maanantai 27. maaliskuu 2017

KELLOLÖYTÖ

HEISSULIVEI

ja hyvää alkanutta viikkoa! :) Täällä körötellään kohti Helsinkiä. Mies kuskina, joten itse pystyn hyötykäyttämään menomatkan työasioihin. Paluumatka tullaankin eri kyydeillä. Harvinaista herkkua, mutta saatiin järkättyä molemmille työkeikka pääkaupunkiseudulle samalle päivälle. 

Eilen tyhjättiin jälleen mummulaa ja saatiin paljon aikaan. Ei se vaadi kuin oikean hetken, kun tulosta syntyy. Sekä sen, että jokaista laatikkoa ei ala käymään läpi samantien. Aarteita nimittäin löytyy tämän tästä. Äiti on säästänyt muun muassa kaikki tyttöjen tekemät piirrustukset, onnittelukortit ja askartelut. Eihän noita raaski heittää menemään tuosta vaan. Kaikki neljä pikkuprinsessaa saavat mummun jäämistöstä kaulakorun. Kolmelle ollaan korut jo annettu ja eilen illalla katsoin vielä tuolle meidän pikkuiselle korurasiasta korun. 

Korun lisäksi löysin kellon. Olen tässä muutamia vuosia haaveillut uudesta kellosta. Se monia vuosia hienosti palvellut Michael Kors on tämän hetkiseen makuuni ehkä liian koristeellinen timangeineen päivineen. Olen etsinyt jotain yksinkertaisempaa. Korulippaasta kurkisti musta pelkistetty kellotaulu. Nostin kellon käteeni ja hämmästyin; se oli ajassa. Kesäajassa. Viisarit tikittivät ja muutenkin kello oli priimakunnossa. Muistan kellon hämärästi lapsuudestani. Muistan tuon rannekkeen isäni kädessä.

Kellon takapuolelta löysin kaiverrettuna iskän nimikirjaimet ja päivämäärän 1.6.70. Hetken aikaa mietin, että mitä tuolloin on tapahtunut. Ei ollut syntymäpäivää eikä liiemmin vielä hääpäivääkään. Tuolloin on täytynyt olla valmistumispäivä. En tiedä, minkä arvoisia Omegan kellot ovat vuonna 1970-luvulla olleet, mutta sen tiedän, että tuo on ollut iso juttu vastavalmistuneelle ekonomille.
Maatalon pojalle, joka ei ollut tottunut siihen, että rahaa on tuhlattavaksi. Kelloon asti ainakaan. Ehkä tuo on annettu sijoituksena. Tiedetty, että joku päivä kello nousee arvoon mittaamattomaan. Ainakin tunnepuolella. Se, että kello on tasan tarkkaan omaan ranteeseeni sopiva on mysteeri myös. Iskällä kun ranne oli ainakin tuplasti paksumpi kuin minulla. 

Mitä mieltä olette; hitti vai huti? Voipi olla, että olen hieman puolueellinen sanoessani, että ehdottomasti hitti. Siitä jääkö tämä ranteeseeni en vielä tiedä. Meillä on kelloon veljen kanssa yhteishuoltajuus. Ehkä mennään vuorovuosisysteemillä. Tosin eipä tämä veikankaan ranteeseen sovi eikä ranneketta pysty oikein nätisti isontamaankaan (aawink, aawink :D)!

Tämä viikko tulee olemaan ihan killeri. Kivalla tavalla killeri, sillä mähän tykkään kiireestä. On blogitöitä, myyntikokousta, saunailtaa, uutta ohjelmiston asentamista töihin, parin reseptin kehittelyä, ruokakuvaukset, hallituksen & yhtiökokouksen kokouskutsujen vääntämistä ja vaikka sun mitä. Varoittelen teitä jo etukäteen, että voipi postaustahti olla hieman totuttua harvempi. Muutama postaus tuossa on työn alla ja haaveilen saavani ne ainakin alkuun tämän automatkan aikana. Mikäli siis blogin puolella on hiljaisempaa, niin kantsii tsekata Instagram, sinne nyt ainakin ehdin laittamaan viuhahtelun lomassa kuvia. Hoppas det!

Nyt siis kohti keväistä Helsinkiä. Huomasin juuri, että mulla on perjantaisesta ”spa-vierailusta” vielä pikkuisemman tekemät persikanväriset kynsilakatkin kynsissä. Ainakin osittain :D Elämä on…

ILOISTA MAANANTAITA &
KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA!


perjantai 17. helmikuu 2017

Pukeutumistyylini 20-, 30- ja 40-vuotiaana


HEIPPATIRALLAA!

