lauantai 24. maaliskuu 2018

Pääsiäiskotimme

HEI HYVÄÄ LAUANTAIHUOMENTA IHANAT!

Täällä ollaan herätty jo kukonlaulun aikaan. Mikä siinä onkaan, että viikolla joka aamu herätyskellon soidessa sitä päättää, että viikonloppuna nukutaan pitkään. Ja aika usein näin viikonloppuna se sisäinen kello herättää kuudelta. Tänään nyt onneksi ei ihan niin aikaisin herätty, mutta sillain, että herättiin hyvissä ajoin ennen formulan aika-ajoja :) Eilen kotitoimistopäivää aloitellessani oli pakko siivota. En pysty toimimaan sotkuisessa kodissa. Siinä siivouksen lomassa laittelin pääsiäistä. Niin vain kuin meillä on yleensä tapana pääsiäistä laitella.

Eli ei mitään tipunkeltaisen ja rairuohon vihreän ilotulitusta. Tätä ihanaa juhlaa juhlitaan tänäkin vuonna toisaalla, joten turhia en panosta kodin koristelemiseen. Maanläheisillä sävyillä mennään ja oikeastaan ainoa väripilkku on tuo rairuoho. Ellei tulppaanien vihreyttä oteta huomioon. Olin ostanut hyvissä ajoin ohransiemeniä, mutta en saanut aikaiseksi ostaa multaa. Joten se projekti tyssäsi heti alkuunsa. Onneksi eilen maitokaupassa huomasin, että siellä myytiin tuollaisia söpöjä valmisrairuohoja ja ihan muutamalla eurolla. Heh, kiireisen ruuhkavuosiäidin pelastus, etten sanoisi!

Meillä olohuone sai jälleen tämän tutun vanhan järjestyksen, kun harmaa nojatuoli tuotiin tänne ruokailuryhmän tieltä pois. Alunperin oli tarkoituksemme kääntää tuo toinen sohva vitriiniseinälle, jotta näky olisi olohuoneeseen harmonisempi (vaikka sieltä sitten ehkä tuijottaisi tuo Kate heti ensikättelyssä ;)), mutta vielä emme ole saaneet aikaiseksi rymsteerata. Ehkä sekin auttaisi asiaa, että siivoisin tuon vitriinin. Muutama kaunis asia per hylly ja näky olisi ihan erilainen. Ongelmaksi vain muodostuisi se, että mihin  nuo loput kyntteliköt sun muut sitten säilöisi!

Pääsiäiskotimme näyttää siis jälleen tänäkin vuonna aika värittömältä. Mutta sitten aloin miettimään, että pitääkö pääsiäiskodin olla värikäs? Ei kai… Pääsiäinen on muuten joulun ohella yksi suosikkijuhlani. Rakastan sitä orastavan kevään tuntua ja sitä, että on monta päivää vapaata. Uunissa paistettua lammasta, täyteläistä punaviiniä ja ulkoilua auringonpaisteessa. Pekka Pouta oli jossain haastattelussa sanonut, että tänä vuonna pääsiäisloma on uusi hiihtoloma. Niinhän se taitaa olla, mutta kyllä täällä meillä Tampereella ainakin on selvästi kevättä havaittavissa; aamulenkillä koiran kanssa linnut visersivät ja lumipenkat valuivat vettä tielle.

Mutta nyt hiihtämään. Pitkästä pitkästä aikaa. Näinköhän on, että meikäläisen kunnolla jaksaa vielä hiihtää. Liki kuukauden tauko hikitreenistä ja tuntuu, että paluu ruotuun on kahta kauheampi :D

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. ruokailutilaa vilautinkin eilen Instastoriesissa ja ne on vielä siellä katsottavana parin tunnin ajan nuo videot. Toivottavasti saan huomiselle jo blogiinkin materiaalia tuosta tilasta, josta on tullut yllättäen koko perheen suosikkitila!


torstai 22. maaliskuu 2018

No ne uudet tuolit ♥

MOIMOI IHANAT!

