MOIKKAMOI

ja voi mahoton! Terkkuja junasta; jalat huutaa hoosiannaa. Ei allekirjoittaneella, mutta näillä kahdella maailman parhaimmalla shoppailukaverilla. Aamulla herättiin (kuulemma aivan liian) aikaisin, suunnattiin junalla kohti Helsinkiä ja taksilla mun blogipalaveriin Sörnaisiin. Koska ilma oli ihan mieletön, niin ajattelin että kävelemme sieltä keskustaan. Tuon liki kolmen kilometrin aikana laskin kuulleeni 17 kertaa lauseen ”Joko ollaan perillä?”. No oltiihan me loppujen lopuksi perillä. Apteekista haettiin pienemmän kantapäihin laastarit ja jälleen kärsi kävellä!

Lounas lasten valitsemassa paikassa, shoppailua Kampissa, kävelyä kesäisessä Helsingissä ja tyttöjen kanssa laatuaikaa viettäen. Näitä päiviä pitäisi harrastaa useammin. Tein tuossa pikagallupin ja kivointa kuulemma oli Cubus Kids (en tiennytkään tällaisen olemassaolosta), Starbucks, Ben&Jerry’s ja se, kun nähtiin julkkiksia…tai julkkis 😀 Heti junasta poistuttuamme näimme Duudsonien Jarpin. Tytöt kyllä yrittivät bongailla vloggaajia, mutta eipä sellaisia tuntunut näkyvän.

Raskas, mutta sangen ihana päivä takana. Käveltyä tuli monen monta kilometriä. Naurettua tuli enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Ilo korville oli kuulla tyttöjen suusta päivän olleen paras päivä ikinä ♥ Niin se taisi munkin mielestä olla. Laatuaikaa tyttöjen kesken. Lisäksi sain ostettua pari uutta mekkoa. Niitä sellaisia 3/4 hihaisia vähän paksumpia trikoomekkoja. Toisessa raitaa ja toinen yksivärinen. On taas syksyn ja talven varallekin työvaatteet, ajattelin. Kunnes muistin, että mun työkuviot rajoittuvatkin syksyn ja talven aikana kotioloihin ja blogiskeneen. No kuka sanoo, etten mä noiden mekkojen kanssa tuota hommaa voisi hoitaa 😉

Nyt kohti kotia ja aurinkoista iltaa. Iltauinti tulee tarpeeseen, reissussa rähjääntyy! Toistanko itseäni, jos sanon, että kesä ja loma ovat ihmisen parasta aikaa?

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. ai niin, yksi harmistus oli sen kävelemisen lisäksi; pienempi totesi Starbuckissa alahuuli mutrulla, että ”Miksi mulle on annettu sellainen nimi, mitä kukaan ei osaa kirjoittaa?” Niinpä niin, ei ollut eka kerta 🙂

…ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

MOIKKAMOI!

Kevätjuhla takana ja yhtään nessua ei tarvittu! Siis mitä ihmettä, onko mun kyynelkanavat kuivuneet tämän viikon tulvien ansiosta? 😀 Se oli sinänsä kivaa vaihtelua, sillä kerrankin pystyin laulamaan kaikki Suvivirren säkeistöt ilman niiskutuksia. Oli kyllä ihanaa. Niin onnellinen olen tuosta meidän koulun linjasta, joka on se, että Suvivirteen lopetetaan kevätjuhla. Vuosi toisensa jälkeen. Iso hatunnosto rehtorille! Pieni puukouluyhteisö kylpi kesäkuun ilta-auringossa ja tunnelma oli muutenkin leppoisa. Koululaisten esitykset olivat jälleen kerran sellaisia, että olisi pitänyt ottaa videokuvaa.

Viimeinen potretti tuli ikuistettua eka-, toka-, kolmas- ja neljäsluokkalaisesta. Elokuussa ollaankin sitten jo luokkaa ylempänä. Aika rientää. Justhan nuo serkukset olivat vasta päiväkodissa. Onneksi meillä on vielä tuo yksi hurmurikummipoika, jonka koulutaipaleelle on jokunen vuosi aikaa. Tämä meidän pieni perhe on kyllä kokenut viimeisen reilun parin vuoden aikana kovia. Lapsilta on viety tärkeitä ihmisiä aivan liian aikaisin. Se kuinka paljon vaikeina hetkinä nuo prinsessat ovat saaneet toisiltaan tukea, on ihan sanoinkuvaamattoman paljon. Kyllä musta kuulkaas taas tuntuu siltä, että tapahtui mitä tapahtui, niin kyllä me pärjätään ♥

Enää pari koulupäivää ja sitten lapset rientävät lomille. Tulee tarpeeseen. Omaan lomaani on vielä kolmisen viikkoa, mutta otin jälleen lomarahat vapaana. Niitä olen tällä viikolla pitänyt jonkun verran. Huomenna olisikin edessä sitten taas ihan kokonainen työpäivä. Ihan kiva saada vähän aivoille työtä ja ajatukset muualle! Pidemmittä puheitta siis kohti treffejä nukkumatin kanssa. Yhtäkkinen valoisuus on kyllä heittänyt meidän rytmit päin häränpyllyä; iltaruokakin tuli syötyä vasta tuossa ysin maissa. Eteläeurooppalaiseen tyyliin, katsokaas 🙂 Palataan siis taas huomenna tuolla kommenttiboksin puolella, kauneimmat kiitokset suikkasen teille sinne ruudun taakse. Olette parhaita!

TORSTAITERKUIN,

PS. jos tuo koulumiljöö puhkeaa kukkaan kesäkuun ilta-auringossa, niin käykäähän katsomassa joulun tunnelmaa täältä! Aika kiva, eikö?