sunnuntai 02. lokakuu 2016

#tyttöjenpuolella

”Himpun verran alle 15-vuotias Maria istuu omassa huoneessaan, vaaleanpunaisen päiväpeitteen päällä omakotitalon vintillä. Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, niin sisällä on ihanan lämmintä. Koska on sunnuntai, ei pyjama vaihdu päivävaatteisiin. Päiväkirja saa kuulla ne salaisimmat haaveet, ihastukset ja toiveet vaihto-oppilasvuodesta. Alakerrasta kiirii lihapadan tuoksu ja äidin kolistelut keittiössä rauhoittavat murrosikäisen myllertävää mieltä. Olo on huoleton ja turvallinen. Päivän kohokohta on ystävien kanssa yhdessä katsottu tv-maraton; Frendit ja Beverly Hills 90210. Illan kohokohta on mannapuuro, kanelilla ja sokerilla. Sekä tulevan kouluviikon vaatteiden valmiiksi katsominen.”

Lapsuus. Nuoruus. Haaveet. Unelmat. Vapaus. Terveys. Tietoisuus. Saan kunnian olla mukana Planin kampanjassa. Kampanjassa, joka koskettaa ja saa herkistymään. 11.10.2016 vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää, johon kampanja huipentuu. Teemana kampanjassa on lapsiäitiys, sen kitkeminen ja lapsiäitien auttaminen. Tyttöjen päivän alla 2016 Plan kampanjoi tyttöjen puolella lapsiäitiyttä vastaan. Kaikilla maailman tytöillä on oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan: koulutuksestaan, parisuhteestaan ja äitiydestään. Lapsiäitien kohdalla tämä ei kuitenkaan toteudu – ja siihen halutaan muutos.plan-3-of-6

Se alle 15-vuotias Maria ei olisi ollut valmis äidiksi. Se alle 15-vuotias Maria ei myöskään silloin ymmärtänyt kuinka onnellisessa asemassa on, verrattuna niihin noin kahteen miljoonaan alle 15-vuotiaaseen tyttöön, jotka tulevat äidiksi joka vuosi. Se tarkoittaa 5500 tyttöä päivässä. Miettikää! Tyttöä, joilla ei ole mahdollisuutta tai tietoa valita toisin. Suurin osa lapsiäideistä on joutunut lapsiavioliittoon. Heillä on huonot mahdollisuudet päättää omasta kehostaan ja saada tietoa terveydestä, ehkäisystä ja raskaudesta. Moni alle 15-vuotiaista tytöistä tulee raskaaksi hyväksikäytön ja väkivallan seurauksena. Konfliktit ja katastrofit lisäävät tyttöjen riskiä tulla raskaaksi, koska turvattomat olot lisäävät lapsiavioliittoja, väkivaltaa ja raiskauksia. Näin lintukodossa lapsuutensa viettäneenä tuo ulkopuolinen lapsiäitien maailma tuntuu ihan utopistiselta. Surullisen utopistiselta. Mutta siltä ei voi ummistaa silmiään vaan päinvastoin. Mitä enemmän olen asiaa tutkinut, sitä enemmän haluan auttaa. plan-2-of-6

Näin kahden tytön äitinä, sydämeni särkyy tätä tekstiä kirjoittaessani. Ylipäätään sydämeni särkyy jo siitä, kun ajattelen kuinka monella lapsella ja varsinkin tytöllä unelmat kariutuvat jo niin nuorena. Itsenäinen päätöksenteko riistetään ja mahdollisuudet kouluttautumiseen kariutuvat lapsiäitiyden myötä. Valinnanvaraa tulevaisuuden suhteen. Sellaista lapsiäideillä ei kehitysmaissa ole. Jokaisella tytöllä pitäisi olla mahdollisuus päättää haluaako hän mennä naimisiin, koska ja kenen kanssa. Haluaako perustaa perheen, koska ja kenen kanssa. Yhtälailla jokaisella tytöllä pitäisi olla oikeus kasvaa turvassa väkivallalta ja syrjinnältä sekä saada tasa-arvoinen lähtöponnistus elämään. Saada mahdollisuus kouluttautua ja saada mahdollisuus tasa-arvoiseen toimeentuloon. Myös lapsiäideillä. Elämän yksi suurista vääryyksistä on se, kun lapsilta riistetään lapsuus. Lapsilla tulisi olla oikeus olla lapsi. Oikeus huolettomaan elämään. Oikeus unelmiin. Oikeus siihen, että heistä pidetään huolta eikä niin, että heille annetaan liian suuri vastuu liian aikaisin. Vastuu jostain toisesta. Vastuu omasta lapsesta. Vaikka on vielä itsekin lapsi. Lapsiäitiyden myötä tytöt joutuvat yhdessä silmänräpäyksessä kasvamaan aikuiseksi. Lapsuus loppuu kesken aivan liian aikaisin.

