torstai 05. maaliskuu 2015

Freedom beach – pieni pala paratiisia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI MURUSET!

Voi uuh ja aah. Ja sitten pieni pöh. Lähdettiin aamusta heti tuosta hotellin rannasta parin minuutin venematkan päähän Freedom Beachille. Paratiisiranta, etten sanoisi. Ainakin siihen aamukymmeneen asti. Sitten alkoi pitkähäntäveneiden marssi Patongilta ja Karonilta. Ihmisiä lappasi rantaan niin paljon, että ei voinut kuin hämmästellä. Mutta silti, pala paratiisia ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Tämä taisi olla nyt neljäs kerta ko.rannalla ja muistan vielä sen yhden kerran huhtikuulla, kun ranta oli koko päivän liki autio. Sesonkiaikaan on siis ruuhkainen, joten kannattaa ajoittaa retki heti aamuun.

Näin lapsiperheen kannalta ranta on ideaali; nopea venekuljetus Phuketin päärannoilta. Toki kuljetus jonkin verran maksaa. Yksi taksikuski näytti meille kerran reitin, mistä rannalle pääsee kävelemällä, mutta juuri kukaan sinne ei kävele vaikeakulkuisen maaston takia. Joten kannattaa ottaa pitkähäntävene. Rannalta saa vuokrata auringonottotuolin n. kolmen euron hintaan. Etukäteen tiettyyn kellon aikaan tilattu lounas helpottaa päivän rytmittymistä. Ravintolan nurkassa kyhjöttää myös roppakaupalla kihveleitä, kahveleita ja hiekkakakkuvälineitä, joita saa vapaasti lainata. Plussaa myös sisävessasta, mutta Thaimaalaiseen tyyliin kannattaa ottaa omat veskipaperit mukaan ;) Värikkäitä kaloja näkyi ihan rannassa asti.

Snorklattiin, syötettiin kaloja (ravintolasta sai reilulla eurolla ostaa kalan syöttämisleipää), väriteltiin top modeleita, nautittiin auringosta. Mukana yksi erittäin hottis adonis sekä kaksi maailman suloisinta matkakamua. Ei voisi päivä paremmin mennä. Tosin tultiin takaisin hotellille jo iltapäivästä, kun lapsilla alkoi oma ohjelma.

Seuraavaksi taas vuorossa pari allaspäivää ja sunnuntaina kohti Phi Phi -saaria. Mä en voi käsittää, että ollaan kaikkien näiden Thaimaa-vuosien aikana onnistuttu välttämään ne, joten pakkohan siellä on piipahtaa :D Onko vinkkejä PhiPhille?

Kiitos kullannuppuset kommenteistanne eiliseen postaukseen; palaan niihin huomenna uima-altaan äärellä. Nyt tuntuu, että auringosta on tullut hieman yliannos ja täytyy laittaa silmät kiinni. Katsotaan, josko tuolta arkistojen kätköistä (luonnoksista) löytyisi huomiselle vähän vinkkiä viikonlopun ruokiin :)

TORSTAITERKKUSIN,

image


keskiviikko 04. maaliskuu 2015

Random pics / kuvaterkut!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…sorry kuvatulvasta :D

Voi veljet,

tänään päätin antaa vielä kerran mahdollisuuden tälle mukanani raahamalle miniläppärille (töistä lainassa, iän ikuisuuden vanha) ja päätin, että yksi läppäri ei mun postausinnostusta lomalla nujerra. Poistin tästä vähän ohjelmia (toivottavasti ei ollut tärkeitä :D) ja kah, viimeinen parituntinen on mennyt kuvia käsitellessä. On se vaan niin rentouttavaa puuhaa!

Mummu (mun äiti) on turvallisesti saateltu lentokenttäbussiin. Ja jälleen kerran muistettiin, minkä takia otetaan aina hotellikuljetukset hotellista/kentältä. Los härdellos. No ehkä asiaa pahensi se, että tuo meidän hotelllin aula oli täynnä suomalaisia turisteja (ks. aiempi postaus tänään). Mummu pääsee huomenna kotiin ja avaa tietokoneen. Joten laitetaanpas tähän heti kuvatulvaa. Muistoja kivasta reissusta.

