tiistai 15. tammikuu 2019

Toivepostaus: vanhan talon kokonaisvaltainen remontti

HEI HELLUREI

ja oikein hyvää tiistaipäivää! Olen saanut parikin postaustoivetta tuosta meidän tähän kotitalooni tekemästämme varsin mittavasta remontista. Kiitos myös lukuisista sähköposteista liittyen aiheeseen. Teidän vanhoista taloista haaveilevien kanssa on ollut ihana jakaa myös tuolla sähköpostin puolella ajatuksia. Puolin ja toisin.

Jotkut ovat kyselleet, että jos olisimme tienneet kuinka laaja remontista loppujen lopuksi tuli, niin olisimmeko ryhtyneet puuhaan. Nyt kun remontti on ohi (autokatosta ja kivetystä lukuun ottamatta), niin olemme hurjan onnellisia tässä kodissa. Mutta täytyy sanoa, että emme ehkä olisi lähteneet puuhaan, jos olisimme ennalta tienneet kuinka mittava ja kallis projekti oli. Tuolla rahalla olisimme rakennuttaneet kokonaan uuden kodin.

Mutta tämän lapsuudenkodin tunnearvoa ei voi oikein rahassa mitata. Tai sitä, että jos emme olisi tähän muuttaneet, niin olisimme kuitenkin joutuneet muuttamaan, sillä en olisi tuossa tien toisella puolella asuessani halunnut nähdä vieraan perheen muuttavan lapsuudenkotiini. Kaikkien niiden surullisten tapahtumien jälkeen, joita olimme parin vuoden aikana kokeneet. Niiden, joiden takia lapsuudenkotini oli yhtäkkiä tyhjillään.

Remontin vaikein osuus oli tietysti tämän kolmikerroksisen talon tyhjentäminen. Vanhempani olivat aikamoisia hamstereita eikä konmaritus ollut käsitteenä tuttu. Tavaraa oli vinttejä ja autotallia myöten paljon. Aika paljon sellaista tavaraa, jolla on tunnearvoa ja jota ei raaskinut heittää pois tai laittaa kiertoon.

Pyysimme remontista tarjouksia neljältä eri yritykseltä, joista yksi sanoi heti kättelyssä, että eivät tarjoa, sillä kustannukset nousevat niin korkeaksi. Emme valinneet edullisinta, onneksi vaan näin jälkikäteen voimme todeta, että emme olisi parempia remppamiehiä voinut saada. Päädyimme teettämään mittavan remonttimme Kokokoti Oy:llä, sillä heillä oli eniten kokemusta vanhojen talojen remontoinnista. Asiat sujuivat alusta alkaen kuin rasvattu ja noiden 10 kuukauden aikana, kun remppamiehien kanssa olimme tekemisissä liki päivittäin, mietimme usein, mikä säkä olikaan käynyt, että just meille valikoitui parhaimmat tyypit ikinä remontoimaan tulevaa taloamme!

Remonttifirman kautta saimme osaavan rakennusarkkitehdin piirtämään suunnitelmiemme mukaan piirrustukset ja tekemään lupapaperit kuntoon. Kellarissa tarvitsimme myös rakennusinsinöörin apua kantavien rakenteiden suunnittelussa. Pankin puolesta meillä oli tuttu virkailija, jonka kanssa sovimme laina-asiat kuntoon.

Alla olevissa kuvissa ensin makuuhuonettamme rempan jälkeen ja sitten lähtötilannetta.

Kun talo oli saatu tyhjennettyä yläkerran ja kellarin osalta alkoi remontti lokakuussa 2016. Kattavassa kuntotarkastuksessa oli todettu priimakunnossa oleva talo yhtä poikkeusta lukuunottamatta; kellarin nurkassa olleen saunan, jota ei oltu enää käytetty moniin vuosiin, nurkasta löytyi kosteusvahinko. Salaojat oli aikoinaan huonosti tehty, joten siinä missä itse ajattelin, että päästään heti sisähommiin, aloitettiin remontti salaojien kaivamisella. Ne tehtiin pieteetillä, kerralla kuntoon. Samaan aikaan sisällä kellarissa purettiin seinät niin pitkälle kuin pystyi ja lattia purettiin kokonaan. Saunan nurkkaa kuivateltiin huolella ja sillä aikaa yläkerrassa tapahtui.

