keskiviikko 08. toukokuu 2019

Järkipuhetta minulta minulle

”Emme voi missään nimessä ottaa reissua kesäkuulle, kun olemme lähdössä reissuun heinäkuussakin.”
Jos sinulla on mahdollisuus jatkaa viime vuonna alkanutta perinnettä tyttöjen reissusta, niin miksi et sitä tekisi. Äiti-tytärlaatuaika on niin tärkeää. Mieti muistoja tytöille. Muistoja itsellesi.

”Mitä muutkin ajattelevat?”
Mistä lähtien olet miettinyt, mitä muut ajattelevat. Koska et halua olla välinpitämätön. Haluat olla vastuullisempi vanhempi, vastuullisempi kuluttaja ja vastuullisempi ympäristön suhteen. Mutta toimit arjessa muuten niin vastuullisesti, että välillä on vara höllätä.

”Todennäköisesti en tule kestämään eroa Tobysta.”
Kyllähän sinä kestät ja mieti, perheen miehille (sille karvaiselle ja vähemmän karvaiselle) laatuaikaa keskenään viikko! Eikös olisikin mahtavaa?

”Siellä on kyllä kesäkuussa jo varmastikin liian kuuma. Mummukin pyörtyi aikoinaan juuri Kreetalla Agios Nikolaoksen reissullaan, kun oli niin kuuma.”
Täh?! Sinä rakastat aurinkoa ja rakastat lämpöä. Go for it girl!

”Hei laitankin summan säästöön, saamme tuolla summalla jo rempattua mökkikeittiön. Tai laittaa pihaa.”
Mikä vika teidän mökkikeittiössä on? Sehän on ihana tuollaisenaan. Mieti, kummasta on pidempiaikaista hyötyä ja nautintoa. Ei, en tarkoita vaan sulle vaan noille ihanille lapsille. Pihan istutukset on nyt valmiit, joten nyt vaan nautitte niistä. Mikäli pysyvät hengissä.

”Eihän siitä nyt mitään tule, jos meidän lapsetkin oppivat koko ajan reissaamaan!”
Höpöhöpö, mieti asia niin, että jos kerta siihen on mahdollisuus, niin miksikäs ei. Ympäristöhaitat? Kompensoitte lennot, jatkatte kasvisruokapäivillä ja pyöräilette kauppaan. Pienillä teoilla on pitkässä mittakaavassa iso merkitys. Lapsilla ei välttämättä ole aikuisina mahdollisuus nähdä maailmaa, niin miksi ette näyttäisi sitä nyt. Sitäpaitsi Kreikassa eivät ole vielä olleetkaan. Ja kohtahan nuo muuttavat pois kotoa eikä enää halua reissata sun kanssasi.

”…jos meillä on siihen mahdollisuus, niin miksikäs ei?”
Juuri näin, oikein ajateltu. Hyvä sinä!

Kuten näette, struggle is real. Ei ole oikein, että olen tartuttanut matkustusgeenit lapsilleni. Ei ole oikein, että edes vihjasin suorista lennoista Tampereelta Kreetan lämpöön. Eikä sekään ole oikein, että jätin erään matkatoimiston sivut auki läppärilleni. Olisi ihanaa, että joku sanoisi nyt, että ette mene. Mutta toisaalta, enkö saisi nauttia työni tuloksista. Kompensoida myös tytöille hieman niitä pitkiä iltoja, kun olen istunut tietokoneen äärellä. Ruokailuhetkiä, kun ruokaan ei ole saanut koskea, ennen kuin olen kuvannut sen. Antaa palkkiota ja tunnustusta hyvin tehdystä koulutyöstä. Siitä, kun toimivat aina kuvausassarinani niinä kertoina, kun en jaksa ottaa kameran jalustaa esille.

