maanantai 15. lokakuu 2018

Ristiriitaisia ajatuksia matkustamisesta

HEIPPUTIRALLAA IHANAT

ja terkkuja ihanasta, värikylläisestä koti-Suomesta ♥ Täällä on hyvä olla! Vaikkakin viikonloppureissu Kööpenhaminaankin oli enemmän kuin onnistunut ja tuo yksi lempparikaupungeistani näytti taas parastaan. Kööpenhaminasta tai lähinnä Tivolista Halloween-asussaan juttua huomenna tai viimeistään keskiviikkona. Sain myös yllättävän paljon yhteydenottoja Köpis-vinkeistä, joten niitä tulossa tuossa postauksessa myös. Mutta ensinnä taas akuuteimmat. Eli se, mikä on painanut sydämessä jo pidemmän aikaa. Matkustaminen ja sen varjopuolet.

Olen joskus kertonutkin, että meidän perheen yhteinen intohimo on uusien paikkojen näkeminen ja kokemusten kartuttaminen. Kaikki ylimääräinen menee matkustusbudjettiin. Lapsemme ovat ikäisekseen saaneet nähdä ja kokea paljon. Oppineet eri kulttuureista ja toivottavasti sen avulla kasvaneet ymmärtämään, että jokainen ihminen on arvokas. Väriin, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta. Varauksetta hymyilleet kaikille uusille tuttaville ja osanneet olla ystävällisiä ja kunnioittavia. Vaikkei yhteistä kieltä ole ollut. Kulttuurien erilaisuuksien ymmärtäminen ja niiden välillä tehtyjen henkisten pääomien vaihto on mielestäni yksi elämän rikkauksista.

Yksi elämän rikkauksista…mutta minkä kustannuksella? Tämän rakkaan maapallomme. Sen planeetan, joka kätkee sisäänsä niin paljon ihanaa. Eläimiä, kasvillisuutta. Luonnon moninaisuutta. Neljä vuodenaikaa meillä, ketkä toivottavasti osaamme niitä arvostaa.

”Istun lentokoneessa ja mietin kapteenin juuri lausumia sanoja…koska Euroopan ilmatila on täynnä, joudumme odottelemaan vielä hetken lähtölupaa. Ilmassa huomaan, että kaartelemme sinne ja tänne. Väistelemme muita koneita ja yritämme luovia reittiä takaisin pohjoiseen. Takaisin sinne Suomeen, jossa ainakin vielä saamme nauttia paukkupakkasista, lumesta ja yöttömistä öistä. Kurkkuani puristaa.”

En tiedä miten sen osaisin sanoa oikeilla sanoilla, mutta yritän. Ajatukset, joita päässäni vilisee ovat varsin sekavia. Jos saisin ne jotenkin ulos siinä muodossa, etten tule ihan väärin ymmärretyksi. Se, että sieluani puristaa johtuu osin siitä, että kerrankin tunnen itseni ihan pirun itsekkääksi. Samalla, kun haluan nähdä ja kokea, istuu olkapäilläni pieni piru, joka saa minut epäilemään, että onko tuo 46 euroa, jonka hyvitin koko perheen lentopäästöistä Kööpenhaminaan minkään väärti. Mitä tuolla reilulla neljälläkympillä muka saan pelastettua? Lentolaskurin mukaan kun koko perheen reissun hiilidioksidipäästöt olivat 1543 kiloa. Ei kuulosta paljolta, jos asiasta ei mitään tietäisi.

Mutta niin minä kuin ehkä suurin osa teistäkin siellä ruudun toisella puolella olette tehneet Sitran Elämäntapatestin ja tiedätte, että summa on aika suuri. Jos keskimäärin yhden suomalaisen hiilijalanjälki vuodessa on 7 300 kg CO₂e. Tuolla meidän Kööpenhaminan reissun lentojen osuudella saisimme ajaa autolla 17 140 kilometriä. Se on aika paljon. Aika hemmetin paljon! 

