tiistai 14. elokuu 2018

Singaporeen ja takaisin 9 minuutissa

16.04. Käynnistän auton työpaikan pihassa ja aamulla kuuntelemani äänikirja jatkaa samasta jännittävästä kohtaa. Silti olo on hieman levoton. Jostain kumman syystä vatsanpohjassa kutkuttaa samalla tavalla kuin ulkomaan(loma)reissun alla. Jos olisi tositosi rikas, niin lähtisin tänään Finskin myöhäisillan koneella Singaporeen. Nappaisin toki perheen mukaan, koska kun oltaisiin tositosi rikkaita, niin miehenkään ei tarvitsisi herätä töihin. Lapset pystyy hyvin pitämään lomaa koulusta (näin ehkä ajattelisin tositosi rikkaana, mutta en oikeasti). Mieli vaeltaa Helsinki-Vantaalle non-Schengen alueelle. Pikku bistroon punaviinilasin ääreen. Lähdön tunnelmaan.

16.06. Huomaan, että en ole kuullut lainkaan äänikirjaani ja pausetan sen. Mietin, että pitääkin katsoa heti kotiin päästessäni ihan piruuttaan onko illan Singaporen koneeseen tilaa neljälle. Että jos olisi resursseja lähteä, niin olisiko se mahdollista. Hetken aikaa tulee pieni suru puseroon, kun huomaan, että en ole lainkaan miettinyt koirakaverin kohtaloa. Hän ja nämä ex tempore -ulkomaanreissut ei kyllä ole hyvä vaihtoehto.

16.09. Ajatuksissani olen jo istunut Rafflesissa Singapore Slingillä ja kävellyt Little Indian katuja. Parkkeerannut Boat Quaylle iltaruoalle hulinaa katsomaan. Lösähtänyt Marina Bay Sandsin muhkeaan sänkyyn aromaterapiahieronnan jälkeen. Yhtäkkiä ajatukseni ovatkin Italiassa ja uutisessa, jonka luin juuri ennen töistä lähtemistä. Rinnasta kouraisee, kun ajattelenkin onnettomuuden vaikutuksia. Siirryn takaisin oikealle kaistalle ja himmaan hieman vauhtia moottoritiellä. Eihän mulla tässä kiire ole oikeasti minnekään.

16.11. Nyt olisi kyllä hyvä päivä lähteä reissuun jo senkin takia, että Sentosa ei olisi niin ruuhkainen kuin viikonloppuna. Ehkä muutaman Marinassa vietetyn yön jälkeen voisi mennä pariksi yöksi saarelle. Käydä huvipuistolaitteissa ja ihailla saaren edessä olevia tankkereita. Hetkinen….miten olin jo unohtanut ne. Se siitä paratiisisaarifiiliksestä. 

16.13. Kaarran kotipihaan, kerään laukkuni ja avaan kotioven. Helsinki-Singapore-Helsinki, 9 minuuttia ja kustannukset nolla euroa.

Kotona löydän koiran oksennuksen olohuoneen nukkamatolta. Onneksi luun pala oli tullut pois kurkusta, mattoja saa kyllä uusia. Ellen olisi juuri ollut mielikuvamatkalla Singaporessa, olisin ehkä tuskastellut mattoa, jonka tahra ei meinaa millään lähteä. Avaan Ikeasta päivällä työasioita hakiessani ostamat tyynyt miehelle ja minulle. Toinen tyyny on ratkennut saumoistaan ja vanua lentää ympäri keittiötä. Viiden minuutin kuluttua olen ommellut sauman kiinni ja tyyny on käyttökelpoinen. Jossain muussa tilanteessa olisin tuskastunut ja käynyt reklamoimassa tyynystä, mutta olo on kovin levollinen ja päättäväinen. Sattuuhan näitä!

Sytytän kolme uutta kynttilää sohvapöydälle, heitän shaalin päälleni ja katson aamulla aloittamani The Affairin neljännen kauden yhdeksännen jakson. En olisi oikeasti jaksanut edes matkalaukkuja alkaa pakkamaan. Ja hei, kuka sitä kosteaa kuumuuttakaan olisi kestänyt tuollaisen kesän jälkeen mikä meillä Suomessa oli? Mietin, että onneksi en ole tositosi rikas, sillä silloin en ehkä olisi eilen hakenut Kauppakassipalvelusta viikon ruokia säästääkseni ruokalaskussa. Silloin mulla olisi ehkä kokki joka valmistaisi meidän ruoat. Ja veisi multa yhden ilonaiheen pois, nimittäin ruoanlaittamisen.

