keskiviikko 28. joulukuu 2016

Lapin kulta ♥

HEISSULIVEI VAAN IHANAT!

Vähän on sellainen mikä maa, mikä valuutta olo. Mutta se kertonee vain siitä, että loma on onnistunut :) Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen pitänyt vähän lomaa myös blogijutuista. Tahatonta lomaa. On ollut niin paljon kaikkea tekemistä, että ei ole yksinkertaisesti tullut avattua konetta päivittäin. Mielessä olette kuitenkin olleet  Yleensähän näin välipäivinä olen täältä pohjoisesta käsin valmistellut tilinpäätöstä ja tehnyt työtyöjuttuja. Nyt en ole tehnyt niitäkään. Cluedo ja Otrio on ollut kovassa käytössä. Ensimmäinen Danielle Steelekin on loppusuoralla. Ollaan lasketeltu, hiihdetty, saunottu ja syöty. Menty aikaisin nukkumaan ja nähty ystäviä. On se jännä, että siellä etelässä emme saa aikaiseksi treffejä vaikka samassa kaupungissa asummekin. Täytyy matkustaa tänne liki 900 kilometrin päähän pitääkseen sosiaalisia suhteita yllä ;) Tänään lounastettiin yksien ihanien kanssa ja illalla nähdään toisia ystäviä.pyha-10-of-10 pyha-8-of-10 pyha-6-of-10 pyha-4-of-10 pyha-2-of-10

Olen ollut onnekas, että olen saanut reissata. Nähdä maailmaa toiselta laidalta, ihastella värikkäitä kaloja snorklausreissulla, upottaa varpaat valkoiseen hiekkaan, ihastella suurkaupungin ilmettä kattojen yllä ja tavata uusia ihmisiä uusista kulttuureista. Silti kaikki nuo kalpenevat Lapin kullan rinnalla. Meillä on Suomessa todellinen helmi, jonka pimeässä syleilyssä sielu lepää. Kaikessa karuudessaan Lapin kauneus hiljentää joka ikinen kerta. Äiti ja iskä oli todellisia Lappi-faneja. Muistan, että lapsuudessa vietimme monet lomat Sallassa, lasketellen. 90-luvun loppupuolella ajatus omasta mökistä Lapissa alkoi tuntumaan realistiselta. Se, miksi päädyimme aikoinaan Pyhälle on itselleni mysteeri. Mieluinen sellainen, sillä ei ole paikkaa, missä paremmin viihtyisin. Muistan vain sen erään keskiviikkoillan vuonna 1998, kun ajoimme auton yöjunaan ja aamulla heräsimme Kemijärvellä (silloin vielä autojunalla pääsi sinne asti). Ajoimme Pyhälle ja tämän mökin pihaan. Kiinteistönvälittäjää ei näkynyt missään. Oli merkinnyt treffit väärälle päivälle. Kurkistelimme sisään ikkunoista yrittäen saada kuvaa mökistä, joka oli pari vuotta sitten aiemmin remontoitu tulipalon jäljiltä. Ajoimme takaisin Kemijärvelle ja kulutimme loppupäivän kahvilassa. Yöjunalla takaisin etelään, soitto kiinteistönvälittäjälle ja tässä sitä nyt ollaan. pyha-9-of-10 IDpyha-7-of-10 pyha-5-of-10 pyha-3-of-10 pyha-1-of-10

Mökkimme on pieni, mutta kotoisa. Siellä on juuri tilaa kahdelle aikuiselle saunassa, nukkumapaikkoja muutamalle enemmän. Telkkari toimii niin ja näin, mutta takka lämmittää kivasti. Astianpesukone teki tenän, mutta tiskaaminen tuntuu kivalta vaihtelulta. Perunasalaatti syödään suoraan paketista, mutta makkarat paistuvat takassa juuri täydellisesti. Kattaukset eivät ole kuvauskelpoisia, mutta ruoka maistuu täydelliseltä ja ruokaseura on mitä parhainta. Mikä ihaninta, täällä pystyy olemaan täydellisesti läsnä. Arkikiireet jäävät taakse ja kaikki ovat leppoisin mielin. Tämä on sellainen lintukoto, pienen matkan päässä hotellilta, mutta toisaalta kävellen pääsee rinteisiin ja ladulle.

