torstai 16. maaliskuu 2017

5 x sisustusperiaatteeni

MOIKKAMOI!

Ei vitsit, enpäs ihan heti muista että aiempina vuosina maaliskuussa aurinko on lämmittänyt näin paljon kuin se nyt tekee. Voin toki olla väärässäkin ;) Jos mulla olisi ollut eilen illalla kännykkä mukana, niin olisin ottanut teille kuvan meidän tulevasta makkarista. Siellä on seinät jo paklattu ja näyttää muutenkin oikein hyvältä. Ainoa mikä vielä puuttuu on yläkerran eli makuuhuonekerroksen lattiavalinta. Keskikerroksessahan on se lämmin öljyvahattu parketti. Joka on mielestäni edelleen ehkä vähän liian lämmin omaan sisustusmakuuni, mutta antaa ajan kulua ja katsotaan miten käy ;) Yläkertaan haluan jotain vaaleaa. Jos teillä on vinkata hyväksi koettua valkolakattua tammiparkettia niin saa hihkaista kommenttiboksin puolella! Eipä olla juuri edes ehditty liikkeisiin kiertelemään parketin suhteen.
Kuulen usein kysymyksen, että millaisen sisustuksen ajattelin uuteen kotiimme laittaa. Aina vähän häkellyn, sillä en ole suunnitellut muuttavani sisustustyyliäni mitenkään. Kaikki kalusteetkin matkaavat mukana. Vaikka tyylillisesti muutammekin aivan erilaiseen taloon, niin silti olen sitä mieltä, että kyllä nämä meidän mööbelit sinne ihan hienosti sopivat. Ehkä se on osa sitä turvallisuudenhakuisuuttani, että en halua ympärillä olevien tekijöiden muuttuvan liikaa. Jotain pitää olla ja pysyä. Vaikka seinät ja huonejärjestys muuttuu, niin silti ajatus siitä, että on ne omat rakkaat huonekalut ja sisustusesineet silmien edessä tuntuu varsin hyvältä.

Joskus muinoin, vuosia sitten, tunsin jopa pikkuisen paineita siitä, että pitäisi satsata design-valaisimiin ja -huonekaluihin. Pitäisi pitäytyä pelkästään mustavalkoisessa sisustuksessa ja selkiyttää omaa sisustusmakua. Pitäisi sitä ja tätä. Mutta miksi ihmeessä? Noista vuosista on tultu aimo harppaus eteenpäin ja oma luottamus omaan sisustustyyliin on vain vuosien saatossa kasvanut. Ei meidän kodin täydy olla sellainen kuin muilla. Valitettavasti aina silloin tällöin törmää koteihin, jotka ovat kuin kopioita toisistaan. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, sillä kaikki sisustaa tyylillään. Itse vain tykkään, että ei kaikkien kotien täydy olla samasta puusta veistetty. Se on yksi sisustusblogienkin rikkaus; löytää massasta poikkeavia ja persoonallisia koteja.

Millainen on minun sisustustyylini ja mitkä ovat ne sisustusperiaatteeni, joiden mukaan sisustan kotiani?

Koti ei ole museokappale vaan se on tarkoitettu rentoutumiseen ja yhdessäoloon. Elämiseen isolla eellä. Olisi kamala, jos omistaisi sohvat, joilla ei saisi  istua. Joille ei saisi nostaa jalkoja. En pystyisi asumaan kodissa, jossa pitäisi koko ajan olla silmät selässä vahtimassa ettei vain mikään mene rikki. Liiemmin kotini ei ole näyttelykappale. Toki sitä saa arvostella ja mielelläni otan vastaan vinkkejä, mutta silti olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen meistä osaa itse sisustaa kotinsa juuri omanlaisekseen.

Meidän koti saa kertoa jotain meistä asujista. Siellä saa näkyä henkilökohtaisia esineitä ja valokuvia. Siellä saa olla pieniä omantyylisiäni harmittomia ”sisustusmokia”, koska ei se sisustaminen niin vaarallista ole.  Huoneiden välillä voi olla eri sisustustyylejä, jos näin haluamme.

