lauantai 17. helmikuu 2018

Taudeista pahin & suussasulava hemmotteluherkku

HEIPPAHEI LAUANTAIHIN IHANAT!

Voi kuulkaa, meille on iskenyt jälleen se taudeista pahin; miesflunssa. Se on jännä juttu, miten hän, joka muistaa ottaa pomminvarmasti joka aamu kaikki vitamiininsa, liikkuu paljon ja syö terveellisesti on jo kolmatta kertaa tälle talvelle kipeä. Ehkä se avainsana on se lepo ja maltti. Ruuhkavuosissa ja uraputkessa kun sitä helposti unohtaa sen levon osuuden. Myös henkisen puolen suhteen.

Nyt tarvittiin jo järeämpää lääkitystä ja onneksi eilen aloitettu lääkekuuri alkaa tepsimään. Mikä toki saa aikaan sen, että kun olo on parempi niin ”josko mä pesisin muutaman koneellisen pyykkiä?” tai ”tyhjensin vessojen roskikset!” tai ”pitäiskö tehdä jotain?”. Sanoinkin, että tämän päivän saa luvan olla kotiarestissa, että saadaan flunssa pois ennen hiihtolomareissuja.

Mietittiin eilen, että mikä on se juttu, minkä takia flunssat osuu tiettyihin ihmisiin helpommin. Itse muistan olleeni kovassa flunssassa niin että kuume olisi noussut viimeksi ehkä kolmisen vuotta sitten. Mutta sitten kun se flunssa tulee kunnolla päälle se on menoa; yleensä omaan flunssaani yhdistyy poskiontelon-, keuhkoputken- ja korvatulehdus. Nämä kun ovat samaan aikaan, niin olo on niin huono, että on pakko levätä. Muuten tunnistan kyllä itsessäni saman kuin tuossa miehessäni, että ei osaa levätä ellei ole kunnolla kipeä.

Eilen hemmottelin vuoteen omaa ihan älyttömän hyvällä banaaniherkulla. Tämä voisi olla ehkä banaanileipä, mutta olomuodoltaan ei kuitekaan ollut niin kiinteä kuin leipä. Banaanimössö olisi ehkä osuvampi termi :D Kuten olen kertonutkin, niin ruoanlaitossa ja leivonnassa on parasta se soveltaminen. Se, kun saa tehdä taikinan ilman mitään desin mittoja sun muita. Senpä takia toivon, että tekin otatte haasteen vastaan ja heittädytte tämän banaalileipämössön vietäväksi. Siitä kun tuli niin vietävän hyvä. Vaikka sokeria välttelenkin, niin nyt annoin hieman periksi ja lisäsin taikinaan inasen inkkarisokeria. Se kun toi tähän ihanaa kinuskisuutta. Kinuskinen kuorrute (keitetty ja soseutettu taateli) toi vielä extra-oomphia!

BANAANILEIPÄMÖSSÖ

3 erittäin tummaa banaania haarukalla muussattuna
2 kananmunaa
iiiiso loraus mantelimaitoa
intiaanisokeria hyppysellinen
kookosjauhoja
kaurajauhoja
1-2 tl ruokasoodaa
ripaus ruususuolaa
tujaus kanelia

päälle
pähkinöitä, mulperinmarjoja

-sekoita aineet keskenään niin, että taikina jää hieman löysäksi (passaa löysyys jauhojen avulla)
-humpsauta päälle mulperinmarjoja ja pähkinöitä
-kaada suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan ja paista 180 asteessa noin 45 minuuttia
(mikäli et tykkää paahtuneista pähkinöistä niin pähkinät ja mulperinmarjat voi upottaa taikinaan)ID

Tämä oli hyvää eilen lämpimänä, mutta hyvää se oli vielä tänä aamunakin. Se vähä, mitä tätä herkkua oli jäljellä :) Hei, nyt kohti lauantaipuuhia. Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia (paitsi sisarhentovalkoishommia), mutta huomenna päästään (ainakin osan porukan kanssa) juhlimaan kummityttöä ja näkemään rakkaita ystäviä. Josko sitä jaksaisi, niin ehkä pieni hiihtolenkki voisi tehdä terää. Tosin Aamulehdessä muuten juuri varoiteltiin heikoista jäistä! Hui, voisi kuvitella että nyt kun on kunnon talvi, niin jäätkin kantaisivat. Mutta ei, parempi mennä metsäladuille!