Huomenna taidetaan pitää välipäivä mäestä ja hioa luistelutekniikkaa. Miten se hiihto on joskus muinoin sujunut niin jouheesti? Taidan ottaa vanhat Järviset käyttöön, josko niillä pysyisi paremmin tasapainossa kuin noilla uudenkarheilla luistelusuksilla. Välillä vanhassa on todellakin vara parempi :D

LEPPOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle


maanantai 26. joulukuu 2016

Jouluaaton tunnelmia & kuulumisia

joulu-2-of-19 joulu-3-of-19 joulu-4-of-19 IDjoulu-9-of-19 joulu-10-of-19 joulu-11-of-19 joulu-12-of-19 joulu-13-of-19joulu-1-of-19joulu-19-of-19 joulu-15-of-19 joulu-14-of-19 joulu-17-of-19 joulu-16-of-19 joulu-18-of-19
HEISSULIVEI

ja terkkuja Pyhältä! Happy place. Holy place. Sielu lepää. Kun tuon mökin ulko-oven avaa ja tuoksuttaa mökin tuoksun, niin kaikki arkiset murheet katoaa. Vähän jänskätin, että mitenköhän tulvii muistot mieleen; äitihän oli meidän kanssa täällä vielä viime pääsiäisenä. Koko mökki on äidin sisustama ja se tuntuu vallan lohduttavalta tällä hetkellä. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Muutenkin aloin jossain välissä jännittämään, että mitenkähän meidän ensimmäinen joulu ilman äitiä menee, mutta me selvisimme. Toki ikävä on suuri ja suru valtaa välillä mielen, mutta yllättävän hyvin tämä eka joulu meni.

Aattopäivänä kävimme anoppilassa herkkupatojen äärellä ja illalla kokoonnuimme meillä isommalla porukalla. Joulupukki sai ihanan tanssilauluesityksen ja lapset mieluisat lahjat. Vieraiden lähdettyä pakkasimme auton valmiiksi ja joulupäivänä ajettiin kohti pohjoista. Meidän autoilusta aiemmin pitänyt karvakorvamme ei nukkunut silmäystäkään tuon liki 11 tunnin aikana. Läähätti ja oli sylivauvana. Pitää hakea vähän jotain rauhoittavaa Kemijärven apteekista kotimatkan varalle. Tai oikeastaan jo ennen uudenvuodenaattoa. Meillä ei ole kokemusta, miten suhtautuu raketteihin ,joten varmuuden varalta on hyvä olla jotain lääkettä saatavilla. Tosin kotiinpaluupäivää emme ole vielä päättäneet, joten voihan olla, että uudenvuodenyö kuluu autossa. Ei olisi ensimmäinen kerta. Pohjanmaan lakeuksilla näkyy huikean hienosti raketit.

Tänään vietimme päivän mäessä ja sieltä tultuamme kävimme miehen kanssa liki tunnin hiihtolenkillä. Mä olen aiemmin rakastanut hiihtämistä, mutta onko se huono kunto vai mikä, niin nyt on aivan kanttuvei. Veren maku suussa mentiin, keskisyykkeellä 161 :D Veikkaan, ettei tarvitse nukkumattia hirmuisesti houkutella kylään tuossa parin tunnin päästä. Varsinkin, kun meille saapuu pian pitsalähetys. Pitsasta täällä pohjoisessa löytyy poroa ja karpaloita. Namskis!

Toivottavasti siellä on joulunvietot sujunut mukavasti. Mä täällä jo salaa haaveilen siitä, että kun pääsen kotiin heivaan kaikki tontut sun muuta muuttolaatikkoihin ja otan vastaan kevään. Ai miten niin katalogi-ihminen ;)

IHANAA TAPANINPÄIVÄN ILTAA,

alle

PS. huomaatteko, kuka löytyy kirjapinosta? Jep, se Mari, jota tässä taannoin peräänkuulutin ;D


tiistai 20. joulukuu 2016

Koirakaverin puheenvuoro

MORO!

