tiistai 08. toukokuu 2018

Pihallamme

Siellä oli yhdeksän omenapuuta. Vanhoja ja kauniita. Runsaasti toukokuun lopussa kukkivia ja syksyllä mehukkaita omenoita kantavia. Neljä isoa punaista viinimarjapensasta, vadelmapuskat sekä mustaviinimarjapensaat, joista mehustaa mehuja talven varalle. Kolme karviaispensasta, joissa käytiin iltaisin päivän viilennettyä napostelemassa marjoja iltapalaksi. Kaksi perunamaata, joissa toisessa rivit täyttyivät Timoista, toisessa pihan perukoilla taas kasvoi paljon varjellut Siiklit.

Oli muutama uusi pensasmustikkapensas sekä iskän Irgutskin tuliaisina tuomat monivuotiset valkosipulit. Raparperipuska, jonka alle mahtui kokonainen sammakkosukupolvi. Iso pyykinkuivausteline, jonka ansiosta pyykistä tuli raikkaan tuoksuisia. Ollakin, että ne välillä riippuivat siellä viikon ja kastuivatkin välissä. Oli kulmakunnan korkein lipputanko, johon laitettiin poikkeuksetta joka liputuspäivä siniristilippu liehumaan. Iso jasmiinipensas, jonka kukat huumasivat tuoksullaan.

Oli mieheni ja veljeni tekemä terassi, jonka pöydän ääressä juotiin monen monet britakakkukahvit. Joskus lämpimän kesäillan kunniaksi konjakin kera. Oli keltainen Texas ranger, jolla muokattiin perunamaa ja oli kuokka, jolla tehtiin siemenperunoita varten vaot. Monta metriä korkea luumupuu, joka olisi antanut satoa koko Suomen luumuhillon tarpeisiin.

Siellä on tällä hetkellä mutaa, multaa ja soraa. Epämäärisiä tavarakasoja ja hylätty lasten hiekkalaatikko. Punaisine ja keltaisine haravoineen. Vihreä ämpäri ja keltaiset kottikärryt. Keinu ja pieni polkupyörä. Kolme tarpeettomaksi jäänyttä, ruostumaan päässyttä trampoliinia. Kulmakunnan korkein ja komein lipputankokin, joka on sekin päässyt pahoin ruostumaan.

Siellä on edelleen ne sitkeimmät. Sammakkosukupolven isolehtiset ja värikylläiset sateensuojat, joiden varsina kasvaa kauneimman punaiset raparperit ikinä. Irgutskilaiset hengityksen ”raikastajat” vierustovereinaan. Nämä sitkeät täytyy pelastaa ennen piharemonttia ja varovasti siirtää ne uuteen pihaan. Jotain vanhaa tulee otettua mukaan, tasapainottamaan sitä kaikkea uutta, mitä meille tulee.

Sitkeinä säilyy myös muistot. Niitä ei edes se tontille tuleva kauhakuormaaja pysty kaatopaikkalastin mukaan kippaamaan. Ei vaikka kuinka yrittäisi 

Jonain päivänä siellä tulee olemaan ainakin neljä omenapuuta, joiden alle viedä lepotuoli ja kirja sekä muutama viinimarjapensas, joista ammentaa c-vitamiinia talven varalle. Punaposkisia vadelmia pakkaseen asti ja tontin nurkassa pieni perunamaa. Siikliä sen olla pitää. Texas ranger, jota ei tuosta vain voidakaan erottaa tehtävistään. Irgutskilaiset valkosipulit, joista emme toivottavasti pääse eroon ikinä. Iso terassi, jossa istua kesäiltoja ystävien kanssa. 350 neliötä nurmikenttää, jossa lapset voivat koiran kanssa kirmailla.

Ehkä myös se luumupuu ja muutama sireeni. Kukkapenkki, josta riittää maljakkoon asti. Kukkaloistoa, jonka värikkyyttä ihastella iltaisin yöpuku päällä puutarhassa paljain jaloin hipsutellessaan. Rakkautta, joka saa pihan kukoistamaan. Tavalla, jolla se taannoin kukoisti 

AURINKOISTA TIISTAITA IHANAT! :)

 


lauantai 05. toukokuu 2018

Piharemontti alkaa & terassihaaveita

HEI HUOMENTA HUOMENTA!

