keskiviikko 10. huhtikuu 2019

Ammatinvalintakysymyksiä?

HEISSUN

ja terkkuja Oslosta! Olen täällä Viaplayn kutsumana erään uuden sarjan ensi-iltahulinoiden tiimoilta, mutta siitä lisää blogissa myöhemmin kaupallisen yhteistyön myötä. Juuri tulin hotellihuoneeseen, potkaisin korkkarit jaloista ja sujahdin suihkun jälkeen puhtaisiin lakanoihin. Tajusin, että tämä on ihka eka kerta, kun olen yksin hotellihuoneessa yötä. Ja melko monta kertaa on hotellissa tullut oltua :) Saas nähdä miten uni tulee silmään.

Kerroinkin teille perjantaina, että perustin blogini tiimoilta yrityksen. Se ei tule muuttamaan toimintaa mitenkään tänne blogin suuntaan – samoilla hömpillä jatketaan kuin aiemminkin. Sain jonkin verran kyselyitä työstäni tai näistä molemmista töistä ja siitä, mitä itse arvostan työelämässä. Miten olen päätynyt näihin ammatteihin, mihin olen päätynyt ja olenko aina tiennyt, mikä musta tulee isona.

Olen oppinut työn teon mallin kotona. Iskä toimi suurimman osan elinajastaan yrittäjänä ja näin myös sen karumman puolen yrittäjän elämästä. Sen, kun terveys pettää yrittämisen edessä. Äiti toimi johto- ja hallintotehtävissä erään kohtalaisen suuren tamperelaisen yrityksen palkkalistoilla ja kyllä, tiedän miltä tuntuu, kun vanhempia ei juuri kotona työkiireiden takia näy. Silloin päätin, että musta ei tule sellaista.

Eikä ole tullutkaan. Toimistopäivinä en ole viime vuosina jäänyt toimistolle klo 16.00 jälkeen. Toki kotona hoidan tarvittaessa vielä illalla kiireisimmät jutut pois alta, mutta harvemmin joudun illalla tekemään tuon perheyrityksemme tiimoilta töitä. Ajatustasolla töitä tulee kyllä tehtyä, vaikkei konkreettista työn tulosta olekaan näkyvissä.

Tämä toinen työ, uusin lempilapseni, At Maria’s,  on myös tavallaan työtä 24/7. Mutta se, mikä itseäni yrittäjyydessä kiehtoo on tietynlainen vapaus. Vapaus painaa pitkää päivää silloin, kun on tarvis. Vapaus pitää muutama tunti vapaata vaikka keskellä kotitoimistopäivää ja käydä lenkillä.

Harvoin yrittäjyyttä kuuluu yrittäjän toimesta ihannoitavan. Ja jotenkin tuntuu, että on väärin, jos yrittäjä sanoo, että ihan hyvin menee. Kivasti käy kauppa ja tulevaisuuden näkymät näyttävät hyviltä. Musta tuntuu, että yrittäjyyttä leimaa jokseenkin tietynlainen negatiivisuuden leima. Homma ei ole yrittämistä, ellei siinä pala vähintään kerran loppuun. Yrittäjä on se, joka käärii rahat ja muut tekee työt. Ei se näin ole, ainakaan niissä piireissä, missä itse toimin yrittäjänä.ID

Mä haluan esimerkilläni näyttää varsinkin noille meidän lapsosille, että yrittäminenkin voi olla kivaa. Ja se on oikein oiva tapa työllistää itsensä ja parhaimmassa tapauksessa luoda uusia työpaikkoja ja työllistää ihmisiä. Elämä on liian lyhyt vääriin valintoihin. Ainakin, jos niitä vääriä valintoja ei korjaa ajoissa. On rohkeutta vaihtaa suuntaa ja vaikka kouluttautua uudelleen kokonaan eri alalle.

