maanantai 14. elokuu 2017

Jotain vanhaa, jotain uutta – olohuoneessa

HEIPPAHEI!

Ja hurjan ihanaa maanantaita :) Aamulla koiran kanssa lenkillä ollessani tuoksutin sen. Saapuvan syksyn nimittäin. Ihanan raikas ja kuulas tuoksu. Sellainen tuoksu, joka saa ajatukset vaatekomeroa siivoamaan. Siirtämään ne kesähepeneet (jep, just ne, joille on tänä kesänä ollut hirmuisen paljon käyttöä ;D) taaemmas ja ottamaan isot villatakit etualalle. Tosin päivästähän sukeutui varsin lämmin. Oikein mukava sisällä toimistossa istumista ajatellen. Eilen miehen kanssa kiepsautimme olkkarin siihen malliin, jossa se on ollut viimeiset neljä vuotta. Eri kalusteilla tosin. Äidillä oli tämä ihan tismalleen samanlainen järjestys ja täytyy kyllä todeta, että se vaan sopii tuohon olohuoneeseen. Olohuone aukeaa jotenkin nätimmin ja pianon eteen jää hyvää tilaa. Tilaa heittää siihen se jumppamatto aamujumppia varten. Tilaa leikkiä koiran kanssa. Tilaa lasten legoleikeille (kyllä, legot ovat vieläkin pop!). Tilaa parkettien partaveitsille.

Tuo Kate Moss kaipailee rinnalleen kaveria. Eilen siihen mallailimme, tosin ilman Katea, muutamaa grafiikkateosta ja saas nähdä. Itse en ole vielä niihin syttynyt, mutta ehkä ne joku päivä pääsevät seinälle. Lukunurkkauksen tuoli pääsi olkkariin mustan tason viereen. Se toimii tällä hetkellä lähinnä karvaisen kaverin tutkapaikkana. En tiedä mistä johtuu, mutta huh tuo koiruli on alkanut vahtimaan reviiriään; liekö siitä, että meillä on piha täynnä remonttimiehiä tämän tästä ja toinen puolustaa perhettään. Jostain muistan lukeneeni, että tällaista ns. vahtihaukkumista ei saisi kieltää koiralta.

Onneksi sunnuntaisin ei hauku, jos jotain positiivista ;) Sen lisäksi pitää omana reviirinään vielä tuota tien toisella puolella olevaa vanhaa kotia ja haukkuu sinnekin menevät ”tunkeilijat”. Lue: asunnon uudet omistajat. Reppana, kun niin paljon pitää vahtia ♥ 

Nyt on keskikerros melkein valmis. Niin onnellinen olen, että saimme järjestettyä tilaa myös tv-huoneelle. Ja että ruokapöytä sujahti luontevasti paikoilleen. Työhuoneessa on vielä vähän säätämistä. Tällä hetkellä meillä on sekä kotoa töitä tekevän miehen että minun isot tietokoneruudut samalla pöydällä ja ai että tekee silmälle pahaa ;) Usein itse käyn käsittelemässä vain kuvat tuolla isolla näytöllä ja muuten teen työt läppärillä keittiön pöydän äärellä. Jokin ratkaisu tosin tähän kotitoimistosysteemiin pitää saada!

Lauantain juhlista kotiin lähtiessämme sain mukaani neljä ihanaa syyshortensian oksaa veljen vaimolta. Jotenkin ne ovat niin kauniin raikkaita. Liki keväisen värisiä. Alunperin suunnittelimme tekevämme, tai no teettävämme, pihan vasta keväällä, mutta viikonlopun sateiden jälkeen olen sitä mieltä, että piha on pakko saada kuntoon vielä syksyllä. Se on sellaista mutavelliä, että ei muusta väliä. Ja olishan se ihanaa keväällä lumien sulettua nähdä jotain muutakin kuin mutaa. Illalla kumpparit jalkaan ja kohti vadelmapuskia. Suurimpien mutakasojen poisvienti on tehnyt jo pienen upliftin muuten mutaiseen pihaan. Siellä näyttäisi olevan yhdessä puskassa myös mustia viinimarjojakin. Kauneus on katsojan silmissä :)

Toivottavasti siellä on viikko alkanut mukavissa merkeissä 

MAANANTAITERKUIN,


torstai 03. elokuu 2017

Ruokatila

HEIPSULIHEI!

Toivottavasti teille kuuluu hyvää ♥ Mulla on harvoin niitä päiviä, kun mikään ei kulje. Tänään on yksi sellainen. Koko päivä on hösätty menemään sinne tänne, lääkäriä, apteekkia, töitätöitä ja eräänlaista remppaa. Ja kremppaa. Se selkä, joka alkoi ennen muuttoa vaivaamaan ei ole tykännyt muuttotouhuista sitten yhtään. Venyttelystä veti todella herneet nenään. Tällä viikolla olen herännyt aamuyöstä kipuun, illan lihasrelaksanteista ja kipulääkkeistä huolimatta. Aamuisin on tullut vengottua itsensä ihan ihme asennoissa ylös sängystä. Ärsyttää itseänikin tämä jääräpäisyyteni lääkäriin menon suhteen, mutta olisihan siellä voinut käydä aiemminkin.

