maanantai 02. huhtikuu 2018

Kotona

MOIKKAMOI

ja hei terkkuja jälleen täältä etelästä! Toivottavasti te siellä ruudun takana, ketkä olette ajelemassa kotiinpäin tai olette jo kotona, olette turvassa. Meillä sai pitää aurinkolaseja aina Virroille asti ja sen jälkeen alkoi vasta tupruttelemaan lunta. Viimeinen 30 kilometriä ajettiin Kurusta kotiin varsin talvisissa olosuhteissa. Pakko vinkata muillekin, ketkä sahaatte tuota matkaa ja saatte allergisia oireita nelostien ruuhkista ja letkassa ajamisesta; älkää menkö sinne, ellei ole pakko! Me ollaan varmaan nyt jo ainakin 10 vuotta menty ja tultu Pohjanmaan kautta. Paitsi silloin, kun ollaan menty Oriveden hautausmaan kautta. Takaisin tullessa Oulusta ei lähde nelostietä alaspäin vaan ottaa parin kilometrin päästä tien kohti Oulaista ja Ylivieskaa. Siitä erittäin hyviä teitä pitkin Toholammen kautta kohti Lappajärveä. Sen länsipuolelta ja sitten siitä Kuortaneen tielle, Virroille ja sitä rataa. Toiseen suuntaan toimii samanlailla ;)

Jos on huono keli, niin tullaan usein Seinäjoen kautta, josta tulee noin 20 kilometriä enemmän, mutta ehdottomasti suosittelen tuota poikki Pohjanmaan reittiä. Tasan kymmenen tuntia tänään meni kotimatkaan rajoitusten mukaan ajettaessa ja kilsoja tuli 835. Pari pysähdystä ja yksi pikainen erään pienen herrasmiehen pissatusbreikki. Ei ruuhkia, ei letkassa ajoa. Liikenteestä ei olisi voinut lainkaan päätellä, että on paluuliikennepäivä. Tosin me lähdettiin jo seiskalta. Oltiin kotona viideltä, mikä oli ihanaa.

Koti on nyt pikasiivottu ja tuoreita leikkokukkia ostettu maljakkoon. Ilmassa leijailee nakkikastikkeen tuoksu (muu perhe toivoi tätä!) ja itselläni on vatsa täynnä pastasalaattia. Sen verran tuli reissussa grillattua makkaraa, että kaikki sen sukuiset ruoka-aineet tökkäisee tällä hetkellä. Takassa palaa tuli ja sauna on lämpiämässä. Mämmiä oli pakko saada tähän pääsiäiseen ja sitä nautittiin kahvin kanssa. Niin että mikäs tässä tuota lumimyteriä sisätiloissa pidellessä.

Pääsiäisloman aikana tuli ladattua niin paljon akkuja, että tällä hetkellä aivoissa käy kuhina; ne kun ovat olleet aika toimettomina viime päivät, niin jo on aika pikkuisia aivosolujakin aktivoida. Aktivoituminen on tuonut aikaan sen, että tälle viikolle on luvassa postauksia muun muassa siitä, miltä tuntui palata tauon jälkeen liikunnan pariin ja lisäksi yhtä pohtivaa postausta olen tuossa kirjoitellut. Se on vain sen sorttista kauraa jälleen, että pitää hieman miettiä uskaltaako sitä julkaista vai ei ;D

Tajusin tuossa muuten justiinsa, että kevät tulee olemaan kiireinen; ensimmäinen sellainen viikonloppu, ettei ole mitään sovittua ohjelmaa on kesäkuun ensimmäinen viikonloppu. Vähän jo ehkä kauhistuttaakin ajatuksen tasolla tuo, mutta onneksi nuo viikonlopputekemiset ovat mukavia sellaisia. Pohojanmaan halki ajaessamme aloin kärsimään armottomasta juoksukuumeesta. Kiitos sulaneiden asfalttiteiden. Vielä hiihdetään niin kauan kuin on latuja, mutta toivottavasti pian pääsee jo kevyesti juoksulenkkariakin kuluttamaan. Kevät on kyllä kaikessa ihanuudessaan näin takatalven keskelläkin yksi lempparivuodenajoistani!

IHANAA TOISEN PÄÄSIÄISPÄIVÄN ILTAA,

PS. palaan viimeistään huomenna ruokiksella lomalla tulleisiin kommentteihin! :)


keskiviikko 28. maaliskuu 2018

Hempeissä tunnelmissa aamuauringossa ♥

HEI HYVÄÄ HUOMENTA BLOGISTANIA!

Täällä ollaan lähtövalmiina kohti pohjoista, mutta sitä ennen tulin aamupalaa syödessäni kertomaan teille aamuauringosta. Hempeistä sävyistä, joita silmän on helppo katsella näin kevättalvella. Lapsuusvuosista ja siitä, kuinka kaikella on kuitenkin loppupeleistä tarkoitus. Noh, ainakin sisustusmielessä. Pidetään tämä juttu kevyenä, eikä lähdetä pohtimaan sitä, missä tapauksissa tuo väite ei pitäisi paikkansa. Sisustusmielessä hutiostos voi ollakin loppupeleistä nappivalinta. Sillä on siis tarkoitus.

