lauantai 16. maaliskuu 2019

Minilomalla omassa kodissa

HEI HELLUREI

ja kaunista huomenta ihanat!♥ Mikä lomassa on se, mikä tekee lomasta loman? Saa hartiat rentoutumaan ja silmät sädehtimään? Niin, eihän sitä aina tarvitse lähteä kaukomaille lomafiilistä hakemaan. Itselläni lämpö ja aurinko näyttelevät kyllä usein lomassa suurta osaa, mutta eivät ole niitä ainuita asioita, joiden takia loma tuntuu lomalta. Aloin miettimään, että ei olisi huonompi idea pitää lomapäivää ihan kotona ollessaan silloin tällöin. Veikkaan, että jo yhden päivän miniloma arkiaherrusten keskellä katkaisisi mukavasti rutiineja.

Lomasta loman tekevät itselläni se, että ei tarvitse herätä herätyskelloon. Ei tarvitse meikata, ellei halua. Saa istua valmiiseen aamupalapöytään. Ei tarvitse täyttää tai tyhjätä astianpesukonetta. Pestä pyykkiä. Ja niin paljon kuin nautinkin ruoanlaitosta, niin ei tarvitse tehdä ruokaa. Saatikka siivota keittiötä. Saa mennä fiilispohjalla, aikatauluttomasti. Lötkötellä, jos haluaa tai sitten keksiä aktiviteettejä. Itselläni minilomapäivän rakenne voisi hyvinkin olla seuraavanlainen.

Herätys ja aamusuihku (ja ehkä vähän meikkaisinkin, sillä lähden ulos aamupalalle)
Brunssi pitkän kaavan mukaan keskustassa
♥ Kävelyä kaupungilla, päämäärättömästi sinne minne nokka vie.
 Ehkä tutustumista joihinkin nähtävyyksiin. Kahvikupin äärellä ihmettelyä. Kauppahallin hulinaa ihastellen.
♥ Päikkärit tai ainakin lepoa sohvalla
♥ Woltin ja Foodoran ruokavalikoimiin tutustumista (lomallahan parasta on illallispaikan löytäminen ruokalistoja tutkimalla :))
♥ Iltaruokailu telkkarin äärellä
Sauna, vaahtokylpy ja kasvonaamio. Ylellisen tuoksuisella vartalovoiteella itsensä rasvaaminen.
Yökkäriin sujahtaminen ja jonkun ihanan leffan katsominen
Nukahtaminen sohvalle, josta raahaudun silmät puoli ummessa sänkyyn

Kuulostaa ihanan tavalliselta lauantaipäivältä, eikö? Tosin voi olla, että sitten ne tekemättömän kotityöt alkaisivat ahdistamaan. Pyykkivuori ja astianpesukoneen tyhjennys. Mutta jos hoitelisi asiat lomapäivää edeltävänä päivänä niin, että koti olisi siisti kuin hotellihuone. Ja sängyn lakanatkin valmiiksi vaihdettu. Ostaisi kulhoon pöydälle passionhedelmiä ja pyöräyttäisi jääkaappiin valmiiksi etelän hedelmille maistuvan smoothien välipalaksi. Kasaisi olkkarin pöydälle lukemattomia lehtiä valmiiksi ja virittäisi aamutossut sängyn viereen lattialle. Kaivaisi esiin ne lempparikotivaatteet ja eikä laittaisi puhelinta äänelliselle koko päivänä.

Hmmm…ihan tänään en ole vielä miniloman tarpeessa, mutta jos ruksaisi kalenteriin yhden huhtikuun lauantain ”minilomapäiväksi”. Tai ainakin nyt yrittäisi pitkästä aikaa käydä edes siellä brunssilla. Tampereella brunssipaikkojen kärkeä omalla listallani pitää Lillan Cafe tai Pellas. Ehkä sitä voisi kokeilla jotain uutta brunssipaikkaa.

