lauantai 27. huhtikuu 2019

Hempeästi & lempeästi ♥ (+ suussa sulavaa Oreo brownieta)

LAUANTAI-ILTAA IHANAT!

Tämä ilta, just tässä ja nyt on ihana. Hempeä ja niin kovin lempeä. Neljätoista vuotta sitten tähän aikaan olo oli valehtelematta erittäin väsynyt, mutta ennen kaikkea huolestunut. Reilu kolme tuntia sitten minusta tuli äiti, mutta sitä vauvaa ei ollut vierellä. Hän oli VTO:lla, koska aika pitkälle edennyt raskausmyrkytys ja synnytyksessä tapahtuneet dramaattiset käänteet olivat ottaneet veronsa. Se, että yhdessä hetkessä on niin hirmuisen huolissaan jonkun muun hyvinvoinnista oli täysin lamaannuttavaa. Olinhan tuohon asti ollut periaatteessa vastuussa vain itsestäni.

Mutta hei, tuostakin selvittiin, kuten myös selvittiin siitä tyhjyyden tunteesta, kun kotiuduin ilman vauvaa.  Reilun viikon kuluttua saimme vauvan kotiin ja siitä asti meillä on asunut rakkaus. Sellainen rakkaus, jollaista ei koskaan kuvitellut tuntevansa. Tiedän, että lapset voivat käydä välillä meidän vanhempien hermoille ja kiristää nutturaa, mutta ei se rakkaus sieltä mihinkään katoa. Se vain syvenee ajan saatossa.

Tänä aamuna herätellessäni esikoisen kakun kanssa katsoin häntä jälleen aivan uusin silmin. Tähän asti olin pitänyt toista äiskän ja iskän pikkuisena. Tosiasiassahan hän on jo erittäin hieno nuori nainen. Ei enää mikään pikkuinen. Vastuuntuntoinen kuin mikä ja mikäli minä olen pitänyt itseäni kukkahattutätinä, niin hän on sitä potenssiin sata :)

Nyt on molemmat tytöt siirtyneet uusiin lukemiin. Mikä ei muuta arkea mihinkään. Ainoa muutos on se, että mahdollisia lomamatkoja tilatessa pitää muistaa vaihtaa automaattisen syötön antamat iät lapsille. Ei enää 11- ja 13- vuotiaat vaan 12- ja 14-vuotiaat.

Pienempi, pari viikkoa sitten 12 vuotta täyttänyt, piti viime yönä muutamalle ystävälleen yön yli synttäribileet. Muuten ei kaivattu äiskän apua leivonnaisten suhteen, mutta toiveena oli Oreo browniet, jotka eilen kotitoimistopäivällä leivoin. Näiden ohjetta kyseltiin Instagramissa, joten lupailin sitä antaa. Ohje on Arlan, mutta muutin kuivien aineiden grammat deseiksi. Meillä ei ole vaakaa, joten joudun aina guuglaamaan nuo mittasuhteet.

OREO BROWNIET

300 g tummaa suklaata
200 g voita
3,5 dl sokeria
4 kananmunaa
2,3 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
15 kpl Oreo keksejä

-sulata voi, suklaa ja sokeri kattilassa. Anna jäähtyä hieman.
-sekoita joukkoon kananmunat yksitellen.
-sekoita jauhot ja kaakaojauhe
-siivilöi taikinan joukkoon
-kaada puolet taikinasta leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan
-asettele Oreo keksit taikinan päälle ja kaada lopputaikina vuokaan
-paista 180° noin 25 minuuttia
-anna jäähtyä

Maistoin vähän brownieta ja ah, miten hyvää se oli. Tuo keksi taikinan sisällä oli ihan ässä!