Joten nyt kohti keittiötä ja uuniperunoiden laittoon. Kunhan mies saapuu kotiin, niin ajattelin paistaa meille entrecote-pihvit. Ehkä myös kaataa lasiin pikkuisen punaviiniä. Ihan vain sen takia, koska mä voin. Vaikken Singaporeen voinutkaan tänä iltana lähteä, niin tajuan, että on hurjan monta asiaa, joita voin ja pystyn tekemään. Monia pieniä asioita, joilla tehdä arjesta juhlaa. Eikä niihin tarvita sen kummempia rikkauksia, perintöjä tai eurojackpot-voittoja. Riittää kun vain oivaltaa sen, mikä on itselleen elämässä tärkeintä. Oivaltaa ne asiat, joista oikeasti nauttii 

IHANAA TIISTAI-ILTAA,

PS. ja hei, onneksi en ole tositosi rikas, sillä nyt olisin matkalla lentokentälle. Sinne pikku bistroon punaviinilasilliselle.
Sen sijaan mulla on aikaa vastata iltaruoan jälkeen teidän ihaniin kommentteihinne eiliseen postaukseen – kiitos niistä 


maanantai 13. elokuu 2018

Koti juuri sellaisena kuin se on

HELLUREI IHANAT!

Niin se vain potkaistiin arkiviikko käyntiin. Taas! Hei, huomasin Julia Toivolan blogissa kivan ja hieman erilaisen postauksen siitä, miltä kotona näyttää, kun ei stailaa tai sen kummemmin siivoile ennen kuvien ottamista. Sen jälkeen olen törmännyt monessa eri blogissa tähän haasteeseen. Ja kuolannut kauniita koteja. Jotenkin en ole edes nähnyt kauniiden ja kotoisien kuvien takaa niitä sotkuisuuksia esimerkiksi tuolla Julian tai Saran kotona. Joiden molempien sisustustyyli on kyllä niin tavattoman ihana ja kodit sellaisia, että voisin samantien muuttaa niihin.

Viime perjantai-iltapäivänä kotitoimistopäivänä hiukan ihistelin kotona, kun siellä näytti kuin pommi olisi räjähtänyt. Mietin, että pitäisi siivota heti kun kotitoimistopäivä loppuu. Ikuistin tuolloin tuon pommin räjähdyttämän kodin näihin kuviin. Mutta hei, näin kuvissa se pommi ei näytä lainkaan niin tuhoa tekevältä kuin livenä näytti. Tällä hetkellä ja näin jälkikäteen koti näyttää kodikkaalta ja asutulta :)

ID

Mun yksi pahimmista ”sisustusmokistani” on kuivaneet kukat maljakoissa. Ruokahuoneessa niitä löytyy kahden maljakollisen verran. Viime perjantaina siivoilin paikkoja, keskittyen kuitenkin keittiöön. Ja arvatkaas onko noi kuolleet kukat vieläkin maljakoissa? Jep :D Käsi ylös, kenen keittiön työtasoille ei koskaan kerry mitään ylimääräistä. Meillä kun ei varsinaisesti ole sitä eteisen lipastoa, niin kaikki postit sun muut kertyvät keittiön työtason nurkkaan. Nyt siellä näytti olevan myös kontaktimuovia ja Menorcalta tuomiamme auringonkukan siemeniä, miehen jalassa olevan haavan paikkausmateriaalia ja pelikortit edellisillan räväytysturnauksen jäljiltä.

Keittiön altaan viereiseltä leikkuulaudalta löytyi varsin pehmennyt Oivariini ja altaasta pesua odottava sauvasekoitin. Tyttöjen huoneet olivat moitteettomassa kunnossa, mutta meidän makkarissa oli pienimuotoinen kaaos. Vaaterekki pursusi vaatteita ja sänky oli hujan hajan. Yläkerran kylppäri eli tuo kodinhoitohuonetilamme jatkoi makuuhuoneen tuttua ja varsin turvallista linjaa. Tuo meidän päiväpeitteen nurjapuoli on muuten ihan hirmuinen koirankarvamagneetti!

Työhuoneen pöytä on sikin sokin, mutta uskokaa, että tiedän tasan tarkkaan, mistä pinosta etsiä mitäkin paperia :D Ja kuten työhuoneen peililiukuovesta näkyy, sormenjäljetkin on kotoisasti pyyhkimättä.

Näin jälkikäteen ajateltuna on ihan kiva, että helteet ovat tällä erää ohi; tuo tuuletin olkkarissa kun ei ole ehkä sisustuselementeistä se kaunein ;) No mutta hei, jos yhtään lohduttaa, niin kotiuduin juuri töistä kaaoksen keskelle. Täällä on näemmä taas räjähtänyt ydinpommi. Vaikka just perjantaina siivottiin. Elämää, sitä se vaan kuulkaas on. Vaikkei sitä aina blogien stailattujen kuvien myötä välitykään se todellinen elämä. Samat pyykkikasat ja maksettavien laskujen pinkat täälläkin on kuin siellä ruutujen toisella puolen 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 08. elokuu 2018

Pesänrakennusviettiä & kodikkaampaa olohuonetta

HIPHEI HELLUREI!

No niin, jokos siellä on huomista koulupäivää varten kaikki hankinnat tehtynä? Tai ainakin meillä täällä Pirkanmaalla alkaa koulut huomenna, toki jossain voi alkaa jonain muuna päivänä :) Tänään haettiin kesken kotitoimistopäivän pikaisesti vielä viimeiset huomiokynät ja lyijyä lyijytäytekyniin. Seiskalle siirtyvän esikoisen lukujärjestyskin oli ilmestynyt Helmiin, joten se on moneen kertaan jo puhtaaksi kirjoitettu. Aika mukavalta tuntuva lukkari, vaikka päivät melko pitkiä ovatkin. Omaksi suosikikseni nousi lukujärjestyksestä kolmen tunnin kotitaloustuntirupeama. 

Pikaisilla koulutarvikeostoksilla käydessämme tein myös pikaisen seitsemän euron löydön. Tuo villatyynynpäällinen toi just sopivasti syksyn tuntua olohuoneeseen. Sohvat kääntyi kuin kääntyikin vastakkain pesänrakennusvietin kourissa, niin kuin taannoisessa postauksessa uumoilin. Olohuoneen sohvaryhmistä muodostui nyt kodikas ja pesämainen paikka missä hyggeillä syysiltoina. Tosin on tässä sohvannurkassa kiva fiilistellä näin kotitoimistopäivänäkin. Läppäri sylissä ja kupissa kuumaa kahvia. Meillä oli tarkoitus vaihtaa sohviin harmaat päälliset, jotka ostimme viime syksynä, mutta ei ole vielä jaksanut ottaa tuota projektia työn alle. Ehkä myöhemmin syksyllä sitten. Harmaiden sohvanpäällisten myötä ajattelin myös tuonnempana mallata olohuoneeseen ruokahuoneen itämaista mattoa. 

Olohuoneesta siirtyi musta sivupöytä ruokahuoneeseen ja kellarista roudattiin vanha musta peili olohuoneeseen. Siinä käy aika usein niin, kun rymsteeraa, että yksi huone tulee kuntoon ja joku toinen huone kärsii rymsteerauksen lopputulemasta. Tällä hetkellä meillä on työhuone se, mikä on aivan hujan hajan. Harmaa nojatuoli olohuoneesta pitäisi sijoittaa työhuoneeseen, mutta sitä ennen työhuoneen lattia pitäisi raivata. Sinne kun on kertynyt kesälomalla jos jonkinlaista pussukkaa ja pahvilaatikkoa. Kunhan mieskin saa työpäivänsä pulkkaan, niin eiköhän me tuo työhuonekin kuntoon saada.

Olohuoneen väritys toimii samana kesät talvet. Aina välillä mietin, että pitäisiköhän sinne ostaa jotain sesonkisävyjä. Sinapinkeltaista ja ihanaa vihreää nyt syksyksi. Mutta itseni tuntien olen oppinut, että kyllästyn väreihin hyvin äkkiä. Tällä hetkellä harmaat ja mustat saavat rinnalleen rusehtavia sävyjä. Ehkä se greigekausikin sieltä nostaa vielä päätään?

Tänä vuonna pesänrakennusvietti tuli hieman ajoissa, ehkä pari viikkoa aikaisemmin kuin yleensä. Mikä on varsin jännä juttu, sillä eihän tuolla ulkona todellakaan ole syksyistä keliä nähtykään. Vaan sellaista keliä, joka saa tänä iltanakin grillin kuumaksi ruishampurilaisia varten. Kesäruokaa ja kesäfiilistä tiedossa. Myöhemmin illalla sitten tunnelmointia kynttilänvalossa siistissä olohuoneessa ♥ 

TUNNELMALLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,