Tänä päivänä minilomasta ja lomasta ylipäätään muistuttaa passionhedelmät aamupalalautasella. Pannukakku ja pensasmustikat. Kahvi, jossa maistuu vienosti vanilja.

IHANAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


perjantai 15. maaliskuu 2019

Rakas mökkipäiväkirja ♥

”Siitä on jo kauan, kun huolella valmistelimme mökin vastaanottamaan tulevan talven. Teimme kaikkemme, jotta mökki talvehtisi niin, ettei pakkanen pääsisi puremaan. Putket jäätymään tai hiiret sen hirsiä jyrsimään. Sisimmässään sitä tuntee talven taittuneen. Päivä on pidentynyt ja jo heti aamusta linnut laulaa. Sisäisesti sitä tuntisi olevansa valmis mökkikauteen. Enemmän kuin valmis. Tähän asti olen pitänyt jotenkin mökkikaipuun hallinnassa, mutta yhtenä päivänä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Onneksi on kuvamuistot. Muistot, joiden avulla palata aurinkoisiin, helteisiin heinäkuun iltoihin. Tummiin, myrskyäviin päiviin, kun pohjoisen ulapalta lyö vaahtopäät kalliorantaan. Kylmiin toukokuun aamuihin, kun varvikko on vielä huurteinen hallayön jäljiltä. Niihin aamuihin, kun venyttää unta vielä vähän pidempään ja nousee ylös nukuttuaan kellon ympäri. Kun kuulee sänkyyn kahvinkeittimen pulputuksen, tuoksuttaa kahvin tuoksun. Kun noukkii pihasta muutaman mustikan aamupuuroon. Istuu ihan hiljaa kahvikupin kanssa ja tuijottaa järvelle.

Ei ole enää montaa viikkoa siihen, kun ensimmäistä kertaa ajamme veneen mökkilaituriin, nousemme pakaasiemme kanssa ja aloitamme mökkikauden. Mutta miksi sekin tuntuu liian pitkältä ajalta?”

Niin, mökki-ikävä kasvaa kasvamistaan. Kuten joka ikinen vuosi tässä vaiheessa keväänodotusta. Vanhoista mökkipäiväkirjoista katsoin, että monena vuonna olemme aloittaneet mökkikauden jo huhtikuulla, mutta parina viime vuotena mökille on päästy vasta toukokuun 5. päivä. Sopivasti miehen syntymäpäivänä :) Pieni toive on tänäkin vuonna, että pääsiäiseksi pääsisimme mökille. Pääsiäinen kun on verrattain myöhään. Saisi viettää ensimmäisen kesämökkipääsiäisen. Laittaa pääsiäisruokaa ja koristella mökki pajunkissoin.

Tälle keväälle ja kesälle on mukavia juttuja tiedossa mökillä. Jatkamme viime kesänä aloittamaamme maalausprojektia ja kesähuone valkaistuu sisältäkin. Mökkien ulko-osat saavat myös ehompaa pintaa. Ehkä tänä vuonna rakennamme myös pitkään suunnittelemamme pienen terassin kalliorannalle. Sellaisen, johon saamme kaksi kansituolia, joista tuijotella kaukaisuuteen. Viime vuonna mustikoita ei tullut juuri nimeksikään, mutta tänä vuonna ajattelin taas kerätä niitä sen 27 litraa, mitä parhaimpana vuonna mökin pihasta olen kerännyt. Pakkaseen talven varalle.

Mökkikassin sisältö on jo pian pakattu uutta mökkikautta varten :) Ostimme reissusta uudet mökkipyyhkeetkin. Huomenna alkaa se ajanjakso vuodesta, jolloin tehdään miljoonatsiljoona murikkatestiä ja testataan mökkijärven jään kestävyyttä. Tietäen, että niin kauan kuin täällä Tampereella on isot järvet jäässä, ei tuo pienempi ja pohjoisempi mökkijärvi tietenkään sula. Mutta se on osa mökkikauden odotusta. Käydä venerannassa, tsuumata mökkisaareen makrolinssin läpi ja ajaa Seitsemisen kupeessa olevan kahvilan kautta kotiin. Odottavan aika on todellakin pitkä. Mutta ennen pitkää nämä perjantait saavat ihan uuden merkityksen. Sellaisen olotilan, joka on kutkuttanut vatsanpohjassa jo koko viikon. Se tunne, kun tietää työpäivän aikana, että kellon lyödessä 16.00 ja viikonlopun alkaessa autonnokka suuntaa kohti venerantaa. Se tunne on ihan järjetön. Sitä kannattaa odottaa.

Mitens te muut mökkihöperöt, joko on kova ikävä mökille? 

PERJANTAITERKUIN,


keskiviikko 13. maaliskuu 2019

Olohuoneen muutos

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja saaneen ilolla ilmoittaa, että I’m back. Siis sellaisena omana itsenäni. Eka aamu reissun jälkeen, kun ei tunnu ihan höpöltä. Kymmenen tunnin yöunilla saattaapi olla osuutta asiaan. Tiedättekö, kun on sellainen veto pois -olo, niin sitä helposti jää sellaiseen kierteeseen. Eilen illalla töiden jälkeen välikuolemissani sohvalla päätin, että ei tästä tule nyt yhtään mitään. Mies reippaili hiihtoladulla ja mä podin reissussa murtunutta varvastani, joka ei tällä hetkellä kärsi edes kävelemistä. Kiitos parin korkkaripäivän töissä. Manailu loppui lyhyeen, kun sain esikoisen suostuteltua kanssani pieneen projektiin. 

Tai pieneen ja pieneen. En muistanutkaan, että noiden sohvien laittaminen palasiksi ja päällysten vaihto vie niin kauan aikaa. Varsinkin, kun välineet eivät olleet kunnossa. Ostin vajaa pari vuotta sitten meidän sohviin Ikean alesta uudet päälliset. Vaaleanharmaat, omaksi yllätyksekseni. Valkoiset, vanhat päälliset olivat jo niin likaiset, etteivät lähteneet pesussa kunnolla puhtaaksi, vaikka valkaisuainettakin välillä käytin. Aluksi mietin, että ei välttämättä kannata tummentaa olkkarin ilmettä kesää kohden mentäessä tummemmilla päällisillä, mutta hei – nuo vaaleanharmaat päälliset toivat just sitä kodikkuutta jota kaipasin. Illan hämyssä olkkari oli ihanan kutsuva. Ja lisäksi passaavat niin hyvin yhteen tuon jokakeväisen pinkin värin kanssa.

Valkoiset sohvan päälliset joutivat jälleen kerran pesuun, mutta elleivät lähde puhtaaksi, niin joutavat roskiin. Harmi, ettei näihin sohviin myydä enää valkoisia päällisiä. Päällisten vaihdon myötä tuntuu, että meillä on uudet sohvat. Nuo pian yhdeksän vuotta vanhat sohvat ovat kyllä olleet koko rahansa arvoiset. Silloin maksoivat muistaakseni yhteensä viisisataa euroa. Juuri sen summan, jonka saimme myydessämme vanhan sohvan uusien alta. Uudet päälliset tekivät istuinpehmusteista taas jämäkät. Siinä, missä ne vanhat päälliset olivat jo kovin antaneet myöden ja sohvat olivat jotenkin nuhjaantuneen näköiset. 

Pienellä ja kohtuu edullisesti aika iso muutos olohuoneen ilmeeseen. Vai mitä mieltä olette? :) Ainut mikä nyt kaipaa uudistusta on tuo matto! Valkoinen matto sopisi paremmin, mutta tällä mennään tähän hätään. Myös valkoiset seinät ovat haaveena, mutta mikä siinä onkaan, että maalitelaan tarttuminen ei oikein nappaa. Varsinkaan kun kyseessä on näin iso tila.

KESKIVIIKKOTERKUIN,