Hain erääseen syksyllä alkavaan koulutukseen. Siitäkin lisää myöhemmin. Se auttaa näissä mun molemmissa ammateissa.  Tuo enemmän osaamista, jopa ihan käytännön tasolla. Millä ajalla mä koulun suoritan, on vielä vähän hämärän peitossa, mutta onneksi suurin osa koulutuksesta on etäopiskelua ja lähipäiviä on harvemmin. Olen luonne joka janoaa lisää. Rakastan uuden oppimista ja itseni kehittämistä.

En todellakaan ole aina tiennyt mikä musta tulee isona. Mutta jossain sieluni sopukoissa aika varhaisessa vaiheessa, ehkä teini-iässä, tajusin että haluan olla yrittäjä. Haluan ottaa riskejä, mutta vastaavasti haluan vapauden päättää yritykseni asioista. Joskus maalitehtaan alkuvuosina miljoonavelkaisen yrityksen osakkaana haaveilin klo 8-16 ammatista ja muiden rahoilla pelaamisesta. Mutta se on osa sitä yrittäjyyttä. Mikään ei tule helpolla, vaan kovalla työllä. Mutta aika usein se kova työ palkitaan. Kun vaan jaksaa sinnikkäästi odottaa. Nauttia ja nähdä ne yrittämisen kultareunat. 

Kyllä, yrittäjyys on yksi niistä ammatinvalintakysymyksistä. Kaikki eivät ole luontaisesti yrittäjiä, mutta sekin on ihan ok. Muistan joskus muinoin erään ison firman markkinoinnissa työskennellessäni pyytäneeni pariksi päiväksi tehtaalle töihin. Mikä minulta evättiin. Olisin halunnut nähdä ja tehdä tuotteen valmistuksen itse. Tuotteen, jota markkinoin. Silloin mulle sanottiin, että taidan olla liian yrittäjähenkinen.  Ja kun mun mielestä ei voi ikinä olla liian yrittäjähenkinen :) Yrittäjyys on huikea mahdollisuus, joka järkevästi hoidettuna on elämäntapa, josta ei halua päästää irti.

Nyt on aika laittaa kone kiinni ja kuunnella Oslon yöelämää hotellin ikkunan takaa. Katsoa yksi jakso Dicteä ja ikävöidä hitusen lapsia. Miestä, joka on myös työreissussa ulkomailla. Sekä sitä koiraa, joka yleensä käpertyy mun viereeni nukkumaan. Huomenna kohti kotia 

MUKAVAA VIIKON PUOLIVÄLIÄ TOIVOTELLEN,


sunnuntai 07. huhtikuu 2019

Puutarhaunelmia & -suunnitelmia

HEIPSUN!

Ja suloista sunnuntai-iltapäivää…tai iltahan jo tuota pikaa onkin :) Olen somessa ihastellut kuvia Kevätmessuilta ja miettinyt, että olisi muuten ollut hyvä aika käydä messuilemassa. Pihasuunnitelmat kun elävät päivittäin ja olisin kipeästi kaivannut ajatusteni kanssa apua. Mutta hei, onneksi olette te siellä ruudun toisella puolella. Tiedän, että siellä on multasormia ja puutarhaihmisiä. Joten tulin kertomaan teille haaveeni. Kiitollinen olisin, jos kertoisitte, että onko tässä yhtään mitään järkeä. Vai menevätkö rahat kankkulan kaivoon.

Tällä hetkellähän piha on kuin tyhjä kanvas. Osin vielä jäässä ja routinut, mutta onneksi tässä on ainakin muutama viikko aikaa saada lopulliset suunnitelmani oikein paperille. Ennen kuin suuntaan puutarhalle.

Mitä haluan puutarhalta?

🌸Runsautta, kukkivia kukkia, kerroksellisuutta, toiminnallisuutta, antimia pöydän herkkuihin, suojaisaa oleskelua, tuoksuja

Millaisen värimaailman haluan?

🌸pinkkiä, roosaa, lemmikinsinistä, violettia, ruiskaunokin sinistä, valkoista, oliivinvihreää

Millaisia kasveja olen suunnitellut istuttavani?

