lauantai 22. syyskuu 2018

Myrskytunnelmia mökiltä

HEIPSUNSAA IHANAT

ja terveisiä varsin tuulisesta saaresta! Toivottavasti siellä ollaan säästytty myrskytuhoilta  Reilun kymmenen tunnin yöunien jälkeen olo on raukea. Sellainen, että kolmaskaan kahvikuppi ei juuri tuonut herätystä tähän päivään. Ja arvatkaas mikä on ihaninta? Ei sitä tarvitsekaan koko päivänä herätä kokonaan, sillä suunnitelmissa on päikkäreitä päikkäreitten jälkeen. Saunomista ja syömistä. Sekä sänkyhommia.

Sänkyhommilla tarkoitan sitä, että tänään rakennamme tytöille parisängyn tai sen pohjan tuonne tyttöjen huoneeseen. Insta storyssa taannoin kerroinkin, että eivät enää suostu nukkumaan kerrossängyssä, sillä tappelevat alasänkypaikasta. Purimme kerrossängyn osiin ja levitimme patjat lattialle. Rauha maassa, samantien. Kuitenkin nyt syksyllä aloin miettimään, että tuohon lattianrajaan voi helposti vetää viima hirsien välistä. Mies ehdotti sängyn rakentamista, joten mikäs siinä.

Aamulla tuulen huminaan herätessäni olin aivan varma, että vesi lyö vaahtopäitä tuohon meidän lahdelle. Mutta ei onneksi. Onneksi tuulee etelästä, joten vaahtopäitä ei ehdi muodostumaan muuta kuin vasta saaren toiselle puolelle. Uskalsin päästää esikoisen ja miehen veneellä vastarannalle ja siitä mökkikaupunkiin sänkymateriaaleja ostamaan. Jotenkin myrskyävä järvi on kiehtova, mutta omalla tavallaan pelottava, eikä todellakaan riskejä kannata ottaa. Sängyn olisi ehtinyt rakentaa myöhemminkin, mikäli veneellä yli meneminen olisi ollut riskialtista.

Pikkuisen ja koiran kanssa pitelemme siis myrskyä sisätiloissa tällä hetkellä. Koira on kaivautunut vällyjen väliin ja esikoinen katsomaan piirrettyjä myöskin vällyjen alle. Itse vedän villatakkia tiukemmalle ja fiilistelen tässä keittiön pöydän ääressä. Vaikka kesähelteillä mökkeily on ihanaa, on tässä syksyn mökkeilyssä myös ihan omanlaisensa taika 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. tuli paistettua eilen ekat ”kausileivonnaiset”, kun mökkikylän kaupassa viime vuoden luumuhillot ja torttutaikinalevyt olivat alennuksessa :D


maanantai 13. elokuu 2018

Koti juuri sellaisena kuin se on

HELLUREI IHANAT!

Niin se vain potkaistiin arkiviikko käyntiin. Taas! Hei, huomasin Julia Toivolan blogissa kivan ja hieman erilaisen postauksen siitä, miltä kotona näyttää, kun ei stailaa tai sen kummemmin siivoile ennen kuvien ottamista. Sen jälkeen olen törmännyt monessa eri blogissa tähän haasteeseen. Ja kuolannut kauniita koteja. Jotenkin en ole edes nähnyt kauniiden ja kotoisien kuvien takaa niitä sotkuisuuksia esimerkiksi tuolla Julian tai Saran kotona. Joiden molempien sisustustyyli on kyllä niin tavattoman ihana ja kodit sellaisia, että voisin samantien muuttaa niihin.

Viime perjantai-iltapäivänä kotitoimistopäivänä hiukan ihistelin kotona, kun siellä näytti kuin pommi olisi räjähtänyt. Mietin, että pitäisi siivota heti kun kotitoimistopäivä loppuu. Ikuistin tuolloin tuon pommin räjähdyttämän kodin näihin kuviin. Mutta hei, näin kuvissa se pommi ei näytä lainkaan niin tuhoa tekevältä kuin livenä näytti. Tällä hetkellä ja näin jälkikäteen koti näyttää kodikkaalta ja asutulta :)

ID

Mun yksi pahimmista ”sisustusmokistani” on kuivaneet kukat maljakoissa. Ruokahuoneessa niitä löytyy kahden maljakollisen verran. Viime perjantaina siivoilin paikkoja, keskittyen kuitenkin keittiöön. Ja arvatkaas onko noi kuolleet kukat vieläkin maljakoissa? Jep :D Käsi ylös, kenen keittiön työtasoille ei koskaan kerry mitään ylimääräistä. Meillä kun ei varsinaisesti ole sitä eteisen lipastoa, niin kaikki postit sun muut kertyvät keittiön työtason nurkkaan. Nyt siellä näytti olevan myös kontaktimuovia ja Menorcalta tuomiamme auringonkukan siemeniä, miehen jalassa olevan haavan paikkausmateriaalia ja pelikortit edellisillan räväytysturnauksen jäljiltä.

Keittiön altaan viereiseltä leikkuulaudalta löytyi varsin pehmennyt Oivariini ja altaasta pesua odottava sauvasekoitin. Tyttöjen huoneet olivat moitteettomassa kunnossa, mutta meidän makkarissa oli pienimuotoinen kaaos. Vaaterekki pursusi vaatteita ja sänky oli hujan hajan. Yläkerran kylppäri eli tuo kodinhoitohuonetilamme jatkoi makuuhuoneen tuttua ja varsin turvallista linjaa. Tuo meidän päiväpeitteen nurjapuoli on muuten ihan hirmuinen koirankarvamagneetti!

Työhuoneen pöytä on sikin sokin, mutta uskokaa, että tiedän tasan tarkkaan, mistä pinosta etsiä mitäkin paperia :D Ja kuten työhuoneen peililiukuovesta näkyy, sormenjäljetkin on kotoisasti pyyhkimättä.

Näin jälkikäteen ajateltuna on ihan kiva, että helteet ovat tällä erää ohi; tuo tuuletin olkkarissa kun ei ole ehkä sisustuselementeistä se kaunein ;) No mutta hei, jos yhtään lohduttaa, niin kotiuduin juuri töistä kaaoksen keskelle. Täällä on näemmä taas räjähtänyt ydinpommi. Vaikka just perjantaina siivottiin. Elämää, sitä se vaan kuulkaas on. Vaikkei sitä aina blogien stailattujen kuvien myötä välitykään se todellinen elämä. Samat pyykkikasat ja maksettavien laskujen pinkat täälläkin on kuin siellä ruutujen toisella puolen 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


torstai 09. elokuu 2018

Arkiaamujen mantra

HELLUREI IHANAT!

Ja hei, niin onnellinen olen, että saatiin taas joku roti elämään koulujen alkamisen myötä. Säännöllinen elämä on kovin tervetullut arkineen ja viikonloppuineen. Jopa aamuherätyksineen. Pikkuisempi tosin oli herännyt jo aamulla viideltä jännityksissään. Reppana ♥ Täytyy kyllä sanoa, että sen jälkeen, kun talo oli tyhjentynyt ja jäin yksin kotitoimistolle, mut valtasi hetkeksi kovin tyhjä olo. Mitäs nyt sitten? Tobykin aisti, että nyt on jotain ihmeellistä meneillään ja oli aivan sylihauvavauvana. Yritä siinä nyt sitten näpytellä tietokonetta tai ottaa kuvia. Onneksi tämä eka päivä oli molemmilla koululaisilla kovin lyhyt. Saatiin taloon elämää ja mun työteho taas normaaliksi :)

Olen huomannut hokevani tällä viikolla joka aamu herätyskellon soittaessa kuudelta, että ”tänään mennään sitten aikaisin nukkumaan”. Se on niin jotenkin lohdullista aamulla päättää, että viimeistään kymmeneltä ollaan sängyssä. Ja kun kello lyö kymmenen niin sitä olisi virtaa vaikka kuinka paljon tehdä vaikka sun mitä. Niitä pimeitä iltoja odotellessa.

Säännöllisen elämän kruunasi tänään myös se, että ekaa kertaa kolmeen viikkoon uskaltauduin lenkille. Tosin vasta kävelylenkille, sillä kesäflunssa ei ole vieläkään ihan täysin jättänyt rauhaan. Mutta uskon ja tiedän kokemuksesta, että liikunta auttaa nukahtamaan iltaisin. Ja se, että osaa rauhoittua tarpeeksi ajoissa. Joten nyt tietokone ja mobiililaitteet loppuillaksi kiinni, suihkun kautta sohvalle ja sisustuslehti kauniiseen käteen.  ID

Kiitos jälleen ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin. Palaan niihin heti ensimmäiseksi huomen aamulla. Nyt tuumasta toimeen ja vihdosta viimein aikaisin nukkumaan 

TORSTAI-ILTATERKUIN,