perjantai 21. elokuun 2015

#husbandtag

HEIPSANSAA,

ja huomenta! Näköjään nämä aamupostaukset ovat nyt tulleet jäädäkseen. Huomaan olevani tehokkaimmillani heti aamusta, joten käytetään nämä hiljaiset hetket hyväksi. Työpäivinä varsinkin puhti on melko pois iltasella eikä blogille ole jäänyt aikaa. Tosin, eilen saatiin hommat sillä lailla pakettiin, että pystyn pitämään tänään vapaapäivän. Ihan luksusta! Vapaapäivä mulle tarkoittaa töissä käymistä, blogijuttuja ja lasten kanssa suhailua paikasta toiseen. Jos olette blogeja seuranneet, niin ette ole voineet välttyä näiltä husband tag -postauksilta. Postauksista, joissa mies vastaa vaimoansa koskeviin kysymyksiin. Hihii, että mä olen täällä eilisen illan aikana hymähdellyt näille vastauksille. Ihana! Alla siis eka hänen vastauksensa ja sitten mun kommentit, että menikö oikein. Tai no, eihän tässä oikeita ja vääriä vastauksia ole olemassakaan 🙂

1. Jos vaimosi katsoo televisiota, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Hän: Joku sisustusohjelma tai romanttinen elokuva
Minä: Got that right, tuon ekan osalta. Romanttisia elokuvia ei juurikaan tule enää katsottua 🙂

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Hän: Balsamico-öljykastike
Minä: ten points again!

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Hän: Maksalaatikko
Minä: ei suinkaan kulta, maksis on ihan lempparia. Tosin sitä ei tule syötyä kuin ehkä kerran vuoteen. Jotenkin ei einekset uppoa. Olen kaikkiruokainen, mutta epämiellyttävimmän makuista on ollut se ruskea vaahto, jota Karlalle ja mulle tarjoiltiin Budapestin reissulla…mitä lie 😀

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Hän: Pihviä tai salaattia ja punaviiniä
Minä: Jep! Aina silloin harvoin kuin käydään pihvipaikassa, niin on pakko saada hyvä pihvi, mieluiten sisäfilettä ja ehdottomasti mediumina! Muuten mennään aika usein vuohenjuustosalaatilla.

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
Hän:37
Minä: 37-38 riippuen kengistä 🙂

me
6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
Hän: Hamsteri….kerää kaikkea ja paljon…varsinkin yksittäisiä astioita
Minä: tsot tsot tsot 😉 Juu, kaapit on täynnä astioita ja yksittäisiä kuppeja ja lautasia löytyy. Rakastan sekoittaa kattaukseenkin ihan eripariastioita.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Hän: Luonnonjogurttia, pähkinöitä ja tuoreita marjoja
Minä: voi kyllä! 🙂

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Hän: Countrya tai kaikkiruokainen musiikin suhteen
Minä: juups, seuraavaa Toby Keithin Helsingin keikkaa odotellessa!

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Hän: Romattisista elokuvista
Minä: hmmm, totta! Tykkään kyllä hirmuisesti dokumenttielokuvistakin sekä oikein kunnon toimintapläjäyksistä. Sekä Bondeista 🙂

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Hän: Siniset
Minä: juu!

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
Hän: Minä..;) (samoin toisinpäin) Paljon hyviä ystäviä ja kavereita
Minä: onnellinen olen, kun oma aviomies on samalla paras ystävä <3 Mulla on kyllä laaja kaveripiiri, mutta vain kourallinen tosiystäviä, sitäkin tärkeämpiä sellaisia.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Hän: Työt, joita välillä iltaisin teen…
Minä: someone’s gotta work… 😉
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13. Missä hän on syntynyt?
Hän: Tampereella
Minä: kyllä!