plan-4-of-6

”Rakas esikoistyttöni, pian 12-vuotta, istuu keittiön pöydän äärellä läksyjä tehden. Siinä samalla ruokaa tehdessäni en malta olla vilkuilematta tämän tästä tuota silmäterääni. Murrosiän kynnyksellä olevaa, mutta silti vielä niin pientä kullannuppuani. Joka haaveilee oman kauneussalongin perustamisesta ja yliopistokoulutuksesta. Kissasta ja koirasta. Maailmanympärysmatkasta ja ystävien kanssa asumisesta. Jolla on vielä niin monta ovea auki tulevaisuuden suhteen. Jolla on rakastava ja turvallinen verkosto ympärillään, mikä mahdollistaa tulevaisuuden haaveista kiinnipitämisen ja turvallisen kasvun tytöstä naiseksi.” 

En voi olla ajattelematta, kuinka etuoikeutettuja olemme, että meillä on tietoa, terveydenhoitoa ja valistusta. Että meillä on oikeusjärjestelmä lakeineen. Kansainvälinen tyttöjen päivä 11.10. muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat kaikkialla maailmassa ikänsä ja sukupuolensa takia. Toisaalta se on juhlapäivä, joka nostaa esiin tyttöjen voiman ja mahdollisuudet. Itse näen tämän päivän myös suuresti toivoa antavana, sillä kaikilla meillä pitäisi olla mahdollisuus päättää omasta elämästämme. Onneksi on järjestöjä, kuten Plan, auttamassa heitä, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Plan International on yksi maailman suurimmista ja vanhimmista lastenoikeusjärjestöistä. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan parantaa kehitysmaiden lasten, erityisesti tyttöjen, elämää ja suojelua 70 maassa. 

plan-6-of-6
Kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus tasa-arvoiseen ja turvalliseen elämään  ♥

Planin toiminta mahdollistetaan osin lahjoitusvaroin. Itse lähdin hetkeäkään empimättä mukaan ehkäisemään lapsiäitiyttä ja auttamaan nuoria äitejä. Olen #tyttöjenpuolella. Ja erittäin kiitollinen olisin, jos sinäkin olisit mukana auttamassa. Parhaiten ja helpoiten myös sinä voit auttaa lahjoittamalla rahaa sopivaksi katsomallasi tavalla. Vaikka osallistumalla pienellä summalla tuohon perustamaani keräyslippaaseen, muihin perustettuihin keräyslippaisiin, kuukausilahjoittamisen tai kummilapsen kautta.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
vahvasti tyttöjen puolella 

alle

YHTEISTYÖSSÄ: PLAN

indiedays-ja-brm-yhteislogo


tiistai 13. syyskuu 2016

Totuuden torvien puheenvuoro

MOIMOI,

ruokateemalla jatketaan. Tuossa yhtenä iltana haastattelin lapsia saunanlauteilla ruoka-asioiden tiimoilta. Käytiin läpi lemppari- ja inhokkiruokia. Takaraivossani vieläkin siintää kuopuksen vastaus nelivuotisneuvolassa kysyttäessä lempiruokaa; kaupasta ostettu lihaperunasoselaatikko ja ketsuppi.  Yksi kuulkaas äitiyden tähtihetkiä tuo ;) Viime perjantaina haimme muulle perheelle Subista iltaruoan, mutta samainen kuopus ei Subia halunnut. Halusi sitä perunasoselaatikkoa. Siinä kassalla tuota einestä maksaessani huomasin viereiseltä hihnalta ostoksiaan noukkivan naisen hymyn. ”Voi ei, varmasti blogini lukija…ja mitähän hän nyt ajattelee, kun olen einesostoksilla?” oli ensimmäinen ajatukseni. Kunnes mietin, että hei, eihän se meidän arki nyt ihan pelkkää fredagsmysiä tai terveellistä kasvisruokailua ole. Eineksissä ei ole mitään pahaa silloin tällöin käytettynä. Joten täten teille tiedoksenne, että kyllä – meilläkin syödään silloin tällöin eineksiä. Pääosin kotiruokaa, mutta välillä napataan jotain valmista kaupan kylmäaltaasta mukaan.tytot-6-of-6 tytot-1-of-6 tytot-4-of-6

Niihin lasten lemppareihin palatakseni, pohjustuksena sen verran, että meillä esikoinen oli aina kolmevuotiaaksi liki kaikkiruokainen. Sen jälkeen alkoivat kranttuilut ja tänä päivänä arkiruokailu on hieman haasteellista juurikin sen takia, että pitäisi olla sitä tuttua ja turvallista, nakkikastiketta ja perunamuusi -linjaa usein. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, arvostan sitä, että toinen haluaa tavallista kotiruokaa. Kuopus taas söi melkein mitä vaan tähän asti, mutta kesän aikana olen huomannut, että on tullut selvästi krantummaksi ruoan suhteen. Joten elämme haasteellisia aikoja ruokailujen suhteen. Mutta periksi en anna, kaikkea maistetaan eikä ruokailua korvata leivällä.

