keskiviikko 19. lokakuun 2022

Iki-ihana Rodos syyslomalla

MOIKKA TAAS!

Justhan me ”nähtiin” ja taas nähdään 🙂

Tässä lentokentällä konetta näpytellessäni tuli ihan mieleen ne vuodet, kun tuli kirjoitettua blogia useammin. Usein reissujen kotimatkalla juurikin lentoa odotellessani. Aika ihana fiilis. Kotiinviemisiksi laukussa on kulho kreikkalaiselle salaatille sekä pikkuinen kulho tsatsikille ja toinen oliiveille. Ruokapostauksia on katsokaas ollut myös ikävä.

Viime vuodet sitä on jotenkin ajatellut, että mitä pidemmälle lentää, sitä auvoisampaa. Totta on, että rakastan Aasian liki takuuvarmaa lämpöä ja USA:n monipuolisia mahdollisuuksia, mutta hei – nyt annettiin syyslomalla mahdollisuus Rodokselle ja tuntui kuin kotiinsa olisi tullut. Toki Rodos on muuttunut näissä 27 vuodessa (kuka tai mikä ei olisi?), mitä tässä välissä on ollut, mutta kyllä sieltä sitä tuttuakin Rodosta löytyi.

Meillä määränpää valikoitui pääosin sen mukaan, mitä nuo meidän kaksi 15- ja 16vuotiasta reissukamua halusivat reissulta. Shoppailua ja aurinkoa. Molempia Rodos tarjosikin. En edes tajunnut, että Rodokselta löytyy kaikki teinien lempparit Bershkasta Pull & Beariin. Ostosmahdollisuudet olivat kehittyneet ehkä eniten näiden vuosien aikana. Ollakin, että itse olen näiden vuosien aikana shoppailijana taantunut. Lievästi sanottuna 😀

Plussaa erittäin lyhyestä lennosta ja aikaerottomuudesta. Myös siitä, että Tampereeltakin olisi ollut suora lento Rodokselle, mutta oli niin hinnoissaan, niin valittiin Norski Helsingistä. Plussaa myös lyhyestä taksimatkasta lentokentältä hotelliin. Asuttiin neljän tähden Mitsis Petit Palais -hotellissa Rodoksen kaupungissa ja viime tipassa otettiin vielä All inclusive, kun edukkaasti saatiin (70,-/hlö/vko). Hotellista oli molemmille rannoille tosi lyhyt kävelymatka ja vanhan kaupunginkin porteille käveli vartissa.

Itseäni hieman arvellutti kelit näin lokakuun puolivälissä, mutta päivisin pystyi hyvin makoilemaan rannalla (ei kuitenkaan tullut kuuma). Iltaisin sai ottaa pitkähihaisen harteille. Se, mistä yleensä rantalomilla tykkään on ne illan viime hetket rannalla, kun aurinko alkaa laskemaan. Tällä lomalla bikineissä ei moiseen puuhaan tarjennut, sillä tuuli kylmeni siinä iltapäivästä, mutta eipä tuokaan haitannut. Yhtenä päivänä oli sade- ja ukkospäivä, mutta siihen sopeuduttiin myös.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut vuokrata päiväksi auton ja ajaa saaren ympäri. Auton vuokra olisi tullut halvemmaksi kuin taksimatka Lindokseen ja takaisin. Lindos on ihana, toki sekin kasvanut näiden vuosien aikana. Silti siinä on sitä pikkuisen kylän tunnelmaa ja sivukujilla on rauhallista. Suosittelen myös menemään sinne iltapäivästä/illasta, sillä silloin aamulla turisteja tuoneet bussit ovat jo ehtineet lähteä takaisin Rodoksen kaupunkiin.

Aiemmat matkani Rodokselle ovat olleet kesä-heinäkuussa, joten Rodos lokakuussa oli oikein mukava yllätys vähän viileämmän sään mukaan. Mietin, että turisteja ei juurikaan tule olemaan, mutta taksikuski kertoi, että tänä vuonna on turistiennätys koronavuosien jäljiltä myös lokakuussa.

