maanantai 07. toukokuu 2018

Kesän ekat mökkikuulumiset

HEI HELLUREI MAANANTAIHIN!

Jotenkin voisi kuvitella, että puiden lehtitilanteen puolesta on kevät, mutta kyllä koiran kanssa aamulenkillä ollessani tulin siihen tulokseen, että ihan kesäistähän siellä on; aurinkokin lämmitti niin, ettei juuri olisi takkia tarvinnut :) Ihanaa!

Se säästä, nyt niihin tämän vuoden ekoihin mökkiterkkuihin. En kestä, mökkikausi on nyt oikeasti alkanut. Kyllä odottavan aika oli jälleen kerran pitkä. Vielä lauantaiaamuna ajellessamme mietimme, että näinköhän järvi on kolmessa päivässä ehtinyt sulaa. Venerantaan päästyämme tuli melkein helpotuksen itku. Vesi oli niin korkealla, ettei mitään sen kummempia kommervenkkejä tarvittu, jotta saimme veneen laskettua venekatoksesta. Saareen päästyämme totesimme helpottuneina myös sen, että laituri oli pysynyt kuosissa. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.

Aina jännityksellä sitä avaa mökin oven. Mielessään miettii kauhuskenaarioita hiirien tuhoamasta mökistä. Mutta ehei, ei tälläkään kertaa. Aika hyvin ollaan kyllä aina putsattu kaikki ruoat talveksi pois. Lisäksi sellaisia hiirien suosimia pesäpaikkoja ei jätetä. Eli kaikki tyynyt, peitot, täkit, viltit ja muu irtoava pehmeä tekstiili laitetaan talveksi ilmatiiviisiin muovilaatikoihin. Petauspatjat myös rullataan pystyasentoon.

Meillä on muodostunut jo tietyt rutiinit, joiden mukaan toimitaan mökin kesäkuntoon laittamisen yhteydessä. Mies menee virittelemään päämökin ja saunamökin vesipumput kuntoon ja itse imuroin, pyyhin pölyt ja laitan pedit kuntoon. Ojentelen sohvatyynyt ja heittelen koristeviltit sinne sun tänne tuoleille. Viime vuonna taisteltiin vähän toisen vesipumpun kanssa ja lopulta vaihdettiin suodatin järvessä olevan putken päähän. Takaiskuventtiili ei toiminut eikä painetta muodostunut.

Tänä vuonna molemmat pumput lähtivät käyntiin kertalaakista. Samoin lämminvesivaraajat. Veneen moottorin kanssa ollaan joku vuosi taisteltu myös. Tai lähinnä sen, että miten saa tuon liki sata kiloa painavan moottorin nostettua laitskalta veneeseen niin, ettei se tipu järveen :D Tänä vuonna siinäkin onnistuttiin kyllä jotenkin tosi joutuisasti. Ainoa vaan, että veneen moottorin akku sanoi trööts ja lopetti toimimisen. Nyt se on täällä kaupungissa latingissa ja uusi yritys torstaina.

Tytöistäkin alkaa olemaan hirmuisesti apua. He lakaisivat terassin ja keräilivät risuja. Risuja olikin yllättävän paljon tippunut talven aikana. Lopulta kaikki oli valmista ja oli aika rojahtaa mökkisänkyyn päikkäreille kirjan kanssa. Se on joka ikinen kerta yhtä ihanaa! Melkein yhtä ihanaa kuin mökkisaunan kosteat löylyt. Vilvoitteluhetket saunamökin terassilla ja hiljaisuuden kuunteleminen.

Vuoden ekaa mökkiviikonloppua vietettiin ihanan lämpimissä keleissä. En edes ihan heti muista, että viime kesänä olisi saaressa ollut yhtä lämmin. Kuten viime vuonna niin tänäkin vuonna vuoden ekalle mökkiviikonlopulle osui myös miehen synttärit. Niitäkin juhlistimme pienimuotoisesti. Jopa se meidän joutsenpariskunta teki näyttävän paluun lahdelle mökkikauden aloituksen kunniaksi. Tai toisen heistä näimme, mutta myös toisen kuulimme. Nyt kun sinne mökille on kerran päästy, niin ei millään malttaisi pysyä pois. Onneksi tällä viikolla on tuo yksi arkipyhä helpottamassa mökkikaipuuta. Vaikkemme silloinkaan möksälle ehdi kuin iltapäivästä muutamaksi tunniksi, niin sekin jo riittää 

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


lauantai 03. helmikuu 2018

Ikävä mökille!

