maanantai 10. kesäkuu 2019

Kesän luottoherkku

MOIKKAMOI!

Tsiisluiis, mikä viikon aloitus; viikko alkoi pommiin nukkumisella. Tiedättekö, että sain elää 43-vuotiaaksi koetakseni moisen sykettä koko päiväksi nostattavan asian. Huh, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta sen verran traumat jäi, että harkitsen vanhan ajan vekkarin ostamista ;)

Kuten viime viikolla kerroin, niin rakastan kestittää kesävieraita. Ex tempore -kesävieraita sekä niitä, keiden kanssa sovitaan etukäteen. Kun on tunti aikaa vieraiden tuloon, sitä on niin halutessaan yllättävän luova. Mulla on tapana pitää pakkasessa aina yksi murotaikinapohja ja yksi suolainen piirakkapohja. Jääkaapistakin löytyy usein joko turkkilaista jugurttia tai kermaviiliä. Kananmuniakin. Kookossokeria ja ceyloninkanelia kuivakaapista ja takapihalta raparperia. Raparperit voi korvat omenalla, mustikalla, mansikalla, vadelmalla tai vaikkapa viinimarjoilla.

Kesän luottoherkku nopeisiin lähtöihin on jo vuosikaudet ollut puolessa tunnissa valmistuva raparperipiirakka. Kun on saanut murotaikinapohjan sulatettua mikrossa, niin sillä aikaa uunin lämpö on kivunnut tarvittaviin lukemiin. Piirakan ollessa uunissa sitä ehtii siivota ruokapöydältä ja keittiön tasoilta rojut kaappeihin, pyyhkiä vessan peilin ja hanan kiiltäväksi ja huutaa tyttöjä hakemaan vaatekasansa rappusista (mikä siinä onkaan, että tuohon rappusten alapäähän kertyy aina jos jonkinmoista roinaa, joka on matkalla yläkertaan? :)).

Puolessa tunnissa ehtii kattamaan pöydän, hakemaan ojan pientareelta luonnonkukkia ja sutaisemaan vähän aurinkopuuteria poskeen. Oikomaan sohvatyynyt, järjestämään eteisen kenkäkaaoksen ja laittamaan kahvin tippumaan. Vaikkei meillä tänään ihan näin nopeaa lähtöä illan vieraiden kanssa ole, niin silti mieli teki raparperipiirakkaa. Tuo kookossokeri tekee leivonnaiselle kuin leivonnaiselle niin ihanan kinuskisen maun. Suosittelen kokeilemaan. Meillä ei ole löytynyt pitkään aikaan valkoista sokeria kaapista, joten tytötkin ovat oppineet käyttämään kookossokeria.

Olen tainnut joka kesä jakaa tämän saman reseptin täällä, mutta niin paljon on tullut uusia lukijoita vuosien varrella mukaan, että jaetaanpas uudelleen:

Kesän luottopiirakka

1 piirakkapohja (murotaikina)

Täyte
1 kermaviilipurkki
1 kananmuna
1 dl (kookos)sokeria
kanelia
hedelmiä, marjoja tms.

-painele piirakkapohja vuoan pohjalle
-pilko hedelmät/marjat, ripsottele päälle kanelia
-sekoita kermaviili, kananmuna ja sokeri ja kaada raparperien päälle
-paista 180 asteessa kiertoilmalla uunin alatasolla noin 30 minuuttia

Tänään löysin jääkaapista myös vaniljarahkaa, joten kermaviilin kaveriksi laitoin sitäkin vajaan purkillisen. Vähensin hieman kookossokerin määrää, sillä tuo rahka oli makeutettua. Mutta hei, nyt niitä vieraita ja sitten illemmalla pyykki- ja imurointitalkoita. Sellaisia arkisia juttuja, jotka nekin tuntuvat kesällä jotenkin tosi kivoilta. Nimim. ikuinen kesä olis kiva ;)

MAANANTAITERKUIN,


maanantai 29. huhtikuu 2019

Herkulliset vappumunkit uunissa

MOIMOI MAANANTAIHIN IHANAT!