Ja ai että; eilen saapui uusi ruokapöytä tuohon keittiön viereen ja se onkin ollut jo kovassa käytössä tämän pienen ikänsä ajan. Tänään tulivat ne tuolit, joista teille viikko takaperin tohkeilin. Ajatuksella, että katsotaan nyt. Saahan ne lähettää takaisin, jos ei tykätä. Hetken aikaa jouduin miettimään, että näinköhän saan salakuljetettua uuden pöydän ja tuolit mieheltä salaa meidän kotiin. Että ei kai se nyt huomaa edes niitä. Aluksi nyrpisti hieman nenäänsä ajatukselle. Meillähän on jo ruokaryhmä. Tiedättekö kun miehet on välillä sellaisia, että sullahan on jo musta neulepaita, et sä toista tarvitse. Musta neulepaita on musta neulepaita vaikka voissa paistaisi :D

No mutta, vielä eilen illalla kun tuota ruokapöytää lähdimme kokoamaan oli mies sitä mieltä, että tila tulee armottoman ahtaaksi. Kun olimme koonneet pöydän hän totesi ruokatilan olevan oikein kutsuva ja tarpeellinen. Sitä se onkin. Se, tulevatko nämä kuvissa näkyvät uudet Nattavaara -tuolit jäämään tänne ruokahuoneeseen vai pääsevätkö ne uuteen ruokatilaan on vielä avoinna. Ruokahuoneesta ruokatilaan siirtyneet Vitrat kun sopivat uuden ruokapöydän kanssa myös hyvin, ollen astetta keveämmät. Sitäpaitsi tykkään, että nämä puunväriset kaunokaiset tuovat ihanasti lämpöä tänne ruokahuoneeseen.

Olen nimittäin ollut koko ajan sitä mieltä, että nuo Vitrat eivät ole olleet mustan pöydän kanssa paras mahdollinen vaihtoehto. Jotenkin tuo yhdistelmä itämainen matto + puunväri tuoleissa + mustat kalusteet kiehtoo. Tuolien väritys on luonnossa hieman syvempi, ilta-aurinko teki tänä iltana kuvailuissa kepposet. Ulkomuoto on kaunis ja niissä on hyvä istua – voiko tuoleilta muuta vaatia!

Miksen sitten esittele sitä ruokatilaa tähän väliin? Ihan sen takia, että haluan sen olevan valmis ennen esittelyjä. Odottelen tuohon ruokatilan seinälle paria julistetta saapuvaksi. Toivottavasti jo viikonloppuna on mitä esitellä :) Sen voin paljastaa, että pöydäksi valikoitui joku ihan muu kuin mitä alunperin suunnittelin. Kustannustehokkuus ja käyttötarpeet edellä mentiin. Edullisesti saimme pöydän, jonka ääreen mahtuu nyt neljä tuolia, mutta enimmillään se taipuu jopa kymmenelle!

Harvoin on tullut viime aikoina ostettua mitään sisustusjuttuja saatikka huonekaluja, mutta nyt rysäytettiin kyllä aika paljon kerralla. Mutta kuten totesin, niin ruokapöytä oli sikaedullinen löytö! Ja aina kun yhdessä tilassa rymsteeraa, niin sehän tarkoittaa sitä, että väistämättä tulee rymsteerattua väkisinkin myös muissa huoneissa. Koska ruokapöydän paikalta piti saada harmaa nojatuoli olohuoneeseen, niin koki olkkarikin muutoksen. Järjestyksen osalta. Tosin eilisen illan järjestystä miehen kanssa katseltuamme tulimme tulokseen, että tänään jatketaan rymsteeraamista ja kiepautetaan sohva toiselle seinälle. Saas nyt nähdä!

