keskiviikko 19. lokakuun 2022

Iki-ihana Rodos syyslomalla

MOIKKA TAAS!

Justhan me ”nähtiin” ja taas nähdään 🙂

Tässä lentokentällä konetta näpytellessäni tuli ihan mieleen ne vuodet, kun tuli kirjoitettua blogia useammin. Usein reissujen kotimatkalla juurikin lentoa odotellessani. Aika ihana fiilis. Kotiinviemisiksi laukussa on kulho kreikkalaiselle salaatille sekä pikkuinen kulho tsatsikille ja toinen oliiveille. Ruokapostauksia on katsokaas ollut myös ikävä.

Viime vuodet sitä on jotenkin ajatellut, että mitä pidemmälle lentää, sitä auvoisampaa. Totta on, että rakastan Aasian liki takuuvarmaa lämpöä ja USA:n monipuolisia mahdollisuuksia, mutta hei – nyt annettiin syyslomalla mahdollisuus Rodokselle ja tuntui kuin kotiinsa olisi tullut. Toki Rodos on muuttunut näissä 27 vuodessa (kuka tai mikä ei olisi?), mitä tässä välissä on ollut, mutta kyllä sieltä sitä tuttuakin Rodosta löytyi.

Meillä määränpää valikoitui pääosin sen mukaan, mitä nuo meidän kaksi 15- ja 16vuotiasta reissukamua halusivat reissulta. Shoppailua ja aurinkoa. Molempia Rodos tarjosikin. En edes tajunnut, että Rodokselta löytyy kaikki teinien lempparit Bershkasta Pull & Beariin. Ostosmahdollisuudet olivat kehittyneet ehkä eniten näiden vuosien aikana. Ollakin, että itse olen näiden vuosien aikana shoppailijana taantunut. Lievästi sanottuna 😀

Plussaa erittäin lyhyestä lennosta ja aikaerottomuudesta. Myös siitä, että Tampereeltakin olisi ollut suora lento Rodokselle, mutta oli niin hinnoissaan, niin valittiin Norski Helsingistä. Plussaa myös lyhyestä taksimatkasta lentokentältä hotelliin. Asuttiin neljän tähden Mitsis Petit Palais -hotellissa Rodoksen kaupungissa ja viime tipassa otettiin vielä All inclusive, kun edukkaasti saatiin (70,-/hlö/vko). Hotellista oli molemmille rannoille tosi lyhyt kävelymatka ja vanhan kaupunginkin porteille käveli vartissa.

Itseäni hieman arvellutti kelit näin lokakuun puolivälissä, mutta päivisin pystyi hyvin makoilemaan rannalla (ei kuitenkaan tullut kuuma). Iltaisin sai ottaa pitkähihaisen harteille. Se, mistä yleensä rantalomilla tykkään on ne illan viime hetket rannalla, kun aurinko alkaa laskemaan. Tällä lomalla bikineissä ei moiseen puuhaan tarjennut, sillä tuuli kylmeni siinä iltapäivästä, mutta eipä tuokaan haitannut. Yhtenä päivänä oli sade- ja ukkospäivä, mutta siihen sopeuduttiin myös.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut vuokrata päiväksi auton ja ajaa saaren ympäri. Auton vuokra olisi tullut halvemmaksi kuin taksimatka Lindokseen ja takaisin. Lindos on ihana, toki sekin kasvanut näiden vuosien aikana. Silti siinä on sitä pikkuisen kylän tunnelmaa ja sivukujilla on rauhallista. Suosittelen myös menemään sinne iltapäivästä/illasta, sillä silloin aamulla turisteja tuoneet bussit ovat jo ehtineet lähteä takaisin Rodoksen kaupunkiin.

Aiemmat matkani Rodokselle ovat olleet kesä-heinäkuussa, joten Rodos lokakuussa oli oikein mukava yllätys vähän viileämmän sään mukaan. Mietin, että turisteja ei juurikaan tule olemaan, mutta taksikuski kertoi, että tänä vuonna on turistiennätys koronavuosien jäljiltä myös lokakuussa.

