maanantai 28. tammikuu 2019

Vanhassa vara parempi // Vaatteiden konmaritus

MOIKKAMOI

maanantaihin ihanat! :) IG:ssä seuraavat tietävätkin, mitä olen tänään puuhaillut. Vähän joka välissä töiden lomassa on tullut käytyä läpi vaatehuonetta. Henkarivaatteista lähtee noin 25% kiertoon. Miettikäähän kuinka paljon niitä vaatteita on ollut, kun nyt mulla on tyhjänä 27 henkaria. Jeps, en muuttopuuhissa silloin vajaa pari vuotta sitten käynyt vaatteita läpi kovinkaan rankalla kädellä. Vaan aika monen vaatteen kohdalla mietin, että josko kuitenkin. Nyt ne josko kuitenkin -vaatteet saivat lähteä.

Tein muutamia havaintoja tuossa karsintaprosessin aikana. 1) vanhassa on todellakin vara parempi ja 2) ihminen tulee toimeen melko vähällä vaatemäärällä. Olen kuljettanut vuosien varrella mukanani kestäviä, myös aikaa kestäviä vaatteita. Kuvissa näkyvä Cottonfieldin 100% villaneule on muistaakseni ainakin 25 vuotta vanha. Olin pitkään sitä haaveillut Koskikeskuksen yhdessä liikkeessä. Joululahjaksi sain mummulta ja papalta rahaa ja se koko viisisataa markkanen kului tuohon paitaan. Aina silloin tällöin kaivan tuon villapaidan esiin ja nautin sen tuomasta lämmöstä.

Kuten tänään. Meillä on sisällä ollut aika arktiset olosuhteet ja parahiksi takkapuutkin loppuivat. Heitin vanhan villapaidan collegepaidan päälle ja samantien lämmitti. Ostin tuon siihen aikaan, kun kaikki vaatteet kuuluivat olla isoja. Micmacin leveät farkut ja tämä koossa large ollut paita olivat suosikkivaatteitani. Silti paita ei ole lainkaan nyppääntynyt eikä kulunut vuosien varrella. Toisin kuin moni uudemmista, myös kalliimmista vaatteista.

Aika moni kiertoon laittamistani vaatteista oli viimeisen parin kolmen vuoden aikana ostettuja, niiden ikivanhojen jakkujen ja motivaatiohousujen lisäksi. Tuntuu, että sitä on tullut ostettua viimeisten vuosien aikana hinta edellä vaatteita. Sellaisia, jotka kyllä ovat ihan kivoja, mutta eivät kestä paljoakaan kulutusta tai pesua. Mikä on ajanut kierteeseen, että kulahtanut vaate on pitänyt korvata uudella. Kenties jälleen sellaisella, joka ei taaskaan kestä käytössä. Ei todellakaan ekologista eikä taloudellista. Tähän on tultava muutos.

Toinen havaintoni vaatteiden määrästä; sitä ei kuulkaas tarvitse laajaakaan garderoobia. Huomaan, että itselleni riittää arkikäytössä muutamat mustat tiukat housut, muutamat korkeavyötäröiset suorat housut, parit kauluspaidat ja neuleet. Vaatehuoneesta löytyi tosi kivoja vaatteita, joiden ostamista en suinkaan kadu, mutta vaatteita, jotka ovat jostain syystä jääneet käyttämättä vuosien varrella. Sellaiset lähtevät myös kiertoon. Ihan tyystin Marie Kondon oppien mukaan en toiminut, sillä en raaski ihan jokaista ”ei iloa tuovaa” vaatetta laittaa kiertoon. Kerrankin ajattelin järkipohjalta ja siltä kantilta, että miten jäljelle jäävät vaatteet sopivat toistensa kanssa.

Nyt on henkarivaatteet siis läpi käyty ja maanantai-illan puhteina on hyllyvaatteiden karsiminen. Vanhat kulahtaneet collegepaidat ovat mun heikkouteni. Sellaiset kaula-aukosta ja hihan suista jo hiukka rispaantuneet. Pesussa pehmentyneet. Ne saavat jäädä ♥ 

ILOISTA MAANANTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 17. joulukuu 2018

Joulun ”must haves”

MOIKKUMOI!

Kyllä se vaan niin on, että tuo valkoinen ihmeaine, jota taivaalta on hiljaksiin tuprutellut liki koko päivän, saa joulumielen sfääreihin. Ei sillä, etteikö se sitä jo ole ollut. Meillä on töissä soinut raskasta joulua taustalla ja iltapäiväkahville paistettiin torttuja. Kiva tapa aloittaa joulunalusviikko!

