keskiviikko 17. heinäkuu 2019

Marian (& Jamien) kesäisessä keittiössä

HEISSUN!

Viime päivien aikana olen viritellyt ystävyyttäni erään vanhan tuttavuuden kanssa. Hän on jotenkin niin ihanaa seuraa, aina suu hymyssä ja kädet viuhtoo sinne tänne hänen puhuessaan. Tällä kertaa hän on kyllä ollut aika vaiti. Hymyillyt kuin patsas. Niin tarttuvasti kuin vain kokkikirjan sivuilta voi tehdä.

Joskus muinoin treffasin Jamie Oliveria telkkarin välityksellä. Muistan vieläkin sen yhden tiistai-illan vuonna 2004, kun mies oli mennyt ja ostanut meille uuden telkkarin. Sellaisen ohuen nykyaikaisen. Tuplasti isomman kuin aiempi telkkari oli. Mies lähti jääkiekkotreeneihin ja mä jäin sohvalle makoilemaan jo hieman kasvaneen vatsakumpuni kanssa. Telkkarista näkyi Jamie. Isompana kuin milloinkaan. Muistan ihmetelleeni itsekseni sitä, kuinka hyvin telkkari toisti värit; Jamien paita kirkui fuksianpunaisena ja ruoka näytti herkullisemmalta kuin vanhasta telkkarista katsottuna. Masuasukkikin taisi vakuuttua, sillä tuolloin tunsin ihka ensimmäiset potkut. Tai noh, perhosen liitelyä se vielä siinä vaiheessa oli.

Nyt mökillä yksi ilta iltapalaa tehdessäni nostin katseeni ylös keittiön ylimmälle hyllylle ja huomasin, että siellähän on tutun näköinen kirja; Jamie Italiassa. Vaikka voisi kuvitella, että viikon kun mättää italialaista ruokaa, niin sitä ei tekisi mieli. Kieli pitkällä nostin kirjan alas ja aloin lukemaan.

En muista aiemmin tuota kirjaa juurikaan lukeneeni. Mutta hei, siinähän on tarinoita joihin uppoutua. Reseptejä, joita tekee mieli kokeilla. Tänään kokkailimme Jamien avustuksella Amalfin uunisitruunoita. Sillä poikkeuksella, että omassa keittiössä ei anjoviksia sitruunoihin laitettu, vaikka Jamien keittiössä niitä käytettiinkin :) Resepti lähtöisin siis tuosta Jamie Italiassa -keittokirjasta.

Amalfin uunisitruunat
4:lle

2 suurta luomusitruunaa
2 puhvelinmaitomozzarellaa (käytin ihan tavan mozzista)
tuoretta basilikaa
4 kirsikkatomaattia halkaistuna
suolaa, mustapippuria, chiliä

-leikkaa sitrunnat pituussuunnassa puoliksi
-leikkaa pohjasta pienet palat pois niin pysyvät pystyssä
-koverra sitruunaliha pois kuorestaan (siirrä sivuun, älä roskiin)
-painele mozzarellaviipale sitruunan pohjalle
-lisää tomaatin puolikkaat (2/pohja)
-lisää maustetta ja tuoretta basilikaa
-laita kanneksi mozzarellaviipale
-paista 200 asteessa noin vartti tai kunnes juusto kuplii
-syö uunissa rapeutettujen leipien kanssa

No mihinkäs se sitruunanliha sitten menee? Mä puristin osan mausteeksi tekemääni kasvissosekeittoon ja loput menee aamusmoothieen. Paahdettuun kasvissosekeittoon paahdoin 200 asteessa puolisen tuntia kaksi bataattia ja neljä porkkanaa lohkottuna. Ripottelin ennen uuniin laittoa niiden päälle oliiviöljyä, suolaa, kuivattua chiliä ja tuoreita yrttejä. Nostin kattilaan, soseutin ja lisäksi lorauksen kermaa. Notkistin vedellä, annoin porista hieman liedellä ja maustoin vielä valkopippurilla. Tarjoilin oliiviöljyllä ja chilillä maustettuna.

Kesäruoka ei aina tarkoita ulkona grillissä tehtyä ruokaa. Parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että kesäfiilikseen pääsee omassa keittiössään myös sadepäivinä. Tai aurinkoisina päivinä, kuten tänäänkin. Nuo uskomattoman hyvät leivät maistuivat sitruunalle ja auringolle. Niitä täytyy tehdä uudemman kerran mitä pikimmin. Periaatteessahan tuonne voisi laittaa täytteeksi mitä vain! Mielessä siintää sellainen vegetäyte kikherneistä, perunasta ja kapriksista…mmm.

IHANAA KESÄKESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos kaunis jälleen ihanista kommenteistanne ja viesteistänne. Viesteihin on nyt vastattu, kommentteihin vastaan illemmalla. Nyt edessä erään karvaisen Mökki-Masan peseminen kaupunkikelpoiseksi :)

 

 


maanantai 15. heinäkuu 2019

Grillipizzahimo uusiin ulottuvuuksiin

MOIKKELIS!

Olen hehkuttanut sen seitsemän kertaa blogissa kuin instassakin pari vuotta sitten syttynyttä grillipizzahimoamme. Taikinaa ja täytteitä on tullut fiilattua monta eri kertaa ja oli koostumus mikä tahansa, niin aina nuo pizzat ovat menneet kuin kuumille kiville.

Veljeni hankki alkukesästä pizzauunin. Töissä olen kuunnellut hehkutusta pizzoista jotka sulavat suussa. Uskomatta kuitenkaan täysin siihen, että nyt niin paljon eroavaisivat meidän taivaallisista grillipizzoistamme.

Kunnes mies meni ja osti meille tuollaisen Ooni Koda -pizzauunin. Uuneja olisi ollut saatavilla pellettiversioinakin, mutta me valitsimme sellaisen, johon käy sama kaasu kuin grilliinkin.

Viime viikon tiistaina huristelimme etätyöpäivää viettämään mökille ja työn tuoksinnan ohella vaivasin pizzataikinan. Ekat paistamamme pizzat olivat fiasko :D Jäivät kiinni pizzakiveen, paloivat reunoilta ja lopulta olivat niin löllöjä keskeltä, että pizzakivi oli mozzarellatomaattikastikemössössä.

Pieni kauhu iski takaraivoon, sillä olimmehan kutsuneet mummon ja taatan tulevana viikonloppuna maistelemaan pizzauunilla tehtyjä pizzoja.

Lauantaina tein taikinan huolella, googlettelin vinkkejä ja luin, että taikinaa pitää vaivata vähintään kymmenen minuuttia, jotta se saa hyvän sitkon. Niin tein ja vieläkin olkapää vihoittelee. Se on tosin pieni haitta siitä, että pizzat sulivat suussa.

Meitä oli kahdeksan syöjää, joten paistoimme kahdeksan ohutta pizzaa. 00-jauhoja kului noin 800 g, lisäksi kuivahiivaa pussillinen. Vettä, suolaa ja sokeria sopivassa suhteessa. Inasen lisäsin vielä oliiviöljyäkin.ID

Pizzauunilla pizzoja tehtäessä on muutama asia, johon kiinnittää huomio: 1) taikinassa pitää olla älyttömän hyvä sitko 2) pizzan pohja tulee olla jauhotettu niin paljon, että sitä jauhoa pöllyää ympäriinsä 3) pizzakivi kuuluu olla lähemmäs 400 asteinen 4) täytteiden ei tule olla liian vetisiä 5) pizzat kantsii täyttää vasta just ennen paistamista 6) kaulimella et tee mitään – sormin muotoilemalla ja heittelemällä tulee parhaimmat pizzat.

Eilen pidettiin välipäivä pizzoista, mutta josko tänä iltana taas laitettaisiin uuni kuumaksi. Nyt tietokone säppiin hetkeksi ja tyttöjen kanssa Seitsemiseen patikkaretkelle. Perinteisen kasvion sijaan yläkoululaisille riittää, kun ottaa kuvia kasveista. Eiköhän tuolta suolenkiltä nyt osa suolla kasvavista kasveista löydy. Se on sitten eri asia, että tunnistanko niitä. Onneksi netti pelittää hyvin tuolla erämaassa. Voi laittaa Googlen kuvahaun laulamaan ;)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!


sunnuntai 14. heinäkuu 2019

Kerrankos sitä kesällä

HEISSUN!

Ah ja uuh, mikä sunnuntai. Näitä lisää. Rakastan sunnuntaipäiviä, mutta kesäsunnuntait nousevat usein aivan uusiin sfääreihin. Ainakin tämä ihanainen sunnuntai, joka on jo kääntynyt iltaan. Sen tietää siitä, että aurinko alkaa laskemaan, aallot rauhoittuvat yötä kohden ja poskilla tuntuu päivän aikana kerätty lämpö. Lokit pitävät iltakonserttiaan.

Kesällä muutenkin elämä ja elo on jotenkin auvoisempaa. Lasten rytmit ovat heittäneet aivan häränpyllyä; viime yönä valvoivat ystäviensä kanssa aamukuuteen. Yleensä mummo herää silloin paljuttelemaan ja nyt päättivät yllättää mummon. Mutta hei, mummo repäisikin ja nukkui tänä sunnuntaina tuntia pidempään ja alkoi paljuttelut vasta seiskalta :D

Joskus lasten oltua pienempiä, pidin aika paljon kiinni rytmeistä myös kesällä. Mutta niin ei ole enää moniin vuosiin ollut. Kesällä saa valvoa. Ja vastaavasti kesällä on ihan ok herätä vasta kun kellon viisarit luokitellaan näyttävän iltapäivää. Kesällä myös ruokarytmit heittävät häränpyllyä ja niinpä tänään valmistin tyttököörille ja itselleni lounasta vasta päivällisaikaan. Päivällinen syödään sitten joskus myöhemmin tai kuitataan se iltapalalla. Herkuttelu on sallittua kun siltä tuntuu ja karkkipäivään palataan vasta koulujen alettua.

Kesällä myös pukeutuminen kokee uuden muodonmuutoksen. Sitä haluaa nauttia kesästä ja pukeutua kesäisesti. Vaikka se sitten tarkoittaisi biksuissa mökkimaisemissa suhailua. Villasukat jalassa, sillä Suomen suven ollessa vähän holodna on totuttu siihen, että varpaat on koko ajan jäässä ;) Ulkopäikkäreillä vedin peitonkin korviin asti.

Ikinä arjessa ei tule keitettyä iltaisin kahvia. Vimpat kahvit tulee juotua töissä klo 14 kahvitauolla, muuten menee yöunet. Mutta mitä vielä, kello on tätä kirjoittaessani puoli kahdeksan illalla ja tuo kahvikoneen rupsutus on ilosointuja korville. Ulkopäikkäreiden jälkeen sitä on vähän pökissä ja illan työkuvaukset vaativat pikkuisen freesimpää otetta.

Ollakin, että yöunet kahvin takia kärsivät. Mutta jo se, että saa herätä uuteen työviikkoon mökillä on aivan luksusta. Avata maanantaiaamuna kannettavan mökin kesähuoneessa ja tuijotella järvelle. Jotenkin sitä pitää kynsin hampain tästä kesäfiiliksestä kiinni, vaikka jossain sisimmässään on kääntänyt ajatukset jo ihanaan arkeen, joka elokuulla alkaa. Miettinyt polttopuukuorman tilaamista kotiin ja työhuoneen seinän tapetoimista. Ajanhallinnan organisointia ja opiskelusuunnitelmia.

Mulle käy aina näin jossain vaiheessa kesää. On aina käynyt. Yleensä rajapyykki on juurikin ollut heinäkuun puolen välin tietämillä. Silloin olen jo alkanut laskemaan aamuja siihen, koska koulu alkaa. Hyvässä, enkä kauhulla niin kuin tuo jälkipolvemme ;)

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,