ILOISTA LAUANTAITA SINNE RUUTUJEN TOISELLE PUOLELLE,


sunnuntai 04. helmikuu 2018

Sunnuntai on sämpyläpäivä

HEISSAN IHANAT!

Toivottavasti siellä on sujunut sunnuntai leppoisasti. Niin kuin lepopäivän kuuluukin :) Ja hei toivottavasti olette päässet ulos tankkaamaan aurinkoenergiaa! En tiedä onko se vain korvien välissä, mutta mun mielestä aurinko lämmitti jo jonkun verran aamulenkillä järven rannalla kävellessämme. Meillä on nyt aika monena sunnuntaina leivottu joko leipää tai sämpylöitä. Tämä sunnuntai on toinen sunnuntai perätysten, kun leivomme sämpylöitä.  Joten voipi vetää mutkat suoriksi ja sanoa, että sunnuntai on sämpyläpäivä! Saamme iltapalavieraita, joten mikäs sen mukavampaa kuin kattaa pöytään uunituoreet sämpylät, juustosiivut ja paprikat. Juomaksi lämmintä teetä hunajalla.

Viime sunnuntaina leivoin pitkästä aikaa ihanan Sikke Sumarin iki-ihania Namaste sämpylöitä ja jälleen kerran mietin, että kuinka viime kerrasta on taas vierähtänyt niin kauan aikaa. Koska yksinkertaisesti parempaa sämpyläreseptiä ei ole. Tosin olen vuosien saatossa vähän jalostanut reseptiä aina sen mukaan, mitä kaapista on löytynyt. Tänään ei löytynyt tarpeeksi vehnäjauhoja, joten korvasin osan niistä ruisjauhoilla ja kaurarouheella. Myös suolan määrää olen vuosien saatossa vähentänyt siitä alkuperäisestä ruokalusikallisesta. Myöskään tuorehiivaa ei ollut tänään saatavilla, joten kuivahiiva ajaa asiansa. Täältä löytyy Siken alkuperäinen resepti. Täältä ja täältä omat sovellukseni ohjeesta. Ja alta viimeisin reseptisovellukseni.

NAMASTEN SÄMPYLÄT
7,5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
2 tl rkl suolaa
4 dl ruisjauhoja
n. 7 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurarouhetta

-sekoita kaikki aineet keskenään (taikina jää löysäksi ja sitkeäksi) anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia.
-nostele kahdella isolla lusikalla pellille nokareita.
-huiskuta päälle vehnäjauhoa ja tee saksilla sämpylöihin risti.
-paista 230 asteessa noin 30-35 minuuttia. Älä peitä sämpylöitä liinalla vaan anna jäähtyä hieman pellillä.

Veikkaan, että Suomesta ei löydy montaa, kuka ei olisi tätä reseptiä kokeillut. Tai siis sitä Siken alkuperäistä reseptiä. Jos sinä kuulut niihin harvoihin, niin suosittelen kokeilemaan. Varoituksen sanana, ei ole paluuta enää muihin sämpylöihin näiden jälkeen :) Yleensä teemme niin, että paistamme kaikille iltapalaksi sämpylät ja lopusta taikinasta aamulla sämpylät. Niin helppoja ja hyviä. Taikinaa ei tarvitse vaivata lainkaan, mistä kymmenen pistettä ja papukaijan merkki! Tämän postauksen kuvat ovat viime sunnuntain sämpylöistä, sillä laitoin juuri vasta sämpylätaikinan kohoamaan.

