tiistai 20. kesäkuu 2017

Oon yksivuotias, oppimaan innokas ♥

MORO MORO TOVERIT!

Koska mä oon tämän viikon ajan se juhlakalu (tai no, omasta mielestäni 24/7 365), niin sain luvan vallata tämän äipän blogin täksi päiväksi. Täytin sunnuntaina jo yksi vuotta. Sen kummempia kakkuja mulle ei nyt taiottu (toim.huom. koska erikoisruokavalio struviittikiteiden takia), mutta kuulemma heti, kun eläinlääkäri sen sallii, niin saan maailman isoimman nakkikakun. Ainakin näääääin ison (tassujen välin). En kuulemma enää ole ihan pikkuhauva, joten kaikki tempaukset eivät ole sallittuja. Pikkuhiljaa alan ymmärtämään, että se en olekaan mä, joka tätä showta ohjaa. Vaan noi ihmiset. Mut mikäs siinä, ainahan mä voin yrittää olla se pomo. Harvemmin siinä kuitenkaan onnistun. Älkää antako muun koon häiritä, kjäh. Pieni ja pippurinen olen.

Äiti sanoi, että mulla on nyt joku murrosikä. Meillä on kuulemma siis tällä hetkellä kolme murrosikäistä; mä, isimies ja toi mun isompi isosisko. Äiti sanoi, että ei eletä maailman helpoimpia aikoja. Ja sitten se nauroi päälle. Mun murrosikähän ei ole mitään verrattuna noiden kahden murrosikiin. Ainakaan mun mielestä. Mä vaan olen niin suloinen, minkäs mä sille voin. Mulla on muodostunut tässä vuoden aikana monta ihanaa harrastusta. Mielestäni en kaipaa listaan enää mitään esteratajuttuja, joista noi on puhunut. Mitä mieltä te olette, eiks nää riitä?

Harrastuksiini kuuluu:
☆ nukkuminen
☆ syöminen
☆ alatalojen Nella-koiran odotteleminen roskiksilla
☆ vihollisten (harakat ja varikset) väijyminen olohuoneen ikkunassa
☆ vihollisten väijyminen (postipate ja roskisauto) tuulikaapissa
☆ sylissä oleminen
☆ pusutteleminen
☆ ruokapöydän alla kyttäileminen
☆ despaciton tahtiin äiskän sylissä tanssiminen
☆ kumipossun sisälmyksien ulos vetäminen (kuudes possu menossa)
☆ painiminen morsmaikkuni, pehmolelu Nalle Puhin, kanssa (sorry Nella…)
☆ mökin alla piilotteleminen
☆ metsässä saalistaminen
☆ ohikulkeville veneille murahteleminen
☆ unien näkeminen
☆ sydämien sulattaminen nappisilmilläni
☆ valkoisiin taljoihin sulautuminen
☆ shampoopullojen varastaminen suihkusta
☆ nappikuulokkeiden syöminen
☆ turkkia kuivatessa protestoiminen
☆ kylkikyljessä oleminen
☆ pikkusiskon seuraaminen
☆ Flexi -taluttimien tuhoaminen
☆ satunnainen protestipissaileminen
☆ kuoppien kaivaminen takapihalla (täältä tullaan kiinalaiset lajitoverit!)
☆ kanakierteistä haaveileminen
☆ luontodokumenttien katseleminen

Kaiken kaikkiaan mä rakastan elämää. Kaikista ihaninta on nukkua aamulla pitkään. Käydä pikaisesti ulkona ja saada aamupalaa. Mennä takaisin nukkumaan ja toistaa tuo sama rituaali. Siinä illansuussa mä aktivoidun ja me usein leikitään piilotusleikkejä. Tai heitellään leluja. Tällä hetkellä me opetellaan jätä-käskyä. Mä olen kuulemma vähän kovapäinen aina välillä, mutta kukapa nyt ei puolustaisi omaa pehmomustekalaansa tai sitä kumipossua, jonka sisälmykset tursuilee pihalle. Turha tulla meitsille ryttyileen. Ai niin, en mä ollukkaan se pomo. Hups, se aina välillä unohtuu.

Jos mä saisin päättää, niin me asuttaisiin vallan tuolla mökillä. Ensinnäkin musta on kuoriutunut ihan kelpo venekoira. Päivystän kokassa ja otan vastaan ne ekat tyrskyt myrskykelillä. Meidän mökki on saaressa, joten pääsen usein veneeseen. Venematka kestää ihan sopivan ajan. Noin 34 sekuntia suuntaansa. Laiturille kun pääsen, niin sinkaisen ekana kalliorannalle katsomaan onko lokit jättäneet kaloja. Harvemmin on. Ei oikeastaan vielä ikinä, mutta toivossa on hyvä elää. Sitten mä tarkistan tilukset ja ilmoitan kotiväelle, että on turvallista rantautua. Sen jälkeen menen passiin mun tutkapaikalle verannalle ja otan nokoset. Laivakoirana olo kun on vähän väsyttävää puuhaa.

Mut hei, nauttikaa tekin tästä sadepäivästä yhtä täysillä kuin mä. Mä lähden nyt aamulenkille katsomaan näkyykö Nella-koiraa 

LOVE, PEACE & CHICKEN GREASE,

TOBY


torstai 15. kesäkuu 2017

Minilomatunnelmissa

ID

HEI

ja voi vitsit, te ootte ihan supereita; kiitos kaikista puutarhavinkeistänne. Enhän mä katsokaas olisi tiennyt mistään kirvapensaista sun muista. Nyt tiedän. Palaan kommentteihin ajan kanssa. Katsoin tuossa, että pihasuunnitelma menisi vielä budjettiimme. Toteutuksesta täytyy sitten mahdollisesti tinkiä. Mutta jos ainakin olisi se ammattilaisen suunnitelma, niin sillä pääsisi jo pitkälle. Hmm…tuparit talkoomeiningillä ja kaikille lapio ja yksi syreenipuska juuripaakkuineen portilla käteen. Pikkoloskumppapullon lisäksi ;D

Hei, nyt kannat kattoon – meillä alkoi miehen kanssa miniloma. Ehei, siis töitä teemme lomallakin kyllä, mutta lapset lähtivät tänä aamuna serkkujensa kanssa kahdeksi yöksi seurakunnan leirille. Siinä missä aamusta tihrustin hieman itkua leirikamoja pakatessani on vaihtunut vapauden tunteeseen. Siis kaksi kokonaista päivää, että voin huolehtia vain omasta itsestäni. K-a-k-s-i. Ja koirasta, mutta se nyt on melko helppo kaveri. Ei tarvi siivota maitopurkkia ja margariiniä keittiön tasolta. Ei kuunnella kitinää, murrosikäisen tunnemyrskyjä tai ohjeistaa laittamaan hetkeksi puhelinta pois. Nautin täysin rinnoin!

…eiku hetkinen, nyt esitin liian reipasta äitiä. Sitä superäitiä, jonka rooliin sitä aina välillä jumittuu. Onhan tää ihan outoa olla taas lapsista erossa. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Ikävä on kova jo nyt. Ei olla oikein totuttu olemaan erossa toisistamme. Äiskän sairastumisen / kuoleman jälkeen lapset eivät ole juuri olleet yökylässä, satunnaisia kaveriyökyläilyjä lukuunottamatta. Mutta hyvää tämä tekee, kaikille osapuolille. Vaikka vannon sen nimeen, että ihan tavallinen arki on parisuhteenkin kulta-aikaa, niin eihän tällainen miniloma miehen kanssa kaksistaan sitä parisuhdetta ainakaan pahenna :) Illalla saatetaan käydä ex tempore sushilla ja katsoa leffa. Pieniä suuria juttuja. Huomenna suuntaamme töiden jälkeen kohti mökkiä. Ihan kaksistaan (+ kolmantena pyöränä karvainen kaveri).

Miniloma ei suinkaan lopu siihen kun lapset palaavat leiriltä lauantai-iltapäivänä. Hetken aikaa vietämme koko perheen kesken aikaa, mutta sitten mummu ja taata saapuu tänne lastenvahdiksi, sillä me suuntaamme ihanien ystävien iltahäihin! Alunperin oli tarkoitus mennä hotelliin yöksi, mutta olin mattimyöhäisenä liikkeellä. 262 euroa / yö oli halvin tarjous Tampereen vapaista hotellihuoneista ja sillä hintaa saamme jo melkein tuon pihasuunnitelman. Joten me rymistellään häistä yöksi uuteen kotiin!!! Niin ihanaa. Täytyy käydä huomenna petaamassa meidän sänky ja viemässä jääkaappiin kylmää Cola zeroa. Sunnuntaiaamuna vielä ennen kotiin tulemistamme menemme hääporukan kesken brunssille. Juu, mitä enemmän tässä kirjoitan tästä minilomasta, niin eihän se nyt lainkaan hassumalta kuulosta :)

Elämä. Ystävät. Kesä. Miniloma. Nautin 

ILOA & AURINKOA,


sunnuntai 11. kesäkuu 2017

Leikitäänkö?

HEI SULOISTA SUNNUNTAIHUOMENTA!

Me täällä mökillä vasta aloitellaan aamupalaa, mutta sitä ennen tulin kertomaan teille kuinka tärkeää on leikkiä. Muistissa on ne nappisilmät, jotka tapittivat tuonne syvälle ja kysyivät: leikitäänkö? Leikki on lasten työtä, mutta kuinka ihana sitä on itsekin välillä leikkiä lasten kanssa. Ne ajat ovat takanapäin, kun istuin päivät pitkät lattialla pienten taaperoiden kanssa puuhastelemassa milloin mitäkin. Ja näin jälkikäteen täytyy myöntää, että en ole mikään sellainen äiti, joka tykkäisi leikkiä nukeilla tai muovieläimillä. Mutta palapelien tekeminen, muovaileminen ja askarteleminen on lähellä sydäntäni. Senpä takia olin aivan innoissani, kun sain kaupallisen yhteistyön myötä Hasbron kanssa istua alas ja leikkiä. Siitä onkin kauan, kun olemme lasten kanssa yhdessä leikkineet. Meidän leikkihetkeä varten pääsimme kokeilemaan, miten syntyy kolmen ruokalajin illallinen Play-Doh Kitchen Creation -tuotteiden avulla. Pikkuisemman lisäksi leikkien tiimellykseen pääsi suloinen veljen tyttö, kummilapsemme. Alunperin piti muovailevamme keittiön pöydän äärellä, sillä tämä on sellaista ruoanlaittoa, joka ei juuri sotke. Viime tipassa tytöt saivat päähänsä, että leikitäänkin leikkimökissä. Mikäs siinä! Pääsi leikkimökkikin pitkästä aikaa käyttöön. Pienen kevätsiivouksen jälkeen aloimme suunnittelemaan, että mitä näistä Kitchen Creations -tuotteista valmistaisimme. Saimme päähämme valmistaa kolmen ruokalajin illallisen. Jokainen meistä kokki kolmosista sai päättää yhden annoksen.

Paketeista löytyi ihanien väristen (ja -tuoksuisten!) muovailuvahojen lisäksi pastakonetta, hellaa, muotteja, leikkuulautoja, työvälineitä ja vaikka mitä. Niin fiksusti oli nuo työvälineet suunniteltu, että esimerkiksi pastakoneesta itsestään löytyi kasapäin muotteja. Kuten myös leikkuulaudoista. Tuolla pikkuisessa leikkimökissämme oli tunnelmaa kuin italialaisessa keittiössä konsanaan. Puheensorinaa ja naurua. Ihmettelyä ja ihastelua. Vain punavalkoruudullinen pöytäliina puuttui.

MENU

Primi Piatti
Pihvi con broccoli
Sunny side up con frutti di mare
Secondi Piatti
Los italianos á la mamma Maria
Dolci
Tutti Frutti

Alkuun tarjoilimme hieman vähähiilaripitoista ruokaa eli pihviä parsakaalin ja porkkanoiden kera. Sunny side up -paistettu kananmuna sai seurakseen katkarapuja (katsokaa nyt, kuinka suloisia!) ja herkkusieniä. Pääruoaksi valmistimme tomaattitäytteisiä ravioleja, spagettia ja penne rigatea mamma Marian tomaattisella lihapullakastikkeella. Jälkkäri kruunasi aterian ja sen tytöt suunnittelivat ihan kaksistaan. Jälkiruokakulho oli vuorattu salaatilla ja sieltä löytyi vadelmia, mustikoita ja ananasta. Päälle raastivat vielä sitruunaraastetta tuomaan hapokkuutta.

Tiedättekö mitä? Tästä lähtien täytyy leikkiä useammin. Tuo reilu parituntinen kului kuin siivillä ja tuollainen näpertely oli varsin ihanaa. Yhdessä lasten kanssa. Lopputulemaan olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Meillä muovailuvahoja on nyt kuskattu myös mökillekin ja kivointa näissä on se, että niitä pystyy käyttämään aina uudelleen ja uudelleen. Lapset ovat usein leikkiensä jälkeen lajitelleet muovailuvahat takaisin omiin kippoihinsa. Aluksi kävin tarkistamassa, että ovat sulkeneet nuo kipot huolella, mutta eipäs olisi tarvinnut taas huolta kantaa. Niin ovat säilyneet pehmeinä.

Omasta lapsuudestani muistan muovailuvahat hyvin. Muistan niiden tuoksunkin ihan tarkalleen. Jopa sen punaisen vahapöytäliinan, joka pöytään levitettiin muovailuhetkien ajaksi. Jotenkin saimme aina veljen kanssa sotkettua muovailuvahat keskenään niin, että lopputuloksena oli iso klöntti ruskeaa muovailuvahaa. Tämä ei ole näemmä periytynyt noille lapsille. Onneksi :)

SULOISTA KESÄSUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,