Vanha sauna, joka oli rakennettu vintille, wc-tila ja vaatehuone purettiin ja myös meidän makuuhuoneesta purettiin yksi vinttiä vasten ollut seinä, jotta saimme laskevan katon. Kuopuksen huone rakennettiin kylmään vinttiin, joten lämmöneristykset tehtiin huolella. Kuopuksen huoneeseen asennettiin myös ikkuna tuomaan lisää valoa. Yläkerrassa purettiin kaikista huoneista lattiat ja seinät. Tehtiin koolaukset uusiksi ja rakennettiin kaikki alusta. Makuuhuoneeseemme jätettiin takkavaraus, sillä se oli viime vuodet toiminut takkahuoneena, vintille rakennetun saunan vieressä.

Alin kuva: kylmä vintti, johon rakennettiin kuopuksen huone
Toka alin kuva: tilasta purettu pois vanha sauna, vaatehuone ja kylppäri meidän vaatehuoneen ja kylppärin tilalta

Se, mikä lämmitti mieltä oli remppamiesten ihastelut siitä, kuinka hyvin talo oli rakennettu aikoinaan ja kuinka hyvin siihen oli tehty remontteja vuosien varrella. Meillähän äidin iskä teki remontin aikoinaan vuonna 1982 muuttaessamme tähän taloon. Hyvää työtä pappa oli tehnyt ja kunnioittanut vanhan talon elämää. Varsinkin sitä, että ei ollut sulkenut talon hengittävyyttä pois väärillä materiaaleilla ja remontointiratkaisuillaan.

Kellarin saunanurkan kuivatusoperaation jälkeen kellarissa päästiin rakentamaan seinäpintoja ja lattiaan vaihdettiin sorat, murskat yms ja valettiin betoni. Sitä ennen laitettiin koko kellarin lattiaan lattialämmitys, joka lämmittää koko kellarin. Autotallin iso nosto-ovi poistettiin ja seinä muurattiin umpeen. Pikkuhiljaa tuosta autotalli- ja varastotilasta alkoi hahmottumaan meidän tuleva television katseluhuone bistroineen. Myös vanhan saunan tilalle rakennettava uusi sauna alkoi hahmottumaan.

Yläkerran makuuhuonetilat alkoivat myös näyttämään lähes jo valmiilta, kun seinät ja lattiapinnat oli rakennettu. Siellä päätimme mennä kymmenisen vuotta sitten uusituilla vesikiertoisilla pattereilla lämmityksen suhteen, paitsi kylpyhuoneeseen (se, mikä toimii kodinhoitohuonetilana) asennettiin lattialämmitys.

Keskikerroksessakin tapahtui kuin varkain. Kylppäri purettiin myös raakileeksi ja rakennettiin alusta. WC-istuimen paikka vaihdettiin ja  vanha suihku purettiin. Tässä vaiheessa remonttia siirryttiin jo miettimään säilytysratkaisuja. Säilytysjärjestelmiä pohdimme pitkään ja päädyimme neljään huoneeseen asennettaviin Elfa-järjestelmiin. Neljään huoneeseen päädyimme myös asentamaan liukuovet, joista osaan laitettiin peililiukuovet.

Alla keskikerroksen wc jälkeen ja ennen :)

Olimme päättäneet jo remontin alussa luopua öljylämmityksestä ja siirtyä maalämpöön. Talvella takapihalle porattiin sitä varten tarvittavat ”kuilut” ja vanha öljysäiliö poistettiin pannuhuoneesta. Maalämpöön liittyvät pömpelit (by the way, huomaatteko mun erittäin asiantuntevan otteen näihin teknillisempiin juttuihin ;) ja lämminvesivaraajat sijoitettiin kellariin erilliseen tekniseen tilaan.

Materiaalivalintoja tuntui olevan paljon. Näin jälkikäteen muistan sanoneeni ääneen: ”No, laitetaan seinät valkoisella maalilla ja tapetoidaan sitten myöhemmin.” Jep, seinäthän ovat vieläkin valkoisella maalilla yläkerrassa :) Miehen kanssa olimme yksimielisiä kaikista materiaalivalinnoista. Ja oikeastaan mies luotti aika pitkälti minun valintoihini, sillä oli aika paljon reissussa rempan aikana eikä ehtinyt juuri kierrellä materiaaleja katselemassa.

