sunnuntai 07. lokakuu 2018

Koti on turvasatama ♥

SULOISTA SUNNUNTAIHUOMENTA!

Olen käpertynyt kotiin viimeisen reilun 12 tunnin ajan. Sytytellyt kynttilöitä, poiminut pölypalloja lattialta. Oikonut sohvatyynyjä ja polttanut takkaa. Hipsutellut villasukissa ja kuunnellut lattian narinaa. Vaikka tarkoitus olikin viettää vielä viime yö mökillä, niin eilen päivän mittaan koti-ikävä kasvoi niin suureksi, että iltapäivästä olimme jo matkalla kotiin. Vaikka mökillä oli ihanaa, niin olo oli silti hieman rauhaton. Tekemättömät työt painoivat takaraivossa. Ajatukset jossain muualla. Oli parempi palata kotiin. Kodin merkitys silloin, kun elämä järkkyy, on sanoinkuvaamattoman korvaamaton. Koti on turvasatama. 

Sain kuulla perjantaina uutisia, jotka toivat osaltaan omia kipeitä muistoja mieleen. Nostivat jälleen pintaan ajatuksen siitä, että miksi elämä kolhii niitä, jotka ovat just parhaimpia tyyppejä. Niitä, jotka eivät ikinä edes ajatuksen tasolla voisi ketään satuttaa tai tehdä muiden elämästä vaikeaa. Onko se niin, että elämä heittää vaikeuksia niille, keiden tietää niistä selviävän. Tiedä häntä, mutta näitä ajatuksia olen viimeiset pari vuorokautta pompotellut edestakaisin.

Yrittänyt miettiä, miten valaa toisiin toivoa ja uskoa, kun omasta kokemuksesta tiedän, että kaikista pahimmassa shokkivaiheessa sitä alkaa kyseenalaistamaan koko uskon. Mihin ikinä sitä uskookaan. Silloin, kun oman elämäni palapeli hajosi osiin, symboloi kotioven sulkeminen takanani ulkomaailmalta lohtua ja toivoa.  ID

Tänään saan tänne turvasatamaani hurmurikummipojan ja prinsessakummitytön hoitoon. Ihana saada elämää taloon! Siitä onkin aikaa, kun olen neljävuotiaan kanssa kehitellyt leikkejä. Ehkä kaivamme legot esiin. Ja voipi olla, että sitä pääsee pitkästä aikaa istumaan hiekkalaatikon reunalle. Elämä jatkuu ♥

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 01. lokakuu 2018

Uusi sohvapöytä & pari heräteostosta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPULI!

Ja hyvää alkanutta viikkoa ja lokakuuta :) Syyskuu tuli, oli ja meni. Vähän niin kuin kaikki kuukaudet tuppaavat menemään. Tuntuu että kuitenkin hirmuista vauhtia se jälleen sujahti ohi. Muistanette varmaan, kun kerroin parisen viikkoa sitten sohvapöytähaaveistani? Siitä, että viimeksi olen ostanut sohvapöydän vuonna 1998. Se oli silloin lasipöytä, jossa lasilevy lepäsi selällään makoilevan mustahopean karhun tassujen päällä. Kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo pöytä oli ihana.

Se sohvapöytä korvattiin kuitenkin mieheni poikamiesboksista mukanaan tuomalla ruskealla arkkupöydällä, jonka sittemmin käsittelin mustaksi. Nykyiseen kotiin muuttaessamme arkkupöytä meni kellarin tv-huoneeseen ja olkkariin jäi mummulan vanha Liatorp. Nyt Liatorp sai (tai saa, jahka sen sinne viemme) uuden kodin anoppilastamme. Meidän olohuoneemme taas sai uutta, kevyempää ilmettä Big George -sohvapöydän myötä. On se jännä, kuinka paljon tuo tila keveni, vaikka valkoinen sohvapöytä vaihtui mustaan. Kokonsa puolesta uusi pöytä on myös tuohon ihan passeli. Sohviakaan ei tarvinnut siirtää kauemmaksi toisistaan, vaikka aluksi niin uumoilin.

