perjantai 03. elokuu 2018

Vuosi remontista, olemmeko edelleen tyytyväisiä valintoihimme?

 

MOIKKAMOI IHANAT!

Täällä ollaan kotona ja hyvillä mielin aloittelemassa arkea. Kovat suunnitelmat oli tälle päivälle. Piti vaihtaa olkkarin järkkää, siivota tämä työhuoneeni, käydä juoksulenkillä ja ties vaikka mitä. Yhden työpalaverin klaarasin ja siinä tämän päivän saavutukset tähän mennessä ;) Mutta onhan tässä vielä aikaa. Eilen mökiltä kotiin lähtiessämme mies loukkasi yllättäen jalkansa ja lähdimme kiireen vilkkaa lähimpään terveyskeskukseen jättäen tytöt koiran kanssa saareen. Mökin edusta näytti kuin rikospaikalta konsanaan. Uh, veren näkeminen ei ole vahvimpia lajejani… Kymmenen tikkiä koristaa tällä hetkellä miehen säärtä ja 10 päivän saunomis- ja uintikielto rapsahti. Miettikää, kuinka hyvä ajoitus?! Jos niin kuin oli pakko tapahtua, niin hyvä että tapahtui näin loman lopussa. Ja kiitollinen saa olla, että pelkillä tikeillä selvittiin.

Heinäkuun lopussa tuli vuosi täyteen tässä kodissa. Lapsuudenkodissani. Tuntuu, että muutosta on jo ikuisuus. Paljon enemmän kuin yksi vuosi. Silloin muutimme remontin keskelle. Vaikkei sitä ihan näistä kuvista huomaakaan. Kellarikerros oli vielä täysin kesken ja remppapölyä tuli väistämättä yläkerroksiin. Äänihaittoja saattoi olla porauksista yms. johtuen, mutta silloin nekin tuntuivat vain positiivisilta ääniltä. Tiedettiin, että remppa etenee. Elokuun lopussa onneksi koko remontti (sisätiloissa) oli valmis. Tällä hetkellä eletään tavallaan taas remontin keskellä. Nimittäin piharemontin. Mutta se tärkein eli terassi on jo valmis ja osin sisustettukin :)

Silloin vuosi sitten muuttaessamme meillä laitettiin ruokapöytä olohuoneeseen. Vähän ahdastahan olohuoneessa oli, mutta nyt kun katson näitä kuvia, niin olkkari näytti kuitenkin kovin asutulta. Heti ensimmäisestä illasta lähtien. Ruokapöydän äärellä oli kiva katsella kadulle. Kadulle, jossa ei juuri liikennettä ole, mutta silloin kun on, niin sen kyllä pöydän äärestä huomasi. Sohvat olivat vastakkain ja vitriiniä vastapäätä oli pianon paikka. En tiedä mikä sohvien vastakkain asettelussa kiehtoo. Vaikka ne aina välillä muuton jälkeenkin ovat olleet vastakkain, niin tällä hetkellä ne ovat l-mallisesti. Tekisi mieli heittää ne taas tuollain vastakkain. Vanhassa kodissa, kun ne olivat sillain liki koko seitsemän vuotensa oloajan.

Olen saanut jonkin verran kyselyitä, että olemmeko olleet tyytyväisiä tekemäämme remonttiin ja mitä tekisimme toisin. Kellari ja yläkertahan rakennettiin kokonaan uusiksi ja keskikerroksen osalta keittiö sekä kylpyhuone remontoitiin. Aina silloin tällöin mietin, että mitä olisimme voineet rempassa tehdä toisin ja arvatkaas mikä on ihana huomata? Se, että mieleeni ei ole tullut yhtään asiaa :D Keittiö toimii edelleen loistavasti ja olemme sangen tyytyväisiä kvartsitasoon ja korkeakiiltoisiin oviin. Siihen, että jätimme yläkaapit pois. Aina silloin tällöin mietin, että josko kuitenkin pitäisi tumma takaseinä korvata laatoilla, mutta sitten taas päädyn tulemaan, että se kontrastia tuova seinä keittiössä on juuri se juttu, minkä takia viihdyn keittiössä. Liki musta seinä saa keittiön tuntumaan kodikkaalta eikä liian steriililtä.