Kevättalvella oli aika alkaa lähteä kilpailuttamaan keittiöitä. Tarkoituksena oli niistäkin pyytää monta eri tarjousta, mutta tuossa vaiheessa remonttia alkoi olla jo aika väsynyt kaikkiin valintoihin. Joten kun saimme ekasta keittiöfirmasta suunnitelmieni mukaan tehdyn virallisen suunnitelman ja  budjettiimme sopivan tarjouksen, niin se lukittiin. Toimitus lukittiin toukokuun alkuun.

Vaikka jossain vaiheessa (itse asiassa montakin kertaa) rempan keskellä tuntui, että tämä ei valmistu ikinä, niin lopulta alettiin olla loppusuoralla. Remppamiehetkin oli painaneet pitkää päivää kaksistaan monien kuukausien ajan ja heitä alkoi jo käymään hieman sääliksi, kun olimme tällaiseen projektiin toiset nakittaneet :D Vielä viime metreillä yhdessä remonttimiesten kanssa pähkäilimme bistron sisustusta. Tai lähinnä sitä, että millä peittäisimme baaritiskin molempiin päihin jääneet kantavat pystypalkit. Kelo ja Lappi oli ratkaisu siihen. Mietimme, että haluamme tuonne kellariin jotain sellaista, joka on meille tärkeää. Remonttimiehet saivat kuin saivatkin ostettua meille keloa ja saimme palan Lappia kotiimme. Alla olevissa kuvissa ensin lopputulos ja sitten lähtötilanne ja välivaiheet kellarista.

Keskikerroksenhan suhteen emme uusineet muuta kuin keittiön ja kylpyhuoneen; äiti ja iskä olivat remontoineet kokonaisuudessaan kerroksen vuonna 2013 juuri ennen iskän kuolemaa.

Heinäkuussa muutimme uuteen kotiin, vaikkei kellari ollut vielä valmis. Elokuun lopulla potkimme remppamiehet pois, kiitimme ja kumarsimme erittäin hyvin tehdystä työstä. Yhtäkkiä olikin outoa, kun kukaan ei naputtanut vasaralla tai sirkkelöinyt. Oli harvinaisen hiljaista :) Pikkuhiljaa asetuimme taloksi 

Kun sisätilat oli remontoitu, niin oli jo aika siirtyä miettimään ulkopuolisia juttuja. Taas lupapiirroksia ja suunnitelmia. Tuntui, että nyt riittää, enää ei jaksa. Jälleen pankkiin hattu kädessä ja astetta nöyrempänä ulos ovesta. Keväällä ja kesällä 2018 meidän piti saada koko piha tehtyä, mutta autokatos ja kivetys siirtyivät keväälle 2019. Ja hei, juuri tänään saimme sovittua, että autokatos rakentuu maaliskuussa. Kivetys tehdään heti, kun maa on sulanut. Pohjat ja routaeristeet senkin osalta on jo tehty, joten pintatöillä päästää. Ehkä tämä vielä tästä kuulkaas valmistuu tämä meidän remontti.

Yleensähän vanhojen talojen remontteihin sisältyy yllätystekijöitä. Meillä ei onneksi tullut suurempia yllätyksiä. Sivusta seurattuna tuli kyllä todettua, että hirmuisen monta työvaihetta remontissa oli ja siinä missä ajatteli, että remppa koskee sisätiloja, niin toki ulkonakin tehtiin vaikka sun mitä. Muun muassa putkiston uusiminen kadulle asti, kaapeloinnin sun muut.

Remonttikustannuksia ei tullut lisää alkuperäiseen tarjoukseen nähden, muuta kuin meistä itsestämme johtuvia kustannuksia. Jotkut haluamamme asiat päätimme vasta remontin edetessä, mikä tietysti aiheutti lisätyötä ja lisäkustannuksia. Koska toisaalta – kerran kun näin suurta remppaa tehdään, niin miksei tehdä sitä sitten kunnolla.