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Hän: Triplasuklaakakku
Minä: no nam! Ihan siinä määrin alkoi nyt kiinnostamaan herran leipomistaidot, että saiskohan tuollaisen kakun takautuvasti? ;D

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Hän: Blogin ja sisutuslehtien
Minä: totta, tämä rakas blogini ahmaisee ison osan ajastani päivittäin ja suuri kiitos muulle perheelle kärsivällisyydestä 🙂 Sisustuslehtiä selailen myös mielelläni; kesäaikaan vähän vähemmän, mutta syys- ja talvisunnuntaiaamut olen pyhittänyt aamiaisen jälkeen sohvalla pötköttelylle ja sisustuslehtien lukemiselle.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Hän: Laittaa superhyvää ruokaa
Minä: ….ihan jopa niin hyvää kuulemma, ettei muiden kannata ottaa ohjia käsiin tässä puuhassa. #manulleillallinen ja sitä rataa 😀

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Hän: Raakajutut…;)
Minä: hei, ei ne ole outoja!!! Vaan niin ihanan terveellisiä ja hyviä 🙂

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa mukanaan?
Hän: Vihkisormus, puhelin,lompakko…paitsi jos olen mukana…;)
Minä: totta, lompakko jää harmittavan usein kotiin, kun lähdetään yhdessä kauppaan/syömään/ihan minne tahansa! Avaimetkin on usein kotona (onneks mummulla naapurissa on vara-avain) 🙂

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Hän: Jos lapset eivät laita kouluvaatteita valmiiksi edellisenä iltana, vaan säätävät niiden kanssa aamulla
Minä: no just niin! Nytkin alkoi pulssi nousemaan pelkästä ajatuksesta. Ei mut hei…ne vaatteet jäi totta vie eilen illalla katsomatta!

20. Entä piristymään?
Hän: Liikunta ja mökille pääsy työviikon jälkeen
Minä: kunnon soijaa pukkaa -juoksulenkki ja elämä hymyilee. Kuten se hymyilee myös mökilläkin 🙂
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Hän: Jotain hyvinvoinnin ammattilaista…ja AP82…;)
Minä: tirsk 😀 En oikeasti tiedä, ketä julkisuuden henkilöä ihailen. Ehkä kuitenkin sellaisia ihmisiä, jotka ovat kovalla työllään saavuttaneet jotain ja kuitenkaan ei ole pissi noussut hattuun. Jotka ovat hyvä esimerkki muille, että unelmia kannattaa tavoitella.

22. Millainen hän on vaimona?
Hän: Kiltti, kannustava, ymmärtäväinen, rakastettava, iloinen, huomioiva ja pitkäpinnainen
Minä: awwwww <3 (toim.huom. pitkää pinnaa vaaditaankin neljän viikottaisen golfkiepin jälkeen :D)

23. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Hän: Raakaruoat
Minä: juu, tämä uusin villitys on kestänyt jo reilun vuoden eikä loppua näy!

24. Millainen on hänen kotilookinsa?
Hän: Rento, mutta aina siisti
Minä: ikänäkö taitaa tehneen tepposensa…se harakanpelätin joka täällä välillä homssuisena vaeltaa on kyllä kaukana siististä 😉

Kiitos rakas vastauksista, tää oli huippu juttu! Nyt vielä hetki omaa aikaa ja sitten herättelemään kullannuppuset…ja katsomaan ne kouluvaatteet. Miten ne unohtuikin eilen katsoa? Huh, tilannetta lievittää tänä aamuna se, että on ns. vapaapäivä ja menen töissä käymään vasta ysin jälkeen. Ehtii katsoa ensin lapset koulukuntoon ja sitten vasta itsensä. Se olis kuulkaas sit taas viikonloppu käsillä. Möksällä on pari projektia tehtävänä, muuten ajattelin kyllä ihan vain lukea auringossa ja ottaa ehkä parit päikkäritkin. Tehdä hyvää ruokaa (jos onnistuu niin perästä kuuluu) ja nauttia oman perheen seurasta. Toivottavasti teilläkin on kiva viikonloppu edessä!

