tiistai 25. syyskuu 2018

Hieman haikeutta ilmassa

MOIKKAMOI IHANAT!

Se jokasyksyinen haikeus on täällä. Se alkoi vähitellen viime viikonloppuna mökillä. Iltapäiväkahvihetkeä ruokapöydän äärellä halusi venyttää. Ottaa vielä yhden santsikupin, nostaa jalat tuolille ja katsella ulos myrskyävää järveä. Iltasaunassa halusi vielä kerran mennä vilvoittelemaan ennen illan viimeisiä löylyjä. Iltaa telkkarin edessä halusi vielä hieman pidennyttää ja katsoa ohjelmia, joita ei muuten ehkä silmät ristissä olisi tullut katsottua. Vällyjen väliin luikahdettua sitä halusi imeä kylmästä tyynyliinasta mökin tuoksua silmät kiinni antaumuksella. Aamulla sitä oli valmis heräämään hitaan kaavan mukaan ja tuntea mökkisängyn pehmeys luissa ja ytimissä. Jotenkin mökkikauden päättyminen konkretisoitui yhtäkkiä.

Mökillä vietettävät yöt ovat tänä mökkikautena enää laskettavissa yhden käden sormilla. Ellei syksy jatku leutona, ilman yöpakkasia. Käsittämätöntä on myös se, että justhan me vasta laitettiin mökki kuntoon kesäkautta varten. Jos jokin tämän hienoisen haikeuden keskellä lohduttaa niin ajatus siitä, että tämä kesä oli säiden puolesta paras mökkikesä ikinä. Tuo vanha rakennus kun oli helteillä se viileä pakopaikka, jossa sai unen vaikka ulkona lämpömittari pysyi hellerajoissa. Vaikka vastarannalla helle iski hikikarpalot otsalle, niin saaressa helle oli siedettävää. Nautinnollista, kuten mökkeily aina on.

Viikonloppuna havahduin siihen, että yksi asia, jonka takia mökkeily on niin ihanaa on se, että tuo pieni mökki yhdistää perheen. Siinä missä kotona olemme aina aika ajoin hajaantuneet kukin minnekin huoneeseen, niin mökillä vietämme aikaa samassa huoneessa. Tai ainakin samassa kerroksessa. Kun vaihtoehtoja ei ole. Olemme koko ajan kartalla siitä, mitä kellekin kuuluu ja mitä kukin tekee. Saarimökistä ei tuosta vain lähdetä salille, lenkille tai käymään kaupassa. Tuntuu, että yhteisöllisyys perheen sisällä kasvaa aina kesällä. Ei sillä, pienillä rutiinien muutoksilla sen saisi toimimaan myös kaupungissa.

Kesä 2018 oli ikimuistoinen mökkikesä. Ja vaikka mieli on vähän haikea, niin toisaalta mieli on odottava. Se odottaa niitä syysviikonloppuiltoja, kun voidaan tehdä majat kellariin telkkarin ääreen. Paistaa poppareita, käydä saunassa ja nauttia juoksevasta puhtaasta vedestä. Käydä ex tempore ihmisten ilmoilla ja nähdä ystäviä. Odottaa seuraavaa mökkikautta ja haaveilla siitä, kun vene kiinnittyy laituriin ensimmäistä kertaa. Pienen jääharson läpi kuljettuaan. Tätähän se kesämökkiläisen elämä kaikessa höperyydessään taitaa olla. Mökkikaudesta iloitsemista ja mökkikauden odottamista ♥ 

TIISTAITERKUIN,

PS. huomenna luvassa juttua siitä meidän viime viikonlopun DIY-sängystä! :)


lauantai 22. syyskuu 2018

Myrskytunnelmia mökiltä

HEIPSUNSAA IHANAT

ja terveisiä varsin tuulisesta saaresta! Toivottavasti siellä ollaan säästytty myrskytuhoilta  Reilun kymmenen tunnin yöunien jälkeen olo on raukea. Sellainen, että kolmaskaan kahvikuppi ei juuri tuonut herätystä tähän päivään. Ja arvatkaas mikä on ihaninta? Ei sitä tarvitsekaan koko päivänä herätä kokonaan, sillä suunnitelmissa on päikkäreitä päikkäreitten jälkeen. Saunomista ja syömistä. Sekä sänkyhommia.

Sänkyhommilla tarkoitan sitä, että tänään rakennamme tytöille parisängyn tai sen pohjan tuonne tyttöjen huoneeseen. Insta storyssa taannoin kerroinkin, että eivät enää suostu nukkumaan kerrossängyssä, sillä tappelevat alasänkypaikasta. Purimme kerrossängyn osiin ja levitimme patjat lattialle. Rauha maassa, samantien. Kuitenkin nyt syksyllä aloin miettimään, että tuohon lattianrajaan voi helposti vetää viima hirsien välistä. Mies ehdotti sängyn rakentamista, joten mikäs siinä.

