,5 – 1 dl mustikkaista pellavarouhetta
puolikas pussillinen kuivahiivaa
hyppysellinen sormisuolaa
loraus hunajaa
3-4 dl vettä

1.kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hunaja
2.sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita seokseen puuhaarukalla vesi(taikina saa jäädä löysähköksi)
3.anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia (tai enemmän, jos maltat ja on aikaa)
4.laita uunipata uuniin ja aseta uuni päälle 215 asteeseen (kiertoilmalla)
5.kun pata on ollut uunissa parikymmentä minuuttia, ota se pois ja kaada taikina pataan
6.sulje pata kannella ja laita uuniin 40 minuutiksi
7.poista kansi ja annan leivän paistua vielä 10 minuuttia
8.jäähdytä hyvin ennen leikkausta

Uunista tullut leipä, johon sipaisee päälle voita on yksi parhaimpia makukokemuksia. Ei siitä pääse mihinkään. Täältä löytyy muuten tuo aiempi reseptini, mikäli ette halua mustikkaista makua leipään. Tuohon alkuperäiseen reseptiini voi lisätä esimerkiksi karpaloita tai rusinoita. Joskus olen rusinoiden kanssa lisännyt myös teelusikallisen kaneliakin!

Snow dayn kunniaksi Kanadassa aikoinaan suljettiin koulu muutamaksi päiväksi. Mutta siellä preerialla lunta tuprutti helposti tuulen mukana muodostaen liki metrin korkuisia kinoksia. Jotta huomen aamulla ei joutuisi pitämään snow dayn takia kotitoimistoa, niin on pakko mennä vielä kerran lumitöihin. Hyötyliikuntaa, sitähän tuo on parhaimmillaan 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,