sunnuntai 23. heinäkuu 2017

Hän ♥

MOIMOI,

ja sunnuntaiterkkuja saaresta! Instagramin puolella seuraavat tietävätkin, että meillä vietettiin eilen hääpäivää. Tuttuun tyyliin eli maltilla. Tamperelaisittain ”Ei tehrä tästä nynnumeroo” -tyylillä ;) Toki kippisteltiin, mutta sen kummempia seremonioita tai lahjojen vaihtoja ei suoritettu. Sillä musta tuntuu, että meille molemmille jokainen yhdessä vietetty päivä on juhlapäivä. Jokainen päivä, kun saa herätä toisen vierestä on suuren suuri siunaus.

Kuka on tämä mies kaiken takana? Kuka on hän, joka saa mut loistamaan ja hymyilemään päivästä toiseen? Kuka on hän, joka on se järjen ääni kaikissa mun hömpötyksissäni? Hän, joka vetää jalkani takaisin maan pinnalle, kun unelmat alkavat lentämään liian pitkälle?

Hän

…on maailman lojaalein perheelleen ja ystävilleen.
…tarvitsee käristetyn nakkikastikkeen tekoon lasten apua.
…on universumin fiksuin mensa-kortin omistaja ja (ainakin omasta mielestään) trivial pursuit -turnausten ylivoimainen voittaja ja senpä takia meillä pölyttyy tuo trivial pursuit kaapin pohjalla :)
…järjestää kauluspaitansa värijärjestykseen vaatekaappissaan.
…on perheen tuki ja turva.
…on välillä ärsyttävän harkitseva ja jokaista asiaa tarkkaan punnitseva.
…osaa silittää kauluspaitansa paremmin kuin minä.
…avaa minulle ovet ja antaa minun kulkea ensin.
…lähettelee välillä niitä ihanan ällösöpöjä whatsup-viestejä.
…on maailman paras aviomies ja isä.
…on auktoriteetti lapsillemme.
…osaa ajaa autoa erittäin hyvin.
…rakastaa golfin peluuta.
…on niin pedantti, että pyrkii tekemään jopa klapeistakin määrämittaisia.
…saattaa pelata angry birdsiä parikin tuntia putkeen.
…harvoin kiroilee, mutta silloin kun kiroilee, tiedän tilanteen olevan vakava :D
…lässyttelee koiralle minkä kerkiää.
…jakaa kanssani intohimon matkustelemiseen.
…ei tykkää olla lentokentillä yhtään ylimääräistä aikaa.
…kiirehtii aina työreissuiltaan kotiin perheen pariin.
…ei turhia hummaile kaupungilla, vaikka välillä sinne patistankin.
…rakastaa täyteläisiä punaviinejä eikä osta niitä etiketin perusteella niin kuin vaimonsa ;)
…ei kuule tai näe mitään ylimääräistä keskittyessään johonkin juttuun.
…tekee kaiken kunnolla, ei ole oikotietä onneen. Niin vapaa-ajalla kuin töissäkin.
…ei välillä jaksa höpöttämistäni, varsinkaan väsyneenä.
…on välillä vähän jääräpäinen eikä mikään joojoo-mies, mitä arvostan suuresti.
…osoittaa rakkauttaan teoilla, ei sanahelinällä tai materialla.

Nyt tietokone lataukseen, kommentteihin vastaamiset työn alle ja pavlovan pohja uuniin. Saamme illalla yövieraita möksälle. Veri vetää jo kaupunkiin ja uuteen kotiin järjestelemään tavaroita. Purkamaan niitä 56 muuttolaatikkoa. Pari 12 tuntista yöunta takana ja ihmeitä tekee kyllä tuo nukkuminen. Pitäisi muistaa nukkua useammin, muistakaa tekin! ;D

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


keskiviikko 12. heinäkuu 2017

Kesä ja rakkaus

HEIPPAHEI IHANAT!