Pyrin sisustamaan kotia niin, että sisustusratkaisut kestävät aikaa. Kuten tiedätte, niin meillä harvoin ostetaan uusia huonekaluja. Viime aikoina oikeastaan nuo pari julistetta ovat olleet ne suurimmat hankinnat. Muuten sisustusesinehankinnatkin ovat olleet jäissä. Oikeastaan se, että olen löytänyt sisustustyylini on onni. Niin ekologisessa kuin taloudellisessakin mielessä :) Toki välillä voi käydä niin, että hullaannun jostain uudesta trendistä ja klikkailen jo ostoskoriin sen. Esimerkiksi marmorikansinen sohvapöytä. Mutta ennen kassan kautta ulosmenoa pohdin, että onko tämä sellainen, josta tykkään vielä vuodenkin päästä. Useimmiten tässä vaiheessa klikkaan ostoksen pois ostoskorista.

En ole yhtään sen tyylinen sisustaja, joka hioisi keittiön tasoja ja öljyäsi niitä pari kertaa vuodessa. Tykkään lisäksi, että pinnat saa olla sellaisia, että niitä pystyy huoletta puhdistamaan jopa jytkyimmilläkin siivousaineilla. Sisustusratkaisuni tulee siis olla erittäin helppohoitoisia :)

Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että koska rakastan rymsteerata, niin tykkään että huonekalut ovat sellaisia, että niitä pystyy pyörittelemään ympäriinsä ja testailemaan uusia ratkaisuja. Myös se on tärkeää, että pienillä jutuilla esimerkiksi sisustusesineillä saa helposti aikaan uutta ilmettä. Perusväritys seinissä ja huonekaluissa on hyvä olla harmoninen, jotta pystyy revittelemään. Mm. värikkäillä kukilla :D

Onko teillä samanlaisia sisustusperiaatteita? Vai olenko mä ainut, joka on jämähtänyt 2012 vuoden sisustustyyliinsä? Hei, nyt niihin kommentteihin, joihin piti palata jo eilen. Ette varmaan halua kuulla, mutta kerron kuitenkin; sain Thaimaassa jonkin pöpön (ekaa kertaa ikinä) ja vessassa saa juosta tämän tästä. Vetää olon vähän heikoksi näin reilun viikon sairastamisen jälkeen. Biksukunto tuli hitusen myöhässä ;) Huomiselle voisi varata työterveyslääkäriaikaa. Nimimerkillä. vasta pää kainalossa lääkäriin!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,


tiistai 07. maaliskuu 2017

Onnistuneen loman merkit

HEISSULIVEI IHANAISET!

Toivottavasti siellä päivät sujuu mukavasti ja hymy väreilee huulilla♥ Täällä on loma puolivälissä ja kuin varkain se on hiipinyt tuonne takaraivoon; koti-ikävä. Kyllä, tehän tunnette mut. Maailman matkaaja, mutta silti armoton kotihiiri. Jonkun mielestä ehkä luuseri sen suhteen, mutta minkäs sille voi, että koti on maailman paras paikka :) Silti mieli halajaa ulkomaille. Kuten kerroinkin, niin tämä loma ja irtiotto tuli niin tarpeeseen. Vuosi sitten Balilla lomaillessa kun ei oikein pystynyt keskittymään lomaan äiskän sairauden takia. Mietti koko ajan, että mitäköhän sinne kotipuoleen kuuluu. Niin sitä on nytkin tullut mietittyä (kiitos tuon supersuloisen koirakaverin), mutta silti on pystynyt rentoutumaan. Rentoutumaan niin, että on helppo hengittää. Huomaan, että kun on kiire, niin alan hengittää täysin pintahengitystä (en kuitenkaan ihan hyperventiloimaan) ja suggestoin itseni sellaiseen tekemisen meininkimoodiin. Ei sillä, rakastan sitä, kun on monta rautaa tulessa. Tänä vuonna joulun jälkeisenä aikana on ollut ehkä vähän liian monta rautaa tulessa. On ollut ihana maata täällä hieronnassa meren kohinaa kuunnellen. Virkistävä tunne, kun vihdoin veri kiertää ihan päähän asti ;)
Loma on siis ollut onnistunut sillä

-ekaa kertaa tänään sanoin sen ääneen: ”Olisin jo valmis palaamaan kotiin.”