Jälleen edessä tynkäviikko; muistankohan oikein että jonkun tutkimuksen  mukaan nelipäiväinen työviikko lisää työn tehokkuutta? No ainakin tuntuu lisäävän, sillä viiden päivän työt tulee mahdutettua neljään päivään :D Eilen ajelimme mökkirantaan ja kyllä, mökkijärvi on sula. Lukuunottamatta sitä, että koko järven jäät ovat tuulen mukana pakkautuneet tuohon meidän lahdelle. Tänä iltana on pakko ehkä ajaa tarkistamaan vielä tilanne. Ettei käy niin, että huomenna höösäämme paikalle isoin pakaasein ja saareen pääsy olisikin jäiden takia evätty.

Tulin pikaisesti vinkkaamaan munkkivinkin huomista vappendaalia varten teille, ketkä inhoavat/pelkäävät munkkien uppopaistamista. Postauksen kuvituksena toimii vuoden takaiset kuvat, sillä munkkeja en ole vielä ennättänyt täksi vapuksi paistamaan. Mutta josko huomenna sitten viimeistään? Viime vuonna tein ne ekaa kertaa ikinä uunissa! Ja hei ilokseni huomasin, että ne ovat liki yhtä hyviä kuin uppopaistetutkin. Taisin tuossa postauksessani sanoa, että nämä ovat 4,5/5 eli ihan ookoo, eikö? Pullataikinana käytin sitä vanhaa tuttua, Oriveden mummulta perittyä pullataikinaohjetta.

VAPPUMUNKIT UUNISSA

5 dl punaista maitoa
1 pkt hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
100 g voita
n. 14 dl vehnäjauhoja

voitelemiseen rypsiöljyä
pinnalle sokeria

-liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
-sekoita maito, muna, sokeri, suola ja kardemumma keskenään
-lisää noin 5 dl jauhoja ja sekoita hyvin
-lisää loput jauhot vähitellen ja vaivaa
-lisää vaivaamisen loppupuolella huoneenlämpöinen voi
-anna taikinan kohota tunnin ajan
-jaa se kahteen osaan ja kaulitse taikinat noin vähän reilun sentin paksuiseksi
-ota lasilla tai muulla pyöreällä siitä muotti ja sitten pienemmällä pyöreällä muotilla munkin keskiosa pois
-kohota munkkeja liinan alla noin puoli tuntia
-voitele munkit rypsiöljyllä
-paista 225 asteessa (kiertoilma) noin 13 minuuttia
-dippaa munkit kuumana sokerikippoon
(jos öljy on ehtinyt imeytyä munkkiin paiston aikana eikä sokeri tartu, niin sivele sudilla hiukkasen lisää öljyä munkin pintaan)

ID

Aikamoinen satsi munkkeja tuli ja muistaakseni osa jäi syömättä. Munkithan ovat tunnetusti parhaimmillaan heti uunista tullessaan, mutta kyllä ne menevät seuraavana päivänä kahviin dipattunakin :) Nyt kohti uutta viikkoa ja yksiä ruokakuvauksia. Ennen ruokakuvailuja on kyllä pakko kipaista takapihalle katsomaan, että mitenkä istutukseni ovat selvinneet pakkasyöstä. Täällä kun oli maa ihan kuurassa aamusta. Jaiks!

KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 27. huhtikuu 2019

Hempeästi & lempeästi ♥ (+ suussa sulavaa Oreo brownieta)

LAUANTAI-ILTAA IHANAT!

Tämä ilta, just tässä ja nyt on ihana. Hempeä ja niin kovin lempeä. Neljätoista vuotta sitten tähän aikaan olo oli valehtelematta erittäin väsynyt, mutta ennen kaikkea huolestunut. Reilu kolme tuntia sitten minusta tuli äiti, mutta sitä vauvaa ei ollut vierellä. Hän oli VTO:lla, koska aika pitkälle edennyt raskausmyrkytys ja synnytyksessä tapahtuneet dramaattiset käänteet olivat ottaneet veronsa. Se, että yhdessä hetkessä on niin hirmuisen huolissaan jonkun muun hyvinvoinnista oli täysin lamaannuttavaa. Olinhan tuohon asti ollut periaatteessa vastuussa vain itsestäni.