Iiks, täällä jännätään, että onko se mökkijärvi nyt varmasti sulanut. Ihan pian lähdetään ajelemaan kohti mökkiä, mutta ensin pitää herätellä tuo eilen illalla myöhään kotiin palannut päivänsankari ja syödä hieman kakkua aamukahvin kanssa ♥ Mökkijärven jäätilanteen lisäksi jänskätetään näillä näkymin ensi viikolla alkavaa piharemonttia. Voi että kuinka ihanaa onkaan saada tuo piha kauniiksi. Instagramin puolella kun menette profiiliini (atmarias) ja klikkaatte siitä alta ”piha” -kohokohtaa näette missä kunnossa tuo piha nyt on. Salaojien ja maalämpöputken kaivamisen jälkeen näky on lohduton.

Mutta ei huolta huomisesta. Pian se on taas nätti. Ei ihan heti niin nätti kuin äiskällä ja iskällä aikoinaan. Ainakaan niin rehevä. Mutta parin vuoden päästä varmasti on kasvitkin sitten jo hieman kasvaneet. Jotenkin mielestäni vanhaan omakotitaloon sopii rehevä piha eikä sellaista havu-kivi-terassipihaa, mikä meillä aiemmissa kodeissa on kokolailla ollut. Varsinkin kun tämä meidän tontti on aika iso (970 neliötä), niin siitä pitää osata hienosti erotella eri alueet ja kasvien avulla rajata ne. Rakentaa vähän näkösuojaa sinne sun tänne  ja mikä pääasia, tehdä siitä meidän näköinen. Kotoisa siis :)

Viime kesänä teinkin puutarhahaaveita postauksen. Ne haaveet pitävät osin vielä paikkansa. Haaveilemani kivipation tilalle meille tosin tulee 80 neliön puuterassi. Ehkä käsittelemme sen mustaksi, kunhan kyllästeaineet ovat haihtuneet. Eli vasta vuoden päästä. Tuo on muuten asia, jota joudumme aika usein asiakkaille töissä neuvomaan. Uutta terassia, joka on tehty painekyllästetystä laudasta ei saa käsitellä ensimmäisenä vuonna. Painekyllästeaineet kun vaeltavat pintaan ja haihtuvat ensimmäisen vuoden aikana. Vaikkei terassi tullutkaan siitä haaveilemastani kivestä, niin kiveä löytyy kyllä sitten muuten yllinkyllin pihasta kiveyksen muodossa sekä terassin kylkeen tulee kolme metriä pitkä istutusallas, johon pitäisi jotain keksiä. Kiveyksen kiveksi valitsimme sellaisen hiilenmustan. Erikokoisia suunnikkaita ja neliöitä.

Terassista tulee 80 neliöinen ja liki neliön mallinenkin. Se, miten siihen saa fiksusti ruokailuryhmän, sohvaryhmän ja auringonottotuoliryhmän aiheuttaa vielä vähän päänvaivaa, mutta se toivottavasti auttaa kun saan piirrettyä pohjan paperille. Meillähän on se vanhasta kodista tuotu ihana pöytäryhmä, johon kuuluu lasikantinen pöytä ja kahdeksan tuolia. Ainakin yhdelle sivulle olisi tarkoitus laittaa jotain näköestettä (terkkuja sinne naapuriin :), toisella sivulla rakennettava autokatos tuo tiellepäin näköestettä. Ja siellä kolmannella sivulla on se istutusallas, johon tulemme istuttamaan jotain näköestekasvia. Neljäs sivu saa olla avonainen, kun sinne takapihalle tulee kasveja, jotka peittävät näköalat sieltä naapurista.

En tiedä, mikä nykyään on trendikästä ulkokalusteissa eikä sen oikein väliäkään. Jotenkin sydän sykkii rottingille. Mökillähän meillä on polyrottinkisohva, joka ei näytä lainkaan muoviselta. Jos jostain löytäisin sellaisen aidon rottingin näköisen, mutta sään kestävästä materiaalista tehdyn sohvan ja sille pari nojatuolia, niin olisin oikein onnellinen. Myös auringonottotuolit voisivat olla sellaiset ”ei niin perinteiset”. Vanhan talon pihassa kun saa mielestäni olla vähän eriparihuonekaluja. Vähän niin kuin täällä vanhan talon sisälläkin. Ulkotakasta haaveilen myös, sellainen toisi kivasti tunnelmaa tuonne terassille. Ja jos vielä saa yhden haaveen esittää, niin se olisi jonkinlainen katettu osa. Ei mitään muovihärpäkkeitä vaan joku muu. En tiedä olisiko se joku muu kangas sitten vai mikä. Onko ideoita?

Niin kiveykselle kuin terassillekin haaveilen lisäksi isoista ruukuista. Eilen kävin jälleen kerran moikkaamassa Jossua MoodFactorylla ja ihastelemassa heidän ruukkuvalikoimaansa. Aina olen itse asiassa haaveillut noista isoista ruukuista, mutta ikinä en ole niitä raaskinut ostaa. Nyt raaskin, sillä MoodFactorylla on niistä huikea ale. Iso ruukku ja pienempi ruukku alulautasineen yhteensä 50 euroa! Jossulta lainasin muutaman kuvan (toisessa Johanna vilahtaa koiransa kanssa) havainnollistaakseni hieman minkä koon ruukuista on kyse :) Noita pitää mennä ostamaan parit setit!

Haaveissahan ei ole mitään vikaa, mutta veikkaan että meidän terassia tullaan kustannussyistä sisustamaan pikkuhiljaa. Toivottavasti myös kierrätyshuonekaluilla. Tässä kun istun työhuoneessa ja tuijotan tuota kamalaa, mudalla olevaa takapihaa, niin yritän miettiä, että mikä olisi se näkymä, mitä haluaisin tästä tuijottaa. Siihen ehkä kuuluu muutama omppupuu. Syreenipensas ja kukkivat pionit. Tällä kertaa kaipaan puutarhaan väriä. Se on jännä juttu, miten sekin asia on muuton myötä muuttunut. Vanhassa kodissa kun ostin poikkeuksetta aina pelkkiä valkoisia kukkia. Eilen Jossun luona käydessäni ostin muuten ehkä elämäni ensimmäiset tekokukat. Nuo silkkihortensiat näyttävät aivan aidoilta. Niissäkin on huikeita tarjouksia! Kannattaa piipahtaa tänäänkin tuonne Hyhkyyn, Hennerinkadulle! Liike on auki 10-15.

Mutta nyt pakkaan vielä nuo tekohortensiat autoon ja sitten pikkuhiljaa kohti mökkiä. Nuo tekokukat kun ovat mökkiläisen varma valinta, sillä eivät vaadi minkäänlaisia huoltotoimenpiteitä :D Insta storyn puolella tänään mökkitunnelmia. Mikäli sinne saareen pääsemme veneellä…

IHANAISTA LAUANTAITA!


keskiviikko 14. kesäkuu 2017

Puutarhaunelmia ❀

HEISSULIVEI,

kiirettä on pitänyt ja blogi ollut täysin hunningolla. Pahoitteluni :) Välillä tulee vaan niitä päiviä, että pitää priorisoida. Vaikka tämä päätyöni tällä hetkellä onkin, niin silti eilen illalla vei laatuaika tyttöjen kanssa ohi blogin. Treenattiin vähän golfetikettiä ja pelattiin lautapeliä. Chillailtiin, niin kuin nuo kullannuppuset totesivat.