HEIPPAHEI!

Mä olen tässä jo tovin odottanut, että koska se jokavuotinen ikävä mökille iskee. Toissa yönä näin unta mökistä. Kesäilloista saaresta ja eilen aamulla oli pakko selata puhelimen mökkikuvakansiota läpi. Vaikka olen erittäin hyvä elämään hetkessä, niin silti ajatus karkaa välillä tuleviin kesäiltoihin. Joista povaan erittäin lämpimiä ja leppoisia :) Jotkut teistä muistavatkin meidän murikkatestit viime keväältä. Ne huhtikuun lopun / toukokuun alun tuskaiset ajelumatkat mökille tai ei niinkään tuskaiset ajelumatkat vaan sen tuskan venesatamaan päästessämme; järvi ei sulanut ei sitten mitenkään. Mutta niinhän se on, että kun jotain oikein kovin odottaa ja kun odotus palkitaan, niin se on sen väärti. 

Miehen kanssa usein mietimme, että jos mökille pääsisimme ympäri vuoden, niin tuntuisiko se samalta. Näin kun laitamme mökin lokakuussa talviteloille ja aloittelemme kauden huhtikuulla (kyllä, tänä vuonna ne jäät saavat luvan sulaa huhtikuussa), niin on jotain mitä odottaa. Mökkeilyä ei pidä itsestäänselvyytenä, osin sen takia että ollaan luonnon armoilla. Osin sen takia, että ollaan tässä vuosien mittaan ymmärretty millainen kultakimpale me löydettiin. Ja miten kohtalolla oli näppinsä pelissä. Kesäkuussa viitisen vuotta sitten ensimmäisen mökkiviikonlopun jäljiltä kirjoitin näin:

”Monta viikonlopun varrella esiintullutta asiaa on saanut suun auki ja hiljentymään hetkeksi. Yrittäen ymmärtää sitä, että millainen onni on ollut matkassa ja miten meidät, jotka aina vannoivat, että saarimökkiä ei osteta, tämä ensimmäinen ja ainoa saarimökki sai aivan haltioihinsa.  Miettimään, että jollain suuremmalla taitaa olla tässä näppinsä mukana ♥  Ikinä en kuvitellut omistavani mökkiä, johon on 80-luvun puolivälissä mennyt ihka ensimmäinen labraerä isäni v.1985 perustaman maalitehtaan kuultavan puunsuojan sävyä, jonka mökin omistajapariskunnan rouvan äiti oli käynyt isäni maalitehtaassa yhdessä isäni ja silloisen pääkemistin kanssa kehittelemässä. Rakkaudesta lappiin ja kelomökkeihin. Kelon sävyä, josta myöhemmin tuli hitti. Mutta jonka ensimmäiset versiot siveltiin tuohon mökkimme alkuperäisosan ulkoseiniin.

Istuimme myyjäpariskunnan rouvan kanssa tuossa saunan terassilla valkoisilla tuoleilla ja hän kertoi tarinaa, kun äitinsä oli tullut sydän pakahtuen kotiin 1980-luvun puolivälissä ja kertonut saaneensa palvelua, jota ei ikinä osannut odottaa. Ja kera puunsuojan, joka pääsi veneen kyydissä saareen. Rouva mainitsi paikkakunnan, jossa tuo maalitehdas silloin oli ja sitten palaset loksahtivat kohdilleen… Pieni ihminen kyllä hiljentyy kohtalon edessä.”

Tuo yhtymäkohta historiaan merkitsee tänä päivänä vielä enemmän kuin tuolloin. Nyt meillä on palanen iskää ja iskän työhistoriaa mökin myötä mukana. Onko siinä se syy, minkä takia emme ole saaneet aikaiseksi käsitellä tuota päämökin vanhaa osaa uudelleen? Tiedä häntä, mutta aika hyvin tuo vanha kuultava puunsuoja on mökin ulkoseinässä kestänyt.