Onneksi mies tulee ensi yönä reissusta, niin saadaan järjen ääni tähän touhuun :D Eilen illalla siskonpedissä läppäri edessä maatessamme meinasin jo ostaa matkat. Viime hetkellä suljin läppärin kannen ja päätin, että nukutaan vielä yön yli. Tänä aamuna heräsin levottomana. Ei himskatti, miksi mulle on periytynyt iskältä nämä matkageenit? 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. kaverin puolesta kyselen; onko kokemuksia Kreetan Plataniaksesta?


tiistai 26. helmikuu 2019

Kun sydän hymyilee

ILTAA IHANAT!

Kiitos kaunis kommenteistanne eiliseen postaukseen, palaan niihin myöhemmin  Sitä ennen pakko tulla jakamaan ajatuksia, jotka heräsivät tänään illallispöydässä. Jälleen kerran olen nimittäin huomannut, että kun pääsee irti arkiympyröistä, edes hetkeksi, niin kaikki näyttäytyy niin kovin kauniilta. Ne tietyt jutut, jotka arjessa tuntuvat olevan ehkä jopa niitä koetinkiviä, katoavat kuin tuhka tuuleen lomalla.

Tytöt, jotka arjessa tappelevat ihan taukoamatta, ovat kuin parhaita kavereita konsanaan. Kikattelevat ja uivat keskenään. Supsuttelevat ja vetävät yhtä köyttä. Niin ihana on tuota siskojen bondausta sivusta seurata. Toivottavasti pahimmat kränät olisivat nyt takana ja leppoisa yhteisolo jatkuisi kotonakin.

En tiedä onko mahdollista, mutta niin paljon kuin tuota miestäkin jaksan arjen keskellä rakastaa, niin lomalla rakastun aina uudelleen. Ehkä se on tuo lomasänki tai se leppoisampi hän, joka saa sukat pyörimään jalassa. Tai omat vaaleanpunaiset lomabrillit, jonka takaa katselen elämää. Mutta yhtä kaikki en laita lainkaan pahakseni.

Myös maut ja tuoksut tuntuvat voimakkaammilta. Kaikki aistit ovat pinnassa. Ja miksei olisi. Eksoottiset maut ja tuoksut ovat joka nurkan takana läsnä. Auringonlaskutkin näyttäytyvät värikkäämmiltä ja niitä onkin tullut näinä neljänä iltana tuijoteltua ihastellen.

Joten vaikka sanoin, että en kaipaa lomaa, niin tältä kantilta katsottuna loma tekee erittäin hyvää. Etenkin noille tytöille. Vaikka arjessa ja kotiympyröissä elämä on ihanaa, niin kyllä se loma ja pieni breikki arkeen tulee tarpeeseen. Ehkä ne on ne pyykkisulkeiset, arkiruokalistat ja lasten aamuherätykset, joista välillä on hyvä saada taukoa. Vaikkei sitä taukoa edes tunnista kaipaavansa.

Jos onnellisuuden mittarina on tuo pikkuinen, joka hampaita pestessään hoilaa parhaillaan tätä kirjoittaessani, kuinka onnenkyyneleet tippuvat takin kaulukseen, niin onnellisuusmittari on tapissa. Sydän hymyilee – toivottavasti sielläkin ♥ 

TIISTAITERKUIN,

PS. siellä taitaa olla jo aika keväiset tunnelmat, eikö? Tässä aloin haaveilemaan mökkipääsiäisesstä…toivottavasti kevät tulee kohisten! :)


maanantai 25. helmikuu 2019

Muistoja, joita ei mitata rahassa ♥

HIPHEI JA HELLUREI!

Ja lämpimiä terkkuja Koh Yao Yailta! Vaikka wifi tökkii melko lailla, niin sain kuin sainkin kuvia siirrettyä blogiin. Ehkä vähän liikaakin ;) Sorry kuvatulvasta, mutta olen saanut niin paljon kyselyitä tästä meidän majoituksesta ja pyynnön laittaa kuvia blogiin. Aika moni on kysynyt myös sitä, että mitä kautta löydetään hotellit reissuihin. Tekisi mieli vastata, että ihan sattumalta. Yleensä mä olen se, joka nettailee hotelleja ja esittelee ne sitten miehelle. Kertaakaan ei olla kaduttu hotellivalintaa, vaan kaikki on menneet nappiin. ID

Yleensä katson hotellit Booking.comista. Laitan kriteerit kohdilleen ja katson karttahausta. Jos maksaa majoituksen heti, saa usein runsaan alennuksen. Mutta useimmiten ollaan maksettu vasta paikan päällä. Siinä kun ehtii vaihtamaan majoitusta monta kertaa odotellessa reissua. Joiltain hotelleilta saa parhaat diilit varatessa hotellit suoraan hotellista, ilman välikäsiä. Niin kuin nyt tällä reissulla.

Tämä nykyinen majoituksemme on kyllä kaikista ihanin ikinä. Toiseksi hintavinkin, kyllä. Kaikista kallein satsaus oli Atlantis Dubaissa, mutta se ei suinkaan ole ollut paras. Vaan moni edullisempikin hotelli on kiilannut ohi tuon. Eli aina raha ja laatu eivät mene käsi kädessä. Tässä Santhiya Koh Yao Yai Resort & Spassa kyllä ollaan saatu jokaiselle pennille vastinetta. Varattiin ja maksettiin villa vuotta etukäteen. Early bird promotion oli sen verran hyvä. Oikeastaan ei edes varattu näin isoa villaa. Kaksikerroksista.

Vaan yksi kerroksinen. Mutta jo lentokentällä saatuamme laukkuihin tägit, joissa oli villamme numero huomasin, että tämä villa on ainut laatuaan. Ainut näin iso villa koko resortissa. Kiitollisia olemme upgreidauksesta, mutta kyllä vähempikin olisi riittänyt :) Täällä hotellilla kuljetaan sellaisilla avolava-autoilla. Alkuun mietin, että onkohan liian vaivalloista. Mutta lomalla on aikaa odotella. Soitetaan respaan, kun tarvitaan kyyti. Hurautetaan pari minuuttia tuohon ”assembly pointille” ja valitaan uusi auto sen mukaan, minne ollaan menossa. Kätsyä!

Moni on kysellyt myös sitä, että oliko tänne vaikea tulla. No ei ollut, lennot Phuketiin ja sitten varasimme hotellin kautta kuljetuksen. Autolla noin puoli tuntia satamaan ja siitä reilu 20 minuuttia veneellä saarelle. Eli älyttömän vaivattomasti pääsimme paratiisiin. Jossa vietämme vielä kolme yötä. Sitten jatkamme matkaa toiseen paratiisiin.

Nyt takaisin kokeilemaan, josko tuossa terassilla ”tarkenisi” olemaan. Tai pystyisi olemaan. Mittarissa on 38 astetta ja auringossa varmastikin lähemmäs 50. Vajaan tunnin päästä meidän perheen naiset pääsevät hierontaan ja mies käy vetämässä hikitreenin. Illalla luvassa hyvää ruokaa ja Suitsin vikat jaksot. Mitähän me sit alettaisiin katsomaan? Täytyykin mennä tsekkaamaan teidän taannoiset suositukset!

Vaikka me ollaan reissattu viimeisten viidentoista vuoden aikana niin paljon, että tuolla rahalla oltaisiin saatu asuntolainat maksettua pois, niin silti olen sitä mieltä, että ollaan saatu rahoille niin paljon vastinetta, että niitä kokemuksia ei voi edes rahassa mitata. Se, että lapset näkevät maailmaa, tutustuvat uusiin ihmisiin ja kulttuureihin, oppivat kieliä ja mikä tärkeintä – oppivat arvostamaan Suomea, on tässä elämänvaiheessa tärkeämpää kuin asuntolainan poismaksu. Tärkeämpiä on ne muistot, joita ei voi rahassa mitata 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,