Häiritsevästi muita ihmisiä ei ollut. Vanhan kaupungin tunnelmallisilla kaduilla sai välillä väistellä ihmisiä, mutta ei liiaksi asti. Muutenkin tuo vanha kaupunki sivukujineen on mun lemppari. Seuraavan kerran tekisi mieli ottaa B&B sieltä muutamaksi yöksi.

Sain muutamia viestejä, että vanhoihin (2015 ja vanhempiin) postauksiin ei ole alkuviikosta päässyt. Meidän IT-velho on asian korjannut ja taas pääsee. Nyt odotellaan koneeseen pääsyä ja sitten ajellaan kotiin. Tänä aamuna oli kuulemma ollut kuuraa maassa, joten toivotaan ettei kesärenkailla luikastele 😉

IHANAA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


torstai 03. helmikuun 2022

Hurmaava massaman lohi & aurinkoterapiaa

HEISSULI TORSTAIHIN!

Jo vain näyttää helmikuu parastaan. Näitä tällaisia talvia saa tulla jatkossakin, tykkään mä. Ollakin, että si-nivel hiukan vihottelee lumitöistä, mutta se on pieni paha siihen nähden, että on talvinen talvi. Nyt hiihtolomalla tulee kaksi vuotta täyteen siitä, kun olemme viimeksi olleet Thaimaan auringon alla. Kuten viime postauksessa tai sitä edellisessä taisin mainitakin, niin jotenkin sitä kaipaa Andamaanien meren aaltoihin Aasian auringon alle. Mutta yhtä kaikki, Thaimaasta kaipaan myös ruokaakin.

Onneksi thairuoan tekeminen kotioloissakin onnistuu. Tosin ihan sama juttu se ei ole syödä thairuokaa kotona kuin paikan päällä siinä lemppari muovituoliravintolassa. Same same, but diff’t. Se on se elämys, joka koostuu hikisessä illassa muovituoliin kiinni liimaantuneista reisistä, hikinorosta selkäpiissä hellemekon alla, pikkuisen tulisuudellaan potkaisevasta ruoasta, hikoilevasta juomasta ja lomamoodista 😉 Mutta hei, ikuinen optimismi minussa uskoo, että enää ei tarvitse kauaa odotella. Monethan Thaimaahan matkustavat jo nyt, mutta itselläni se on ajankohtaista vasta silloin, kun paikan päällä otettavista testeistä luovutaan.

Yksi mun all time lemppari thairuoista on massaman curry. Vegeversiona tai kanalla. Kunnes tajustin, että senhän voi tehdä myös lohesta. Täytyy sanoa, että oli aikas toimiva kombo tuo lohi ja thaimaustettu ruoka. Oikeastaan inkiväärin, kookosmaidon, kalakastikkeen, currytahnan, kookossokerin ja limen kanssahan toimisi ihan mikä vain.

Hurmaava massaman lohi

4-6 palaa lohta
2-3 rkl massaman currytahnaa
2 cm pala inkivääriä raastettuna
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
8-10 kirsikkatomaattia
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
1 limen mehu
kalakastiketta
kookossokeria

Tarjoiluun: riisiä, chiliä, korianteria

1. Paista lohen palat pannulla öljyssä
2. Nosta lohet sivuun ja lisää pannulle oliiviöljy, massaman currytahna, kaneli, kardemumma ja inkivääri. Paista hieman.
3. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit ja kookosmaito, anna porista noin 10 minuuttia.
4. Mausta kalastikkeella, limenmehulla ja kookossokerilla.
5. Lisää lohen palat (nahka poistettu).
6. Tarjoile basmatiriisin, chilin ja korianterin kanssa

Toivottavasti siellä elämä makaa mukavasti 🙂 Täällä ollaan nautittu pitenevistä päivistä ja talvisista keleistä, työelämän monipuolisuudesta ja tavallisen arjen ihanuudesta. Hurjan nopsaahan tämä alkuvuosi on taas vierähtänyt, ei siitä pääse mihinkään. Kesää kohden mennään

TORSTAITERKUIN,


maanantai 15. lokakuun 2018

Ristiriitaisia ajatuksia matkustamisesta

HEIPPUTIRALLAA IHANAT

ja terkkuja ihanasta, värikylläisestä koti-Suomesta ♥ Täällä on hyvä olla! Vaikkakin viikonloppureissu Kööpenhaminaankin oli enemmän kuin onnistunut ja tuo yksi lempparikaupungeistani näytti taas parastaan. Kööpenhaminasta tai lähinnä Tivolista Halloween-asussaan juttua huomenna tai viimeistään keskiviikkona. Sain myös yllättävän paljon yhteydenottoja Köpis-vinkeistä, joten niitä tulossa tuossa postauksessa myös. Mutta ensinnä taas akuuteimmat. Eli se, mikä on painanut sydämessä jo pidemmän aikaa. Matkustaminen ja sen varjopuolet.

Olen joskus kertonutkin, että meidän perheen yhteinen intohimo on uusien paikkojen näkeminen ja kokemusten kartuttaminen. Kaikki ylimääräinen menee matkustusbudjettiin. Lapsemme ovat ikäisekseen saaneet nähdä ja kokea paljon. Oppineet eri kulttuureista ja toivottavasti sen avulla kasvaneet ymmärtämään, että jokainen ihminen on arvokas. Väriin, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta. Varauksetta hymyilleet kaikille uusille tuttaville ja osanneet olla ystävällisiä ja kunnioittavia. Vaikkei yhteistä kieltä ole ollut. Kulttuurien erilaisuuksien ymmärtäminen ja niiden välillä tehtyjen henkisten pääomien vaihto on mielestäni yksi elämän rikkauksista.

Yksi elämän rikkauksista…mutta minkä kustannuksella? Tämän rakkaan maapallomme. Sen planeetan, joka kätkee sisäänsä niin paljon ihanaa. Eläimiä, kasvillisuutta. Luonnon moninaisuutta. Neljä vuodenaikaa meillä, ketkä toivottavasti osaamme niitä arvostaa.

”Istun lentokoneessa ja mietin kapteenin juuri lausumia sanoja…koska Euroopan ilmatila on täynnä, joudumme odottelemaan vielä hetken lähtölupaa. Ilmassa huomaan, että kaartelemme sinne ja tänne. Väistelemme muita koneita ja yritämme luovia reittiä takaisin pohjoiseen. Takaisin sinne Suomeen, jossa ainakin vielä saamme nauttia paukkupakkasista, lumesta ja yöttömistä öistä. Kurkkuani puristaa.”

En tiedä miten sen osaisin sanoa oikeilla sanoilla, mutta yritän. Ajatukset, joita päässäni vilisee ovat varsin sekavia. Jos saisin ne jotenkin ulos siinä muodossa, etten tule ihan väärin ymmärretyksi. Se, että sieluani puristaa johtuu osin siitä, että kerrankin tunnen itseni ihan pirun itsekkääksi. Samalla, kun haluan nähdä ja kokea, istuu olkapäilläni pieni piru, joka saa minut epäilemään, että onko tuo 46 euroa, jonka hyvitin koko perheen lentopäästöistä Kööpenhaminaan minkään väärti. Mitä tuolla reilulla neljälläkympillä muka saan pelastettua? Lentolaskurin mukaan kun koko perheen reissun hiilidioksidipäästöt olivat 1543 kiloa. Ei kuulosta paljolta, jos asiasta ei mitään tietäisi.

Mutta niin minä kuin ehkä suurin osa teistäkin siellä ruudun toisella puolella olette tehneet Sitran Elämäntapatestin ja tiedätte, että summa on aika suuri. Jos keskimäärin yhden suomalaisen hiilijalanjälki vuodessa on 7 300 kg CO₂e. Tuolla meidän Kööpenhaminan reissun lentojen osuudella saisimme ajaa autolla 17 140 kilometriä. Se on aika paljon. Aika hemmetin paljon! 