Kuten näitte, niin tuo kuvankaunis Kate Moss pääsi ilostuttamaan ruokatilan seinää. Ainakin hetkeksi. Seinää, jolle olin alunperin suunnitellut jotain hempeää ja herkkää. Hempeä ja herkkä ei vain yksinkertaisesti sopinut siihen seinälle. Hempeän ja herkän puuteriroosat ja pinkit sävyt riitelivät tuolien puunvärin kanssa. Hempeät ja herkät olivat liian pieniä tuolle seinälle eivätkä päässeet eduksi. Ne saivat paikan olohuoneesta. Isolta seinältä, jossa ne tarvitsivat pari kaveria vierelleen. Olohuoneen ilme muuttui kertaheitolla keväisemmäksi.

”Äiti, miksi meillä on surffari seinällä? Surffari, joka on sitä paitsi eri sävymaailmaa kuin kolme muuta julistetta?” Tarina on pitkä, mutta se juontaa juurensa teiniaikoihin. Niihin muistoihin, joita ystävien kanssa koimme. Niihin muistoihin, joita miettiessä hymyilyttää vieläkin. Kerrotakoon sen verran, että tuon meidän kotikadun nimikyltin päälle oli liimattu moneksi vuodeksi Kaarila Beach Ave -teksti ennen kuin sen joku oli repinyt pois. Kerrotakoon myös se, että yksi meistä koitti tehdä kotitekoisesti rastoja tupeerauskamman ja hiuslakan avulla. Koska jossain surffileffassa niin oli ollut. Noina aikona Myrskyn ratsastajat vhs-kasettini pätki joka ikisessä kohdassa, jossa Keanu Reevesiä näytettiin läheltä. Veikkaanpa, että huoneessani olleessa telkkarissakin oli sormenjälkiä, koska niin pääsimme paljon lähemmäs Keanua :D

Ne oli niitä aikoja, kun sunnuntaisin katsottiin porukalla huoneeni lattialla Beverly Hills 90210:aa ja unelmoitiin, että kunpa joskus tuonne maisemiin pääsisi. Eipä tainnut tuo 16-kesäinen Maria tietää, että kun kovasti unelmoi, niin unelmat saattavat käydä toteen. Ja niinhän niistä aika moni on käynytkin.

Ihania muistoja jälleen. Täältä minun lapsuudenkodistani. Rakastan kertoa lapsille niistä ajoista. Nyt kun olemme asettuneet kunnolla kodiksi, on kotimme eteinen aika usein kenkävuorella vuorattu. Kengillä joita en edes tunnista. Aika usein myös huomaamme miehen kanssa viettävämme aikaa jossain muualla kuin tuolla alakerrassa, miesluolassa. Ilomielin sitä antaa lasten kutsua kavereita kylään ja pelata lautapelejä alakerrassa. Tuntuu, että hempeyden, aamuauringon ihanuuden ja lasten kikatuksen myötä lapsuudenkotini on herännyt henkiin. Täällä on pitkästä aikaa elämää ♥ Jos seinät osaisivat myhäillä tyytyväisyydestä, niin ne ehkä tekisivät niin.

”Mutta tuo surffari ei edelleenkään kuulu tuohon, sillä on erivärinen kuin muut!” Elämän ihanuus on se, että me kaikki emme ole samasta puusta veistetty. Täydellisessä elämässä saisimme kaikki toteuttaa itseämme niin kuin haluamme. Välittämättä muiden mielipiteistä. Niin kuin se yksi rastapäähihhuli teiniajoilta. Niin kuin tuo surffari tuossa seinällä. Se edustaa sitä osaa elämää, joka tuo elämään särmää. Kaiken ei pidä olla harmoniassa keskenään, jotta elämästä voi nauttia. Ne pienet poikkeavuudet tuovat iloa päivään ja piristävät pimeänäkin päivänä. Mutta myös näin aamuauringon paistaessa.

Nyt koiruus ja lapset autoon. Termari täyteen kuumaa kahvia ja reipasta reissumieltä mukaan!
Palataan illalla Pyhältä erään herrrrkullisen ja helpon pääsiäisjälkkäriehdotuksen kanssa :)

HEMPEIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Instastoriessien puolella voitte seurata matkantekoamme. Jännitysmomentti on edelleen tuo karvakorva, joka stressaa autolla matkustamista. Veikkaanpa, että aika nopsaa siirryn etupenkiltä takapenkille, jotta toinen saa olla sylissäni. Siinä ei läähätä ja tärise niin kovin ♥


sunnuntai 25. maaliskuu 2018

Kotikutoinen sunnuntai & uusi ruokatilamme (+ huikea alekoodi)

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPAHEI,

ja suloista palmusunnuntaita! Tunsitteko sen tänään? Nimittäin sen, että aurinko lämmitti ihan todenteolla! Oltiin Tobyn kanssa virpojia etsimässä ulkona, kun ei oikein meinannut ovikello soida ja hikinoro valui selkää pitkin toppatakin alla. Sen muutaman kerran, kun ovikello soi, niin toinen ryntäsi vastaanottamaan noitia haukun kera. Pääsiäistipu ponnarissa kiinni :D

Sunnuntaissa on jälleen tänään ollut sitä sellaista rauhallisuutta, jota sunnuntailta kaipaankin. Leppoisuutta ja ripaus kotikutoisuutta. Keittelin meidän pikkuvirpojille riisipuuroa lounaaksi ja paistoin aamuisesta kaurapuurosta rieskoja. Sellainen kotikutoinen meininki on ollut tänään ja hyvä niin.

