keskiviikko 12. huhtikuu 2017

Maailman kaunein koti ♥

(sis. kuvatulvan eli kuvatulvavaroitus :)

MOIKKAMOI!

Eilen pitkin kaunista Suomea ajellessani en vielä tiennyt, mikä määränpäässä odottaa. Tai tiesin, että siellä odottaa ihana ystävä ja kollega Emilia ja heidän ihana kotinsa. Mutta en tiennyt, että siellä odottaa valehtelematta maailman kaunein koti. Se kokonaisuus, joka seinien sisälle kätkeytyi. Ihmiset, jotka tuota kotia asuvat ja ne puitteet. Se oli jotain ihan käsittämättömän kaunista ja harmonista. Harvoin menen sanattomaksi, mutta nyt ei auttanut kuin huokailla ja katsella ympärilleen. Toki olen Emilian blogissa kuvia ihastellut aiemminkin, mutta en voinut edes kuvitella, että tuo kaunis koti voisi siitä enää enempää kaunistua. Mutta näin vain kävi. Meni heti kerrasta Marian Maailman kaunein koti -äänestyksen ykkössijalle :)
Kauniin kodin lisäksi vastassa oli tuo kaunis sielunsiskoni. Vain toinen bloggaaja voi ymmärtää toista bloggaajaa. Meillä on molemmilla ollut melko tiivis kevät ja teki hyvää istua alas ja nauraa meikit poskilla. Emilia oli valmistanut älyttömän hyvää lohisalaattia lounaaksi ja jälkkäriksi vein rahkapullat meidän lähileipomosta. Kolmisen tuntia vierähti maailmaa parantaen ja musta kuulkaa tuntuu, että me molemmat saatiin tuon kolmen tunnin aikana sellainen minilomafiilis. Hetkeksi unohtui kaikki työt ja arkiset askareet. Kotiin päin lähdin ajelemaan posket nauramisesta krampissa ja itsekseni typerästi hihitellen. Onnellisena.
Heitinkin Emilialle, että saitte musta nyt vakivieraan, sillä eihän tuo matka nyt mikään pitkä ole. Tunnissa sinne ja tunnissa takaisin. Ylipäätään olen sitä mieltä, että olen edellisessä elämässäni ollut maalaistyttö. Jotenkin kaupungista pois pääseminen rauhoittaa. Nyt ymmärrän Emiliaakin paremmin, kun aina silloin tällöin viittaa siihen, että ei viihdy kaupungissa pitkiä aikoja. En minäkään viihtyisi, jos mulla olisi tuollainen rauhan tyyssija kotina. Maatalokuumeen lisäksi muhun iski järjetön kissakuume. Tuli jopa vähän ikävä meidän edesmenneitä kissoja Elliä, Eppua, Essiä ja Ossia. Mutta eiköhän tuo koiruus nyt riitä täyttämään perheen karvainen kaveri -kiintiön :)

Vaikka bloggaaminen on melko yksinäistä touhua, niin onneksi on tukiverkosto puhelimen päässä. Välillä sitä ei tarvi lähettää kun havainnollistavat emojit ja toinen on jo ihan kärryillä ja osaa antaa tukea. Aivan loistavaa. Olen siunattu ihanilla ihmisillä ympärillä 

ILOISTA KESKIVIIKKOA!


perjantai 31. maaliskuu 2017

Perjantai-ilta ♥

…miksi mulla alkoi soimaan päässä Mamban ”Lauantai-iltana ravintolaan…”? :)

HEISSULIVEI,

se viikon paras hetki on just nyt ja tässä. Koko perhe kotona (+yksi yökylään tullut prinsessa), telkkarissa Tappara vie Ilvestä (hih, toivottavasti en juhli liian aikaisin…) ja olo on varsin huojentunut kiireisen viikon jäljiltä. Välillä sitä on pakko antaa periksi tietyille asioille. Myönnettävä, että nyt ei vain jaksa. Suunnitelmissa oli tehdä tänä iltana ruokaa perjantaiseen tapaan. Koukattiin kuitenkin kotiin pizzerian kautta. Suunnitelmissa oli taltuttaa sohvan pyykkivuori iltapäivästä. Lähdettiinkin ystävien kanssa ex-tempore kahville. Suunnitelmissa oli pestä tuo likaistakin likaisempi karvainen kaveri. Sen sijaan keskityinkin heittelemään sitä pinkkiä possua koirulille ja samalla ottamaan lepoa takkahuoneen matolla. Suunnitelmissa oli vastata kommentteihin, mutta sen sijaan pidinkin suurimman osan päivästä tietokoneen kiinni. Huomenna otan kommentit käsittelyyn, kiitos niistä ihanat. 

Omien voimavarojen tunteminen on sellainen juttu, jonka olen ehkä kantapään kautta aikoinaan oppinut. Tykkään, että on monta rautaa tulessa. Tykkään, että asiat tulee hoidetuksi ja tietyllä masokistisella tavalla tykkään uhmata deadlineja. Jättää työt viime tippaan, koska tiedän olevani silloin tehokkaimmillani. Mutta tykkään myös näistä päivistä, kun pystyn pitämään ns. arkivapaan. Tällä viikolla tuli tehtyä paljon töitä ja onnellinen olen siitä, että töitä on. Yhtenä iltana todettuani neljännentoista työtunnin käynnistyvän tunsin hetkellisesti jo tunnetta, että onko tässä mitään järkeä. Kunnes seuraavana aamuna heräsin ja laitoin asiat perspektiiviin; silloin taotaan, kun rauta on kuumaa :)  ID

Hei, mitäs mieltä olette meidän  peikonlehtilakanoista? Löysin ne liinavaatekaapista tuossa yksi päivä. Muistelisin, että ostin ne vuonna 1998. Ne on paljon pestyt ja ihanan pehmeät. Liki retrolakanat :D Viikonloppu alkaa ihanasti puhtaisiin lakanoihin sujahtaessa. Huomenna ajattelimme ajella taas sinne mökkirantaan katsomaan, josko se jää olisi yhtään sulamaan päin. Huh, sitä tietää, että jään sulamiseen ei menee enää kauaa, mutta silti ei malttaisi odottaa. Pääsiäiseksi olimme suunnitelleet Pyhän reissua, mutta jos tuo mökkijärvi sulaa sitä ennen, niin sitten pitää kyllä punnita tarkkaan!

RENTOUTTAVAA PERJANTAI-ILTAA,


lauantai 25. maaliskuu 2017

BOHO BEDROOM -dreams

HEIPSANSAA!

Oi että, miten kiva lauantai! Vähän kaupoilla kiertämistä, ulkoistettua lounasta, siivoilua ja pian penkkiurheilua (hyvä Tappara! :). Löysin Stockmannilta aivan mielettömän ihanan päiväpeitteen. Tummanharmaan ja sellaisen toooosi chic:in. Kunnes muistin, että meille tulee uusi sänky uuteen kotiin. Tai uudet sängyt. Mummun ja vaarin (siis mun äidin ja isän) vähän nukutut Hästensit. Molemmille oma. Ehkä kuitenkin laitetaan ne yhteen ”parisängyksi” ;) Sängyt on aikoinaan teetetty äidin ja isän painon mukaan ja siinä, missä äiti oli minua ainakin kymmenen kiloa kevyempi, oli iskä tuota miehuusta ainakin kaksikymmentä kiloa painavampi.

Toivotaan, että sängyt kuitenkin ajavat asiansa. Design-ihmiset varmaan järkyttyvät, kun lukevat tämän, mutta mä haluan ne sinivalkoiset ruudut peittoon. Kyllä. En tykkää niistä eivätkä ne tule sopimaan suunnittelemaani värimaailmaan. En ole vielä sen kummemmin ehtinyt nettailemaan, mutta jonkin sortin helmalakanat noihin pitää kyllä ostaa. Sängyt ovat myös leveämmät kuin normisängyt, joten se boho chic -päiväpeitto on aivan liian nafti. Ehkä sellaisen saisi teetettyäkin jossain. Mutta ainakin tällä hetkellä vahvasti tuntuu siltä, että meille tulee boho bedroom. Sopivasti boheemi, viihtyisä ja aikaa kestävä. Olematta kuitenkaan liian sotkuisen oloinen.

Alkuun mietin makuuhuoneen seiniin jotain harmaata sävyä, mutta me mennään sittenkin valkoisella. Ehkä inasen sävytetyllä sellaisella. Saa sitten tekstiileillä tuoda väriä sen mitä haluaa. Perus harmaa-ruskea-musta tulee olemaan makkarinkin näkymä. Siinä missä viime viikolla haaveilimme vielä valkolakatusta parketista on vaihtunut haaveeseen rusehtavasta lankkulattiasta. Kertokaa nyt mulle että en ole ainoa, joka vaihtaa mielipidettään näin usein…tai jolla on näin vaikea päättää ylipäätään asioista :D

Photos from here

Makuuhuoneen takka on vielä myös harkinnan alla. Ollaan oltu supertyytyväisiä tuohon Jotulin takkaan, joka meillä nykyisessä takkahuoneessa on. Mutta se, että ostaako valkoisen vai mustan takan. Siinä pulmaa taas kerrakseen. Sellainen kamiinatyylinen kiehtoisi, kun taas toisaalta pönttöuuni sopisi talon tunnelmaan. Hei, jos missasitte Insta Storyn puolella videon meidän tulevasta makkarista, niin ei syytä huoleen. Käymme tänään illalla pelin erätauolla katsomassa miten remppa etenee, niin voin kuvailla uuden pätkän :)

Nyt sohvalle mukavaan asentoon. Otan kyllä läppärin mukaan ja vastailen pelin aikana kommentteihin. Itseni tuntien en kuitenkaan peliä pysty katsomaan :D

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,