torstai 29. kesäkuu 2017

GIRL ON FIRE

MOIMOI!

Ja ehei, ei tarvitse pelätä siellä, että meikä on leikkinyt tulella ;D Otsikko kuvaa tämän hetken olotilaani. Alkuvuodesta puhuinkin teille siitä elämisen hyvästä flow’sta. Tilasta, jossa tuntuu olevan yhtä aikaa sinut itsensä kanssa. Harmoniassa. Mulle tällainen tila on sellainen, jossa voin olla tyytyväinen tehtyihin asioihin. Tila, jossa saan paljon aikaan. Rästihommia pois alta. Siinä missä eilinen meni pienoisen ketutuksen kourissa (se alituinen aivasteleminen ja niistäminen), on tänään ollut aamusta alkaen erittäin hyvä buugi.

Tekemisen meininki. Mikä siinä onkaan, että esimerkiksi laskupinoa ei saa maksettua kuin kerran kuussa? Mä olen oikein laskujen jyväjemmari. Aivan ääripää tuosta miehestä, joka maksaa kaikki laskut samantien, kun ne postilaatikosta löytyvät. Tai ainakin syöttää ne eräpäivällä maksupalveluun. Aamulla kurvasin töihin laskupinojen kera. Kyllä, kolme eri muovitaskua; kuolinpesän laskut (oikeesti, kuinka paljon niitä vielä tulee!), omat ja yhteiset laskut.

Kun sain laskut maksettua olin niin onnellinen. Ihan kuin iso taakka olisi tippunut harteilta. Muutama lasku jäi odottamaan palkkapäivää, mutta silti ne on valmiiksi syötetty sinne nettipankkiin. Pari muuta työtä pois listalta ja sitten siirryin kotitoimistolle. Hyvä buugi jatkui töiden suhteen ja kirjoittelin erään postauksen valmiiksi, jonka olin ajatellut kirjoittaa tänään iltamyöhään. Deadline on vasta huomen aamulla klo 10, joten olin varsin ajoissa liikenteessä :)

En lainkaan aliarvioi levon tarvetta, mutta tiedättekö, että silloin kun on tämä tällainen flow meneillään, niin ei auta kuin mennä ja olla tehokas. Saada aikaan. Ilman veren makua suussa. Ilman tarvetta suorittamiselle. Tälle illalle suunnitelmissa vielä juoksulenkki, uuden kodin keittiön loppusiivous, keittiötavaroiden muuttaminen osittain ja eilisen postauksen kommentteihin vastaaminen.

Itseltänihän hyväksyn tämän tekemisen flow-tilan, mutta mitäs, kun lapsilla on tuo tila päällä? Little girl on fire ei ole aina kovin tuottavaa, mutta pääasia, että toiset viihtyy muutenkin kuin luuri kädessä. Pikkuisempi tuossa juuri kysyi, että ei meillä sattuis olemaan piilolasinestettä. Ajatteli kuulemma tehdä jotain limaa, johon sitä tarvitaan. Eipä löydy, joten saippualla, liimalla ja maissitärkkelyksellä mennään. Lisätään tuohon tämän illan tekemisiin muuten sitten keittiön siivoaminen. Vähän sen näköistä touhua on, että joutuu kaivamaan imurin esiin ;)

Nyt äkkiä pakoon limatalkoita sinne mummulaan keittiön loppusiivousta tekemään. Ollaanhan ystävät taas kuulolla 

TEHOKKAIN TORSTAITERKUIN,

PS. Insta Storyn puolella limajuttuja :D


keskiviikko 28. kesäkuu 2017

LUONNON LUOMIA ♥

MOIKKAMOI!

Hei jee, toivottavasti sielläkin paistaa aurinko :) Olen tainnut joskus vuosia sitten tehdä samantyylisen postauksen, mutta pakko jälleen ihastella ääneen luontoa. Lauantaina kuljin kameran kanssa ”sillä silmällä” mökillä ja pysähtelin tämän tästä. Kun katsoo laajalla kulmalla maisemaa se on kaunis. Silmä näkee seesteisen näyn. Kun tsuumaa katsettaan näkee sen kaiken yksittäisen kauneuden siellä seesteisen näyn takana. Miten luonnossa kaikki muodot, värit ja tuoksut ovat niin harmoniassa keskenään?

Vihreät eivät riitele keskenään eikä lämpimät sävyt kylmien kanssa. Näyttäisi kun se suopursun kukkaan juuri istunut mehiläinen olisi mätsätty olemaan siinä aina. Luonto on kaikessa kauneudessaan vallan trendikäs. Aina aallonharjalla. Vai mitä mieltä olette puolukan kukkien nuppujen liukuvärjätystä lookista?  Alla olevan valkokukkaisen (mikähän mahtaa olla) kasvin liilan ja mustansävyistä kukkaosiossa? Kuusen vihreydestä, jossa vuoden trendiväri sointuu kauniisti muihin vihreisiin?

Me ihmiset olemme myös luonnon luomia. Miksemme mekin voisi olla harmoniassa keskenämme ja mikä tärkeintä, harmoniassa itse itsemme kanssa? Kunnioittaisimme toisiamme kuin nuo muutkin luontokappaleet. Nojautuisimme toisiimme vaikeina hetkinä niin kuin mustikkavarpu puolukkavarpuun. Kasvaisimme ylväänä yksin, elämästä kuitenkin yhdessä nauttien. Osaisimme sateen jälkeen nauttia siitä, että aurinko pilkistää pilven takaa. Eilen iltalenkillä koiran kanssa ollessani ja samalla kaatosateesta nauttien jäin kuuntelemaan erään orapihlaja-aidan takaa lasten iloisen äänekästä lallatusta. Vilaukselta näin keltaiset sadetakit pomppivan trampoliinilla. Sieltä kuului sateen ylistysloitsuja. Väkisinkin hymyilin sisäisesti ja mietin, että niin sitä pitää. Tätä asennetta lisää!

