tiistai 15. tammikuu 2019

Toivepostaus: vanhan talon kokonaisvaltainen remontti

HEI HELLUREI

ja oikein hyvää tiistaipäivää! Olen saanut parikin postaustoivetta tuosta meidän tähän kotitalooni tekemästämme varsin mittavasta remontista. Kiitos myös lukuisista sähköposteista liittyen aiheeseen. Teidän vanhoista taloista haaveilevien kanssa on ollut ihana jakaa myös tuolla sähköpostin puolella ajatuksia. Puolin ja toisin.

Jotkut ovat kyselleet, että jos olisimme tienneet kuinka laaja remontista loppujen lopuksi tuli, niin olisimmeko ryhtyneet puuhaan. Nyt kun remontti on ohi (autokatosta ja kivetystä lukuun ottamatta), niin olemme hurjan onnellisia tässä kodissa. Mutta täytyy sanoa, että emme ehkä olisi lähteneet puuhaan, jos olisimme ennalta tienneet kuinka mittava ja kallis projekti oli. Tuolla rahalla olisimme rakennuttaneet kokonaan uuden kodin.

Mutta tämän lapsuudenkodin tunnearvoa ei voi oikein rahassa mitata. Tai sitä, että jos emme olisi tähän muuttaneet, niin olisimme kuitenkin joutuneet muuttamaan, sillä en olisi tuossa tien toisella puolella asuessani halunnut nähdä vieraan perheen muuttavan lapsuudenkotiini. Kaikkien niiden surullisten tapahtumien jälkeen, joita olimme parin vuoden aikana kokeneet. Niiden, joiden takia lapsuudenkotini oli yhtäkkiä tyhjillään.

Remontin vaikein osuus oli tietysti tämän kolmikerroksisen talon tyhjentäminen. Vanhempani olivat aikamoisia hamstereita eikä konmaritus ollut käsitteenä tuttu. Tavaraa oli vinttejä ja autotallia myöten paljon. Aika paljon sellaista tavaraa, jolla on tunnearvoa ja jota ei raaskinut heittää pois tai laittaa kiertoon.

Pyysimme remontista tarjouksia neljältä eri yritykseltä, joista yksi sanoi heti kättelyssä, että eivät tarjoa, sillä kustannukset nousevat niin korkeaksi. Emme valinneet edullisinta, onneksi vaan näin jälkikäteen voimme todeta, että emme olisi parempia remppamiehiä voinut saada. Päädyimme teettämään mittavan remonttimme Kokokoti Oy:llä, sillä heillä oli eniten kokemusta vanhojen talojen remontoinnista. Asiat sujuivat alusta alkaen kuin rasvattu ja noiden 10 kuukauden aikana, kun remppamiehien kanssa olimme tekemisissä liki päivittäin, mietimme usein, mikä säkä olikaan käynyt, että just meille valikoitui parhaimmat tyypit ikinä remontoimaan tulevaa taloamme!

Remonttifirman kautta saimme osaavan rakennusarkkitehdin piirtämään suunnitelmiemme mukaan piirrustukset ja tekemään lupapaperit kuntoon. Kellarissa tarvitsimme myös rakennusinsinöörin apua kantavien rakenteiden suunnittelussa. Pankin puolesta meillä oli tuttu virkailija, jonka kanssa sovimme laina-asiat kuntoon.

Alla olevissa kuvissa ensin makuuhuonettamme rempan jälkeen ja sitten lähtötilannetta.

Kun talo oli saatu tyhjennettyä yläkerran ja kellarin osalta alkoi remontti lokakuussa 2016. Kattavassa kuntotarkastuksessa oli todettu priimakunnossa oleva talo yhtä poikkeusta lukuunottamatta; kellarin nurkassa olleen saunan, jota ei oltu enää käytetty moniin vuosiin, nurkasta löytyi kosteusvahinko. Salaojat oli aikoinaan huonosti tehty, joten siinä missä itse ajattelin, että päästään heti sisähommiin, aloitettiin remontti salaojien kaivamisella. Ne tehtiin pieteetillä, kerralla kuntoon. Samaan aikaan sisällä kellarissa purettiin seinät niin pitkälle kuin pystyi ja lattia purettiin kokonaan. Saunan nurkkaa kuivateltiin huolella ja sillä aikaa yläkerrassa tapahtui.

Vanha sauna, joka oli rakennettu vintille, wc-tila ja vaatehuone purettiin ja myös meidän makuuhuoneesta purettiin yksi vinttiä vasten ollut seinä, jotta saimme laskevan katon. Kuopuksen huone rakennettiin kylmään vinttiin, joten lämmöneristykset tehtiin huolella. Kuopuksen huoneeseen asennettiin myös ikkuna tuomaan lisää valoa. Yläkerrassa purettiin kaikista huoneista lattiat ja seinät. Tehtiin koolaukset uusiksi ja rakennettiin kaikki alusta. Makuuhuoneeseemme jätettiin takkavaraus, sillä se oli viime vuodet toiminut takkahuoneena, vintille rakennetun saunan vieressä.

Alin kuva: kylmä vintti, johon rakennettiin kuopuksen huone
Toka alin kuva: tilasta purettu pois vanha sauna, vaatehuone ja kylppäri meidän vaatehuoneen ja kylppärin tilalta

Se, mikä lämmitti mieltä oli remppamiesten ihastelut siitä, kuinka hyvin talo oli rakennettu aikoinaan ja kuinka hyvin siihen oli tehty remontteja vuosien varrella. Meillähän äidin iskä teki remontin aikoinaan vuonna 1982 muuttaessamme tähän taloon. Hyvää työtä pappa oli tehnyt ja kunnioittanut vanhan talon elämää. Varsinkin sitä, että ei ollut sulkenut talon hengittävyyttä pois väärillä materiaaleilla ja remontointiratkaisuillaan.

Kellarin saunanurkan kuivatusoperaation jälkeen kellarissa päästiin rakentamaan seinäpintoja ja lattiaan vaihdettiin sorat, murskat yms ja valettiin betoni. Sitä ennen laitettiin koko kellarin lattiaan lattialämmitys, joka lämmittää koko kellarin. Autotallin iso nosto-ovi poistettiin ja seinä muurattiin umpeen. Pikkuhiljaa tuosta autotalli- ja varastotilasta alkoi hahmottumaan meidän tuleva television katseluhuone bistroineen. Myös vanhan saunan tilalle rakennettava uusi sauna alkoi hahmottumaan.

Yläkerran makuuhuonetilat alkoivat myös näyttämään lähes jo valmiilta, kun seinät ja lattiapinnat oli rakennettu. Siellä päätimme mennä kymmenisen vuotta sitten uusituilla vesikiertoisilla pattereilla lämmityksen suhteen, paitsi kylpyhuoneeseen (se, mikä toimii kodinhoitohuonetilana) asennettiin lattialämmitys.

Keskikerroksessakin tapahtui kuin varkain. Kylppäri purettiin myös raakileeksi ja rakennettiin alusta. WC-istuimen paikka vaihdettiin ja  vanha suihku purettiin. Tässä vaiheessa remonttia siirryttiin jo miettimään säilytysratkaisuja. Säilytysjärjestelmiä pohdimme pitkään ja päädyimme neljään huoneeseen asennettaviin Elfa-järjestelmiin. Neljään huoneeseen päädyimme myös asentamaan liukuovet, joista osaan laitettiin peililiukuovet.

Alla keskikerroksen wc jälkeen ja ennen :)

Olimme päättäneet jo remontin alussa luopua öljylämmityksestä ja siirtyä maalämpöön. Talvella takapihalle porattiin sitä varten tarvittavat ”kuilut” ja vanha öljysäiliö poistettiin pannuhuoneesta. Maalämpöön liittyvät pömpelit (by the way, huomaatteko mun erittäin asiantuntevan otteen näihin teknillisempiin juttuihin ;) ja lämminvesivaraajat sijoitettiin kellariin erilliseen tekniseen tilaan.

Materiaalivalintoja tuntui olevan paljon. Näin jälkikäteen muistan sanoneeni ääneen: ”No, laitetaan seinät valkoisella maalilla ja tapetoidaan sitten myöhemmin.” Jep, seinäthän ovat vieläkin valkoisella maalilla yläkerrassa :) Miehen kanssa olimme yksimielisiä kaikista materiaalivalinnoista. Ja oikeastaan mies luotti aika pitkälti minun valintoihini, sillä oli aika paljon reissussa rempan aikana eikä ehtinyt juuri kierrellä materiaaleja katselemassa.

Kevättalvella oli aika alkaa lähteä kilpailuttamaan keittiöitä. Tarkoituksena oli niistäkin pyytää monta eri tarjousta, mutta tuossa vaiheessa remonttia alkoi olla jo aika väsynyt kaikkiin valintoihin. Joten kun saimme ekasta keittiöfirmasta suunnitelmieni mukaan tehdyn virallisen suunnitelman ja  budjettiimme sopivan tarjouksen, niin se lukittiin. Toimitus lukittiin toukokuun alkuun.

Vaikka jossain vaiheessa (itse asiassa montakin kertaa) rempan keskellä tuntui, että tämä ei valmistu ikinä, niin lopulta alettiin olla loppusuoralla. Remppamiehetkin oli painaneet pitkää päivää kaksistaan monien kuukausien ajan ja heitä alkoi jo käymään hieman sääliksi, kun olimme tällaiseen projektiin toiset nakittaneet :D Vielä viime metreillä yhdessä remonttimiesten kanssa pähkäilimme bistron sisustusta. Tai lähinnä sitä, että millä peittäisimme baaritiskin molempiin päihin jääneet kantavat pystypalkit. Kelo ja Lappi oli ratkaisu siihen. Mietimme, että haluamme tuonne kellariin jotain sellaista, joka on meille tärkeää. Remonttimiehet saivat kuin saivatkin ostettua meille keloa ja saimme palan Lappia kotiimme. Alla olevissa kuvissa ensin lopputulos ja sitten lähtötilanne ja välivaiheet kellarista.

Keskikerroksenhan suhteen emme uusineet muuta kuin keittiön ja kylpyhuoneen; äiti ja iskä olivat remontoineet kokonaisuudessaan kerroksen vuonna 2013 juuri ennen iskän kuolemaa.

Heinäkuussa muutimme uuteen kotiin, vaikkei kellari ollut vielä valmis. Elokuun lopulla potkimme remppamiehet pois, kiitimme ja kumarsimme erittäin hyvin tehdystä työstä. Yhtäkkiä olikin outoa, kun kukaan ei naputtanut vasaralla tai sirkkelöinyt. Oli harvinaisen hiljaista :) Pikkuhiljaa asetuimme taloksi 

Kun sisätilat oli remontoitu, niin oli jo aika siirtyä miettimään ulkopuolisia juttuja. Taas lupapiirroksia ja suunnitelmia. Tuntui, että nyt riittää, enää ei jaksa. Jälleen pankkiin hattu kädessä ja astetta nöyrempänä ulos ovesta. Keväällä ja kesällä 2018 meidän piti saada koko piha tehtyä, mutta autokatos ja kivetys siirtyivät keväälle 2019. Ja hei, juuri tänään saimme sovittua, että autokatos rakentuu maaliskuussa. Kivetys tehdään heti, kun maa on sulanut. Pohjat ja routaeristeet senkin osalta on jo tehty, joten pintatöillä päästää. Ehkä tämä vielä tästä kuulkaas valmistuu tämä meidän remontti.

Yleensähän vanhojen talojen remontteihin sisältyy yllätystekijöitä. Meillä ei onneksi tullut suurempia yllätyksiä. Sivusta seurattuna tuli kyllä todettua, että hirmuisen monta työvaihetta remontissa oli ja siinä missä ajatteli, että remppa koskee sisätiloja, niin toki ulkonakin tehtiin vaikka sun mitä. Muun muassa putkiston uusiminen kadulle asti, kaapeloinnin sun muut.

Remonttikustannuksia ei tullut lisää alkuperäiseen tarjoukseen nähden, muuta kuin meistä itsestämme johtuvia kustannuksia. Jotkut haluamamme asiat päätimme vasta remontin edetessä, mikä tietysti aiheutti lisätyötä ja lisäkustannuksia. Koska toisaalta – kerran kun näin suurta remppaa tehdään, niin miksei tehdä sitä sitten kunnolla.

Se, että meillä on kauttaaltaan tarkastettu ja täysin peruskorjattu koti merkitsee kyllä tänä päivänä paljon. Niin paljon saa lukea surullisia uutisia hometaloista. Terveyden uhalla ei kannattanut laistaa mistään remontin vaiheista, vaan teimme mieluusti tietyt jutut pitkän kaavan mukaan ja perusteellisesti.

No kannattiko? Kyllä, mikäli rakastaa vanhan talon narisevia lattioita. Sitä kohtaa rappusten alla, joka on narissut jo vuodesta 1982. Jos rakastaa huikua, joka pakkaspäivinä käy nurkista. Tunnetta, että sisällä on raikas ilma. Jos rakastaa villasukkaelämää ja mittavia lumitöitä. Kesällä nurmikonleikkuuta ja omenoiden keräämistä. Kyllä, mikäli haluaa vaalia näitiä muistoja, joita tämän talon seinät kantavat sisällään 

TIISTAITERKUIN,

 

PS. täältä löytyy remppapostauksia lisää :)


keskiviikko 14. marraskuu 2018

Valoisampi makuuhuone – tilaa unille & unelmille

*yksi postauksen tuote saatu Lifestä

MOIKKAMOI!

Yleensä sitä näin syksyllä (vai puhutaanko jo alkutalvesta?) tulee haikailtua tummien sävyjen perään. Reilu kuukausi sitten toin töistä farkunsinistä maalia, tarkoituksenani maalata makuuhuoneen seinät. Suunnitelmissa oli sellainen hämyinen ja pesämainen tila runsaine tekstiileineen, jonne käpertyä illan tullen. Mitä vielä! Viikonloppuna löysin itseni kaivamasta kaapin perukoilta vaaleita vuodetekstiilejä esiin. Tummansiniset helmalakanat vaihtuivat valkoisiin ja tummanharmaa päiväpeite samanmoiseen, mutta beigeen. Harmaat pellavavuodevaatteet saivat väistyä valkoisten tieltä. Mikä siinä muuten onkaan, että valkoiset lakanat tuovat heti sellaista ihanaa hotellifiilistä? Makuuhuone raikastui kertaheitolla. Onneksi en vielä ehtinyt maalata seiniä!

Yhtäkkiä vaaleus tuntui kovin ihanalle. Kun ulkona on pimeää, niin vastaavasti tuntuu, että makkarissa on nyt tilaa unille. Vaaleus toi mukanaan myös tietynlaista raikkautta, jota olen makuuhuoneeseen kaivannut. En vain tiennyt, että minä hämyisten talvisävyjen ystävänä nauttisin näin paljon vaaleudesta. Tuntuu, että makuuhuoneessa on tilaa unelmille. Unelmointi on muuten jälleen yksi marraskuun suoma lisäilo elämään. Koska muutoin sitä ehtisi unelmoimaan? Lötköttelemään päiväpeiton päällä ja antaa haaveiden lentää?

Meillä ei ole vieläkään makuuhuoneessa lämmityspatteria päällä. Usein illalla vielä tuuletankin huoneen. Mikä ihanampaa kuin käpertyä villasukat jalassa viileiden lakanoiden väliin. Suihkauttaa kielen alle Nuku hyvin -melatoniinisuihketta* ja antaa unen tulla. En ole varmastikaan ainoa, ketä väsyttää näin marraskuussa, mutta usein käy niin, että sitten nukkumaan mennessä ei väsytäkään. Vaikka varsinkin iltaruoan jälkeen on ihan valmista kauraa unille. Tuosta suihkeesta olen niinä iltoina tuntunut saavan apua, kun uniaika on mennyt ohi. Huomaan, että niinä päivinä kun käyn juoksemassa on myös oltava tarkka siitä, ettei käy liian myöhään juoksemassa. Kroppa käy ikäänkuin ylikierroksilla vielä nukkumaan mennessäkin, mikäli juoksulenkki ajoittuu liian myöhään.

Makuuhuone sai myös osansa erään jouluhullun kosketuksesta :) Jouluvalot verhon syrjässä riittävät iltaisin valaistukseksi ja tuovat ihanaa tunnelmaa. Toinen huonekuusi pääsi olohuoneeseen, toinen makkariin. Vielä tekisi mieleni viritellä vähän isoja paperitähtiä sängyn päätyyn…

Mutta sitä ennen virittelemään perheelle iltaruokaa. Tyhjästä on vähän paha nyhtästä, mutta yritetään. Jotenkin sitä taas unohti kaartaa kotiin kaupan kautta ja jääkaapissa oli vastassa fetakuutioiden lisäksi vain valo!
Loppuviikko kuluukin kotitoimistolla muun muassa kuvauspuuhissa – toivotaan, että kirkkaat kelit jatkuvat :)

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 26. syyskuu 2018

29 euron DIY-sänky

HEIPPAHEI IHANAT!

Ah, mikä syyskeli tänään on ollut! Keli on ollut omiaan myös kotitoimistolle. Kirjoitustyölle…jos vaan pystyisi kirjoittamaan täysillä. Harmi, että sattui pieni haaveri leipää leikatessani ja tällä hetkellä mennään viisisormijärjestelmällä kirjoittaen. Ei mitään vakavaa, mutta sen verran syvä viilto vasemman käden etusormessa, että näin jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi kaivannut pari tikkiä. Tai liimaa ja perhoslaastarin. Mutta nyt jomotus on lakannut ja kotilääkäri Nurmen tekemä perhoslaastari on paikoillaan :D

Sain paljon kyselyjä IG storyn puolella viikonloppuna tuosta meidän sänkyprojektista mökillä. Kaikkihan alkoi siitä, kun tytöistä ei kumpikaan halunnut nukkua kerrossängyn yläpedissä. Hassua – itse kun olen aina ollut sitä mieltä, että lapset tappelisivat pikemminkin yläpedistä kuin alapedistä. Edelliskerralla purettiin kerrossänky osiin ja laitettiin patjat lattialle. Syksyn koleilla kuitenkin tuntui siltä, että ehkä tuohon lattialle vetää. Mies innostui ideasta nikkaroida sängyn kehikon, jotta patjat saataisiin korkeammalle. Alunperin meillä oli tarkoitus tuoda kaksi 80 cm runkopatjaa vierasmökistä tänne, mutta huone on 159 cm leveä. Se oli siis kuulkaa sentistä kiinni! 

Mies tykkää tehdä käsillään ja itse asiassa ryhtyi tähänkin projektiin silmät kiiluen. Kävivät esikoisen kanssa ostamassa mökkikaupungista ”kakkosnelosia”, kulmarautoja ja kaksi tuollaista rautaholkkia, jotka kannattelevat keskellä olevaa kakkosnelosta. Ruuveja meillä oli omasta takaa ja kerrossängyn petien puusäleiköt saatiin käyttöön, kun toisesta otettiin sentti leveydestä pois. Hintaa tälle sängylle tuli vähän vajaa 29 euroa. Sängyn tekeminen kesti reilun tunnin ja se vaati yhden konjakin. Helpolla selvittiin ;)

Takaseinälle on suunnitteilla hylly, johon saa kohdevalaisimen. Hylly päälle pari mökkimaisemista teetettyä taulua. Tarvittaessa tuohon huoneeseen mahtuu nukkumaan neljä pikkuista, kun nukkuvat poikittain. Itse kyllä sanoin miehelle, että vaihdetaanpas tyttöjen kanssa huoneita. Niin kiva tuosta tuli!

Nyt pähkäilemään olkkariin  valaisindilemmaa (tsek IG story). Sekä ihastelemaan tuota uutta sohvapöytää….siitäkin kuvia tuolla IG:n puolella!

KIVAA KESKIVIIKKOILTAA,

PS. suutarin lapsella ei ole kenkiä; sähköpatterin takaa en sitten näemmä vaivautunut maalaaman, mutta tuo kohta jäi hienosti sängyn alle piiloon :D