perjantai 31. elokuu 2018

Mistä tietää, että hän on se oikea?

Kun noin viikon seurustelun tai deittailun jälkeen löydät itsesi äitienpäivänä äitienpäivälounaalta, johon on kutsuttu tuon uuden tuttavuutesi koko lähisuku. Kun siitä suoraan olet valmis viemään hänet myös omien vanhempiesi luokse.

Kun tuosta muutaman päivän kuluttua otat omasta kodistasi mukaan varmuuden varalta ne tärkeimmät tavarat laukkuusi, sillä et juurikaan enää vietä aikaa omassa kodissasi.

Kun hän ei edes huomaa vaivihkaa kylppäriinsä ilmestynyttä hammasharjaasi ja uutta mukitelinettä. Saatikka salaa toisen pelireissun aikana minimuuttokuorman mukana tuomaasi bonsaipuuta ikkunalaudalla. Kirjahyllyyn ilmestyneitä tuikkukippoja tai torkkupeittoa sohvalla. (Tästä on tullut jo ihan legenda meillä, jolle nauretaan. Kantsii katsoa leffa ”How to lose a guy in 10 days” :D)

Kun hurmaat hänet makaronilaatikolla ja ihmettelet, itkeekö hän ilosta vai miksi silmäkulmasta valuu kyyneleet. Kunnes tajuat, että se on tuskanhikeä otsalta, joka valuu alaspäin. Maistat itse ruokaa ja toteat valkopippuria lorahtaneen ehkä ruokalusikallisen sen puolikkaan teelusikallisen sijaan. Silti hän ottaa santsilautasen.

Kun ikävöit toista niin, että menet toisen lähdettyä poikien kanssa Lappiin kalastamaan hakemaan hänen hajullaan täytetyn kulahtaneen Bauerin collegepaidan hänen kotootaan. Silläkin uhalla, että talonvahtina toimii hänen siskonsa puolisonsa kanssa hieman ehkä ihmetellen toimintaasi. He, jotka juuri viikko aiemmin olit ensimmäistä kertaa tavannut äitienpäivälounaalla.

Kun palaat takaisin omaan kotiisi ja laitat tuon ihanan kulahtaneen ja pehmeän paidan toimittamaan tyynyliinan virkaa. Käännät tyynyn puolta aina sen mukaan, kumpi puoli tuoksuu enemmän häneltä.

Kun keität elämäsi ensimmäisen kerran mehumaijalla mehuja, desinfioit pullot ja askartelet niihin kauniit etiketit. Täytät pullot ja ilahdutat niillä hänen lisäkseen hänen lähisukuaan.

Kun joudut menemään suihkuun pyykkipoika nenässä, sillä saunan on vallannut jääkiekkotreenihaisulikamat, jotka haisevat niin paljon, että joudut käyttämään ekstrahajustettuja shampoita, ettei haju tartu hiuksiisi. Rakkaudesta sokeana sinua ei tämäkään juuri haittaa.

Kun huomaat vuoden seurustelun jälkeen istuvasi pankissa kirjoittamassa hermeettistä asuntolainapaperia alle. Yhteisvastuullisesti hänen kanssaan.

Naimisissa pankin kanssa ja naimisissa toistemme kanssa. Eikä loppua näy, paitsi ehkä tuohon pankkilainaan jollain aikavälillä. Otin riskin ja kannoin silloin reilu 16 vuotta sitten salaa bonsaipuun mukanani. Mikäli emmit, niin älä emmi enää. Tee sinäkin se jo tänään ♥ Elämässä on otettava riskejä ja yksi suurimmista riskeistä on rakastua. 

Yritin etsiä kuvia tuolta meidän alkutaipaleelta, mutta näemmä kameraa ei ole pidetty juuri kädessä ennen lasten syntymää. Eipä tuolloin kännyköissäkään ollut moista ominaisuutta :)

IHANAA PERJANTAITA &
VIIKONLOPPUA!

 


keskiviikko 29. elokuu 2018

Tyttöjen hemmotteluhetki

 

Kaupallinen yhteistyö: Pizza-online.fi

 

KESKIVIIKKOILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Elämässä pitää olla hemmotteluhetkiä. Kun saa olla hemmoteltavana ja kun hemmotellaan. Itse rakastan hemmotella lähimmäisiäni. Hemmottelu on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi elämänlaatua hurjasti nostava asia. Niin minulle hemmottelijana kuin hemmottelun kohteena olijallekin. Sen ei tarvitse olla mitään suuren suurta ja maata mullistavaa. Se voi olla vaikka yllätysviesti koulusta pääsevälle, jossa kerron, että odotan autossa koulun parkkipaikalla. Se voi olla valmiiksi kaappiin viikatut puhtaat vaatteet tai sängyn avaaminen iltaisin. Aika usein hemmotteluni liittyy jotenkin ruokaan ja syömiseen. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Pizza-online.fi:n kanssa.

Elettiin suloista sunnuntai-iltapäivää. Esikoinen kaivautui syvemmälle sohvan syövereihin. Nenä valuen ja kurkkuaan valitellen. Flunssa oli kestänyt jo pitkän aikaa ja toinen alkoi olla jotenkin nuupahtanut. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, mutta sen verran alamaissa pieni oli ollut, että ruokakaan ei juuri ollut maistunut. Tuntui kuin toinen olisi kokenut ihmeparantumisen sanoessani, että nyt tilataan kotiin kuljetuksella ruokaa. Kyselin, että mitä tekisi mieli syödä. Tuossa vaiheessa kun tuntui, että olisi minulle äitinä helpotus, kun näkisin toisen syövän enemmän kuin puolikkaasta perunasta puolet. Tämän yhteistyön myötä pääsin lasten hemmottelun lisäksi tutustumaan palveluun nimeltä Pizza-online.fi.

Pizza-online.fi on Suomen suurin ruoantilauksien välityspalvelu ja se on perustettu vuonna 2007. Se on melkein jokaisen saatavilla, nimittäin se kattaa 95% Suomen pinta-alasta. Valikoimaan kuuluu 1000 eri ravintolaa ja jopa puoli miljoonaa suomalaista käyttää palvelua. Miksei me olla käytetty tätä ennen? Tämän kysymyksen esitin itselleni, kun huomasin kuinka monipuolinen ja helppo tuo palvelu on. Nimi viittaisi helposti pelkkään pizzoja toimittavaan palveluun, mutta palvelu on kaikkea muuta. Toki niitä pizzojakin saa!

Latasimme puhelimiin Pizza-online.fi:n sovellukset ja samantien sovellus löysi sijaintimme. Sekunnissa ruudulle ilmestyi tieto, että meidän kotiosoitteeseen toimittaa jopa 32 ravintolaa! Tai siis enemmänkin, mutta ruksasimme kohdan ”avoinna olevat ravintolat”. Valikoimaa olisi ollut aina sushista pizzaan, vegaanisista vaihtoehdoista etnisiin, rakastamiini aasialaisiin makuihin. Mutta koska lasten ehdoilla mentiin äiti-tytär hemmotteluhetken myötä, niin lapset saivat päättää. Ruokahaluton kipuinen alkoi haaveilemaan makkaraperunoista ja tuo energiaa täynnä oleva pikkuisempi kebabista. Itse haaveilin salaatista sekä ranskalaisista. Tytöt katsoivat valikoimaa kännyköillä ja itse halusin katsoa isommalta ruudulta tietokoneelta. Tiedättekö, kun joskus vaan tuntuu, että lukeminen isolta ruudulta on helpompaa. Ja ei, en syytä keski-ikää ja ikänäköä ;)

Palvelusta pystyi suodattamaan eri ruokalajeja tarjoavat ravintolat. Löysimme hyvin nopeasti ravintolan, josta saimme tilattua jokaiselle jotakin. Teimme tilauksen ja maksoimme sen samantien. Näimme reaaliajassa, koska ravintola otti tilauksemme vastaan. Lisäksi näimme arvioidun toimitusajan ja tiedon, koska tilauksemme on valmistettavana. Tällä välin tutustuin palveluun vielä tarkemmin ja huomasin, että tuolla tosiaankin on ravintoloiden omat ruokalistat ja omat hinnat voimassa. Aika monella ravintolalla kuului kotiinkuljetus hintaan, kun tilasi yli 25 eurolla, mutta myös ruoan noutomahdollisuus on saatavilla. Löytyipäs sieltä myös ravintoloita, joissa sai tilauksen päälle limun ilmaiseksi. Puhelin piippasi reilu vartti ennen arvioitua toimitusaikaa ilmoittaen, että tilauksemme on lähtenyt matkaan. Siitä vajaan kymmenen minuutin päästä ovikello soi ja erittäin ystävällinen herrasmies ojensi tilaamamme ruoat minulle.

Koska esikoinen valitti, että ei jaksaisi nousta ruokapöytään, niin päätin yllättää tytöt hieman erilaisella ruokailuratkaisulla. Takassa loimusi tuli lämmittäen, joten vein sohvalta muutaman tyynyn tuohon takan eteen. Levitimme ruoat matolle ikään kuin piknikille ja nautimme ne samalla kun juttelimme niitä näitä. Ihan kuin esikoisenkin poskille olisi palannut väri ruokailun lomassa. Olin erittäin hyvilläni siitä, että keittiössä hääräämisen sijaan käytin tuon ruoan valmistusajan sohvalla lasten kanssa pötköttelyyn. Välillä näinkin. Siinä sivussa siis kun hemmottelin tyttöjä, hemmottelin myös tavallaan itseäni. Vaikka ruoanlaitosta pidänkin, niin välillä on hyvä saada siitäkin arkisesta touhusta vähän breikkiä.

Pizza-online.fi -palvelu toimi loistavasti hemmotteluhetkessämme. Nyt kun huomasin kuinka helppo sitä oli käyttää ja kuinka kattava valikoima ruokaa palvelun kautta on tilattavissa, keksin jo monta uutta tilaisuutta, milloin käyttää tuota palvelua. Illanistujaiset, lasten syntymäpäivät tai vaikka ihan tavallinen maanantai-ilta.

Onko Pizza online.fi teille tuttu palvelu? Missä tilanteessa sinä käyttäisit Pizza-online.fi -palvelua? Tuolla Instagramin puolella on meneillään arvonta, jossa yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 35 euron arvoinen alennuskoodi Pizza-online.fi -palveluun. Arvontaan pääsette täältä tai sitten puhelimen IG-sovelluksella ”atmarias” -käyttäjätilini alta. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

KESKIVIIKKOTERKUIN,


torstai 23. elokuu 2018

Toista ei voi omistaa

HELLUREISSAN!

Mä luin eilen illalla sängyssä nukkumaan mennessämme Iltalehdestä artikkelin, jossa kerrottiin siitä, kun parisuhteen toinen osapuoli ei saa harrastaa. Kun tuon harrastuksen ajankin pitäisi olla kotona imuroimassa. Olen edelleen artikkelista vähän hämilläni ja toisaalta todella surullinen. Tietämättä kuitenkaan taustoja koko keissille, on nyt pakko jakaa ajatuksiani parisuhteesta teidän kanssanne. Luitteko te tuon artikkelin? Jos ette, niin se löytyy täältä.

Parisuhde on kahden kauppa. Siinä on kyse kahdesta henkilöstä, jotka (toivottavasti ainakin) tuntevat suuren suurta rakkautta toisiaan kohtaan. Jotka jakavat yhteisen intressin, eli sen ehkä ääneen sanomattomankin tavoitteen pitää huolta suhteestaan. Molemmat omilla tahoillaan mutta myös yhteisesti. Parisuhteessa kumpikaan ei ole toisen omaisuutta, sillä molemmat ovat omia huikeita, Luojan luomia yksilöitä. Molemmilla on oma tahto ja oma elämänkaarensa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nuo tahtotilat ja elämänkaaret voisi olla symbioosissa keskenään. Tottakai ovat ja näin sen pitää toimivassa, tasavertaisessa parisuhteessa ollakin.

Mutta kuitenkin tietyissä rajoissa molempien osapuolien tulee olla vapaita. Ilman tunnetta, että on pitkässä liekassa, jonka toisessa päässä tahtipuikkoa heiluttaa se parisuhteen toinen osapuoli. Välillä antaen siimaa ja sitten taas nyöriä kiristäen. Ohjaillen toisen elämää. Parisuhteen parhautta mielestäni on se, että molemmilla on myös niitä omia juttuja. Omia harrastuksia ja menoja. Ne eivät ole siltä toiselta pois, vaan päinvastoin. Kun osaa olla hyvillä mielin erossa, oli se sitten harrastusten tai pienten matkojen ajan, on yhdessäolo moninverroin ihanampaa.

