torstai 07. kesäkuu 2018

Do what you love. Love what you do.

MOIKKA IHANAT!

Aina silloin tällöin kyselette mun töistä. Töistätöistä. Ajattelin nyt kertoa fiiliksiä tältä viikolta… Mun käsissä on maalia ja vaaleissa housuissa öljytahra. Saman sortin tahra koristi tänään töissä peilistä katsoessani poskipäätäni. Hiukset sojottivat sinne tänne ja kasvojen t-alue kiilteli siihen malliin, että ei ollut juuri ehtinyt päivän aikana fiksaileen. Ei ollut edes tarvis. Tällä viikolla olen eksynyt ihan uusille urille. Tuolla meidän pikkuisen perheyrityksen sisällä. Touhottanut menemään rouva hajamielisenä niin paljon, että askelmittariin on tullut samantien kymppitonni täyteen. Työpäivän aikana. Alkuun pyysin tuohon uuteen asiaan perehdytystä, mutta loput ajat olen klaarannut itse. Päässyt tekemään niitä juttuja, joita harvoin isoissa organisaatioissa pääsee. Saanut niin paljon uutta tietoa, että pää on nyt sitä täynnä. Uutta tietoa, jota prosessoin yön aikanakin heräten ahaa-elämykseen.

Vaikka maalitehtaassa olen ollut töissä jo ihan pikkutytöstä lähtien, myös siellä tuotannon puolella, niin tällä viikolla oppimani jutut ovat olleet niitä, joita en ole aiemmin tehnyt. Labrassa ollessani kuvittelin itselleni valkoisen takin päälle. Hetken olin kuin Brooke konsanaan belief-kankaansa (vai mikä se rypistymätön kangas nyt ikinä sitten olikaan…) kehittämisen parissa. Maalitehtaassa tosin ei ollut ihan niin mediaseksikäs ympäristö :D Olen oppinut tällä viikolla maalialan kemiaa ja jopa pitänyt siitä. Vaikka silloin kun sain lukiossa kemian kokeesta 4+ olin sitä mieltä, että en ikinä vapaaehtoisesti tee mitään kemiaan liittyvää työkseni.

Olen ollut vieraalla töissä ja olen ollut osakkaana yrityksessä. Molemmissa on puolensa, mutta itselläni virtaa niin paljon yrittäjän verta tuolla suonissa, että se kiehtoo. Riskinotto ja vapaus. Mahdollisuudet vaikka mihin. En tiedä olisiko musta edes enää olemaan muilla töissä. Vaikka silloin kun olin, niin työntekoon oli kovin yrittäjämäinen ote. Hanskat eivät sielläkään tippuneet klo 16 eikä ajatukset olleet työasioissa vain työaikana. Silti jotenkin se vapaus siitä, että en ole sidottu tiettyyn toimenkuvaan on se, joka on yksi tämän yrittämisen parhaita puolia. Saan liata kädet, jos niin tahdon. Aikoinaan erään ison tehtaan markkinointiassarina ollessani pyysin päästä edes päiväksi tehtaan puolelle töihin. Sinne, missä se kunnon työ tapahtuu. Katsomaan, miten tuote syntyy ja tekemään käsilläni. En päässyt. Koska toimenkuva.

Mulla on edelleen käsissä maalia ja vaaleissa housuissa ravistajasta (sävytetty maalipurkki laitetaan ravistajaan, jotta sävypastat sekoittuvat) tullut öljytahra, joka tuskin lähtee pesussa. Poskipääni on puhtaat, mutta hiukset sojottavat edelleen sinne tänne. Kasvotkin kiiltelevät. Tällä viikolla on ollut ”tilanne päällä” monta kertaa. Yhtä monta kertaa ollaan puhallettu yhteen hiileen kaikkien ihanien työkavereiden kanssa aamukahvilla ja todettu, että hei – tästäkin selvitään. Ja niin siitä onkin selvitty ♥ Kyllä se on kuulkaas se työn mielekkyys, joka määrittelee isolta osin elämän mielekkyyden. Minua on siunattu ihan älyttömän stressaavilla, jalat maahan palauttavilla työpäivillä, ihan älyttömän ihanilla, pään pilviin nostavilla työpäivillä, ihan älyttömän kivoilla, maailman parhaimmilla työkavereilla ja ihan älyttömän vaihtelevalla ja mielenkiintoisella työnkuvalla. Ja mikä parasta, ihan älyttömän huikealla mahdollisuudella yrittää. Mahdollisuudella työllistää ja tuoda leipä 11-12 muunkin perheen pöytään.

Siinä on kuulkaa se perimmäinen syy, minkä takia jaksaa tsempata myös niinä päivinä, kun ei ihan olisi siihen paukkuja. Ei tätä tehdä vain itsensä takia. Vaan myös niiden muiden.

TORSTAI-ILTATERKUIN,

PS. mulla alkaa viikon päästä 1,5 viikon loma, mikä tarkoittaa sitä, että blogikin palannee tuttuun postausrytmiinsä – pahoitteluni, että nyt on ollut vähän hiljaista. Tiedän että te ymmärrätte 


tiistai 29. toukokuu 2018

Luonnon oma kukkakauppa 🌼

ID

HEISSULIHEIPPA!

Tänä vuonna silmäni on auennut sen tosiasian suhteen, kuinka onnellisessa asemassa me olemmekaan, että liki meistä jokaisella (ellei jokaisella) on ihan naapurissa kukkakauppa. Kukkakauppa, joka on auki 24/7. Jonka valikoima vaihtelee sesongin mukaan ja joka ei veloita kukista mitään. Eikä toisaalta anna takuita tai hoito-ohjeitakaan. Kukkakauppa, joka on niin kaunista katseltavaa, kunhan vain malttaa pysähtyä ihailemaan. Tämä on taas se asia, jota kiireen keskellä ei olisi nähnyt. Tai olisi nähnyt, mutta ei olisi tuntenut. Kukkaloiston kauneus. Silmänruokaa ja myös mannaa sielulle.

Eilen illalla mökille ajaessamme mökkitien varrella ihastelin lupiineja, koiranputkia sekä keltamoita (?). Siinä samalla tytöt soittelivat kaupungista ja kyselivät, että mitä se vaaleansininen kaunis kasvi meidän muuten karunlaisessa ojassa on. Lemmikkiä, yhtä lempikukkaani. Päästin ääneen miehelle parkaisun ”Mitä meillä nyt on juhannuksessa maljakossa, kun kaikki nämä kukkivat jo?”. Mies tyypilliseen diplomaattiseen ja kovin rauhalliseen tapaansa totesi, että ehkä meillä on silloin jotain uutta kukkivaa. Nautitaan nyt näistä. Viisaita sanoja.

Nyt kun kukkimiskausi tuntuu olevan kovin etuajassa, niin aloin miettimään, että mitkäs ovat sitten loppukesän kukkia? Jotka kukkisivat maljakossa kauniisti juhannuksena. Keskikesän juhlana. Sinikellot ja saunakukat. Sekä ne keltaiset, joiden nimeä en muista ja jotka Google-haulla ”keltainen luonnonkukka” ei tuonut vastausta. Edit: keltaiset eli pietaryrtit.

Niin kauan kuin pihamme on mylläyksen alla on ihana käydä luonnon omassa kukkakaupassa asioilla. Mutta joskus, toivottavasti jo ensi kesänä, saan noukkia kukat maljakkoon omasta pihasta. Haaveissa on piharemontin jäljiltä piha, josta riittää maljakkoon kukkivia keväästä myöhäiseen syksyyn. Olenkin tässä viime aikoina ostellut puutarha-aiheisia lehtiä perehtyäkseni tähän uuteen harrastukseeni. Viime kodissa siitä jo hieman innostuin enkä malta odottaa, että saan aloittaa koko homman puhtaalta pöydältä.

Tänä iltana nappaan töiden jälkeen kylmän valkkarin mukaan ja hurautan pyörällä veljen perheen pihaan hakemaan inspiraatiota puutarhanlaittoon. Vanha omakotitalo ja sen mukaisesti vanhat kauniit istutuspenkit houkuttelevat. Käsien upottaminen multaan. Maailmanparannus tiistai-iltana ja puutarhahöpöttely ei kuulosta lainkaan hassummalta ;)

TIISTAITERKUIN,

PS. mitä te poimitte luonnosta maljakkoon? Nyt kun syreenit ja omenapuut alkavat olemaan kukkimisensa ehtoopuolella niin kaipaisin lisävinkkejä. Ja mielellään sellaisista kukkivista, joissa ei ole niitä pieniä mustia ötököitä. Nimimerkillä tekemällä oppii :D


perjantai 25. toukokuu 2018

Juhlat tulossa? Kalkkilaivan kapteenille päivetystä purkista

HEIPSULIHEI VAAN!

Onko kellään muulla samaa oloa kuin minulla…sellaista, että kun aamulla herää niin miettii, että ei vitsi tätä kesää? Voiko tää olla edes totta? Joka ikinen päivä herää auringonpaisteeseen. Se on niin suunnattoman ihanaa! Ollakin, että meidän perheestä 3/4 kärsii aikamoisista allergioista. Niin kuin varmaan myös moni siellä ruudun takana.

Meillä on tänä iltana tiedossa ystävien häät ♥ The juhlat, joita varten yritin viime viikonloppuna vilautella säärilleni aurinkoa. Mutta eipäs nuo sääret siellä peiton alla hirmuisesti auringonsäteistä nauttineet :) Turvauduin siis tuttuihin vanhoihin tuotteisiin ja kas, kalkkilaivan kapteenskan sääret ovat saaneet väriä pintaan. Koska pukukoodi on illan tilaisuuteen kohtalaisen rento (kutsussa luki, että kenenkään ei tarvitse ahdistua sukkahousupakosta), niin sukkahousuja en ajatellut minäkään laittaa. Häät kun ovat kuitenkin juhla isolla jiillä enkä missään tapauksessa haluaisi olla alipukeutunut tai epäkunnioittaa tilaisuutta paljailla säärillä. Musta tuntuu, että nämä ovat muuten ihka ekat häät, jonne menen ilman sukkiksia. 

Olenkin kertonut, että olen nykyään kohtalaisen varovainen auringonottaja. Enkä oikeastaan enää edes viihdy suorassa auringonpaisteessa löhöten. Sen takia olin niin onnellinen löytäessäni itseruskettavat, jotka oikeasti toimivat eivätkä jätä ihoa oranssiksi. Tuoksukin on miellyttävä. Ja iiiiso plussa siitä, että kuuluvat luonnonkosmetiikan piiriin. Ennen Dubain reissua tutkin asiaa netistä ja luin kehuja tuosta NKD Skinistä. Ei sitä turhaan hehkutettu, sillä tuo vaahto on aivan älyttömän helppo levittää (tähän olisi olemassa vissiin joku levityshanskakin…) paljain käsin. Ilman, että kädet värjääntyvät. Iho jää samantien päivettyneeksi ja tuo päivetys tekeytyy esimerkiksi yön aikana. Aamulla herätessään voi kauhistua peiliin katsoessaan, että hui – olenpas mä ruskea, mutta suihkussa ylimääräinen aine lähtee pois ja jäljelle jää kaunis päivetys. Tällä viikolla laitoin tuota itseruskettavaa kertaalleen koko kroppaan ja sain haluamani lopputuloksen. Ennen Dubain reissua levitin sitä kahtena iltana ja kerrankin makoilin altailla valmiiksi päivettyneenä :)

Tuo itseruskettavan vaikutus pysyy myös yllättävän pitkään ja se kuluu kauniisti pois. Kauniiseen lopputulokseen vaikuttaa toki myös se, että on kuorinut ihon huolellisesti ennen itseruskettavan levittämistä. Myös purkista päivettyneen ihon huolellinen rasvaus antaa päivettymiselle kivasti jatkoaikaa!

Heräteostoksena ostin samalla shoppailureissulla helmikuussa tuon Eco by Sonya päivettävän kasvoveden. Pieniä ennakkoluuloja oli, että näinköhän toimii. Jotenkin ruskettava ja kasvovesi samassa yhteydessä ei ihan heti vakuuttanut. Mutta hei, niin vain toimi. Illalla vanulapulla levitin ruskettavaa kasvovettä ja aamulla heräsin kasvot nätin päivettyneenä. Nyt ennen häitä en ole tätä laittanut, sillä kasvot ovat saaneet väriä näiden aurinkoisien päivien aikana. Talven mittaan käytin tätä aina silloin tällöin ja kasvot saivat heti erilaista hehkua :)

Mutta nyt vajaa pari tuntia töitä ja sitten taikurikampaaja-Kristan käsittelyyn juhlakampausta varten. Sen jälkeen onkin iso haaste edessä, nimittäin juhlameikin tekeminen. Kuten vallan hyvin tiedätte, että mikään meikkivirtuoosi en ole. Illan juhlat mennään ehkä meikinkin suhteen ”kepeällä ja kesäisellä” :D InstaStoryyn (atmarias) tulee päivitettyä juhlahumutunnelmia, joten siellä nähdään illalla!

AURINKOISIN PERJANTAITERKUIN,

PS. olen saanut nii-iin paljon kyselyitä mun kesämekoista, että kirjoitan teille huomiselle (tai viimeistään sunnuntaille, mikäli en sitä huomiselle saa ihan valmiiksi) suuren kesämekkopostauksen!