keskiviikko 19. marraskuun 2014

Lämmin & lempeä uuniohrapuuro

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ILTAA IHANAISET
Viikon puoliväli on ihan pian selätetty, mutta tämä orastava flunssa ei. Niin ärsyttää, että miksi kroppa alkaa aina laittamaan hanttiin, kun aloitan vähänkään kovemmin liikkumaan? Nyt parit kolmet circuitit vedetty tuota Kayla Itsinesiä (+välipäivinä kuntopyörää) ja töttöröö; nenä valuu, kurkussa asuu joku piikikäs ja silmät on tomaatilla. Aiemmin en ollut lainkaan kipeä, mutta viime kesästä lähtien on ollut orastavia flunssia liian monta. Päällensä ne ei kunnolla tule eivätkä onneksi kestä kauaa. Tosin peiliinkin on katsominen. Liian lyhyet yöunet ja liian kevyt vaatetus. Mutta mekkoviikosta en ole luopunut, sukkahousuihin tosin pitää lisätä enemmän paksuutta. Tänään tärisin kylmyydestä, kun kävin miehen kanssa päivällä pikaisesti asioilla. Ihmekös tuo, kun nahkatakissa ei ole edes pikkupakkasella vuorta. Ennen töihinpaluuta kävin kaivamassa vaatehuoneesta villakangastakin ja heti helpotti 😉
Viime viikolla tein pitkästä aikaa koululaisille välipalaksi uuniohrapuuroa. Tuo jos mikä on oikea lohturuoka. Se muistuttaa olemassaolollaan pitkistä ja rauhallisista viikonloppuaamuista. Lempeä ja lämmin. Parastahan siinä on se, että valmistuu uunissa kuin itsestään. Ei tarvitse vahtia maidon pohjaanpalamisen varalta lieden vieressä. Me söimme tätä tällä kertaa mustikkahillon keran, mutta parhaiten tähän mun mielestä sopii omppuhillo. Silloin kannattaa sekoittaa puuroon myös ripaus kanelia.
UUNIOHRAPUURO
1,5 l maitoa (mä käytin luomukevytmaitoa)
2 dl ohrasuurimoita
1 tl suolaa
pari voinokaretta
– laita ohrasuurimot uuninkestävään vuokaan
– lisää maito ja suola
– sekoita ja lisää päälle pari voinokaretta
– paista uunin alatasolla 175 asteessa noin kaksi tuntia
– anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua
******************************
Nyt iltaruoka tulille ja uuniohrapuuro uuniin tekeytymään. Iltapalanakin tuo puuro menee passelisti! Oletteko muuten koskaan tehneet uunissa riisipuuroa? Mä en, mutta pitäisi kokeilla, sillä rakastan riisipuuroja. Rakastan ylipäätään puuroja. Muistan, että taivas aukeni, kun aikoinaan reilun vuoden karppauksen jälkeen aloin syömään taas aamuisin kaurapuuroa 🙂
KESKIVIIKKOTERKKUSIN,
alle

keskiviikko 12. marraskuun 2014

Good mood, Good food!

HELLOHELLO!