Mutta hei, tuostakin selvittiin, kuten myös selvittiin siitä tyhjyyden tunteesta, kun kotiuduin ilman vauvaa.  Reilun viikon kuluttua saimme vauvan kotiin ja siitä asti meillä on asunut rakkaus. Sellainen rakkaus, jollaista ei koskaan kuvitellut tuntevansa. Tiedän, että lapset voivat käydä välillä meidän vanhempien hermoille ja kiristää nutturaa, mutta ei se rakkaus sieltä mihinkään katoa. Se vain syvenee ajan saatossa.

Tänä aamuna herätellessäni esikoisen kakun kanssa katsoin häntä jälleen aivan uusin silmin. Tähän asti olin pitänyt toista äiskän ja iskän pikkuisena. Tosiasiassahan hän on jo erittäin hieno nuori nainen. Ei enää mikään pikkuinen. Vastuuntuntoinen kuin mikä ja mikäli minä olen pitänyt itseäni kukkahattutätinä, niin hän on sitä potenssiin sata :)

Nyt on molemmat tytöt siirtyneet uusiin lukemiin. Mikä ei muuta arkea mihinkään. Ainoa muutos on se, että mahdollisia lomamatkoja tilatessa pitää muistaa vaihtaa automaattisen syötön antamat iät lapsille. Ei enää 11- ja 13- vuotiaat vaan 12- ja 14-vuotiaat.

Pienempi, pari viikkoa sitten 12 vuotta täyttänyt, piti viime yönä muutamalle ystävälleen yön yli synttäribileet. Muuten ei kaivattu äiskän apua leivonnaisten suhteen, mutta toiveena oli Oreo browniet, jotka eilen kotitoimistopäivällä leivoin. Näiden ohjetta kyseltiin Instagramissa, joten lupailin sitä antaa. Ohje on Arlan, mutta muutin kuivien aineiden grammat deseiksi. Meillä ei ole vaakaa, joten joudun aina guuglaamaan nuo mittasuhteet.

OREO BROWNIET

300 g tummaa suklaata
200 g voita
3,5 dl sokeria
4 kananmunaa
2,3 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
15 kpl Oreo keksejä

-sulata voi, suklaa ja sokeri kattilassa. Anna jäähtyä hieman.
-sekoita joukkoon kananmunat yksitellen.
-sekoita jauhot ja kaakaojauhe
-siivilöi taikinan joukkoon
-kaada puolet taikinasta leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan
-asettele Oreo keksit taikinan päälle ja kaada lopputaikina vuokaan
-paista 180° noin 25 minuuttia
-anna jäähtyä

Maistoin vähän brownieta ja ah, miten hyvää se oli. Tuo keksi taikinan sisällä oli ihan ässä!

Tänään vietettiin päivää synttärisankarin toiveiden mukaan kaupungilla. Syömässä ollessamme hämmästelin sitä, miten siistiä on, että toisten kanssa pystyy oikeasti jo keskustelemaan vaikka mistä. Monesti mietin, että mikä on se salaisuus, että lapsista on kasvanut noinkin tasapainoisia neitosia. Se on kieltämättä ollut rajat ja rakkaus, mutta uskon että myös tietynlainen herkkyys, hempeys ja lempeys ovat olleet niitä valttikortteja. Varsinkin niinä hetkinä, kun nuoren mieli on myllertänyt ymmällään siitä, mitä pään sisällä tapahtuu. Silloin meidän vanhempien tärkeimpänä tehtävänä on olla se tuki ja turva. Toki aina, mutta varsinkin niinä hetkinä ♥

Josko sitä kuulkaas vähäksi aikaa suuntaisi vielä pihalle. Himskatin vanha olkapäävamma on alkanut vihoittelemaan liiallisesta kuopsuttamisesta. Eikä tulehduskipulääkettä löydy koko talosta. Täytynee turvautua jäiseen hernemaissi-pussiin illemmalla. Mutta nyt kaivamaan taas kuoppia! Hih, olen muuten viimeisen viikon aikana ymmärtänyt tuota koiruuttakin paljon paremmin; kuoppien kaivaminen on varsin terapeuttista :)

AURINKOISTA LAUANTAI-ILTAA,