torstai 18. huhtikuu 2019

Pääsiäissuunnitelmat uusiksi

HEISSUN IHANAT!

Joko siellä ollaan pikkuhiljaa pääsiäislomatunnelmissa? Siis te, keillä edessä on neljä vapaapäivää :) Täällä on toinen jalka jo vähäsen lomalla. Vaikka pääsiäislomasuunnitelmat menivätkin uusiksi, niin silti pääsiäinen tuntuu ihanalta breikiltä arkeen. Hirmuinen hinku olisi ollut lähteä Pyhälle. Eiliseen asti pidettiin sekin vaihtoehto avoinna. Vaikka takaraivossa tiesi kuitenkin, että kolmen päivän takia ei välttämättä kiireisten työviikkojen keskellä kannata ajaa pohjoisiin, niin silti ajatus pääsiäisestä Lapissa oli koko ajan hollilla. Ei itse asiassa taideta juurikaan tietää muunlaista pääsiäistä. Viimeiset 11 pääsiäistä ollaan oltu Lapissa, poislukien yksi pääsiäinen, kun oltiin Thaimaassa.

Meillä Toby joutuu ottamaan rauhoittavia (geeli ikeneen) tuon automatkan ajan ja mietittiin, että karvakaverillekin aikamoinen rykäisy olisi viiteen päivään istua autossa yhteensä reilut parikymmentä tuntia. Lisäksi, kun toinen on viime aikoina hieman kipuillut. Ollut ärtyisä ja jotenkin kankeanoloinen. Jalka ei ole noussut enää niin korkealle pisuttaessa ja takapää on näyttänyt jäykältä. Eilen lääkärillä epäilykset kivuista vahvistuivat ja nyt on lihasrelaksantit ja kipulääkkeet käytössä. Kuukauden päästä röntgen, jossa suljetaan pois rakenteelliset tms. viat. Toki aiemminkin kuvataan, mikäli tilanne huononee. Nyt ainakin jo tuntuu ekan lääkityn yön jälkeen, että meidän oma Topsukka on palannut. Silmissä on taas se tuttu innostunut ilme.

Pitkät lenkit on kiellettyjä, samoin riehuminen. Jos joku tietää, mistä Duracell-pupusta saa patterit pois, niin vinkkejä otetaan vastaan :) Ei saisi juuri riehua tai rellestää. Hyppiäkään. Ja toinen on kuin aropupu sille päälle sattuessaan, niin pitäisi olla silmät selässäkin. Onni onnettomuudessa, että ollaan nyt sitten seuraavat neljä päivää kotona. Saa seurata, mihin vointi menee. Eilen hyppyytti toista takajalkaa iltalenkillä, mutta voipi olla jalka ottanut ell:n venyttelyistä ja kopeloinneista hieman itseensä.

Joten, uuden edessä ollaan! Pääsiäinen kotona. Mitä ihmettä sitä kuuluu tehdä? :D Pääsiäisruokia tilasin kotiinkuljetuksella, joten luvassa on ainakin grillausta. Monta kertaa. Tankoparsakausi saa luvan alkaa pääsiäisestä. Ja vaikka lihansyöntiä olemme huomattavasti vähentäneetkin, niin meidän pääsiäiseen kuuluu kuitenkin myös valkosipulinen lammasruoka. Ehkä myös lasi täyteläistä punaista. Niin on luvattu hienoa keliä, että takapihaa ajattelin myös haravalla ruopsutella. Hakea myös muutaman lavakauluksen ja multaa. Istuttaa hienosti sisällä idättämäni ruohosipulit, basilikat ja laventelit. Hakea veljen perheen pihasta raparperia ja iskän aikoinaan Irgutskista tuomaa valkosipulia.

Mutta mitä odotan pääsiäislomalta eniten on se, että saa vain olla. Tiedättekö, mitä tarkoitan. Vailla suunnitelmia. Ja vaikka takapiha jäisi ruopsuttamatta ja istutukset istumatta, niin voisi hyvällä omalla tunnolla lötköttää sohvannurkassa. Meidän perhe on aika liikkuvaa sorttia ja koko ajan pitäisi olla sata rautaa tulessa. Tänä pääsiäisenä sammutan nuo raudat ja lepään. Kuulostelen ja nautin ♥  Blogi kyllä päivittyy pääsiäisenkin aikana ja ehkä perjantaina voisi viettää perjantaimyyssejä pääsiäisen tapaan. Katotaan, mitä päivä tuo tullessaan :) Rennoin ottein mennään myös täällä blogissa ja somessa seuraavat neljä päivää.

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ TOIVOTELLEN,

 


torstai 11. huhtikuu 2019

Lapset kasvavat, elämä helpottuu

HEI HELLUREI IHANAT!

Niin vain sitä Oslon keväiset maisemat ovat vaihtuneet Tampereen keväisiin maisemiin (lumi takapihalla hieman kieltämättä romuttaa illuusiota keväästä ;). Kerroinkin teille, että meillä on huhtikuussa juhlahumua, kun molemmat tytöt viettävät synttäreitään. Tulevana viikonloppuna juhlitaan tyttöjen sukulaissynttäreitä ja yhtään ajatusta en ole tarjoiluille antanut. Ellei oteta huomioon sitä, että tänä aamuna Jussinhannan leipomossa kahvilla käydessäni menin ja tein jotain, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Tilasin nimittäin kinuskikakun synttäreille. Ihan ex-tempore. Minä, joka olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki tehdään itse. Ja että tarjolla pitää olla sen seitsemää sorttia kakkua ja keksiä :D

Ja tiedättekö, hetken tunsin tunteen, josta en pitänyt. Tietynlaista syyllisyyttä siitä, että menin tilaamaan täytekakun. Vaikka mulla ihan hyvin aikaa olisi sellainen leipoakin. Ihmismieli on jännä. Aloin heti perustelemaan tuota tilausta itselleni sillä, että sain annettua tamperelaiselle yritykselle töitä. Ihan hölmöläisen hommaa tuollainen itsensä syyllistäminen, sanon minä. Muiden tarjoilujen osalta otetaan myös löysin rantein. Josko suolaisen piirakan leipoisi. Laittaisi lisäksi hummusta ja kasviksia pöytään. Ja hei, onneksi lapset ovat jo siinä iässä, että ovat ajatelleet itse leipoa mokkapaloja ja jonkun suklaakakun.