Jo pitkään olen haaveillut olkkariin kattovalaisinta. Mallannut ajatuksissani ruokahuoneen valkoista isoa valaisinta. Kunnes pöytäpäätöksen tehtyäni aloin kaipaamaan pöydän ylle alaslaskeutuvaa pienempää valaisinta. Huomasin, että Bainbridge -kattovalaisin oli alennuksessa, joten klikkasin sen ostoskoriin. Sitä ennen tarkistin, että siitä löytyy pistoke, sillä meillä on katoissa pistokkeet (kuten varmaan kaikilla nykyään). No pistoke valaisimessa on, mutta sellainen tavallinen seinäpistoke. Seuraava projekti on viedä tuo valaisin huomenna Nokian Sähkötalolle ja katsotaan saako sitä fiksattua kattoon sopivaksi. Toivottavasti, sillä olen aivan ihastunut tuohon patinoituun valaisimeen. Voin vain kuvitella, kuinka kivasti valo kohdentuu siitä alaspäin!

Tein valaisimen lisäksi toisenkin heräteostoksen, nimittäin bambu/rottinkinen Terri -tarjotin pääsi myös ostoskoriin. Sekin oli niin hyvässä alennuksessa, että näemmä on loppunut jo varastosta! Nyt on taas ostokset ostoskeltu. Näillä mennään monta vuotta. Vielä kun jaksaisi laittaa sohvat osiin ja pestä myös runkojen päälliset… Ekaa kertaa ikinä jätin sohvatyynyjen päälliset silittämättä pesun jälkeen ja hei niistähän tuli vallan muodinmukaiset. Eikös tuollaiset ryppyiset kankaat ole in sohvissa just nyt? ;D

 Ihanaa, tälle illalle ei ole mitään sovittua ohjelmaa töiden jälkeen. Koiran kanssa pitkä lenkki, sauna ja Bachelorette. Vähän enkunkokeisiin lukemista pikkuisen kanssa ja isomman flunssan parantelua. Arkisia juttuja. Kiva olla kotona! 

MAANANTAITERKUIN,

PS. eilen illalla viiden maissa kuvatessani huomasin, että valo alkaa olemaan aika vähissä…taitaa olla se aika vuodesta, kun pitää ottaa jalusta esille ja kääntää kirkkausnamiskukkelit kuvankäsittelyohjelmassa tappiin!


perjantai 14. syyskuu 2018

Millainen sisustaja minä olen?

HEIPPA PERJANTAIHIN!

Sain ihanalta Lauralta HomeviaLaura -blogista jo elokuun puolella sisustushaasteen, johon vihdosta viimein ehdin tarttua. Työn alla tämä on ollut monta kertaa, mutta aina on tullut jotain muka akuutimpaa. Perjantain kunniaksi siis juttua minun sisustustyylistäni. Joka ainakin pidempään mukana olleille lukijoille kertoo sen, että meillä mennään / on menty aika pitkään samoilla huonekaluilla. Sisustusesineillä olen vaihdellut ilmettä vuosien varrella, mutta lukuunottamatta tähän kotiin ostamaamme pientä ruokapöytää ja neljää tuolia, huonekalut ovat kulkeneet matkassamme jo kauan. Puunvärisiä huonekaluja on tullut käsiteltyä mustaksi, mutta esimerkiksi tuo nykyään musta vitriinimme, sivupöytä ja alakerran tv-taso ovat ne samat, jotka ostimme muuttaessamme taannoin isompaan asuntoon. Tuo aikamääre taannoin tarkoittaa vuotta 2003 :)

Musta vanha arkkupöytä edellisestä kodistamme majailee telkkarin edessä alakerrassa. Sekin on miehen aikoinaan poikamiesboksiinsa ostama, joka vain sain mustan maalin päällensä. Sohvat hankimme edelliseen kotiimme vuonna 2010. Ne ovat jo sen näköisetkin, että niillä on ikää. Istuin- ja selkäpehmusteiden päällysiä on tullut pestyä, mutta rungon päällyset olen pessyt vain kerran. Vaikka aina haaveilen uusista sohvista, niin tiedän, että ei siinä olisi mitään järkeä ostaa tähän hätään uusia sohvia. Niin kauan kuin koira saa mennä sohvalle, niin peitellään likatahroja taljoin ja viltein. Tykkään juuri näistä sohvista ja kun oikein kyllästyn, niin puran sohvat osiin ja puen ne vuosi takaperin ostamillamme vaaleanharmailla päällysillä.

Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?

Toivon, että kotini tyyli kertoo siitä persoonasta eli minusta, jolle tärkeintä on oma perhe ja koti. Jo pienestä asti minulle on ollut tärkeää sisustaa huoneeni ja myöhemmin kotini niin, että viihdyn siellä. Siellä saa olla rosoisuutta ja aikaa kerrostettuna. Sen ei täydy olla tiptop, mutta sen täytyy kestää elämää  ja sen pitää olla helposti muunneltavissa olemassa olevilla huonekaluilla. Lukuunottamatta 17 neliön opiskelijakämppääni, kaikki kotini ovat olleet pohjiltaan ja huonekaluiltaan sellaisia, että siellä on ollut mahdollisuus pikaisella rymsteerauksella saada uutta ilmettä. Kotini tyyli kertoo minusta myös sen, että ihmisenä olen hurjan turvallisuudenhakuinen (mustavalkoharmaa  sisustustyyli), mutta välillä kaipaan elämääni säpinää (keväisin vaaleanroosa sisustuksessa).

Toivon, että kotini sisustus kertoo myös sen, että olen tyytyväinen tässä ja nyt. Ei ole tarvetta suuriin muutoksiin, vaan osaan nauttia olemassa olevista jutuista. Kuten arkeenikin, myös sisustukseen pyrin tuomaan ihan pienillä muutoksilla vaihtelua. Tyylini on vuosien varrella vain vakiintunut; tiedän esimerkiksi, että enää minun ei kannata tuhlata värikkäisiin tyynyliinoihin kausittain, sillä kyllästyn väreihin hirmuisen helposti. Parempi mennä tällä tutulla ja turvallisella, omaa silmää miellyttävällä sisustustyylillä.

Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?

Se on ehkä tuo hassu ihmisfiguuria esittävä patsas, joka on kulkeutunut meille lapsuudenkodistani. Tai kulkeutunut ja kulkeutunut…jäänyt tänne lapsuudenkotiini. Meillä on veljeni kanssa siihen yhteishuoltajuus, mutta näemmä se majailee meillä. Mummulassa se oli aikoinaan pylvään päällä olohuoneen nurkassa. Kuitenkin niin paraatipaikalla, että kun sen taakse sytytettiin tunnelmavalo se pääsi oikeuksiinsa. Tällä hetkellä se majailee ruokahuoneen senkin päällä. Ehkä pitäisi nostaa se taas näkyvämmälle paikalle.

Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?

Ei taida olla. Toki on jotain sellaisia arvokkaita esineitä, joita en ala blogissa julkisesti tietoisesti esittelemään. Mutta nämä ovat suurimmaksi osaksi esineitä, joita ei ole täällä kodissamme, vaan ne on paremmassa säilytyksessä muualla. Kodistamme löytyy muutamia taidetauluja, joilla on tunnearvoa sekä Oriveden mummulta saamani kultainen medaljonki. Nekin olen muistaakseni kyllä esitellyt. Yksi niistä on tuo kasvoton tyttö, joka on kultaisin kehyksin kehystetty.

Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?

Onneksi en ole sisustusbloggaaja, sillä en tänä päivänä juurikaan ehdi seurata sisustustrendejä :D Kautta aikain olen luonut omat trendini, jotka taitavat olla vuodesta toiseen samoja. Kestävän kehityksen trendejä. Toki aina välillä saan lukijoilta myös negatiivista palautetta meidän sisustuksesta, mutta en ota siitä nokkiini. Kaikki sisustavat kotinsa, niin kuin haluavat. Sellaiseksi kodiksi, jossa viihtyvät. Ja vastaavasti kaikilla on oikeus sanoa oma mielipiteensä.

Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?

En todellakaan! Kuten kerroin joskus, niin minua ehkä hieman hävettää ja häiritseekin se, että en osaa katsoa Insta-feediäni sillä silmällä, että suunnittelisin sen harmonisesti. Vaikka meillä sisustuksessa ei juuri värejä näy, niin tuolla Instan puolella on sellainen iloinen sekametelisoppa. Ja mitä tulee tuohon ostamatta jättämiseen, koska kyseinen esine ei olisi vallitsevien trendien mukainen…ks. edellisen kysymyksen vastaus. Olen armottoman ulkona trendeistä. Vuodesta toiseen.

Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?

En tiedä onko se ikä vai se, että on blogannut jo pian yhdeksän vuotta, mutta koen että minulla ei ole mitään tarvetta miellyttää ketään valintojeni kautta. Tätä nykyä tulee ostettua tarpeeseen. Toki pienet heräteostokset silloin tällöin piristävät päivää. Kuten tuossa kerroin, niin sohvapöytämme on hajoamispisteessä. Se on syy ostaa uusi sohvapöytä.  Mutta ostaisinko enää ostamisen vuoksi? En ostaisi.

Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?

Tunnen olevani vastarannankiiski, kun vastaan tähänkin, että en missään nimessä :D Tiedän, että tätä tapahtuu bloggaajien keskuudessa. Että blogit saavat sisältöä siitä, että sohvapöytä vaihtuu kuukauden välein. Mikäli kokisin, että minun täytyy ostaa kodinsisustusta saadakseni blogiini sisältöä, voisin lopettaa tämän homman samantien. Tunnen, että siinä tavallaan huijaisin myös lukijoitakin enkä näyttäisi sitä todellista elämää.

Tuoreita kukkia ostan joka viikko ja kyllä, joskus myös kuvia varten. Mikäli esimerkiksi asiakas haluaa kuviin kukkia, niin tottakai niitä ostan, jos edellisviikkoset ovat jo rupsahtaneet. Tämä on kuitenkin ammattini, niin asiakkaan kuvatoive edellä mennään kaupallisissa yhteistyöpostauksissa.

Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?

Tässä taannoin näytin kotiamme sellaisena kuin se oli juuri silloin kuvaushetkellä. Rajaamatta mitään pois. Mutta kyllä usein rajaan koiran lattialla lojuvat lelut ja esimerkiksi keittiöntasoille kertyvät krääsät pois kuvista. Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta bloggaminen on kodin siisteyden ylläpidon kannalta erittäin kiva ammatti; ennen keittiökuvia tulee usein siivottua keittiö ja ennen olohuonekuvia kerättyä Tobyn lelut takaisin koriin, ojenneltua vähän sohvatyynyjä ja joskus myös pyyhittyä pölyt olohuoneen pöydältä.

Ehkä vastaukseni olisivat olleet erilaisia, jos blogini olisi täysin sisustusblogi. Näin lifestylebloggaajan näkökulmasta sisustuspostaukset ovat vain yksi, mutta sitäkin mielenkiintoisempi, osa blogia. Joskus jätän julkaisematta sisustuspostauksen, sillä tunnen että en viitsi näyttää enää samoja nurkkia kymmenettä kertaa. Mutta toisaalta, kuten kerroin niin en ole valmis niitä nurkkia uusilla hankinnoilla koristamaankaan vaihtelun takia :)

Hei, vaikkei tänä iltana blogin puolella myysseilläkään, niin voipi olla, että Insta storyn puolella myysseillään. Joten ehkä nähdään siellä perjantai-illan tunnelmissa?

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTTAEN,

PS. Kiitos Lauralle vielä haasteesta – haasteen saa napata täältä blogistani mukaan, olkaattehan hyvät