Tässä päästään siihen ristiriitaan; rakastan matkustamista ja rakastan kokea uusia paikkoja. Mutta koen ihan älyttömän huonoa omatuntoa lentämisestä.

”Olen ladannut puhelimelleni FlightRadar -sovelluksen, koska minussa asuu pieni ”air geek”. Rakastan katsoa, mihin ihmiset matkustavat ja kuinka paljon lento kestää. Etsin käsiini miehen kotilennon ja seuraan lentoa. Kun se on lähellä Pirkkalaa, lähden töistä noutamaan toista kentältä. En voi kuitenkaan sivuuttaa sovelluksen ahdistusta lisäävää seikkaa; koko Eurooppa on keltaisenaan koneita. Aasiassa alkaa olla jo yö ja lentoliikenne on selvästi vähentynyt siitä, mitä se oli vielä pari tuntia sitten. Amerikassa taas herätään uuteen päivään ja lentoliikenne vilkastuu. En uskalla edes miettiä noiden kaikkien ilmassa olevien koneiden hiilijalanjälkiä…”

Ajattelen asian siltä kantilta, että millaisella maapallolla meidän lapsemme ja heidän jälkeläisensä saavat asua. Onko aurinko niin polttava, että luonto pitää huolen omistaan ja suuri osa ihmisistä kuolee ihosyöpään? Jääkö osa maapalloa tulvien alle, kun etelä- ja pohjoisnapa sulaa? Maapallo tulee väistämättä köyhtymään myös eläimien myötä. Miten käy ravinnon, jos vesi on jatkossa kultaakin kalliimpaa eikä rutikuivia peltoja voi kastella?

Onko minun luovuttava lentämisestä vai onko jotain vaihtoehtoisia tapoja, joilla voisin omalla kohdallani pelastaa maapalloa? Jos en ole valmis luopumaan lentämisestä, niin ainakin voin vähentää lentämistä. Viikonloppureissujen sijaan tehdä vaikka yhden pidemmän reissun vuodessa. Senkin suoralla lennolla, ollakin että välipomppujen kautta lentäminen tulee yleensä edullisemmaksi. Jostain muistan lukeneeni, että se on nimenomaan koneen nousu, joka on kaikista haitallisinta maapallolle. Sen takia suosin suoria lentoja. Vaikka ne maksaisivatkin enemmän. Mutta kolikon kääntöpuolena on se, että sitten ehkä tulee reissattua vähemmän, kun ei aina varaa suoriin lentoihin ole. Itse povaan lentohintojen reilua kallistumista tulevaisuudessa…hiilijalanjälki kun on ollut tapetilla niin pitkään, niin uskon lentohintoihin lisättävän jonkin sortin lisän kompensaationa.

Suomi ja Pohjoismaat ylipäätään houkuttelevat. Haaveissa olisi automatka Norjan pohjoisosiin ja sieltä alas Osloon, Tukholmaan ja takaisin kotiin. Niin, onko aina pakko lentää saadakseen kokemuksia, elämyksiä ja kulttuurinvaihtoa? Ei todellakaan. Usein se vain on ajansäästökysymys. Lentäminen kun on niin paljon nopeampi tapa matkustaa kuin junailu tai autoilu.  Ja jos mennään ihan ääripäihin, niin riittäisikö minulle uusista kulttuureista lukeminen niiden kokemisen sijaan. Omalla kotisohvalla, ilman lentämisen tuomia ilmastohaittoja?