Aamulla tuulen huminaan herätessäni olin aivan varma, että vesi lyö vaahtopäitä tuohon meidän lahdelle. Mutta ei onneksi. Onneksi tuulee etelästä, joten vaahtopäitä ei ehdi muodostumaan muuta kuin vasta saaren toiselle puolelle. Uskalsin päästää esikoisen ja miehen veneellä vastarannalle ja siitä mökkikaupunkiin sänkymateriaaleja ostamaan. Jotenkin myrskyävä järvi on kiehtova, mutta omalla tavallaan pelottava, eikä todellakaan riskejä kannata ottaa. Sängyn olisi ehtinyt rakentaa myöhemminkin, mikäli veneellä yli meneminen olisi ollut riskialtista.

Pikkuisen ja koiran kanssa pitelemme siis myrskyä sisätiloissa tällä hetkellä. Koira on kaivautunut vällyjen väliin ja esikoinen katsomaan piirrettyjä myöskin vällyjen alle. Itse vedän villatakkia tiukemmalle ja fiilistelen tässä keittiön pöydän ääressä. Vaikka kesähelteillä mökkeily on ihanaa, on tässä syksyn mökkeilyssä myös ihan omanlaisensa taika 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. tuli paistettua eilen ekat ”kausileivonnaiset”, kun mökkikylän kaupassa viime vuoden luumuhillot ja torttutaikinalevyt olivat alennuksessa :D


sunnuntai 26. elokuu 2018

Rapurallaata, haikeutta & hävyttömän hyvää tomaattikeittoa

MOIKKAMOI!

Tiedättekö, että mulla on ollut koko päivän jotenkin sellainen haikea fiilis. Vähän sellainen höhlä olo. Ei nyt ihan sellainen kuin hautajaisten jälkeen, mutta jotenkin sellainen olo, että tietty aikakausi on nyt taputeltu loppuun. Pitkään mietin, että onko se eilisten mökkikauden päättäjäisten takia (vaikka meillä kyllä mökkikausi jatkuu), kunnes keksin että ei se ole. Se on kuulkaas taas tämä empatia, myötäeläminen mikä nostaa päätään. Tämä haikeus johtuu täysin tuon yhden maamme suurimman artistin lopettamiskeikasta ja tästä viikonlopusta, kun meillä on luukutettu Cheekiä lasten toimesta. Esikoinen on vähän myös allapäin, ehkä osin flunssan ansioista, mutta kysyi tuossa, että ”ketä mä nyt sit fanitan?” 

Eiliset rapurallaatkin tuli syötyä, harvinaista kyllä, valoisalla. Yleensä ollaan odotettu pimeän tuloa, jotta kesähuone kynttilälyhtyineen pääsee oikeuksiinsa. Nyt syötiin niin, että kun keikka alkoi televisiosta, meillä oli mukavat oltavat töllöttimen ääressä. Itse olen nähnyt Cheekin vain kaksi kertaa livenä ja molemmat keikat oli erinomaisia. Eilisen keikan tunnelman saattoi tuntea tv:n kautta. Mitä nyt sumusilmiltään telkkarista mitään näki. Superherkkänä herkistyin heti, kun lähetys alkoi.

Tiedän, että niin kuin kaikkia julkkiksia, niin myös tätä herraa kohtaan on jollain jotain hampaankolossa. Tiedän, että ei kaikkien tarvitse tykätä musiikista tai tyylistä, mutta joskus tuntuu että se on se kateus, mikä saa negatiiviset fiilikset vellomaan jonkun ihmisen ympärillä. On pakko tuoda julki, että ei arvosta eikä pidä minään. Kuka tahansa meistä voisi koittaa saavuttaa samanlaista hypeä kuin tuo vauvasta vaareihin ja mummoihin iskevä stadionit vallannut, eikö? Itse ainakin nostan hattua. Kovalla työllähän tuohon asemaan pääsee. Itse nostan hattua myös sille, että osaa viheltää pelin poikki kun on sen aika. Kun on huipulla.

Mutta hei, niihin eilisiin rapujuhliin palatakseni. Tein alkuun aivan hävyttömän hyvää tomaattikeittoa. Vaikka itse sanonkin :D Tätä täytyy tehdä myös jonain arki-iltana töiden jälkeen. Sen verran nopeaa valmistui!

HELPPO TOMAATTIKEITTO
4-6:lle

3 purkkia tomaattimurskaa (käytin Muttia)
1 punasipuli
(2 valkosipulin kynttä)
1 prk aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
vettä
tuoretta oreganoa puoli nippua

-kuori sipulit ja pilko ne
-kuullota oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää tomaatimurskat, reilu desi vettä ja tuoretta oreganoa
-anna porista kymmenisen minuuttia
-lisää tuorejuusto ja maun mukaan mustapippuria
-anna porista vielä muutama minuutti ja passaa vedellä koostumus sopivan keittomaiseksi
-surauta sileäksi sauvasekoittimella ja nauti

Sitten vielä vähän töitä tähän sunnuntai-iltaan, juoksulenkkiä ja saunaa. Onneksi sitä on näin vanhemmiten tullut sen verran viisaaksi, että edes rapujuhlien jälkeen ei ole estettä kunnon hikilenkille. Niin hyvää kuin tuo kuvissa näkyvä akvavit onkin, niin puolikas snapsilasillinen riitti ;)

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,