Ig:n puolella kerroinkin, että mulla on tiettyjä fiksaatioita, joita ilman joulu ei tunnu joululta. Tai jotka ovat niitä pieniä pinttyneitä tapoja, maneereita, jotka juontavat osin juurensa lapsuuteen. Ajattelin jakaa teille niistä muutaman. Saadakseni kohtalotovereita, kenties :)

♥ jouluaattoaamuna herään ennen muuta perhettä ja juon kahvikupillisen kynttilänvalossa
♥ jouluaattona kuunnellaan Céline Dionin These are special times -levyä, repeatilla
♥ samalla kun joulupukin kuuma linja tulee telkkarista
♥ jouluaattoaamuna syödään edellisenä iltana keitettyä riisipuuroa sekä itsetehtyä sekametelisoppaa
♥ riisipuuron jälkeen nautitaan pakkasesta suoraan yksi jäinen joulutorttu, joka dipataan kahviin (aaahhhh!)
♥ joka joulu mennään nukkumaan puhtaisiin lakanoihin
♥ meillä on erikseen joululakanat; valkoiset, joissa on kultaisia enkelifiguureita
♥ nukkumaan mennessä puetaan päälle joululahjaksi saatu pyjama/yöpuku (kyllä, ilman pesemistä)
♥ kello 11 parkkeerataan telkkarin ääreen katsomaan Lumiukkoa
♥ jouluaattoaamuna kuusen alta löytyy jokaiselle yksi paketti (illalla sitten muutama enemmän)
♥ joulusaunassa saunotaan pitkään ja hartaasti ja usein meillä on joulusaunassa vihta
♥ jouluna syödään vihreitä kuulia ja Pandan juhlapöydän konvehteja
♥ jouluna on sallittua myös se, että aloittaa konvehtirasiasta tokan kerroksen ennen kuin eka on syöty :D
♥ tapaninpäivänä syödään pitsaa
♥ joulupäivän saa viettä yöppärissä, mikäli haluaa
♥ jouluaattoiltana kukin lukee tai kuuntelee äänikirjoja tahoillaan…mutta vasta sitten, kun on korkattu joululahjaksi saatu lautapeli
♥ joulun välipäivinä katsotaan leffoja, leffoja ja leffoja
♥ jouluna pukeudutaan punaiseen, ei välttämättä kokopunaiseen, mutta jotain punaista jouluna olisi hyvä olla päällä
♥ jouluaattoiltana myöhään hipsutellaan miehen kanssa keittiöön tekemään kinkkuleivät (Tappara-sinapilla) ja hipsitään vähin äänin takaisin kirjojemme pariin

Yleensä emme ole jouluaattona käyneet haudoilla, vaan käydään haudoilla tai haudalla ennen joulua. Niin tänäkin vuonna. Jos mentäisiin pohjoiseen nelostietä, niin käytäisiin Oriveden hautausmaalla matkalla, mutta nyt kun ajamme lähes aina poikkeuksetta Pohjanmaan halki, niin käymme haudalla jo perjantaina. Joulukirkkoon tekisi mieleni mennä, mutta saas nähdä jääkö haaveeksi…

Vaikka postauksen otsikko onkin joulun ”must haves”, niin silti mun mielestä on parasta se, että jouluna ei ole pakko tehdä mitään. Saa mennä rennolla otteella eteenpäin ja nauttia joka hetkestä. Ilman aikataulutuksia, suuria suunnitelmia tai pakottavia velvoitteita 

TUNNELMALLISTA JOULUNALUSVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


torstai 27. syyskuu 2018

Tallinnan mittainen tauko

HEISSUN!

Vihdosta viimein se pitkä viikonloppu on taas koittanut. Neljättä kertaa lähdemme sielunsiskojen kanssa Tallinnaan. Vaikka viime vuonna taisimmekin päättää, että ensi vuonna voisi kokeilla vaikka Tukholmaa :D Hotellikin on se sama kuin viime vuonna ja illallispaikoista toinenkin kulkee matkalla mukana neljättä kertaa. Muistaakseni. Laukkuun on pakattu lämmintä, kukkaa, hivenen blingblingiä sekä villasukat. Haaveissa on loistavan seuran lisäksi hyviä yöunia, joten meitä ei taida taaskaan baareista löytää. Ellei sitten innostuta :)

Olen ajatellut aina, että en tarvitse lomaa. Olen kantanut kuuliaisesti läppäriä ja kameraa mukana lomalla. Ollut ulkomaillakin saavutettavissa, vaikka aikaero on ollut liki 12 tuntia. Nyt ajattelin repäistä ja jättää tietokoneen kotiin. Kameran pakkasin loppumetreillä mukaan. Seuraavat päivät siis blogi viettää hiljaiseloa ja palaa jälleen tuttuun rytmiinsä, kun palaan sielunsiskojen reissulta. Joko sunnuntaina tai sitten maanantaina. Riippuen kuinka paljon sunnuntaina kotiin tullessa väsyttää ja kuinka kainalotakiasia muu perhe on.

Onneksi tuo tuuli on tyyntymään päin. Pelkkä ajatuskin kovasta merenkäynnistä saa vatsanpohjaan inhan tunteen. Nyt suihkuun ja sitten kohti juna-asemaa. Vaikkei blogi lähipäivinä päivitykään, niin IG tai ainakin tuo storyn puoli päivittyneen. Suunnatkaa sinne siis, mikäli mielitte syksyiseen Tallinnaan mukaan 

NÄHDÄÄN PIAN!