Se, että meillä on kauttaaltaan tarkastettu ja täysin peruskorjattu koti merkitsee kyllä tänä päivänä paljon. Niin paljon saa lukea surullisia uutisia hometaloista. Terveyden uhalla ei kannattanut laistaa mistään remontin vaiheista, vaan teimme mieluusti tietyt jutut pitkän kaavan mukaan ja perusteellisesti.

No kannattiko? Kyllä, mikäli rakastaa vanhan talon narisevia lattioita. Sitä kohtaa rappusten alla, joka on narissut jo vuodesta 1982. Jos rakastaa huikua, joka pakkaspäivinä käy nurkista. Tunnetta, että sisällä on raikas ilma. Jos rakastaa villasukkaelämää ja mittavia lumitöitä. Kesällä nurmikonleikkuuta ja omenoiden keräämistä. Kyllä, mikäli haluaa vaalia näitiä muistoja, joita tämän talon seinät kantavat sisällään 

TIISTAITERKUIN,

 

PS. täältä löytyy remppapostauksia lisää :)


sunnuntai 13. tammikuu 2019

Hempeä sunnuntaikoti

HEISSUN IHANAT!

Tiedättekö sen positiivisen kierteen, jonka saa hyvistä yöunista? Se, mikä kumuloituu kumuloitumistaan ja eskaloituu joskus vähän suuremmaksi. Tänään oli tarkoitus vain vähän ojennella olkkarin tyynyjä ja keräillä koiran leluja lattialta. Kunnes yhtäkkiä kämppä oli täynnä tohinaa; tytöt levittivät keittiön laatikoiden sisällöt työtasoille, imuroivat laatikoita ja tarkastivat päiväyksiä pussista. Kate Mossin muuton myötä olkkarin iso seinä oli ollut autio jo liki viikon. Mielessäni olin mallaillut siihen tauluja, mutta tullut tulokseen, että kaipaisi yhden isomman grafiikan pienempien seuraksi. Koska tähän hätään ei isompia grafiikkateoksia ollut saatavilla, niin taulukollaasi jäi toteuttamatta.

Sen sijaan tuo ikivanha peilimme pääsi sohvan yläpuolelle. Samainen peilihän on tottunut olemaan täällä olohuoneessa parin vuoden ajan aiemminkin; oli mummun senkin päällä vastakaisella seinällä :) Myös äiskän ja iskän jäämistöstä meille jäänyt yhteisomistuspatsas (veljen kanssa) pääsi tuonne samaan vanhaan nurkkaan, missä hän on tottunut olemaankin. Lampun loisteessa. 

Parasta sisustamisessa on se, että saa niillä samoilla vanhoilla tekstiileillä ja esineillä muutettua helposti ilmettä. Ei todellakaan tarvitse aina ostaa uutta. Iloissani olen lukenut monestakin blogista, että tämän vuoden teemana on karsiminen ja ostolakko. Tuntuu, että kulutusjuhla on jossain määrin onneksi hiipumassa. Samoin itselläni tämän vuoden kantavana ajatuksena on se, että en ostaisi mitään turhaa. Eli kyllä, ne ihanat heräteostokset, jotka piristävät harmaimmankin päivän ovat kaputt. Ilo täytyy tulla jostain muualta kuin ostamisesta. Hyvinvointiin liittyvät ostokset olen sallinut itselleni, kuten eilisiltä messuilta ostamani pilatespallo. Mutta kaikki muihin kuin urheiluvaatteisiin ja hyvinvointiin liittyvät hankinnat pyrin pitämään minimissä.

Lähti vähän aiheet taas rönsyilemään, joten palataan otsikon mukaiseen aiheeseen :) Siinä missä joulukotimme ei ollut nähnytkään hempeitä sävyjä, kävi hempeiden sävyjen tuominen olkkariin käden käänteessä; ruokahuoneessa säilytyksessä olleet kaksi tyynyä, hempeät tulppaanit ja yksi hempeän värinen kynttilä toi jo sitä kaivattua kevätfiilistä. Hups, sanoinko mä sen ääneen? Mies pudisteli tuossa aiemmin päätään mun ”kevätfiilikselle” ja totesi miehiseen tyyliinsä hyvin suorasukaisesti, että ”Nyt on talvi.” :D

Näinhän se on, mutta kai sitä talvellakin voi olla edes hitusen kevätfiilistä. Parina päivänä linnutkin on jo sirkuttaneet kovin ja olen ihan varma, että aurinko lämmitti kävelyllä selkää. Ainakin hitusen. Nyt kohti muita hempeitä sunnuntaipuuhia pikaisen pilateksen voimin.  Hei, ette muuten ikinä arvaa minkä värinen se ostamani pilatespallo on? Jep, hempeän pinkki. Tietysti ❤ 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


torstai 10. tammikuu 2019

Satokauden keitto: samettinen maa-artisokkakeitto

HELLUREI TORSTAIHIN!