MITÄ MAINIOINTA PERJANTAITA &
VIIKONLOPPUA IHANAT ♥

alle


tiistai 11. elokuun 2015

Turvallista matkaa ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA…serkukset 

MOIKKAMOI

ja tervetuloa armas arki! Vaikka viime viikko oli jo tavallaan arkea, kun työt alkoivat, niin kyllä se nyt vasta alkoi se todellinen arki. En tosin lainkaan väitä, että olisi huono juttu. Tästä eteenpäin alkaa aikataulutus ja rytmi. Voitteko kuvitella, että meillä oli eilen illalla molemmat lapset kahdeksalta sängyssä? Jep, en olisi itsekään uskonut. Siinähän kertyy hyvinkin pari kolme tuntia omaa aikaa aikuisten kesken illalla ennen nukkumaanmenoa. Taidan tykätä tästä uudesta rytmistä 😉

Miten teillä menee ala-asteikäiset nukkumaan viikolla? Meillä on sovittu, että jos klo 20.00-20.30 oltaisiin sängyssä ja sitten viimeistään klo 21.00 unessa. Iltatouhut pitäisi aloittaa siinä klo 19.00 maissa, mutta tuskaahan se on näillä keleillä. Pian alkaa illat pimenemään, niin varmasti helpottaa iltojen aikaistamista. Tosin eipä eilenkään asian kanssa ollut ongelmaa. Luulen, että meni vähän liian helposti. Saas nähdä, miten tänä iltana käy!

Molemmat koululaiset pomppasivat aamulla virkeinä sängystä ylös. Ekan päivän uutuudenviehätystä 😉 Käytiin moikkaamassa mummua (halusi ottaa kuvia pikkuisista) ja hakemassa serkut mukaan. Nyt tytöt ovat ekalla, tokalla, kolmannella ja neljännellä luokalla. Pikkumies vielä odottelee ”muutaman” vuoden kouluun pääsyä.

Mutta, seuraavaksi sitten välipalat tarjolle. Tytsythän pääsevät näillä näppäimillä koulusta!

ILOISTA TIISTAITA &
TURVALLISIA KOULUTEITÄ!

alle


maanantai 10. elokuun 2015

Age is just numbers…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEISSULIVEI!

Varmaan muistatte, että siitä ei ole montaakaan kuukautta, kun allekirjoittaneelle iski ikäkriisi. Silloin neljänkympin rajapyykki tuntui oikeasti tosi kamalalta. Tiedä häntä miksi. Mutta nyt kun h-hetki on käsillä ja rajapyykin yli varovasti astuttu toisella jalalla, niin täytyy kyllä sanoa, että ei tunnu missään 😀 Itse asiassa, voisin väittää eläväni elämäni parasta aikaa. Avioliitto kukoistaa, lapset on just ihanassa iässä, työntekoon on päästy sisään hoitovapaiden jälkeen ja omaa aikaakin alkaa olemaan. Tähän ikään tultaessa sitä on tajunnut, että elämän rikkaus ei ole siitä kiinni kuinka niska limassa raataa töitä. Elämän rikkaus on kainalossa tuhiseva lapsi tai rakkaan hymy ruoanlaiton yhteydessä. Suuri rikkaus on sekin, että elämä ei ole pilleripurkin varassa…että on terve.

Ei 40-vuotiaan elämä ihan hassumpaa ole, vaikka parikymppisenä sitä ajatteli olevansa tässä iässä ikäloppu. Näin liki päivän kokemuksella on ollut tosi kivaa olla neljäkymmentä. Jollain karseella tavalla tuntuu, että musta on tullut yhtäkkiä aikuinen. Vaikka mieli (ja jutut) on ihan siellä parikymppisen tasolla. Vaikka maan vetovoima vetää poskia ja peppua alaspäin, niin so what? Kyykkyjä kehiin ja poskien lihaksille nauruterapiaa. Yksi merkittävä muutos verrattuna aiempiin täyskymppeihin on se, että tänä päivänä hyväksyy itsensä näine hyvineen. Sitä on oppinut ihan parin viime vuoden aikana välittämään piutpaut ilkeistä ihmisistä ja tajunnut sen, että loppupeleistä vain sillä on väliä, että itsensä lisäksi oma perhe ja omat läheiset ovat onnellisia. Ei tarvitse miellyttää muita tai elää elämäänsä niin kuin se kuuluisi elää. Vaan elää ja toimia joka päivä niin, että voi kantaa vastuun teoistaan, seisoa sanojensa takana ja olla itse ylpeä itsestään.

Joten mansikkakakkua tarjolla synttäreitten kunniaksi, olkaa hyvä 🙂 Näyttää kuivakalta, muttei sitä ole. Ottakaa reilusti. Tämä on muuten sama mansikkakakku, joka on aiemminkin esiintynyt blogissani. Ihan mun lemppari. Ja niin kamalan helppo tehdä. Pohjan teen yleensä edellispäivänä. Joskus täytän sen etukäteen, jotta kerkiää kostua.

MANSIKKAKAKKU
1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita
– sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
-yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi.
-vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita (mä laitoin väliin tällä kertaa Flora Vanillaa ja päälle mascarponea)
-kakusta voi tehdä kaksi tai kolmikerroksisen

***********************************************************************************

Sen kummempia juhlia meillä ei kotioloissa järjestetä, sillä mä en halunnut. Voi olla, että järjestetään tänä vuonna taas vähän isommat pikkujoulut, jolla kuitataan sekä mun ja miehen (parin vuoden takaiset) nelikymppiset. Tai sitten juhlitaan suosiolla vasta viiskymppisiä. Muu perhe ehdotti ravintolaan syömään menoa, mutta olenko tylsä, kun haluan olla kotona? Grillailla takapihalla ja nauttia lasin valkkaria. Josko se vieläkään perjantain jälkeen maistuu 😉 Elämä on ihanaa, nautitaan! Tänään ei niinkään herkistytä nämä synttärit, mutta se totta tosiaan saa tipan silmäkulmaan vuosi toisensa perään, kun lapsukaisille katsotaan kouluvaatteet valmiiksi. Sellaista tiedossa tänä iltana. Reput valmiiksi odottamaan oven pieleen ja rutkasti uutta intoa mukaan koulutielle.

AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKKOA &
TURVALLISTA KOULUTIETÄ PIKKUISILLE KOULULAISILLE!

alle


sunnuntai 09. elokuun 2015

Oi, mikä viikonloppu!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHEIPPAHEI!

Huh hulinaa 🙂 Instagramin puolella seuraavat ovatkin tietoisia, missä merkeissä meillä alkoi viikonloppu. Kokoonnuimme työporukan kesken (no, osan kanssa) töissä suoraan töiden jälkeen perjantaina. Tarkoitus oli juoda jääkaapista yksi roseviini pois, mutta mitä vielä! Mut yllätettiin ihan täydellisesti – yllätyksenä tuli ihana kortti ja runo työkavereilta sekä kuplivalasilliset (ja toisetkin). Juhlistettiin porukalla mun tulevia synttäreitä. Eih, älkää onnitelko vielä. Kolmekymppisenä on hyvä olla vielä tovi 😉

Käytiin hyvin syömässä samalla kokoonpanolla ja kuuntelemassa Leewingsiä ja Eppuja. Rakas aviomieheni on kyllä kultainen; tulivat hakemaan mut keikalta kyytiin ja ajettiin yöksi mökille. Luksusta oli herätä mökkisängystä. Pienoinen pettymys oli eilisen ilma. Lämpöä riitti, mutta pilvessä oli iltaan asti. Pienoinen jyskytys takaraivossa oli siedettävä sen takia, että ilta oli ollut ihan superkiva. Puolille päivin kun vain löffäiltiin niin tuli vähän turta olo. Siinä vaiheessa, kun aloimme raivaan vierasmökistä huonekaluja ulos ja rajaamaan pintoja maalarinteipillä, oli vielä virtaa. Siinä vaiheessa, kun neljästä seinästä kaksi oli kertaalleen maalattu loppui virta ihan täysin 😀 Pienet päikkärit ja sen perään seinät toiseen kertaan sutien. Muut kaksi seinää saatiin maalattua loppujen lopuksi niin, että mies ei raaskinut tulla herättämään mua toisilta päikkäreiltä, vaan tarttui siveltimeen ja alkoi maalaan. Itse kävin asian toteamassa päikkäreiden jälkeen. Instan puolella vilautinkin jo tuota vierasmökkiä. Siitä tuli aivan ihana! Viikolla lisäkuvia blogiin.