Olenkin tainnut kertoa teille, että meillä kotona oli sunnuntai-iltana usein puuroa ruoaksi. Mannapuuroa tai riisipuuroa. Sunnuntaipuurosta on tullut myös meidän perheemme yhteinen juttu. Sitä ei välttämättä nautita iltaisin vaan juuri sunnuntaipäivisin. Tietyt rutiinit ja muistot omasta lapsuudesta ovat omiaan tuomaan varsinkin sunnuntaihin sen suloisen olotilan. Itse rakastin sitä ääntä, joka kuului kun äiti hääräsi keittiössä. Mieli oli levollinen silloin, kun näin äiskän essu päällä puuhastelemassa sunnuntaipuuhastelujaan. Olen huomannut, että meidän lapset ovat tulleet äitiinsä; silloin on hyvä olla kotona, kun äiti ei suhaile paikasta toiseen, vaan puuhailee keittiössä. 

Tänä sunnuntaina aikaa on vietetty tuossa uudessa ruokatilassamme. Ja hei, te ketkä ette tuosta Katesta tykkää, niin lohdutuksen sanana; Kate on vain pikaisella visiitillä ruokatilan seinällä ;) Ne pari ihanaa julistetta, joita tuohon haaveilin olivat seinälle armottoman liian pieniä. Arviointivirhe itseltäni. Nyt nuo julisteet ovat olohuoneessa muutaman muun julisteen kanssa. Tuo ruokatilan seinä kaipaa ison taulun tai julisteen. Haaveissa olisi joku väritön abstraktimaalaus, mutta omista kätköistä sellaista ei löydy tähän hätään. Vanhoja kunnon öljyvärimaalauksia maalaismaisemista löytyy sitten senkin edestä :D

Pöydäksi ruokatilaan päätyi suorakaiteen muotoinen pyöreän sijaan ja näin jälkikäteen ajateltuna teimme oikean ratkaisun. Rakastan istua ihan ikkunan vieressä ja katsella ulos kadulle. Pöytä on myös jatkettava molemmista päistä, joten siihen mahtuu enimmillään 10 henkilöä. Nuo ruokailuhuoneessamme vuorokauden ajan olleet Jotexin Nattavaara -tuolit sopivat valkoisen pöydän kanssa kuin nenä päähän. Ne ovat kyllä niin mahdottoman kauniit tuolit, että en ole vähään aikaan nähnyt noin kauniita tuoleja! Edes se seikka, ettei niitä saa täysin pöydän alle, ei haittaa käytännössä laisinkaan. Molemmilla puolin pöytää on riittävästi tilaa, että tuolit saa vedettyä riittävästi taaksepäin istuutumisen hetkellä.

ID

Harmi, ettei tuota ruokapöytäämme ole enää saatavilla Jotexilla, mutta tuo Townsville -valaisin sieltä vielä löytyy! Myös valaisimeen olen erittäin tyytyväinen. Aluksi mietin kuparista, mutta kyllä musta sopii tuohon tilaan sittenkin paremmin.

Sain jaettavaksi teille lukijoille 20% alennuksen Jotexin verkkokauppaan! Alekoodi on voimassa huomisesta maanantaista lähtien eli ajalla 26.3.-1.4. Koodi on: JOTEXALL20 (alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin, tilaajaetuihin tai alehintaisiin tuotteisiin)

Voi kun tämä alennuskoodi olisi ollut silloin käytössä, kun itse kävin huonekalu- ja valaisinostoksilla :) Tosin tuon alennuksen turvin saisi nytkin esimerkiksi noista tuolikaunokaisista niin hyvän alennuksen, että tekisi mieleni tilata niitä muutama lisää. Tai käydä katsomassa muuten Jotexin ruokatuolivalikomaa. Kuten totesin, niin jotenkin nuo meidän Vitran valkoiset DSR:t eivät natsaa tuonne tummanpuhuvaan ruokahuoneeseen. Tila tarvitsisi lämpimän puun kosketusta.

Lämpimän puun kosketusta tarvitsisi nyt tuo meidän takkammekin. En ymmärrä, miksen saa puita palamaan. Toinen pikkuisista virpojistamme kehitti itselleen tähän hätään kuumeen ja kovin kylmä kuulemma on. Takan lämpöä kaivattaisiin. Toivottavasti tämä on sitä lyhyempää taudin sorttia eikä sitä viikon kestävää. Pääsiäinen ja pohjoinen kutsuu viikon puolivälissä, joten nyt ei olisi oikein aikaa sairastella 

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,