tiistai 31. lokakuun 2017

Vinkkejä Los Angelesin reissuun

8

HEIPPAHEI,

nyt vuorossa toivepostausta eli vinkkejä Losin reissuun. Täytyy sanoa, että kukin meistä kokee asiat ja paikat erilailla. Nämä ovat siis vain ja ainoastaan minun subjektiivisia mielipiteitä ja kokemuksia 🙂 Mutta voi pojat, kuinka tulikaan ikävä näitä maisemia ja kokemuksia tämän postauksen myötä ♡

LENNOT
Meidän perhe on keskittänyt viime vuosina lennot Finnairille. Pisteitä kertyy ihan mukavasti ja niillä voi mm. maksaa istuinpaikan etukäteen. Tällä kertaa lensimme Helsingistä Chicagoon ja siitä samaan allianssiin kuuluvalla American Airlinesilla Los Angelesiin. Kolmen tunnin vaihtoaika Chicagossa osoittautui aika naftiksi, vaikka pääsimmekin nopeampaan maahantulojonoon. Paluumatkalla vaihtoaikaa oli varattu puolitoista tuntia, mutta koska Losista lähtenyt kone oli myöhässä, niin saimme kävellä suoraan Finnairin koneeseen.

Seuraavan kerran ajattelimme lentää Tukholmasta, Kööpenhaminasta tai Oslosta suoraan Los Angelesiin (tosin lentoyhtiö ei tule olemaan sitten valitettavasti Finnair), sillä tuo Chicagon välistoppi osoitti sen, että kun joudut maahantulosyyniin, ottamaan laukut ulos ja tsekkaamaan ne uudelleen, turvatarkastukseen ja vielä vaihtamaan terminaalia, niin mieluummin ottaa sen pitkän lennon Euroopasta ja ottaa ne laukut ulos ja käy läpi maahantulomuodollisuudet vasta määränpäässä. Chicagoon lensi Helsingistä noin yhdeksän tuntia ja siitä Losiin vielä noin neljä tuntia. Tukholmasta Los Angelesiin lentää noin 11 tuntia.

Lennot ostimme tällä kertaa Mytrip.comin kautta, mutta siis alkujaan vertailimme lentoja Momondossa. Välillä kyllä Finskin omilta sivuiltakin saa varsin kilpailukykyisiä hintoja. Tein tuossa muutamia hakuja ja jos kuviteltaisiin, että lähtisimme vaikka hiihtolomalla uudelle reissulle, niin Norweigianilla säästäisimme liki tuhat euroa lentolipuissa siihen, mitä nyt maksoimme. Lento olisi yhdellä pompulla Tukholman kautta.

AUTO
Aivan ehdoton Los Angelesissa. Emme olisi tulleet toimeen ilman autoa. Tosin emme majoittautuneet aivan keskustassa vaan keskustan ulkopuolella. Onneksi, tästä myöhemmin lisää 🙂 Auton vuokrasimme Dollar:lta, mutta tarjoajia on vaikka kuinka. Kaikki sijaitsevat lentokentän läheisyydestä ja tuloterminaalin edestä lähtee autonvuokrausfirmojen shuttle bussit, joilla pääsee ilmaiseksi matkalaukkujen kanssa autovuokraamoon.

Meillä piti olla Jeepin pikkumaasturi, mutta sellaista ei ollut vapaana, kun auton haimme. Joten saimme Nissan Roguen, joka toimi loistavasti. Erehdyksissämme emme ottaneet autoa, jossa olisi valmiina ollut navigaattori, joten vuokrasimme myös navigaattorin. Auton vuokra oli viikossa himpun yli 200 euroa ja navigaattorin puolet siitä. Bensiiniä meillä kului noin 40 eurolla ja kilometrejä tuli liki 800.

HOTELLIT
Siinä missä mies hoitaa meidän perheessä auton vuokraukset, hoidan minä yleensä hotellivaraukset. Teen sen aika usein joko hotelleilta suoraan tai sitten Booking.comin kautta. Sielläkin on kertynyt jotain genius member -pojoja. En ole ihan varma vaikuttaako hintaan, mutta ehkä 😉 Olen huomannut, että mitä aiemmin hotellin varaa, niin sen parempi. Tai sitten ihan viime tinkaan. Silloinkin säästää pitkän pennin, mutta riskit ovat olemassa, että tietyssä hotellissa ei ole enää tilaa. Kahdessa ekassa hotellissa otimme aamupalan, mutta muuten aamupalat nautimme ulkona. Panera Breadille iso suositus. Puuro oli taivaallista, kuten myös turkkilainen jugurtti myslin kera.

