tiistai 04. joulukuu 2018

Onneksi tuli lähdettyä ♥

Oli enkun kokeisiin lukemista. Sähköposteihin vastaamista. Pyykkien viikkausta ja koiran pesuprojektia. Lenkillekin olisi ollut mukava ehtiä. Astianpesukone odotti tyhjäämistä, jotta olisi saanut laitettua iltaruoalta tulleet tiskit koneeseen. Pois silmistä. Keittiön työtasoille oli kertynyt vaikka mitä lajiteltavaa. Miehen kauluspaidat piti silittää ennen reissuun lähtemistä ja erään projektin kuvat odottelivat käsittelyä. Olisi vaan ollut niin paljon kaikkea muuta. Lakanoiden vaihtoa ja autokatostarjouksien läpi käymistä. Tyypillistä maanantai-iltaa.

Hetken hangoittelin vastaan. Kun ei ehtisi. Ja kun se Joulutorikin menisi pian kiinni. Olkoon menneeksi, mennään vaan. Pyynikin munkkikahvila, suupielet sokerissa ja kolme rakkainta ihan lähellä. Glögi, joka ei polttanut kieltä. Taivaalta tippuvat isot lumihiutaleet, jotka saivat silmät sirrilleen. Leppoisa puheensorina ja yksi ihastuttava valkoinen pieni havannalaiskoira. Beigein yksityiskohdin. Lappi -koju ja sen maistuvat herkut. Valkosuklaapäällysteiset omenalohkomaistiaiset ja niin kaunis Tammerkosken seutu.

Kaunis kotikaupunkini ja hellästi annetut lumipesut. Pusutkin. Pikkuisen jäätyneet sormen päät ja varpaat.
Hei, onneksi tuli lähdettyä 

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


perjantai 30. marraskuu 2018

Vähänkö siistiä…

…se kun lapset ovat siinä iässä, että voitte laulaa kuorossa Titaniumia ja huomaat itse laulaa luritelleesi sitä ihan väärillä sanoilla
…ja kuunnella Titi-nalle levyjen sijaan autossa lasten pyynnöstä Loopia
…kun voitte laulaa lasten kanssa kaanonlauluna ”We wish you a merry christmas”:iä saunanlauteilla, eikä kenelläkään ole kiire lämpöä pakoon
…se, kun voit käyttää esikoisen kanssa samoja vaatteita
…kun koiraa ulos viedessäsi voit sujauttaa jalkaasi lapsesi kengät. Niin, että sinne kenkiin vielä mahtuu villasukatkin.
…se, kun tulet töistä kotiin ja lapset ovat laittaneet iltaruoan alulle
…kun he ovat kattaneet pöydän kauniisti ja laittaneet servietitkin sen talouspaperirullan tilalle, joka yleensä meillä on ruokapöydässä
…se, kun lapset briiffaavat koulusta kotiin tullessaan sulle päivän uutiset, jotka ovat lehdistä lukeneet päivän aikana
…kun voitte käyttää samoja meikkejä esikoisen kanssa
…kun voitte puhua lasten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä eli saada aikaan oikein rakentavaa keskustelua
…kun lasten joululahjalistassa on sellaisia lahjatoiveita, joita itsekin toivoisit itsellesi
…se, kun lapsista on kasvanut samanlaisia jouluhulluja kuin sä
…kun elokuvissa voi olla tekstitys eikä tarvitse olla dubattuja piirrettyjä
…kun toinen ei syö punaista lihaa ja toinen on kalavegaani -> saa käyttää välillä luovuutta keittiössä!
…saada kehuja murrosikäiseltä :) Välillä, kun tuntuu että mitä vaan tekee, niin on nolo
…kun lapset haluaa edelleen samaan sänkyyn mun kanssani nukkumaan miehen ollessa työreissussa
…kun on lasten kanssa samoja lemppariohjelmia, kuten Suomen kaunein koti ja Suomen tulli
…kun saa vielä peitellä lapset yöunille ja suikkaista hyvänyön suukon poskelle
…kun on niitä seesteisiäkin hetkiä (ainakin kerran viikkoon). Niitä kun kumpikin unohtaa hetkeki murrosiän myllerrykset ja ovat…noh, sellaisia ei-murtsikkaikäisiä ♥

Vaikka harmittelen aina välillä sitä, että nuo lapset kasvavat aivan liian nopeasti, niin onhan tuo lasten vanheneminen kuitenkin aika siistiä. Tietyillä mittareilla mitattuna. Mutta hei, vähänkö siistiä, että on perjantai ja edessä viikonloppu, joka on pyhitetty perheelle, joulufiilistelylle, juustolautaselle ja pilatekselle?

IHANAA PERJANTAITA! ♥


keskiviikko 28. marraskuu 2018

Joulun aikaa, joulun taikaa…

HEIPSUN!

Tiedättekö, että joka ikinen vuosi tämä joulun odotus on ihanaa, mutta sitä varjostaa kuitenkin yksi asia. Nimittäin se, että tiedän, että joulu ei ole kaikille sitä vuoden helpointa aikaa. Ja surkuttelen heidän puolestaan. Myös minulla on takana monta joulua, jolloin on ollut vaikea virittäytyä joulun tunnelmaan. Kun joulumielen sijaan siellä rinnassa on ollut puristava möykky. Äidiltä löydetty melanooma, iskän jalan amputoiminen, iskän kuolema, äidin aivokasvaimen aggressiivisuuden paljastuminen ja aivokasvaimen leikkaus, jonka jälkeen äiti ei ikinä palannut itsekseen. Siksi äidiksi, jonka tunsin.

Muun muassa kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet vain vajaa viikko ennen joulua. Itse asiassa viitenä vuonna liki peräkkäin. Yksi joulu oli välissä, kun säästyimme huonoilta uutisilta. Niinä vuosina joulu olisi helposti jäänyt itseltäni viettämättä. Ellen olisi ollut niin vahvasti sitä mieltä, että joulu on lasten juhla ja lasten eteen sitä taikoo esiin vaikka millaisen joulufiiliksen. Oma joulufiilikseni perustuu pitkälti lasten joulun odotukseen, innostukseen ja jännitykseen.

”Joulussa ei ole mitään hyvää.” lauseen kuultuani erään ihmisen suusta aloin jälleen surkuttelemaan sieluni syövereissä sitä, että miksei kaikilla lapsilla ole oikeus jouluun. En tarkoita lahjakasoja vaan sitä lämmintä tunnetta, mikä joulusta tekee joulun. Yhdessäoloa, lautapelejä, yöpukuhipsutteluja keskiyön tunteina keittöön kinkkumaistajaisiin ja mantelin löytämistä riisipuurosta. Sen sijaan, että äiti tai isä olisivat ihan kuutamolla koko joulun ja lapsi joutuisi peloissaan sulkeutumaan huoneeseensa.

Kurja oli kuulla, kuinka lapsena koetut huonot muistot varjostavat tuota vuoden ihaninta juhlaa vielä aikuisiälläkin. Olisi helppo sanoa, että kyllä se joulumieli sieltä tulee, kun vaan heität negatiiviset muistot romukoppaan. Ihmismieli on siitä jännä, että vaikka se pyrkii suojelemaan unohtamalla tapahtuneita kurjuuksia, niin on tiettyjä asioita, jotka ovat voineet jättää niin suuren arven tuonne sielun syövereihin, että joulu ei tule ikinä tuntumaan joululta.

Sen takia tunnen jopa vähän syyllisyyttäkin siitä, että itse pystyn helposti heittäytymään joulun aikaan, joulun taikaan. Lapsuuteni joulut olivat ihania ja lämpimiä. Ja vaikka tässä välissä on ollut hirmuisen vaikeita jouluja, niin silti tunnen, että ne lapsuuden jouluina sydämeen tallennetut muistot kantavat niinäkin vuosina, kun joulu ei syystä tai toisesta ole tuntunut kovin jouluiselta. Joten yritetäänhän tehdä tänäkin jouluna lapsille mieluisia joulumuistoja? ♥ Sellaisia, jotka kantavat läpi elämän!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,