Kuinkas hurisee? 🙂 Viime viikollahan keskustelimme siitä, kuinka tietyt ruoat ovat niitä hyvän mielen ruokia. Lohturuokia. Ruokia, joiden jälkeen hymy leviää korviin. Ruokia, joiden jälkeen mieli on levollinen. Ei kuitenkaan sellaisia ruokia, joiden jälkeen on pakko käydä lepoasentoon. Terveellisiä ruokia, joiden syömisen jälkeen on hyvä fiilis ja energiaa vaikka muille jakaa. No mutta tiedättekös mitä hokasin eilen? Tuo Good food, Good mood -sanonta pätee myös toiseen suntaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä on tullut nyt kökötettyä sisällä jokunen päivä. Pois lukien kauppareissut ja tämän aamun pikareissu töihin. Kirjoja on luettu enemmän kuin laki sallii ja juteltu miehen kanssa asioita maan ja taivaan väliltä. Bondattu, vietetty laatuaikaa lasten ollessa koulussa. Jumppailtu ja kuntouduttu. Eilen illalla yhtäkkiä tuli taas se pakottava tarve päästä keittiöön puuhastelemaan. Teki mieli valmistaa jotain hyvää, mutta samalla sellaista hyvän mielen ruokaa. Olinkin ihan fiiliksissä, kun löysin jääkaapista kilon lohifileen, jonka parasta ennen päivä kolkutteli ovella. Lisäksi jääkaapista löytyi vakiovarusteena chilia ja sitruuna. Pari bataattiakin muistutteli muhkealla olomuodollaan olostaan. Siitä se taas lähti. Ruoanlaittoinnostus. Spotifysta päälle ruoanlaittomusiikkia, kynttilät palamaan työtasoille, terävä veitsi esiin, uuni päälle hurisemaan ja sit sitä mentiin. Kohti uusia kokkailuja! Cooking with love provides food for the soul ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Iltaruoaksi valikoitui Gwynethin kirjan reseptiä hieman mukaellen uunilohta sitruunachilivinaigretellä ja bataattikiekkoja. Lohen kanssa pilkoin myös uuniin vähän paprikaa, tomaattia ja punasipulia. Good mood, Good food -sanonta toimi; ruoka oli taivaallista! Hyvästä fiiliksestä on hyötyä myös ruoanlaitossa. Improvisoinnista myös. Ei sitä kuulkaas aina tarvitse kaataa sitä smetanapurkkia lohen päälle saadakseen herkullista uunilohta 😉

UUNILOHI & SITRUUNACHILIVINAIGRETTE
4:lle

n. 800 g lohifileetä
merisuolaa
1 sitruuna
oliiviöljyä
1 punainen chili
tuoretta persiljaa
mustapippuria

– paloittele lohi neljään osaan
– suolaa kevyesti merisuolalla
– pilko sitruuna kuuteen osaan
– laita lohi ja sitruuna (+ jos haluat uunikasviksia, niin sitten niitäkin) uunivuokaan
– paista 200 asteessa grillivastuksen alla, kunnes lohi on kypsää ja ottanut väriä (noin 20 mins)
– anna lohen hieman jäähtyä
– purista kahdesta uunissa olleesta sitruunasta mehut lasiin, lisää 0,5 dl oliiviöljyä,
pilkottua persiljaa, mustapippuria ja chilinpalaset.
– valele lohenpalat tällä sitruunavinaigretilla.
– nauti esim. bataattikiekkojen kanssa!

************************************************

Hyvä ruoka syntyy rakkaudella. Sitä mieltä mä olen. Mitä enemmän aikaa keittiössä on kokkailla ilman kiirettä, sitä parempi on ruoan lopputulos. Kantsii kokeilla, jos ette ole vielä kokeilleet!

00cats

Jotta homma pysyisi balanssissa, mä lähden nyt nauttimaan yhden tai kaksi lusikallista Ben & Jerrysin chocolate fudge brownie -jätskiä. Hipsteri-potilaalla taitaa olla energiatasot vähän matalalla näiden mun terveellisten kokkailujen takia, kun tuollaista passitti mut kaupasta hakemaan 😉 Jätskienergian voimin ajattelin illemmalla mallailla jouluvaloja tuonne valkaistuneen kaapin sisälle. Ja sitten olis ihan pakko venytellä – aloitin eilen uuden kunto-ohjelman ja jalat on ihan jukelissa. Vaapun täällä kuin ankka konsanaan 😀 Luvassa myös kaappipostauksen kommentteihin vastaamista, kiitos kaunis niistä!

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA
toivotellen

alle


torstai 06. marraskuun 2014

Hyvän mielen ruokia

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKELISMOI!

Joko teillä sataa lunta? Meillä ei ja hitsivie, että se lumisateen alkaminen siirtyy koko ajan myöhemmäksi. Mä kun olin laskenut tämän päivän liikunnaksi lumityöt 😀 No, ehtiihän sitä! Viime aikoina olen turissut (luvattoman) paljon ruokajuttuja, mutta turistaanko vielä tämä yksi postaus ja sitten pidetään taukoa? Katsokaas, kun ostin silloin reilu viikko sitten tuon Gwynethin ruokakirjan It’s all good. Suurimmalta osalta olen ihan samoilla linjoilla hänen kanssaan. Ainoa juttu on se, että maitotuotteita en suostu jättämään pois. Ainakaan vielä tässä vaiheessa. Kirjasta on nyt tullut tehtyä muutaman reseptin  mukaan ruokaa. Tuntuu, että kaikki nuo ruoat ovat sellaisia ruokia, joista oikeasti tulee hyvä mieli. Tiedättekö mitä tarkoitan hyvän mielen ruoalla? Joillekin suklaapatukka tuo hyvää mieltä, mutta mulla on monia hyvän mielen ruokia. Makeat harvemmin tuovat mulle hyvää mieltä. Puhumattakaan roskaruoasta. Tästä hyvänä esimerkkinä on eilen töissä syömäni reilu pizzan puolikas. Tuli oikeastaan tosi paha olla. Vatsa turposti ja väsytti ihan vietävästi. Päätin, että olipahan taas viimeinen kerta vähään aikaan. Pitäydyn suosiolla niissä omissa hyvän mielen ruoissani. Ruoat ja ainesosat, joita himoitsen päivittäin. Tai ainakin viikottain. Lista vaihtelee, mutta pitkän aikaa sieltä on löytyneet nuo vihreät kasvikset. Tässä lista mun tämän hetken hyvän mielen ruoista:

lehtikaali
parsakaali
avokado
pinaatti
luomukevytmaito
luomujugurtti + puolukka + cashew-pähkinät
linssikeitto
chili
kookosmaitoa ja inkivääriä sisältävät ruoat
tomaatti
kurkku
Urtekramin gluteiinittomat aamiaishiutalemurot
Urtekramin luomumaapähkinälevite

Listaan voisi vielä lisätä siskonmakkarasopan. Sitä tekee myös usein mieli 🙂 Tämän päiväisen kokkailun ansiosta listalle nousee myös kikherneet sekä dijon-sinappi vinaigrette. Tein tuollaisen kikhernekukkakaalipaistoksen Gwynethin ohjeen mukaan, vain seeded mustard -ainesosa jäi pois, koska allekirjoittaneella ei ollut hajuakaan, mikä se on. Taivaallinen lisäke, menee myös ihan ateriana kuten mulla.

KIKHERNEKUKKAKAALIPAISTOS

1 kukkakaali
1/2 pkt GoGreenin pika-kikherneitä
3 rkl oliiviöljyä
sormisuolaa

KASTIKE
1 rkl dijon sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
persijaa

– pilko kukkakaalin kukinto suupaloiksi
– huuhtele kikherneet ja lisää ne kylmään veteen kattilaan. Kiehauta ja lisää suola.
– anna hauta kannen alla noin 5 minuuttia.
– huuhtele ja lisää kukkakaalin kanssa uunin kestävään vuokaan.
– sekoita mukaan 3 rkl oliiviöljyä.
– paista 200 asteessa noin 45 minuuttia.
– tee sillä aikaa kastike; sekoita sinappi, oliiviöljy, valkoviinietikka ja mustapippuri.
– kun paistos tulee uunista sekoita kastike paistokseen. Silppua joukkon persiljaa. Nauti lämpimänä!

**************************************

Niin hyvää tuosta tuli, että olisin voinut kertaheitolla syödä tuon neljälle ruokailijalle tarkoitetun lisäkkeen 😉 Tuossa kirjassa on muuten lopussa pari viikko-ohjelmaa sen mukaan, haluaako niihin detox-meininkiä vai haluaako lihasbuustausviikon. Itseäni kiinnostaisi tuo detox-viikko. Eiköhän tässä ole vuosien saatossa mätetty sen verran kaikkia lisäaineita yms, että kuonat olisi hyvä saada liikkeelle. Huomenna onkin vapaapäivä ja lounaaksi ajattelin tehdä avokadokurkkukeittoa. Huutakaa hiphei, jos haluatte ohjetta siihen! Tai jos teillä on jotain hyvän mielen ruokaohjeita tai aineksia niin mielelläni voisin tuolla kommenttiboksin puolella tehdä vaihtarit näistä 🙂

Ja hei, ei se niin justiinsa ole; kyllä mäkin vetäisen salmiakkipääkalloja niinä lauantai-iltana, kun ne tuntuvat just siltä hyvänmielenruoalta. Yleensä muuten silloin on verenpaine matalalla, kun noita himoitsee. Kroppa kertoo aika pitkälti, mitä se polttoaineekseen tarvitsee.

Nyt hakemaan pikkuisia jumpasta ja sen jälkeen vihdosta viimein kommentteihin vastaustalkoot!

TORSTAITERKUIN,

alle

PS. oletteko koskaan ostaneet oliiviöljyä vain pullon takia? Mä olen. Mutta on tuo aikas style 😀


perjantai 31. lokakuun 2014

Herkutteluvinkki viikonlopulle

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOROTSUIKKELIS!

Näissä kuvissa kuulkaas omakin silmä lepää…mielellään sitä muistelee viime perjantai-illan tunnelmia tällä hetkellä. Meille tuli tänään aamuvarhain kylään George. Ykä, tiedättekös. Se kaatoi pienimmäisen petiin, joten nyt meillä on kaksi petipotilasta; isoin kröhässä ja kuumeessa ja pienempi Georgien uhrina. Eikä siinä kaikki; tuo pienin oli pakko viedä mummulle hoitoon, sillä miehellä oli lääkäri ja minun oli aivan pakko tulla töihin. Jännä nähdä, mitä viikonloppu tuo tullessaan 😉 Ei vaiskaan! Elämä on ja sen mukaan toimitaan. Harmillisesti vain tuolla pienimmäisellä olisi ollut kahdet kaverisynttärit viikonloppuna. Ne jää nyt väliin ja edessä on lepoa. Tekee kyllä itse kullekin hyvää. Sunnuntaina on pakko mennä laittamaan tosin mökkitalviteloille. Vaikka pää kainalossa.

Mutta hei, kuvia ja ohjetta viime perjantain iltapalasta. Kuten eilisessä postauksessa totesin, niin mulla on himo suolaisiin herkkuihin. Parisen viikkoa sitten kävimme kylässä ystäväperheellä, jotka olivat muuttaneet ehkä maailman ihanimpaan taloon; rakastuin pohjaratkaisuun, sisustukseen ja aivan kaikkeen. Sen lisäksi rakastuin meille tarjottuun katkarapudippiin. Ohjeen sille unohdin kysyä, mutta kaivoin netin syövereistä tietoa tästä ja löysinkin ohjeen Gambas al ajillolle. Valkosipulikatkaravuille. Tähän kuuluu dipata leipää. Itse paistoin pari täysjyväpatonkia dippaustarkoitukseen, mutta uskoisin, että tuo herkullinen pull apart bread -toimisi myös loistavasti.

GAMBAS AL AJILLO

2-3 dl oliiviöljyä
450 g kuorittuja pakastekatkarapuja
1 solo valkosipulinkynsi
1 chilipalko
limeä/sitruunaa
sormisuolaa
rosmariiniä

– sulata katkaravut juoksevan veden alla
– kuori ja pilko valkosipuli
– poista chilipalosta siemenet ja pienistele
– kuullota valkosipulia ja chiliä hetki pienessä määrässä öljyä
– lisää loppuöljy ja kiehauta varovasti parin minuutin ajan
– lisää katkaravut noin minuutiksi (älä anna enää kiehua)
– mausta suolalla & rosmariinilla ja halutessasi voit siivuttaa seokseen muutaman lime/sitruunaviipaleen.

*******************************************************

Semmoinen herkku olisi tarjolla viikonlopulle, mitäs sanotte? Oletteko ylipäätään muuten tällaisten ”näpertelyruokien” ystäviä vai pitääkö olla oikein kunnon pöperöt pöydässä viikonloppuiltaisin? Meillä näet mennään tosi usein näillä tällaisilla salaatti + jotain -ruoilla. Yleensä lapset ovat jo iltaruokansa syöneet, joten me aikuiset syömme nämä.

Olen kirjoitellut postausta tässä päivän mittaan; kahvitauolla ja ruokiksella ja nyt taas kahvitauolla. Tilanne pikkuisen oksipoksipotilaan kanssa on onneksi rauhoittunut aamusta ja mieskin sai lääkekuurin, joten tie on vain ylöspäin. Silti luvassa lepoa ja rauhallista meininkiä viikonlopulle. Toisaalta aikas ihana niin… Ehkä ehtisi harjoittelemaan pimeällä kuvaustakin, jossain välissä 🙂

Palataanhan tuolla kommenttiboksin puolella iltasella (kiitos kaunis kommenteistanne ed. postaukseen),
nyt vielä työtsemppi päälle reiluksi tunniksi ja sitten nokka kohti kotia!

PERJANTAITERKUIN
ja ihanaa alkavaa viikonloppua toivotellen,

allePS. Niin ja lisänä valkosipulikatkaravuille oli vuohenjuustoviikunasalaatti, toimi sekin aikas kivasti 🙂


torstai 30. lokakuun 2014

Rakkaudesta ruokaan -pohdintoja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI ja terkkuja lounastauolta!

Aurinko paistaa ja kerrankin kotikuvat saisi kuvattua päivännäöllä, mutta täällä sitä nökötetään töissä tietokoneen äärellä. En tosin valita, töissä on hyvä draivi päällä. Meillä kuulkaas eletään jo ensi kesää, ehkä se katalogi-ihminen minussa juontaa juurensa näistä töistä 🙂 Instagramin puolella vilauttelinkin eilen postista noutamiani kokkikirjoja; Gwynethin It’s all good ja Vera Jordanovan Don’t miss a bite -kirjat tuli eilen nopeasti selattua. Näin ensiselauksella vaikuttavat kyllä erittäin hyviltä! Varsinkin tuo Gwynnien kirja sai mut miettimään suhdettani ruokaan. Rakastan ruokaa. Samalla olen samaa mieltä tuon kaunokaisen kanssa siitä, että ruoka on tavallaan myös ”lääke”. Ruokavalinnoilla voit vaikuttaa aivan täysin hyvinvointiisi. Se, mitä suustasi alas laitat ei ole vain polttoainetta. Ainetta, jonka laatuun tai määrään katsomatta voit hyvin ja jaksat porskuttaa arjessa. Itse huomaan samantien olotilassa sen, jos tulee syötyä huonosti. Huonosti syömisellä tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että tulee syötyä a) liian vähän b) liian harvoin tai c) ravintoköyhästi. Tai sitten toinen ääripää, jota harvoin tapahtuu d) syödä ähkyt. Kuten viime lauantaina thaimaalaisessa. Huh. Ei voi kuulkaas ihminen hyvin tuollaisen jälkeen 😉

Vielä pari vuotta sitten mun ehdoton heikkous oli karkit. Irttarit. Nyt niitä tulee syötyä erittäin harvoin. Viikonloppuisin saatan napsaista salaa lasten lauantaipusseista muutaman salmiakin. Mutta itselleni ei tule ostettua edes sitä suklaapatukkaa kauppareissulla, mikä ennen tuli ostettua. Joskus menneinä vuosina olin myös addiktoitunut kahvin kanssa nautittavaan keksiin. Kun ei osta kotiin keksiä niin ei niitä tule syötyäkään. Heh. Mutta se, mihin olen nyt addiktoitunut on suolaiset herkut. Kaikki ihanat rapeat leivät, joita dipataan öljybalsamicoseokseen. Tai katkarapuvalkosipuliöljyyn (tästä huomenna postaus ja ruokavinkki viikonlopulle!). Kookosmaidolla höystettyihin itämaisiin ruokiin, joissa on chili potkaisee. Viikolla pyrin syömään yksinkertaisesti ja niitä tavallisia kotiruokia. Salaattipainotteisesti tosin. Viikonloppuna säädetään sitten ruoan kanssa enemmän.

Huomaan kaipaavani joka päivä tuota salaattia, jota olenkin nyt syönyt ihan tolkuttomasti viimeisen vuoden pari. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen tulee lehtikaalta (en voisi elää ilman tätä), Lempi-salaattisekoituspussi, parsakaalia ja kastiketta, johon laitan oliiviöljyä, omenaviinietikkaa ja mausteita. Joskus lisään kastikkeeseen myös aurinkokuivattua tomaattia (siis tätäkin kuivattuna, mulla on sellainen iso purnukka kaapissa). Tai kiireessä korvaan kastikkeen fetakuutiolla öljyssä. Yleensä pelkkä salaatti riittää pitämään nälkää lounasajasta iltaruokaan, mutta tuossa eräänä päivänä söin lisukkeena falafelejä. Nam! Tein löydön lähikaupasta; Gluteeniton Maailma Luomu Falafeljauheseos. Rakastan falafeleja, mutta en ole koskaan niitä kotona tehnyt. Jotenkin kuulostaa hirveän työläältä tehdä alusta asti itse kikherneiden liotuksesta asti 😉 Joten voitte kuvitella, että tuo falafeljauheseos päätyi mukaani kaupan hyllyltä. Reilu kaksi euroa liki 20 falafelpyörykästä ei ole kuulkaas paljon. Eihän nuo niin kauniita ole kuin ravintolasta ostetut, mutta erittäin hyviä ja helppoja tehdä. Ensin kiehautetaan 2,5 dl vettä ja siihen sekoitetaan jauheseos. Annetaan turvota vartin verran ja sitten paistetaan pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin kastikkeeksi vähän maustamatonta luomu luonnonjugurttia, jonka maustoin suolalla ja mintulla.

Palatakseni vielä ruokapohdintoihin; huomasin, että Gwynethin kirjassa (kuten monessa muussakin) maitotuotteet ovat vähän nounou. Mitä mieltä te olette? Sillä mä rakastan maitotuotteita. Rakastan maustamatonta luomuluonnonjuguttia ja syön sitä mustikoiden/puolukoiden, cashew-pähkinöiden ja hunajan kanssa joka aamu. 365 aamuna vuodessa 😀 Pari viikkoa sitten vaihdoimme rasvattoman maidon lukijan suosituksesta (kiitos Mrs K) Luomukevytmaitoon. Ja arvaatteko mitä? Esikoisen taiveihottuma käsissä parani yhdessä vuorokaudessa! Oikeasti, kuulostaa huijaukselta, mutta en huijaa 🙂 Ainoa huono puoli on se, että nyt teki totaalisen stopin tuohon luomukevytmaitoon. Haisee ja maistuu kuulemma pahalle. Maistuuhan se enemmän maidolle ja rasvaisemmalle, mutta itse tykkään kyllä tuosta enemmän. Ostin toissa päivänä rasvatonta maitoa ja kas, käsivarret ovat taas auki.

Uskon, että näissäkin asioissa kannattaa kuullostella kroppaa; kyllä se kertoo, jos syö huonosti. Ainakin mulla. Tosin näin 40 ikävuotta lähestyttäessä olen huomannut, että aineenvaihdunta on hidastunut ja sitä myötä esimerkiksi vatsa pömppää helpommin. Aineenvaihduntaan, kuten yleiseenkin vireystilaan mulla vaikuttaa positiivisesti tuo joka aamu sitruunaveden kanssa nauttimani MSM-jauhe. Sitä sekoitan veteen ruokalusikallisen ja macajauhetta teelusikallisen. Mihinkään ihme superfoodeihin en sen kummemmin usko, mutta niin kauan kuin ne auttaa, niin ajattelin niitä kaupasta kotiin raahata 😉

Olis kiva kuulla, mikä on sun suhde ruokaan?

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

alle