Vaikka sitä rakastaa vuoden jokaisena päivänä, niin näin kesällä on jotenkin helpompi rakastaa. Rakastaa ehkä kenties vielä syvemmin, jos mahdollista. Kerroinkin taannoin, että rakastan hemmotella tuota miestäni. Teen sen silkasta kiitollisuudesta ja syvästä rakkaudesta. Ihan siitä syystä, että minulla on mahdollisuus niin tehdä. Viime perjantai-iltana mökillä iltaruoan jälkeen mies meni laittamaan saunaa lämpiämään. Itse suuntasin kalliorannalle valmistelemaan yllätystä. Jälkkäriä, johon sain apuja kaupallisen yhteistyön myötä Black Tower Icen kanssa.

Suomen kesä näytti parastaan. Ilta-aurinko alkoi pikkuhiljaa vaipua vastarannan puiden taakse. Tuuli oli tyyntynyt ja tuntui, että aikaisemmin pukemani villatakkikin oli liikaa. Saunan piipusta alkoi hiljalleen tupruttamaan savua ja näinkin miehen kulkevan päämökkiä kohden. Hihkaisin tulemaan kalliorannalle. Yllätys sai suun kääntymään hymyyn. Juuri tuota hetkeä yllätyksissä rakastan; kun näkee toisen aidosti yllättyneen ilmeen.

Black Tower Ice -kuohuviini on tämän kesän ehdoton hittijuoma, joka muuten sopii myös vegaaneille. Miehen avattua pullon tulvahti pullosta ihanan aromaattinen tuoksu, jossa oli erotettavissa ainakin persikkaa ja omenaa. Makumaailma jatkoi raikkaudellaan tuoksusta tuttua maailmaa; päärynää, omenaa ja sitrusta – sulassa sovussa keskenään. Juomalaseina toimivat isot viinilasit, joissa oli runsaasti jäitä. Kesän viilein drinkki oli kaatamista vaille valmis. Alunperin tarkoitukseni oli tarjota tuota raikasta luomukuohuviiniä, Black Tower Icea kesäisenä drinkkinä mansikoiden ja mintun kanssa, mutta koska mökkipitäjän kaupasta olivat mansikat loppuneet, niin pelkällä mintulla mentiin.

En tiedä, mistä tuo tapamme juontaa juurensa, mutta meillä se on aina mies, joka aukaisee pullon. Kuohuviinipullon. Niin tuonakin iltana, vaikka yllätyksestä olikin kyse. Luomukuohuviinin raikkaus, laskeva aurinko ja vierellä se kaikista rakkain. Vanha lankusta tehty penkki natisi allamme ja juuri alkanut kesäloma ilostutti läsnäolollaan. Siinä hetkessä konkretisoitui sanonta, että elämä on yhtä juhlaa. Ei siihen juhlaan tarvita kummoisiakaan karnevaaleja. Black Tower Ice sulostutti meidän kahdenkeskisen juhlahetken, mutta sopii loistavasti myös isompiinkin juhliin. Mieltä lämmittää se, että tuote on 100% luomuviini ja että sen tuotantomenetelmätkin saavat hyvän mielen.

Tällä kertaa meillä ei ollut tarjolla mitään syötävää kuplivan juoman kanssa, sillä olimme juuri syöneet. Mutta voisin kuvitella tämän raikkaan kesäpäivien ja -iltojen ihanuuden sopivan hienosti niihin kesäpiknikkeihin, jossa levitetään ruutuliina kalliolle. Jossa ruutuliinan täyttää mitä ihanammat tarjoilut. Sitruunainen lohipiirakka, marenkinen kesältä maistuva kakku ja kotimaiset marjat.

Tuossa istuessamme mietin itsekseni sitä, kuinka etuoikeutettu sitä on. On joku jota rakastaa ja on joku joka rakastaa. Jos minulla olisi taikasauva, niin taikoisin kaikille maailman ihmisille rakkautta. Kesä ja rakkaus – aivan lyömätön yhdistelmä ♥ 

KESÄISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

HUOM! Suomen alkoholilainsäädännön mukaan alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista. Kaikki muut kommentit otetaan ilolla vastaan :)

 


tiistai 11. heinäkuu 2017

Onko ihan ookoo vaan olla?

HEIPPAHEI!