Siinä missä mummulan sisätilat alkavat valmistumaan, on aika siirtää katseet jo ulkopuolelle. Puutarhaan. Ikinä aiemmin en olisi kuvitellut tekeväni postausta puutarhaunelmistani. Näin se maailma muuttuu. Vanha puutalo kaipaa ympärilleen vehreyttä. Varsinkin nyt kun omenapuut ovat vähentyneet puoleen, luumupuu olkkarin ikkunan alta pois ja angervot kulkuväylän vierestä kadonneet. En tiennytkään, että salaojien kaivaminen ja maalämmön poraaminen saa koko pihan hyrskynmyrskyn. Siitäkin huolimatta raparperit jaksavat puskea multa- ja kivikasojen läpi. Ne täytyy sijoittaa vain uuteen paikkaan.

Alunperin suunnittelimme palkkaavamme jonkun tekemään pihasuunnitelman ja toteuttamaan sen. Nyt kun budjetti on vähän venynyt ja paukkunut, niin tämä ei tällä hetkellä ole mahdollista. Sen takia mietin, että josko sitä itse suunnittelisi pihan. Aikoinaan tähän taloonhan suunnittelimme etu- ja takapihan yhdessä. Mies teki takapihan ison terassin ja yhdessä laitoimme etupihan kiveyksen altaineen. Josko sitä tämän rempparutistuksen jälkeen jaksaisi vielä ryhtyä pihahommiin.

Haaveissa on sellainen piha kuin tuolla ihanalla Emilialla. Sellainen, joka antaa maljakkoon kaunistusta keväästä syksyyn. Dollarinkuvat kiiltelevät silmissäni, kun jo ajattelenkin rahansäästöä, jonka saan kun en osta joka viikko leikkokukkia :D Eli tulossa on ainakin syreeniä ja lisäksi ajattelin lumipalloheisiä. Mutta jonkinlainen kukkapenkki vissiin tarvitsee perustaa myös ja siihen lajikkeita, jotka ovat monivuotisia ja pysyvät hengissä tällaisen Mrs Multasormi wannaben käsittelyssä. Vanhan luumupuun tilalle olkkarin ikkunan eteen suojaa tuomaan haaveilen uudesta luumupuusta. Vaikka itse olenkin allerginen luumuille, niin se on niin kovin kaunis kukkiessaan. Syreenien ja lumipalloheisien lisäksi kukkivaa tulee pionipuskien muodossa. Siihen sitten minun ammattitaitoni (joka siis ei ole kovin rautainen ;)) loppuukin. Onko suositella jotain muuta vanhaan pihapiiriin sopivaa kukkivaa pensasta/puuta? 

Meille tulee kivetys ajoväylälle (tai miksikäs sitä nyt kutsutaan) aina autokatokseen saakka. Lisäksi kiveys jatkaa kulkuaan polkuna ulko-ovelle. Ulko-oven edestä lähtee iiiiiso terassi. Terassille pitäisi mahtua tuo meidän kahdeksan hengen ruokapöytä, sohvaryhmä ja auringonottotuolit. Hieman viime aikoina olen tosin alkanut miettimään, että tehdäkö perinteinen terassi vai sellainen liuskekivistä tai muusta kivestä oleva terassi. Jotenkin talon ilmeeseen voisi sopia myös kivipatio :)

Terassin taakse jää iso takapiha, jonne perustamme yhteen kulmaan perunamaan. Toivottavasti löydämme jostain kivi- ja multakasojen alta iskän aikoinaan Irgutskista tuomat valkosipulit. Myös muutama viinimarjapensas olisi tarkoitus laittaa pensasmustikkapensaan lisäksi. Onko muuten tietoa saako syreeneitä sun muita pensaita ja puskia jo valmiiksi isokokoisena jostain? Tuntuu, että ei jaksa odottaa montaa vuotta, että saa pihan vehreäksi :D

Mutta nyt hösseliksi ja katsomaan, josko putkimies olisi saanut asennettua kellarikerroksen wc:n wc-istuimen ja lavuaarin hanoineen. Sitten pikaista siivousta, stailausta ja kuvausta. Ilta kuluu kuvankäsittelyn merkeissä ja hei huomenna aamusta esittelyssä uuden kodin kylppärit :)

AURINKOISTA KESKIVIIKKOILTAA,

PS. Photos from my Pinterest album ”Garden” – from here.