sunnuntai 17. kesäkuu 2018

Mökkipuuhia ja koko perheen aurinkolasimuotia

*kaupallinen yhteistyö: Instrumentarium

SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Ja terkkuja täältä aurinkoiselta mökkisaarelta. Tämä päivä on otettu rennosti, auringosta turvallisesti nauttien. Lötkötelty laiturinnokassa ja käyty soutelemassa, lämmitetty saunaa ja syöty ulkosalla. Viime viikkojen aikana olemme saaneet nauttia auringonvalosta. Itse tosin olen huomannut, että siristellessäni auringolle olen myös kehitellyt itselleni aurinkoisina päivinä pienen päänsäryn. Päänsärkyä tai siristelyä ei ole onneksi esiintynyt sen jälkeen, kun pääsimme pari viikkoa sitten kaupallisen yhteistyön myötä Instrumentariumiin valitsemaan koko perheelle mieluisat aurinkolasit.

Lapsilla ei ole sitten vauvaiän ollut kunnollisia aurinkolaseja. Itselläni ei ole ikinä aiemmin ollut silmälasiliikkeen ammattilaisilta ostettuja aurinkolaseja. Mies on vannonut optikkoliikkeistä ostettujen aurinkolasien nimeen jo monta vuotta ja aina kertonut, että laadun aurinkolaseissa huomaa. Näin reilun viikon kokemuksen jälkeen en voi olla kuin samaa mieltä. Markettilaseilla olen mennyt tähän asti ja ero Instrumentariumista yhteistyön myötä saamiini laseihin on todellakin merkittävä. Uusien aurinkolasien avulla maailma näkyy lasien takaa terävänä, värit toistuvat kauniisti ja mikä parasta; enää ei tarvitse siristellä.

Auringon valo sisältää suuren määrän UV-säteilyä, jolle tulee altistuttua myös pilvisellä säälläkin. Varsinkin keväthangilla ja vesillä UV-säteily on erittäin voimakasta. Tämän takia silmät on tärkeä suojata aurinkolaseilla. Runsas UV-säteilylle altistuminen nopeuttaa myös harmaakaihin syntyä ja verkkokalvon rappeutumista. Näiden tietojen valossa olen erittäin onnellinen, että meidän perheen aurinkolasiasiat ovat nyt kunnossa!

Astelimme koulun päättäjäispäivänä meidän lähimpään Instrumentariumin liikkeeseen. Taitavan optikon avulla saimme valittua koko perheelle mieluisat aurinkolasit. Instrun valikoima oli varsin kattava ja jossain vaiheessa iski jo pieni paniikki, sillä kauniita ja itselle mieluisia aurinkolaseja oli niin paljon. Se, mitä peilikuva kertoi lasien istuvuudesta oli valinnan takana toki, mutta se miten aurinkolasit istuivat ja miten mukavilta ne tuntuivat taisi olla meillä kaikilla se päätöksenteon kannalta tärkein juttu.

Itse päädyin Guessin siroihin ja ajattoman näköisiin aurinkolaseihin, joista löytyy ruskeaa ja kultaa. Jossain valossa myös ripaus vaaleanpunaista. Ruskea liukuvärjätty linssi on omiaan autolla ajamiseen, mutta myös auringossa lukemiseen, sillä linssin vaaleamman alaosan ansiosta teksti näkyy selvästi. Ruskea linssi saa myös maailman näyttämään jotenkin lempeämmältä, lämpimämmältä. Linssit ovat myös ensimmäiset peilipintaiset, jotka omistan. Itse rakastan katsoa ihmisiä silmiin ja minua on suunnattomasti hämännyt, mikäli vastapuolella on peilipintaiset aurinkolasit :) Sen takia usein ihmisille puhessani olen ottanut nämä lasit pois kasvoiltani. Jotta he näkevät silmäni. Mies päätyi ihaniin Ray-Banin Colonel -laseihin. Ne menevät niin kaupungissa kuin mökilläkin. Niin puvun kanssa kuin rennompien vaatteiden kanssa. Tykkään tuosta linssien hieman kulmikkaasta mallista!