Tänään vietettiin päivää synttärisankarin toiveiden mukaan kaupungilla. Syömässä ollessamme hämmästelin sitä, miten siistiä on, että toisten kanssa pystyy oikeasti jo keskustelemaan vaikka mistä. Monesti mietin, että mikä on se salaisuus, että lapsista on kasvanut noinkin tasapainoisia neitosia. Se on kieltämättä ollut rajat ja rakkaus, mutta uskon että myös tietynlainen herkkyys, hempeys ja lempeys ovat olleet niitä valttikortteja. Varsinkin niinä hetkinä, kun nuoren mieli on myllertänyt ymmällään siitä, mitä pään sisällä tapahtuu. Silloin meidän vanhempien tärkeimpänä tehtävänä on olla se tuki ja turva. Toki aina, mutta varsinkin niinä hetkinä ♥

Josko sitä kuulkaas vähäksi aikaa suuntaisi vielä pihalle. Himskatin vanha olkapäävamma on alkanut vihoittelemaan liiallisesta kuopsuttamisesta. Eikä tulehduskipulääkettä löydy koko talosta. Täytynee turvautua jäiseen hernemaissi-pussiin illemmalla. Mutta nyt kaivamaan taas kuoppia! Hih, olen muuten viimeisen viikon aikana ymmärtänyt tuota koiruuttakin paljon paremmin; kuoppien kaivaminen on varsin terapeuttista :)

AURINKOISTA LAUANTAI-ILTAA,


maanantai 15. huhtikuu 2019

Juhlahumua & synttäritarjottavia

HELLUREI

ja hellät tunteet ♥ Nyt on taas juhlittu rakkaiden tyttäriemme sukulaissynttärit. Muutama rakas ja tärkeä olivat joukosta pois. Ovat olleet jo muutamia vuosia. Mutta uskon, että olivat kuitenkin erittäin paljon hengessä mukana. Se, että lapset ovat syntyneet molemmat samassa kuussa helpottaa syntymäpäiväjuhlien järjestelyä. Kahdet syndet samoilla juhlilla. Vaikka mieluusti sitä kutsuisi lähisukua ja lasten kummeja useamminkin kylään. Niin harvoin kuin nykyään nähdään. 

Joka vuosi päätän, että puolitan edellisvuoden tarjottavat. Ja arvatkaas kuinka monena vuonna olen näin tehnyt? Jep, en kertaakaan. Mulla on niitä tiettyjä tarjottavia, joita tarjoa joka ikinen vuosi. Mihin sitä seepra raidoistaan pääsisi :)

Tämän vuoden tarjoilut olivat seuraavanlaiset:

Pikkupitsoja
Kinkkupiirakkaa
Kinkkuruisnappeja
Katkarapuruisnappeja
Porkkana- ja kurkkutikkuja sekä hummusdippiä
Hummussipsejä, sipsejä ja dippiä
Suklaaseen dipattuja mansikoita ja vaahtokarkkeja
Tuulihattuja
Kinuskikakku
Geishakakku
Mansikka-sitruunaraakakakku
Nameja

Jälleen kerran eilen suolaiset tekivät kauppansa, mutta kinuskikakun ja raakakakun loput päätyivät pakkaseen. Geishakakusta on vielä reilusti yli puolet jäljellä ja se on jääkaapissa. Kinkkupiirakan loput vein töihin kahvipöytään ja namit piilotettiin tytöiltä hyvään piiloon :) Täältä vanhasta postauksestani muuten löytyy juhlatarjoilut tyttöjen synttäreiltä aina vuodesta 2013 vuoteen 2018 asti!

Eilen illalla kuvia käsitellessäni en voinut jälleen kuin ihmetellä. Missä vaiheessa niistä pikkuisista on kasvanut tuollaisia 12- ja pian 14-vuotiaita nuoria naisen alkuja? Ihan käsittämätöntä. Toinen on jo hujahtanut pituudessa ylitseni, kengänkokokin on isompi kuin itselläni. Toinen on niin sirpakka ja pienoinen, että en tiedä kehen on tullut. Kaksin käsin syötän ruokaa, mutta pituus kasvaa. Painoa ei tule. Ei ole saanut äitinsä geenejä…voiskohan äiti omia jostain tyttärensä geenit ;)

Yhtä kaikki, kokoon ja pituuteen katsomatta, musta tuntuu että meidän neitokaiset ovat varsin onnellisia ja tasapainoisia. Sellaisia äidin ja iskän mussukoita, joita saa vielä rutistella. Paitsi julkisilla paikoilla. Jotka maastoutuvat autolla ajaessamme ja huikkaavat repsikan penkin jalkatilasta ”Meniks se jo ohi?”. Jotka maitokaupan käytävillä katoavat nanosekunnissa kuin tuhka tuuleen nähdessään tuttuja. Välillä äiskän ja iskän kanssa on vähän noloa olla julkisilla paikoilla. Mutta sekin kuulunee ikään 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


maanantai 11. helmikuu 2019

Gluteeniton & (valko)sokeriton mustikkatorttu

MOIKKAMOI

ja mitä mainiointa maanantaita! Heh, kerrankin maanantai on oikeasti tuntunut maa-nan-tail-le. Alkaen ihan siitä, kun jäimme esikoisen kanssa autolla jumiin meidän pihaan. Kiire oli melkoinen ja kummityttökin odotti kyytiä kouluun. Onneksi meni eräs setä koiriensa kanssa juuri ohi ja tarjoutui työntöavuksi. Muutenkin päivä on ollut varsin tapahtumarikas. Jatkanut sellaista maanantain voittokulkua. Mikäli sitä voittokuluksi voi oikein sanoa. Jos jotain positiivista, niin ei käy ainakaan aika pitkäksi, kun saa koko ajan olla vähän varpaillaan ;)

Taannoin esittelemäni gluteeniton & (valko)sokeriton porkkanakakku sai hyvän vastaanoton ja vastaavanlaisia reseptejä toivottiin lisää. Saamanne pitää. Viime perjantaina keittiössä hösätessäni kehittelin iltapäiväkahvihetkeen mustikkatortun. Tällä kertaa päälliseen ei löytynyt jääkaapista tuorejuustoa, joten päällyseksi vatkasin jähmettyneestä kookosmaidosta vaahdon. Jonka makeutin hunajalla. Myöskään ananasmurskaa ei ollut laittaa tortun pohjaan, joten korvasin sen ylikypsällä banaanilla.

GLUTEENITON JA VALKOSOKERITON MUSTIKKATORTTU

Pohja
2 dl gluteenittomia jauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 banaani muussattuna
0,5 dl luomu kookossokeria
2 munaa
0,5 dl leivontaöljyä
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 isoa porkkanaa raastettuna
ripaus suolaa
desi jäisiä mustikoita

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita kuiviin aineisiin loput ainekset
-kaada leivinpaperilla vuoratun uunivuoan pohjalle
-paista 175 asteessa noin puoli tuntia
-anna jäähtyä ennen täytteen levittämistä

Täyte
1 prk jääkaappikylmää kookosmaitoa
loraus hunajaa
-vaahdota kookosmaidon jähmettynyt osa
-lorota hunajaa siihen pienissä erissä ja maista aina makeus
-levitä veitsellä jäähtyneen pohjan päälle

Koristeluun: kuivattua mansikkaa ja tuoretta minttua

Niin kuin porkkanakakku, niin myös tämä mustikkatorttukin oli vielä parempaa seuraavana päivänä, kun oli oikein mehustunut jääkaapissa.

Kirjoituspuuhissa, siinä menee tämä maanantai. Huomiselle on luvattua aurinkoa, niin silloin on hyvä pitää kuvauspäivä. Nyt kuppi kahvia ja raakasuklaapatukka. Yleensä syön vain palasen raakasuklaapatukasta, mutta tämä kyseinen maanantai vaatii ehdottomasti koko patukan :D

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,