Eka yö yövyttiin suosiolla lentokenttähotellissa. Lento oli perillä la-yönä klo 00:25 ja hotellilla olimme ennen kahta. Olimme ottaneet auton vasta lauantaiaamusta, mikä oli hyvä ratkaisu. Auton vuokraamisen jälkeen ajoimme vartin verran Hermosa Beachille, jossa olimme yhden yön. Tuo hotelli oli budjettiimme nähden kallis, mutta ah niin ihana. Suosittelen Hermosa Beach House -hotellia lämmöllä. Hintaan sisältyi aamupala ja se oli fantastinen. Terveysfriikeille olisi ollut lisähinnasta jos jonkinlaista smoothieta ja tuorepuuroa. Aamiaisen sai nauttia joko sisällä tai sitten ulkoterassilla merta ja ihmisiä katsellen.

Koska meillä oli Anaheim Ducksien peli sekä Disneyland ohjelmistossa, niin päätimme yöpyä kolme yötä Anaheimissa. Sinne hurautimme 45 minuuttia sunnuntaina. Majoittauduimme Marriott Fairfield Inn -hotelliin, joka oli hintaansa nähden ihan ok. Sijainti oli huippuluokkaa. Noin 800 metriä kävellen Disneylandin porteille. Anaheimista oli myös lyhyempi matka Laguna Beachille, jossa kävimme yksi ilta Teemu Selänteen ravintolassa syömässä. Anaheimista ajoi sinne reilun puoli tuntia, mutta takaisin päin posottelimme reilun kymmenen minuuttia 🙂

Loppulomaksi ajoimme takaisin rannikolle, Hermosa Beachin viereiselle rannalle Redondo Beachille. Meillä kävi hotelleja varatessa ihan älytön säkä ja saatiin Portifino Hotel & Marinasta kolme yötä pilkkahintaan. Hotelli oli ihan älyttömän kiva. Satama- ja merinäköaloin.

NÄHTÄVÄÄ
Nähtävät eivät lopu kesken 🙂 Tuollainen viikko oli armottoman lyhyt aika, mutta toisaalta – ehti näkemään ne must see paikat sekä menemään ex tempore -meiningillä.
Lähirannat & rantabulevardit: mm. Redondo, Hermosa, Manhattan beach
Malibu: taisin rakastua koko paikkaan. Surffimeininkiä ja leppoisaa olemista. Malibu Pierin päässä olevalle kahvilalle iso peukku.
Laguna Beach: leppoisaa menoa, kylämainen tunnelma. Tänne täytyy mennä ensi kerralla yöksi.
Hollywood-kyltti: tällä kertaa emme menneet itse kyltille vaan näköalapaikalle, josta kyltin näki. Ajelimme pitkin Mulhollandia ja yhtäkkiä tuo Hollywood -kyltti aukesi edessämme.
Hollywood walk of fame: eli ne tähdet maassa. Ajoimme ensiksi Capitol Recordsin eteen auton parkkiin ja sattumalta astuin liki suoraan autosta noustessani iki-idolini Garth Brooksin tähden päälle. Koska emme jaksaneet aivan kävellä Kiinalaiselle teatterille, joka on tähtien the place, niin ajoimme eräälle sivukadulle parkkiin. Kovin paljon ihmisiä oli liikenteessä. Myös hämärähemmoja ja huumetyyppejä. Lähdimme nopsaa kohti Santa Monicaa.
Rodeo Drive: hienostokatu täynnä luksusta. Ajoimme nopsaa läpi, mutta olisihan tuonne voinut jalkautuakin. Ei tosin kauppoihin sisään 😀
Beverly Hillsin talot: tällä kertaa emme käyneet ajelulla, mutta viimeksi Los Angelesissa ollessani kävimme katsomassa starojen taloja 🙂
Santa Monican laituri: kiva paikka, jossa huvipuistolaitteita ja ravintoloita. Meille sattui vain päivä, että ihmisiä oli ryysikseen asti.
Venice Beach: näkemisen arvoinen hipsteripaikka. Skeittirampin laidalla olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän.
Rancho Palos Verdes: majakkaa menimme katsomaan ja sen näimme. Enemmän vaikutuksen teki paikallisten asuinalueiden läpi ajelu.
NHL-peli: must see -juttu ja vaikkei meidän tytöt niin hirmuisesti lätkäfaneja olekaan, niin oli myös heille kokemus.
Disneyland: tykkään, mutta hintataso pisti ihistämään. Käytiin kaikki hurjimmat laitteet läpi ja kuuden tunnin jälkeen oltiin sitä mieltä, että tämä oli nyt nähty. Kaikki kunnioitus ihmisille, jotka ostavat Disneylandiin monen päivän lippuja…
Melrose Avenue: mulla oli tästä shoppailukadusta ruusuiset kuvat viime reissun tiimoilta. Ajettiin läpi, mutta ei jalkauduttu.

