tiistai 02. huhtikuu 2019

Miten meistä tuli mökkihöperöitä? ♥

MOIKKA VAAN HEI!

Aika usein multa kysytään, että miten meidän mökkihöperöityminen oikein alkoi. Oltiinko aina oltu mökki-ihmisiä ennen omaa mökkiä ja mikä oli se sysäys ostaa mökki. Oman mökin ostimme kesäkuussa 2013, mutta sitä ennen olimme mökkeilleet ja rakastuneet mökkeilyyn. Se oli, ja on, sellainen laji, joka saa aivot narikkaan samantien. Ennen omaa mökkiä, olimme höperöityneet vanhempieni mökillä.  Joka nykyään on veljeni perheen kaunis kesäpaikka.

Ennen lapsia vanhempien mökillä tuli vietettyä paljonkin aikaa ja kyllä vielä lastenkin kanssa vierailimme usein päiväseltään. Ajomatka kun kotipihasta on rontti 20 minuuttia. Hienosti tulimme toimeen vanhempieni ja veljen perheen kanssa mökillä, mutta jossain vaiheessa takaraivossa alkoi kutkuttamaan ajatus omasta mökistä. Toukokuussa 2013 miehen ollessa perinteisellä sunnuntaigolfillaan, istuin takapihallamme kuumuudessa ja mietin, että tämänkin ajan voisi olla mökillä. Omalla mökillä.
Siltä istumalta avasin Etuovi.comin ja aloin tutkailla Pirkanmaan mökkivalikoimaa. Tietämättä edes, oliko meillä rahkeita ottaa uutta pankkilainaa asuntolainan lisäksi. Miehen tultua kotiin golfkentältä heitin ajatuksen omasta mökistä ilmoille. ”Mitähän sun vanhempasi ja veljen perhe siihen sanoo?” kysyi mies. Samaa olin itse miettinyt. Silti me molemmat innostuimme omasta mökistä ihan hirmuisesti. Laitoin siltä istumalta pankkivirkailijallemme pientä lainantarvesähköpostia.

Seuraavana päivänä nostin kissan pöydälle ja kerroin suoraan äidille, että olemme ajatelleet ostaa oman mökin. Tai ainakin käydä katsomassa mökkejä. Äiti ymmärsi täysin kantamme. Sen, että halusimme mökin, minne mennä silloin kun huvittaa. Missä tehdä remonttia kysymättä keltään ja jonka täyttää omilla tavaroillamme. Mies reissasi tuolloin aika paljon ja äidin kanssa suhasimme katselemassa myynnissä olevia mökkejä ulkoapäin.

Miehen kanssa kävimme kahdessa mökkiesittelyssä ennen tuota nykyisen mökkimme esittelyä. Noista kahdesta toinen oli ihan lähellä kotia, toinen vähän kauempana. Kuitenkaan kumpikaan ei kolahtanut. Päätimme laajentaa hakualuetta, sillä totesimme että meidän budjetilla ei Näsi/Pyhäjärviakselille ole asiaa. Varsinkaan, kun emme missään nimessä halunneet saarimökkiä :D

Kesäkuun alun lauantaina istuin ystävän kanssa meillä kuohuviinittelemässä ja näytin kuvia eräästä ihanasta mökistä. Saarimökistä, tunnin ajomatkan päässä. Se oli kalustettu niin kauniisti, oli kelonvärinen ulkovuoreltaan ja pihan kuntan poikki kulkivat pitkospuut. ”Soita välittäjälle ja varaa esittelyaika – tuo menee pian!” rohkaisi ystäväni.

Seuraavana tiistaina aurinko paistoi kirkkaasti ja järvi oli pläkkityyni ajaessamme venerantaan. Olimme ensimmäiset mökkikatsojat. Mies oli etukäteen varoitellut, että ei saa olla sitten liian innostunut olla mökistä. Rantauduimme mökin eteen pienen venematkan jälkeen ja samantien, kun nousin veneestä katsoin miestä. Tämä on meidän mökki. Emme olleet edes käyneet sisällä mökissä, kun se tunne tuli.