Eniten mökiltä kaipaan mökkisänkyä ja saunaa. Sitä hiljaisuutta. Niitä aamuja, kun hipsii aamupissalle ulkohuussiin, jättää oven auki ja yrittää laskea kuinka monen eri linnun äänen kuulee. Sitä olotilaa, kun ollaan ainoana saaressa. Hiljaisuutta. Ohi lipuvien veneiden bongailua. Rauhaa. Nämä pari päivää olen miettynyt kesän tulevia projekteja mökillä. Ei mitään suurta, mutta vähän sisustukseen liittyvää. Keittiötä voisi vähän freesata, samoin ruokailutilaa. Haaveissa on niin iso ruokapöytä ruokatilaan, että kylmillä keleillä mahdutaan siihen isolla porukalla syömään. Niinä päivinä, kun kesähuoneen lämppärit eivät jaksa lämmittää tarpeeksi.

Rakastan meidän mökkiä sen takia, että se on just meidän näköinen. Ei liian fiini, vaan kodikas. Sillain, että puitteet kertovat, että mökillä ollaan. Vaikkakin meillä sieltä aika paljon löytyykin mukavuuksia, niin silti olo ja elo on kovin mökkimäistä. Sellaista, johon höperöityy 

Ihanaa, että talvi olet täällä, mutta kerro sille kesälle että sekin on kovin tervetullut! Nyt (ilta)päiväsaunaan ja sitten kommenttien pariin. Toivotaan, että tämä koko päivän vallinnut syvähorkka ei kieli lähestyvästä flunssasta vaan siitä, että vanha talo hengittää hyvin kovilla pakkasilla ;D Mites muut kesämökkiläiset, joko on kova kaipuu mökille?

LEPPOISAA LAUANTAITA,


tiistai 24. lokakuu 2017

Aika aikaansa kutakin / Heippa mökki!

KIITOS!

Sinulle, joka saat sydämeni pakahtumaan onnesta. Joka kuuntelet hiljaa ja myötäilet äänettömästi. Sinulle, joka pidit meitä jälleen hellässä huomassasi kuuden kuukauden ajan. Olit pakopaikka, jonne suunnattiin usein. Paikka, jossa meidän kaikkien  on niin hyvä olla. Sinulle, jonka hirsiseinien väliin on sujautettu unihiekkaa. Jonka seinät eivät ole vatupassilla mitattu. Sinulle, jolla on luonnetta. Joka suojelet meitä myrskysäällä. Viilennät hellepäivänä. Sinulle, jota ilman emme pystyisi enää elämään yhtä onnellisena. Sinä olet ilopilleri, jonka tapaamista odotamme koko perhe. Kerta toisensa jälkeen.

Siinä meni kiitokset tuolle rakkaalle mökille tästä mökkikaudesta, mutta samalla haluan myös kiittää teitä. Kiitos, että olette siellä ja kiitos jälleen ihanista viesteistänne, kommenteistanne ja palautteesta 

Mökki on nyt sulkenut ovensa tältä mökkikaudelta. Siinä missä vuosi sitten päätimme, että ensi kesänä olemme mökillä enemmän taisi kääntyä niin, että tänä kesänä mökillä tuli oltua vähän vähemmän. Kiitos tuon muuttoruljanssin heinäkuussa ja muutamien viikonloppumenojen syksyllä.

Mökkikausikin alkoi pari viikkoa myöhemmin kuin aiemmin, sillä ne pirskatin jäät eivät meinanneet sulaa ollenkaan. Hyvillä mielin kuitenkin paketoitiin tänään mökki talviteloille. Tasan puolen vuoden päästä on suunnitelmissa päästä saareen uudelleen. Pitänee ostaa aamukampa, jotta on jotain mitä odottaa ;) Tuosta tuli mieleeni, että meillä ostettiin tänään ensimmäiset joulukalenterit. Jep, ja eilen viriteltiin kausivalot. Kausivalokausi on täten korkattu ja nyt aletaan pikkuhiljaa hiipiä täällä bloginkin puolella kohti joulua. Aika aikansa kutakin, sanotaan. Heipat siis mökkikaudelle ja tervetuloa (maltillinen) joulunodotus ♥ 

Joko siellä on sanottu heipat mökille?

Hei, nyt valmistautumaan treffeille. Nukkumatin kanssa nimittäin. Tänä aamuna herättiin vasta puoli kuuden aikaan…josko huomen aamulla saisi jo nukuttua kuuteen asti? Meillä on vähän erilainen työpäivä huomenna edessä, sillä sinne sonnustaudutaan ulkovaattein ja haravoin. Tyky-päivä. Tavallaan :D

TIISTAITERKUIN,