Mä oon Toby. Te kyllä jo varmaan tunnettekin mut, kun toi äippä on mun kuvia laittanut tänne sekä kaikenmaailman sosiaaliseen mediaan. Mistä pitää sanoa, että kyllä teillä ihmisillä on ihan ihmeelliset mediat. Mun sosiaalinen media on tossa meidän kotikadulla. Meidän ja kulmatalon välissä. Eikä tartte poseerata päästäkseen sinne. Mä vaan olen ja laitan tassua toisen eteen. Nostan jalkaa ja nautin ulkoilmasta. Aika kinginä mua tuolla huudseilla pidetään, ilman mitää meedioita. No olkoon. Mä olen halunnut sanoa muutaman sanan jo pitkään, mutta kun mulle ei ole annettu puheenvuoroa. Täytin sunnuntaina kuusi kuukautta, joten olen jo aika iso poitsu. Vaikka noi muut mua hauvavauvaks välillä sanookin. Sit mä rehvastelen ja vähän murahdan ja näytän mistä koira pissii. Ei tartte niiden vauvotella enää :)coton-de-tulear-1-of-7
Jos pidetään tää ihan meidän välisenä juttuna, niin vähän mä kyllä iltaisin ja aamuisin leikin sellaista hauvavauvaa. Tykkään olla sylissä ja sit mua rapsutetaan. Jos ei ne heti huomaa alkaa rapsuttaan, niin mä kellahdan selälleni ketarat kohti kattoa. Päästän pienen merkkiäänen, niin kyllä ne yleensä siinä vaiheessa huomaa mut. Välillä mä leikin nukkuvaa, että ne jatkais sitä rapsuttamista. Yöllä välillä koitan kepillä keväistä ja nousen äiskän ja iskän sänkyä vasten. Inahdan ja katon herääkö ne. Usein ne unissaan nostaa mut sinne sänkyyn. Mä parkkeeraan ensin jalkopäähän, mutta taidan möyriä unissani sen verran, että muutaman kerran aamulla silmät avattuani oon huomannut olevani äiskän kanssa pää samalla tyynyllä. Sit mä teen pienen kepposen ja annan oikein märän suukon. Yleensä siinä vaiheessa äiskä hätkähtää ja silmät rävähtää auki. Mä nauran vaan partaani. Sit kun olen saanut muun perheen hereille jatkaisin ilomielin unia. Mutta harvemmin mun annetaan. Täytyy lähteä ulos, syödä aamupalaa ja harjata. Harjata, harjata, harjata. Sitten muhun harjauksen yhteydessä usein ruiskutetaan sellaista hajuvettä. Äiti sanoo, että se on jotain turkkiin jätettävää hoitoainetta, mutta se tuoksuu ihan tytöille. Mä kaipaan siihen vähän miehistä tuoksua. Sitäpaitsi, mä olen sitä mieltä, että takut toisivat vähän katu-uskottavuutta. Muut ei taida olla samaa mieltä.coton-de-tulear-5-of-7

Mä kyllä tykkään, kun mua harjataan. Mä tykkään olla myös suihkussakin. Laitan silmät kiinni ja nautin, kun saan hierontaa. Mistä mä en tykkää on se musta kamala hurinalaite, josta tulee lämmintä ilmaa. Juoksen sitä aina pakoon, minkä kintuistani pääsen. Tänään viimeks annoin sen kuulla kunniansa. Haukuin oikein isojen poikien haukuntaa ja se iso musta lakkas hurisemasta. Äiti kaappas mut syliin ja sanoi, ettei oo mitään hätää. Niin me sitten lopetettiin mun turkinkuivaus kesken. No, hyvinhän se loppuun tuossa takkatulen ääressäkin kuivui.IDcoton-de-tulear-4-of-7