Toivoitte jälleen ruokapostauksia alkuvuoteen ja ilomielin vastaan tähän toiveeseen; ruokapostausten tekeminen kun on itsellenikin kovin mieluisaa. Mulle on piintynyt tietty tapa tehdessäni ruokaostoksia netissä; ensin kurkkaan aina mitä järjestelmä ehdottaa kauden satokausikasviksiksi ja klikkailen sieltä ostoskoriin kasviksia, jotka on pop juuri kyseisellä hetkellä. Vähintään kerran viikossa meillä on tätä nykyä ruokaa, jossa on käytetty kauden kasviksia, mutta yleensä noita löytyy aika moneltakin aterialta. Sen lisäksi, että rakastan kasviksia, tekee tieto siitä että pienillä valinnoilla auttaa tätä maapalloamme, mannaa sielulle. Miksen siis valitsisi satokauden kasviksia, kun siihen on mahdollisuus?

Tammikuussa meillä syödään aika paljon maa-artisokkaa. Lempeää ja samettista kasvista, josta en ollut vielä muutama vuosi sitten valmistanut itse mitään. Onneksi otin härkää sarvista ja tutustuin tuohon ruokareviirimme laajennusosaan, juurekseen nimeltä maa-artisokka. Meillä lapset muuten eivät ole mitään fanaattisia kasvissosekeittofaneja, mutta maa-artisokan maku on niin lempeä, että se maistuu. Kuopukselle varsinkin, mutta kyllä esikoinenkin sitä syö.

Maa-artisokkaa voisi paistaa uunissakin, mutta yleensä se pääsee meillä sosekeittoihin. Joskus se näyttelee pääosaa, jolloin sivuosassa on peruna tai porkkana, mutta se ajaa loistavasti asemansa myös sivuosaroolissa. Välillä se saa kaverikseen kermapurkin tuomaan lisää samettisuutta ja välillä sipuli ja valkosipuli tuovat keittoon potkua. Tällä kertaa mennään helpoimman kautta, ilman turhia krumeluureja.

SAMETTINEN MAA-ARTISOKKAKEITTO

500 g maa-artisokkaa
1 iso jauhoinen peruna
vettä
suola
valkopippuria

tarjolle
fetajuustoa
tuoretta timjamia
öliiviöljyä
jyvänäkkäriä

-kuori peruna ja maa-artisokat, lohko ne
-lisää ne kattilaan ja täytä kattila kylmällä vedellä siihen asti niin paljon, että perunat ja maa-artisokat peittyvät
-keitä noin 15-20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet
-soseuta sauvasekoittimella ja tarjoile murustetun fetajuuston, tuoreen timjamin, oliiviöljyn ja jyvänäkkärin kanssa

Fetajuuston poisjättämisellä tästä saa vegekeiton helposti! Tosin silloin kannattaa keittoon lisätä kaurakermaa tms. jotta keitosta saa vielä samettisemman. Joskus olen muuten tehnyt sen virheen, että olen maustanut maa-artisokkakeiton itämaisesti. Chiliä ja korianteria lurahti liikaa. Ei sopinut, en tykännyt, vaikka muuten tykkäänkin itämaisista mauista. Maa-artisokan maku on jotenkin niin herkkä, että sen kanssa en turhia lähtisi kikkailemaan!

Ruokapostausten lisäksi toivoitte myös perjantain perinteisiä! Näin tammikuun kunniaksi perjantai-iltaa tulee ilostuttamaan herkullinen, mutta astetta terveellisempi perjantaimyyssiruoka.
Sen äärellä nähdään huomen illalla; siihen asti heipat! ♥ 

TORSTAITERKUIN,