sunnuntai 31. maaliskuu 2019

Lastenhuoneista nuorten neitien huoneiksi

HELLUREI IHANAT

ja mitä mainiointa sunnuntai-iltaa! Hei miettikääs, että kello on jotakuinkin puoli seitsemän nyt kun tätä postausta kirjoitan ja ulkona paistaa aurinko. Ollakin, että tämä päivä on mennyt ihan sikamaisen nopeasti, kiitos kellojen siirron. Ja kiitos erittäin ihanan seuran; sielunsiskoni Johanna tuli Tampereelle ja totta maar me nyt sitten treffattiin. Kolme tuntia meni höpisten ja seuraavaa Tallinnan reissua suunnitellessa. Terkkuja sinne Kotkaan sielunsiskolle, joka ei tällä kertaa päässyt treffeille mukaan 

Jos tänään on aika mennyt nopeaa, niin sitä se on mennyt viime vuodet muutenkin. Ei siitä ole kauaa aikaa, kun tyttöjen huoneissa tasoilla oli prinsessalegorakennelmia, lelulaatikoissa Furbyja (jotka muuten pitivät semmoista meteliä, että ei ole ikävä ;D) ja sänkyjä koristeli prinsessaverhot. Vaaleanpunainen oli sisustusväreistä se nro 1 ja yleensä huoneiden lattiat olivat niin täynnä leluja, että ilman legon päälle astumista et päässyt huoneen toiseen nurkkaan. Silloin sitä lelukaaosta tuli välillä tuskailtua, mutta kuulkaas nyt sitä on jopa vähän ikävä.

Meillä tytöt saivat tänä vuonna synttärilahjaksi 120 cm leveät sängyt ja pikkuisempi myös toivomansa lipaston ja yöpöydän. Pitkään ovat haaveilleet leveämmistä sängyistä ja nyt löysin moiset hyvään hintaan ja vielä suomalaista tekoa. Eilinen meni osin stailatessa tyttöjen huoneita ja huonekaluja kootessa. Viimeisen silauksen stailauksiin tekivät tytöt itse ja tänä aamuna huhuilivat katsomaan huoneitaan. Aluksi mietin, että jotain puuttuu. Väriä ja ne legorakennelmat. Mutta sitten ajattelin, että ehkä on ihan normaalia, että nuo huhtikuussa 12- ja 14-vuotta täyttävät eivät enää elä sitä vaaleanpunaista hattaraelämää, vaan huoneet ovat iän myötä pelkistetympiä. Furbyjen sijaan laatikoista löytyy jos jonninmoisia vartalosuihkeita ja kosmetiikkatavaraa.

Musta tuntuu, että molemmissa tytöissä asuu pieni konmarittaja. Eivät juuri kerää materiaa. Edes tuo pikkuisempi, joka vielä muutama vuosi sitten säilytti kaikki pääsiäismunista tulleet jutut sun muut pikkutilpehöörit. Joilla et oikeastaan tee mitään, mutta jotka pienen mielestä ovat aarteita. Pienemmän huoneessa on tuo vanha työpöytäni, jonka ostin edelliseen kotiin kotitoimistonurkkaukseeni. Edelleen olen siihen vallan ihastunut ja haluan jossain vaiheessa sen tämän Boknäs/Billnäs/Björknäs -pöydän tilalle. Tulisi nykyinen työhuoneeni vähän valoisammaksi :)

Suloinen sunnuntai kumuloituu seuraavaksi saunaan ja uusimpaan Blacklistin jaksoon!

IHANAA SUNNUNTAI-ILLAN JATKOA SINNEKIN,

PS. tuo pikkuisemman huoneessa oleva ”koulutuoli” joutaa vielä vaihtoon; pikku-Toby aikoinaan jyrsi sen tuohon kuntoon. Ehkä se on tarpeeksi kauan palvellut, sillä ostin sen v.1995 kotoa poismuuttaessani koulutuolikseni!

 


keskiviikko 26. syyskuu 2018

29 euron DIY-sänky

HEIPPAHEI IHANAT!

Ah, mikä syyskeli tänään on ollut! Keli on ollut omiaan myös kotitoimistolle. Kirjoitustyölle…jos vaan pystyisi kirjoittamaan täysillä. Harmi, että sattui pieni haaveri leipää leikatessani ja tällä hetkellä mennään viisisormijärjestelmällä kirjoittaen. Ei mitään vakavaa, mutta sen verran syvä viilto vasemman käden etusormessa, että näin jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi kaivannut pari tikkiä. Tai liimaa ja perhoslaastarin. Mutta nyt jomotus on lakannut ja kotilääkäri Nurmen tekemä perhoslaastari on paikoillaan :D

Sain paljon kyselyjä IG storyn puolella viikonloppuna tuosta meidän sänkyprojektista mökillä. Kaikkihan alkoi siitä, kun tytöistä ei kumpikaan halunnut nukkua kerrossängyn yläpedissä. Hassua – itse kun olen aina ollut sitä mieltä, että lapset tappelisivat pikemminkin yläpedistä kuin alapedistä. Edelliskerralla purettiin kerrossänky osiin ja laitettiin patjat lattialle. Syksyn koleilla kuitenkin tuntui siltä, että ehkä tuohon lattialle vetää. Mies innostui ideasta nikkaroida sängyn kehikon, jotta patjat saataisiin korkeammalle. Alunperin meillä oli tarkoitus tuoda kaksi 80 cm runkopatjaa vierasmökistä tänne, mutta huone on 159 cm leveä. Se oli siis kuulkaa sentistä kiinni! 

