HEI HELLUREI IHANAT
ja aurinkoista perjantaita! Ei voi valittaa – marraskuu laittaa parastaan heti näin ekana päivänä. Jotenkin tuossa ulkona koiran kanssa ollessani mietin, että ilmassa on jopa vähän keväistä fiilistä. Aurinko lämmitti ja siinä missä varjokohdat olivat vielä kuurassa, oli osin kuura sulanut. Vaikka tykkään marraskuusta ihan missä muodossa tahansa, niin en laittaisi pahakseni, vaikka se tällaisena jatkuisi. Noh, vähän lunta voisi myös tuprutella.
Olen pitkin syksyä saanut kyselyitä, että mitäs mun opiskelut. No siinähän ne. Ovat täyttäneet ihan kivasti kalenteria, etten sanoisi. Ja hei, jos tuo positiivinen psykologia ei olisi vienyt niin mennessään, jollen olisi siihen niin uppoutunut, niin voisi helposti tuskastua siihen, että yhtäkkiä viikosta viedään noin 20 tuntia pois. Tai ei pois, vaan täytetään. Ennen kuin opinnot alkoivat mietin, että mistäköhän selkärangasta mä tuon reilun 20 tuntia viikkoon napsaisen. Kun muutenkin tuntui olevan vähän kiire.
Onneksi ei ole tarvinnut sen kummemmin nyhtää aikaa tyhjästä. Mutta se täytyy todeta, että ilman näitä kotitoimistopäiviä voisi olla hieman haastavaa. Näiden varalle kun olen ottanut aina muutamia kouluprojektejakin käsittelyyn. Kuunnellut verkossa opintokokonaisuuden osaa, kirjoittanut reflektiota tai lukenut kouluun liittyvää kirjallisuutta. Se, että kaiken tämän tekee vapaaehtoisesti ja silkasta innosta toki auttaa.
Muutenkin olen jälleen todennut tämän syksyn aikana, että tärkeintä on se tasapaino. Tasapaino työn, vapaa-ajan, koulun, äitiyden, vaimouden, ystävien ja hyvinvointia tukevien asioiden kesken. Mä olen tainnut kertoakin, että ennen olin vahvasti ”kaikki tai ei mitään” -ihminen. Tuo jos mikä ei tuo tasapainoa. Siinä keskittyy johonkin asiaan, kun taas joku toinen asia jää sen vahvemman fokuksen jalkoihin. Nyt olen jotenkin oppinut tasapainon. Sellaisen tehokkaan leppoisan tekemisen. Niin, että kaikki elämän osa-alueet tulee hoidettua mulle riittävällä tasolla läpi.
Iän myötä energisyys ei ole ainakaan lisääntynyt, joten koen tasapainon löytämisen olevan yksi tärkeimpiä löydöksiäni. Miten olen löytänyt sen tasapainon? Aikatauluttamalla, mutta myös sen avulla, että tunnen itseni läpikotaisin. Osaan tunnistaa ne pienimmätkin merkit itsessäni, jotka kertovat siitä, että nyt on vaakakupit vinksallaan. Ainahan toki tuohon ei pysty samantien reagoimaan, mutta pienen korjausliikkeen pystyy tekemään. Ja pistää kalenterin järjestykseen niin, että se tasapaino on näkyvissä lähitulevaisuudessa.
Tasapainon löytymisessä on auttanut myös se, että olen antanut itselleni luvan vain olla. Nauttia viikonlopuista viikonloppuina. Iltatöiden jälkeen ottaa seuraavana päivänä vaikka keskellä päivää pari tuntia itselleni ja käydä lenkillä tai pilateksessa.
Ehkä kuulkaa se on se lempeys, joka näyttelee tässä tasapainojutussakin pääroolia. Sen avulla kahlataan tämä marraskuukin läpi, lempeästi. Ei vastaan pyristellen tai liikoja odottaen. Jos pimeys meinaa ottaa vallan, niin sitten vaikka nukkuen. Kuitenkin niin, että ei tekemättömät työt kolkuta takaraivossa ♥
PIRTSAKKAA PERJANTAITA,
