perjantai 21. syyskuu 2018

Sadonkorjuujuhlien syksyiset tarjoilut


Kaupallinen yhteistyö: Maldon


PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Perinteiset perjantaimyyssit nostetaan tänään vähän eri asteelle. Aihetta juhlaan on toki tänäkin perjantaina, mutta palataan kuvien ja reseptien myötä meidän eilisiin sadonkorjuujuhliin. Juhliin, joissa tavallinen torstai-ilta nostettiin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Oletteko koskaan viettäneet sadonkorjuujuhlia? Me ei oltu tätä ennen, mutta ihan takuuvarmasti jatkossa vietetään. Aina on aihetta juhlaan ja varsinkin syksyn pimeiden iltojen saapuessa. Sadonkorjuujuhlien aikataulutus sopii myös hyvin tähän syyskuulle; elokuun lopussa kun juhlittiin rapujuhlia ja lokakuussa Halloweenia, niin sadonkorjuujuhlien myötä saadaan katkeamaton juhlaputki syksylle. Marraskuu jatkaa juhlaputkea pikkujouluilla ja joulukuussa juhlakausi huipentuu itse pääjuhlaan. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa. 

Ennen menun esittelyä muutama sana suolasta. Meillä on jo vuosikaudet käytetty Maldonin suolaa ruoanlaitossa. Se on se, mikä kruunaa perjantai-iltojen foccacciat tai suloisen sunnuntain lihapadat. Joskus myös makeat herkut, kuten suolaisen kinuskisuklaapiirakan. Koska rakastan kaikkea kaunista, niin myös nuo suolakristallit ovat ilo silmälle. Ja oikein käytettynä niillä saa ruokaan maun lisäksi myös ulkonäköä. Maldon-suolaa alettiin valmistamaan Englannin Maldonissa vuonna 1882 ja yhä edelleen tänä päivänä sitä valmistetaan samoin perinteisin käsityömenetelmin kuin tuolloinkin. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Saatavilla on perinteisen Maldon-suolan lisäksi Maldon-savusuolaa, jolla minä maustoin sadonkorjuujuhlien kuninkaan eli lampaankareen.

Kuten Maldon-suolalla niin myös sadonkorjuujuhlilla on pitkä perinne. Sieluni silmin näen Oriveden mummulan pitkän pirttipöydän notkumassa oman maan antimista valmistettuja herkkuja. Pöydän äärelle koottiin talon väen lisäksi kaikki ne palkolliset, jotka olivat osallistuneet sadonkorjuuseen. Muistan, että ihan vielä minunkin lapsuusvuosinani meillä oli tapana juhlia pienimuotoisesti hyvin onnistunutta satoa. Sitä, mistä mummu ja pappa sai elantonsa ja minkä voimin pärjättiin koko pitkä talvi. Vaikkeivat ihan omavaraisia olleetkaan, niin oman maan perunat ja juurekset, viljat ja navetasta lypsetty maito sekä kanalan kanojen munat muodostivat suuren osan ympärivuotisesta ravinnosta.

Toiveissa on, että joku päivä saamme myös tuolta omalta takapihaltamme aineksia sadonkorjuujuhlaan. Sitä ennen turvauduimme toki kaupan antimiin :) Sadonkorjuujuhlamenu näytti seuraavalta:

SADONKORJUUJUHLAMENU

Raitajuuri-myskikurpitsakeitto
*
Yrttinen lampaankare, uunijuurekset & kanttarellikastike
*
Suloisen suolainen kinuskiomenapuolukkapiirakka

 

Pehmeän samettiset keitot ovat syksyn kruunu. Tämän keiton myötä halusin haastaa itseni, sillä en ollut ikinä valmistanut mitään raitajuuresta. Kun kaupassa siihen törmäsin, oli valinta selvä. Se pääsisi myskikurpitsan kanssa samaan kattilaan muhimaan. Muodostaen makumaailman, joka houkutteli uutuudenviehätyksellään.