Olohuone, ruokatila ja eteinen on vanhalla mallillaan ja niissä on edelleen tuo vanhempieni valitsema ruskea parketti. Joo, se voisi olla lankkulattia tai edes yksisauvainen, mutta siihenkin on jo tottunut. Enää en haaveile sen maalaamisesta valkoiseksi niin kuin heti muuton jälkeen. Ruskea lattia tuo lämpöä muuten vähän mustavalkoiseen sisustukseen. Jopa tuo seinien neutraaliharmaasävy, joka äidin kanssa aikoinaan valittiin toimii yhä :)

Kellarikerroksessakaan en muuttaisi mitään. Päinvastoin, monta kertaa olemme puhuneet kuinka hienosti kaikki (remonttiväsymyksen keskellä) tehdyt valinnat osuivat nappiin. Jopa kokomustat seinät ja lattiat. Meidän kodin ehdottomasti käytetyin tila on tuo kellarikerroksen telkkarihuone. Siellä me vietetään liki kaikki kotonaoloaika. Ainakin näin helteillä. Maan sisällä olevassa kerroksessa on ollut tähän asti mukavan viileää. Kellarikerroksen yksi huone saadaan käyttöön heti, kun autokatoksen yhteyteen valmistuu varasto. Tuo ylimääräinen huone tulee toivottavasti myös kovaan käyttöön, nimittäin sinne sijoitetaan kuntopyörä, crosstrainer ja kahvakuulat. Huh, tuli muuten pelkkä hiki jo laitteita ajatellessakin ;D

Yläkerran makuuhuonekerros toimii myös vaatehuoneineen ja kylppäreineen. Valkoiset seinät huoneissa ovat raikkaat, mutta viime aikoina olen alkanut miettimään, että pitäisköhän tapetoida makkarit. Jollain sellaisella vanhan talon henkeen sopivalla siniharmaalla tapetilla…? Tai sitten ainakin heilauttaa meidän makuuhuoneessa maalitelaa. Iso huone kaipaisi hieman pienennystä ja kodikkuutta. Makkarissammehan on takkavaraus, koska se toimi aiemmin takkahuoneena, mutta näillä haavaa takkaa sinne ei ihan heti laiteta.

Mutta nyt kauppaan ja puutarhalle. Musta tuntuu, että siinä missä aiemmin olin hullu koiranainen, musta on tulossa hullu kukkanainen. Tänään ehkä hullu heinänainen voisi olla kuvaavin termi, sillä mun on pakko saada muutama heinäpuska ruukkuun terassille – japanilaistyyppinen pöheikkö ja talovanhus ei ehkä ole se, mikä ekana tulee mieleen, mutta eikös se niin olekin, että opposites attract? ;)

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA!


perjantai 27. heinäkuu 2018

Mitäs jos syksyä ei tulisikaan?

ID

HEIPPAHEI IHANAT!

Mitäs, jos tämä (ihana) helle olisikin tästä lähtien vallitseva olotila? Jos ei saisi enää ikinä kokea sitä vilua, joka pakottaa vetämään villasukat jalkaan ja kaivautumaan syvemmälle villapaidan syövereihin? Jos ei enää ikinä tuntisi syyssateen vihmovan poskilleen tai liian isojen kumppareiden lonksuvan jaloissa? Mitäs jos olisi aina vain valoisaa, ilman sitä joillekin masentavan pimeää marraskuuta?

Ihan vain äkkiseltään aloin tänä aamuna miettimään, että mitäs jos tämä meidän rakas maapallomme on niin sekaisin, että se on langettanut käristyskupolin päällemme ikuisiksi ajoiksi. Eikös olisikin kamalaa? Älkää käsittäkö väärin – rakastan hellekesää ja kesän lapsena kesä on ollut itselleni se suosikkivuoden aika. Mutta se inspiraatio ja palo elämään, se tulee niiden vähemmän hohdokkaiden vuodenaikojen ansiosta. Niiden, kun tietää, että ei hitto vie parempaa on vielä luvassa. Niiden, kun aamulla miettii, että antaisi mitä vaan keväisistä aamuista. Niinhän sitä sanotaan, että nauttiakseen auringosta, pitää oppia tanssimaan sateessa. Elämä ei voi olla yhtä kesää. Elämä ei voi olla yhtä juhlaa. Elämässä parasta on juuri se, että on niitä pimeitä aikojakin. Niitä, joiden jälkeen aurinkoiset päivät tuntuvat tuplasti paremmalta. Ja hyvä niin ♥ 

Tänään palattiin parin päivän kaupunkioleilun jälkeen mökille. Kaupungissa olo tukkoisena oli kovin tuskaista. Kuten tapoihin kuuluu, niin mulla alkoi just ennen lomaa viikko takaperin kesälenssu kurkkukivulla. Tässä välissä oli muutama parempi päivä, mutta tänään aamuyöllä heräsin taas jäätävään kurkkukipuun ja siihen, että ei saanut oikein nuhalta henkeä. Kaivoin lääkekaapista sellaisen droppiarsenaalin, että pöpöt tais pelästyä. Nyt on jo huomattavasti helpompi hengittää. Ehkä mökki-ilmasto osaltaan auttaa asiaan. Leppoisa iltatuuli ja se, että auringon eteen on parkkeerannut pari pilveä :)