Tänään tuossa aamukahvilla istuessani ja maailmaa ihmetellessäni tajusin, että meidän kesälomat ovat muuttuneet aikalailla. Lasten kasvamisen myötä. Siinä missä taannoin kierrettiin kesälomalla Muumimaailmat, Junibackenit sun muut, ei meillä enää kuuluu aamupalapöydässä vinkunaa siitä, että minne voitaisiin lähteä. Kun kaikki muutkin menee. Ihan parasta lomatekemistä on kuulemma se, kun vaan ollaan. Tuo viime postauksessani kirjoittama lista lomapuuhasteluista on myös lapsille se mieluinen lista. Tämä lämmittää mun mieltäni kovin. Olen sitä mieltä, että koska arki on kaikessa kiireessään aika hektistä, myös noilla koululaisilla, niin pitkä kesäloma saa olla vaikka kokonaan vailla ohjelmaa. Jos niin haluaa. On suorastaan fantastista, että osaa vaan olla. Vaikka mahdollisuus olisi tehdä paljonkin, niin silti on kullanarvoista tietää, että ne elämän parhaimmat hetket ovat ilmaisia.

Päivän tähtihetki on usein auringonlaskun ihmettely yhdessä. Se voi olla metsässä vaeltelu ja luonnon ihmetteleminen. Tunne, kun sulkee karvaisen kaverin syliinsä ja nuuskuttaa turkin tuoksua. Voitettu korttipeliturnaus tai se euforia, jonka kokee löylyjen osuessa juuri nappiin. Ihan vain se, kun saadaan aamulla istua samaan aamupalapöytään.

Meillä lapset ovat saaneet kokea paljon ja nähneet jos jonkinlaisia sirkushuveja ympäri maailman, mutta silti arvostan suuresti sitä, että eivät niitä kaipaamalla kaipaa. Tietävät, että on mahdollisuus tehdä asioita, mutta tietävät myös sen, että onni ei löydy sieltä vuoristoradan äkkijyrkän alamäen vauhdista. Toiselta puolen maailmaa. Vaan onni on tässä ja nyt.

Äitinä koen onnistumisen tunnetta sen suhteen, että olen saanut lapset arvostamaan niitä ihan tavallisia juttuja elämässä. Sen, että on ihan ookoo rauhoittua oman perheen kesken ja osata nauttia siitä. Vailla ohjelmaa ja vailla jatkuvia whatsup-keskusteluita siitä, että mitä tehtäisiin. Musta tuntuu, että lapsetkin nauttivat näistä päivistä. Vaikka ne kaverit niin tuikitärkeitä ovatkin. Mutta vielä tulee aika (nopeammin kuin tiedämmekään!), kun ne kaverit on taas arjen ykkösjuttu ja rumba siitä, mitä tehdään ja kenen kanssa ollaan voi alkaa. Tavallaan joku pieni osa minusta kapinoi kaikenmaailman kesäisiä rahareikiä vastaan. Joissa jonotetaan satojen muiden ihmisten kanssa ja saadaan yhteen luokattoman huonoon lounashetkeen kulumaan helpostikin yli viisikymmentä euroa. En ole koskaan ollut se äiti, joka nauttii massatapahtumiin osallistumisesta. Joskus tunsin syyllisyyttä siitä, että en ole sellainen äiti kuin monet äidit ovat. Joka ottaisi kuvia possujunan kyydissä matkaavista pikkuisista ja jaksaisi olla huvipuistossa aukeamishetkestä viimeisen härvelin sammumiseen saakka. Eikä mun onneksi tarvitse sellainen äiti ollakaan :)

Postauksen kuvat ovat eiliseltä, kun teimme pienen retken tuohon kivenheiton päähän Seitsemiseen. Edelleen iso suositus. Kävelimme jälleen sen suosikkireittimme, Haukilammelle ja takaisin. Tällä kertaa emme grillanneet makkaraa vaan palasimme mökille syömään.

Ehkä se kesäloman syvin olemus ja ilo lapsille loppuviimein on se, että me vanhemmat osaamme olla läsnä. Irti työkuvioista. Silloin lapsetkin ehkä rauhoittuvat paremmin hetkeen ja osaavat nauttia niistä pienistä jutuista 

Onko ihan ookoo vaan olla vai pitääkö kesälomalla olla jotain erikoista tekemistä?

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. etupihan terassilta kuului just iloinen huuto ”Äiti, olisit nähnyt kuinka ison kalan lokki just nappas tuosta meidän edestä!”. Tää on just tiivistettynä se, jota yritin koko postauksen ajan teille kirjoittaa :)