🌸 pioneja, hortensioita, syreenejä, perennoja…jotain korkeaa ja jotain matalaa, pääasia että koko ajan olisi joku kukka kukassa  ID

Photo credits for photos above found in here

Olen suunnitellut kaksi kukkapenkkiä. Toinen tulee terassin päähän koko leveydeltään. Toinen tulee takapihan viheriön ja muurin väliin sekä muurin alle. Jälkimmäisessä saan himpun verran enemmän sitä kerroksellisuutta. Rinnetonttia kun ei tällä hetkellä löydy, niin tuollainen porrastus saa kelvata. Terassin päätyyn laitan perennoja (salviaa, verenkurjenpolvea, myskimalvaa ja punatähkää) sekä ehkä pioneja, mutta siihen koska tila on noin seitsemän metriä leveä, niin haluaisin siihen myös jotain ”puustoa”. Osaksi tuomaan myös näkösuojaa terassille. Onko ihan hölmö ja tuulessa temmattu idea istuttaa tuohon seitsemän metrin pätkälle, perennapenkkiin, myös pari pensasta tai puuta? Haaveilen kaikista ihanista kirsikkapuista ja esimerkiksi rusokirsikka olisi niin kaunis. Mutta kuinkahan perennat selviävät ja saavat maasta ravinnetta, jos heidän tontillansa on puu?

Tuohon muurin eteen ehkä jotain kukkivaa, parissa laadussa ja muurin ylle jotain pensasta. Joka ei kuitenkaan tule ajan saatossa leviämään tuohon puttausgriinille. Tai jos leviää,  niin tehköön sen vai vihkaa mun puolesta ;)

Meillä tulee terassin toiseen päätyyn L-mallinen korkeahko istutusallas, joka on toiselta sivultaan kolme ja toiselta neljä metriä. Tuo sivu on kadulle päin ja siihen en haluaisi istuttaa tuijia, mutta kun tuijat ovat ehkä näkösuojaesteenä niitä parhaimpia. Vai ovatko? Toisaalta haaveilen taas jostain ihanasta säleiköstä, joka toimisi näköesteenä kauniin kasvin kera. Köynnösruusun, esimerkiksi. Ongelmani puutarhurina on ehkä se, että tämä ”kaiken pitäisi olla samantien kukassa” -ajatusmalli. Eli jos sellaiseen köynnösruusuun päätyisin, niin senhän täytyisi olla heti valmis ja peittävä…

Tiedättekö, ehkä siinä on juuri se jutun juoni; puutarhanhoito kiinnostaa senkin takia tällä hetkellä niin paljon, että tiedän sen opettavan mulle sitä kärsivällisyyttä. Joka on vuosien saatossa jäänyt jonnekinmatkan varrelle.

Meillä pitäisi tulla kivetys pääsiäisalusviikolla, mutta katsotaan nyt millainen takatalvi ensi viikolla saapuu. Sormet ristissä, ettei millainenkaan. Tämän aiemmin antimultasormen multasormea syyhyttää ihan mahottomasti. Eilen istutin laventelia, ruohosipulia ja basilikaa itämään. Haaveissa on ne siirtää sitten hyötypuutarhaani. Joka tulee viime vuonna istuttamieni pensasmustikoiden ja mustaviinimarjojen viereen tontin nurkkaan. Täältä löysin muuten ihan huikeita istutusideoita yrteille ja vihanneksille.

Kävin räpsimässä pihassa muutaman kuvan, tässä tunnelmia tältä sunnuntailta…hei mitäs mieltä muuten olette meidän industriaalihenkisestä lipputangosta? ;D

Pihahan oli aiemmin runsas ja ihana. Kukkivan hehkeä. Mutta meidän oli pakko tuoda tontille kalustoa maalämpöpumpun porauksen ja salaojien kaivuun takia. Jos minä olisin saanut päättää, niin pihaa ei olisi saanut runnella. Mutta toisaalta, sitten meillä ei olisi ollut terveitä talon rakenteita, joiden päälle pystyttää uusi koti. Joten parempi näin.