-kiitos ihanien instagram-kuvien olen haaveillut olohuoneen keväisemmästä ilmeestä enkä malta odottaa, että saan synkät tekstiilit kaappiin. Haluan sisustamaan!

-ihan ekaa kertaa ikinä mietin tänään, että ollappa keväthangilla hiihtämässä. Minä, aurinkoaddikti.

-tänään oli eka kerta tällä lomalla, kun mietin, että nyt ei kyllä enää jaksaisi tätä aurinkorasvan levitysrumbaa :D

-ikävöin Tobya niin paljon, että olen jo pian sitä mieltä, että meidän reissut on nyt reissattu (miten te muut koiraihmiset pystytte lähtemään ulkomaille ja jättämään koiran hoitoon?)!

-ikävöin niitä nappisilmiä, jotka aamulla tuijottavat sängyn laidalla ja sitä vienoa vingahtamista, joka kysyy, että joko pääsisi ulos aamupisulle?

-uskokaa tai älkää, niin ikävöin jopa niitä unenpöppörössä tehtyjä aamulenkkejä, joiden jälkeen on niin mahdottoman hyvä olla.

-kahden viime päivän aikana olen sisustanut mummulan silmissäni täysin. Ollakin, että tuossa oli kuukauden mittainen aika, että koko remontti vähän ihisti. Ei pystynyt edes ajattelemaankaan sisustusjuttuja.

-olen mielessäni visioinut vaikka mitä kivoja fredagsmys-reseptejä enkä malta odottaa, että pääsen tekemään ruokaa (ei sillä, muiden tekemää ruokaa on ollut ihan kiva syödä)

Niin että kyllä. Täällä on yksi entistä ehompi bloggaaja. Se kiire ja loman tarve ei välttämättä ole välittynyt sinne ruutujen toiselle puolelle, sillä se ei onneksi päässyt niin pahaksi. Mutta kunhan täältä kotiudun, niin antaa palaa vaan :) Postausluonnoksiakin on jo kertynyt vaikka millä mitalla. Altailla löffätessä kun on aikaa miettiä elämää ja elämästä tämä rakas blogini kertookin. Hei, sellainen juttu pitää vielä kertoa, että tuossa yksi päivä kävimme siellä omalla paratiisirannallamme. Parin minuutin pitkähäntävenematkan päässä olevalla Freedom beachillä. Se on mennyt ihan pilalle :( Se oli jo viimeksi iltapäivästä vähän ruuhkainen, mutta silloin emme tainneet tietää kuinka pahaksi ruuhka voi mennä. Olisi harhaanjohtavaa markkinointia kehua sitä paratiisirannaksi. Siinä missä aiemmin siellä sai nauttia hiljaisuudesta on vaihtunut meteliin ja ihmismassoihin. Musiikkia kuuluu joka ämyreistä ja mikä pahinta, meininki on kuin muurahaiskeossa konsanaan. Aivan ylikansoitettu. Ei kiva. Kalat olivat edelleen värikkäitä. Mikäli merestä löytyy vapaa kohta, jossa kastaa snorkkelimaski veteen.

Mutta hei, hätä ei ole tämän näköinen; huomenna herätyskello pirahtaa klo 05.20 ja suunta käy kohti tuntematonta. Neljä eri snorklausspottia, rauhaa ja rakkautta. Viimeksi täällä teimme PhiPhi -saarilla snorkauskierroksen ja nyt lähdemme vielä edemmäs merta kalaan. Koh Kradan, Mook, Nok ja Rok odottaa. Hassuahan tässä on se, että veljen perhe on ollut nyt viikon tuolla suunnalla ja huomenna vaihtavat maisemaa. Ehditäänhän me sitten nähdä kotipuolessakin ihan tarpeeksi ;)

Nyt reissureppu valmiiksi ja kohti uusia seikkailuja. Retkipäivän jälkeen on vielä viisi kokonaista päivää vailla ohjelmaa. Eiköhän me niistäkin nautita ihan täysin rinnoin. Ehkä käydään testaamassa tuo hotellin oma privaattiranta kera snorkkeleiden. Yhdeksi Phuketin parhaista snorkaluspaikoista sitä tuossa kehuttiin!

