perjantai 14. joulukuu 2018

Jouluista inspiraatiota ja suunnatonta iloa

HEIPPA IHANAT!

Alunperin ajattelin, että tänä iltana olisi kiva perjantaimyysseillä blogiinkin asti. Mutta koska mies tulee vasta myöhemmin illalla kotiin, niin taidetaan myysseillä sellaisilla ruoilla, joissa ei ole sitä uutuudenviehätystä. Mediaseksikkyydestä puhumattakaan. Perjantaipitsoilla mennään todennäköisesti, joten tähän perjantaihin ajattelin ruokaisten myyssien sijaan tarjota jouluista myyssiä. Eilisen illan tapahtumasta, ihmisistä ja tarinasta inspiroituneena.

Kun saa tehdä sitä mitä rakastaa työnään, se välittyy hyvin vahvasti ulospäin. Tekemisen riemua ja iloa on ihana seurata. Se inspiroi itseänikin ihan älyttömän paljon. Yhtenä esimerkkinä tekemisen ilosta ja rakkaudesta tekemiseen sain kokea eilen pirkanmaalaisen luovan yhteisön By Pilke:en ihanien naisten kautta jouluworkshopissa*. Kurvasin töiden jälkeen talla pohjassa Pispalanharjulle vanhan keltaisen puutalon parkkiksille, jossa Marja (joka ei esittelyjä kaipaa, vaan tunnette tuon ihanaisen Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjana) minua parkkipaikalla jo odottikin. Nousimme muutamat portaat ylös päin ja saavuimme vanhan talon eteiseen.


Se tuoksu ja lämpö. Kynttilöiden langettama hämyinen valo ja iloinen puheensorina. Astuimme sisään saliin, johon oli pitkän pöydän ääreen katettu pellavaliinalle kynttilöitä, saksia, rautalankaa ja kauniita jouluisia kasveja. Salin yhdellä seinällä katseenvangitsijana toimi kaunis vanha kaappi. Nurkassa taas kakluuni loi lämpöä. Marja oli aiemmin postannut IG:iinsa kuvan By Pilke:en jouluworkshopista ja innostuin heti minäkin ja ilmottauduin paikalle. Vaikka välillä sitä tuntuu, että kaikki ylimääräinen työpäivän jälkeen pitäisi karsia, niin tätä menoa en onneksi karsinut.

Jo kauan, siis vuosia, olen haaveillut siitä että olisi aikaa ja osaamista tehdä kaunis kranssi. En ole vain saanut sellaista aikaiseksi. Nyt kaikki oli käden udottuvilla. Materiaalit, apu ja inspiraatio. Ja hei, mä osasin tehdä kranssin. Koin suuren suurta iloa ja onnistumisen tunnetta. Vaikein osa kranssin tekemistä oli ehdottamasti henkarin muotoileminen ympyräksi ;)  Mallailujen jälkeen kranssi pääsi pianon päälle. Alunperin suunnittelin sitä takan eteen, mutta sitten mietin, että ehkä tuo varaavan takan lämpö ei ole sille eduksi. Ulkonahan kranssi varmastikin olisi pitkäkestoisin.

Niin paljon eilisestä inspiroiduin, että tänään aloitin päiväni siivoamalla. Joka tapansa mukaan ryöstäytyi käsistä ja nyt on olohuoneessa uusi järjestys. Se viimekesäinen tapettikuumeeni nosti taas tuolla vanhassa hirsitalossa päätään. Kuten myös haave vaaleista lattioista keskikerrokseen. Silloin suuren rempan aikanahan meinasimme vaihtaa tuon ruskean parketin, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Jälleen mieleni kaipaisi vaaleaa lattiaa, joten katsotaan nyt. Aika paljon sai kuitenkin silmäniloa jo siivoamalla.

Nyt pestyt sohvanpäälliset paikoilleen ja sitten vielä pari työtyöjuttua. Huomasin siivotessani, että muutama joululehtikin on vielä lukematta, joten ehkä antaudun hetkeksi sohvannurkkaan fiilistelemään, kun päivä on pulkassa. Edellinen amaryllis kukki ja kupsahti, joten tänään on haettava vielä muutama uusi amaryllis. Mieluiten sellaisia jo vähän auenneita, sillä viikon verran niistä ehdimme nauttia ennen reissuun lähtemistä!

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

* jouluworkshop saatu IG -näkyvyyttä vastaan


torstai 13. joulukuu 2018

Arkiruoan upgreidaus

HEIPPA IHANAT!

Hätsynpikaisesti tulin jakamaan teille eilisen arkiruokamme. Niin hyvää; nimittäin itsetehdyt pinaattilätyt. Tuntui, että koko arkiruokakonsepti upgreidautui kertaheitolla. Vaikka kyse oli ruoasta, jota toki meillä on tehty ennenkin.  Mutta viime kerrasta on ainakin vuosi aikaa. Kuopus soitti töihin mulle ja esitti toiveen pinaattilätyistä. Ehdin jo protestoimaan, sillä jääkaappi on pullollaan ruoka-aineita enkä todellakaan ajatellut kurvata kaupan kautta pinaattilättyjen takia. Hyvin pian selvisi, että hän tarkoitti itse tehtyjä. Aiemmin olen tehnyt pinaattilätyt aina pakastepinaatista, mutta nyt pakastepinaatin uupuessa tein nämä tuoreesta pinaatista. Lapset söivät omansa puolukkahillon kanssa ja me miehen kanssa söimme omamme savulohitäytteellä. Pienillä jutuilla saa perusruokiin kyllä yllättävästi nostetta!ID

Huikean hyvän reseptin pinaattilettuihin löysin iki-ihanan Heidin Tiskivuoren emäntä -blogista. Käykäähän nappaamassa ohje sieltä. Pinaattilättyjen taikina oli jo itsessään niin hyvää, että sitä tuli syötyä pikkuisen kokkiapulaiseni kanssa lättyjen paiston yhteydessä :) Olin ajatellut tehdä isoja lättyjä, mutta pikkuiset lätyt kuulemma maistuivat paremmille. Näistä taisi tulla reippaasti yli neljäkymmentä pikkulättyä. Ohjeen mukaan isoja lättyjä tulee kahdeksan.

