lauantai 14. heinäkuu 2018

Lapsuuteni kesät ♥

HEIPSUTIRALLAA IHANAT!

Tänään palasin lapsuuskesiin. Muistoihin, joista osan luulin jo unohtaneeni. Niihin kesiin, kun vietimme veljen kanssa kesälomaa mummun ja papan hyvässä hoidossa papan itse rakentamalla mökillä. Mökillä, joka tönötti uljaana mäen päällä. Järven ympäröimänä. Tuo paikka on vieläkin olemassa, onneksi. Pitkään aikaan en ole siellä käynyt, mutta tänään yhtäkkiä valtasi tietynlainen haikeus. Miten mökkivanhus on vanhentunut. Arvokkaasti, elämästä nauttien vai yksin, hitaasti rapistuen?

Muistan, kuinka meillä oli veljen kanssa siellä kumivene. Kommandovene, väritykseltään sellainen armeijan vihreä. Sillä seilasimme päivät pitkät vedessä, joka oli aika usein niin kylmää, että huulet sinisinä juoksimme välillä saunaan lämmittelemään. Joskus tuo iso järvi lämpeni niin, että siellä uitiin linnunmaidossa Laiturin tikkailta ison askeleen eteenpäin astuessa oli laakea kivi. Kiven ja laiturin tikkaiden välissä oli aikuiselle lyhyt harppaus, lapselle iso askel. Kaikki tuntui silloin niin isolta ja suurelta.

Jopa se matonpesuteline, jonka mummu laski tasaisin väliajoin veteen. Hyppäsi tynnyriin ja alkoi pesemään räsymattoja. Pesun jälkeen ne heitettiin kuivumaan laiturin kaiteille. Seuraavana päivänä mökissä tuoksui mäntysuopa. Iltaisin meillä oli tapana paistaa hampurilaisia tai lettuja. Niillä mummu hemmotteli meitä, vaikka poliisina pappa oli erittäin tiukka ja sitä mieltä, että lapsillekin voisi mennä tuo ahvensoppa, johon toinen oli vaivalla verkoista ahveneet noukkinut. Tuntui, että mummu ja pappa söivät kalakeittoa päivittäin.

Meitä oli siunattu ihanilla ja maailman parhaimmilla isovanhemmilla. Teiskon mökiltä tie vei usein mutkaisia teitä pitkin Orivedelle jatkamaan lomaa isän vanhempien maatilalle. Siellä koettiin taas toisella tapaa ihan erilaisia asioita. Tehtiin jälleen niitä muistoja, jollaisia sitä haluaisi itsekin omille lapsilleen antaa. Käytiin navetassa iltalypsyllä mummun kanssa ja istuttiin puimurin päällä papan kanssa. Poimittiin herneitä pellolta suoraan suuhun niin paljon, että mahat olivat aivan ilmapalloina. Avattiin ovi vintin rappusiin ja napattiin saunalimppareiksi pari keltaista jaffaa. Lasipulloissa tottakai. Ja metallikorkilla, jonka vain pappa osasi avata.

Tehtiin jekkuja, niin kuin lasten kuuluukin tehdä. Vieläkin välillä mietin, että miten minä, rauhallinen ja verrattain kiltti lapsi sain päähäni teljetä mummun navetan yhteydessä olevaan ulkohuussiin :D Siitäkin huolimatta mummu hemmotteli meitä. Kauppa-auto pysähtyi maatalon pihaan ja teimme vaihtokauppaa. Veimme kananmunakennoja kauppa-autoon myytäväksi ja vaihtokauppana saimme korillisen keltaista jaffaa sekä molemmille jäätelöt.

Vaikka lapsuuteni ei välttämättä ollut rahallisesti rikas, niin tunnen saaneeni lottovoiton. Kukaan ei tule viemään minulta näitä muistoja pois. Niitä muistoja, joihin saunanlauteilla taas tänään palaamme tyttöjemme kanssa. ”Äiti, kerro siitä ajasta kun sä olit lapsi!” Ihanaa, että toiset haluavat tietää.

IHANAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTTAEN,

 


torstai 05. heinäkuu 2018

Mielipiteistä ja lapsista

HEIPPATIRALLAA IHKUT!

Kirjoittelen tätä postausta vielä täällä Espanjassa keskiviikkoiltana, mutta ajastan tämän torstai-illalle. Sille aikaa, kun me köröttelemme lentokoneessa kohti kotia ♥ Tällä lomalla olen tehnyt jälleen havaintoja. Aitiopaikalta olen ihastellut noita meidän tyttöjä. Rakkauden hedelmiä, jotka ovat kyllä niin huimia persoonia kummatkin. Puolueetonta mielipidettä ette valitettavasti saa, vaan mielipide on täysin subjektiivinen. Omalla tavallaan ainutlaatuisia. Kuin yö ja päivä. Yksi yhteinen piirre heillä kuitenkin on. Ovat näemmä ottaneet vuosien varrella jotkut mielipiteensä meiltä vanhemmilta ja aika vahvasti tuovat ne ilmi.