Vaikka tietynlainen haikeus valtaa mielen aina, kun lapset täyttävät vuosia, niin täytyy sanoa, että kyllä elämä helpottuu, mitä isommaksi lapset kasvavat. Vaikka aina sanotaan sitä, että mitä isommat lapset, sitä isommat murheet. Meillä ei onneksi vielä tämä sanonta ole toteutunut. Ja mikäli äitinsä tyttöjä ovat, niin ei tule toteutumaankaan. Itselläni kun ei ollut minkäänlaista teini-iän angstia päällä ja päästin vanhempani suht’ helpolla ;)

En tiedä onko sillä vaikutusta asiaan, mutta edelleen teemme perheenä paljon asioita. Ihan pieniä juttuja arjessa, jotta yhteys noihin lapsiin säilyy. Jotta se perheen välinen yhteys ylipäätään säilyisi, vaikka kasvukivut kuinka myllertäisi. Ymmärtääkseni teini-iässä vanhemmat voivat tuntua vähän mälsiltä. Ja niinhän me vähän väliä tunnutaankin, mutta siinä hetkessä, kun ollaan kaikki keittiön pöydän ääressä ja pelataan lautapelejä, kaikki tuo unohtuu. Ne meidän isot lapset muuttuvat hetkeksi taas pieniksi. Sellaisiksi, että tekee mieli rutistaa ja pyytää pysymään juuri sellaisena kuin on.

Lasten kasvaessa se ei ole vain se lapsi, joka kasvukipuilee. Itse ainakin kipuilen hiukkasen myös. Vaikka elämä vuosien saatossa on helpottunut hurjasti, niin sitä joutuu itsekin miettimään toimintatapoja uudelleen. Oppimaan suodattamaan osan lasten sanoista ja pistämään teini-iän piikkiin. Antamaan siimaa ja luottamaan. Vaikka haluan olla vanhempi, niin mitä isommaksi lapset kasvavat, niin huomaan meneväni myös ystävärooliin. Se, jos mikä on myös tärkeää. Olla lapsensa ystävä.

Nyt tämä lasten ystävä menee lukemaan ruotsin ja matikan kokeisiin. Aika aikaansa kutakin  ♥

TORSTAITERKUIN,


torstai 04. huhtikuu 2019

Pupurakkautta & pieniä mietteitä pääsiäisestä

HEISSUN!

Tuossa harrastuskuskauksista kotiinpäin ajellessani (ja jälleen rantatunnelin vetämättömyyttä tuskaillessani) mietin, että sisäinen kelloni taitaa olla nyt pääsiäisessä. Tai oikeastaan on ollut sitä jo muutaman viikon. Mikäli yhden kuihtuneen ja roskiin heitetyn rairuohon kantilta asiaa katsoo. Pääsiäinen on yksi lempparijuhlistani. Neljä päivää leppoisaa yhdessäoloa, syömistä ja nukkumista. Usein pääsiäinen on sisältänyt myös valkoisia rinteitä, laskettelusuksien suhinaa ja auringosta punottavia poskia. Tänä vuonna tuo Lapin keikka saattaa jäädä väliin.

Kolme päivää perillä olisi suhteellisen lyhyt aika siihen, että koissulia pitää lääkitä mennen tullen. Mutta, olemme sopineet että päätämme Pyhälle lähdöstä vasta päivää ennen eli silloin keskiviikkona. Jos näyttää siltä, että mökkijärvi ei ole sulanut (ole pliis pliis sulanut!), niin Pyhä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Lähtö tapahtuisi torstaina koulun ja töiden jälkeen. Päivä kerrallaan siis mennään. Meidän perhe kun harrastaa nopeita lähtöjä niin äkkiäkös tuollaiset laskettelu- ja hiihtokamatkin nyt suksiboksiin heittää ja boksin katolle :D

Joko siellä on laitettu pääsiäistä esille? Mä olen, pienesti. Niiden koristeiden myötä, mitä löysin. En ymmärrä, mihin olen kaikki edellisvuosien sulat ja munat piilottanut. Joten pupujutuilla mennään. En ole niinkään tipuihminen, mutta pääsiäispuput, kaikissa muodoissa on heikkouteni. Varsinkin tuo yksi kulho, jota pupu pitelee avosylin. Kulhot odottelevat vielä täytettä, mutta hirmuisesti ennen pääsiäistä ei kannata mitään herkkuja esille laittaa. Vaikken itse sokeria syö, niin meillä asuu kolme sokerihiirtä :)

Meillä taitaa olla tänä vuonna eka vuosi, kun lapset eivät mene virpomaan. Toiveissa toki on, että oven takana käy monta pikkunoitaa. Virpomistouhu kun kuuluu olennaisena osana pääsiäiseen. Tai ainakin niiden pikkunoitien näkeminen ♥ Nyt valmistautumaan Tapparan voittokulkuun. Pääsiäisen ohella selvä merkki keväästä on se, että kulutan sohvaa lätkän katsomisen merkeissä. Toivottavasti tänäkin vuonna loppuun asti!

TORSTAITERKUIN,