Se, että olimme nähneet mökkejä, joissa olisi pitänyt laittaa koko kalustus uusiksi ja rempata, oli tavallaan lannistanut. Muuhun kuin mökkiin ei lainamme riittäisi. Ja tuohon kyseiseen mökkiin irtaimistoneen se riitti juuri ja juuri. Saatiin moottorivenekin samaan kauppaan eikä yhtään huonekalua tarvinnut uusia, vaan kaikki miellyttivät silmää.

Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, mikä mökin historia on, mutta teille uudemmille lukijoille kopsaan tähän taannoisen tekstini:

”Mä olen kuulkaas alkanut uskoa, että tässä meidän mökkijutskussa on nyt jotain muutakin kuin onnea matkassa. Liian paljon yhtymäkohtia, liian läheisiä tuttavia, yhteisiä intressejä ja erittäin paljon samankaltaisuutta ihmisluonteissa. Monta viikonlopun varrella esiintullutta asiaa on saanut suun auki ja hiljentymään hetkeksi. Yrittäen ymmärtää sitä, että millainen onni on ollut matkassa ja miten meidät, jotka aina vannoivat, että saarimökkiä ei osteta, tämä ensimmäinen ja ainoa saarimökki sai aivan haltioihinsa.  Miettimään, että jollain suuremmalla taitaa olla tässä näppinsä mukana ♥  

Ikinä en kuvitellut omistavani mökkiä, johon on 80-luvun puolivälissä mennyt ihka ensimmäinen labraerä isäni v.1985 perustaman maalitehtaan kuultavan puunsuojan sävyä, jonka mökin omistajapariskunnan rouvan äiti oli käynyt isäni maalitehtaassa yhdessä isäni ja silloisen pääkemistin kanssa kehittelemässä. Rakkaudesta lappiin ja kelomökkeihin. Kelon sävyä, josta myöhemmin tuli hitti. Mutta jonka ensimmäiset versiot siveltiin tuohon mökkimme alkuperäisosan ulkoseiniin. Istuimme myyjäpariskunnan rouvan kanssa tuossa saunan terassilla valkoisilla tuoleilla ja hän kertoi tarinaa, kun äitinsä oli tullut sydän pakahtuen kotiin 1980-luvun puolivälissä ja kertonut saaneensa palvelua, jota ei ikinä osannut odottaa. Ja kera puunsuojan, joka pääsi veneen kyydissä saarelle. Rouva mainitsi paikkakunnan, jossa tuo maalitehdas silloin oli ja sitten palaset loksahtivat kohdilleen… Pieni ihminen kyllä hiljentyy (jopa näin puhelias kuin minä! ;) kohtalon edessä.”

Tuota tekstin pätkää kesäkuussa 2013 mökillä kirjoittaessani en tiennyt, että joudumme luopumaan iskästäni tulevan joulun alla vain 65-vuotiaana. Jollain tapaa uskon, että tietyt asiat tapahtuvat, koska niiden on tarkoitus tapahtua. Vaikka muistoja iskästä on paljonkin, niin tuolla mökillä niitä on yllättävän paljon. Vaikkei iskä koskaan päässytkään saareen paikan päälle; vastarannalla odotti autossa äidin käydessä mökillä. Aiemmin alkuvuonna amputoitu jalka sai aikaan sen, että iskä ei uskaltanut alkaa taiteilemaan veneeseen.

Tiedättekö, että näin jälkikäteen olen onnellinen omasta mökistä. En pelkästään sen mökin takia, vaan yhteissovun säilymisen takia. Kiitollinen olen siitä, että meillä oli mahdollisuus vielä saada lainaa. Liian usein sitä kuulee, että yhteisomistajuus saa perheiden välit hajalle. Meillä sitä ei onneksi ole käynyt 

AURINKOA TIISTAI-ILTAANNE TOIVOTELLEN,

PS. niin mökkihöperöitynyt olen, että nämä vikat viikot ennen mökille pääsyä ovat piinaavat. Ei mene päivääkään etten mieti mökkiä. Kesäiltoja, hellepäiviä ja suloisen tunnelmallisia sadepäiviä, jolloin möllöttää äänikirjaa kuuntelemassa sängyssä koko päivän.


maanantai 01. huhtikuu 2019

Kuka meillä tekee kotityöt?

MOIKKAMOI TE IHANAT

ja moikkamoi huhtikuu! Huh-ti-kuu…ihan käsittämätöntä. Kevätkuukausien aatelia. Juhlakuukausi, jolloin vietetään molempien tyttöjen synttäreitä ja kuukausi, joka kulminoituu vappuun. Joka tänä vuonna pitää myös sisällään pääsiäisen viettoa. Mä rakastan huhtikuuta. Enkä vähiten sen takia, että huhtikuulla olemme kolmena vuotena laittaneet mökin kesäkuntoon.

Luin viime viikolla Iinan IG storysta mielenkiintoisia lukemia siitä, miten kotitöiden teko jakaantuu miesten ja naisten kesken ja myös Iinan blogissa oli kattavasti aiheesta. Ajattelin tarttua myös tähän aiheeseen, sillä onhan se niin, että lasten kasvaessa myös apukäsiä kotitöihin on saatu. Jep, välillä kiristämällä, uhkailemalla ja lahjomalla, mutta tuo taktiikka on tuonut tulosta :D Kotityöt ovat olleet joskus enemmänkin mun harteillani; silloin kun olin lasten kanssa kotona oli enemmän aikaa tehdä kotitöitä. Silloin mies myös reissasi enemmän, joten jonkun oli vaan pakko tehdä ne. Nykyään, kun ollaan molemmat töissä eikä miehellä enää ole niin paljon reissutöitä, jakautuu kotityöt melkein 50/50.  

ASTIAPESUKONEEN TYHJÄYS & TÄYTTÖ
Tyttöjen vastuulla. Kyllä kuulkaas, meillä tytöt vuorotellen tyhjäävät ja täyttävät astianpesukoneen. Tästä (ja muista kotitöistä kuten huoneidensa siivouksesta) saavat palkaksi kuukausirahaa, jolla käydä leffassa tai jonka laittaa säästöön isompia hankintoja vastaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin tiskivuori tiskialtaassa, joten kyllä mun täytyy myöntää, että joskus kotitoimistopäivinä on pakko tyhjätä kone ja täyttää se. En kestä olla sotkuisessa keittiössä.

KEITTIÖN SIIVOAMINEN
Mä olen meillä se, kuka siivoaa keittiön tasoilta kasat tasaisin väliajoin. Ja järjestelee pienkodinkoneet sun muut uusiin järjestyksiin. Joka ilta pyyhin viimeisenä myös työtasot. Mutta kyllä mieskin siellä tiskirätin kanssa välillä viuhuu. Varsinkin silloin kun menee hermot kaakaotahroihin ja paahdetun paahtoleivän murusiin. Tytsyt eivät ihan vielä ole sisäistäneet tuota työtasojen pyyhkimistä, mutta getting there…

IMUROINTI
99,9% mies. On imuroinut kaikki nämä 17 vuotta. Kävi ostamassa itselleen juurikin bonuksilla uuden imurin ;D Sen verran sitä tuossa eilen kokeilin, että on kyllä hyvin tehokas laite. Joskus muinoin imuroin myös, mutta mies meni ja imuroi mun jälkeeni. Työn laatu oli vissiin vähän sinnepäin, joten ajattelin, että hoitakoon hommat sitten jatkossakin.

PÖLYJEN PYYHKIMINEN
Minä itse! Nuo meidän mustat kalusteet olo- ja ruokahuoneessa on oikein pölymagneetteja. Liki joka päivä tulee hosuttua pölyrätin/huiskan kanssa. Varsinkin nyt kun aurinko paistaa, niin tuntuu, että pölyn määrä on moninkertaistunut. Vaikkei se näin olekaan. Ne vaan näkyvät paremmin.ID

PYYKKIHUOLTO
Meillä mies pyörittää pesukonetta useammin. Mutta…aina välillä joudun toppuuttelemaan. Sillä jotenkin ei ole ihan täysin sisäistänyt vielä valko- ja kirjopyykin eroja. Vaikka meillä periaatteessa on molemmille pyykeille omat koritkin, josta olisi helppo laittaa pyörimään. Kerroin taannoin ig storyssa, että mä olen ihan mahdoton välillä pyykinpesun kanssa; ei ole kerta eikä kaksi kun joudun laittamaan koneellisen huuhtelun ja linkouksen kautta uudelleen menemään (sori maapallo), sillä vaikka yleensä en unohda mitään, niin pyykit unohdan koneeseen. Pyykkien viikkaustalkoot pidetään noin kerran kahteen viikkoon. Eli jemmataan puhtaita pyykkejä siihen asti ja sit porukalla viikataan. Tytöt viikkailee omansa kaappeihin.

VESSAN SIIVOUS
Minun hommia! Meillä on kolme vessaa, joista alakerran veskiä harvemmin käytetään. Tummassa laatassa kuitenkin näkyvät pölyt, joten se siistitään kerran pariin viikkoon. Keskikerroksen vessan peiliä ja lavuaaria pyyhin tämän tästä. Yläkerran vessassa toimii pyykkihuolto (pesukone ja kuivari), joten sinnekin tuntuu tulevan sen myötä koko ajan pölyä tai nukkaa vaatteista. Silti sitä pestään harvemmin kuin keskikerroksen veskiä. Ehkä sen takia, että taso on liki aina täynnä pyykkiä ;)

ROSKIEN VIEMINEN
Se kuka ehtii! Voisinpa sanoa lapset, mutta eih – yleensä roskis on lasten jäljiltä niin umpattu täyteen, että hyvä, kun kaapin ovi menee kiinni. Mulla itselläni on paha tapa nostaa roskis ulos ulko-oven pieleen ajatuksella, että vien, kun menen seuraavan kerran koiran kanssa ulos. Eipä tuo 20 metriä olisi pitkä matka viedä, sillä harmittavan usein herra harakka löytää roskiksen ja siinä onkin sitten isompi työ siivota suodatinpussin palasia ja kahvimurun jäänteitä ympäri pihaa…

IKKUNOIDEN PESEMINEN
Mies, aina! Sama juttu kuin imuroimisen kanssa, tähän on vain ajauduttu. Ostin miehelle joitan vuosia sitten Löytötavaratalosta sellaisen jatkovarrellisen setin (ei siis mikään moottorivehje, vaan sellainen johon saa vaihtaa lastan ja puhdistussienen), jolla sujauttaa ikkunat puhtaaksi hetkessä. Pedantti kun on, niin rantuja ei sallita.

Miten teillä hoidetaan kotityöt?  Mä olen meillä se, joka jättelee sukkia lattioille ja pystyy elämään hetken pienessä kaaoksessa. Tosin sotkuisessa keittiössä en pysty laittamaan ruokaa eli sen pyrin pitämään siistinä.  Yleensä miehen ollessa työreissussa eletään tyttöjen kanssa vähän kuin sikolätissä ;) Sitten siivotaan hirmuista vauhtia, kun toisen kone laskeutuu Pirkkalaan. Kotitöitä helpottaa onneksi se, että olemme ulkoistaneet siivouspalvelun. Eli ostaneet itsellemme täten vapaa-aikaa. Kerran kuussa meillä käy maailman parhaimmat siistijät. Heidän jäljiltään mm. saunan lasiseinä ja yläkerran suihkun lasiseinä pysyvät kalkittomina, hanat kiiltää ja ne tahrat, joita en itse saa keraamisesta liedestä pois, loistavat poissaolollaan töistä kotiin tullessani.

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,


perjantai 08. maaliskuu 2019

Best of the best


HEIPSUN!

Vimppaa päivää viedään aurinkovarjon alla; ajatus kotiinpaluusta tuntuu ihanan kutkuttavalta. Loma on ollut jälleen kerran erittäin onnistunut. Tehnyt tehtävänsä.

Kokosin tämän loman huippujuttuja ja suosikkituotteita tähän postaukseen. Lähinnä muistoksi itselle tulevia reissuja varten, mutta toki myös vinkkinä teille ihanille siellä ruutujen toisella puolella.

MATKASEURA. Huippua taas kerran! Ekat viisi yötä ihan omalla porukalla ja vikat kahdeksan päivää laajennetun perheen kanssa. Tytöt ovat tykänneet olla serkkujensa kanssa ja ovat jopa nukkuneet samassa huoneessa. Good for them, mutta itsestäni on tuntunut hassulta, kun lapset eivät ole olleet ihan iholla niin kuin yleensä lomilla. Napanuoran venytysharjoitusta, parhaimmillaan.

VILLA OMALLA UIMA-ALTAALLA. Tiesin varatessani tuota hotellia, että se tulee olemaan ainutlaatuista. Mutta en ikinä kuuna päivänä olisi osannut kuvitella, että tuo rauhan tyyssija tekee mielelle niin hyvää. Sille mielelle, joka tuppaa käymään ylikierroksilla ellei sitä tietoisesti toppuuttele. Olen valmis matkustamaan harvemmin, kunhan vain saan säästettyä tuollaiseen villaan.

PAIKKA BAMBUVARJON ALLA. Täällä Phuketin hotellissa on ihanat uima-allasalueet, mutta en tiedä miksi olen viime aikoina ollut niin ääniyliherkkä. Niin ääniyliherkkä, että jatkuva musiikin jumputus on alkanut ärsyttämään. Tässä rannalla on hyvä. Taustamusiikkina aaltojen pauhu.

MATTAIHON JÄTTÄVÄ AURINKOVOIDE KASVOILLE. Avot! Vaikka olenkin luonnonkosmetiikkaan hurahtanut, niin on tuotteita, joita en vaihda. Yksi niistä on tuo Nivea Sun shine control. Se tekee ihosta silkkisen mattaisen. Muuten käytän suojakerrointa 50, mutta tuossa kertoimia on 30. Siltikään en ole palanut ja hei, olen levittänyt tuota kasvoille vain kerran päivässä, aamuisin. Maksaläiskiä ja pisamoitakin tuo näemmä ehkäisee hyvin. Puteli on jo kolmisen vuotta vanha ja vetelee viimeisiään. Pitää ottaa selvää, saako tuota ostettua vielä jostain.

HOLIKA HOLIKA ALL KILL CLEANSING CLAY TO FOAM -PUTSARI. Ihoni tykkää tästä kympillä. Ostin putelin nimenomaan tätä reissua ajatellen; yleensä ihoni kun tuppaa reagoimaan kuumaan ja kosteaan pikkuisilla näpyillä. Nyt näppyjä ei näy. Valkosavinen putsari puhdistaa ja kirkastaa ihoa lempeästi eikä iho kiristä putsauksen jälkeen.

PASSIONHEDELMÄT. Uuh, nämä kirpsakat pikkuniljakkaat ovat vieneet sydämeni. Rakastan passionhedelmiä niin paljon, että kauppakassitilauksen yksi kassillinen koostuu niistä :D

Taisin kertoa, että meillä hajosi maalämpökone kotona juuri ennen reissua. Lämpötilat ovat huidelleet siellä 14 asteen molemmin puolin eikä lämmintä vettä ole tullut. Eiliseen asti olimme epävarmoja, että saammeko uutta konetta ennen kuin palaamme kotiin, mutta niin vain kaikella on tapana järjestyä ja siellä asennetaan tänään uusi pömpeli rikkoontuneen tilalle. Päästään huomen illalla lämpimään kotiin ❤️

PERJANTAITERKKUSIN,