HUOM! Universal Studiot jäi ensi reissuun; meidän perheeltä sisäänpääsy olisi ollut liki 400 euroa…

MUUTAMA SANA LASTEN NÄKÖKULMASTA
Meillä jaksoivat lapset hienosti, mutta ensi kerralla pitää ottaa myös niitä lungimpeja päiviä. Valita hotelli, jossa kunnon uima-allasalue ja viettää siellä esimerkiksi puolikkaita päiviä. Jos tytöiltä kysytään, niin kivointa oli shoppailu ja Disneyland 🙂 Yllättävän hyvin jaksoivat autossa istua takapenkillä. Täällä koti-Suomessa kun välillä tulee vähän kränää.

MUUTA
♡ ESTA-viisumi; hakekaa netissä hyvissä ajoin ennen reissua. Voimassa kaksi vuotta eli tämä reissu mentiin vuosi sitten hakemamme ESTAn voimalla.
♡ Downtown L.A.; ei sävähdyttäynyt. En oikein tiedä, onko sellaista kunnon keskustaa edes olemassa…mutta itse tykkään olla pois keskustasta.
♡ Ruuhkat; hih, ei ehkä ansaitse tuota sydäntä, mutta menköön. Losiin päin ihan tajuttomat ruuhkat ja mitä lähemmäksi keskustaa menee, niin sen ruuhkaisampaa. Joten jos löydätte kiertoreitin, niin käyttäkää sitä 🙂
♡ Car pool; onneksi useimmilla moottoriteillä on käytössä ns. car pool -kaista, jossa saa ajaa ne, joiden kyydissä on kaksi tai useampi henkilö. Näin rohkaistaan kimppakyytien käyttöön esimerkiksi työmatkailussa. Mukavasti pääsee ruuhkissa etenemään, sillä baana on aika usein puolityhjänä.
♡ Parkkeeraus; yllättävän kallista nähtävyyksien lähellä. Älkää parkkeeratko Venice Beachillä siihen ekaan vastaan tulevaan parkkipaikkaan ($15) vaan ajakaa ihan rannan tuntumaan ($5).
♡ Shoppailut; mä tykkään käydä ostoksilla Rossissa, Marshallissa ja TJMaxxissa, jossa merkkituotteita myydään ihan sikahalvalla. Ostin muutamat tennarit alle 30 dollarilla, joissa molemmissa oli pitkälti yli 100 dollarin hintalappu. Outlet ostoskeskus Citadel on tutustumisen arvoinen paikka. Alennukset riippuvat liikkeistä. Esimerkiksi Calvin Kleinilla oli paljon tuotteita -70%. Lapsille Tommy Hilfiger Kids, Gap Kids, Disney yms.
♡ Pyörät; Mikäli majoittaudutte rannalla, niin aika usealta hotellilta saa lainaan pyöriä. Sekä lasten että aikuisten, lukoilla ja kypärien kera. Lisäksi pyöränvuokrausfirmoja löytyy. Mikään ei ole kivempaa kuin strollata pitkin rantabulevardia pyöräillen ja lempeässä iltatuulessa nauttien.

Huh, siinä lyhykäisyydessään. Jäiköhän multa jotain kertomatta…jos jäi, niin palaan tänne kertomaan. Ja hei, kysykää ihmeessä, jos on kysyttävää! Täytyy sanoa, että vaikka itärannikko teki lähtemättömän vaikutuksen vuosi takaperin, niin sitä teki myös länsirannikkokin ♡

TIISTAITERKUIN,


lauantai 21. lokakuun 2017

Travel is the only thing you buy, that makes you richer ♥

6

HEIPSULUHEI

te ihanat lukijani sekä rakas matkapäiväkirjani! Terkkuja lentokentältä; kotiinpäin ollaan tulossa. Hitaasti, mutta varmasti. Auto piti palauttaa kympiltä ja kone Chicagoon lähtee vasta 14.30. Hengailua, hengailua. Tässä hengailun ohessa ollaan puhuttu reissun kohokohdista. Jollekin meistä se on ollut Disneyland, toiselle NHL-peli. Itselläni niitä kohokohtia on monta. Ei voi laittaa järjestykseen kokemiaan asioita. Voi vain olla nöyrin mielin kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus matkustella. Näyttää lapsille maailmaa.

Kuten tuossa kerroin niin reissun ehdotonta eliittiä on ollut se, että ollaan saatu olla 24/7 perheen kanssa. Ilman niitä arkisia rutiineja ja työpäiviä. Kokeisiin lukemista ja limittäin meneviä aikatauluja. Silti, tällaisen reissun jälkeen odottaa jo sitä arkeakin. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja maanantaiaamua, kun kello herättää töihin 06.00. Aamulenkkiä koiran kanssa ja sitä, kun maanantaina töistä kotiin tullessaan kaatuu jet lagin riivaamana sänkyyn 😀

Jos jotain reissun kohokohtia mainitsisin niin ehdottomasti se, että rakas ystäväni Anu lensi alas Kaliforniaan Portlandista miehensä kanssa meitä treffaamaan. Meillä on Anun kanssa piiiitkä historia (klik) ja osaltaan saan ”syyttää” itseäni siitä, että Anu on asunut täällä rapakon takana jo parikymmentä vuotta. Mutta nyt taas treffattiin ja voi sitä onnen päivää. Juttu jatkui siitä, mihin se viimeksi jäi. ”Äiti, se Anu puhuu paljon. Melkein yhtä paljon kuin sä.” Totesi taannoin toinen tytöistämme. Tämä pitää paikkansa. Hiljaista hetkeä ei tullut. Syötiin hyvin (kuten tapanamme on), kippisteltiin ja käytiin NHL-pelissä. Haikein mielin hyvästeltiin.

Vaikkei Mikki Hiiren tapaaminen nyt niin iso asia enää tällä iällä ole, niin silti Disneyland jaksaa ihastuttaa kerta toisena jälkeen. Satumaailma, johon aikuisenakin uppoutuu. Lasten ilon ja riemun todistaminen vierestä on myös erittäin palkitsevaa. Onneksi kuitenkin nuo kullannuppuset osaavat iloita myös niistä arkisista, pienistäkin jutuista.

Hyvin syöminen on reissun kohokohtia, oli kohde sitten mikä tahansa. Tällä kertaa söin kertaheittämällä elämäni parhaimman pihvin (so sorry, lihaton lokakuu, että koit kolauksen). Selanne Steak Tavernaan Laguna beachille olimme varanneet etukäteen pöydän. Mutta emme tienneet, että pääsemme Teemun omaan privaattihuoneeseen. Harmi, että en kehdannut kameran kanssa juurikaan hösäillä tuolla ravintolassa.

Reissun kohokohtia oli myös kruisailu ympäriinsä ja paikallisten kanssa jutteleminen. Pienten kaupunkien esikaupunkialueilla ajelu taloja ihastellen. Tiedän, että me ihmistet arvostamme eri asioita ja niistä ei sovi kiistellä. Me kuitenkin ollaan miehen kanssa painotettu lapsille sitä, että jos yhtään isona meinaa nähdä maailmaa, niin kielten opiskeleminen olisi kannattavaa. Ja se, että uskaltaa avata suunsa, vaikkei välttämättä olisi varma tuleeko kieliopillisesti oikeita lauseita. Oppi on mennyt kyllä hyvin perille, sillä tuo meidän isompi pikkuinen osasi asioida itsenäisesti ja tilata itselleen ruokaa ja juomaa. Ilo oli myös kuulla lasten suunnasta anteeksipyynnöt ja kiitokset niin, että paikallisetkin ymmärtävät.