Matkustaminen on toki vain yksi maapalloa rasittava tekijä. Lisäksi on niin monta muutakin asiaa, jossa petrata. Kuten lihansyönti, sähkönkulutus, vedenkulutus yms. Meillä on kaksi lasta, rakkaita ja toivottuja, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka ovat tietoisesti lapsettomia. Lisääntyminen kun on yksi maapallon uhkista. Ja toisaalta, ei ole ihan hakuammuntaa miettiä, millaiseen maailmaan sitä lapsen synnyttäisi. Jatkossa ajattelin miettiä uudelleen lihansyöntiäni, panostaa vielä enemmän satokausikalenterin kasviksiin ja olla lutraamatta vedellä. Maalämpö meillä jo onkin, joten ehkä sen puolesta saan pienen synninpäästön. Rakastuin taannoin sähköautoon, joten jos niiden hinnat hieman laskisivat ja toimintasäde kasvaisi, niin sähköauto olisi ehdottomasti autovalintani.ID

Sitten taas on se kolikon toinen kääntöpuoli; jos jokainen ihminen lopettaisi matkustamisen, niin miten ne ihmiset, jotka elävät turismista saisivat elinkeinonsa? Se ihana perhe, jonka ravintolassa käymme Thaimaassa syömässä maailman parasta ruokaa, muovituoleilla istuen. Auringonlaskua ja palmuja ihastellen. Miten ne ihanat naiset hierontakojussa Balin rannalla kokisivat uutta kulttuuria, jos emme näyttäisi heille kuvia Suomesta. Lumisesta Lapista ja yöttömästä yötä. Samalla, kun maksaisimme siitä taivaallisesta jalkahieronnasta, annamme heille mahdollisuuden tutustua kuvien välityksellä johonkin, mihin heillä ei muuten olisi ehkä mahdollista tutustua.

Siihen, kuinka turismi osaltaan taas pilaa luontoa muutenkin kuin lentomatkojen hiilijalan jäljellä, en halua edes ajatella. Mutta vastuullisena kansalaisena on pakko. Voisinko kuvitella säästäväni luontoa matkustamalla paikkoihin, joita turismi ei ole vielä pilannut? Joiden luonto ei siitä kärsi, että siellä tallustelen paljain varpain. Surullisena luin taas Maya Beachin sulkemisesta. En surullisena sen takia, että paikka suljetaan vaan surullisena siitä, että taas yksi osa luontoa on tuhoutunut. Pari vuotta sitten veneellä ko. paikassa pikaisesti vierailleena voin vain todeta, että paikka oli ihan kamala. Kaukana siitä paratiisirannasta, mikä se joskus oli.

Mietittekö te koskaan näitä asioita? Vaikka olen näennäisesti se huoleton ja positiivinen tyyppi, niin kannan suuresti huolta maapallosta. Sen tulevaisuudesta ja siitä, miten omilla toimillani teen hallaa planeetallemme. Olen monta kertaa todennut, että luonto ja metsä ovat mulle henkireikiä. Paikkoja, joissa ladata akkuja. Joita en missään nimessä haluaisi tieten tahtoen turmella. Sitten kun tähän matkustusnäkökulmaan lisää vielä sen parin viime vuoden aikana esiintyneen pienen lentopelkoni, niin asia voisi olla ihan pässin lihaa. Älä lennä. Se olisi se helpoin vaihtoehto. Aiemmin rakastin lentokenttiä ja lentämistä. Nyt lentokentät saavat mut jotenkin surulliseksi. Se lähdön tunnelma on muuttunut johonkin haikeaan. Lentäminen taas…jotenkin tuntuu, että turbulensseja on nykyään paljon enemmän kuin ennen. Monesti turbulenssin kourissa mietin, että onko tämä maapallon tapa viestittää, että lopettakaa se lentäminen. Nykyään ihan pienenkin turbulenssin aikana päätän, että en lennä enää ikinä, jos täältä hengissä alas tullaan. Tietäen kuitenkin, että seuraavan matkan lentolippu kuumottaa pian jo taskussa 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 05. syyskuun 2015

Sokkotreffikamujen kanssa Tallinnaan!

Tallinnaphotos via Pinterest

HEI HUOMENTA!