Aamulla sain lääkäriltä uudet lääkkeet, kanto- ja nostokiellon lisäksi ja lähetteen lannerangan röntgeniin, johon on lähtö ihan pian. Poissuljetaan murtumat sun muut luissa. Kaaduin aika pahasti talvella hiihtolenkillä ja siitä lähtien tuo selkä on vihoitellut tasaisin väliajoin. Yleensä kyllä vähemmän aikaa kerrallaan. No mutta, nyt on hoitoputki auki ja odotan ihmeparannusta. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin jatkuva kipu. Sellainen, jonka terän saa vain vaimenemaan särkylääkkeillä. Iso hatunnosto ja tsemppihali teille, jotka siitä joka päivä kärsitte.

Sairauskertomuksesta päivän aiheeseen; hei, meillä on ruokapöytä. Ihanaa! Ja se sopii tuohon tilaan niin nätisti. Vähän vielä pohdin, että onko nyt liian paljon puupintaa. Että maalaisko kuitenkin pöydän valkoiseksi tai kenties mustaksi. Puupinta on kyllä kaunis, sitä en kiellä, mutta se on nyt siinä rajoilla alkaako menemään vähän liian kotoisaksi tämä sisustus :) Pöytähän on mun vanhempieni vanha. Se on vain ollut tuossa naapureilla lainassa viimeiset neljä vuotta. Arvostan sitä, että se on aivan täyttä puuta. Painaakin sen mukaisesti.

Ruokapöytä on 95 cm x 180 cm, joten sopii kuudelle vallan mainiosti. Tarpeen tullen saa päähän vielä istuinpaikat. Mallailin tuota pöytää myös keittiön jatkeeksi, mutta aivan liian ahtaaksi kävi tila. Ja hei, mikä hienoa niin nyt ruokapöydästä näkyy tv-huoneen telkkari. Pari viikkoa ilman ruokapöytää ja lapset tottuivat syömään sohvalla. Nyt on pieni siitä poisopettelun paikka… Eilen ruokapöydän äärellä sadepäivää fiilistellessäni ja töitä tehdessä huomasin monen eri ihmisen pysähtyvän kadulla katsomaan meille sisään. Iltaisin on kyllä syytä pitää verhot kiinni, sen verran näyteikkunalla ollaan. Ruokapöydän sijainti on muuten mieleeni. Tykkään, että siitä näkee myös takan.

Järkyttävää, kuinka paljon vielä remppapölyä leijuu tuolta kellarista ylös ja ulkoa sisälle. En edes huomannut sitä ennen kuin näin alla olevan kuvan. Tsekatkaa tuo peilin alunen! Huh, jahka remontti on kokonaan valmis, niin on pakko puunata nurkat uudemman kerran.

Pahoitteluni kuvatulvasta, kerrankos sitä ;) Nyt sinne röntgeniin. Palataan ihanat illalla kommenttiboksin puolella!

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 26. heinäkuu 2017

Kodikas koti

HEIPPAHEI IHANAT!

Voi jösses, sitten kun se loman jälkeinen työmoodi iskee täysillä ja olisi kova palo tehdä töitä, niin arvatkaas mikä ei ole hyvä juttu? Toimimaton tietokone. Tai no, lähinnä kuvankäsittelyohjelma. Monen uninstallaation ja asennuksen jälkeen sain kuin sainkin ohjelman aukeamaan. Ja hei, seuraavaksi vuorossa kuvien ulkoiselle kovalevylle laitto. Ne kun eivät käsittääkseni ole muualla kuin tuolla kuvankäsittelyohjelman tiedostoissa. Jaiks, säikähdyksellä selvittiin.

Kuten kerroin Instagramin puolella, niin uurastettiin miehen kanssa eilen punaiset paholaiset (muuttolaatikot ;)) keskikerroksen osalta tyhjiksi. Vielä osa tyhjistä laatikoista odottaa palauttamista. Tuossa tulevan ruokapöydän tilalla. Olohuoneessa. Saamme tilaan ruokapöydän ensi viikolla naapurista. Mummun vanhan puisen pöydän. Ihanaa! Voipi olla, että sohvaa joutuu pari senttiä siirtämään kohti sohvapöytää ja jollain välillä sohvapöydän uusia kapeammaksi. 

Tuo entinen ruokahuone on meillä tv-huone käytössä. Ihan jo senkin takia, jos sinne mancaveen tulee se sormenjälkitunnistautuminen. Ei jää sitten hömppäsarjat katsomatta ;D Oikeasti tykkään, että keskikerroksessakin on telkkari. Lapset voivat siinä katsoa ohjelmiaan, samalla kun teen ruokaa keittiössä. Tykkään tuosta tv-huoneen kodikkuudesta ihan kamalasti! Tv-huoneeseen on käynti olohuoneesta sekä sitten tuosta lukunurkkauksen vierestä.

ID

Olohuone kylpee ilta-auringossa. Sohvatyynyt ovat vähän niin ja näin ja Tobyn luita lattia täynnä.  Koti on varsin kodikas. Vähän aikaa asumatta olleessa talossa on kuulkaas jo näin viikon jälkeen
täysi elämisen meininki ja hyvä niin 

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,