RAITAJUURI-MYSKIKURPITSAKEITTO
4:lle

2 kpl raitajuuria
1 kpl myskikurpitsaa
1 valkosipulin kynsi
öljyä paistamiseen
2 tl kurkumaa
1 tl Maldon-suolaa
tuoretta timjamia
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
loraus kermaa

tarjoiluun
ranskankermaa
paahdettuja cashewpähkinöitä

-kuori ja pienistele raitajuuret sekä myskikurpitsa
-kuullota niitä ja kuorittua valkosipulia öljyssä noin viisi minuuttia
-lisää vesi ja kasvisliemikuutio, timjami, kurkuma sekä sormisuola
-anna kiehua noin 35-40 minuuttia tai kunnes raitajuuret sekä myskikurpitsa ovat pehmenneet
-soseuta sauvasekoittimella ja lisää loraus kermaa
-tarjoile ranskankerman ja pannulla paahdettujen cashewpähkinöiden kanssa

Vaikka lammas mielletään usein pääsiäisruoaksi, niin meillä sitä valmistetaan ympäri vuoden. Se oli myös oiva valinta syksyisten uunijuuresten kanssa. Perinteisesti lampaan marinadiin olen käyttänyt minttua, mutta sadonkorjuujuhlissa lammas sai hieman itämaisia vaikutteita korianterista ja chilistä. Lampaankareet saivat myös vienosti savun makua Maldon-savusuola myötä.

Uunijuurekset ovat maailman helpoin lisuke sen lisäksi että ne hivelevät kauneudellaan silmää ja maullaan makunystyröitä. Kovin syksyinen kanttarellikastike valmistuu käden käänteessä ja sopii minkä tahansa lihan tai kasvisruoan kaveriksi. Kokin yllätyksenä nähtiin puolitettuja, hunajalla ja suolalla hunnutettuja, uunin kautta kypsennettyjä valkosipuleita.

YRTTINEN LAMPAANKARE, UUNIJUUREKSET & KANTTARELLIKASTIKE
4:lle

2 lampaankaretta

Yrttimarinadi lampaalle
1 dl oliiviöljyä
2 kpl valkosipulin kynttä
2 rkl korianteria
2 rkl rosmariinia
2 tl kuivattuja chililastuja
puolikkaan sitruunan mehu
Maldon-savusuolaa

-sekoita marinadin aineet keskenään ja valele siistityt lampaankareet marinadilla edellisenä päivänä tai viimeistään paria tuntia ennen lampaankareiden valmistamista
-anna tekeytyä paistamiseen asti jääkaapissa
-ruskista kareet paistinpannulla ja kypsennä uunissa 180 asteessa noin 12 minuuttia
-kiedo vähäksi aikaa folioon tekeytymään ennen leikkaamista ja tarjoilua

UUNIJUUREKSET

1 kpl bataatti
2 kpl punajuurta
2 kpl porkkanaa
2 kpl palsternakkaa
0,5 dl oliiviöljyä
ripaus Maldon-suolaa
muutama kierre mustapippuria myllystä
loraus hunajaa

-kuori juurekset ja lohko ne
-lisää lohkotut/pienistellyt juurekset sekä oliiviöljy ja mausteet kulhoon ja sekoita
-kaada uunipellille ja paista 200 asteessa noin puolisen tuntia

KANTTARELLIKASTIKE

500 g kanttarelleja
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
4 dl kuohukermaa
1 tl Maldon-suolaa
0,5 tl valkopippuria

-siisti kanttarellit ja pienistele niitä hieman
-kuumenna pannulla, kunnes neste on kokolailla haihtunut
-lisää voi ja vehnäjauho ja anna ruskistua hetki
-lisää kerma ja mausteet
-anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia

Vaikka tuhdin pääruoan jälkeen tuntui, että vatsassa ei ole lainkaan tilaa jälkkärille, niin kyllä sieltä aina pieni rako löytyy suloisen kinuskin, kirpeän puolukan ja hapokkaan omenan yhdistelmälle. Yksinkertaisimmillan nuo kolme ainetta voisi tarjota jälkiruokakipossa sekaisin, mutta päädyin laittamaan ne syksyiseen piirakkaan. Piirakan päälle ripsotin vielä hieman Maldon-suolaa, sillä suolan ja kinuskin yhdistelmä on voittamaton!