Me täällä mökillä pidetään sadetta sisällä, nautitaan aamukahvia ja katsellaan piirrettyjä. Mikähän siinä onkaan, että syksy tuntuu täällä just niin ihanan tunnelmalliselle kuin sen syksyn kuuluisikin tuntua? Tulin näin lauantaiaamuna kyselemään teiltä Tallinnan kävijöiltä vinkkejä! Ollaan katsokaas lähdössä sinne mun sokkotreffikavereiden kanssa. Kuka olisi uskonut, että kesäkuisilla sokkotreffeillä (klik) tapaamani kaksi sielunsiskoa olisi tullut niin suureksi osaksi elämääni. Joka päivä whatsupp-viestiketju täyttyy mitä hölmöimmistä viesteistä (kaikella kunnioituksella kaiffarit :)…voisin jopa sanoa, että videoviestittelyjen myötä sitä on alkanut miettimään tuota vloggaustouhua 😉 Ja jos kiireen keskellä on vähän hiljaista, niin sekään ei haittaa. Nuo ystikset sen ymmärtää. Aivan mahtavaa, sanon mä! Se että löytää elämäänsä näinkin tärkeitä ihmisiä tällä iällä.

Jos meidän välillä ei olisi tätä suunnatonta yhteenkuuluvuuden tunnetta, niin tuskin oltaisiin uskallettu varata matkaa Tallinnaan. Ihan vain parin viikon tuntemisen jälkeen. No hei, niin tehtiin ja parin viikon päästä ollaan kuulkaas jo siellä nauttimassa kaikenmoisista ihanista kauneushoidoista, hyvästä ruoasta, shoppailusta ja ennen kaikkea vaihtamassa kuulumisia kasvotusten. Tuollainen kolmen päivän miniloma tulee kyllä tarpeeseen! Kaikki meistä ollaan käyty Tallinnassa pikaisesti ostoksilla, mutta nyt olisimme ihan suunnattoman kiitollisia, jos saisimme vinkkejä seuraaviin aktiviteetteihin:

1) Kauneushoitolat
Joku sellainen paikka, jossa saa palveluita jalkahoidosta perinteiseen niskahartiahierontaan. Paikan pitäisi olla myös suhteellisen iso, jotta kaikki kolme pääsemme samaan aikaan hoidettavaksi. Meidän hotellissa (Tallink Spa & Conference) on kyllä aika kivantuntuinen spa, mutta olisiko edullisempaa käydä hoidoissa muualla?

2) Ravintolat
Meitä yhdistää rakkaus ruokaan. Olde Hansa on jo niin monta kertaa koettu, että jotain muuta tekisi mieli kokeilla. Lounaille ehkä vähän terveellisempää vaihtoehtoa (esim. hyvä salaattibaari) ja illoiksi sitten vähän fiinimpää. Tai ei välttämättä tarvitse olla fiiniäkään, mutta persoonallista. Ja mielellään myös gluteenitonta pitäisi löytyä listalta 🙂

3) Nähdävyydet
Kukaan meistä ei ole Tallinnassa ollut aiemmin nähtävyyksiä katsomassa, mutta toki tuo kaunis kaupunki sellaisia varmastikin tarjoaa. Vanha kaupunki pienine kujineen on jo nähtävyys sinänsä (kuten ylläolevissa kuvissa), mutta onko vielä jotain muuta, mitä kannattaisi käydä katsomassa? Ai niin, saas nähdä mitä mun matkakamut tykkää, kun meitsi viuhtoo koko ajan kameransa kanssa sinne sun tänne. Nuo vanhankaupungit kujat on vain niiiin vastustamattomia 😉

Shoppailu ei ole reissumme pääasia, mutta toki saa antaa vinkkejä, mitä ja missä kannattaa shoppailla. Mitenkähän tuo Tallinnan hintataso nykyään on suhteessa Suomen hintatasoon? Täytyykin mennä googlettamaan löytyykö sieltä Massimo Duttia, joku kiva syystakki olisi hakusessa! Kiitos ja kumarrus jo etukäteen vinkeistänne, lupaan palkita teidät runsailla kuvilla sekä täällä blogissa että instan puolella 🙂 Ja kai se snapchattikin pitäisi tuota ennen opetella. Minut löytää muuten sieltä persoonallisesti nimellä atmarias. Mutta tosiaan tällä hetkellä sieltä ei löydy vielä mitään, sillä mulla ei ole hajuakaan, miten tuo homma toimii!