Paljon ollaan viikon aikana koettu ja nähty, mutta sitäkin arvokkaampaa on se yhdessä vietetty aika. Palaan vielä paremmin yksittäisiin vinkkeihin esim. lapsiperheille täällä Phuketissa, iltamarkkinoihin sun muihin. Jos teillä on muuten jotain postaustoivetta liittyen lapsiperheen matkailuun, niin saa esittää :) Viikko vielä aikaa kokea ties mitä. Tai ihan vaan olla. Pääasia, että kaikki viihtyy!

Nyt pehkuihin, meillä muu perhe tuhisee jo unissaan. Huomenna reissataan vähän ja on aikainen herätys!

Ihanaa keskiviikkoa sinne kotiin 

image


torstai 19. helmikuu 2015

Ostettu läsnäolo & matkajuttuja

MOIMOI KAUNOKAISET!

Kiitos vielä ruokahaasteista eiliseen postaukseen, just tuollaisia mä kaipasinkin! Tuskin maltan odottaa, että pääsen haasteiden kimppuun. Tosin se ehkä menee vasta reissun tuolle puolelle. En ymmärrä, miten vuosi toisensa jälkeen lähestyvä ulkomaan matka saa mut taas ihan herkistymään. Joka ikinen vuosi. Höhlää, eikö? :D Se kun ajattelen sitä aikaa lomalla lasten ja miehen kanssa, vailla kiirettä, ohjelmaa tai niitä arjen rutiineja. Huh, tulee kylmät väreet. Taidan olla (tai siis olenkin :) pahemman luokan herkkis ja nössö. Tosiasiahan on se, että elämä on nyt kiireisimmillään, joten mieluusti karsin hienoista merkkilaukuista ja -vaatteista, jotta saan viettää kerran vuoteen pariviikkoisen oman perheen kanssa ulkomailla. Karusti voisi todeta, että ostan aikaa läsnäoloon. Toki sitä kotonakin pyrkii olemaan läsnä, mutta kyllähän te tiedätte…”ihan kohta” ja ”odota hetki” on ehkä meidän ruuhkavuosiäitien hoetuimmat lauseet lasten kysymyksiin. Ja se, jos jokin on väärin ja siitä olenkin tänä vuonna pyrkinyt tietoisesti pois.

Jotkut ovat sitä mieltä, että matkustelu on kuin rahaa heittäisi hukkaan. Niinpä, ei siitä ehkä mitään konkreettista jää käteen, mutta mä näen sen niin, että ne muistot ja elämykset ovat tärkeämpiä kuin se rahan vastineeksi saatu materia. Se, että saa lapset aukaisemaan silmänsä, että elämää on muuallakin kuin vain täällä koti-Suomessa. Ihmisiä on erivärisiä ja -näköisiä. Opettelemaan toimimaan maassa maan tavalla; vastaamaan hymyyn hymyllä ja olemaan ystävällinen. Tervehtimään ja kiittämään maan kielellä. Kohtelemaan paikallisia niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä niin kuin valitettavan usein näkee turistien kohtelevan; palvelijoina. Toimimaan ennakkoluulottomasti ja kokeilemaan ruokia, jotka ehkä lasten makunystyröihin maistuvat erilaisilta kuin äiskän lihapullat. Avaamaan lasten silmät sille, että meillä oikeasti on Suomessa asiat erittäin hyvin; on katto pään päällä ja neljä vuodenaikaa.