SULOISEN SUOLAINEN KINUSKIOMENAPIIRAKKA

1 murotaikinapohja

Täyte
2 omenaa
1 dl puolukoita
2 dl kinuskikastiketta
Maldon-suolaa

-painele sulanut murotaikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-lisää lohkotut omenat ja desi puolukoita
-kaada päälle kinuskikastike
-paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia
-ota piirakka pois uunista ja ripsottele päälle Maldon-suolaa

Jotenkin musta tuntuu, että sadonkorjuujuhlista tuli meidän perheelle perinne. Pitäisi muutenkin kutsua viikolla ystäviä ja sukulaisia syömään. Torstai-ilta kun tuntui jotenkin jo viikonlopulta, kun oli arjesta poikkeavaa tekemistä ja pöydän ääressä muitakin kuin vain oma perhe 

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 22. elokuu 2018

Arkiruoan upgreidaus; pizzamureke

HOLA HOLA!

Eilen kerroin IG storyn puolella, että mökillä kävi illalla ex tempore saunareissulla aikamoinen puhuri. Sellainen, että kun aurinko meni pilveen, niin ei juuri tarjennut saunasta käydä vilvoittelemassa. Ääneen sanoinkin miehelle, että pitää pukea saunan jälkeen hyvin päälle. Kuivasin jopa hiukset, mitä en ikinä mökillä tee. Ja ette ikinä arvaa; silti heräsin tänä aamuna tukkoiseen nenään ja kurkkukipuun. Koko päivän töissä on tullut aivasteltua ja niistettyä siihen malliin, että menisin hienosti joulunäytelmän petteri punakuonosta. Eihän siitä ole kuin pari hassua viikkoa, kun selvisin kesäflunssasta. Ja hei, kaikki vitamiinit käytössä. No, ehkei kuitenkaan ole syyttäminen täysin vilustumista, sillä meillä myös tytöt ovat tukkoisia ja kuulemma kouluissa on tyypilliseen tapaan liikkeellä jo ekat kausiflunssat. Great, eikö? :)

No mut hei, kipeänä tai ei niin ruokahuollon pitää toimia näinä päivinä, kun mies tulee vasta myöhään kotiin. Kaksi supernälkäistä neitoa odotti yllätystä, kun kerroin tekeväni jotain mitä meillä ei ole aiemmin tehty. Söin nimittäin itse viime viikolla työpaikan läheisessä lounasruokalassa pizzamureketta. Niin tuhtia tavaraa se oli kesken työpäivän (otin liikaa!), että lopputyöpäivä meni koomaillessa. Tällä kertaa osasin aavistaa tuon pizzamurekkeen täyttävyyden ja osasin ottaa sopivasti. Yleensä meillä on tehty mureke perinteisen kaavan mukaan eli jauhelihaan sekoitettu kananmuna, sipulikeittopussi ja kermaviili. Tuossa lähilounasruokalassa jauheliha oli niin tiiviissä muodossa, että siellä tuskin oli noita murekkeelle tuttuja lisukkeita. Joten yksinkertaistakin yksinkertaisempi reseptini tällä arkiruoan upgreidaukselle menee näin:

PIZZAMUREKE

800 g naudan jauhelihaa
2 tl suolaa
3 tl oreganoa
2 tl valkosipulia
1 tl pippuria
4 tomaattia
juustoraastetta

-sekoita naudan jauhelihaan mausteet
-painele kädellä noin sentin paksuiseksi levyksi uunivuokaan
-viipaloi päälle tomaatit
-peitä koko komeus juustoraasteella
-paista uunissa 200 asteessa noin 35-40 minuuttia

Mulla tuli pizzamurekkeesta vähän liian paksu, mutta tehkää te jauhelihalevystä noin sentin paksuinen. Se mehustuu ihanasti tomaattien ja juustoraasteen myötä. Lisäksi meillä oli tarjolla puolikkaita uuniperunoita. Eli jauhoiset perunat pesin hyvin ja puolitin. Ladoin uunivuokaan leikattu puoli ylöspäin, ripsotin öljyllä ja maustoin yrttisormisuolalla. Sama paistoaika kuin murekkeellakin. Viime viikon maanantaina tein kokonaisen pellillisen näitä uuniperunoita ja niitä syötiinkin sitten loppuviikko :D Tuunaten välillä uunin kautta kapriksilla ja parmesanilla (suosittelen), välillä sellaisenaan.

Tuo pizzamureke toimisi muuten myös loistavasti perinteiseen murekkeeseenkin. Eli lisää päälle vain tomaatit ja juustoraasteen. Sipulikeittopussin mausteiden lisäksi vielä oreganoa ja valkosipulia. Tein tarkoituksella mureketta tänään kahden päivän annoksen. Helpottaa huomattavasti huomista iltaa, kun saa vain lämmittää töiden jälkeen ruoan uunissa/mikrossa! :)

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


lauantai 28. heinäkuu 2018

Mike’s Diner // Kokkaavat miehet ♥

HELLOU HANIT!

Tänään on ollut helppo hymyillä. Heti aamusta alkaen. Eikä vähiten sen takia, että henki kulkee :D Josko tämä flunssa tästä talttuisi. Koska aamulla oli jo niin paljon parempi olo, niin päätettiin lähteä koko perheen voimin juhlistamaan rakkautta. 20 vuotta kestänyttä rakkautta. Siinä samalla treffaamaan miehen puolen sukua ja vaihtamaan kuulumisia. Kiireen vilkkaa kurvattiin takaisin mökille, jossa mökkikoira oli ensimmäistä kertaa yksikseen pidemmän ajan. Hyvin oli mennyt. Nukkuessa, ainakin painaumasta päiväpeitossa päätellen.

Kokkaako teillä miehet? Meillä on mies yleensä kokannut pääasiallisesti kesäisin. Grillihommat kun häneltä onnistuu aivan mielettömän hyvin. Mutta viime aikoina hän on tehnyt ruokaa myös kotikeittiössä. Ilman sitä grilliä. Muun muassa tätä suussa sulavaa rakkauspastaansa. Ei sillä, itsekin tykkään ruoanlaitosta, mutta kun on oikein kiire, niin helpottaa jakaa myös sitä ruoanlaittovastuuta. Mun mies tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa. Saisi tehdä ruokaa vielä useamminkin. Mielelläni sitä söisin. Tänään Mike’s Dinerissa tarjoiltiin jälleen grillihamppareita. Asiakkaiden pyynnöstä.

Joku noissa kokkaavissa miehissä saa sukat pyörimään jaloissa. En tiedä onko se se maskuliinen ote ruoanlaittoon vai se, että saa itse istua valmiiseen pöytään. Parastahan ruoanlaitto on silloin, kun sitä laitetaan yhdessä. Koko perheen voimin. Tänään itse tein hampurilaisiin tuollaisen coleslaw-tyyppisen salaatin ja pilkoin tomaatit sekä kurkut. Kaadoin valmiin bbq-kastikkeen kippoon ja veistin muutaman palan cheddaria.

Grillissä paistui tabascolla ja suolalla maustetut jauhelihapihvit, ananasrenkaat sekä ylälämmöllä hampurilaisten sämpylät. Hei onko teillä muuten vinkata hyviä hampparisämpylöitä? Jotenkin nuo liian pullamössömäiset sämpylät eivät nyt enää mene. Sämpylät voisin itse tehdäkin, jos jostain takuuvarman ja hyvän reseptin löytäisin! Nyt vatsan viereen makoilemaan ulkosohvalle tuon kokki kolmosen kanssa. Netflixistä The Affair (mä olen niiiin koukussa, kiitos Anu suosituksesta) ja ehkä kylmää vissyä lasiin. Elämän pieniä iloja :)

LEPPOISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,