Instrumentariumilla on laaja mallisto aurinkolaseja myös lapsille, mutta meillä isompi tytsy on jo sen verran iso, että hänelle löytyi sopivat Ray-Banin aurinkolasit aikuisten valikoimasta. Psst. nuo sopivat myös itselleni, mutta ei kerrota hänelle ;) Pyöreät muodot ovat nyt kuuminta hottia aurinkolaseissa ja esikoisen Ray-Baneista tätä pyöreyttä löytyy. Pikkuisempi oli hieman väliinputoaja aurinkolasimarkkinoilla; lasten aurinkolasit olivat hänelle liian pieniä, kun taas aikuisten aurinkolasit olivat aavistuksen liian suuria. Mutta koska aurinkolasit saavat olla isot suojatakseen paremmin UV-säteilyltä, päätyi hän aikuisten malliston Carreran aurinkolaseihin. Niissä on ainakin vähän kasvun varaa. Lasten silmien suojaamisesta voitte lukea täältä lisää. Vielä lopuksi ammattitaitoinen optikko katsoi meidän kaikkien aurinkolasit läpi ja teki tarvittavat muutokset sankoihin ja nenätyynyjen asentoihin. Niin, että lasit istuvat päähän ja ovat mukavat pitää pidemmänkin aikaa! 

KEHYS- JA AURINKOLASITRENDIT 2018

Se, että tämän kevään ja kesän aurinkolasitrendeissä toistuu kehyksissä niin vahva muovi kuin kepeä metallikin näkyi hyvin Instrumentariumin aurinkolasihyllyillä. Valikoimaa oli jokaiseen lähtöön. Kehysten muotokielikin vaihtelee tänä kesänä futuristisesta menneiden vuosikymmenten klassikkoihin. Jokaiselle jotakin -sanonta kuvaisi mielestäni tämän kevään ja kesän aurinkolasimuotia! Väreinä toistuu vihreän eri sävyt sekä sorbettiset pastellisävyt, mutta myös kirkkaita värejä löytyy. Tänä kesänä saa todellakin leikkiä väreillä. Myös aurinkolaseissa! Lisäksi metallia ja muovia näkyy yhdistettävän samoissa kehyksissä.

Aurinkolaseissa mukavuus ja tyylikkyys ovat pitkään olleet toistensa poissulkevia. Tänä päivänä kuitenkin ei tarvitse enää tinkiä mukavuudesta ollakseen tyylikäs! Kehyksissä voi olla yhden värin sijaan montaa eri väriä, voi olla perinteisen kilpikonnakuvion sijaan mitä ihanimpia kuvioita, esimerkiksi Armanin kehyksessä on asfalttimainen pinta. Toisaalta aurinkolaseissa näyttäytyy vahvasti maalaisromanttiset kehykset, mutta myös urbaanin futuristiset kehykset. Vuosikymmenten kirjo ei ole aikoihin ollut näin inspiroiva!

Onko siellä ruudun toisella puolen aurinkolasiasiat kunnossa? Jos ei, niin nyt on hyvä aika hankkia laadukkaat lasit, jotka suojaavat sitä yhtä tärkeintä aistiamme. Nimittäin näköä. On onni nähdä elämän kaikki värikirjot ja ympärillä tapahtuvat asiat. Instumentariumissa on käynnissä alennuskampanja, jonka aikana kaikki aurinkolasit voimakkuuksilla tai ilman ovat -20% alennuksessa!

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


torstai 14. kesäkuu 2018

Kahden euron sympaattinen kirppislöytö!

MOIKKA!

Tuolla IG-storyn puolella kerroinkin, että kesäloman eka päivä kului osin töissä :D Sellaistahan se on, tämä yrittäjän arki. En muista kesälomailleeni loman varsinaisessa merkityksessä sen jälkeen kun täytin 14 vuotta ja aloin olemaan kesät kesätöissä. Gradun palauttamisen jälkeen kesällä 2001 taisin olla tilanteessa, että lomailin liki koko kesän. Yksi kahden viikon työpätkä siihenkin sisältyi. Mutta silloin kun lomailin, niin lomailin ilman minkään sortin työvelvoitetta. En tosin valita, tämä on yksi niistä valinnoista, joista olen onnellinen. Se tietynlainen vapaus painaa vaakakupissa toisessa päässä. Toisessa päässä toki on nämä ”lomailut” ja muut velvoitteet. Sain Instagramin puolella viestiä, että miten blogin käy nyt kun lomailen. No kyllähän te tiedätte, että ei blogi lomaile. Postaustahti voi olla lomailevan bloggaajan vuoksi vähän sellainen hitaanlainen, mutta en mä täältä raaski pitää lomaa.

