maanantai 15. huhtikuu 2019

Juhlahumua & synttäritarjottavia

HELLUREI

ja hellät tunteet ♥ Nyt on taas juhlittu rakkaiden tyttäriemme sukulaissynttärit. Muutama rakas ja tärkeä olivat joukosta pois. Ovat olleet jo muutamia vuosia. Mutta uskon, että olivat kuitenkin erittäin paljon hengessä mukana. Se, että lapset ovat syntyneet molemmat samassa kuussa helpottaa syntymäpäiväjuhlien järjestelyä. Kahdet syndet samoilla juhlilla. Vaikka mieluusti sitä kutsuisi lähisukua ja lasten kummeja useamminkin kylään. Niin harvoin kuin nykyään nähdään. 

Joka vuosi päätän, että puolitan edellisvuoden tarjottavat. Ja arvatkaas kuinka monena vuonna olen näin tehnyt? Jep, en kertaakaan. Mulla on niitä tiettyjä tarjottavia, joita tarjoa joka ikinen vuosi. Mihin sitä seepra raidoistaan pääsisi :)

Tämän vuoden tarjoilut olivat seuraavanlaiset:

Pikkupitsoja
Kinkkupiirakkaa
Kinkkuruisnappeja
Katkarapuruisnappeja
Porkkana- ja kurkkutikkuja sekä hummusdippiä
Hummussipsejä, sipsejä ja dippiä
Suklaaseen dipattuja mansikoita ja vaahtokarkkeja
Tuulihattuja
Kinuskikakku
Geishakakku
Mansikka-sitruunaraakakakku
Nameja

Jälleen kerran eilen suolaiset tekivät kauppansa, mutta kinuskikakun ja raakakakun loput päätyivät pakkaseen. Geishakakusta on vielä reilusti yli puolet jäljellä ja se on jääkaapissa. Kinkkupiirakan loput vein töihin kahvipöytään ja namit piilotettiin tytöiltä hyvään piiloon :) Täältä vanhasta postauksestani muuten löytyy juhlatarjoilut tyttöjen synttäreiltä aina vuodesta 2013 vuoteen 2018 asti!

Eilen illalla kuvia käsitellessäni en voinut jälleen kuin ihmetellä. Missä vaiheessa niistä pikkuisista on kasvanut tuollaisia 12- ja pian 14-vuotiaita nuoria naisen alkuja? Ihan käsittämätöntä. Toinen on jo hujahtanut pituudessa ylitseni, kengänkokokin on isompi kuin itselläni. Toinen on niin sirpakka ja pienoinen, että en tiedä kehen on tullut. Kaksin käsin syötän ruokaa, mutta pituus kasvaa. Painoa ei tule. Ei ole saanut äitinsä geenejä…voiskohan äiti omia jostain tyttärensä geenit ;)

Yhtä kaikki, kokoon ja pituuteen katsomatta, musta tuntuu että meidän neitokaiset ovat varsin onnellisia ja tasapainoisia. Sellaisia äidin ja iskän mussukoita, joita saa vielä rutistella. Paitsi julkisilla paikoilla. Jotka maastoutuvat autolla ajaessamme ja huikkaavat repsikan penkin jalkatilasta ”Meniks se jo ohi?”. Jotka maitokaupan käytävillä katoavat nanosekunnissa kuin tuhka tuuleen nähdessään tuttuja. Välillä äiskän ja iskän kanssa on vähän noloa olla julkisilla paikoilla. Mutta sekin kuulunee ikään 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


maanantai 11. helmikuu 2019

Gluteeniton & (valko)sokeriton mustikkatorttu

MOIKKAMOI

ja mitä mainiointa maanantaita! Heh, kerrankin maanantai on oikeasti tuntunut maa-nan-tail-le. Alkaen ihan siitä, kun jäimme esikoisen kanssa autolla jumiin meidän pihaan. Kiire oli melkoinen ja kummityttökin odotti kyytiä kouluun. Onneksi meni eräs setä koiriensa kanssa juuri ohi ja tarjoutui työntöavuksi. Muutenkin päivä on ollut varsin tapahtumarikas. Jatkanut sellaista maanantain voittokulkua. Mikäli sitä voittokuluksi voi oikein sanoa. Jos jotain positiivista, niin ei käy ainakaan aika pitkäksi, kun saa koko ajan olla vähän varpaillaan ;)

Taannoin esittelemäni gluteeniton & (valko)sokeriton porkkanakakku sai hyvän vastaanoton ja vastaavanlaisia reseptejä toivottiin lisää. Saamanne pitää. Viime perjantaina keittiössä hösätessäni kehittelin iltapäiväkahvihetkeen mustikkatortun. Tällä kertaa päälliseen ei löytynyt jääkaapista tuorejuustoa, joten päällyseksi vatkasin jähmettyneestä kookosmaidosta vaahdon. Jonka makeutin hunajalla. Myöskään ananasmurskaa ei ollut laittaa tortun pohjaan, joten korvasin sen ylikypsällä banaanilla.

GLUTEENITON JA VALKOSOKERITON MUSTIKKATORTTU

Pohja
2 dl gluteenittomia jauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 banaani muussattuna
0,5 dl luomu kookossokeria
2 munaa
0,5 dl leivontaöljyä
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 isoa porkkanaa raastettuna
ripaus suolaa
desi jäisiä mustikoita

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita kuiviin aineisiin loput ainekset
-kaada leivinpaperilla vuoratun uunivuoan pohjalle
-paista 175 asteessa noin puoli tuntia
-anna jäähtyä ennen täytteen levittämistä

Täyte
1 prk jääkaappikylmää kookosmaitoa
loraus hunajaa
-vaahdota kookosmaidon jähmettynyt osa
-lorota hunajaa siihen pienissä erissä ja maista aina makeus
-levitä veitsellä jäähtyneen pohjan päälle

Koristeluun: kuivattua mansikkaa ja tuoretta minttua

Niin kuin porkkanakakku, niin myös tämä mustikkatorttukin oli vielä parempaa seuraavana päivänä, kun oli oikein mehustunut jääkaapissa.

Kirjoituspuuhissa, siinä menee tämä maanantai. Huomiselle on luvattua aurinkoa, niin silloin on hyvä pitää kuvauspäivä. Nyt kuppi kahvia ja raakasuklaapatukka. Yleensä syön vain palasen raakasuklaapatukasta, mutta tämä kyseinen maanantai vaatii ehdottomasti koko patukan :D

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 03. helmikuu 2019

Rapeakuorinen mustikkapataleipä & snow day

HEPSKUKKUU IHANAT!

Tupruttaako? Miehen kanssa olimme tuossa aiemmin lumitöissä ja kun olimme saaneet pihan puoliksi kolattua alkoi sitä lunta tupruttamaan taas niin maan kamalasti. Ihanaa, helmikuinen sunnuntai näyttää parhaimmat puolensa. Nyt ollaan siinä vaiheessa talvea, että ei juuri enää tiedä mihin sitä lunta tunkisi. Ojanpenkat on täynnä, piha on täynnä. Naapureilla sama juttu. Mutta kuten sanottua, nautin tästä runsaslumisesta talvesta täysin rinnoin. Enkä ihan ymmärrä uutisointia, joka viime aikoina on mediat vallannut.

Ihan kuin tämä lumi ja pakkanen olisi sellaisia asioita, johon emme ole tottuneet. Jotain uutta ja mullistavaa. Tuntuuko teistäkin, että tällaisia ne talvet olivat vielä kymmenisen vuotta sitten ja tällaisia ne kuuluu ollakin? Ilman mitään suurta draamaa. Mun mielestä on ihan normaalia, että lunta sataa ja pakkanen saattaa välillä paukkua. Sama marraskuussa uutisoinnin kanssa; talvi yllätti autoilijat. Mitä ihmettä? Kyllähän me suomalaiset tiedämme, että talvella voi tulla lunta. Jopa jo marraskuussa. Heh, tosin erään kerran töistä myöhästyessäni taisin juurikin käyttää tuota ”talvi yllätti autoilijan” -veruketta ;)

Sunnuntain kunniaksi meillä on pitkästä aikaa leivottu pataleipää. Siitä on vierähtänyt jo tovi, kun viimeksi olen pataleipää tehnyt. Pataleipähän kannattaa tehdä niin, että laittaa taikinan tekeytymään jo edellisenä päivänä. Mutta koska minun pataleipähimoni tulee yllättäen, niin moisiin kohotuksiin ei ole aikaa. Tätä himoa varten kehittelin taannoin nopean ja rapean pataleipäohjeen. Jonka lopputulos maistuu milloin millekin. Joskus karpaloille, toisinaan banaaniselle. Tänään vienosti mustikalle.

NOPEA & RAPEAKUORINEN PATALEIPÄ

6 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
0,5 – 1 dl mustikkaista pellavarouhetta
puolikas pussillinen kuivahiivaa
hyppysellinen sormisuolaa
loraus hunajaa
3-4 dl vettä

1.kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hunaja
2.sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita seokseen puuhaarukalla vesi(taikina saa jäädä löysähköksi)
3.anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia (tai enemmän, jos maltat ja on aikaa)
4.laita uunipata uuniin ja aseta uuni päälle 215 asteeseen (kiertoilmalla)
5.kun pata on ollut uunissa parikymmentä minuuttia, ota se pois ja kaada taikina pataan
6.sulje pata kannella ja laita uuniin 40 minuutiksi
7.poista kansi ja annan leivän paistua vielä 10 minuuttia
8.jäähdytä hyvin ennen leikkausta

Uunista tullut leipä, johon sipaisee päälle voita on yksi parhaimpia makukokemuksia. Ei siitä pääse mihinkään. Täältä löytyy muuten tuo aiempi reseptini, mikäli ette halua mustikkaista makua leipään. Tuohon alkuperäiseen reseptiini voi lisätä esimerkiksi karpaloita tai rusinoita. Joskus olen rusinoiden kanssa lisännyt myös teelusikallisen kaneliakin!

Snow dayn kunniaksi Kanadassa aikoinaan suljettiin koulu muutamaksi päiväksi. Mutta siellä preerialla lunta tuprutti helposti tuulen mukana muodostaen liki metrin korkuisia kinoksia. Jotta huomen aamulla ei joutuisi pitämään snow dayn takia kotitoimistoa, niin on pakko mennä vielä kerran lumitöihin. Hyötyliikuntaa, sitähän tuo on parhaimmillaan 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,