keskiviikko 02. toukokuu 2018

Makuuhuoneen raikkaampi ilme & suuri sisustusale

MOIKKAMOI!

Muistatteko, kun tuossa pari vuotta takaperin joulun aikaan esittelin teille ihanan ja sympaattisen sisustusliikkeen? Ihan tuossa ala-asteeni vieressä Hyhkyssä, teollisuuskiinteistössä on toiminut aina näihin päiviin asti MoodFactory – Tunnelmatukun kuluttajamyymälä. Sitä on pyörittänyt vanhat tuttuni, sisarukset Tomi ja aina niin hersyvän iloinen Johanna. Jossu näin meidän kesken :) Eilen luin Facebookista suru-uutisen; tuo ihana sisustuskauppa loppuu liiketoimintakauppojen myötä. Sisarukset pääsevät kokeilemaan toisenlaista vapautta. Sitä, millaista on arki ilman yrittäjän vastuuta ja velvollisuuksia. Hatunnoston paikka 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla totta! Miksei tullut käytyä moikkaamassa Jossua ja Tomia useammin tuossa kotimatkani varrella sijaitsevassa liikkeessä! Tänään korjasin heti tilanteen ja kurvasin Nokialta ruokiksella veljen vaimon kanssa paikan päälle. Ei sillä, että mitään sisutukseen liittyvää olisin tarvinnut, mutta kieltämättä tuo eilen näkemäni uutinen sai sille kannalle, että josko sitä pikkuisen päivittäisi makuuhuoneen sisustusta raikkaammaksi. Näin kesää kohden mentäessä se lattialla ollut punainen itämaistyylinen matto tuntui ehkä liian lämpimältä. Olen etsinyt verkkokaupoista mattoja, tuloksetta. Tuolla MoodFactoryssa tänään tajusin sen jälleen; jotta kivijalkamyymälät kannattavat, tulisi meidän vähentää nettishoppailua. Jälleen kerran tunsin pienen piston rinnassani.

MoodFactorylla on kaikki normaalihintaiset tuotteet tästä päivästä lähtien niin kauan kuin tavaraa riittää -30% tai osa jopa -50%. Tuo kuvissa näkyvä kaunis ja erilainen matto sympaattisine palluroineen on Intiassa käsin kudottu. Matolle ei jäänyt alennuksen jälkeen juurikaan hintaa. Sitä paitsi, se sopii ihan älyttömän hyvin tuon aiemmin talvella esittelemäni patinoituneen puupenkin kanssa (puupenkki saatu aikoinaan bloginäkyvyyttä vastaan). Symppiksiä puupenkkejä muuten on tai ainakin päivällä vielä oli jäljellä eri kokoisina! Mattojakin sinne jäi vielä ainakin yksi. Osasta kauniista esineistä ja matoista on enää yksi kappale jäljellä, kun taas joitain löytyy runsaammin.

ID

Kaksi kaunista sinistä tyynyä ja tuo savelta näyttävä puuvaasi täydentävät makuuhuoneen sisustuksen. Niitä en suunnitellut ostavani, mutta tuolla tunnelmallisessa liikkeessä iski tietynlainen haikeus; mitä jos en törmää näihin tuotteisiin enää? Jäävätkö ne kummittelemaan ja harmittelenko jälkeenpäin, kun en niitä ostanut? Tehän tiedätte, että viime vuosina on tullut tehtyä harkittuja ostoksia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan, mutta ne kuuluvat siihen ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kategoriaan :D

Rakastan tuota makuuhuoneen uutta raikasta, mutta silti hämyistä ilmettä. Tuon hieman uudistetun sisustuksen myötä löysin paikan myös talvella MoodFactorysta ostamalleni kauniille balilaishenkiselle puuveistostaululle. Se on kaunis kuin koru, vai mitä? Hieman jäin harmittelemaan, että olisiko pitänyt ostaa vielä kynttilävarastot täyteen. Kynttilöitä kun oli tarjolla huikean edullisesti. Näyttäviä lasipurkissa olevia tuoksukynttilöitä sai kaksi kymmenellä eurolla. Ja hei, en edes tiedä oliko kaupan, mutta eräs valkoinen sivupöytä/senkki jäi kummittelemaan mieleeni. Onko meillä paikkaa sille? Ei, mutta mökillä ehkä olisi :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tämä ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus, vaan silkasta ystävien auttamishalusta tehty postaus 


sunnuntai 11. maaliskuu 2018

Kaikki hyvin ♥

HEIPSUNHEI VAAN IHANAT!