Meillä pienempi on siitä vielä niin ihana, että tykkää leikkiä. Teetti tuollaisen nallen Anaheimissa Build a Bear -liikkeessä ja nyt ollaan kovin metsästetty hälle vaatteita. Baby Bornin vaatteet sopivat just eikä melkein, mutta ovat aika arvokkaita. Eilen illalla käytiin pikaisesti kirppiksellä ja löydettiinkin nallukalle vaatteita pilkkahintaan. Itse tein myös muutamia löytöjä. Pari kannellista metallipurkkia 60 -luvulta, sellaisia sinivalkoisia, joissa ruskea kansi sekä kuvissa vilahteleva nahkainen pussukka.

Mulla on ollut lompakon korvikkeena By Malene Birgerin sellainen kännykkäkotelo, jossa on korteille tasku. Tuo kotelo on nyt aivan risana ja olen pitkään etsinyt vaihtoehtoa. Tuo symppis nahkapussukka sisältää myös vetoketjutaskun, jonne mahtuu ne tärkeimmät kortit. Kännykän lisäksi pussukkaan mahtuu huulikiilto ja puuteripaperit :) Ja hei, eikös vyölaukut olekin nyt muotia? Tuon saa tarvittaessa pujotettua vyöllekin. Symppiksessä pikkupussukassa on yksi kosmeettinen haitta; tuollainen tummempi jälki. Pystyyköhän sitä mitenkään poistamaan nahasta? Tämä pussi ajaa loistavasti myös ”bag in bag” aseman. Mulla kun tuppaa olemaan suurin osa laukuista tuollaisia, joissa ei ole minkään sortin sisätaskuja tai muita.

Nyt mökkikassi (-kassit) pakaten. Mies ei vielä lomaile, mutta me tyttöjen kanssa lomaillaan mökiltä käsin seuraava viikko. Tiistaina on pakko tulla kaupunkiin ainakin käymään, sillä olen varannut siihen kampaajan. Me siirrytään todennäköisesti vaaleasta kesätukasta kohti sellaista rusehtavaa, mutta vaaleilla raidoilla piristettyä. Tuntuu, että hiukset tippuu päästä tämän vaalentamisen johdosta, joten vaalennuskierre pitää saada poikki :) Mutta pidemmittä puheitta; ollaanhan kuulolla taas. Mikäli blogin puolella on hiljaisempaa, niin Instan puolella varmastikin tapahtuu!

TORSTAITERKKUSIN,

PS. palaan edellisen postauksen kommentteihin viimeistään huomenna, kiitos kaunis niistä 


perjantai 01. kesäkuu 2018

Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät…

HELLOU IHANAT!

Olette kauniita ja sisältä kultaa ♥ Vaikken teitä suurinta osaa ole ikinä tavannutkaan. Mutta tähän astisen elämän aikana sitä on tullut tehtyä aika iso poikkileikkaus ihmisistä ja olen tullut siihen tulokseen, että pohjimmiltaan meillä kaikilla on sydän kultaa.  Sen takia tunnen niin suurta ahdistusta, kun kuulen jonkun haukkuvan toista rumaksi tai haukkuvan itseään rumaksi. Jos vedettäisiin mutkat suoriksi, niin se on aivan sama, miltä sä näytät. Koska sun sydän on ihan varmasti kultaa ja se on kauneinta, mitä voi olla. Maailma on voinut kovettaa siihen kuoren, mutta se, mikä siellä kuoren alla on…se on sitä parhainta sinua. 