Mies tykkää tehdä käsillään ja itse asiassa ryhtyi tähänkin projektiin silmät kiiluen. Kävivät esikoisen kanssa ostamassa mökkikaupungista ”kakkosnelosia”, kulmarautoja ja kaksi tuollaista rautaholkkia, jotka kannattelevat keskellä olevaa kakkosnelosta. Ruuveja meillä oli omasta takaa ja kerrossängyn petien puusäleiköt saatiin käyttöön, kun toisesta otettiin sentti leveydestä pois. Hintaa tälle sängylle tuli vähän vajaa 29 euroa. Sängyn tekeminen kesti reilun tunnin ja se vaati yhden konjakin. Helpolla selvittiin ;)

Takaseinälle on suunnitteilla hylly, johon saa kohdevalaisimen. Hylly päälle pari mökkimaisemista teetettyä taulua. Tarvittaessa tuohon huoneeseen mahtuu nukkumaan neljä pikkuista, kun nukkuvat poikittain. Itse kyllä sanoin miehelle, että vaihdetaanpas tyttöjen kanssa huoneita. Niin kiva tuosta tuli!

Nyt pähkäilemään olkkariin  valaisindilemmaa (tsek IG story). Sekä ihastelemaan tuota uutta sohvapöytää….siitäkin kuvia tuolla IG:n puolella!

KIVAA KESKIVIIKKOILTAA,

PS. suutarin lapsella ei ole kenkiä; sähköpatterin takaa en sitten näemmä vaivautunut maalaaman, mutta tuo kohta jäi hienosti sängyn alle piiloon :D


maanantai 25. syyskuu 2017

Lastenhuoneesta esiteinin huoneeksi

HEIPSUN!

Toivottavasti siellä on viikko alkanut mukavissa merkeissä. Täällä on vietetty päivää kotitoimistolla ja mikäs sitä viettäessä, sillä esikoinen innostui eilen ystävänsä kanssa rymsteeraamaan huoneessaan. Eli tuossa huoneessa, jossa väliaikainen kotitoimistoni sijaitsee. Vihdosta viimein tuo pöytä siirtyi ikkunan eteen. Aiemmin ikkunan edessä kun oli sänky. Ikkunasta on niin mahtavat näköalat Pyhäjärven yli Pirkkalaan, että tämän tästä katse suuntautuu tietokoneruudun sijaan vastarannalle.

Lupailin taannoin esitellä teille lastenhuoneita ja vaikkei ihan valmista vielä olekaan, niin kurkataan esikoisen huoneeseen ensiksi. Huone on todella iso; vähän vajaa 30 neliötä. Tämä oli aikoinaan veljeni huone, kun täällä lapsuudenkodissamme asuttiin :) Pintarempan myötä siitä tuli esikoisen huone.

Niin ne lapset kasvavat; siinä missä vielä hetki sitten tuo rakas esikoinen nukkui katoksen alla prinsessasängyssä, on hän nukkunut jo monet vuodet isomummun vanhassa sängyssä. Meidän perheen ehdottomasti parhain sänky nukkua, vaikka kuulemma esikoisen makuun onkin hieman liian kruusailtu kultakoristeineen. Muutenkin esikoisen huone ei ole mielestäni enää mikään lastenhuone. Vaikka toinen vielä lapsi onneksi onkin. Sävymaailma noudattelee hyvin samaa kuin mitä meillä muuallakin.  Meillä on tällä hetkellä pohdinnassa tuo keskikerroksen tv-huone. Se on ihana, mutta jotenkin tuntuu että se voisi olla vielä ihanampi, tai lähinnä käytännöllisempi, ruokahuoneena. Tuo meidän kuuden hengen ruokapöytä riittää arkikäytössä mainiosti, mutta kun tulee ystäväperheitä syömään, niin ehkä se isompi pöytä olisi kuitenkin parempi. Jos tuosta tv-huoneesta tehdään ruokahuone, niin sohva sieltä matkaa tänne esikoisen huoneeseen. Tällä hetkellä huonekalut kun on sijoitettu seinien vierustalle, niin sohva toisi vähän kotoisuuden tunnetta. Sen voisi heittää keskelle huonetta :)

Koska pikkuisemman huoneeseen ei mahtunut vaatesäilytystä vaaterekkiä lukuunottamatta, on esikoisen huoneessa molempien tyttöjen vaatesäilytys. Heti ovesta sisään tultaessa oikean käden puolelle jää kolme metriä pitkä liukuovikaapisto, joka kätkee sisäänsä hyllyjä, vetokoreja ja tankoa. Sen verran tuonne jäi tilaa, että se kätkee sisäänsä myös ylähyllylle meidän perheen lakanat.

Ai niin, tuo Gåser-matto on auttamattomasti liian pieni tuohon huoneeseen. Kunhan mökkikausi loppuu, niin tuomme möksältä isomman maton esikoisen huoneeseen. Harmi, ettei tuota Gåseria enää myydä, se kun on suosikkimattoni kautta aikojen! Mutta hei, jos tähän väliin napsaisi muutaman kuvan parturikampaamo-Lissun Marian tuloksesta – mä olen kyllä varsinainen kampaajan kauhu; liian omatoiminen asiakas. Nyt on sakset viuhunut ja täytyy sanoa, että kyllähän se otsis aina piristää. Huomenna kuvia blogiin, Insta storyn puolella jo muutama vilahtikin :)

MAANANTAITERKKUSIN,