Häiritsevästi muita ihmisiä ei ollut. Vanhan kaupungin tunnelmallisilla kaduilla sai välillä väistellä ihmisiä, mutta ei liiaksi asti. Muutenkin tuo vanha kaupunki sivukujineen on mun lemppari. Seuraavan kerran tekisi mieli ottaa B&B sieltä muutamaksi yöksi.

Sain muutamia viestejä, että vanhoihin (2015 ja vanhempiin) postauksiin ei ole alkuviikosta päässyt. Meidän IT-velho on asian korjannut ja taas pääsee. Nyt odotellaan koneeseen pääsyä ja sitten ajellaan kotiin. Tänä aamuna oli kuulemma ollut kuuraa maassa, joten toivotaan ettei kesärenkailla luikastele 😉

IHANAA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


torstai 10. maaliskuun 2022

Reissukuulumisia

Ingressi: Mietin pitkään, että voinko tässä maailman tilanteessa kirjoitella muutaman rivin reissusta. Laittaa kuvia kohteesta, joka on hyvinkin ristiriitainen monilta eri kanteilta katsottuna. Välittää aurinkoa kuvien myötä. Mutta koska sain niin monia kyselyitä reissupostauksen perään, niin rohkenen sen tehdä. Ehkä tässäkin ajassa ajatusten vieminen pois lööppien uutisista tekee välillä hyvää ♥

 

”Voisko joku nipistää mua?” ajattelin itsekseni, kun käveltiin matkalaukkujen kanssa P3-parkkihallista kohti Helsinki-Vantaan terminaalirakennusta. Lähtöselvitystiskeille ei ollut jonoa ja turvatarkastuskin sujui nopeammin kuin ikinä.

Siinä vaiheessa, kun päästiin non-schengen alueelle meinasi päästä itku. Sellainen tietynlainen ”Voi tätä olen niin odottanut” yhdistettynä ”Miksi kaikki ammottaa tyhjyyttään ja kauppojen ovet ovat kalteriovin suljettu?” -itku. Olo oli epätodellinen.

Vasta kun käytiin putkea pitkin koneeseen, tunsin kuplivan tunteen vatsassani. Tätä olin odottanut.

Sitä tunnetta, kun kone lähtee kiitoradalla kiihdyttämään. Kun sen renkaat irtoavat maasta. Kun kotimaan valot kaikkoavat. Kun pienen turbulenssin aikana miettii, että josko tämä jäisi nyt tähän.

Kun kone lähtee laskeutumaan ja astut ensimmäisen kerran ulkomaan kamaralle reiluun kahteen vuoteen.

Kun näet lasten ilmeestä ja eleistä heidän tuntevan sun kanssas just sitä samaa tunnetta.

Vihdoinkin.

Avaat puhelimen, etsit ilmaisen lentokentän wifin ja se just tuntemasti lomafiilis vaihtuu uutisten myötä täysin erilaiseen tunnekavalkadiin.

Ei voi olla totta.

Parin ensimmäisen päivän lamaantumisen jälkeen sain koottua ajatukseni ja nautin täysin rinnoin siitä, minkä takia reissuun alunperin lähdettiinkin eli laatuajasta perheen kanssa. Uiden, yatzya pelaten, lukien, nukkuen. Vaikka arkea arvostankin, niin ei ole kieltäminen sitä, etteikö arkiympyröistä pois lähteminen välillä tekisi hyvää.

Meillä oli tällekin reissulla varattu kaksi eri hotellia. Ollaan huomattu, että yli viikon kestävillä reissuilla hotellin vaihto puolivälissä saa loman tuntumaan pidemmältä (näin meillä, saa tuntea eri tavalla :)). Toki pientä säätöä pakkausjuttuihin joutuu puolivälissä tekemään, mutta ei koeta sitä lomamoodia alentavana.