Siis onko siitä jo taas viikko, kun aloitin postaukseni sanoilla ”Ou jee, se olis perjantai!”? Gee whiz ;D Alkuviikosta olin vielä sitä mieltä, että tänä iltana teen fredagsmys-postauksen, mutta nyt täytyy taipua; löysin kirjaston hyllystä vanhan Danielle Steelen romskun, jota en ole lukenut ja se on nii-in hyvässä kohtaa, että olen pyhittänyt illan kotisohvalle ja lukemiselle. Joten perjantairuokailujen sijaan tänä perjantaina poikkeuksellisesti jotain muuta. Silloin, kun kerroin millainen Maria oli 20-, 30- ja 40-vuotiaana vuodenvaihteen elämäntaparemontin keskellä toivoitte, että avaisin vähän muutakin puolta itsestäni. Ajattelin, että lähdetään katsomaan pukeutumistyyliäni vuosien saatossa.
Vaatteet (1 of 1)

20-VUOTIAANA

Lempparivaatemerkki: Mexx & Benetton (& Sisley), Billabong, Peak Performance
Lempivaatekauppa: Benetton, kunnes se loppui Koskikeskuksesta. Koen tämän olevan edelleen suuri erhe. Nimim. Sisley forever

Luennoille pukeuduin erittäin asiallisesti. Vaatekaappi täyttyi suorista housuista, kauluspaidoista ja neuleista. Preppy look oli päivän sana. Kengissä sai olla korkoa niin paljon, että välillä sitä pelkäsi nilkkojensa puolesta. Kulutin puhki yhdet pepitaruutuiset (!) suorat housut ja sellaisia kaipaisin tälläkin hetkellä. Viikonloppuiltaisin pukeutuminen oli vartalonmyötäistä. Alaosassa yleensä oli mustaa stretchiä tai farkkua. Yläosassa kuultavaa mustaa sifonkia. Ehkä myös syvää v-aukkoa (tänä päivänä ihistäisi tuollainen ;). Pukeutumistyylini koki muutoksen, kun Tampereelle avattiin ensimmäinen H&M. Jotenkin se preppy look alkoi saamaan vaikutteita myös vähän kasuaalimmasta suuntauksesta. Kotona hilluttiin surffiteeppareissa ja aivan liian isoissa collegehousuissa. 20-vuotiasta Mariaa puistatti ajatus kirpparivaatteista.

30-VUOTIAANA

Lempparivaatemerkki: Gant, Tommy Hilfiger, Guess, H&M
Lempivaatekauppa: Kotiäitiaikoina H&M sekä Huuto.net, josta tuli tehtyä hyviä ns. merkkivaateostoksia

Kotiäitinä yritin kuitenkin panostaa pukeutumiseen. Ollakin, että se usein tarkoitti leggareita ja tunikaa, mutta usein myös Gantin v-aukkoisia neulepaitoja. Jotka muuten tänä päivänä kutittaisivat niin paljon, että en pystyisi niitä pitämään. Innostuin myös käytetyistä vaatteista. Juuri niistä, joita se 20-vuotias Maria oli kammoksunut. Huutiksesta huusin kilpaa sekä itselleni että tytsyille vaatepaketteja. Hiekkalaatikon reunalla istuessani aloin vihdosta viimein panostaa kunnon ulkovaatteisiin. Armeijan vihreä maihinnousutakki, kulahtaneet farkut, flanellipaita ja work bootsit. Siinä mielikuvani 30-vuotiaan Marian lempivaatetuksesta.

40-VUOTIAANA

Lempparivaatemerkki: Kaikki menee :) Mutta vaatekaapista löytyy ehkä eniten Lindexin ja Vilan vaatteita. Urheiluvaatteiden lisäksi.
Lempivaatekauppa: Ks. edellinen eli kaikki käy, mutta sanotaan nyt Lindex ja Vila

Vaatetuksessa tärkeintä on vaatteen tuntu päällä. Ei saa ihistää, ei puristaa ei kutittaa. Eikä varsinkaan hiostaa. Hengittävät ja aikaa kestävät vaatteet ovat pop. Myös se, että vaate on ns. oman näköinen. Esimerkkinä kuvissa näkyvä frillapaita. En tuntenut oloani se päällä omaksi itsekseni. Vaikka tykkään naisellisista vaatteista, niin tämä paita joutaa kiertoon :) 40-vuotiaana olen hullaantunut mekkoihin. Syksyllä ja talvella villamekkoihin, keväällä ja kesällä kevyempiin mekkoihin. Kenkinä suosin edelleen work bootseja, mutta keväästä pitkälle syksyyn tennarit ovat pop. Kotitoimistopäivinä aamulla jalkaan sujahtaa urheilulegginssit. Viime kuukausina olen ihastunut Kari Traan värikkäisiin urheiluvaatteisiin. Muuten väriskaala on ja pysyy samana eli mustaa, valkoista, harmaata ja beigeä.Vaatteet (1 of 3)

Jotkut asiat on ja pysyy. Tietyt jutut pukeutumisessa, joista en ole vuosien varrella suostunut luopumaan:

Keltaiset Caterpillarit
-ostin ensimmäisen parin vuonna -94 Kanadasta ja nyt taitaa olla kolmas pari menossa
Voimavärinä oranssi
-lähinnä kesävaatteissa, mutta oranssi on kuulunut kevät-kesäkauden vaatekaappiin kaikki nämä vuodet
Kotilöhöhousut
-heti kotiin tullessani pakko saada jalkaan harmaat collarit tai muut löhöhousut
Rip Curl, Billabong & Roxy
-surffivaatteet (ja varsinkin laukut)
Huivi-ihistys
-ulkokaulahuivit löysästi kaulalla on ok, mutta sisällä huivit – ei vaan pysty vaikka kuinka haluaisin. On kuulemma meidän ”imukuppivauvojen” ongelma :D
Liian tiukka poolopaidan kaulus
-sama kuin edellisessä – ihistää suunnattomastiVaatteet (2 of 3)

Vaatetus tällä hetkellä? Talvijuoksuhousut ja treenipaita. Sykevyö ja sykekello. Piti suunnata heti aamusta ennen työpäivää lenkille, mutta en ehtinytkään. Ehkä tähän väliin otan pienen happihyppelyn. Hiihtokelit kun ovat taas vähän niin ja näin, niin yritän hurahtaa takaisin tuohon juoksemiseen. Pakko vielä kertoa teille, että se missä toissa päivänä surkuttelin elämän langan haurautta on muuttunut kiitollisuuteen ja huojennukseen rakkaan ystävän puolesta. Elämässä tapahtuu onneksi myös ihmeitä, vaikka se elämä välillä vie yllättäen kohti epätoivoa. Kun vain jaksaa uskoa ihmeisiin, niin mitä tahansa voi tapahtua. Näillä sanoilla, muistetaanhan olla kiitollisia niistä rakkaista eikä oteta yhtään hetkeä itsestään selvyytenä 

Edessä on ihana viikonloppu; huomen aamulla ex tempore brunssi täällä meillä ystävien kera ja iltapäivästä pikkuisen prinsessan synttärijuhlia. Sunnuntaina mennään fiiliksen mukaan. Ehkä ulkoilua koko perheen kera :)

PIRTSAKKAA PERJANTAITA
& IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA!

alle


lauantai 03. joulukuu 2016

Niin ne ajat muuttuu…

MOIMOI,

pikaiset lauantaiterkut täältä ex-sairastuvalta! Mikälie kuumepiikki, mutta pikkuinen on jälleen elämänsä kunnossa. Helpottaa huimasti itseänikin, sillä jotenkin voisi tulla huono omatunto lähteä juhlimaan pikkujouluja, kun tietää, että toinen on täällä kipuisena. Vaikka tuo maailman paras isi osaakin kipuista lasta hoitaa varmasti vähintään yhtä hyvin kuin minä :) Se on kuulkaas jännä juttu, miten ajat muuttuvat. Se missä aiemmin pikkujoulukausi oli buukattu jokaista viikonloppua myöten, on vaihtunut nyt vain yksiin pikkujouluihin. Ja hyvä niin, ei sitä jaksaisikaan monia pikkareita.pikkujoulut-2-of-4pikkujoulut-1-of-4 Se, missä aiemmin hankki pikkujouluihin jotain vartaloa myötäilevää yläosaa on vaihtunut mukavuudenhaluisuuteen. Silleen, että on ihana istua ilman että ihistää. Silleen, että saa nauttia ruoasta rauhassa ilman pelkoa pömpöttävästä vatsasta. Se, missä aiemmin kengissä arvosti mahdollisimman korkeita korkoja on vaihtunut kenkiin, joilla jaksaa kävellä ilman, että tarvitsee pitää ketään käsikynkästä. Ilman pelkoa, että liukastuu. Se, missä aiemmin pikkujouluista tultiin kotiin aamuyöllä on nyt vaihtunut ajatukseen, että ollapa omassa sängyssä ennen puolta yötä. Jo ihan taksijonojenkin takia sekä sen seuraavan päivän. Se, missä aiemmin pikkujoulujen jälkeen seuraava päivä valkeni pahimmillaan vasta klo 17.00 paremmalla puolella on vaihtunut nyt suloisen sunnuntaiaamun odotukseen ilman jyskyttävää pääkipua.pikkujoulut-4-of-4 pikkujoulut-3-of-4

Niin ne ajat muuttuu. Mulla tulee tosi helposti sellainen koko päivän kestävä dagen efter. Joka sen yhden täysin hukille menneen päivän lisäksi kestää vielä vetopoisolona muutaman päivän. Senpä takia en edes muista, koska viimeksi on ollut krapula. Siis sellainen kankkunen, että päivä menee hukille. On oppinut arvostamaan seuraavaa aamua ja sitä ihanaa olotilaa, kun herää, avaa silmänsä ja huomaa että jes, I’m alive :D

Jep, nyt viemään esikoista kaverisynttäreille, sitten hätsynpikainen juoksulenkki, kasvoihin vähän primeriä ja silmäkulmaan säihkettä. Smoky eyes -haaveet saavat taas jäädä. Mitä sitä turhaan tumpelona silmiään suttamaan. Onko siellä ruudun toisella puolen muitakin vanhaksi tulleita ikinuoria, jotka ovat todenneet, että niin ne ajat muuttuu? ;)

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

alle