perjantai 23. kesäkuu 2017

Ihanaa juhannusta!

HEIPPAHEI!

Juhannusaattoaamu valkeni hieman koleana, mutta ei haittaa. Mökki on nyt siivottu sisältä, seuraavaksi suuntaamme juhannuskoivujen hakuun. Sen jälkeen täytekakkuun täytteet ja lounaspiirakka uuniin. Juhannuksen ensimmäiset vieraat ovat jo matkalla :)

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

– Tove Jansson –

IHANAA JA TURVALLISTA JUHANNUSTA YSTÄVÄT! 
NAUTITAAN HETKESTÄ JA PIDETÄÄN TOISISTAMME HUOLTA! 


keskiviikko 07. kesäkuu 2017

Sneak peek / uusi koti

HEIPSULIHEI!

Aah, mitkä kesäkelit! Juuri nyt tuntuu siltä, että kesäloma kesäkuussa ei olisi lainkaan hassumpi idea ;) Kesässä on ehkä parasta tyynet illat. Kun käy koiran kanssa kävelyllä ja on niin lämmin ettei tarvitse juuri takkia päällensä. Kun ne kaikki naapureilta karanneet kolibrit ja muut kaunisääniset linnut sirkuttaa iltalaulujansa.

Kesässä ja nimenomaan tässä kesässä on parasta myös se, että pikkuhiljaa uusi kotimme on siinä kunnossa, että sinne saa vietyä tavaraa. Yöksi emme vielä voi mennä, sillä juoksevaa vettä ei ole ja lisäksi se lasikaide puuttuu rappukäytävästä. Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta kun tietää, että se odotus palkitaan pian, niin jaksaa odottaa. Juhannuspyhät kuluvat tänä vuonna muuttotalkoissa. Kesäkuun vika viikko on aikataulutettu minuutilleen (minun osaltani, mies on töissä). Toka vikalle päivälle tätä kuuta pitää tilata loppusiivous tähän kotiin. On sitten uusien omistajien kivempi muuttaa sisään :) Kuten kuvista huomasitte, niin keittiöön päätyi ne Bazar Minit ikkunaseinälle ja se nivel Bazar hyllyn päälle. Sen saa siitä siirrettyä mihin tahansa paikkaan, kun tuo varsi on niin pitkä. Tykkään, että meni valinta oikeaan, eikö? :) Keittiön tason pitäisi saapua ihan just, kuten myös yläkerran lasikaiteenkin. Mancave-kerros on kovasti työn alla ja laattoja odottelemme.

Täytyy kyllä sanoa, että meidän remppamiehet tekevät maailman parasta jälkeä. Ehkä jossain vaiheessa voisin tehdä teille suosittelupostauksenkin, vaikkei mistään yhteistyökuvioista olekaan puhuttu. Vaan ihan silkasta ilosta, että voin jakaa teille hyvien remppamiesten tiedot. Remppamiehet, hyvä sellaiset, kun ovat olleet vähän kiven alla. Ainakin täällä meidän suunnalla.

Siinä, missä eilen vähän ihistelin tätä kaoottista tilannetta, on tänään otettu taas järki käteen. Tehty töitä hymyssä suin ja päätetty, että kyllä se siitä. Karattu tyttöjen kanssa kesken iltapäiväkiireiden Ikeaan syömään (onko annokset pienentyneet?…maku ei onneksi ole kärsinyt). Katseltu ja suunniteltu. Kävelty kassan kautta tyhjin käsin. Vielä pitää malttaa. Ennen kuin ollaan muutettu, niin mitään ei osteta. Tuumataan ja katsellaan rauhassa.  Seuraavaksi ajattelin jatkaa tätä ihanaa päivää kahvikupillisen kanssa takapihalla. Auton mittari näytti parhaimmillaan Pispalan valtatiellä 28.5 astetta. Gotta love it!

Jatketaan taas ja nautitaan tästä helteestä (ja illemmalla kun takapiha ei enää houkuttele puoleensa, palataan kommenttiboksissa…olette parhaita ♥)!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. nuo yöpöytien valaisimien jalat ajattelin sprayata mustaksi ja ostaa hivenen isommat varjostimet niihin!


perjantai 02. kesäkuu 2017

Perjantaina meillä kotona

”It takes hands to build a house,
but only hearts can build a home.”

ILTAA IHANAT!

Se olis viikonloppu jälleen kerran edessä ja näin perjantai-iltana kotikoneella istuessani sydän tuntuu olevan siellä mökillä, saaressa. Viikonloppuun mahtuu koulua, todistusten jakoa, kaveriyökyläsynttäreitä (ei meillä, onneksi ;), valmistujaiset, synttärit  ja sen sellaista mukavaa, että mökkeily jää tältä viikonlopulta väliin. Lasten loma kun alkaa, niin itse ajattelin muuttaa lasten kanssa mökille. Tosin tänä kesänä on ensimmäinen kerta, että lapset ääneen protestoivat mökille menoa. Koska Särkänniemi ja kaverit.

Tänään ehdin pitkästä aikaa siivoilla kotonakin, täällä onkin ollut hävityksen kauhistus viimeiset pari viikkoa. Tuskin enää muuten olisin ennen muuttoa sen kummemmin siivonnut, mutta saimme vieraita. Tai vieraan eikä nyt ihan niin vieraan kuitenkaan. Jännä juttu, miten elämä vie. Miehen uuden työpaikan myötä treffasin ala-asteen ekalta lähtien tuntemani ihmisen, jota en kuitenkaan ole nähnyt viimeiseen reiluun 20 vuoteen. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa, mutta kokolailla jutut jatkuivat siitä mihin ne aikoinaan jäivät. Eikä muuten oltu vanhennuttu yhtään, jännä juttu ;)

Siivoamisen ohessa koin jälleen hieman haikeutta. Tykkään tästä meidän kodista niin paljon. Täällä on vietetty viimeiset reilut 11 vuotta. Toiselle pikkuisista tämä on ollut ainoa koti. Molemmat ovat ottaneet ensiaskeleensa täällä ja sotanneet syömisharjoituksillaan ruokahuoneen lattian. Keittiön katossa muistuttaa vieläkin huikean hauskoista tupareista tacokastiketahra (älkää kysykö…) ja takapihalla nököttää päärynäpuu. Se, jonka mies ja esikoinen kiikutti kotiin, kun lähetin omenapuuta ostamaan.

Elämä on aikamoisessa turbulenssissa, kuten olen kertonutkin. Monta muutosta lyhyen ajan sisään. Uskon uusiin alkuihin ja uskon muutoksen voimaan. Vaikka kaikki on hyvin tässä ja nyt eikä tarvetta muutokselle olisi, niin se pieni muutosagentti minussa rakastaa tunnetta, jossa vierivä kivi ei ehdi sammaloitumaan. Ehkä se osaltaan juontaa juurensa siihen, että haluan elää jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Nähdä ja kokea. Onneksi muu perhe jakaa saman ajatusmaailman 

“And suddenly you know:
It’s time to start something new and trust the magic of beginnings.”

AURINKOISTA PERJANTAI-ILTAA,