Tänään ollaan nautittu auringosta. Vaikka niin väitin, että ei säällä väliä, niin nyt huomaa auringon ihanuuden. Vietettiin kiva päivä mökillä vedessä ja muurinpohjalättyjä paistaen. On muuten jännä juttu, että vaikka kesä nyt hellii, niin yöksi viilenee. Elokuusta kielii sekin, että luonto ei ole enää ihan terässään. Vihreä ei ole enää niin vihreä kuin aiemmin. Kaupunkiin suuntasimme tuossa iltapäivästä koulutarvikeostoksille. Mistä te bruukaatte ostamaan nykyään lasten koulutarvikkeita? Tiimarissa kun on tottunut käymään, niin hilppasen on hankaluukisia. Toki Prismasta yms. maitokaupoista aika kattavasti löytyy kyniä sun muita. Mutta kunnon paperi/askartelukauppa uupuu. Lisäksi käytiin päivittämässä hieman kouluvaatevarastoa. Mitä mun pikkuprinsessoille on tapahtunut…molemmat hinkuiva collegejakkuja. Siis kouluun. Äsh, tuulitakit on sitä varten ;D

Ei vaiskaan, pakko kai se on todeta, että lasten sukupolvi eroaa aika paljon meidän sukupolvesta. Silloin kun kuljettiin collegeasuissa koko ala-aste! Hei kiitos ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin, siellä on vielä joitain vastaamatta, mutta palaan niihin illemmalla. Tulevalle viikolle on luvassa vierasmökin lisäksi tyttöjen huoneita, vähän leipomisjuttuja ja ehkä jonkin sortin myyssiruokaakin. Nyt taikina kohoamaan tuota varten.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

alle

 


perjantai 07. elokuun 2015

Ajatuksia hyvinvoinnista

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEISSULIVEI,

ei, nyt ei tullut ruokavinkkiä viikonlopulle, vaikka eilen sellaista taisin luvata. Marian keittiössä oli kovin hiljaista eilen illalla, mutta takkahuoneen sohvalta kuului Subway -pussien rapistelua ja tyytyväistä mussutusta 🙂 Päässäni muhinut resepti pääsee testiin ehkä viikonloppuna mökillä. Joten laitetaan tähän väliin vähän hyvinvointijuttuja. Ihana Ansku Peace&Style -blogista otti yhteyttä minuun ja kysyi haluaisinko osallistua hänen upeaan hyvinvointipostaussarjaansa. Kiitos kaunokainen ♥ Olin jo aiemmin laittanut merkille, että huikeita henkilöitä on ko. postaussarjassa antanut vinkkejä hyvinvointiin. Inspiraatiota vaikka muille jakaa! Aluksi mietin, että huh näinköhän meikäläinen sopii joukon jatkoksi…ilman mitään sen kummempaa fitnesstaustaa tai raakaruokahifistelyä. Mutta hei, nyt Anskun blogista löytyy vinkit hyvinvointiin kotikuntoilijan ja ruoan sekakäyttäjän näkövinkkelistä, joka on ymmärtänyt sen henkisen hyvinvoinnin tärkeyden viime vuosina. Käykäähän kurkkaamassa täältä!

Vastatessani Anskun kysymyksiin aloin miettimään hyvinvointia vähän laajemmalta näkökantilta. Mitä on hyvinvointi? Nuorempana liitin tuon sanan automaattisesti liikuntaan. Siihen, että ramppaa ryhmäjumppatunneilla tämän tästä, on slimmissä kunnossa ja tarkkailee ruokailujaan. Tänä päivänä (en tohtinut kirjoittaa sanaa vanhemmiten, sillä se kuulostaa kamalalta ;), hyvinvointi merkitsee pääosin henkistä hyvinvointia. Omalla kohdallani ilman liikuntaa, lepoa ja terveellistä ruokavaliota henkinen hyvinvointi kärsii. Niin se kyllä totta totisesti kärsisi silloinkin, jos joutuisin laskemaan kaloreita, punnitsemaan ruokia tai kieltäytymään jatkuvasti herkuista.

Ihan parin vuoden sisään sitä on tullut lempeämmäksi itselleen. Ymmärtänyt sen, että kokonaisuus ratkaisee. Ei huhaalaihdutuskuureja tai jojoilua. Been there, done that. Vaikka aina ei syytä kilojen karistamiseen ole ollutkaan. Terveellä maalaisjärjellä ja kotiruoalla pötkii aika pitkälle. Vaaka oli joskus kaverini, mutta nyt se on pölyttyneenä jossain kaapissa, ilman paristoja. Peili ja vaatteet sekä ihan yleinen olotila kertoo missä mennään. Mä olen niitä ihmisiä, jotka huomaa heti esimerkiksi vireystilassaan liian herkuttelun. Kaikkea siis kohtuudella.