Olin nettaillut hotelleja, varaillut ja poistanut varauksia, jo syyskuusta lähtien. Onneksi onnistuin saamaan ihan superdiilin Kempinski the Palmiin neljäksi yöksi. Sillä ihan noilla hinnoilla, mitä Booking.com nyt ehdottelee olisi ollut vain kaukaisena haaveena. Sen lisäksi saimme vielä respassa tietää upgradesta. Kolmio omalla takapihalla ja uima-altaalla. Jälleen kerran nipistyksen paikka.

Koko hotelli oli aivan uskomaton. Viiden tähden sijaan tuntui seitsemän tähden hotellilta. Kaikki toimivat ja aamupala – miljöö sekä ruoka – olivat taivaallisia. Sekä toki tuo takapihan oma uima-allas, johon siirryttiin aina iltapäivästä rannalta ottamaan vielä pariksi tunniksi aurinkoa ja uimaan. Yksi miinuspuoli oli hotellin ravintoloiden hintataso (löydettiin Careem-appi ruoankuljetukseen liian myöhään). Lisäksi taksien saaminen klo 17-20 Palmin perukoille oli erittäin haastavaa. Hotellin omalla taksilla olisi päässyt, mutta hinta oli noin viisinkertainen normitakseihin.
Toiseksi hotelliksi valikoitui Dukes the Palm, josta niin ikään saatiin kaksi huonetta verrattain edukkaaseen hintaan. Sijainti oli loistava; Nakheel Mall oli tien toisella puolella ja taksimatka (riippuen toki ruuhkista) joka paikkaan lyhyempi. Samanlaisia taksin saantiongelmia toki ruuhka-aikaan oli kuin edellisessä hotellissakin, mutta ei ihan niin pahoja, sillä taksien kyydissä tuli hotellille porukkaa verrattain paljon.

Ekan aamun aamiaisella tuntui siltä, että vaihdetaan hotellia hätsyn pikaa. Aaminen oli ruuhkainen, meluinen ja kahviton. Jälkimmäinen sen takia, että kahvin saaminen kesti valehtelematta puoli tuntia. Kunnes hississä törmäsimme lappuun, joka mainosti 15.kerroksen intialaisen ravintolan Khyberin aamupalaa. Ah autuus, hotellin pisteet nousivat, sillä tuo aamiainen oli kaikin puolin ekan aamun aamupalaa sata kertaa parempi.

Hotellin uima-allas oli niin ruuhkainen, että siinä ei viihdytty, mutta rannalta löydettiin aina mukavasti tilaa. Hotellin rantaravintola Ula oli ihana ja ruoka maittavaa. Hinnat tosin sielläkin hotellien tason mukaan tyyriit. Vikana iltana hiffattiin, että tuolla Careem-sovelluksella voi tilata myös ruokaa. Olisimmepa tämän tajunneet aiemmin. Olisi tullut mojovat säästöt ruokakuluissa!

Tälle reissulle meillä ei ollut agendaa rentoutumisen lisäksi. Ei tarvinnut koluta enää nähtävyyksiä läpi tai shoppailla. Käytiin ystäväperheen kanssa Top Golfissa (suuri suositus) ja kerran Dubai Mallissa. Souk Madinatissa pikaisesti ja syömässä hienoilla Atlantis-näkymillä The Pointessa. Muuten oltiin aika pitkälti hotelliemme lähistöllä. Ja näin jälkikäteen tämä ohjelmattomuus oli lomassa parasta.

IHANAA LOPPUVIIKKOA TOIVOTELLEN,


maanantai 15. marraskuun 2021

Sekalaisia mietteitä matkustamisesta

Uusi kohde, uusi hotelli. Klikataanpas varaus. Muistan just ja just käydä poistamassa toisen kohteen varauksen. Pikainen nettailu kohdemaan suurlähetystön sivulla. Miltä talvilomamatkailu näyttää? Ei ole kristallipalloa, joten gut feelingillä mennään. Finnairin sivut ja Momondo auki. Lennot saisi kyllä nyt tosi edullisesti. Uskaltaisikohan? Jos ensihätään katselisi Youtubesta lentovideoita.

Siinä tiivistettynä mun syksyn vapaa-ajan aktiviteetit! 😀  Matkakuume on ollut hurjan kova. Ja silti kuitenkin on tajunnut, että kotona on ollut hyvä olla.

Peruin viime viikolla mun loputkin hotellivaraukset talvilomalta. Sillä se, mitä me helmikuussa lomalta kaivataan ja se, mikä on realiteetti matkustamisen suhteen ei kohtaa. No mitä me sitten kaivataan? Vähintään +30 astetta lämmintä sekä myös sellaisia iltalämpötiloja, ettei tarvitse pitkähihaista päälle. Leppoisaa lomailua ja hyvää ruokaa. Jonkinlaista tuttuutta ja turvallisuutta. Ainut kohde, joka tämän täyttää on Thaimaa.

Muita vaihtoehtoja on ollut Dubai, Los Angeles/Malibu ja Miami. Ensimmäinen näistä olisi oiva aikaeron ja lennon keston puolesta. Mutta helmikuussa palelin joskus Dubaissakin pari päivää altailla, joten takuuvarmaa lämpöä emme sieltä saa (toki olen palellut Thaimaassakin eräänä poikkeusvuonna, joten ei sekään 100% varma lämmön suhteen ole). Myös suurkaupungin hälinä ei ehkä ole se, mitä nyt kaipaa. Osin tästä syystä ja ”kylmyydestä” yhdistettynä aikaeroon on Kalifornia poissuljettu. Miami/Florida houkuttelisi, mutta leppoisa lomailu syrjäytyisi ehkä sillä, että haaveissa on tehdä tuolla seuraavalla kertaa kunnon road trip.

Eli jäljelle jää se Thaimaa. Sen suhteen vaan on liian monta muttaa tämän hetkisten rajoitusten puitteissa:

1) Thailand Passin anominen kaikkine dokumenttirumbineen (+ etukäteen varattu/maksettu testi + yksi yö SHA+ -hotellissa antigeenitesteineen)
2) Maahan saavuttaessa RT-PCR testi ja sitä seuraava karanteeni testitulosta odottaessa. Jos yhdellä perheestä positiivinen, joutuu hän sairaalaan (oireettomanakin) ja muu perhe karanteeniin toiseen hotelliin kuin siihen, minkä on varannut etukäteen.
3) Maskien käyttö julkisilla paikoilla. Maski ihistää välillä Suomessa, joten mitenkähän tuolla helteessä?
4) Altistus lentokoneessa. Näitäkin on muutamia ollut ja kaikki positiivisen testin saaneiden lähimaastossa istuneista ohjataan karanteeniin.

Ja toki jo se testaus täällä Suomessa maksaa neljän hengen perheeltä jonkin verran lisää matkan hintaan. Ollakin, että tällä hetkellä hotellihinnoissa kyllä säästäisi.

Tämä on kyllä sinänsä jännä juttu, sillä yleensä mun optimistiluonteeni ei maalaile kauhuskenaarioita, koska 99,9% kaikki menisi hyvin eikä kukaan altistuisi koneessa / testaisi positiivista maahantulotestissä 🙂 Mutta toisaalta on hyvä, että se pieni realistikin minussa nostaa päätään.

Lomalla kuuluu tuntua lomalta. Se on ehkä se pääpointti. Lomalla en kaipaa mitään ylimääräistä extrajännitettävää. Vaikka testi Suomessa olisi nega, niin voi se silti olla Thaimaan päässä positiivinen. Mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä se on kuitenkin negatiivinen.

Mitä kaikki tämä vaivannäkö / tietynlaisen riskin ottaminen antaisi? Lomailun sellaisessa Thaimaassa, jossa meri olisi kirkasta ja rannat tyhjät. Ainakin toistaikseksi Thaimaa ei ole saanut sellaista turistivirtaa, johon Sandboxin ja sen jälkeisten toimien jälkeen varauduttiin. Eli emme ole ainoita, ketkä hieman uumoilevat tuon minimaalisen epävarmuuden kanssa.

Positiivisesti ajateltuna taas uskon, että tässähän voi käydä vielä mitä vain ennen talvilomaa. Voihan olla, että Thaimaa saa rokotuskattavuuden/tautitilanteen sellaiseen jamaan, että pystyvät höllentämään maahantulovaatimuksia…

…siihen asti seuraan silmä kovana Facebookissa eri Thaimaa-ryhmiä ja tunnen lämmön kuvien kautta. Näillä mennään tähän hätään.

Onko siellä matkakuume jo korkealla? Oletteko varailleet matkoja aurinkoon talvilomalle?

MAANANTAITERKUIN,

 


torstai 04. marraskuun 2021

Vaihto-oppilasvuoden ensivalmistelut

MOIKKA TORSTAIN ALKUILTAAN!

Kävin eilen korvalääkärillä, kun toinen korva oli ollut viikon verran ”tukkoinen” ja lievästi kipuinen. No olihan se tukossa, mutta tukoksen alla piili pieni ärtyneisyys ja tulehduksen poikanen. Liekö siitä johtuen, vai lähipiirissä jylläävästä lenssusta, mulla nousi pitkästä aikaa viime yönä kunnon kuume. Sellaisen horkan kanssa. Tämä päivä on siis kulunut sohvalla, mutta ainakaan enää kuume ei ole noussut lämpölukemia korkeammalle. Korvaakaan ei särje, joten eiköhän tämä tästä.

Se, mitä sohvan pohja saa mussa aina aikaan on järjettömät suunnitelmat. On suunniteltu töihin uutta tuotelinjastoa, on suunniteltu kotiin uutta sohvaa ja ruokapöytää, on suunniteltu jouluruokia, on suunniteltu valmennuskokonaisuutta ja tulevia ulkomaan matkoja. Kaikki nämä toki pään sisällä, toteutusta odotellessa 😉

Ajatustyötä olen tehnyt myös esikoisen vaihtarivuoden valmistelevia dokumentteja tai lähinnä niiden keräämistä varten.

Lupasin ottaa teidät tästä liki alusta pitäen mukaan esikoisen vaihtarimatkaan. Julia on siis lähdössä elokuussa 2022 Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi. Me vanhempina halutaan tukea ja kannustaa. Tiedetään molemmat omien vaihtarikokemusten myötä, kuinka paljon tuo vuosi tuo loppuelämän varrelle lisää. Kuinka paljon jo pelkästään se, että asuu vieraassa perheessä uuden kulttuurin keskellä kasvattaa ja antaa valmiuksia elämään. Opettaa suvaitsevaisuutta, erilaisuuden ymmärtämistä ja käytöstapoja. Ja toisaalta opettaa arvostamaan kotimaata vielä enemmän.

Mitä meillä tapahtui elo-syyskussa vaihtarivuoden tiimoilta (alusta saakka oli selvää, että hän haluaa olla lukuvuoden lukukauden sijaan):

1) Kohdemaan valinta
2) Kohdemaan sisällä alueen ja/tai yksityiskoulun valinta (jos yksityiskoulun haluaa!)
3) Eri järjestöihin tutustuminen netin kautta
4) Järjestöjen ilmaisiin webinaareihin osallistumista
5) Soittokierrosta eri järjestöihin
6) Järjestön valinta

Meillä järjestöksi valikoitui Mirlo, sillä siellä Julia sai mahdollisuuden aluepaikkatoiveeseen Kaliforniaan. Joku voisi ajatella, että ei kai sen väliä minne sinne menee. Ja näinhän se onkin, mutta meillä haluttiin nimenomaan Kaliforniaan. Nähdä ja kokea arki siellä. Lomamatkoilla paistaa aina aurinko ja elämä on kovin ruusuista. On hyvä käydä toteamassa vuoden ajan, että ei se aurinko ihan aina paista ja arki se on arki muuallakin. Vaikka voisin kuvitella, että arki tuolla ”Kultaisessa osavaltiossa” olisi ihan mukiin menevää. Golden state käsittää paljon laajemman alueen kuin vain L.A.:n ympäristökuntineen, pohjoisosissa pääsee jopa laskettelemaankin pitkiä rinteitä.

Alkuviikosta saimme vahvistuksen tuolle aluepaikkatoiveelle ja kirjauduimme englanninkieliseen verkkopohjaiseen portaaliin, jossa riittää täytettävää lomaketta sun muuta noin 14 tunnin verran. Joulukuun 6. päivään mennessä pitäisi olla kaikki ”paperityöt” valmiina. Täytettäviä juttuja on muun muassa (kaikki englanninkielisinä):

1) Virallinen englanninkielinen hakemus & valokuva- ja videoalbumi
2) Vähintään 300 sanan kirje vaihto-oppilaan itsensä kirjoittamana
3) Vanhempien kirjoittama kirje
4) Arvosanat kolmelta viime vuodelta (erillinen lomake, jonka koulun ”viranomainen” täyttää ja allekirjoittaa)
5) Enkun open suosittelukirje
6) Laajan terveystarkastuksen terveystodistus
7) Rokotus- ja syntymätodistus

Englanninkielinen haastattelu meillä oli jo aiemmin ja nyt vielä pitää tehdä kielitestit. Heh, puhun ”meistä”, mutta toki tarkoitan tuota tulevaa vaihtaria. Koen kyllä vahvasti, että tämä on ”meidän” projekti, sillä niin vahvasti ollaan jo koko perhe näissä valmisteluissakin mukana.

Vaikka tuosta aluepaikkatoiveen vahvistumisesta olemme erittäin onnellisia ja kiitollisia, niin pitää silti muistaa, että aina kaikki aluepaikkatoiveen esittäneet eivät pääse välttämättä ko. alueelle. Riippuen ihan kuinka paljon vapaaehtoisia perheitä löytyy kultakin alueelta. Ja käsittääkseni Kalifornia on juurikin aluepaikkatoiveissa se ykkönen.

Joten odotellaan, miten käy. Aikaisintaan perhetietoja voi tulla jo helmi-maaliskuussa, mutta viimeistään sitten kesällä. Miten valmistaudutaan tässä väliajalla? Noh, napanuoraa venyttämällä ja jokaisesta hetkestä nelihenkisenä perheenä nauttien. Kyllähän perheen dynamiikka tulee muuttumaan radikaalisti yhden lähdettyä maailmalle. Itse muistan vaihtarivuoden aikana itsenäistyneeni niin paljon, että en enää asunut kotona kuin vuoden sen jälkeen. Sitten muutin omilleni.

Pikkuisen kauhistuttaa ajatus, että näin käy meilläkin. Mutta sitä se elämä kuulkaas on…

”Teet itse valinnan
En tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain” ♥

TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


lauantai 22. helmikuun 2020

Aurinkoisia terkkuja

HEIPPAHEI

ja terkkuja auringosta! Toooosin, having said that – nyt illaksi meni pilveen 🙂 Ei haittaa. Siinä missä joskus olin aivan fanaattinen sen suhteen, että auringossa täytyi olla aamusta iltaan, on joku järjen hiven tullun tähän touhuun. Varjon alla on hyvä olla, samoin nautin suunnattomasti myös pilvisemmistä, mutta lämpöisistä hetkistä.

Olen saanut hurjan monta viestiä IG Storyn kautta, kiitos niistä. Yleisin kysymys on ollut, että missä me ollaan ja ollaanko omatoimi- vai pakettimatkalla. Ollaan taas vaihteeksi Marriott Merlin Beach Resortissa Phuketissa. Kaukana isojen turistirantojen hälystä. Olen mennyt laskuissa sekaisin, kuinka monta kertaa täällä ollaan oltu, mutta aina jossain vaiheessa tullaan tänne takaisin. Ollaan nähty hotellin kasvu perheyrityksestä isoksi ketjun omistamaksi resortiksi ja täytyy sanoa, että ennakkoluulot olivat kovat, kun kuulimme silloin neljä-viisi vuotta sitten, että hotelli ei ole enää perheen omistuksessa.

Tiedättekö, että välillä on niin hyvä tuntea omien ennakkoluulojen romuttuminen. Kaikki oli täällä hyvin aiemminkin, mutta niin on nytkin. Toki ison ketjun vaikutus näkyy, mutta yhtälailla ystävällistä porukkaa on kuin aiemminkin. Ekat pari kertaa Marriott-kaupan jälkeen homma ehkä vähän hapuili, mutta ei annettu periksi. Ollaan oltu täällä pakettimatkoillakin (silloin kun lapset saivat vielä alennuksia), mutta viime aikoina ollaan varattu majoitus suoraan hotellilta. Homma toimii ja palaavina asiakkaina upgreidaus on liki aina odottanut sisäänkirjautumisen yhteydessä.

Lennot otetaan aina, mihin tahansa reissataankin, poikkeuksetta Finnarilla tai samaan allianssiin kuuluvilla yhtiöillä. Hinta on ehkä kovempi, mutta tänä päivänä mielellämme suosimme suoria lentoja, jos mahdollista ja vähempipäästöistä lentokalustoa. Tällä kertaa emme tosin tulleet suoralla lennolla. Tulimme Bangkokin kautta pompulla, sillä säästimme lentolipuissa vähän vajaa 2000 euroa (!), kun otimme ne HEL-BKK ja HKT-HEL. Se on paljon rahaa se. Suora lento on sitten kotiinpäin. Bangkokista Phuketiin otimme eri varauksella Thai VietJet -lentoyhtiön lennon ja se oli vajaa 30 euroa / hlö. Laukuista tuli jokunen euro lisää.

Hotellilla on kolme allasta, josta nyt majoittaudutaan ekaa kertaa lagoon pool -altaalla. Rauhallinen ja suljettu sisäpihan allas. Tyttönelikko viereisessä huoneessa oli sitä mieltä, että ollaan vähän kaukana rannasta ja aamupaloista (matkaa pari sataa metriä :D), joten siirrymme huomenna toiselle altaalle. Kieltämättä itsekin odottaa sitä meri,- tai ainakin osittaista meri-,  näköalaa joka hotellin muiden alueiden huoneista on. Rakastan tuijotella merelle ja kuunnella meren kuohunaa.

No miksi palata aina tänne samaan paikkaan? No sen takia, että kun välillä käydään muualla, niin sitä kaipaa aika ajoin tänne ns. helppolomailemaan. Ei tarvi tutustua paikkoihin ja tietää mitä jokaisen kulman takana on. Tietää, että aamupala on priimaakin priimempaa ja että palvelu pelaa. Bonuksena tietty tutut ihmiset hymyineen, joista osa on ollut täällä töissä jo silloin vuonna 2007, kun ekan kerran täällä kävimme.

Hotelli voi olla näin sesonkiaikaan lasten altaan tuntumassa äänekäs (mikä on täysin hyväksyttävää ja kuuluu asiaan), mutta me tykätään olla rannalla, jossa saa olla ihan rauhassa. Samoin aamupalapaikka rannan puolella on ihanan hiljainen. Isot altaat ovat lasten mieleen ja niin kauan kuin lasten kanssa reissataan, niin valitaan paikat sen mukaan, missä tykkäävät olla. Olihan se viime vuoden Koh Yao Yain villa omalla altaalla ihana, mutta toiset kaipaavat kuulemma äksöniä 😉

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA,