HEIPPAHEI

ja hyvää palmusunnuntaita! Jo vain on aika tänä aamuna kiitänyt eteenpäin, kiitos kellojen siirtämisen. Huomen aamulla tuottaapi tuskaa herätä töihin ja saada pikkuiset unikeot sängystä ylös. Onneksi on pari tynkäviikkoa edessä. Eiköhän pääsiäisen pyhänä rytmit taas saada kohdilleen. Täällä on pikkuiset virpojat lähetetty matkaan. Oma ovikello ei ole vielä montaa kertaa soinut, mutta eiköhän se tuosta vielä soi. Paree olis, sillä muuten jää suklaamunia taas yli omien tarpeiden. Meillä ei ihan hirmuisesti ole lapsiperheitä tällä asuinalueella, sillä täällä on pääosin 50- ja 60-luvulla rakennettuja rintamamiestaloja, joissa on alkuperäisasujia. Mutta josko tuolta vähän matkan päästä uudemmalta asuinalueelta noidat löytäisivät tänne 🙂 Itsekin olen aikoinani tällä alueella käynyt virpomassa. Silloin meitä lapsia tuntui olevan täällä paljon enemmän. Yhtenä vuonna saimme ystäväni kanssa ihan älyttömän hyvän idean ja kävimme virpomassa läheisessä palvelutalossa. Huh, että oli mummut ja papat innoissaan, kun ovikello soi. En muista toista yhtä antoisaa virpomisreissua 🙂 Sittemmin tuo virpominen on palvelukodissa kielletty.

No mutta siis tuohon vauvan henkäykseen…Otsikko ei tässä postauksessa viittaa vauvauutisiin; niitä ei ole eikä tule, vaan otsikko viittaa tuohon yhteen lempikukkaani. Harsokukka, baby’s breath on kautta aikain ollut se lempparini. Kukka, joka päätyy aina silloin tällöin kotiin maljakkoon. Eilen aamulla kävimme kaupungilla hakemassa ruokatarpeita ja pitkästä aikaa vierailin Sokoksen kukkaosastolla. Vitsit, miten ihania hortensioita siellä olisi ollut. Hetken pohdin niiden ja valkoisten liljojen välillä. Päädyin kuitenkin harsokukkaan. Kolme oksaa riittää ja niillä saa jo ihan näyttävän kimpun olkkarin puolelle. Harsokukka on myös siitä kiitollinen, että ei haittaa vaikka se ehtisi kuivumaan. On kivannäköinen kuivanakin. Tälläisen ”ei-viherpeukalon” pelastus 😀

Päätimme tuossa kehitellä viime hetken tekemistä pääsiäiseksi; nyt kun mökkijärvi on jäässä, niin mökkipääsiäinen ei tule toteutumaan. Ajateltiin kylpylää ja jopa Tallinnaa. Me ei kyllä oikein olla (tai siis mä en ole) kylpyläihmisiä, mutta lapset tykkää. Onko suositella lapsiystävällistä kylpylää, jossa voisi mukavasti majoittautua yhdeksi yöksi? Toisena vaihtoehtona yhden yön reissu Tallinnaan. Jos siellä on tiedossa lapsiystävällinen hotelli, niin saa vinkata 🙂

Nyt leipomispuuhiin ja iltapäivästä pikkuisen hurmurikummipojan 1-vuotissynttäreitä juhlimaan!

SULOISTA SUNNUNTAITA,

HEI HUOMENTA IHANAT!

Voi vitsit, ihania kommentteja taas jätitte eiliseen postaukseen. Kiitos kaunis, ne saivat hymyn huulilleni! Jos saan edes yhden lukijan siellä ruudun toisella puolella astetta iloisemmalle tuulelle, niin olen jo ihan otettu. Tässä maassa ei ole kuulkaas liikaa positiivisia ihmisiä, joten käytetään tämä kaikki positiivisuus hyväksi. Kuten sanottua, mulle sitä taidettiin antaa syntymähetkellä jonkun toisenkin kauhallinen 🙂 Kiitollinen olen siitä! Ja suunnattoman kiitollinen olen siitäkin, että sitä annettiin myös tuolle meidän pikkuisemmalle kullannupulle se extrakauhallinen. Ollaan suht’ hyvin balanssissa perheen kesken, kun kahta positiivista pilvilinnan rakentajaa on tasapainottamassa kaksi vallan rakasta realistia.

Niin, se mattorumba johon uhosin viime viikolla ryhtyväni. Se tapahtui vihdosta viimein sunnuntaiaamuna; olkkarin värikäs itämainen matto palautettiin mummulle (äidilleni) tien toiselle puolelle. Takkahuoneesta tuotiin olkkariin se siellä aiemmin ollut matto ja eteisen matto vietiin takkahuoneeseen. Näin kesää kohden mennessä eteinen ei oikeastaan tarvitse mattoa. Lattia on sitä paisti ihan älyttömän paljon helpompi pitää puhtaana näin ilman mattoa.

Takkahuoneessa vietämme kaikki illat ja kovalla kivilattialla on ikävä istua. Siellä pitää olla upottavan pehmeä matto. Meillä on aiemmin ollut siellä talvisin se iso Ikean Gåser-matto, mutta sen kanssa ei saa takapihan ovea auki. Kesä ja takapihan terassilla vietetyt illat ovat nurkan takana ja iso matto olisi vain ollut tiellä. Joten tuo pikkuinen Gåser sopii sinne ihan ok (tosin tällaisten suurien mattojen ystävä on sitä mieltä, että se on vähän nafti, mutta menkööt ;).

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, olohuone. Same same, but different. Tuttua ja turvallista, mutta tulipahan kokeiltua jotain muutakin. Silmä lepää eikä värit hyppää esiin. Milloinkohan sitä oppisi, että mun on ihan turha haaveilla mistään isoilla pinnoilla olevista kirkkaammista väreistä? Se on se peruspaletti eli valkoinen, musta, harmaan ja ruskean sävyt, joilla mennään. Poislukien lastenhuoneet. Toki pienissä määrin värit piristävät. Kuten esimerkiksi kukissa 😉 Isoista ikkunoista alkaa pian myös väriloisto, kun luonto puhkeaa kukkaan. Mä olen muuten alkanut haaveilemaan olkkarin ison seinän (sen missä on vitriini) maalaamisesta tummaksi. Tosin just jostain luin, että yksi yli kolmekymppisten sisustusmokista on ns. tehosteseinät. No, ei se taida päteä meihin jo lähempänä neljääkymppiä käyviin, eihän? ;D

Mitä mieltä olette, tuliko liian pliisua vai onko vanhassa vaaleassa vara parempi? 🙂

Nyt herättelemään pikkuiset unikeot ja aamutoimien kimppuun! Tänään onkin vielä täys työpäivä, mutta huomenna teen töitä pitkästä aikaa kotoa käsin. Ihana vastaanottaa koululaiset ja tehdä läksyt yhdessä. Sitä kaipaa syksyn kotiäitipäiviä. Tuntuu, että illat ovat niin lyhyitä työpäivien jälkeen olla lasten kanssa. Joten huomisesta kotiäitipäivästä ajattelin nauttia täysin rinnoin. Jotenkin mulla on sellainen kutina, että tulee taas vähän rymsteerattua sillä aikaa, kun lapset ovat koulusssa. On se kumma juttu tämä kevät, sisutustuskuume nostaa jok’ikinen vuosi päätään. Onkohan se naisten vastine miesten autokuumeelle? ;D

ILOISIN TIISTAITERKUIN,