perjantai 15. maaliskuu 2019

Rakas mökkipäiväkirja ♥

”Siitä on jo kauan, kun huolella valmistelimme mökin vastaanottamaan tulevan talven. Teimme kaikkemme, jotta mökki talvehtisi niin, ettei pakkanen pääsisi puremaan. Putket jäätymään tai hiiret sen hirsiä jyrsimään. Sisimmässään sitä tuntee talven taittuneen. Päivä on pidentynyt ja jo heti aamusta linnut laulaa. Sisäisesti sitä tuntisi olevansa valmis mökkikauteen. Enemmän kuin valmis. Tähän asti olen pitänyt jotenkin mökkikaipuun hallinnassa, mutta yhtenä päivänä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Onneksi on kuvamuistot. Muistot, joiden avulla palata aurinkoisiin, helteisiin heinäkuun iltoihin. Tummiin, myrskyäviin päiviin, kun pohjoisen ulapalta lyö vaahtopäät kalliorantaan. Kylmiin toukokuun aamuihin, kun varvikko on vielä huurteinen hallayön jäljiltä. Niihin aamuihin, kun venyttää unta vielä vähän pidempään ja nousee ylös nukuttuaan kellon ympäri. Kun kuulee sänkyyn kahvinkeittimen pulputuksen, tuoksuttaa kahvin tuoksun. Kun noukkii pihasta muutaman mustikan aamupuuroon. Istuu ihan hiljaa kahvikupin kanssa ja tuijottaa järvelle.

Ei ole enää montaa viikkoa siihen, kun ensimmäistä kertaa ajamme veneen mökkilaituriin, nousemme pakaasiemme kanssa ja aloitamme mökkikauden. Mutta miksi sekin tuntuu liian pitkältä ajalta?”

Niin, mökki-ikävä kasvaa kasvamistaan. Kuten joka ikinen vuosi tässä vaiheessa keväänodotusta. Vanhoista mökkipäiväkirjoista katsoin, että monena vuonna olemme aloittaneet mökkikauden jo huhtikuulla, mutta parina viime vuotena mökille on päästy vasta toukokuun 5. päivä. Sopivasti miehen syntymäpäivänä :) Pieni toive on tänäkin vuonna, että pääsiäiseksi pääsisimme mökille. Pääsiäinen kun on verrattain myöhään. Saisi viettää ensimmäisen kesämökkipääsiäisen. Laittaa pääsiäisruokaa ja koristella mökki pajunkissoin.

Tälle keväälle ja kesälle on mukavia juttuja tiedossa mökillä. Jatkamme viime kesänä aloittamaamme maalausprojektia ja kesähuone valkaistuu sisältäkin. Mökkien ulko-osat saavat myös ehompaa pintaa. Ehkä tänä vuonna rakennamme myös pitkään suunnittelemamme pienen terassin kalliorannalle. Sellaisen, johon saamme kaksi kansituolia, joista tuijotella kaukaisuuteen. Viime vuonna mustikoita ei tullut juuri nimeksikään, mutta tänä vuonna ajattelin taas kerätä niitä sen 27 litraa, mitä parhaimpana vuonna mökin pihasta olen kerännyt. Pakkaseen talven varalle.

Mökkikassin sisältö on jo pian pakattu uutta mökkikautta varten :) Ostimme reissusta uudet mökkipyyhkeetkin. Huomenna alkaa se ajanjakso vuodesta, jolloin tehdään miljoonatsiljoona murikkatestiä ja testataan mökkijärven jään kestävyyttä. Tietäen, että niin kauan kuin täällä Tampereella on isot järvet jäässä, ei tuo pienempi ja pohjoisempi mökkijärvi tietenkään sula. Mutta se on osa mökkikauden odotusta. Käydä venerannassa, tsuumata mökkisaareen makrolinssin läpi ja ajaa Seitsemisen kupeessa olevan kahvilan kautta kotiin. Odottavan aika on todellakin pitkä. Mutta ennen pitkää nämä perjantait saavat ihan uuden merkityksen. Sellaisen olotilan, joka on kutkuttanut vatsanpohjassa jo koko viikon. Se tunne, kun tietää työpäivän aikana, että kellon lyödessä 16.00 ja viikonlopun alkaessa autonnokka suuntaa kohti venerantaa. Se tunne on ihan järjetön. Sitä kannattaa odottaa.

Mitens te muut mökkihöperöt, joko on kova ikävä mökille? 

PERJANTAITERKUIN,