Nyt aamu-uinnin kautta päivän puuhiin, koristelemaan kesähuonetta rapurallaajuhliin (vol 2) sun  muihin touhuihin. Mökkikaupunkiin pitää tehdä myös pikainen pit stop; paahtoleivät rapujuhlia varten jäi eilen ostamatta 😀

LEPPOISAA LAUANTAITA,

alle


perjantai 24. heinäkuun 2015

Aina yhtä ihana Kööpenhamina

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI!

Terkkuja Köpiksen kentältä. Tultiin tänne taas vähän ajoissa, sillä mä rakastan olla lentokentällä. Ja hei, kyllä tämä Kastrup kiilaa mun lentokenttälistassa liki kärkeen. Pari päivää saisin ihan vain kulumaan ihmisiä seuraamalla 🙂 Meillä on ollut ihana kolmen päivän perhereissu. Lasten kikatus ja silmin nähtävä onnellisuus ovat kerrassaan palkitsevia. Ei sillä, kyllä niitä ihan kotioloissakin näkee. Mutta reissu on aina reissu. Uutta ja ihmeellistä, kaikille uusia elämyksiä.

Tässä vuosien saatossa Köpis on tullut tutuksi, varsinkin tuolle miehelleni, mutta myös minulle. Enää ei tarvitse karttaa löytääkseen perille keskustassa. Vaikka maisemat ovat tuttuja, niin silti aina löytyy jotain uutta. Tällä kertaa yksi uusi juttu oli ihmispaljous; ei ollakaan aiemmin taidettu olla Kööpenhaminassa heinäkuussa. Nyhavn, tivoli, kaikki paikat täynnä. Full. Crowded. Mutta ei lainkaan paha juttu, lomailevat ihmiset ovat sangen hyväntuulisia ja hymyileviä.

Eka päivä keskityttiin kaupungilla pyörimiseen. Aurinkoinen keli ja +25 astetta tuntuivat erittäin hyvältä vaihtelulta. Käveltyä tuli varmastikin reippaat 10 kilometriä. Siinäkin muuten huomaa lasten kasvun ihan selkeästi, että enää ei kuuluu ”Mä en jaksa kävellä, ota syliin” -pyyntöjä. Mukisematta menivät siinä missä me aikuisetkin. Välillä pysähdyimme lounaalle tai limonadille. Äimänkäkenä olin, kun esikoinen kysyi BikBokin ja Bershkan perään. Whaaat?! 😀

Eilen vietimme 12 tuntia Tivolissa. Viimeksi lasten ollessa paaaaljon pienempiä jäi Tivolin tietyt laitteet käymättä. Luonnollisesti. Nyt pyörittiin milloin mitenkin päin. Pääalaspäin laitteet jäivät kuitenkin käymättä 😉 Tivolipäivästä on sen verran kuvia, että niiden sorttaamiseen menee tovi. Palaan erikseen tuohon päivään ja vinkkeihin myöhemmin.

Nyt vielä vähän naposteltavaa, sitten muutamaan liikkeeseen täsmäisku. Illaksi kotiin tai pikemmin yöksi mökille 

”Travel is the only thing you buy, that makes you richer”

TERKKUJA MAAILMALTA & IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

alle

PS. mä olisin muuten saanut yhden postauksen aiheesta ”Sisäpihat”. Taidan olla pahemman luokan sisäpihabongari. Köpiksessäkin sisäpihat olivat aivan ihania ja välillä niistä löytyi piilosta kaunis ravintola. Meillä Suomessahan on yleensä kerrostalojen sisäpihoilla roskikset :p