keskiviikko 11. lokakuu 2017

Tyylikkäänä talveen!

MOIKKAMOI!

Jälleen ollaan lasten pukeutumisasialla kaupallisen yhteistyön tiimoilta Ellos:n kanssa. Viimeksi katsastettiin, miltä näyttää tyttöjen vaatetus koulutien alkaessa ja nyt olisi tarkoitus jutella hieman talvivaatetuksesta. Lasten talvivaatemuodista. Sieltä se talvi tulee taas nopeampaa kuin uskommekaan! Näin jälkikäteen ajateltuna se ikä, kun lapset olivat haalari-iässä oli helppo. Talvihaalarin alle villahaalari ja rukkaset käteen. Päähän kypärämyssy ja kumilenksut talvikenkien alta. Ei ollut pelkoa siitä tuleeko lapsen kylmä.

Toista se on kuulkaas tässä iässä; 10- ja 12-vuotiaat kun ovat siinä iässä, että kaiken maailman ulkohousut ovat vähintäänkin noloja. Paitsi laskettelumäessä. Sen takia meillä suositaan talvisin mahdollisimman pitkiä takkeja. Korkeavartisia kenkiä. Jotta farkkuosuus, joka takin ja kenkien välistä näkyy olisi mahdollisimman pieni.
Yleensä meillä havahdutaan saapuneeseen talveen siinä vaiheessa, kun mittari näyttää ensimmäisen kerran pakkasta aamulla herätessämme. Siinä sitten muiden aamukiireiden keskellä ollaan etsitty lämmintä päälle sekä kenkiä, jotka ovat mieluiten jotkut muut kuin ne koko syksyn jalassa olleet ja varmasti hyvin vettä läpäisevät lenkkarit. Tänä vuonna on toisin; molemmilla on kaksi talvitakkia helposti saatavilla. Viime vuotiset talvikengät on inventointu ja laitettu kiertoon pienet kengät.

Vaikka meillä aika usein ehtii jompi kumpi vanhempi kyyditsemään lapsia kouluun, niin kotiin päin he joutuvat kävelemään. Sen takia on ehdottoman tärkeää, että vaatetus ja kengät ovat sellaiset, että niillä pystyy kulkemaan talven räpiskäkeleistä paukkupakkasiin. Molemmat tytöt ihastuivat Ellos Kidsin Topattuun parkatakkiin. Siinä missä vielä muutama vuosi takaperin takin olisi pitänyt olla pinkki tai liila, on nyt tuo tummansininen kova sana.

Topatussa parkatakissa on tuulta- ja vettähylkivä päällyskangas. Kivana yksityiskohtana siinä on irrotettava, pehmeä fleecevuorellinen huppu, jossa on irrotettava tekoturkisreunus. Takissa on laadukkaan oloinen vetoketju, leukasuoja ja vielä tarranauhallinen tuulisuojalista pitämään navakan tuulen takin ulkopuolella. Hihansuissa on tarranauhatampit, joilla saa hihatkin pienemmiksi. Meidän tytöillä kertyy taskuihin jos jonkinmoista tavaraa. Tässä takissa taskuja onkin reilusti; kaksi isoa etutaskua, joissa kansi ja painonapit. Ylhäällä kaksi upotettua taskua, joissa painonappi. Vasemmassa hihassa vetoketjutasku. ja vielä vetoketjullinen sisätasku. Takista löytyvät myös nyöri ja stopperit vyötäröllä sisäpuolella ja helmassa, joilla sen ulkonäköä voi kivasti muokata.

Itse ihastuin tuohon parkatakkiin myös. Onneksi alamme olemaan esikoisen kanssa samaa kokoluokkaa, joten voimme kätsysti lainailla toistemme vaatteita :) Esikoisen jalkakin on jo venähtänyt samaan  mittaan omani kanssa ja hyvä niin, sillä nuo Ellos Shoes Vedenpitävät, lämminvuoriset Minnesota – nilkkurit pääsivät testiin myös omasta toimestani eräällä koiran ulkoilutuslenkillä. Mutta vain sen kerran, sillä molemmat tytöt ovat niin ihastuneet näihin kenkiin.

Maanantaina molemmat laittoivat vesisadekeliin nämä vedenpitävät, lämminvuoriset Minnesota-nilkkurit. Siinä missä aiemmin eivät suostuneet lenkkareistaan luopumaan, tulivat usein kotiin sukat märkinä. Nyt ei näin käynyt. Iso plussa siitä, että kengät ovat helppo pukea päälle. Ei sidottavia nauhoja, vaan varren ympärystä voi säätää joustavalla nyörillä ja stopperilla. Varresta löytyvät läppä ja lumilukko. Jalkaterä on vedenpitävää kangasta, kärjestä löytyy kumivahvike. Meidän perheen naisten mielestä erittäin tyylikäs ja monikäyttöinen kenkä!

Ellos Kidsin kaunis neulottu pipo päähän ja Magic Clove -käsineet käteen – olemme valmiit talveen! Jälleen kerran ihastuin Elloksen valikoimiin. Sisustusosastolla tulee pyörähdettyä aina silloin tällöin ja nyt tosiaan muutaman kerran lastenvaateosastolla. Erittäin laadukas ja monipuolinen valikoima niin lasten ulkovaatteita kuin kenkiäkin. Myös netin kautta tilauksen tekeminen oli taas vaivatonta. Tuotteet tulivat parissa hassussa päivässä ja niiden kulkua pystyi seuraamaan paketin tunnistenumeron avulla.

Hei ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä, että miten teillä on toimittu kylmemmillä keleillä; suostuvatko lapset laittamaan kouluun ulkohousuja (esimerkiksi toppahousuja?) ja millä ilveellä olette saaneet lapset ne päällensä pukemaan? Näin syksyllä vielä farkut toimivat hienosti, mutta olisi kiva tietää jo etukäteen, että miten ihmesssä saan suostuteltua toppikset noiden kullanmurujen päälle. Vai olenko tylsä äiti, jos näin pakotan tekemään? ;)

KESKIVIIKKOTERKUIN,


perjantai 06. lokakuu 2017

Unicorn -fredagsmys

MOIMOI IHANAT!

Pikaisesti tulin huikkasemaan perjantaiterkut❣ Meillä mancaven Marian bistro on koristeltu kovin hempein värein; pikkuisemmalla on ihan pian alkamassa kaveriyökyläsynttärit. Virallinen syntskäpäivä oli jo huhtikuussa, mutta halusi odottaa yökyläsynttäreiden kanssa siihen, kun uusi koti on valmis. Ja hei mikäs tuolla juhliessa.

Olen niin iloinen, että tuo 10-vuotias halusi vielä pitää unicorn-synttärit. Kakkua ei ehditty tilaamaan, mutta jääkaapissa odottaa sulamistaan unicorn-värein kirkuva jäätelökakku. Servetit ja lautaset sekä sankarin asu ovat teeman mukaiset. Ehkä se riittää :) Roseen värinen lasten kuplajuoma on laitettu kylmään ja sillä kuulemma kippistellään ensin. Sitten pyöritetään pulloa, että kenen lahja avataan ja sitten on luvassa taloesittely. Ruokailun jälkeen kuulemma saunotaan ja kylvetään, minkä aikana minä levitän patjat lattialle ja kun puhtoiset juhlijat ovat pujahtaneet vällyjen alle on vuorossa leffailta. 

Alunperin tälle viikonlopulle oli suunnitelmissa äitien ja tyttärien risteily, mutta se suunnitelma kariutui. Viikon varoitusajalla saatiin pikkuisemman viisi parasta luokkakaveria kutsuttua yökylään ja juhlimaan. Nythän minullakin olisi mahdollisuus ekaa kertaa ikinä ajan puitteissa mennä Mansen blogikirppikselle sunnuntaina. Ehkä ensi vuonna jo saan sanoa Suville ”joo” kun kysyy minua myyntipöydän taakse ;)

Mutta nyt kohti juhlahumua! Juhlahumun ohessa askarrellaan miehen kanssa erään yhdistyksen tilinpäätös kasaan. Ehkä sitä ehtii illemmalla itsekin rojahtaa sohvalle ja ottaa viikonloppu vastaan rennoissa merkeissä ♥ 

PERJANTAITERKUIN,


maanantai 02. lokakuu 2017

Koiran elämää ♥

”MOIKKAMOI MAANANTAI & KAVERIT!

Se olen taas mä täällä. Toby the Tobymaisteri nääs. Murtsikkaikäinen ihanuus, joka tuossa muutama kuukausi sitten unohti kuulemma kaikki opetetut asiat. Paitsi sisäsiisteyden. Siinä mä olen pitäytynyt, että sisälle ei pissitä. Vähän hävettää ne keväiset lirutukset, mutta minkäs mä sille voin, kun olin silloin vielä ihan skidi. Nythän mä olen jo kulmakunnan kingi. Ainakin omasta mielestäni. Rambo-labbis välillä yrittää viedä kingeyttä multa, mutta mä ärähdän sille kun tavataan, niin eiköhän se pikkuhiljaa mene jakeluun.

Tällä hetkellä elämä on vähän kurjaa sen suhteen, että aamukinkut ja iltajuustot on pannassa. Herkut on liki kokonaan kielletty. Aloin pissaamaan taas sellaisia lasinsirpaleita muistuttavia kiteitä, jotka tekivät tosi inhottavaa. Sitten jouduin pissaamaan sellaiseen purkkiin ja sieltä ne lasinsirpaleet sitten löytyi. Nyt saan aamuin illoin kuivia nappuloita, joita toi mamma aina välillä liottaa vedessä, jotta saan tarpeeksi nestettä. Hei haloo, en mä ole enää vauvakoira. Että ei niitä napuja tarttis mua varten liottaa. Mä kyllä ihan tykkään niistä nappuloista ja tällä hetkellä ne menee herkuistakin. Koulutusnameistakin. Olen kova poika oppimaan kaikkea uutta. No kai nyt, kun tuossa oli vaihe, että hupskeikkaa – kaikki opittu katosi kuin paukku saharaan.

Niitten perusjuttujen lisäksi ollaan nyt kiinnitetty huomiota siihen, että mitä tarkoittaa odota. Musta on tullut vähän malttamaton. Jaksan kyllä istua kököttää ja odottaa, että saan luvan mennä ruokakipolle, mutta sitten muuten olen vähän sellainen ”kaikkihetitännemulle”-koiruus. Nyt olen taas malttanut istua ja odottaa, että kaulapanta kiinnitetään. Tuossa oli vaihe, että mä ryntäilin ja säntäilin uloslähtiessä. Ehkä tää mun murrosikä on menossa poispäin. Jollain tapaa mä nautin suunnattomasti siitä, että mun ei tartte olla se meiän perheen pomo. Vaikka alkuun olinkin aika kovapäinen, niin nyt olen vähän lepsuuntunut.

Meille saapui viime viikolla sellainen kamala painepesuria muistuttava hurinalaite. Tosin sieltä ei tule vettä. Mutta niin kova tuuli käy, että mun korvat meinas lähteä päästä. Voi olla, että sen hurinalaitteen sisään on muuttanut se hirmumyrsky-Maria. Sen lisäksi mä sain ikioman koulupöydän (toim.huom. trimmauspöytä). Ei tarvitse enää vessanpöntön kannen päällä kököttää kun mua kuivataan ja huolletaan. Se pöytä vaan on niin kertakaikkisen kamalan korkea, että meinasi alkaa pyörryttämään. Punkesin itseäni siitä äipän syliin muutamaan otteeseen, kunnes tajusin, että en mä sieltä pöydältä tipu.

Mutta se hurinalaite. Mä olin ihan varma, että kaljuunnun kokonaan kuivausoperaatiossa. Mutta ehei, se teki mun fledasta oikein ihanan tuuhean. Ja ihan ältsin nopeasti. Noi ihmiset ei malta olla nuuskuttelematta mua :) Mä otan vaan lungisti ja nautin huomiosta. Meillä on äiskän kanssa uusi harrastus, johon toi hurinalaite liittyy. Siis sen lisäksi, missä me pötkötetään sängyssä komeus- ja kauneusunillamme vieri vieressä (niin ei se hurinalaite siellä mukana kuitenkaan ole :D). Me kuulemma ollaan otettu mun turkinhoito yhteiseksi harrastukseksi. Jossa kuulemma pitäisi puhaltaa johonkin yhteiseen hiileen. No jossain kuitenkin menee raja, kuten tassutakkujen selvittämisessä. En ole yhtään yhteistyökykyinen, kun kyseessä on tassutakut.

Mulla on meneillään vielä tää takkuikä, kun vauvakarva muuttuu isojen poikakoirien karvaksi ja jollei mua harjaa päivittäin, niin olen yksi iso huopapallo. En tiedä mitä toi äiti sillä tarkoitti, että ei edes ehdi kissaa sanomaan, kun takkuja syntyy. Toivottavasti se ei tarkoita sitä, että meille olisi tulossa kissa! Huh, painajaismainen ajatus. Jostain pikkusiskosta toi äiti jaksaa vaahdota. Sanoo iskälle, että siinä ne kaksi koiraa menee missä yksikin. Mut mä olen isimiehen kanssa sitä mieltä, että mussa on kyllä tarpeeksi.

Muuten elämä lutviutuu oikein kivasti. Mä sain pari uutta kerrosta telmimistilaa, kun muutettiin heinäkuun lopulla. Menee kuulkaa ihan porrastreenistä, kun suhailee alhaalta ylös. Välillä yritän päästä kellarista yläkertaan sylikyydillä, mutta useimmiten joudun itse kävelemään. Palvelusväki ei ihan aina hiffaa mun kingeyttä ;) Olohuoneen ison ikkunan edessä mulla on harmaa nojatuoli, jossa päivystän parikin tuntia kerrallaan. Kaikki pihaan tulijat haukun, kunnes kuulen ”riittää”. No joo, sen jälkeenkin ehkä haukahdan vielä varmuuden varalta pari kertaa. Naapurin Nellan mennessä ohi päästän sellaisen kurkkuvingahduksen ja juoksen ulko-oven eteen. Feikkaan, että olis pisuhätä ja pitää päästä ulos. Ja mä vaan haluan Nellaa katsomaan, kjäh kjäh :)

Iltaisin mua vähän ärsyttää, kun nää kaks katsois telkkaria. Puoli kympin maissa viimeistään menen komentamaan sohvan viereen, että nyt nukkumaan. 99,9% mua ei tässäkään asiassa kuunnella, vaan jään sohvan viereen nukkumaan. Sitten kun ne rymistelee yläkertaan makkariin ne yleensä kantaa mut sinne nukkuvana. Paitsi kerran. Silloin tapahtui niin iso vääryys, että korkeimpaan koiraoikeuteen meinasin tehdä valituksen. Heräsin yöllä. Ihan pilkkopimeästä. Seuranani vain haamut ja aaveet. Olin kellarissa. Hyvin äkkiä hiffasin, että äiskä ja isimies oli lähtenyt nukkumaan ilman mua.

Hipihiljaa hiivin yhdet rappuset ylös ulko-oven eteen. Ulko-ovesta kajasti vähän vienoa valoa. En uskaltanut jatkaa matkaa. Haukuin kuin viimeistä päivää peloissani, kunnes pelastaja saapui. Hyppäsin ison loikan isimiehen syliin, joka kantoi mut sänkyyn. Parkkeerasin äiskän viereen ja laitoin pääni äidin tyynylle. Siinä mun paikkani on ♥ Mut hei, ennen kuin menee ihan mamoiluksi, niin mä annan puheenvuoron tuolle äipälle. Sillä on jotain asiaa. Ollaan kuulolla! Love, peace & chicken grease, Toby”

 No niin, hän on puhunut :) Täytyy sanoa, että ei olisi enää elämää ilman koiraa. Elämää ilman tuollaista Cottonia. Ollakin kuinka murrosikä päällä ja suuritöinen turkki tahansa. Lauantaina puunasin koirulia neljä tuntia ja se, jos mikä on terapeuttista. Aivojen nollausta parhaimmillaan ja mikä parasta – näkee kättensä työn tuloksen. Ollakin, että ensimmäisen ulkoilulenkin jälkeen sai jo käydä huuhtelemassa masun ja tassut. Se, missä jossain vaiheessa meinasin jo tarttua saksiin (heh, tämä parturointifetissi yltää näköjään lemmikkeihinkin omien hiusten lisäksi :D), haaveilen nyt toiselle täyspitkästä turkista. Onneksi Toby on oppinut nauttimaan turkin hoitamisesta tai lähinnä harjaamisesta. Kuivaajalle kyllä vielä näytetään hampaita, mutta hitaasti hyvä tulee :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,