AURINKOISIN TERKUIN,

PS. ja ehei, kampaaja-Kristalle tiedoksi, että tämä jokaisen kampaajan kauhu ei ole mennyt leikkaamaan itse itselleen otsista; kuvat ovat viime huhtikuulta ;) Piti laittamani Freedom beach kuvia, mutta niissä ei näy rantaa juuri lainkaan. Ihmisiä senkin edestä!


keskiviikko 15. helmikuu 2017

Life is (not) a joke!

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja kiitos ihan hurjan paljon kivoista kommenteistanne, joita jätitte eiliseen postaukseen. Ihan suotta tunnette huonoa omatuntoa tai pahoittelette sitä, ettette ehdi kommentoimaan. Kyllä mä tiedän, että te siellä olette vaikkette aina jälkiä käynnistänne jätäkään :) Tämänpäiväiseen postauksen otsikko ”Life is a joke” sai merkityksellisen ”not” -sanan tuonne väliin. Vaikka tuo ostamani julisteen nimi onkin Life is a joke, niin jälleen kerran elämä on todistanut, että sitä se ei todellakaan ole. Heräsin aamulla viestiin, joka sai kyynelhanat aukeamaan ja kylmänväreet kiirimään pitkin selkäpiitä. Sen kummempaa muiden asioihin syventymättä täällä blogissa totean vain jälleen kerran, että muistetaanhan elää hetkessä. Elämän lanka on todella hauras ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Haleja, enkeleitä, elämän nälkää, suojelusta ja tsemppiä sinne jonnekin ystävä rakas…Kate Moss (6 of 9)Kate Moss (8 of 9)Kate Moss (7 of 9)Kate Moss (1 of 9)
Veikkaanpa, että tämän kaunottaren, Kate Mossin, julisteen nimi ei välttämättä viittaa epäkunnioittavasti elämään. Vaan siihen, että elämässä saa ja pitää hassutella. Itselleni ainakin huumorintaju ja hassuttelu on se, mikä pitää pinnalla. Myös vaikeina aikoina. Tilasin tuon julisteen meidän tulevan kodin lukunurkkaukseen ja ajattelin, että täällä kodissa se pääsee väliaikaisesti ruokatilaan. Mallasin sitä heti ensiksi tuohon olkkariin ja jääköön siihen nyt toistaiseksi. Mies saa yöllä työreissusta palatessaan taas puistella päätään, kun reissun aikana on ilmestynyt lisää vieraita naisia seinille ;)Kate Moss (3 of 9)Kate Moss (2 of 9)Kate Moss (5 of 9)

Remppapostauksia kovin toivotte, ja niitä kyllä tulee. Jossain vaiheessa. Meillä ollaan taas siirrytty rempan suhteen ulkotiloihin. Salaojat on nyt tehty, mutta vielä uusitaan kaikki tontilla olevat putket tuonne kaupungin viemäriverkostoon. Kellarikerros odottelee lattian tekemistä (en vaivaudu edes selittämään mitä sinne laitetaan, koska ei ole hajuakaan :D). Mutta nyt on vanha lattia piikattu auki sieltä ja sorat kärrätty pois. Kai sinne jotain soraa ja eristeitä laitetaan ennen valua. Näettekö, musta ei todellakaan olisi talon rakentajaksi ;) Yläkertuus voi samaan malliin kuin viime remppapostauksessakin. Kun saadaan kellarin lattiavalu tehtyä siirrytään tekemään yläkertaa. Laittamaan seiniä paikoilleen ja rakentamaan lattiaa. Kuopukselle huonetta vintille ja rappukäytävää kondikseen. Kyllä se siitä!

En vaadi kukkia, enkä ole niitä tottunut usein saamaankaan, joten silloin kun niitä saan, niin tuntuu erittäin mukavalle. Eilen mies yllätti kyllä totaalisesti tuomalla ystävänpäivä- ja kihlajaispäiväkimpun mukanaan ennen lentokentälle lähtemistään. Mietin illalla ennen nukahtamistani, että mikä olisi se juttu, jolla voisin tuon miehen yllättää. Kukkien ”mieskappale”. Ehkä se on kuitenkin se, että yllätän arjessa laittamalla ruoan valmiiksi. Sekä ripustamalla naiskauneutta seinälle ;D

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle