sunnuntai 30. huhtikuu 2017

Rakkain liikuntaharrastukseni (sis. Life-alennuskoodi)

HEI HUOMENTA IHANAT!

Lähdetäänkö aamulenkille? :) Ei siitä kuulkas ole montaakaan vuotta, kun tähän aikaan olin jo heittänyt perinteisen sunnuntaiaamuni juoksulenkin. Eikä edes sillä ollut väliä, oliko kyseessä vappu vai muu juhlapäivä. Joskus se sunnuntaiaamun lenkki saattoi olla liki puolimaratonin verran. Juoksukenkä rullasi kuin itsestään muun maailman vielä nukkuessa. Voi niitä aikoja! Lifen kaupallisen yhteistyön myötä tulin kertomaan teille tuosta rakkaasta harrastuksestani sekä siitä, miten luonnontuotteet toimivat liikunnan tukena. Kaikkihan me tiedämme, että erityisesti lihakset, luusto ja nivelet ovat koetuksella suuressa osassa liikuntamuodoista.

Olenko aina ollut juoksija? En. Nautinko tällä hetkellä juoksusta? En. Olenko ajatellut tehdä asialle jotain? Kyllä. Ylihuomenna alkaa elämäni ensimmäinen juoksukoulu. Millainen urheilutausta minulla on? Ihan lapsena en ollut kovin urheilullinen. Satunnaista tenniskurssia lukuunottamatta. Aikani kului hevostalleilla. Olin heppatyttö eikä elämääni mahtunut koulun lisäksi muuta. Lukiossa isän kanssa treenattiin cooperin testiin niin kovasti, että h-hetkellä kärsin kivuliaasta penikkataudista. Molemmissa säärissä. Silti juoksin sinä vuonna cooperin testissä ennätykseni 2600 metriä.Hetkeksi innostuin tuolloin juoksemisesta, mutta kulutin harrastuksen loppuun. Nuoren naisen kroppa ei kestänyt sitä rääkkiä, johon sen laitoin. Vähän yli kaksikymppisenä innostuin käymään jumpissa. Rasvanpolttoa ja muokkausta tuli harrastettua monta vuotta, kunnes hurahdin miehen myötä kuntosaliin sekä spinningiin. Spinningistä sain samanlaisen endorfiinitankkauksen kuin juoksemisesta aikoinaan. Raskaaksi tultuani spinning ja kaikki muut urheilut jäivät. Tuntui, että 24/7 jatkuva paha olo ei sallinut mitään ylimääräistä. Näin jälkikäteen ajateltuna se liikunta ehkä olisi ollut paras apu pahoinvointiin.

Elettiin alkuvuotta 2012 kun päätin, että nyt saa rotjailu riittää. Lapset olivat 4- ja 6-vuotiaita ja olin tyystin unohtanut oman hyvinvointini. Liikunnan osalta. Lähdin liikkeelle pitkien sauvakävelylenkkien myötä. Lopulta juoksukengän kutsu oli niin kova, että siihen oli vastattava. Alku oli tuskaa. Jalat olivat täysin eriparia ja tuntui, että en osannut juosta. Mutta sitten kun ensi kertaa koin pitkästä aikaa runner’s high -olotilan, se oli menoa. Kolme vuotta juoksin. Kesät ja talvet. Aamut ja illat. Odotin töissä iltaa kuin kuuta nousevaa, että pääsen juoksemaan. Lauantai-iltana odotin sunnuntaiaamua, että pääsen pitkälle lenkille. Se tunne, kun lumi narskui juoksukengän alla oli parasta musiikkia korvilleni. Vesisateen kastellessa kasvoni syksyisillä juoksulenkeillä oli elämänmakuinen kokemus.
Parhaimpina viikkoina juostuja kilometrejä tuli liki 50. Keskimäärin pitäydyin kuitenkin 20-30 kilometrissä. Silti huomasin että tuo juoksu ei ollut ainoastaan endorfiinitankkauksen takia koukuttavaa vaan myös sen takia, että sen myötä sain laatuaikaa itseni ja ajatusteni kanssa. Ainoa asia, joka hieman haittasi harrastusta oli oikea olkapää, joka mystisesti kipeytyi juoksuharrastuksesta. Ensin luulin sen johtuvan siitä, että jännitin niskoja, kunnes tajusin tuon puolen olevan se, jonka olkavarressa pidin puhelinta juoksulenkkien ajan. Jotenkin kättä tuli siis jännitettyä ja se otti olkapäähän. Tähän avun sain MSM-jauheesta, jota söinkin päivittäin kolmen vuoden ajan.

Tuli eräs syksy muutama vuosi sitten, kun sairastuin flunssaan. Nuhakuume, johon viittasin kintaalla. En malttanut levätä. Hieman hölmö, kun olin. Syksyinen Pyynikinharju huusi puoleensa siitä huolimatta, että olo oli enemmän kuin huono. Loppujen lopuksi tuona syksynä söin neljä antibioottikuuria ja sain liikuntakiellon alkavan keuhkokuumeen takia. Siihen tyssäsi rakas juoksuharrastukseni. Kuin seinään. Toki tässä välissä olen välillä ulkoittanut juoksulenkkareita. Mutta en siinä määrin, että olisin nauttinut touhusta. Tuntui, että vähänkin pidemmän juoksulenkin jälkeen kroppa sanoo itsensä irti. Polvia ja nilkkoja alkaa pakottaman lenkkien loppuvaiheessa. Seuraavana päivänä etureidet ja lonkat kipuilevat siihen malliin, että kävelen ankkakävelyä. Venyttelystä huolimatta.Tuon MSM -jauheen lisäksi en ole juuri muita luonnontuotteita liikunnan tueksi käyttänyt. Mutta mielessä on käynyt, että olisi syytä alkaa käyttämään. Sen takia marssin intoa täynnä jälleen Tampereen Lielahden Life-myymälään Maaritin juttusille. Keskustelimme minun liikuntatottumuksista ja siitä, että polte lenkkipoluille on kova. Juttelimme siitä, kuinka olen huolissani liikuntasuorituksen jälkeisistä kivuista. Siitä, ettei kroppa enää ole yhtä joustava kuin aiemmin. Ettei se palaudu enää niin nopeasti. Kyllä, rautainen ammattitaito vakuutti taas ja kotiin lähdin täynnä uutta tietoa.

Olen miettinyt esimerkiksi sitä, miksi vanhemmiten kroppa alkaa urheilusuoritusten aikana ja niiden jälkeen krenaamaan. Joka paikkaa kolottaa, mutta varsinkin niveliä. Johtuu kuulemma osaltaan siitä, että aineenvaihdunta nivelrustoissa heikkenee iän myötä. Myös ruoasta saatavien vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen heikkenee mitä vanhemmaksi tulemme. Sen takia niitä suositellaan otettavan purkista, luonnollisemmassa muodossa. Myös nivelkivuissa liike on usein lääke. Liikkuminen tehostaa nivelten aineenvaihduntaa ja kuljettaa nivelrustoihin happea samalla poistaen niistä kuona-aineita. Luonnollisemmat vitamiinit kulkeutuvat perille tuonne nivelrustoon tehokkaasti. Vieden siis avun sinne, missä sitä tarvitaan.

Joku teistä kysyi minulta taannoin, että mitä eroa on synteettisillä ja luonnollisilla vitamiineilla. Suurin ero on siinä, että luonnolliset vitamiinit imeytyvät huikean paljon synteettisia paremmin. Synteettiset vitamiinit on valmistettu laboratorio-olosuhteissa epäorgaanisista aineista, kun taas luonnollisissa monivitamiinivalmisteissa raaka-aineet ovat mahdollisimman hyvin imeytyvässä ja niin luonnollisessa muodossa kuin mahdollista. Ne on valmistettu luonnon omista aineista. Juttelimme Lifen kattavasta monivitamiinisarjasta, joissa on käytetty pääasiallisena B-vitamiinien lähteenä luonnollista guavauutetta; guavahedelmä sisältää erittäin monipuolisesti B-ryhmän vitamiineja, jotka saadaan uutettua luonnollisen sitruunahapon avulla säilyvään muotoon. Lifen monivitamiinien sisältämä C-vitamiini puolestaan on valmistettu luonnollisella kaksoisfermentaatiomenetelmällä, ja mineraaleissa on käytetty hyvin imeytyviä orgaanisia yhdisteitä. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä.Minun tarkoituksiin valitsimme Life MultiSport -monivitamiinin, jo sitä silmällä pitäen, että tämä juoksuharrastukseni tästä taas virkoaa ja kirmaan keväisillä lenkkipoluilla sydämeni kyllyydestä. MultiSport sisältää vitamiineja, seleeniä ja sinkkiä, jotka paitsi suojaavat soluja hapetusstressiltä, myös edistävät immuunijärjestelmän pysymistä normaalina. Paljon liikkuva tarvitsee enemmän energiaa, jonka valmistamiseen elimistö tarvitsee mm. B-ryhmän vitamiineja; vesiliukoisten C- ja B-vitamiinien tarve myös lisääntyy kun nestekierto on runsasta. Life MultiSport on erityisesti paljon liikkuvalle tarkoitettu monivitamiini, jossa on erityisen suuret annokset kaikkia energia-aineenvaihduntaan osallistuvia B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B5, B6 ja B12) sekä C-vitamiinia, tuon seleenin ja sinkin lisäksi. 

Sain kattavan tietopaketin myös Lifen omasta Flexilett -sarjasta. Nivelten rakennusaineita edistävästä sarjasta. Sain Maaritilta huikean paljon tietoa myös siitä, miten nivelet ovat rakentuneet. Koska olen niin innoissani tästä asiasta, niin kerron teillekin sen lyhykäisyydessä. Nivelet rakentuvat nivelpintoja peittävästä nivelrustoista ja nivelnesteestä. Sidekudoksisista nivelsiteistä. Nivelnesteen tarkoitus on voidella niveliä. Kuuletteko saman kirskunan korvissanne kuin minä? Jep, se on se ääni, joka kuuluu silloin kun nivelten voiteluaineet ovat vähissä. Nivelten sidekudokset muodostuvat mm. elastiinista, kollageenista ja hyaluronihaposta. Flexilett -sarjan tuotteet sisältävät rakennusaineita, joilla edistetään nivelkudosten luonnollista uusiutumista. Lisäksi ne auttavat ylläpitämään nivelten tervettä ja joustavaa liikettä.

Kaikki Flexilett -sarjan tuotteet sisältävät C-vitamiinia, jota kehomme ei itse tuota. Sen takia sitä on syytä ottaa purkista. C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten sekä auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta. Vinkkinä meille hieman kevätväsyneille ruuhkavuosien keskellä eläville perheenäideille ;) Sarjaan kuuluu kolme tuotetta. Life Flexilett sisältää C-vitamiinia, joka edistää kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten. C-vitamiinin lisäksi koostumusta on tehostettu mm. kurkumalla, inkiväärillä ja MSM:llä. Life Flexilett Collagen -kapseleissa on C-vitamiinin lisäksi laadukasta Alfapin boswellia serrata -uutetta, joka ehkäisee kipu- ja tulehdustiloja nivelissä. Kollageeni taas kulkeutuu tehokkaasti nivelrustoon ja stimuloi siellä nivelen omaa kollageenituotantoa. Kun kerroin Maaritille, että olen ilmottautunut juoksukouluun hän ehdotti että voisin alkaa käyttämään heti juoksukoulun alusta Life Flexilett Curcumin -kapseleita. Niissä on C- ja D-vitamiinien lisäksi erittäin vahvaa ja hyvin imeytyvää kurkumauutetta, joka imeytyy jopa 185 kertaa paremmin kuin tavallinen ruoanlaitossa käytettävä kurkuma. Kurkumalla on vahva antioksidanttinen vaikutus ja lisäksi se vähentää tulehdusta sekä suojaa ja ylläpitää nivelten joustavuutta.

Kurkuma kuulostaa oikealta tehoaineelta, sillä tiedän, että juoksuharrastuksen uudelleen aloittaminen saa lihakseni taas hetkeksi aikaa juntturaan. Kipeytyneisiin lihaksiin sain levitettäväksi Life Linimenttiä. Se sisältää huipputehokkaita luonnon omia aineita. Kamferia ja chiliuutetta. Se pehmentää ja lämmittää lihaksia. Vaikutus on todellakin välitön. D-vitamiini on meidän kaikkien paras kaveri. Kaveri, jonka tulisi kulkea matkassa koko iän. Ei vain paljon liikkuvan. Suomessa kun auringonvalon määrä on kovin rajoitettu, niin meidän täytyy ottaa D-vitamiini tabletteina. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään ja pitää luuston kunnossa. Liikkujallekin ehdoton tuo hyvinvoiva luusto. Tuntuu, että runko ei pysy kasassa, jos se ei ole tarpeeksi vahva. Eli mitä enemmän liikut, sitä enemmän tarvitset luuston ja lihasten kasvua tukevaa D-vitamiinia. Joka muuten on tärkeä jo vastustuskyvynkin kannalta. Aurinko D -öljykapseleissa on erittäin hyvin imeytyvää D-vitamiinia.
Itse kärsin aika ajoin krampeista kesken liikuntasuorituksen. Myös yölliset suonenvedot ovat tuttuja. Magnesium on erittäin tärkeä kaikille, mutta eritoten paljon liikkuville. Se ylläpitää lihasten ja hermoston toimintaa ja energia-aineenvaihduntaa. Minulla on syntyjään kireät lihakset, joita pitäisi venytellä paljon. Venyttelyn lisäksi aloin syömään Super Magnesium -tabletteja, jotka sisältävät lisäksi myös kurkumauutetta ja kurkumiinia. Aikoinaan söin magnesiumia lääkärin määräyksestä raskausmyrkytykseen (ja sainpa sitä muuten tipallakin suoraan suoneen tilanteen ollessa kaikista kriittisin), mutta synnytyksen jälkeen ja taudin parannuttua myös magnesiumin syöntini jäi.

Palautusjuomia en ole koskaan ostanut kaupoista. Olen aina sekoitellut itse oman ”palkkarini”. Jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa on kyllä pakko perehtyä myös myytäviin palautusjuomiin, mutta siihen asti sekoittelen juomani itse. Luonnon omista aineista. Sain Maaritilta mukaani myös Foodinin Luomukurkumajauhetta. Viime aikoina olen nauttinut paljon kultaista maitoa ja käyttänyt kurkumaa siihen. Nyt tajusin lisätä kurkumaa myös tuohon palautusjuomaani. Palautusjuomaani, jonka nesteenä toimii kookosvesi. Tiesittekö muuten, että kookosvesi sisältää yhtä paljon kalsiumia kuin maito? Kookosvettä lorautan juomaan pari desiä, lisään banaanin, 1 tl kurkumaa, 0,5 rkl MSM-jauhetta ja jos kaapista löytyy niin raastan hieman tuoretta inkivääriä. Surautan sauvasekoittimella sekaisin ja kulautan kurkkuuni.No niin, tämän liki romaanin pituisen kirjoituksen jälkeen on pakko todeta, että yksi parhaimmista asioista, joita minulle on tänä vuonna tapahtunut on tuo Life Ambassador 2017 -pesti. Nyt oli vihoviimeinen hetki ottaa itseään niskasta kiinni hyvinvoinnin suhteen. Tuo pesti on tuonut niin paljon lisää elämään. Sen myötä liikuntakärpänenkin pääsi jälleen puremaan. Olen saanut näiden muutaman kuukauden aikana jo ihan mielettömästi tietoa luonnollisemmasta hyvinvoinnista. Tietoa siitä, miten luonto parantaa. Aina välillä hymähdän, kun törmään luonnon omiin lääkeaineisiin, joita jo edesmennyt Oriveden mummukin käytti. Söivät papan kanssa päivittäin valkosipulin kynnen enkä muista heidän olleen ikinä flunssassa. Kamferitippoja tiputettiin kielen päälle, kun olo tuntui alavireiseltä. Ravinto saatiin pääosin omasta maasta, kanalasta ja navetasta. Elämä tuntui kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan täydelliseltä.

Toivottavasti olen saanut teihinkin iskostettua luonnollisemman hyvinvoinnin tärkeyden. Tässä kuussa jatketaan vielä syötävän kosmetiikan merkeissä ja katsastetaanpa kesäkautta varten jo luonnollisempaa auringolta suojautumistakin. Hei, alennuskoodilla indiedays1 saatte muuten 10% alennuksen Lifen verkkokaupassa toukokuun loppuun asti!

HYMY HUULILLA & HYVÄÄ VAPPUA TOIVOTELLEN,

YHTEISTYÖSSÄ LIFE


lauantai 29. huhtikuu 2017

Vappuviikonloppuna


…meillä näemmä näyttää kaikessa hempeydessään siltä, kun olisi prinsessasynttärit tulossa :D

MOIKKAMOI!

Ja juu, terkkuja kaupungista – pitkästä aikaa kaupunkivappu, mutta ei haittaa! Saamme huomenna ihanat ystävät viettämään sitä kanssamme. Ja oikeastaan, kun on hyvässä seurassa niin eihän sen paikan väliä. Tosin, jos saisin päättää, niin toki olisimme saaressa samalla porukalla :) Vappuun kuuluu tänäkin vuonna hyvää ruokaa ja hyvää juomaa. Maltillisia koristeluita ja munkkeja. Vieraamme tuovat huomenna the vappumunkit, mutta fiilistelin tänään jo pikaisesti uunissa lämmitettävien munkkien myötä. Eka vappu pitkään aikaan, kun en olekaan itse leiponut munkkeja. Enkä liiemmin tehnyt simaa. Meillä äiskä teki maailman parhainta simaa, joten kynnys yrittää sen tekemistä itse on korkea.

Ehkä ensi vuonna ;) Tälle päivälle olisi vielä huomisen ruokalistan tekemistä ja kaupassa käyntiä, uimahallia (lapsilla), golfkisoja (miehellä), koiran pesua, lenkkiä ja leipomista. Leppoisaa lauantaipuuhaa siis. Lisäksi on pakko käydä katsomassa rempan edistymistä. Tänä viikonloppuna saadaan kuulemma kahteen kylppäriit kalusteet laitettua. Keskikerroksen kylppärin seinälaatoista jäi yli yksi kokonainen laatta. Pikkuisen sen avulla hahmottelin, miten meidän sisustukseen sopisi haaveilemani marmoripöytä. Lisäksi tuota marmorilaattaa jäi erinäisiä soiroja ja nyt mietinkin, että pitäisiköhän ne säästää. Menisivät ihan kivasti esimerkiksi tapaslautasina!

Aika käy vähiin tässä kodissa. Toukokuun lopussa on muutto. Mutta ei välttämättä vielä mummulaan vaan muutamaksi viikoksi mökille (mikälisikäli ne jäät nyt ovat siihen mennessä sulaneet). Eiköhän me juhannukseen mennessä olla jo asetuttu uuteen kotiin. Eilen illalla fiilistelin tulevassa olkkarissa ilta-aurinkoa. Tulevan kotimme ehdoton ykkösjuttu on se, että aurinkoisella kelillä kylpee aina jokin huone auringossa. Aamulla meillä tulee paistamaan aurinko keittiöön, lukunurkkaukseen ja ruokahuoneeseen. Päivällä olkkariin, iltapäivästä ja illan suussa olkkarin toisesta isosta ikkunasta ja myöhemmin illalla työhuoneeseen ja taas keittiöön.

Tapparan mestaruusjuhlat iltapäivällä houkuttelevat, mutta jotenkin on tuota muutakin tekemistä sen verran, että taitaa jäädä väliin. Ellei sitten ulkoisteta iltaruokailua ja suunnata kaupungille. Fiiliksen pohjalta mennään :)

LEPPOISAA LAUANTAITA SINNEKIN!


perjantai 28. huhtikuu 2017

Aika palata töihin…ja koulun penkille

HEISSULIVEI!

Se on kytenyt koko alkuvuoden mielessäni. Tuo rakas perheyrityksemme. Välillä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että hyppäsin pois viime syyskuussa ja ryhdyin kokopäiväiseksi bloggaajaksi. Jätin firman pyörittämisen liki kokonaan veljen ja työntekijöiden harteille. Eikä siinä mitään, hienosti ovat pärjänneet. Ja toisaalta, musta tuntuu että tuo pienoinen elämän pysähdys äidin menettämisen myötä vaati elämänmuutosta. Aina kun olen tämän vuoden aikana töissä käynyt, niin mun on vallannut kaipuu.

Kaipuu päästä takaisin näpräämään numeroiden kanssa, tuottamaan raportteja, juttelemaan maailman mahtavimpien asiakkaiden kanssa puhelimessa, tekemään analyysejä ja niitä aikoinaan tuskaisen kamalilta tuntuvia pylväsdiagrammeja :) Päästä nauramaan vedet silmissä kahvitunneilla, kuunnella levottomia juttuja perjantaisin, parantamaan maailmaa ja paiskimaan töitä olan takaa. Lähteä aamulla kotoa tietäen, että kun on vähän aikaa poissa, niin on kiva palata. Mulla on ikävä sitä Mariaa, joka saa aina silloin tällöin heittää virallisemmat vermeet päälle ja ottaa virallisemman asenteen elämään. Pilke silloinkin silmäkulmassa.

Kerroinkin näistä kaipuistani teille jo taannoin. Silloin koin tuskaa blogista luopumisen takia. Mutta tajusin, että ei mun tarvitse luopua blogistani. Olen kypsytellyt asiaa mielessäni ja löytänyt ratkaisun, jossa saan pitää molemmat rakkaat työni kuvioissa. Palaan syyskuun alussa töihintöihin osa-aikaisesti. Kolmena päivänä viikossa. Kaksi arkipäivää tulen pyhittämään blogille. Tarvittaessa myös niitä hetkiä viikonlopusta, kun lapset ovat ystäviensä kanssa. Tällä hetkellä teen blogia ja siihen liittyviä valmisteluja noin 40 tuntia viikossa. Tottakai postauksien määrä tulee syksyllä vääjäämättä vähenemään. Laadusta en ole kuitenkaan valmis tinkimään. Eli jatkossakin saatte romaanin pituisia pohdintoja elämästä, väliin kevyttä ja kepeää, ruokareseptejä ja myyssipostauksia. Yhteistyöpostausten määrästä joudun todennäköisesti hiukka nipistämään.

Olette varmasti huomanneet, että viime aikoina yhteistyöpostausten osuus postauksista on noussut. Pahoitteluni teille, keitä se on mahdollisesti häirinnyt. Itse nautin suunnattomasti yhteistyöpostausten tekemisestä. Valitsen niistä toteutettavaksi vain ne, joihin voin tuoda oman tarinani. Joista voin tehdä omannäköiseni. Jotka liittyvät elämääni jollain tavoin. Ja joista tiedän olevan myös teille hyötyä. Syksyllä tilanne niidenkin osalta rauhoittuu, sillä haluan pyhittää ne kaksi kokonaista arkipäivää, jotka viikossa blogille omistan pääosin omiin postauksiini. Toki tulen tekemään myös yhteistyöpostauksiakin, sillä rakastan niiden tekemistä. Tiedoksenne saatettakoon, että en tee niitä rahan takia. Jos tekisin niitä pelkästään rahan takia, niin se näkyisi ihan varmasti teksteissä. Niiden myötä opin ihan hirmuisesti, verkostoidun ja koko bloggaamistouhusta tulee ammattimaisempaa.

Joten muutosten tuulet jatkuvat. Tiedän, että tuolla jossain pilven reunalla pyöritellään päätä ja ajatellaan, että rauhoitu nyt hyvä lapsi ♥ Toisaalta taas ollaan onnellisia siitä, että jahtaan unelmiani. Sillä, näillä näkymin marraskuussa palaan myös koulun penkille. Aikoinaan gradun palauttamisen jälkeen tyhjyyden tunteessa aloin haaveilemaan lisurin työstä. Tuntui, että halusin syventää graduni aihetta (arvontuotanto asiakkuusajattelussa) vielä pidemmälle. Lisuri ei jossain vaiheessa saanut enää tuulta purjeisiin, joten hylkäsin sen ajatuksen. Tuossa vajaa kymmenen vuotta sitten seurasin sivusta, kun mies aloitti opiskelun töiden ohella. Kolme vuotta sitä kesti; reissaava mies, joka keskittyi kaiken vapaa-aikansa koulutöihin. Jonka kanssa yhdessä väänsimme strategisen johtamisen esseitä ja investointilaskelmia. Kaksi pientä lasta ja yksi hiuksiaan päästä välillä repivä äiti :D

Ja nyt olen laittamassa itseäni tuohon samaan tilanteeseen. Meillä tulee olemaan reissaava isä ja vapaa-aikansa koulutehtäviin kuluttava äiti, joka ei toivottavasti tule repimään hiuksia päästään. Lapset ovat kasvaneet sen verran, että on aika päästä toteuttamaan niitä omia haaveitani. Yksi niistä on ollut opintojeni syventäminen. Siitä lähtien kun mies suoritti eMBA:n olen haaveillut samasta. Nyt siihen on mahdollisuus. Koen, että tietyllä tapaa ympyrä sulkeutuu; aikoinaan palautin graduni Kari Neilimolle ja nyt meidän tiet jälleen kohtaavat. Se, missä haaveilen välillä siitä tappavan tylsästä arjesta kuulostaa ihanalle. Tiedän, että sellainen elämä ei kuitenkaan pidemmän päälle ole minua varten. Halu tehdä, nähdä ja kokea on suuri. Polte, joka tuntuu tuolla jossain  sisällä ei jätä rauhaan. Halu elää täysillä on liian suuri.

Elämä on unelmointia ja niiden unelmien toteuttamista. Unelmien, jotka muuttuvat elämäntilanteiden myötä.  Se, missä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan äitiä hoitaessani haaveilevani enää saavutuksista piinkovassa businessmaailmassa on muuttunut. Ei siten, että haaveilisin piinkovasta yritysmaailmasta. Vaan haaveissa siintää halu näyttää, että myös pehmeitä arvoja noudattamalla voi pärjätä. Kuten muussakin elämässä, niin myös työelämässä ottamalla vastuun teoistaan, olemalla rehellinen ja oma itsensä ei voi mennä vikaan. 13 vuotiaasta lähtien olen ollut töissä (muutamaa muuta työpaikkaa lukuunottamatta) maalitehtaassa. Rakastan sitä tuoksua, joka työpaikan oven avatessani tuoksutan. Sitä kolinaa, joka tulee peltipurkeista täyttölinjalla. Sitä tunnetta, kun saa repäistä tilausvihosta tilauksen ja viedä sen tehtaalle keräilijöille. Onnistumisia ja niitä uusia nousuja epäonnistumisten jälkeen. Sitä se yrittäjyys on ja se tuntuu olevan mulla vahvasti geeneissä 

Täältä tullaan työelämä!

PIRTSAKKAA PERJANTAITA,