Kiitos muuten ihanista kommenteistanne jälleen perjantain postaukseen ♥ Te olette parhaita, kun olette niin hengessä mukana. Niin iloissa kuin suruissakin. Hei, meillä aloitetaan tänä iltana grillikausi, joten nyt valmistelemaan siihen tarjottavia. Tai ei ihan vielä, eka kommenttien kimppuun :)

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

PS. lisää tunnelmia viimeisen vuoden aikana tehdystä piharemontista löytyy IG-tilini (@atmarias)  ”Garden” -kohokohdasta!


keskiviikko 03. huhtikuu 2019

Ruoka, jonka tuoksu saa naapurit kolkuttelemaan ovellesi

ILTAA TALOON!

Mulla on tosi hyvä hajuaisti ja aika usein tiedän, mitä meidän naapureilla on iltaruokana. Usein on sellaista, että tekisi mieleni mennä ihan kurkistelemaan oven raosta, että miltä ruoka näyttää. Maistiaisen usein olisin valmis ottamaan. Ruoka joka itseni saa kolkuttelmaan – tai saisi kolkuttelemaan, jos kehtaisin – naapurien ovelle on aika usein sellaista, jossa tuoksuu mausteet. En tiedä miksi, mutta kun tuoksutan esimerkiksi intialaisen ruoan tuoksun, alkaa vatsani kurnimaan saman tien. Vaikka olisin juuri syönyt.

Tänään lounaaksi valmistin ruokaa, jota meillä syödään myös iltaruoaksi ja todennäköisesti myös huomen illallakin, sillä sitä tuli reippaamman puoleisesti. Palaverista iltapäivällä kotiin tullessani tuoksu tuli nenääni jo ennen ulko-oven avaamista. Avasin oven ja ryntäsin keittiöön. Curry maistui kylmänäkin aivan loistavalle.

Hävettävintä tässä asiassa on nyt se, että en tiedä yhtään, mistä lehdestä reseptin kuvan kännykkääni nappasin. Sen tiedän, että lisätietoja kohdassa luki urtekram.fi. Urtekramin sivuilta en tätä reseptiä löytänyt, mutta jos joku muistaa, missä lehdessä tämä oli niin saa vinkata, jotta saan asianmukaisen lähteen. Edit: Yhteishyvässä, kiitos Kristiina :)

INTIALAINEN LINSSICURRY
(4 annosta)

4 valkosipulin kynttä
25 g tuoretta inkivääriä
2 rkl jeeraa
1 rkl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl luomukanelia
1/2 tl kardemummaa
3 rkl luomu kookosöljyä
1 keltasipuli silputtuna
300 g kukkakaalia paloina
2 omenaa kuutioituna
400 g tomaattimurskaa
3 dl Urtekram Luomu Punainen Linssi
5-6 dl vettä
400 ml Luomu kookoskermaa
100 g tuoretta pinaattia
1 luomulimen mehu
suolaa

Tarjoiluun
tuoretta korianteria
luonnonjugurttia (käytin turkkilaista)
cashewpähkinöitä
keitettyä riisiä

1. jauha morttelissa valkosipulinkynnet, inkivääri, mausteet ja kookosöljy tahnaksi
2. paahda silputtua sipulia ja maustetahnaa noin viisi minuuttia pannulla
3. lisää joukkoon kukkakaalin ja omenan palat, tomaattimurska, linssit ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla noin 45 minuuttia.
4. lisää joukkoon kookoskerma ja pinaatti. Anna hautua vielä noin 15 minuuttia ilman kantta.
5. Mausta suolalla ja limen mehulla.
6. Tarjoa curry tuoreen korianterin, pähkinöiden, jogurtin ja riisin kera

Nyt taas syömään, tällä kertaa ruoka lämmitettynä. Saas nähdä koputteleeko joku ovelle ;)
Hei kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen mökkihöperyyspostaukseen ♥ Palaan kommentteihin illalla, samalla kun väijytään HIFK:n ja Kärppien karkeloita!

KESKIVIIKKOTERKUIN,