keskiviikko 14. marraskuu 2018

Valoisampi makuuhuone – tilaa unille & unelmille

*yksi postauksen tuote saatu Lifestä

MOIKKAMOI!

Yleensä sitä näin syksyllä (vai puhutaanko jo alkutalvesta?) tulee haikailtua tummien sävyjen perään. Reilu kuukausi sitten toin töistä farkunsinistä maalia, tarkoituksenani maalata makuuhuoneen seinät. Suunnitelmissa oli sellainen hämyinen ja pesämainen tila runsaine tekstiileineen, jonne käpertyä illan tullen. Mitä vielä! Viikonloppuna löysin itseni kaivamasta kaapin perukoilta vaaleita vuodetekstiilejä esiin. Tummansiniset helmalakanat vaihtuivat valkoisiin ja tummanharmaa päiväpeite samanmoiseen, mutta beigeen. Harmaat pellavavuodevaatteet saivat väistyä valkoisten tieltä. Mikä siinä muuten onkaan, että valkoiset lakanat tuovat heti sellaista ihanaa hotellifiilistä? Makuuhuone raikastui kertaheitolla. Onneksi en vielä ehtinyt maalata seiniä!

Yhtäkkiä vaaleus tuntui kovin ihanalle. Kun ulkona on pimeää, niin vastaavasti tuntuu, että makkarissa on nyt tilaa unille. Vaaleus toi mukanaan myös tietynlaista raikkautta, jota olen makuuhuoneeseen kaivannut. En vain tiennyt, että minä hämyisten talvisävyjen ystävänä nauttisin näin paljon vaaleudesta. Tuntuu, että makuuhuoneessa on tilaa unelmille. Unelmointi on muuten jälleen yksi marraskuun suoma lisäilo elämään. Koska muutoin sitä ehtisi unelmoimaan? Lötköttelemään päiväpeiton päällä ja antaa haaveiden lentää?

Meillä ei ole vieläkään makuuhuoneessa lämmityspatteria päällä. Usein illalla vielä tuuletankin huoneen. Mikä ihanampaa kuin käpertyä villasukat jalassa viileiden lakanoiden väliin. Suihkauttaa kielen alle Nuku hyvin -melatoniinisuihketta* ja antaa unen tulla. En ole varmastikaan ainoa, ketä väsyttää näin marraskuussa, mutta usein käy niin, että sitten nukkumaan mennessä ei väsytäkään. Vaikka varsinkin iltaruoan jälkeen on ihan valmista kauraa unille. Tuosta suihkeesta olen niinä iltoina tuntunut saavan apua, kun uniaika on mennyt ohi. Huomaan, että niinä päivinä kun käyn juoksemassa on myös oltava tarkka siitä, ettei käy liian myöhään juoksemassa. Kroppa käy ikäänkuin ylikierroksilla vielä nukkumaan mennessäkin, mikäli juoksulenkki ajoittuu liian myöhään.

Makuuhuone sai myös osansa erään jouluhullun kosketuksesta :) Jouluvalot verhon syrjässä riittävät iltaisin valaistukseksi ja tuovat ihanaa tunnelmaa. Toinen huonekuusi pääsi olohuoneeseen, toinen makkariin. Vielä tekisi mieleni viritellä vähän isoja paperitähtiä sängyn päätyyn…

Mutta sitä ennen virittelemään perheelle iltaruokaa. Tyhjästä on vähän paha nyhtästä, mutta yritetään. Jotenkin sitä taas unohti kaartaa kotiin kaupan kautta ja jääkaapissa oli vastassa fetakuutioiden lisäksi vain valo!
Loppuviikko kuluukin kotitoimistolla muun muassa kuvauspuuhissa – toivotaan, että kirkkaat kelit jatkuvat :)

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 26. syyskuu 2018

29 euron DIY-sänky

HEIPPAHEI IHANAT!

Ah, mikä syyskeli tänään on ollut! Keli on ollut omiaan myös kotitoimistolle. Kirjoitustyölle…jos vaan pystyisi kirjoittamaan täysillä. Harmi, että sattui pieni haaveri leipää leikatessani ja tällä hetkellä mennään viisisormijärjestelmällä kirjoittaen. Ei mitään vakavaa, mutta sen verran syvä viilto vasemman käden etusormessa, että näin jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi kaivannut pari tikkiä. Tai liimaa ja perhoslaastarin. Mutta nyt jomotus on lakannut ja kotilääkäri Nurmen tekemä perhoslaastari on paikoillaan :D

Sain paljon kyselyjä IG storyn puolella viikonloppuna tuosta meidän sänkyprojektista mökillä. Kaikkihan alkoi siitä, kun tytöistä ei kumpikaan halunnut nukkua kerrossängyn yläpedissä. Hassua – itse kun olen aina ollut sitä mieltä, että lapset tappelisivat pikemminkin yläpedistä kuin alapedistä. Edelliskerralla purettiin kerrossänky osiin ja laitettiin patjat lattialle. Syksyn koleilla kuitenkin tuntui siltä, että ehkä tuohon lattialle vetää. Mies innostui ideasta nikkaroida sängyn kehikon, jotta patjat saataisiin korkeammalle. Alunperin meillä oli tarkoitus tuoda kaksi 80 cm runkopatjaa vierasmökistä tänne, mutta huone on 159 cm leveä. Se oli siis kuulkaa sentistä kiinni! 

Mies tykkää tehdä käsillään ja itse asiassa ryhtyi tähänkin projektiin silmät kiiluen. Kävivät esikoisen kanssa ostamassa mökkikaupungista ”kakkosnelosia”, kulmarautoja ja kaksi tuollaista rautaholkkia, jotka kannattelevat keskellä olevaa kakkosnelosta. Ruuveja meillä oli omasta takaa ja kerrossängyn petien puusäleiköt saatiin käyttöön, kun toisesta otettiin sentti leveydestä pois. Hintaa tälle sängylle tuli vähän vajaa 29 euroa. Sängyn tekeminen kesti reilun tunnin ja se vaati yhden konjakin. Helpolla selvittiin ;)

Takaseinälle on suunnitteilla hylly, johon saa kohdevalaisimen. Hylly päälle pari mökkimaisemista teetettyä taulua. Tarvittaessa tuohon huoneeseen mahtuu nukkumaan neljä pikkuista, kun nukkuvat poikittain. Itse kyllä sanoin miehelle, että vaihdetaanpas tyttöjen kanssa huoneita. Niin kiva tuosta tuli!

Nyt pähkäilemään olkkariin  valaisindilemmaa (tsek IG story). Sekä ihastelemaan tuota uutta sohvapöytää….siitäkin kuvia tuolla IG:n puolella!

KIVAA KESKIVIIKKOILTAA,

PS. suutarin lapsella ei ole kenkiä; sähköpatterin takaa en sitten näemmä vaivautunut maalaaman, mutta tuo kohta jäi hienosti sängyn alle piiloon :D


lauantai 22. syyskuu 2018

Myrskytunnelmia mökiltä

HEIPSUNSAA IHANAT

ja terveisiä varsin tuulisesta saaresta! Toivottavasti siellä ollaan säästytty myrskytuhoilta  Reilun kymmenen tunnin yöunien jälkeen olo on raukea. Sellainen, että kolmaskaan kahvikuppi ei juuri tuonut herätystä tähän päivään. Ja arvatkaas mikä on ihaninta? Ei sitä tarvitsekaan koko päivänä herätä kokonaan, sillä suunnitelmissa on päikkäreitä päikkäreitten jälkeen. Saunomista ja syömistä. Sekä sänkyhommia.

Sänkyhommilla tarkoitan sitä, että tänään rakennamme tytöille parisängyn tai sen pohjan tuonne tyttöjen huoneeseen. Insta storyssa taannoin kerroinkin, että eivät enää suostu nukkumaan kerrossängyssä, sillä tappelevat alasänkypaikasta. Purimme kerrossängyn osiin ja levitimme patjat lattialle. Rauha maassa, samantien. Kuitenkin nyt syksyllä aloin miettimään, että tuohon lattianrajaan voi helposti vetää viima hirsien välistä. Mies ehdotti sängyn rakentamista, joten mikäs siinä.

Aamulla tuulen huminaan herätessäni olin aivan varma, että vesi lyö vaahtopäitä tuohon meidän lahdelle. Mutta ei onneksi. Onneksi tuulee etelästä, joten vaahtopäitä ei ehdi muodostumaan muuta kuin vasta saaren toiselle puolelle. Uskalsin päästää esikoisen ja miehen veneellä vastarannalle ja siitä mökkikaupunkiin sänkymateriaaleja ostamaan. Jotenkin myrskyävä järvi on kiehtova, mutta omalla tavallaan pelottava, eikä todellakaan riskejä kannata ottaa. Sängyn olisi ehtinyt rakentaa myöhemminkin, mikäli veneellä yli meneminen olisi ollut riskialtista.

Pikkuisen ja koiran kanssa pitelemme siis myrskyä sisätiloissa tällä hetkellä. Koira on kaivautunut vällyjen väliin ja esikoinen katsomaan piirrettyjä myöskin vällyjen alle. Itse vedän villatakkia tiukemmalle ja fiilistelen tässä keittiön pöydän ääressä. Vaikka kesähelteillä mökkeily on ihanaa, on tässä syksyn mökkeilyssä myös ihan omanlaisensa taika 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. tuli paistettua eilen ekat ”kausileivonnaiset”, kun mökkikylän kaupassa viime vuoden luumuhillot ja torttutaikinalevyt olivat alennuksessa :D