Kuvat ovat viime syksyltä. Niihin palasin tänä aamuna kotosalla miettiessäni olkkarin järjestystä. Olemme päättäneet siirtää mustan senkin ruokahuoneesta olohuoneesen. Siihen omalle paikalleen. Mutta rymsteeraukset saa odottaa sitä syksyä. Tai ainakin viileämpiä päiviä. Mutta sitä ennen, nautitaan vielä tästä kesästä. Kesä 2018 jää muistoihin kesänä, joka tuntui hurjan pitkältä ja joka ei loppunut ikinä ;)

IHANAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 02. huhtikuu 2018

Kotona

MOIKKAMOI

ja hei terkkuja jälleen täältä etelästä! Toivottavasti te siellä ruudun takana, ketkä olette ajelemassa kotiinpäin tai olette jo kotona, olette turvassa. Meillä sai pitää aurinkolaseja aina Virroille asti ja sen jälkeen alkoi vasta tupruttelemaan lunta. Viimeinen 30 kilometriä ajettiin Kurusta kotiin varsin talvisissa olosuhteissa. Pakko vinkata muillekin, ketkä sahaatte tuota matkaa ja saatte allergisia oireita nelostien ruuhkista ja letkassa ajamisesta; älkää menkö sinne, ellei ole pakko! Me ollaan varmaan nyt jo ainakin 10 vuotta menty ja tultu Pohjanmaan kautta. Paitsi silloin, kun ollaan menty Oriveden hautausmaan kautta. Takaisin tullessa Oulusta ei lähde nelostietä alaspäin vaan ottaa parin kilometrin päästä tien kohti Oulaista ja Ylivieskaa. Siitä erittäin hyviä teitä pitkin Toholammen kautta kohti Lappajärveä. Sen länsipuolelta ja sitten siitä Kuortaneen tielle, Virroille ja sitä rataa. Toiseen suuntaan toimii samanlailla ;)

Jos on huono keli, niin tullaan usein Seinäjoen kautta, josta tulee noin 20 kilometriä enemmän, mutta ehdottomasti suosittelen tuota poikki Pohjanmaan reittiä. Tasan kymmenen tuntia tänään meni kotimatkaan rajoitusten mukaan ajettaessa ja kilsoja tuli 835. Pari pysähdystä ja yksi pikainen erään pienen herrasmiehen pissatusbreikki. Ei ruuhkia, ei letkassa ajoa. Liikenteestä ei olisi voinut lainkaan päätellä, että on paluuliikennepäivä. Tosin me lähdettiin jo seiskalta. Oltiin kotona viideltä, mikä oli ihanaa.

Koti on nyt pikasiivottu ja tuoreita leikkokukkia ostettu maljakkoon. Ilmassa leijailee nakkikastikkeen tuoksu (muu perhe toivoi tätä!) ja itselläni on vatsa täynnä pastasalaattia. Sen verran tuli reissussa grillattua makkaraa, että kaikki sen sukuiset ruoka-aineet tökkäisee tällä hetkellä. Takassa palaa tuli ja sauna on lämpiämässä. Mämmiä oli pakko saada tähän pääsiäiseen ja sitä nautittiin kahvin kanssa. Niin että mikäs tässä tuota lumimyteriä sisätiloissa pidellessä.

Pääsiäisloman aikana tuli ladattua niin paljon akkuja, että tällä hetkellä aivoissa käy kuhina; ne kun ovat olleet aika toimettomina viime päivät, niin jo on aika pikkuisia aivosolujakin aktivoida. Aktivoituminen on tuonut aikaan sen, että tälle viikolle on luvassa postauksia muun muassa siitä, miltä tuntui palata tauon jälkeen liikunnan pariin ja lisäksi yhtä pohtivaa postausta olen tuossa kirjoitellut. Se on vain sen sorttista kauraa jälleen, että pitää hieman miettiä uskaltaako sitä julkaista vai ei ;D

Tajusin tuossa muuten justiinsa, että kevät tulee olemaan kiireinen; ensimmäinen sellainen viikonloppu, ettei ole mitään sovittua ohjelmaa on kesäkuun ensimmäinen viikonloppu. Vähän jo ehkä kauhistuttaakin ajatuksen tasolla tuo, mutta onneksi nuo viikonlopputekemiset ovat mukavia sellaisia. Pohojanmaan halki ajaessamme aloin kärsimään armottomasta juoksukuumeesta. Kiitos sulaneiden asfalttiteiden. Vielä hiihdetään niin kauan kuin on latuja, mutta toivottavasti pian pääsee jo kevyesti juoksulenkkariakin kuluttamaan. Kevät on kyllä kaikessa ihanuudessaan näin takatalven keskelläkin yksi lempparivuodenajoistani!

IHANAA TOISEN PÄÄSIÄISPÄIVÄN ILTAA,

PS. palaan viimeistään huomenna ruokiksella lomalla tulleisiin kommentteihin! :)