Näin meidän kesken, musta tuntuu että toi mun perhe on vähän…miten mä sen sanoisin nätisti, omalaatuinen. Nimittäin meillä kasvaa olohuoneessa metsä. Joo-o, sellainen iso vihreä puu, jollaisia mä näen kun ollaan ulkona. Mutta siihen puuhun ei saa koskea. Eikä varsinkaan nostaa jalkaa. Siinä puussa killuu jotain ihmeellisiä palloja ja niilläkään ei saa leikkiä. Varsin tylsää sanon mä. Joskus aina tahallani kieritän mun leluni sen puun alle, että pääsen tutustumaan puuhun paremmin. Sieltä pois tullessani ajattelen, että kukaan ei huomannut mitään. Kunnes ne näkee mut. Mulla roikkuu sen puun piikkejä parrasta. Busted, ne sanoo! :D Sit mä en ymmärrä sitäkään, että siellä puun juurella on iso vesiastia, mutta mä en saa juoda siitä vettä. Välillä nää ihmistyypit ja niiden tekemiset ei vaan mee mun kaaliin ;)coton-de-tulear-6-of-7

Mun lempparipuuhaa on vessapaperirullan varastaminen veskistä. Tänään viimeksi joku oli jättänyt oven auki. Nyt mä levittelin sen aarteeni taas tuonne olkkarin nukkamatolle. Sain tällä kertaa vessapaperin revittyä kyllä tosi hienosti niin pieniksi paloiksi, että äiti konttas siellä lattialla varmaan vartin niitä keräten. Mähän luulin, että se oli joku leikki ja hyökin paperinpalasiin aina, kun ne oli joutua ison ihmisen kouraan. Lopulta mut nostettiin vähäksi aikaa takkahuoneeseen, josta mä lasioven takaa katsoin, kun mun vaivalla repimät paperit nosteltiin matosta. Päivisin mä leikin vessapaperin lisäksi possulla. Possu on mun ihan suokkari. Se vinkuu ja sit kun sitä puree oikein kovin sen sisältä alkaa tulemaan valkoista hattaraa. Se ei kuulemma ole syötävää. Senpä takia jo kolme mun rakasta possua on joutanut roskikseen.coton-de-tulear-7-of-7

Mä en tiedä kuinka isoksi mun pitää kasvaa, että alan saamaan samaa ruokaa kuin muu perhe. Ne yrittää syöttää mulle tollasia kuivia nappuloita. Yöks. Mä alan aina lakkoon ja sitten äiti heltyy ja laittaa sekaan jauhelihaa, raejuustoa, kalaa tai mitä milloinkin. Mä olen tainnut saada sen vähän pikkurillini ympärille. Napitan nappisilmilläni kuin mikäkin adonis ja kääntelen päätäni puolelta toiselle. Äippä sanoi muuttuvansa joksikin sulaksi vahaksi kun mä teen niin.coton-de-tulear-2-of-7

Haluaisitteko te tietää musta tarkemmat speksit? Ookoo, tässä niitä:

Nimi: Toby (Mirapark Ilveskosken Zero)
Syntymäpäivä: 18.6.2016
Rotu: Coton de Tulear
Lempinimet: voih, nää on niin noloja; Topsukka, Tobias, Tobymaisteri, Hauvavauva jne.
Lempiruoka: mandariini (isän kanssa puoliks syötynä), nakki, jauheliha, luut (varsinkin ne kengät)
Lempitekeminen: nukkuminen, leikkiminen, iltahepulointi, äitin rintsikoiden varastaminen kuivaustelineeltä, autolla ajelu
Inhokkitekeminen: tassujen kuivaus, turkin kuivaus, takkujen poisottaminen

Muuten mä olen kyllä tosi lepposa kaveri ja rakastan mun perhettä ylikaiken. Siihen kuuluu äiti, iskä ja kaks siskoa. Toisella niistä on kuulemma murrosikä. Niin ku mullakin. Räyh :D Mut hei, nyt täytyy mennä – gotta go! Mä menin juomaan salaa sen puun alla olevasta vesiastiasta ja nyt mun parrassa on jotain pihkaa?!? Joutuu kuulemma taas pesulle. Huoh!

-TOBY

PS. ai niin, yks tosi nolo juttu, jota ei saa kertoa kellekään; mä joudun välillä ulkoillessa pitään sellaista noloa haalaria. En oo nähnyt kellään muulla sellaista! Häpeän aina silmät päästäni ja luimistelen, jos tulee koirakamuja vastaan. Muutenhan mä heitän niille yläfemmat tosta vaan, mutta en saletisti silloin, kun mulla on se haalari päällä.