♥ Travel is the only thing you buy, that makes you richer ♥

Edelleen allekirjoitan tuon yllä olevan väitteen. Muistatteko, kun kerroin, että materian sijaan olen viime vuodet yrittänyt panostaa henkiseen pääomaan? Matkustelu on pieni osa sitä henkisen pääoman kartuttamista. Kokemuksien kautta oppimista ja sen tajuamista, että elämää on muuallakin kuin Suomessa. Suomessa on hyvä asua, mutta se ei poissulje sitä, etteikö sitä aina välillä edelleen haaveilisi ulkomaille muutosta.

Kiitos, kun olette olleet mukana Marian matkoilla. Toivottavasti olette saaneet jotain irti näistä matkakertomuksista ja hei pahoitteluni Insta storyn järjettömästä tykityksestä. Nuo videot olen tallentanut itselleni muistiin. Ne toimivat eräänlaisena matkapäiväkirjana myös. Juttua olisi jatkunut vielä vaikka kuinka, mutta kentällä on rajallinen ilmainen wifi. Sorry siis jo nyt kirjoitusvirheistä sun muista, jos sellaisia on. Perinteiselle oikoluvulle ei liene aikaa 😉 Kommentit otan haltuun myös kotona. Kiitos niistä ihanat ♥

LAUANTAISUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 20. lokakuun 2017

Venice Beach wonders

8

MOIKKA!

Joko alkaa reissupostaukset riittämään? 🙂 Jos juu, niin lohdutuksen sanana se, että ensi viikon alusta palataan tuttuun ja turvalliseen. Arkeen nakkikastikkeineen päivineen. Ja tottahan toki se tulee näkymään myös täällä blogissakin. Huomenna suunnataan kotia kohti ja hyvillä mielin mennään. Reissu on ollut yksi parhaista ikinä, mutta kyllä koti on silti koti. Tobyakin alkaa olemaan jo niin kova ikävä, että vähäsen ihistää.

Viimeisiä hetkiä siis Atlantin tällä puolella viedään. Ihan kohta lähdetään kohti Hollywoodia. Sinne minne piti jo eilen suunnata. Päätettiin kuitenkin eilen aamulla suunnata toiseen suuntaan; Ranchos Palos Verdes:iin. Huhheijjakkaa, jos olisin kehdannut ottaa kameran esiin tuolla paikallisten asuinalueilla kruisaillessamme. Aivan mielettömiä taloja. Ei sellaisia kuin Beverly Hillsissä, vaan astetta enemmän ihanampia. Espanjalaistyylisiä. Tykättiin kovasti. Iltapäivästä otettiin pyörät hotellilta alle ja kruisailtiin Redondolta Hermosa Beachille. Chillailtiin ja otettiin lungisti.

Muutama kuva tähän väliin kuuluisalta Venice Beachiltä. Itse henkilökohtaisesti tykkään hurjan paljon enemmän rannoista kauempana ”downtown LA:ta”; Malibusta, Redondo Beachista ja Hermosa Beachista. Joista jälkimmäinen on vienyt sydämeni aivan totaalisesti. Leppoisaa menoa ja ah, mitä taloja. Skeittareita ja ruokapaikkoja. Surffikamamyymälöitä ja tyylikkäitä tavernoja. Saako muuttaa vuodeksi tuonne? 

Mutta tuo Venice Beach, se on myös kokemisen arvoinen. Tavallisena keskiviikkoiltapäivänä ruuhkaa ei juurikaan ollut. Muistan taannoin siellä ollessamme ihmisiä olleen niin paljon, että eteenpäin ei päässyt. Nyt ihmisiä oli sopivasti. Sillain, että tunnelman pystyi kokemaan.

Eniten ehkä muhun teki vaikutuksen eräs pikkupoika skeittirampeilla. Huikean lahjakas. Tuli mieleeni omat nuoruusmuistot. Veljeltä saatu Santa Cruzin skeittilauta puolipehmeillä renkailla. Mitään kikkailuja en tuolla osannut, sillä jo se oli tarpeeksi, että pystyssä pysyin ja eteenpäin pääsin 😉 Tuo pikkupoika skeittirampin reunalla taisi heittää muutaman frontsiden ollien, flippien ja spinnien lisäksi.

Haluaisitteko muuten jossain vaiheessa lukea vinkkipostausta Los Angelesin reissuun, jossa jakaisin ihan käytännön vinkkejä aina lennoista autonvuokraukseen, näkemiseen&kokemiseen ja hotelleihin? Lapsinäkökulmalla?

Toivottavasti teillä on siellä tunnelmalliset perjantaimyyssit menossa ♥ Kuten aina reissusta, niin myös tältä reissulta olen napannut mukaani muutaman myyssiruokaidean mukaani. Niistä ensimmäinen vuorossa viikon päästä perjantaina!

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. muistakaahan osallistua Santa Marian -tuotepaketin arvontaan! Vielä muutama päivä aikaa osallistua 🙂


torstai 19. lokakuun 2017

Postikortteja Malibusta (kuvatulvavaroitus)

2

…aka dear matkapäiväkirjani!

HEIPPAHEI MURUT!

Ihan hullua, pää on aivan pyörällä viime päivien takia. Välillä raksun kanssa mietitään, että pysyyköhän nuo lapsukaiset mukana menossa. Ollaan nähty paljon. P-a-l-j-o-n. Sellainen leppoisa löhöilyloma tämä ei ole, mutta eipä sitä kukaan odottanutkaan. Toki välillä pysähdellään ihastelemaan maisemia. Juodaan limpparit ja jatketaan matkaa. Uusia juttuja tulee eteen koko ajan.

Näiden muutaman päivän aikana ollaan ihasteltu rannikkoa ja hieman sisämaata. Maisemaa, joka on karu. Maisemaa, joka on rehevä. Maisemaa, joka on kuin suoraan Meksikosta. Pienen kylän rantatietä, joka vei sydämemme. Nautittu ihanien ystävien seurasta ja tunnettu ikävää hyvästelyn hetkellä. Puitu välillä nyrkkiä navigaattorin äänelle, joka meinaa viedä meidät suorinta tietä perille. Eikä sitä rantatietä, mitä haluamme hissukseen ajaa. Ollaan istuttu Losin kuuluisissa ruuhkissa ja kuunneltu countrymusiikkia.

Kuten tänäänkin. Aamulla heräsimme Anaheimista eilisen Disneyland päivän hieman uuvuttamana. Jo eilen päätettiin, että tänään syödään vähän terveellisempi aamupala. Ja niin me tehtiin. Sielu huusi tuoreita hedelmiä. Toinen ääni huusi takaa kokojyväbagelia ja tuorejuustoa. Molemmat äänet hiljenivät hissukseen ja aamupalan jälkeen ei voinut itsekään kuin hymyillä.

Anaheimista ajoimme puolisentoista tuntia Malibuun. Kauniin Santa Monican läpi. Ihan kuin olisin nähnyt Leonardon (di Caprion) ja Bradin (sen Pitt:n tietysti) ylittämässä Pacific Coast Hwy:n surffilaudat kainalossa 😉 Jämähdettiin kotimatkalla Malibu Pierin ihanaakin ihanampaan ravintolaan Malibu Farmiin. Iso suositus ainakin tuolla kahvilan puolelle laiturin päässä. Ravintola laiturin rannan puolella näytti myös ihanalle. Ja mikä parasta, kehuvat olevansa fresh & organic. Sille ruoka todella maistuikin! ID

Surffareita pystyi bongailemaan kahvilan kattoterassilta. Aallot olivat huikeat. Ja näytti että ehkä siellä jossain aallolla ratsasti myös Patrick Swayze (R.I.P) Keanu Reevesin kanssa. Who knows 🙂 Alaspäin kohti Redondo Beachiä ajellessamme päätimme tehdä pikaisen pit stopin Venice Beachillä. Aikamoinen näky, edelleen. Meitä on moneen junaan. Jämähdettiin katsomaan pikkuisia skeittareita, Tony Hawkin alkuja ja yhtäkkiä muistin, että en ole vieläkään ostanut sitä Thrasherin teepparia, josta jo keväällä haaveilin.