Itse en pystyisi olemaan suhteessa, jossa en esimerkiksi saisi harrastaa. Pää hajoaisi, ellen pääsisi lenkeille. Tietäen, että siellä kotona odottaa se sama leppoisa aviomieheni kuin lenkille lähtiessäni. Eikä se mustat sukat jalkaan lenkkini aikana pukenut myrskyn merkki. Hyvällä säkällä tuo aviomies on jopa sillä aikaa imuroinut ja tyhjännyt tiskikoneen, kun mä olen tuolla tallannut menemään hikihatussa. Tiedän, että miehenkin pää hajoaisi, jos kieltäisin häntä harrastamasta. Jos tekisin ehtoja siitä, kuinka sitä harrastusaikaa vastaan pitää pestä ikkunat, laittaa ruokaa, nukuttaa lapset yms. Kuinka paljon se, että molemmat harrastaa omia juttujaan antaa parisuhteelle hyvää? Kuinka paljon energiaa se antaa pienten lasten vanhemmille, että molemmilla on yhtälainen oikeus omaan aikaan ja omiin juttuihin?

Tiedän, että on suhteita joissa kotitöitä ei hoideta tasapuolisesti. Tiedän, että on suhteita, joissa luottamus on menetetty ja se varjostaa molempien tekemisiä pitkään. Mutta niin kauan kuin molemmat puhaltavat yhteen hiileen, tekevät oman osansa kotitöistä ja kunnioittavat sitä, mihin ovat sen toisen rakkaan ihmisen kanssa ryhtyneet – en näe mitään syytä, miksei molemmilla olisi oikeus harrastuksiin ja omaan aikaan. Oikeus tehdä niitä omia juttujaan niin, ettei myöhemmin ala sitten harmittelemaan tekemättömiä asioita.

Parisuhteessa ei pitäisi olla kilpailua siitä, että kumpi saa enemmän omaa aikaa. Kumpi tekee enemmän kotitöitä. Eikä parisuhteessa kuuluisi liiemmin tuntea syyllisyyttä siitä, että välillä sitä vain kaipaa omaa aikaa. Syyskuussa mies lähtee yhdeksi viikonlopuksi poikain kanssa golfreissulle ja itse lähden toisena viikonloppuna sielunsiskojen kanssa humputtelemaan skumppalasillisten äärelle Tallinnaan. Hyvillä mielin. Tietäen, että reissujen välissä ja reissujen jälkeen ehditään ihan varmasti kyhnyttämään alakerran sohvalla vierekkäin telkkaria katsellen.

Tuossa artikkelissa kerrottiin, että mies oli joutunut turvautumaan mielialalääkkeisiin jaksaakseen perhe-elämää, kun vaimo oli kieltänyt häneltä harrastamisen. Treenaamisen johonkin kisoihin, joka olisi väliaikaisesti vienyt häneltä viisi-kuusi tuntia viikossa perheaikaa. Mulla menee kyllä hyvinkin tuon verran viikossa urheilun parissa tai muissa omissa jutuissani. Miehellä samoin. Silti meillä riittää yhteistä perheaikaa niin lasten kuin toistemme kanssa yllin kyllin. Jo se, että toinen on joutunut turvautumaan mielialalääkkeisiin viestittää mielestäni siitä, että hän ei ole onnellinen. Itse kokisin vaimona huonoa omatuntoa siitä, että toinen on onneton takiani.

Tiedän, että siellä joku voi kuvitella, että helppohan mun on täällä asiasta jutella, kun kaikki on niin hyvin. Mutta, olen elänyt ennen tätäkin parisuhdetta. Olen saanut kokea, miltä tuntuu mustasukkaisuus. Olla sen kohteena ja olla sitä itse. Miltä tuntuu olla petetty ja jätetty. Ehkä juuri sen takia mulle on muodostunut niin vahva mielipide siitä, millainen omasta mielestäni täydellinen parisuhde on. Kauan sitä etsin ja viimein sen sain. Tärkein vuosien varrella oppimani asia on juuri tuo tämän postauksen otsikko. Toista ei voi omistaa. Ikinä.

Mielestäni parisuhteen tarkoitus ei ole kieltää osapuolilta asioita, vaan päinvastoin antaa sitä voimaa toteuttaa itseään ja omia juttujaan.
Olla se tuki ja turva, kallio ja turvallinen kotisatama, johon palata illan päätteeksi ♥ 

TORSTAI-ILTATERKUIN,