TORSTAI-ILTATERKUIN,

 


torstai 15. maaliskuu 2018

Ruokatilahaaveita

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPAHEI

ja ai vitsit, että meni taas myöhäiselle tämän päivän postauksen kanssa! Se on jännä juttu, että vaikka kuinka suunnittelee pitävänsä blogista välipäivän (mikä on usein tilanne näinä työtyöpäivinä), niin viimeistään tässä illansuussa alkaa tuntumaan, että jotain puuttuu. Niin koukussa tähän blogiini ja teihin olen.

Hei, tuossa kipeänä makoillessani oli aikaa ajatella. Kuten tiistaina matkapostauksen myötä kerroin. Sen lisäksi, että liihottelin ajatuksissani maailmalla liihottelin tuohon meidän keittiön viereiseen tilaan tämän tästä. Siihen, missä nyt on se lukunurkkaus tai lähinnä nojatuoli, jossa mies viettää aikaa ja pitää mulle seuraa, kun kokkailen keittiössä. Joka viime elokuussa näytti tältä:

Nyt kun aamut alkavat olla valoisia muistelin viime kesää, kun tähän kotiin muutettiin. Sitä kuinka ihana tuossa ruokapöydän äärellä oli juoda aamukahvia samalla kun nautti aamuauringosta. Pitää ikkunaa auki ja kuunnella lintujen laulua. Ruokailuhuoneeseenhan meille ei juuri paista aamuaurinko, vaikka ikkuna antaa samaan suuntaan. Mutta keittiön viereen paistaa. Kaipaan aamuaurinkoa ja sitä ikkunan viereistä paikkaa. Tuo ruokapöytämme oli tilaan hiukan liian pitkä. Joten haaveeni on kuulkaas seilannut nyt sellaisessa neljän hengen pöydässä. Arkiruokapöydässä, joka ei poissulje sitä, etteikö tuota erillistä ruokailuhuonetta voida pitää.

Joskus muinoin, kun keskusteltiin tämän tilan käyttötarkoituksesta, moni teistä oli sitä mieltä, että tilaan kuuluu ehdottomasti arkiruokapöytä. Sisimmässäni olen totesin jo silloin, että näinhän se on. Keittiön jatkeena ruokapöytä on aivan luonnollinen valinta. Ja näin, kun lapsien synttäriaika lähestyy, niin mieleeni tuli että olisikohan nyt se oikea aika muuttaa tuo tila ruokatilaksi. Saisi lisää istumapaikkoja siinä samalla :) Ei se ruokapöytä tuossa paikassa ainakaan käyttämättä jäisi. Se on ihan selvä. Kuten olen kertonutkin, niin nuo aamun tunnit ovat itselleni tärkeitä. Se on sellaista meditaatiota ja aivojen nollausta ennen päivän touhuja. Tuo tila on nyt harmoninen nojatuolin kanssa, mutta uskon, että siitä saisi myös houkuttelevan ruokapöydän kanssa.

Mietin hieman pyöreää pöytää ja pinnatuoleja. Kunnes löysin tuolin, joka kummitteli mielessäni myös öisin. Kyseessä on Jotexin Nattavaara -tuoli. Nimenomaan puunvärisenä. Katsokaa nyt kuinka kaunis hän on. Ainoa, mikä ei ole kovin kaunista on hinta. Mutta toisaalta, haaveilemaani y-tuoliin verrattuna, tämä on ihan mukavanhintainen ;) Tuohon valkoinen simppeli pöytä ja päälle musta Townsville -valaisin! Pöydälle maljakkoon sireenejä omasta pihasta. Toim. huom. piha on edelleen mutavelliä, mutta eiköhän se siitä pian sula, jotta saadaan piharemontti alulle!

Mitä mieltä olette? Olisiko korkea aika tehdä tuosta tilasta se, mikä se kaiken järjen mukaan tulee olla eli ruokailutila? :)

TORSTAI-ILTATERKUIN,