Tässä päästään siihen ristiriitaan; rakastan matkustamista ja rakastan kokea uusia paikkoja. Mutta koen ihan älyttömän huonoa omatuntoa lentämisestä.

”Olen ladannut puhelimelleni FlightRadar -sovelluksen, koska minussa asuu pieni ”air geek”. Rakastan katsoa, mihin ihmiset matkustavat ja kuinka paljon lento kestää. Etsin käsiini miehen kotilennon ja seuraan lentoa. Kun se on lähellä Pirkkalaa, lähden töistä noutamaan toista kentältä. En voi kuitenkaan sivuuttaa sovelluksen ahdistusta lisäävää seikkaa; koko Eurooppa on keltaisenaan koneita. Aasiassa alkaa olla jo yö ja lentoliikenne on selvästi vähentynyt siitä, mitä se oli vielä pari tuntia sitten. Amerikassa taas herätään uuteen päivään ja lentoliikenne vilkastuu. En uskalla edes miettiä noiden kaikkien ilmassa olevien koneiden hiilijalanjälkiä…”

Ajattelen asian siltä kantilta, että millaisella maapallolla meidän lapsemme ja heidän jälkeläisensä saavat asua. Onko aurinko niin polttava, että luonto pitää huolen omistaan ja suuri osa ihmisistä kuolee ihosyöpään? Jääkö osa maapalloa tulvien alle, kun etelä- ja pohjoisnapa sulaa? Maapallo tulee väistämättä köyhtymään myös eläimien myötä. Miten käy ravinnon, jos vesi on jatkossa kultaakin kalliimpaa eikä rutikuivia peltoja voi kastella?

Onko minun luovuttava lentämisestä vai onko jotain vaihtoehtoisia tapoja, joilla voisin omalla kohdallani pelastaa maapalloa? Jos en ole valmis luopumaan lentämisestä, niin ainakin voin vähentää lentämistä. Viikonloppureissujen sijaan tehdä vaikka yhden pidemmän reissun vuodessa. Senkin suoralla lennolla, ollakin että välipomppujen kautta lentäminen tulee yleensä edullisemmaksi. Jostain muistan lukeneeni, että se on nimenomaan koneen nousu, joka on kaikista haitallisinta maapallolle. Sen takia suosin suoria lentoja. Vaikka ne maksaisivatkin enemmän. Mutta kolikon kääntöpuolena on se, että sitten ehkä tulee reissattua vähemmän, kun ei aina varaa suoriin lentoihin ole. Itse povaan lentohintojen reilua kallistumista tulevaisuudessa…hiilijalanjälki kun on ollut tapetilla niin pitkään, niin uskon lentohintoihin lisättävän jonkin sortin lisän kompensaationa.

Suomi ja Pohjoismaat ylipäätään houkuttelevat. Haaveissa olisi automatka Norjan pohjoisosiin ja sieltä alas Osloon, Tukholmaan ja takaisin kotiin. Niin, onko aina pakko lentää saadakseen kokemuksia, elämyksiä ja kulttuurinvaihtoa? Ei todellakaan. Usein se vain on ajansäästökysymys. Lentäminen kun on niin paljon nopeampi tapa matkustaa kuin junailu tai autoilu.  Ja jos mennään ihan ääripäihin, niin riittäisikö minulle uusista kulttuureista lukeminen niiden kokemisen sijaan. Omalla kotisohvalla, ilman lentämisen tuomia ilmastohaittoja?

Matkustaminen on toki vain yksi maapalloa rasittava tekijä. Lisäksi on niin monta muutakin asiaa, jossa petrata. Kuten lihansyönti, sähkönkulutus, vedenkulutus yms. Meillä on kaksi lasta, rakkaita ja toivottuja, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka ovat tietoisesti lapsettomia. Lisääntyminen kun on yksi maapallon uhkista. Ja toisaalta, ei ole ihan hakuammuntaa miettiä, millaiseen maailmaan sitä lapsen synnyttäisi. Jatkossa ajattelin miettiä uudelleen lihansyöntiäni, panostaa vielä enemmän satokausikalenterin kasviksiin ja olla lutraamatta vedellä. Maalämpö meillä jo onkin, joten ehkä sen puolesta saan pienen synninpäästön. Rakastuin taannoin sähköautoon, joten jos niiden hinnat hieman laskisivat ja toimintasäde kasvaisi, niin sähköauto olisi ehdottomasti autovalintani.ID

Sitten taas on se kolikon toinen kääntöpuoli; jos jokainen ihminen lopettaisi matkustamisen, niin miten ne ihmiset, jotka elävät turismista saisivat elinkeinonsa? Se ihana perhe, jonka ravintolassa käymme Thaimaassa syömässä maailman parasta ruokaa, muovituoleilla istuen. Auringonlaskua ja palmuja ihastellen. Miten ne ihanat naiset hierontakojussa Balin rannalla kokisivat uutta kulttuuria, jos emme näyttäisi heille kuvia Suomesta. Lumisesta Lapista ja yöttömästä yötä. Samalla, kun maksaisimme siitä taivaallisesta jalkahieronnasta, annamme heille mahdollisuuden tutustua kuvien välityksellä johonkin, mihin heillä ei muuten olisi ehkä mahdollista tutustua.

Siihen, kuinka turismi osaltaan taas pilaa luontoa muutenkin kuin lentomatkojen hiilijalan jäljellä, en halua edes ajatella. Mutta vastuullisena kansalaisena on pakko. Voisinko kuvitella säästäväni luontoa matkustamalla paikkoihin, joita turismi ei ole vielä pilannut? Joiden luonto ei siitä kärsi, että siellä tallustelen paljain varpain. Surullisena luin taas Maya Beachin sulkemisesta. En surullisena sen takia, että paikka suljetaan vaan surullisena siitä, että taas yksi osa luontoa on tuhoutunut. Pari vuotta sitten veneellä ko. paikassa pikaisesti vierailleena voin vain todeta, että paikka oli ihan kamala. Kaukana siitä paratiisirannasta, mikä se joskus oli.

Mietittekö te koskaan näitä asioita? Vaikka olen näennäisesti se huoleton ja positiivinen tyyppi, niin kannan suuresti huolta maapallosta. Sen tulevaisuudesta ja siitä, miten omilla toimillani teen hallaa planeetallemme. Olen monta kertaa todennut, että luonto ja metsä ovat mulle henkireikiä. Paikkoja, joissa ladata akkuja. Joita en missään nimessä haluaisi tieten tahtoen turmella. Sitten kun tähän matkustusnäkökulmaan lisää vielä sen parin viime vuoden aikana esiintyneen pienen lentopelkoni, niin asia voisi olla ihan pässin lihaa. Älä lennä. Se olisi se helpoin vaihtoehto. Aiemmin rakastin lentokenttiä ja lentämistä. Nyt lentokentät saavat mut jotenkin surulliseksi. Se lähdön tunnelma on muuttunut johonkin haikeaan. Lentäminen taas…jotenkin tuntuu, että turbulensseja on nykyään paljon enemmän kuin ennen. Monesti turbulenssin kourissa mietin, että onko tämä maapallon tapa viestittää, että lopettakaa se lentäminen. Nykyään ihan pienenkin turbulenssin aikana päätän, että en lennä enää ikinä, jos täältä hengissä alas tullaan. Tietäen kuitenkin, että seuraavan matkan lentolippu kuumottaa pian jo taskussa 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 13. lokakuu 2018

Toivepostaus: Musiikista tunnelmaa Insta stories:iin

HELLUREI

ja ajastettuna oikein ihanaa lauantaiaamua täältä Kööpenhaminasta toivotellen Kuulkaas, nyt astutaan sellaisen aiheen pariin, jota ilman en voisi elää. On monia asioita, joita ilman en voisi elää, mutta yksi niistä on musiikki. Musiikki toimii parhaillaan rentouttajana, mutta vuosien varrella olen hyötynyt musiikista eniten juoksulenkeillä. Tapanani onkin lenkin jälkeen todeta, että ”Volbeat ja volat kaakkoon” -lenkki oli onnistunut. Juoksulenkkilistoja minulla on Spotifyssa varmaan seitsemän tai kahdeksan. Kaikissa niissä on ainakin tsipale Volbeatia. Yleensä Evelyn, jonka rähinäosuuden jälkeen tulevan kertsin mukaan jalat rullaa kuin itsestään. Rähinäosuudessa Pispalan portaan menee heittämällä ylös :)

Saan liki päivittäin kyselyä Insta storiesin puolella taustamusiikkia koskien. Yleensä kysytään, että miten saan musiikin laitettua videoihin, mutta usein kysellään myös kappaleen ja esittäjän perään. Kerrotaan nyt ensiksi se, jos jollekin on epäselvää, että miten tuon musiikin saa videoihin. Itse laitan Spotifysta kappaleen soimaan ja kuvaan videon IG:n omalla kameralla. Vissiin kännykän normikameran videotoiminnassa musiikki ei kuulu…? Sitten itse asiaan…ketkä on ne artistit ja mitkä on ne biisit, joita mun IG Storiesissa kuuluu.

Dan Owen
Stay awake with me
Hand that you hold
Made to love you

Declan J Donovan
Better
Human Way

Lewis Capaldi
Bruises
Lost on you
Mercy

Dean Lewis
Need you now (acoustic)
Chemicals
Lose my mind
Waves

Forest Blakk
Love me
Tread lightly
Where I first found you

Plested
Worthy of oy
First time
Lost for words

Michael Kiwanuka
Cold little heart
Love & hate
Home again

Oliko tuttuja artisteja? Tuossa kattava lista leppoisista biiseistä niin IG Storiesien taustalle kuin leppoisan letkeään lauantaiaamuunkin. En tiedä löytyykö Spotifysta mun Insta Story -musiikkilistaani, mutta jos löytyy niin sieltä löydätte vielä muutamia muita biisejä. Yhteensä biisejä siellä taitaa olla 50, mutta lisäilen sinne jatkuvasti uusia. Sitä mukaa, kun niitä kuulen. Ei ole lainkaan tavanomaista, että kysyn kahvilassa tai kaupassa henkilökunnalta, että mikä biisi taustalla soi. ID

Nyt toivottelen ihanaa lauantaita ja hyvää syyslomaa teille, keillä sellainen alkoi ♥  Itselläni on viikon palkaton loma päivätöistä. Jotta saan viettää aikaa noiden lomailevien koululaisten kanssa. Kotosalla ollaan suurin osa viikosta, mutta Suomen Turkkusessa olisi kyllä myös tarkoitus mennä käymään! Sekä yhtenä arki-iltana ystävien kanssa ”after work” -viineillä, vaikken töissätöissä tulevalla viikolla olekaan :D 

LAUANTAITERKUIN,


torstai 11. lokakuu 2018

5 +1 einesruokasuosikkiani

MOIKKULI!

Mitens siellä on viikko sujunut? Täällä on sujunut ihan mallikkaasti. Töissätöissä ja tänään kotitoimistolla. Pitkästä aikaa kävin juoksemassa lenkinkin. Sumutinpullosateessa ja väriloistossa. Aivan uskomaton on tuo luonto tällä hetkellä. Niin kaunis! Tänään tulin juttelemaan teille eineksistä. Niistä pahiksista, joita kassalla hihnalle nostaessani tunnen välitöntä tarvetta selitellä valintaani :D Vaikka me arjessa syödäänkin pääosin aivan muuta ruokaa kuin eineksiä, niin silloin tällöin tulee turvauduttua kiireessä eineksiin. Eiliseen postaukseeni viitaten; joskus huomaan einesten aiheuttavan vatsan kipuilua. En tiedä mistä johtuu, mutta näin vain usein tapahtuu.

Omalta kohdaltani turvaudun eineksiin, tai ainakin yhteen suosikkieinekseeni myös sen takia, että siihen tulee järjetön himo. Se onkin alla olevassa listassani ykkösenä. Iltaisin meillä harvoin syödään eineksiä, ellei lapset varta vasten pyydä esimerkiksi kaupan makaroni- tai lihaperunasoselaatikkoa. Itse en em. ruokia pysty syömään (liha on ollut joskus kruntsulihaa), mutta lapsille ne maistuu. Myös pinaattilätyt ovat lasten suosiossa. Silloin kun turvaudun eineksiin, tapahtuu se usein töissä. Tosin nyt kun meille aukesi lounaspaikka ihan viereen, on einespäivät vaihtuneet Tiinan kotiruokalounaaseen.

1. Saarioisten maksalaatikko
Meidän kaikkien suomalaisten suosikki. Ehkä neljä kertaa vuodessa tulee syötyä maksista. Se on vaan niin hyvää. Mies syö sitä rusinattomana, joten aina silloin tällöin nappaan kaupasta meille kiirelounaaksi puoliksi maksalaatikon ilman rusinoita. Mitä kuumempaa se on (eli mitä sotkuisemmaksi mikron suojakupu tulee) niin sen parempi.

2. Kokkikartanon pinaattikeitto
Niin ihanan täyteläinen ja maistuva. Just sopivan kokoinen, varsinkin työpäivien lounaaksi.

3. Jalostajan hernekeitto eli papari
Rakastan itse tehtyä hernekeittoa ja juurikin sitä meillä eilen oli. Mutta koska välillä hätä ei lue lakia eikä herneitä ehdi liottaa (eikä kotikaupasta löydy savulihaa), niin turvaudun Jalostajan hernekeittoon. Siihen päälle pari viivaa sinappia ja avot!

4. Saarioisten Eväs Kana Super Bowl
Aika uusi tuttavuus kaupoissa, mutta niin hyvää. Yleensä karsastan valmisruokia, joissa on jauhelihaa tai kanaa (koska välillä ne kruntsuvat…t. kruntsulihakammoinen :D), mutta tässä salaatissa tuo kana on niin mureaa. Jatkan tätä super bowlia yleensä rucolalla tai pinaatilla.

5. Lihajalosteen nakit eli meidän kesken Niemisen nakit
Kiitos meidän äidin, niin mulla on geeneissä rakkaus Niemisen nakkeja kohtaan. Jos siellä nyt mietitte, että eihän tämä ole mikään ateria, niin kyllä se on. Ei ole kerta tai kaksi, kun lounaan virkaa on toimittanut kolme (tai neljä…tai viisi) Lihajalosteen nakkia. Suoraan pussista syötynä. Niin parhaita ja napsahtelevia. Edes se, että aikoinaan asuin Hyhkyssä sellaisessa asunnossa, josta näkyi silloisen Niemisen makkaratehtaan ikkunoista tehdastilat, saanut mua karsastamaan Niemisen nakkeja. Superhyviä. Suosittelen

6. Pirkka Kimchi
Ah autuus! Tähän olen tutustunut vasta tällä viikolla eikä tämä kyllä pelkästään riitä lounaaksi (pieni pakkaus, muuten varmastikin menisi), mutta bonuksena mainittakoon, että menee esimerkiksi paistettujen kananmunien ja salaatin seurassa niin hyvin. Niin kuin tänään lounaalla. Rakastan kimchiä ja tämä on ehdottomasti yksi parhaista sellaisista lähikauppakimcheistä, mitä olen maistanut. ID

No niin, nyt on einessalat paljastettu ja toivottavasti en kadottanut tämän tiedon myötä kaikkia blogini lukijoita ;) Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan ja se, ken kehtaa väittää ettei ole ikinä syönyt einesruokaa, valehtelee! Hei muuten, hyvää tyttöjen päivää ♥  

TORSTAITERKUIN,