Tulin pikaisesti huikkaamaan väliaikakuulumisia ja ne menee lyhyesti ja ytimekkäästi onneksi niin, että all good everyhting :) Vielä ollaan pikkuisen toipilaana, mutta niin hirmuisen paljon paremmin voin kuin esimerkiksi vielä eilen illalla. Toki annan taudin parantua kunnolla ennen normiarkeen paluuta. Niin olen pääni puhki miettinyt, että mikä tämä tauti oli/on, mutta ei kai sen taudin väliä. Pääasia, että suunta on kohenemaan päin, eikös? Kaukaisena muistona vain on se keskiviikko/torstaiyö kello 1.27, kun vessasta sänkyyn mennessäni huomasin yhtäkkiä maailman mustenevan ja löysin itseni sängyn päädystä lattialla makaamasta. Tuossa vaiheessa vähän manasin, että olin lähettänyt miehen kellariin nukkumaan. Voimat kun eivät ihan riittäneet kerralla siihen, että olisi päässyt sänkyyn asti. Mutta loppujen lopuksi sinne pääsin. Näin jälkikäteen jo tämä hieman hihityttääkin, mutta tilanteen ollessa päällä hätä oli kyllä aikamoinen.

Sunnuntaivibat ovat siis tapansa mukaan kaiken jälkeen suloiset ja erittäin positiiviset. Eikä vähiten sen ansiosta, että jälleen kerran sitä on oppinut arvostamaan terveyttä. Niitä päiviä, kun ei ole vuoteen oma. Arvostamaan sitä, että ylipäätään kyse on vain väliaikaisesta taudista. Jollekin kun se vuoteenomana olo on jokapäiväistä. Vakavan sairauden tai muun taudin takia. Ei saisi miettiä, mikä tämän (määrittelemättömän, mutta sitäkin kettumaisen) taudin aiheutti, mutta olen miettinyt, että voiko yhtäkkisellä ruokavalion vaikutuksella olla osansa? En tarkoita nyt välttämättä eri maan eri bakteerikantaa vaan sitä, että koska olen alkuvuoden syönyt todella terveellisesti, niin onko mahdollisuus, että tautipeijakas iski sen takia, että lomalla rentoilin myös syömisten suhteen. Sokeria en vältellyt ja tuli loppuiltoina juotua muutama kuoharilasillinenkin. Vastustuskyky kun lähtee sieltä suolistosta, niin onko käynyt niin, että vaikka maitohappobakteerit oli käytössä, niin silti tuo ruokavalion totaalinen muutos yhtäkkiä oli shokki elimistölle. Se muuttui heikoksi ja antoi pöpön vallata.

En ala itseäni näistä soimaamaan, sillä nautin jokaisesta suupalasta, minkä lomalla söin. Ja mikä tosiaan pääasia niin se, että tänään on ensimmäinen päivä, kun päähän ei satu. Ensimmäinen päivä, kun pystyy olemaan pystyssä ilman tuskanhikeä ja heikotusta. Vaikka aamulla vielä pikkuisen lämpöä olikin. Tänään on ensimmäinen päivä, kun on rehellisesti ruokahalua! Se jos mikä on ihana asia kuulkaas. Ruokahalu. Yksi niistä asioista, jonka aina ottaa itsestäänselvyytenä. Mutta ei se sitä ole. Niin kuin ei mikään tässä elämässä.

Sen verran huushollasin, että vaihdoin puhtaat lakanat. Laitoin makkarin ikkunan auki ja annan  huoneen tuulettua. Seuraavaksi hyppään suihkuun ja puen päälle puhtaan pyjaman. Sujahdan takaisin vällyjen väliin ja luen. Tässä taudissa ei ole juuri voinut edes lukea, mutta eilisestä lähtien se on ollut onneksi mahdollista. Ostin uusimman Fjällbacka-sarjalaisen lukulaitteeseeni ja nyt on kriitilliset viimeiset hetket menossa.

Kiitos vielä ihan älyttömästi tsemppiviesteistänne; niin täällä blogissa kuin tuolla instagraminkin puolella ♥ Useat ovat toppuutelleet, ja aiheesta. Tiedän välillä olevani vähän holhouksenalainen kipeänä. Kuten kerroin, niin lepääminen on vaikeaa. Mutta silloin kun on tarpeeksi kipeä, niin jopa minä tajuan, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Silloin kun ei pysy pystyssä, niin ei sitä juuri muuta ole tullut tehtyä. Onneksi alkuviikolle oli jo aiemmin sovitut pari kotitoimistopäivää. En meinaan ihan heti uskaltaisi vielä auton rattiinkaan mennä. Sen verran kuitenkin silmät harittaa. Tiistaille olisi yksi palaveri, mutta tehdään tilannearvio uudelleen huomenna. Keskiviikolle olisi se sydänultra ruokatorvea pitkin, mutta täytyy huomenna konsultoida alan ihmisiä, että voiko sinne mennä kunnon puolesta / kannattaako mennä tartuttamaan sairaalaan muita, mikäli tämä sellainen tartuntatauti on.

Mutta hei, lippu korkealla! Toivottavasti sielläkin. Ja huspois tautipöpiläiset teiltä, keillä sellaiset ovat kylässä. Ilkeää aikaa vuodesta tämä, kun niin monta kantaa jyllää päällekkäin! Terveitä päiviä ja kevätaurinkoa. Sitä toivon ja toivottelen :)

SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 20. helmikuu 2018

Pieni helpottava tekijä arkiaamuihin

HEIPPATIRALLAA

ja terkkuja sairastuvalta! Miesflunssa onneksi tajusi jättää meidän huushollin, mutta molemmille tytöille nousi sunnuntai-iltana lämpö ja eilisen he makoilivatkin olohuoneen sohvilla. Karvaisen hoitajakaverinsa kera, sillä äipällä oli kädet täynnä töitä ;) Illalla huokaisin jo helpotuksesta, kun kummankaan lämpö ei noussut. Pakattiin koulureput valmiiksi ja katsottiin vaatteet aamuksi. Aamuyöstä heräsin, kun sellainen kuuma ja pieni paketti kampesi peittoni alle. ”Oksettaa, äiti”…silloin mietin, että näinköhän meille tulee vielä uncle George kylään, mutta onneksi tuo paha olo johtui vain kuumeen äkillisestä nousemisesta kovaksi. Mies otti aamupäivävuoron sisarhentovalkoisena (teki siis töitä etänä) ja itse otin iltapäivävuoron.

Mutta mikä siinä onkaan, että kun puolen päivän jälkeen töistä ajelin kotiin niin valtasi ihan hirmuisen syyllisyys. Syyllisyys siitä, että pitäisi olla töissä. Syyllisyys siitä, että olisi pitänyt olla aamupäivän jo pikkuisen kanssa. Se taitaa olla tämä äiti-ihmisten perussairaus tuo syyllisyys. Tosin tänä vuonna, kun teemana on lempeys, heitin syyllisyysajatukset heti takavasemmalle. Jälleen näin lapsen sairastamisen aikoina olen erittäin onnellinen ollessani yrittäjä; meidän firmassa tuo alle 10-vuotiaan hoitaminen kotona kolmen päivän ajan -sääntö ei päde. Kenellekään. Jos jonkun lapsi on kovin kipeä ja luonnollisesti silloin kaipaa vanhempaa kaveriksi, niin siinä ei päiviä tai ikiä lasketa. Huominen pikkuisella nyt menee ainakin vielä kotona, sen verran korkeaksi kuume taas iltapäivästä nousi. ”Mutta kyllä sä äiti voit mennä töihin, kyllä mä pärjään.” Toinen on huolissaan tekemättömistä töistä.

Varsinkin näin, kun arkeen tulee pieni (onneksi siis kyse vain flunssasta) kuoppa, niin ne arjen rutiinit ja ennalta valmistellut asiat arjen helpottamiseksi nousevat arvoon mittaamattomaan. Kuten työ- ja kouluvaatteiden katsominen edellisenä iltana valmiiksi. Viime ajat olen tuosta laistanut ja aamuisin on välillä ollut sen takia mielessä, että ei ole mitään päällepantavaa. Vaikka oikeasti vaatekaappi pursuilee. Viikonloppuna tytöt rymsteerasivat pikkuisemman huoneessa ja käyttämättömäksi jäi tuollainen Ikean vaaterekki. Aluksi mietimme, että laitetaan se säilöön. Mutta se sopiikin tuonne meidän makuuhuoneeseen oikein hyvin.

Siihen katsoin viikon työvaatteet valmiiksi. Koska kuvaukset suoritin jo eilen, niin tangossa roikkuu neljän päivän yläosat. Alaosanahan kierrätän niitä kolmia mustia housuja, jotka omistan :D Paitsi mekko- tai hameviikolla. Mutta kyllä jotenkin helpotti tänäkin aamuna napata tuosta paita päälle. Ei kuulkaa tarvinnut paljoa tuskailla sen kanssa, mitä laittaa päälle! Kuten huomaatte, niin vaaleansininen on kova juttu. Se on oikeastaan ollut yksi niistä kantavista väreistä vaatekaapissani. Rakastan vaaleansinisiä paitoja! Ripsuilla, raidoilla tai ilman.

Ja hei, nyt näitte kuin varkain samalla sen kamalan mustan kapistuksen, joka rumentaa tuon varsin kauniin vanhan piirongin. Jep, jotenkin näkisin tuon piirongin päällä kauniin asetelman, johon kuuluisi valaisin, taulu ja maljakko täynnä tuoreita kukkia. Seinälle mustavalkoinen valokuvakollaasi ja piirongin avaimesta roikkumaan sellainen kaunis tasseli.

Eli vaatteet valmiiksi henkariin arkiaamuja varten. Tuorepuuro valmiiksi jääkaappiin. Kahvinkeittimen lataus jo illalla (ja ties kuinka monta pannullista meillä on vuosien varrella mennyt hukkaan, kun aina napsautan sen kahvinkeittimen illalla päälle) ja kylpytakki tossuineen ojennukseen suihkun viereen. Arkiaamut ovat aikas ihania 

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,