Vaikka lause ”silmät ovat sielun peili” on jo kovin kokenut inflaatiota, niin se on yksi lempparisanonnoistani. Olen kohdannut katseita, joihin upota. Olen kohdannut katseita, jotka viivähtävät vain hetken ja sitten poistuvat kiireen vilkkaa vältellen katsettani. Olen kohdannut katseita, joihin on pakko vastata hymyllä. Katseita, joissa näkyy nähty maailma ja eletty elämä. Mutta myös katseita, joissa näkyy epätoivo ja pelko. Rakastan katsoa ihmisiä silmiin. Silmät kertovat niin paljon. On uhmakkaita katseita, jotka viestittävät, että peräänny. On katseita, joista näkee suoraan siihen kuoreen, joka sydämen päälle on rakennettu. Niitä katseita, jotka eivät heijasta sitä kantajansa sisintä. Silloin aina ajattelen, että voi kunpa voisin auttaa. Jos olisi edes yksi lause, jonka sanoa, jotta tuo kuori sulaisi…

Siitä lähtien, kun opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, olen ottanut tavaksi nähdä ihmisistä ensimmäisenä silmät. Myös itsestäni. Peilistä katsoessani sitä voisi helposti kiinnittää katseensa johonkin muuhun kuin silmiin. Sitä voisi taivastella omaa kuvaa katsoessaan iän tuomia muutoksia. Sitä voisi näissäkin valokuvissa keskittyä käsivarsiin, jotka eivät ole enää timmeimmästä päästä. Vasemman käden arpeen kyynärtaipeessa. Yhdeksän tikin jättämään muistoon. Mutta sen sijaan näitä kuvia katsellessani hain kuvista oman katseeni.

Katseesta huokui onni ja levollisuus. Se tunne, kun vihdosta viimein oli saanut nukuttua sen verran, että silmäpussitkin olivat sulaneet. Katseesta huokui rakkaus. Suuren suuri rakkaus kameraa pitelevää pikkuista kohtaan. Häntä jonka vuoro oli tulla kameran eteen seuraavaksi. Katseesta huokui myös tietyllä tavalla se itsevarmuus. Iän tuoma varmuus siitä, että riitän just tällaisena. Riitän itselleni ja sen myötä riitän ihan varmasti muillekin.

Meillä eletään niitä hetkiä elämässä, kun pienten nuorten naistenalkujen minäkuvaa rakennetaan. Kun kroppa muuttuu sellaisella tahdilla, että tunnepuoli ei oikein pysy perässä. Eletään niitä hetkiä elämässä, kun tämä kunniatehtävä nimeltä äitiys heittää eteen haasteita. Miten luoda pienille, mutta silti jo niin isoille, niin rautainen itsetunto, että hekin uskoisivat siihen, että se on sisin joka merkitsee eniten. Vaikka muu maailma sanoisi mitä. Miten luoda pienille isoille tytöilleni minäkuva, joka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on?

Tie itseni hyväksymiseen tällaisena kuin olen ei ole ollut helppo. Siihen on kuulunut paljon painon kanssa jojoilua alle parikymppisenä, jopa tulella leikkimistä asian suhteen. Monia surkutteluja siitä, että miksei mulla ole vahvempia hiuksia, kuulaampaa ihoa ja miksi olin liki ainoa luokassamme, joka joutui pitämään silmälaseja ja hammasrautoja. Kaikki se itsevarmuuden puute johtui ulkoisista tekijöistä. Mutta ei sitä silloin nuorempana ajatellut, että ne asiat ovat vain sivuseikka. Koska itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on itselläni yksi elämän kantavista voimista, niin palaan asiaan vielä tarkemmin sunnuntai-iltana. Joten pysykäähän kuulolla!

Hei, ihanaa koulujen lopettajaisviikonloppua ♥ Ja tsemppiä juhlavalmisteluihin teille, keillä sellaiset ovat viikonloppuna edessä. Mä lähden nyt kotitoimistopäivän kunniaksi tanssimaan ulos muutaman askeleen sadetanssia; tummat pilvet nimittäin lupaisivat vähän kosteutta maahan, joka jo halkeilee…

KIVAA KESÄKUUN EKAA TOIVOTELLEN,

PS. tuo kuvissa näkyvä valkoinen mekko…tiedättekö, tämä menee siihen samaan sarjaan, että kyllä ihmisillä on kultainen sydän. Reilu viikko takaperin ennen ystävien häitä sain sulhasen äidiltä messengeriin viestin; ”Mulla olisi sulle aivan sun näköinen mekko, huolisitko?