Nyt vielä nauttimaan viime hetken valoilmiöstä tuolla taivaalla ja sitten kohti suloisen sunnuntai-illan touhuja.
Pyykkäystä ja sitten vähän myöhemmin iltapalastelua isommalla porukalla.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

 


sunnuntai 21. tammikuu 2018

Suloisen sunnuntain leivontapuuhissa

HEIPPAHEI IHANAISET

ja suloista sunnuntai-iltaa! Niin se vaan hujahti viikonloppu ohi silmänräpäyksessä. Tai siltä se tuntuu, mutta hirmuisesti saatiin tehtyä ja mikä pääasia, oltiin tekemättä mitään. Keittiössä on tullut vietettyä aikaa ja mikäs siinä viettäessä, nimittäin viihdyn keittiössä. Kuten hyvin tiedätte :) Eilen siellä valmistui niitä esittelemiäni suklaakeksejä. Joille kuopus antoi tänään nimen kumikeksit. Kröhöm, ne olivat kieltämättä vähän nahistuneet huoneen lämmössä. Tänään keittiöstä leijaili pitkästä aikaa tuoreen leivän tuoksu. Pataleipää olen yleensä tehnyt pitkän kaavan mukaan. Niin, että olen laittanut taikinan tekeytymään jo edellisenä päivänä.

Tänä aamuna, kun alkoi tekemään vastapaistettua leipää mieli, niin mietin, että mitenköhän tuo leipä rapsakoituu ilman kohottamisia. Päätin pestä koiran ja alkaa tuumasta toimeen. Jos olisin ollut fiksu, olisin tehnyt ensin taikinan ja antanut sen kohota koiran pesu- ja kuivausoperaation ajan. Olisi saanut nimittäin kohota kolme tuntia. Nyt kun on otettu Tobylle talviasut käyttöön, niin takkuja sikiää silmissä ja kolme tuntia on se karkea keskiarvo, jonka pesuoperaatioon saa kulumaan :D

Joten koska en ollut kaukaa fiksu, niin taikina kohosi vain puolisen tuntia. Mutta ilokseni totesin, että se oli tarpeeksi. Leivästä tuli niin loistava, että saas nähdä riittääkö sitä miehelle, joka palaa kotiin tuossa tunnin päästä :)

NOPEA & RAPEAKUORINEN PATALEIPÄ

7 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurarouhetta
puolikas pussillinen kuivahiivaa
hyppysellinen sormisuolaa
loraus hunajaa
3 dl vettä

1.kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hunaja
2.sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita seokseen puuhaarukalla vesi
3.anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia (tai enemmän, jos maltat ja on aikaa)
4.laita uunipata uuniin ja aseta uuni päälle 215 asteeseen (kiertoilmalla)
5.kun pata on ollut uunissa parikymmentä minuuttia, ota se pois ja kaada taikina pataan
6.sulje pata kannella ja laita uuniin 40 minuutiksi
7.poista kansi ja annan leivän paistua vielä 10 minuuttia
8.jäähdytä hyvin ennen leikkausta

Korostan kohtaa kahdeksan :) Nimimerkillä oli hitusen vaikea leikata kuumaa leipää. Joskus korvaan osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla, mutta nyt ruisjauhoja ei löytynyt kaapista. Mutta hei, toimi tällainkin loistavasti ja jälleen päätin, että pitääkin alkaa taas leipomaan leipää useammin.

Nyt niiden kommenttien kimppuun, vihdosta viimein. Kiitos niistä ihanat ♥ Huomenna todennäköisesti luvassa vielä ruokajuttuja, mutta muuten ensi viikolla asiaa koirista, säästämisestä ja parisuhteesta. Ellei sitten tule taas akuutimpia aiheita. Suunnittelematta paras :)

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,