Luonnon omia, jotka puhkeavat kukkaan sateella. Nuo pomppivat pellavapäät tuolla trampalla. Tosin tänään on taas todettava, että voi kauniit luonnon omat, minkä teettekään! En muista toista vuotta, että mulla olisi ollut allergiat näin voimakkaana. Noin parin viikon välein menee yksi päivä aivastellessa ja vesinuhasta kärsien. Silmät valuen. Liekö eläinpöly ja remppapöly saaneet myös siitepölyn sietämiseni nolliin. Tai sitten tämä vähän hektinen elämänvaihe on laittanut immuniteetin nollille. Pitäisi syödä allergialääkkeitä joka päivä, mutta yleensä hoksaan sellaisen ottaa vasta silloin kun allergia on jo päällä. Mutta eihän se enää siinä vaiheessa auta. Tänään on yksi noista päivistä. Pari viime päivää tuossa mummulassa pölyjen keskellä taisi tehdä tehtävänsä. Puolikkaan nessupaketin jälkeen nesduukkeli näyttää siltä, että ei hyvä heilu sen lupaamani meikkauspostauksen kanssa tällä viikolla :D

Mutta hei, me saadaan mies tänään kotiin reissusta ♥  Nyt hätsynpikainen pintapuolinen siivous (kuka täällä sotkee?) ja sitten illan ruokapolitiikka kuntoon. 

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 27. kesäkuu 2017

DINNER FOR ONE / KREIKKALAINEN PANNUKAKKU

HEISSULIVEI!

Voi kun voisin välittää ruudun kautta teille tuoksun, jossa yhdistyvät feta, aurinko, sipuli ja rakkaus elämään Sellainen täällä tällä hetkellä leijailee. Instagramin puolella seuraavat ovatkin saaneet nähdä tätä uutta keittiötä hieman laajemmin kuin aiemmin. Myös tuon kauniin (kauneus on katsojan silmässä ;)) näkymän pikkuikkunasta. Kamalaa mutavelliä tuo meidän takapiha, mutta naapurin syreenit kukkivat kovin kauniisti. Pikkuhiljaa olen tuonut keittiöön tavaroita. Vielä täytyy alasokkelit naputella kiinni ja poistaa turkoosit suojamuovit kaapeista sekä lattian suojamatto. Sitten olemme keittiön suhteen valmiita.

Nyt kun mies alkoi uudet työt, niin reissut lisääntyivät huimasti. Mutta kuten totesin aiemmin, niin se on meille arkipäivää. Lasten ollessa ihan natiaisia olin aika paljon viikot yh:na. Nythän tämä jo menee siis ihan rutiinilla. Tykätään viettää tyttöjen kanssa laatuaikaa kolmistaan. Toki sitä toista on ikävä. Varsinkin iltaisin. Varsinkin niitä illan hetkiä kaipaan, kun syömme myöhäisen iltaruoan kaksin ja juttelemme niitä näitä. Tai olemme juttelematta. Pääasia, että se toinen on läsnä.

Kolmistaan kun ollaan tyttöjen kanssa niin usein teen ihan perusarkiruokaa. Nakkikastiketta ja perunoita, italianpataa, kalakeittoa. Miehen ollessa kotona tykkään aina silloin tällöin testata jotain erilaista. Niille meidän myöhäisille arki-iltojen myysseille. Tänään mietin, että miksen mä voisi nauttia siitä hieman erilaisesta ruoasta myös yksikseni. Päivällinen yhdelle. Kun ne kaksi olivat jo syöneet eilisen illan italianpadan jämät. Mieleni teki kreikkalaista salaattia, mutta myös jotain lämmintä. Marian keittiön uunissa valmistui kreikkalainen pannukakku. Dinner for one.

KREIKKALAINEN PANNUKAKKU

taikina
4 dl maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
suolaa
1 rkl juoksevaa margariinia

täytteet
tomaattia
kevätpunasipulia
fetajuustoa

-sekoita taikinan ainekset keskenään
-kaada voideltuun uunivuokaan tai uuninkestävään paistinpannuun
-lisää päälle siivutettua tomaatti ja kevätpunasipulia
-ripsottele päälle vielä reilusti fetajuustoa
-paista 200 asteessa noin 30 minuuttia
-nauti!

Hei muistattehan te nauttia muuten tästä kesästä? Suomen ihanasta suvesta. Vaikkei sitä aurinkoa ja hellettä ihan joka päivälle riitäkään (better days are coming my friend…), niin onhan tää nyt ihmisen parasta aikaa. Sateenropina on ehkä ihanin ääni, minkä tiedän. Varsin rauhoittava. Kesällä kivointa on se, että elämä alkaa vasta tällain illalla. Itse olen armoton illan torkku yleensä, mutta kesäisin musta tulee illan virkku. Kello lähentelee usein yhtä yöllä, kun maltan lopettaa päivän askareet. Aika ohuilla yöunilla mennään, mutta ehtiihän sitä nukkumaan sitten syksyn pimeilläkin :)

Mutta nyt kohti muistipelimatsia. Lapset löysivät mun vanhan eläinaiheisen muistipelin mummulasta. En tiedä onko se tämä vanheneminen vai mikä, mutta kyllä mua viedään niin muistipelissä kuin Unossakin kuin litran mittaa. Pitäis alkaa skarppaamaan asian suhteen :D

IHANAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,