Tuo savulohitäyte syntyi extempore, sillä jääkaapissa oli kokonainen savustettu lohi. Ei sillä, lohta riittää vielä muutamaksi päiväksi tämän täytteen jälkeenkin :) Savulohitäyte olisi sopinut hyvin isompienkin lättyjen täytteeksi, niin että lätyn olisi rullannut täytteen laiton jälkeen rullalle!

SAVULOHITÄYTE

1 prk kermaviiliä
savulohta
1 prk raejuustoa
tuoretta tilliä pilkottuna
2 tl sitruunapippuria

-sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua

Nyt tämän illan arkiruokaa kohti ääntä ja sitten iiihanan Marjan kanssa iiihanan By Pilke:n jouluworkshoppiin. Mikäli joulukranssihuumassani muistan, niin otan kuvia. Ja mikäli muistan, latailen niitä tuonne Insta Storyyn illemmalla. Voi tosin olla että jouluisen kaunis Pispalan harju ja jouluiset askartelut vievät mennessään, joten en lupaa mitään :)

IHANAA TORSTAI-ILTAA ♥ 

 


keskiviikko 12. joulukuu 2018

Tyhjyys

ID Me näimme toisiamme joka ikinen päivä 57 päivän ajan. Välillä pikaisesti, välillä vietimme toistemme seurassa aikaa tuntikausia. Tai lähinnä minä vietin kanssasi aikaa. Sinä olit se passiivinen osapuoli. Koimme elämän koko kaaren tuossa lyhyessä ajassa. Syntymästä kuolemaan. Liian moniin kuolemiin. Välillä seurasi oli niin jännittävää, että en halunnut katsoa tai kuunnella. Välillä sait minulle roskan silmään ja kyyneleet virtasivat.

Yhtään tylsää hetkeä ei matkan varrellemme mahtunut. Veit minut paikkoihin, joista olen vain osannut haaveilla. Kiitos siitä, maailmankuvani avartui huimasti. Välillä mietin, että olitko liian seikkailunhaluinen huimapää tuttua ja turvallista rakastavalle minuudelleni. Mutta et sinä ollut. Veit minut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Hengitin samaa ilmaa kanssasi ja annoin itsestäni 100%. Niin sinäkin.

Niinä hetkinä, kun emme olleet yhdessä, olit jatkuvasti ajatuksissani. Odotin seuraavaa tapaamistamme ja sitä, minne se seikkailu meidät vie. Seurasi oli addiktoivaa, elämäntäyteistä ja sellaista elämää, johon en tässä elämänvaiheessa olisi ollut valmis. En olisi malttanut poistua seurastasi, mutta välillä oli pakko. Tieto siitä, että näemme pian, lohdutti. Kun lopullisen eron aika koitti, venytin viimeisiä hetkiämme. En olisi halunnut luopua yhteisestä ajastamme, mutta kolmansien osapuolien takia oli pakko. Tiedän, että me näemme jälleen. Joskus. Jossain elämäntilanteessa.

Jäljelle jäi tyhjyys. Pohjaton, mukaansa tempaava tyhjyys 

Heh, ehkä hieman dramatisoin, mutta  tyhjyys kuvaa hyvin sitä olotilaa, joka meillä miesluolan sohvalla sunnuntai-iltana vallitsi. Se kamala tilanne, joka sai mut huutamaan ”eiii”. Se, kun The Blacklistin viidennen kauden vikan jakson lopputekstit alkoivat soljumaan telkkarin ruudulla :D Maanantai-ilta meni vielä hyvin miehen ollessa työreissussa, mutta eilen kun olimme molemmat kotona, niin kieltämättä olimme hieman hukassa. Mitäs nyt sitten? Mies katseli sängyssä Seinfeldiä ja itse katsoin Koko Suomi leipoo -ohjelmaa. Lamaantuneena.

Nyt on pakko löytää joku uusi sarja, johon koukuttua. En olisi ikinä uskonut, että sarja, jota on tehty viisi kautta ja joka sisältää 22 jaksoa kauteen voisi koukuttaa niin paljon. Olisi helposti kuvitellut osan jaksoista olevan täytejaksoja ja juonen väkivängällä keksittyä. Tiedän, tämä kuuulostaa jo ihan pimahtaneelta, mutta tässä taannoin kotiin ajaessamme meidät ohitti musta SUV. ”Tiedätkös, ketkä tossa menee? Keen ja Ressler.” tokaisin miehelleni ;)

Samanlaisen tyhjyyden koin taannoin House of Cardsin loppuessa. Ja the Affairin. Jenkeissä alkaa Blacklistin kuudes kausi tammikuussa ja jollain ilveellä se on pakko saada näkyviin myös kotitöllöttimestä. Niin hyvään kohtaan tuo viides kausi loppui. Sitä odotellessa; onko suositella hyviä sarjoja, joista olisi jo vähintään kolme kautta julkaistu? Saisi olla toimintaa, rakkautta ja jännitystä. Samassa paketissa :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. selasin menneiden joulujen joulukuvia ja ai että nuo kuvissa näkyvät vanhan kodinkin joulut oli ihania!