keskiviikko 24. huhtikuu 2019

DIY -minikasvihuone

HEI HELLUREI!

Pysytään vielä tämä päivä pihalla. Heh, olokin on vähän sellainen. Pihalla oleva nimittäin. Tiistaiaamut on jokseenkin olleet tahmeita ja eipä se kroppa tänä aamuna erottanut keskiviikkoaamua tiistaiaamusta. Vaan tahmeaa oli. Pikkuhiljaa alkaa onneksi silmä aukeamaan ;)

Eilen illalla räpsin kuvia tuolla meidän ”kasvimaasektorilla”. Kolme minikasvihuonetta jaksaa edelleen ihmetyttää itseäni. Tai lähinnä se niiden sisältö. Kasvit ovat edelleen hyvissä voimissa ja tomaatti on jopa pukannut pariin päivään hirmuisesti uusia raakileita. Tomaatin ostin talvella ja se on ollut tähän asti sisällä. Ihan kivasti se sisällä antoi satoa, mutta nyt tuntuu, että sato on triplaantunut.

Pitkään haaveilin oikein kunnon kasvihuoneesta (Emilian kasvihuoneen inspiroimana), mutta vielä tällä hetkellä ei sellaiseen rahkeita ole. Siihen asti opettelen tätä kasvien kasvatuspuuhaa ja harjoittelen pienemmässä mittakaavassa.

Meillä jäi autokatoksen rakentamisesta lautoja yli ja niistä oli tarkoituksena rakentaa lavakauluksenomaiset kehikot. Mutta sitten huomasin Plantagenissa valmiita 60 x 80 cm (saatavilla oli myös isompiakin) kehikoita. Ne olivat valmiiksi mustaksi petsattuja / öljyttyjä.  Toisena päivänä jälleen alan liikkeessä käydessäni huomasin, että kehikoihin myytiin myös hallasuojia, jotka tekevät kasveille pienimuotoisesti kasvihuoneolosuhteet. Suojelevat liialta auringolta, sateelta ja mahdollisilta yön pikkupakkasilta.

DIY -minikasvihuoneeseen tarvitset:

🌿 kehikon/istutuslaatikon
🌿 suodatinkangasta
🌿 2 rautakaarta
🌿 hallasuojakankaan

Huomasin vasta jälkikäteen, että tämän kokoisiin kehikkoihin olisi myyty valmiina suodatinkangasta, mittojen mukaan tehtynä. Ostin kuitenkin isomman rullan, koska tarvetta on enemmänkin. Tuli edullisemmaksikin tuo isompi määrä :) Toki lisäksi tarvitset minikasvihuoneeseen multaa ja istutettavia. Meillä kasvaa yhdessä laatikossa valmisyrttejä, toisessa mansikoita ja herneitä ja kolmannessa yritän idättää sellaisia yrttejä, jotka vaativat kylmäidättämisen. Esimerkiksi laventeli.

Olen miettinyt, että pitääkö yrttejä / mansikoita / herneitä lannoittaa tai ravita jotenkin? Yrttimullan laitoin päällimmäiseksi kerrokseksi istutustlaatikoihin, mutta sen lisäksi – onko jotain yrttiravinnetta?

Huomaan, että tässä vaiheessa gardenistaelämää täytyy vähän toppuutella itseään. Ihana olisi ostaa sitä ja tätä, mutta eivät nuo pihan kasvit mitään kovin edullisia. Lisäksi olen vielä niin vasta-alkajan kengissä, että hämärän peitossa on monivuotisten ja yksivuotisten yrttien / kasvien ero. Ei olisi pöllömpää tarttua äidin vanhaan puutarhakirjaan ja tutustua aiheeseen :)

Huomiselle sitten luvassa jotain ihan muuta kuin pihajuttuja! Silmänruokaa sisätiloissa. Kesän odotusta myös. Siitä kun ei tässä vaiheessa vuotta pääse mihinkään.

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


maanantai 22. huhtikuu 2019

Mennään virran mukana ♥

HEIPPATIRALLAA

ja oikein ihanaa toisen pääsiäispäivän iltaa! Se, että jäimme pääsiäiseksi kotiin, oli paras ratkaisu ikinä. Tänä vuonna näin, ensi vuonna katsotaan tilanne uudelleen. Nämä neljä päivää ovat tuntuneet todellakin lomalta. Kuten torstaina kerroin, niin sen suurempia suunnitelmia ei ole. Ja se on ollut pääsiäisessä parasta. Ollakin, että ollaan saatu melkoisesti aikaan, niin silti olo on levännyt. Aamupalat ollaan poikkeuksetta syöty vasta 11 maissa eli yöunia on tullut posoteltua liki kellon ympäri. Kynnet on maalissa ja autokatoksen rimotus maalattu. Orapihlaja-aita on nyt siististi leikattu ja kaatopaikkakeikkoja heitimme muutamat.

Takapihan yrtti- ja istutuslaatikot ovat siinä vaiheessa, että yritit, herneet ja mansikat saavat tekeytyä rauhassa hallasuojien alla. Sain paljon kyselyitä IG Storyn puolella, että joko uskallan laittaa yrtit maahan. Kyllä mä uskalsin. Eihän tuo istutuslaatikon multa ihan maatasolla ole, mutta silti ymmärrän huolenaiheenne. Ja arvostan sitä :) Tekemällä oppii. Katsotaan, miten nuo tuosta lähtevät kasvamaan. Ensi vuonna tietää olla sitten istutusten suhteen viisaampi, jos halla ne vie. Onneksi ainakin seuraavaksi viikoksi eteenpäin on luvattu mahtavaa keliä!

Olen huomannut, että elämästä nauttii kaikista eniten, kun ei luo suorituspaineita. Ei itselleen eikä muille. Saatikka yrteille. Kyllä ne siitä kasvaa, jos on kasvaakseen. Vaikka aina sanotaan, että dream big, niin omalla kohdallani tuo dream big voi olla pitkän mittakaavan suunnitelmissa. Mutta lyhyen tähtäimen suunnitelmat on hyvä tehdä niin, että ei lataa kaikkia paukkuja suuriin suunnitelmiin. Pitää takaportin niin sanotusti auki. Tänä pääsiäisenä oma takaporttini oli sohva. Seitsemän jaksoa O.C.:n täydellisiä kotirouvia. Takaporttina toimi myös keittiö. Pitkäperjantain pitkän kaavan mukaan nautittu pääsiäisillallinen. Eilinen mansikkapavlova ja tämän päivän ex tempore -parsapiirakka. Josta ohjetta blogiin viikolla.

En tiedä toimiiko teillä, mutta itselläni toimii loistavasti  ajatus ”mennä virran mukana”. Ainakin omalle ex tempore -luonteelleni nopeat lähdöt ja käänteet elämässä ovat se elämän suola. Silloin se toimii, kun perusturvallisuus on kunnossa. Kun kaikki on niin kovin hyvin, että on varaa vähän seilailla ulapalla purjeet alhaalla 

IHANAA MAANANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


lauantai 20. huhtikuu 2019

17 vuotta sitten tänään

HEIPPA IHANAT

ja leppoisaa lankalauantain iltaa! Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee. Mutta eilen ja tänään olen muistellut. Tuntenut jälleen suuren suurta kiitollisuutta. Onnea, rakkautta ja lämpöä. Tasan 17 vuotta sitten tänään, juurikin näihin aikoihin mulla oli perhosia vatsassa. Ihan hemmetin paljon. Päälläni oli mustat housut ja kireä valkoinen v-aukkoinen paita 3/4 -hihoilla. Ovikello soi ja hetken mietin, että pitäiskö sittenkin olla avaamatta. Tietäen, että en siihen pysty.

Avasin oven ja näin kirkkaan siniset silmät, joihin olin edellisiltana langennut. Vihreän kauluspaidan, joka mätsäsi hieman punertaviin hiuksiin ja parransänkeen. Khakihousuihin ja valkoiseen hymyyn. Olin sulaa vahaa. Sukat pyöri jaloissani niin paljon, että en muista tuosta illasta juuri mitään. Sen muistan, että paistamani sisäfilepihvit onnistuivat täydellisesti. Että valkosipuliperunat sulivat suussa ja tuon uuden tuttavuuteni mukanaan tuoma punaviini sai posket hehkumaan.

Jossain vaiheessa iltaa muistan ajatelleeni, että miten voi mennä niin yksiin jonkun kanssa jutut. Samat haaveet ja samanlaiset perhetaustat. Yhtä hölmöt jutut, vaikka toinen vaikuttikin näennäisesti paljon fiksummalta kuin minä ;) Se edellisillan ensivaikutelma hieman sakukoivusmaisesta jääkiekkoilijanrentusta (ja hei tämän sanon hyvällä, pilke silmäkulmassa) muuttui kertaheitolla. Sakukoivusmainen jääkiekkoilijarenttu oli just sellainen tapaus, jota mä olin kaivannut. Parissa edellisessä suhteessa olin seilannut himourheilijan ja antiurheilijan välillä. Päättänyt, että sinkkukesän tavoitteena on löytää jotain siltä väliltä.

Vielä edellisenä päivänä olin haaveillut elämäni ekasta sinkkukesästä miesmuistiin. Jotenkin ne haaveet yhtäkkiä muuttivat muotoaan. En kaivannut sinkkukesää, en todellakaan. Enkä ole totisesti tuon illan jälkeen kaivannutkaan.

Lankalauantain kunniaksi mä lähden seuraavaksi tuon hieman sakukoivusmaisen exjääkiekkoilijarentun kanssa naapuriin lasilliselle. Sen jälkeen luvassa Muuttuvaa labyrinttiä ja Otriota lasten kanssa. Joista toisella on vähän sitä porkkanansävyä hiuksissaan. Toisella kauniin kirkkaat siniset silmät. Just sellaiset, jotka sieltä luhtitalon kakkoskerroksen kaksioni oven raosta tasan 17 vuotta sitten tänään ystävällisesti katsoivat 

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,