Huomenna luvassa turistikierrosta aamupäivästä, Hollywood-kylttiä, Melrose Avenueta ja tähtiä maassa. Iltapäivä pyhitetään allaselämälle. Ehkä. Tai sitten strollataan pyörillä Hermosa Beachille. Perjantaille oli suunnitelmissa Universal Studiot, mutta voipi olla, että se säästetään ensi kertaan. Fiilispohjalla mennään!

IHANAA, IHANAA PÄIVÄÄ!


tiistai 17. lokakuun 2017

Mun perhe ♥

2

HELLUREI!

Tällä kertaa terkkuja lähettelen Anaheimista, minne suunnattiin eilen. Heti sen jälkeen, kun oltiin vietetty muutama ihana hetki rakkaiden ystävien kanssa siellä rannikolla, Hermosa beachillä. Ystävien, joiden seurassa saatiin viettää aikaa vielä tämän päivän iltapäivään asti. Rakkaista ystävistä tuonnempana. Nyt juttua mun perheestä. Tuskin kellekään on jäänyt epäselväksi se, kuinka hurjan tärkeitä nuo kolme plus se yksi karvainen kaveri ovat. Viime vuosien valossa perheen tärkeys on vielä korostunut.

Tykkään siitä tunteesta, että puhalletaan kaikki yhteen hiileen. Me ollaan tiimi isolla teellä ja jokainen tiimipeluri on yhtä tärkeä. Lauantaiyönä LAXn lentokenttähotellissa mietimme miehen kanssa ääneen, että ollaan me jotain tehty oikein, kun meitä on siunattu noin loistavilla pikkutyypeillä. Pikkutyypeillä, jotka 19 tunnin matkustamisen jälkeen jaksavat vielä tsempata ja olla innostuneita uusista maisemista. Jotka tuntevat uuden äärellä olonsa kuitenkin niin turvalliseksi, että nukahtavat suorilta jaloin miehen petaamalle vuodesohvalle.

Mun mielestä arki on se, missä perheen tiiviys ja yhteishenki mitataan. Kuitenkin loma on usein se ajanjakso, jolloin kuitenkin monella perheellä tuntuu menevän sukset ristiin. Yksi haluaa tuonne suuntaan ja toinen tänne. Kolmas olisi paikallaan ja neljännelle ei ole niin väliä. Meillä on ollut nyt kolme erittäin kiireistä päivää alla. Kertaakaan ei kuitenkaan kukaan ole kivahtanut tai möksöttänyt. Kaikki ollaan oltu hyvillä mielin ja kuin sanattomasti sovittu pelisäännöistä. Tekemistä ollaan keksitty niin, että jokaiselle on löytynyt se oma juttu.

Aika usein lomalla päästään heti alkumetreistä siihen ihanaan tilaan, jota olen joskus symbioosiksi nimittänyt. Hengitetään samaa ilmaa ja ollaan siellä kuplassa. Loma ei tarkoita aina ulkomaanmatkaa, todellakaan, vaan loma voi olla ihan tavallinen viikonloppu. Hetken pakopaikka siitä arkisesta aherruksesta. Siitä, jossa perheen vahvuus mitataan. Meidän perhe ei tarvitse lomaa toisistaan, vaan tuntuu että mitä enemmän olemme yhdessä, niin sitä tiiviimpi kokonaisuus ollaan. Olen niin kovin onnellinen ja ylpeä tästä meidän pikkuisesta perheestä. Mielelläni herään taas huomenna uuteen päivään ja koen uusia asoita näiden rakkaiden kanssa.

Huomenna luvassa Disneylandia ja illalla mennään treffaan Selänteen Teemua Long Beachille. Tai no, ainakin Teemun ravintolaa, jos ei muuta 🙂 Keskiviikkona jatketaan taas matkaa takaisin rannikolle, tällä kertaa Redondo beachille. Tosin sinne ajateltiin mennä mutkan kautta eli aamulla lähteä kohti Malibua ja ajella alaspäin Venice beachin ja Santa Monican kautta.

Kiitos ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin, vastailen niihin kyllä – mutta en tänä iltana. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna olla siellä lippuluukulla tasan klo 08.00!

MAANANTAITIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »