maanantai 04. helmikuu 2019

Luota vaistoosi!

MAANANTAI-ILTAA IHANAT!

Niin vain piti laittaa teille tänään ihonhoitojuttuja, mutta kun on taas vähän muutakin ajankohtaisempaa, niin ne saavat odottaa. Jälleen kerran sellaista jonka varjossa ihonhoitojutut tuntuvat niin mitättömiltä. Pääasia, että perheenjäsenet on kunnossa. Olen huomannut että niin lasten kuin koirankin kanssa ei voi olla liian varovainen, vaan aina on kannattanut kuunnella sitä ”äidinvaistoa”. Siitä, joka kertoo että kannattaa varata lääkäri. Lasten ollessa pieniä olimme keskustan erään lääkärikeskuksen kanttisasiakkaita. Tuolloin tuli sairauskuluvakuutukset tosiaankin tarpeen. Yhtään hukkareissua ei kuitenkaan tullut tehtyä.

Koiruuden kanssa ei onneksi ole tarvittu niin paljon tuota vakuutusta, mutta hyvä sekin on olla olemassa. Lauantaiaamuna heräsin siihen kun karvainen ystävä läähätti meidän sängyssä. Toinen tassu oli aivan pinkki. Aluksi ajattelin, että siitä vuotaa verta. Tassukarvat olivat tummanpunaiset. Oli yön aikana päässyt lussutamaan tassuaan oikein antoisasti. Isäntäväen nukkuessa samassa sängyssä (en ymmärrä, miten tuo on mahdollista, sillä niin herkkäuninen olen :). Anturat olivat turvonneet niin, että pelkäsin ihon ratkeavan. Iho anturoiden sisäsyrjällä näytti erittäin kipeältä. Käveli jalalla, mutta ei antanut juurikaan tutkia jatkaa.

Konsultaatiosoitto tuohon maailman mahtavimpaan eläinlääkärikeskukseen, kauluri kaulaan ja ell:istä haavasuihketta ja hunajasalvaa. Mustista ja Mirristä kumipintaiset tossut ulkoilua varten. Ainakin siihen kipuiseen jalkaan. Kauluri jälleen kerran aiheutti lamaantumisen. Mutta ilman kauluria ei pystynyt olemaan hetkeäkään; toinen hoiti itse itseään, vaan ei tajunnut sen tekevän enemmän hallaa.

Tänä aamuna peilistä katsoi lievästi sanottuna zombie :D Takana on pari valvottua yötä. Hämärästi tuli mieleen lasten vauvavuodet. Katkonaiset yöt ja sen, kun ei voi auttaa kipuista mitenkään. Tassukin kirkui vielä aamulla punaisena ja anturat turvonneena. Aamupäivällä mietin, että kyllähän se siitä ohi menee. Kunnes iltapäivästä mietin, että soitetaan aika lääkäriltä. Akuuttiaika illalle järjestyi, ylimääräisenä potilaana. Kotiin töistä tullessani vastaan tuli karvainen kaveri häntää heiluttaen. Sitä heiluvaa häntää ei ollut pariin päivään näkynyt. Niin onnellinen olin, että meinasin perua lääkäriajan.

Tassukin näytti jo paljon paremmalta, vaikka sitä mieluusti ylhäällä lepuuttikin. Onneksi en perunut, sillä ilman lääkärin lääkkeitä tilanne olisi saattanut mennä jopa pahempaan; tassutulehdus ja sen lisäksi hiivatulehdus tassussa. Tassutulehdus lienee viime torstai-illan peruja, kun olimme pitkällä lenkillä kouluttajan kanssa ja tassu keräsi lumipaakkuja. Anturoitten väli oli vieläkin vereslihalla ja melko kipeän oloinen. Kipulääke tuli tarpeeseen ja kotiin tultuamme toinen nukahti samantien levollisesti. Antibiootti- ja kipulääke jatkuu viikon, hiivatulehdukseen saimme shampoota.

Ehkä ensi yönä saamme taas kunnon yöunet? Tarinan opetus; luota vaistoosi.  Sen on näiden vuosien aikana oppinut. Oli kyse sitten mistä tahansa asiasta. Ei välttämättä lasten tai koiran sairastelusta, vaan kaikesta muustakin. Se oma ”gut feeling” kun yleensä tuppaa olemaan oikeassa ♥ 

Huomenna sitten levännein (toivotaan näin…) ja virkein jutuin liikenteessä. Joko niitä ihonhoitojuttuja tai sitten ollaan arkiruoan parissa. Nyt lumitöiden pariin TAAS. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Vaisto sanoo, että tänään se tulee tarpeeseen ;)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. katsokaas muuten kuinka vähän oli lunta pari talvea sitten! Ja miten pieni tuo karvaturri oli.


lauantai 19. tammikuu 2019

Talvi-illan hämärtyessä

ILTAA IHANAT!

Oletteko huomanneet kuinka huimasti päivä on pidentynyt? Varsinkin näin aurinkoisina päivinä. Tulimme kotiin kauppa- ja autonpesureissulta neljän maissa ja silloin oli olohuoneessa vielä valoisaa. Mutta kuitenkin jo sen verran hämärää, että valot piti sytyttää. Talvi-ilta oli tänään jokseenkin haalean liila. Vähän niin kuin nuo tulppaanit maljakossa ja tyynyt sohvalla.
Tänä lauantaina on saatu paljon aikaan, mutta toisaalta osattu myös olla. Heräilty pitkän kaavan mukaan ja noustu vasta, kun nälkä kurnii vatsassa. Tehty aamupalaksi munakokkeli-avokado-leipiä ja supersmoothieta. Joiden avulla jaksettiin tehdä tulevan autokatoksen ympäriltä (ja sisältä)  lumityöt. Lunta oli vähintään 30 cm ja sitä ei enää mahdu kippaamaan minnekään, kun ojakin on täynnä :) Nyt on autokatoselementtien ja pystytysporukan kivempi toimia.

Yksi pikkuinen on tänään vain vilauttanut pikaisesti nenäänsä ulkona. Toinen on viihtynyt koko päivän sisällä. Iltapäiväsaunan lauteilla mietin, kuinka ne tunteet on jälleen olleet pinnassa viime aikoina; ne sellaiset äititunteet, jotka pitävät kynsin hampain kiinni lapsien lapsuudesta ja jotka nauttivat niistä hetkistä, kun lapset ovat kotona. Tiedän, että pian tulee se aika, että toiset ovat mieluummin lauantai-iltojaan toisaalla. Kuin äiskän ja iskän kanssa kotona. Äiskän ja iskän, jotka ovat välillä jälleen niin maailmankaikkeuden noloimpia tyyppejä.

Joten niin kauan kuin voin, ajattelin nauttia täysillä näistä illoista, kun koko perhe on koolla. Sulkea kannettavan ja levittää Trivial Pursuitin tänne kellarin pöydälle. Ja toivoa, että saamme illemmalla lapsista seuraa myös keittiöön. Tacolauantai, ihanan tavallinen sellainen edessä. Niitten parhaimpien tyyppien kanssa. Paljosta saa olla taas kiitollinen 

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Sohvalla makoileva karvainen rakkaus voi eilen vähän huonosti ja olohuoneen matto koki kovia. En saanut oksujen jälkiä kokonaan pois, joten luvassa on maton hankinta. Tuo matto on yli 10 vuotta vanha ja maksoi aikoinaan alennuksessa 149,00. Enkä suostu uudestakaan matosta enempää maksamaan. Mistä ihmeestä löytyy katseen kestäviä nukkamattoja koossa 2m x 3m edullisesti?


keskiviikko 02. tammikuu 2019

Elämän suuri rikkaus, jota itselläni ei ole

HEI HELLUREI!

Tervetuloa arki ja tervetuloa uusi vuosi! Täällä on herätty jo anivarhain etätoimistopäivään ja siinä missä ajattelin näiden välipäivien olevan rauhallisia, niin ainakin toistaiseksi on riittänyt vipinää :) Tämä päivä on hyvä etätoimistopäivä senkin takia, että tulee oltua näillä näkymin visusti tietokoneen äärellä; jo perinteeksi muodostunut peijakkaan lomaflunssa alkoi uudenvuoden aattona kurkkukivulla ja kylmillä väreillä. Eilen saapui sellainen ärsyttävä nuha, joka piti yön hereillä. Joten tämä päivä otetaan iisisti kannettava sylissä peiton alla sohvalla.

Uusi vuosi vastaanotettiin rauhallisesti. Syötiin nachopeltiä ja blinipannukakkua. Poksuteltiin muutama paukku, iloittiin tähtisadetikkujen loisteesta ja jaksettiin jopa valvoa vuodenvaihtumiseen asti. Kerrankin :)

Tässä pian viikon olen taas sivusta ihastellut tuota serkkujen bondausta. Miettinyt, että kuinka onnekkaassa asemassa nuo ovat ollessaan niin läheisiä. Ihan kuin sisaruksia. Ilman sitä sisarusten kinastelua. Itselläni ei ole lainkaan serkkuja, joten olen kasvanut tähän serkusasiaan vasta omien lasten myötä. Toki läheisiä välejä edesauttaa se, että tytöt (ja hurmurikummipoika) ovat olleet tiiviisti tekemisissä heti syntymästään asti ja kasvaneet yhdessä. Aluksi asuimme vajaan sadan metrin päässä toisistamme ja edes tuo veljen perheen muuton myötä tullut välimatka ei ole saanut serkuksia erilleen. Tänä päivänähän serkusten välissä on jopa viisisataa metriä :D

Täällä pohjoisessa vain seinä erottaa serkukset toisistaan ja se saa aikaan sen, että iltaisin viettävät aikaa lautapelien äärellä. Päivisin suhailevat menemään mäessä keskenään. Yöt ovat vielä toistaiseksi nukkuneet eri mökeissä. Tämä laatuaika tekee serkuksillekin hyvää; kotona kun eivät juuri tänä päivänä ehdi viettämään aikaa.

Voin vain kuvitella, kuinka tiiviinä tuo tyttönelikon ystävyys jatkuu mitä enemmän kasvavat. Neljä tyttöä, noin vuoden ikäeroilla. Ei todellakaan ollut suunniteltu juttu, vaan suuren suuri onni ja siunaus. Itse asiassa kaikki serkukset (kaikki ne, joita meidän lapsille on siunattu) ovat todellakin rikkaus  Sellainen rikkaus, jota itselläni ei ole. Mutta rikkaus, jonka olen onneksi osannut ehkä kompensoida ystävien avulla. Niin, että en koe jääneeni mistään paitsi.

Silti en voi muuta kuin olla onnellinen noiden punaposkien puolesta, jotka mulle tänne mökille lähettävät viestiä rinteestä :)

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,