579662_10151438913424900_2108268316_n 485376_10151438914204900_1477225405_n 17791_10151438913379900_2114879856_n 482228_10151438912429900_552160167_n 529574_10151438913349900_1941420430_n

Matkakuume on näin lähellä matkaa jo aivan valtaisa! Ollakin, että suuntaamme jälleen Thaimaan Phuketiin. Viidettä kertaa muille, itselleni kuudetta kertaa. Välillä ollaan tehty syrjähyppyjä muihin kohteisiin, mutta tänne näemmä aina palataan. Onhan se muuttunut 20 vuodessa tuo paratiisisaari ja ymmärrän, että saari jakaa vahvasti mielipiteet. Mulle Phuket ei merkitse Patong Beachin kaupustelijoita, Bangla Roadin hälinää, rikollisuutta, mafiaa tai turistirysää. Saarelta löytyy vielä melkein koskemattomia alueita. Hotellimme on keskellä ei mitään, mutta hyvinkin 10 minuutin tuktuk-ajelun päässä ostoksista. Saarelta löytyy vuosien varrelta tutuksi tulleita paikallisia. Jotka muistavat, kuinka pieni, silloin alle 2-vuotias, kuopuksemme nukahti hiusten letityksessä. Joka vuosi nauramme tuolle ja muistoille. Meille saari merkitsee myös moninaisia mahdollisuuksia; voi olla muulta maailmalta eristyksissä, jos niin haluaa. Pääsee shoppailemaan jenkkityyliseen ostoskeskukseen niin halutessaan. Lähisaarille on helppo tehdä päiväreissuja. Ravintoloitakin löytyy joka lähtöön. Ehkä jälleen otamme yhdeksi missioksi syödä halvimman kautta. Ei niissä ravintoloissa, jotka ovat täynnä turisteja vaan myös niissä, jossa kuuluu paikallisten iloinen puheensorina.

72941_10151438910959900_903125971_n 164203_10151438911039900_1981511900_n534101_10151438913789900_689792386_n 536581_10151438912469900_786960273_n 5356_10151438910209900_1048209275_n

Joten ihan hetikohtapian ajattelin olla 24/7 läsnä, nauttia lasten vapautuneesta kikatuksesta, nauttia auringon lämmöstä iholla, syödä niin että napa paukkuu, ihastella tuon pikkuisen kummipojan ihmettelyä uima-altaan loiskuvalle vedelle (jep, tänä vuonna lähdemme reissuun vähän isommalla porukalla :), nukkua ympäripyöreitä öitä ja lukuisia päikkäreitä, etsiä ”the” paikan auringonlaskulle, kuvata muistikortit täyteen, istua valmiiksi katettuun pöytään, ihmetellä iltamarkkinoilla kaiken maailman syötäväksi tarkoitettuja ökkimöntiäisiä, lukea roskaromaaneja niin että siirappiset tekstit alkavat jo ällöttämään, juoda allasbaarissa mai tain ihan kaksistaan miehen kanssa, viedä pyykit jonkun muunu pestäväksi, istua parvekkeella iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja kuunnella yön ääniä, tuskastua loppujen lopuksi yhdistelmään aurinkorasva+hiekka ja tulla hyvillä mielin levänneenä kotiin.

Mulla on tuossa pari postausta työn alla, jotka ajattelin teille ajastaa. Ruokajuttuja! Muuten otetaan tuolla lomalla rennolla otteella. Blogissakin voi olla siis postauksettomia päiviä, pitkästä aikaa. Lomaillaan tästä ihanasta sivutyöstänikin hieman :) Mutta ennen lomailua postauksia pukkaa päivittäin ja illalla otan jälleen kommenttiboksinkin haltuun. Kiitos vielä kommenteistanne edelliseen postaukseen 

TORSTAITERKKUSIN,

alle

PS. Arabia Koko-arvonnan voittaja on Rst kommentilla: ”Oma lempparini on PETROOLI, jota ei ikävä kyllä enää valmisteta! Mut ehdottomasti nämä uudet värit nousevat suosikeikseni myös, nykyään kun on alkanut pirteämmät ja veikeämmät värit kiehtoa perussävyjen ohella!” Onnea onnea, olemme sinuun yhteyksissä lähiaikoina :)