Sitten aloin miettimään sitä, että näinä päivinä, kun lanseerataan jos jonkinlaista dieettiä, että eikös olisi paljon helpompaa ennaltaehkäistä ylipainoa (enkä nyt puhu sairauksien ja/tai lääkityksen aiheuttamasta painon noususta)? Syödä terveellisesti ja liikkua. Pitää itsestään huolta. Rakastaa itseään. Myös niiden kilojen kanssa. Olla onnellinen. Jos kuitenkin tuntee itseinhoa kilojen takia, niin toki kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen. Nousta sohvalta ja laittaa jalkaa toisen eteen. Kilojen pois saaminen on kyllä niin paljon työläämpää kuin niiden hankkiminen. Nyt varmaan ajattelette, että miten tuokin tuolla voi sanoa noin 🙂 No varsinaisesta ylipainosta kokemusta ei ole, mutta 18-vuotiaan kropassa vaihto-oppilasvuoden 12 kiloa tuntuivat. Silloin niitä karistettiin ja mentiin sitten taas ääripäähän. Hyvinvoinnin kustannuksella.

Liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat kaiken perusta. Kuten myös se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Aina näin ei ole ollut. Ehkä suurimpana tekijänä siihen, että olen onnellinen omassa kropassani on se, että tuo rakas aviomieheni rakastaa mua ehdoitta. Sitä myötä olen oppinut itsekin rakastamaan itseäni. Aloin oikein miettimään, että näiden vuosien varrella en ole kertaakaan kuullut mitään negatiivista hänen suustaan ulkonäkööni liittyen. Toki ajoittaista tuhahtelua tietyistä toimintatavoistani 😉 Kritiikki, se on tärkeää. Aiheesta ja rakentavana. Sitä en ymmärrä, miksi pariskunnat mollaavat toisiaan. Miksi vanhemmat mollaavat lapsiaan. Ja usein vielä julkisesti. Itsetuntoa romutetaan usein tiedostamatta, mutta olen havainnut myös sellaisen seikan, että ne kenellä on huono itsetunto joskus yrittävät nostaa omaa itseään mollaamalla toista. Tietoisesti. Näin nostamalla itsensä jalustalle. Muka. Eihän se näin ole.

Olen oppinut vuosien aikana myös sen, että ainoa kehen kannattaa verrata itseään (jos ylipäätään sellaista harrastaa) on oma itsensä. Millainen olin ennen ja millainen olen nyt. Eikä verrata itseään bestikseensä Tiinaan, joka käyttää skinny jeanseja koossa 34 tai Tainaan, puhdasihoiseen kuvankauniiseen XL-malliin. Mieluummin huomaa itsessään sen muutoksen, että hei – on tultu aimo askel eteenpäin; mä näytän omaan silmään peilin kautta ihan hyvältä ja mulla on hyvä olla. Viihdyn kropassani. Ihmisistä, jotka on sinut itsensä kanssa, huokuu se ulospäin. Hyvinvointi lähtee sisältäpäin. Näin se on. Ihan turha kituutta ananasdieetillä, jos se aiheuttaa mielipahaa ja tuskaa. Parempi syödä ja liikkua järkevästi. Nauttia elämästä.

Nimenomaan, elämästä nauttiminen. Se voisikin olla tämän sekalaisen sepustuksen johtopäätös 😀 Mä lähden tänä iltana nauttimaan kauniista kesäilmasta työkavereiden kanssa. Käydään hyvin syömässä ja vähän kuuntelemassa musiikkia. Vaihtamassa kuulumisia. Huomen aamulla olisi tarkoitus herätä mökillä. Nauttia viikonlopusta perheen kanssa. Mutta nyt takaisin töiden pariin, niistäkin kun voi nauttia. Asennekysymyksiä nämä 😉

RENTOUTTAVAA, AURINKOISTA & SUPERIHANAA VIIKONLOPPUA,
VOIKAAHAN HYVIN 

alle