Terveet elämän arvot on hyvä omaksua kotona. Etiikka ja moraali, joiden mukaan elää. Mutta jotkut asiat ovat sellaisia, joiden suhteen toivoisin tyttöjen kokevan elämää ennen kuin muodostavat mielipiteensä. Omat mielipiteensä, eivätkä peesaisi meidän vanhempien joskus muinoin suustaan päästämien mielipiteiden kirjoa.

Olimme saaneet juuri laukut hihnalta saapuessamme Menorcalle ja näin matkaoppaan lentokentän ulkopuolella. ”Äiti, siis onko meidän pakko mennä kyselemään tuolta matkaoppaalta, miten me pääsemme hotelliin…eikö voitais ottaa taksia?” Tähän selitin, että ei meidän olisi pakko, mutta me nyt mennään, koska äiti osti matkan lentokenttäkuljetuksineen. Saimme bussin numeron selville ja näimme bussin vähän matkan päästä. ”Äiti, onko meidän pakko jonottaa tuonne bussiin?” Johon sanoin, että tottakai on. Olemme pakettimatkalla ja näillä mennään. Olkaamme onnellisia, että pääsemme hotelliin bussilla ettei tarvitse kävellä laukkujen kanssa :D

Bussiin päästiin istumaan ja pian tytöt huomasivat, että se oli ihan ok. Kunnes matkaopas alkoi kertoa saaresta yleistä tietoa edessä. Huomasin esikoisen pyöräyttävän silmiään pikkusiskolleen. Siinä, missä itse ajattelin, että onpas mielenkiintoista kuunnella tästä uudesta matkakohteesta tietoa! Tuolloin kyllä ajattelin, että joku lasten sanoissa kalskahti korviini. Ne olivat muistoja jostain kymmenen vuoden takaa, kun päätimme, että vaikka pakettimatkalle voisimme vielä mennäkin, niin mieluiten hommaamme omat lentokenttäkyydit. Jotta pääsemme nopeammin hotellille ja ilman mittavia sisäänkirjautumisjonoja.

Tunsin pienen piston sydämessäni. Nuo pikkuiset imevät kaiken, mitä puhumme itseemme. Muistavat ne vielä vuosien takaakin ja mikä ehkä kamalinta, muodostavat omat mielipiteensä asioista meidän aikuisten puheiden perusteella.
Sen takia täytyy kyllä vastedes vähän suodattaa mitä puhuu. Tuossa taannoin vaalien aikaan, huomasin myös sen, että meillä esikoinen on tietävinään poliitiikasta ihan hirmuisesti. Lateli totuuksia puolueista ja presidenttiehdokkaista. Kertoi, ketä ei ainakaan kuuluisi äänestää ja valisti mikä numero siihen lappuun kuuluisi laittaa. Nuo politiikkapuheet olivat kuin suoraan hänen mummunsa, minun äitini suusta. Me miehen kanssa harvoin kotona puhutaan poliittisia juttuja, mutta mummulassa varmasti politiikkaa aikoinaan ruodittiin paljonkin.

Nuo lapset ovat syntyessään kuin tyhjiä kanvaksia. Myös mielipiteidensä suhteen. Maailmankatsomuksensa suhteen. Voi kunpa osaisimme heistä kasvattaa nuoria naisia, jotka muodostavat omat mielipiteensä ja uskaltavat seisoa niiden takana. Vaikka jotkut olisivat eri mieltä asioista, niin osaisivat tarvittaessa perustella, miksi ovat jotakin mieltä. Oppisivat myös tietämään, milloin ei tarvitse perustella kantojaan. Oppisivat pitämään puoliaan ja olemaan kuitenkin avoimia asioille. Kyseenalaistamaan kuulemansa, mutta silti olemaan ennakkoluulottomia. Suvaitsemaan myös sen, että meidän kaikkien ei tarvitse olla kaikista asioista samaa mieltä.

Ei ole helppoa jälleen tämä kasvattajan rooli. Mutta kukaan ei sen ehkä oletakaan sitä olevan. Vanhemmuus on matka, jonka varrella tulee havahduttua milloin mihinkin asiaan. Tällä lomalla havahduin tähän mielipideasiaan, mutta myös siihen, että noista meidän pikkuisista on kasvanyt ihania pikkunaisia. Vaikka niillä onkin välillä vähän kärkevät mielipiteet ja vaikka ne eivät osaa niitä aina ihan nätisti pukea sanoiksi 

TERKUIN,


tiistai 03. heinäkuu 2018

Postikortteja & kuulumisia

HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!

Heräsin lintujen lauluun, kuten tällä lomalla jok’ikinen aamu aiemminkin. Ilman herätyskelloa, hitaasti sängyssä venytellen. Vaikka ulkopuolisille välillä voi vaikuttaa, että mulla on paljon vapaa-aikaa, niin ei se näin ole ollut. Vaikka kotona osin töitä teenkin, niin en muista toista vuotta, että tarve lomalle olisi ollut yhtä iso kuin tänä vuonna. Aamuisin olen ollut tavattoman väsynyt ja iltaisin työpäivän jälkeen ei ole välttämättä ollut energiaa niille asioille, joita olisin halunnut tehdä. Olen löytänyt itseni harmillisen usein sohvalta makaamasta iltaisin. Vaikka olisi pitänyt tehdä niitä töitä, kuroa umpeen deadlineja ja vastailla sähköposteihin. Löysin itseni tekemästä sohvalta jotain sellaista, josta aiemmin olisin soimannut itseäni. Kunnes päätin antaa itseni myös makoilla siellä sohvalla hyvällä omalla tunnolla. Ja tiedättekö, se on tuntunut mahdottoman hyvältä.

Tällä ulkomaanmatkalla eli lomalla päätin, että en avaa tietokonetta, ellei ole pakko. Perjantaina oli jo niin ikävä blogiin, että oli pakko :) Muutama päivä tuossa välissä menikin loistavasti. Päivät ja illat täyttyivät tekemisestä eikä tullut mieleenikään avata tietokonetta. Edes kameraa en kantanut mukanani. Eilen illalla illallisen jälkeen tunsin polttavaa tarvetta tarttua kameraan. Katsoa hieman tätä ihanaa lomakohdetta linssin läpi ja ikuistaa myös tänne blogiin niitä kivoja juttuja, joita olemme täällä kokeneet. Me kolme. Mä ja mun tytöt.

Jotka ovat aina olleet reissunaisia. Yhdessä ollaan päätetty, että tänne on päästävä vielä uudelleen. Koko perheen voimin. Ehdotin nimittäin auton vuokraamista ja vaikka omasta mielestäni maailman paras kuski olenkin, niin tytöt korrektisti ilmoittivat haluavansa vuokrata auton vasta silloin, kun isi on reissussa mukana :D Sitä reissua odotellessa…

Hurautettiin illan suussa eilen jälleen Ciutadellaan tekemään pikkuisemmalle muutamia ostoksia. Lämpöä oli aste vajaa kolmekymmentä vielä silloin kahdeksan jälkeen. Käsityöläiset olivat paria tuntia aiemmin pystyttäneet kojunsa ja niiden edessä kävi kova vilske. Teimme pienen kierroksen ja ihastelimme satamaa veneineen. Siinä missä muutama päivä aikaisemmin olimme käyneet ihastelemassa tuon pienen kaupungin hurmaavia pikkukatuja.

Tiesin, että loma on tehnyt tehtävänsä, sillä hotelliin palattuamme koin yhtäkkistä tarvetta avata tietokoneen. Mutta, eipäs se ihan niin mennytkään. Tunnissa sain ladattua blogiin yhden kuvan ja kirjoitettua yhden lauseen. Niitäkään tosin en saanut tallennettua, sillä joku jossain oli sitä mieltä, että kone kiinni ja äänikirjan pariin. Hotellin wifi kuormittuu vissiin iltaisin liikaa, eikä netti toimi ollenkaan. Se on muuten toisaalta aivan tosi ihana asia! :) Tietää tosin sitä, että tämän reissun jälkeen blogissa tullaan palaamaan reissuun vielä monesti. Sillä tunnelmia ja juttuja on vielä kertomatta vaikka kuinka.

Tässä parvekkeella tietokoneen kanssa istuessani netti toimii taas loistavasti. Katselen muutamia ohi kulkevia aamun virkkuja ja mietin, että ei olisi huonompi idea aloittaa aamut täälläkin aamukävelyllä. Vielä kun ei ole liian kuuma. Eilen illalla miehen kanssa jutellessamme tunsin jo pientä koti-ikävää. Reissu on ollut ihana ja olemme pärjänneet tyttöjen kanssa kolmistaan paremmin kuin ikinä olisin kuvitellutkaan. Silti ajatus ylihuomenna tapahtuvasta kotiinpaluusta saa olon varsin levolliseksi ja iloiseksi. Vaikka reissunaisia ollaankin, niin kyllä koti on aina koti 

ILOISIN TIISTAITERKUIN,