Mitkä ovat teidän lempiruokia?
J 11 v
makaronilaatikko ilman lihaa (siis mitä häh?!?, toim.huom.), nakkikastike & keitetyt perunat, savustettu lohi & perunamuusi, kalapuikot, keltainen broilerkastike & riisi, kana-ceasarsalaatti

L 9 v
kiinalainen (naudanlihaa ja vihanneksia, toim.huom.), nakkikastike & keitetyt perunat, pihvi & perunamuusi, kalapuikot, lihaperunasoselaatikko, kanansiivet miedolla kastikkeella

Onko jotain ruokaa tai ainesosaa, mistä ette pidä?
J
pinaattikeitto, kasvisvuoat ja leipä, joka on täynnä siemeniä
L
pinaattikeitto, kaikki ihmeelliset äidin tekemät erikoisruoat (vai sillä lailla? toim.huom.)tytot-5-of-6 tytot-2-of-6

Jep, että näin vahvalla pohjalla tämän äipän erikoisruokakokkailut ovat…yritä nyt siinä sitten olla kuin mikäkin kulinaristi. Lasten suusta kuulee totuuden vai miten se meni :D Kuten näette, niin aika perusmeiningillä mennään. Olisin toivonut näkeväni tuolla lemppareissa vaikka oman lempiruokani kikhernekukkakaalipaistoksen. Mutta ei, lapset on lapsia. Kovasti yritetään maistella eri makuja ja sehän se pääasia onkin. Mä olen sitä mieltä, että ei voi pakottaa syömään jotain, sillä siitä voi jäädä traumat. Nimimerkillä vieläkin koulun vatkulista kylmiä väreitä saava.

Löytyykö teidän lasten lemppareista samoja ruokia?

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 29. elokuu 2016

Tukiverkoston tärkeys

HEI HELLUREI

ja kerrankin toivotan pirteiden maanantaitoivotusten sijaan semisti väsynyttä maanantaita :D Ei aina voi jaksaa olla pirteä. Ainakaan maanantaisin. Sanotaanko nyt niin, että tie on vain ylöspäin ja mikäs sen parempi tapa ponnistaa tähän viikkoon kuin suurin odotuksin. Työrintamalla elellään viimeisiä kiireisiä päiviä. Ensi maanantaina olen viimeistä päivää töissä pitkään pitkään aikaan. Se hyppy tuntemattomaan tuli nopeampaa kuin osasin kuvitellakaan. Kotiin jääminen tuntuu kuitenkin ihanalta. Ja vaikken silloin viime keväänä päätöksen tehdessäni tiennyt, että se ei olekaan äidin etenevä sairaus, jonka takia kotiin jään, niin silti kotiin jääminen ja hetken hengähtäminen tulee tarpeeseen. Mökki20Mökki16
Tässä viime aikoina on realisoitunut se, että sen lisäksi että menetimme juhannuksen alla erittäin rakkaan ja tärkeän ihmisen äitini myötä, menetimme myös ihan äärettömän ison osan sitä tukiverkkoa. Vahvan silmukan, joka ei ikinä pettänyt. Meillä äiti jäi työelämästä aikoinaan pois 57-vuotiaana, kun esikoisemme oli vuoden ikäinen. Halusi olla mukana lastenlastensa elämässä ja apuna meille. Näin jälkikäteen vasta olen tajunnut sen, kuinka hieno juttu oli muuttaa vanhempiani vastapäätä silloin reilu 10 vuotta sitten. Ei vain meille tukiverkon myötä, vaan myös heille. Olivat niin paljon läsnä päivittäin lastenlastensa elämässä. Miehen tehdessä tuolloin reissutyötä lähelläni oli aina auttavat kädet. Niinä aamuina, kun unta oli koliikkivauvan myötä tullut maksimissaan pari tuntia. Niinä aamuina, kun se esikoinen kuitenkin vaati puistoon pääsyä.

Mökki17Mökki19

Ei sitä silloin ehkä osannut arvostaa, että meidän ei tarvinnut viedä lapsia päiväkotiin, kun aloin äitiysloman loputtua tekemään paria päivää viikossa töitä. Molemmat mummut hoitivat tasapuolisesti lapsia. Tulivat aamulla meille, satoi tai paistoi. Tekivät ruoan ja huolehtivat rakkauspakkauksista kuin omistaan. Ja sitten kun veimme lapset osa-aikaisesti päiväkotiin esikoisen ollessa 3,5 vuotiaita, hoitivat lapsia niinä päivinä, kun päiväkotia ei ollut. Hakivat päiväkodista kesken päivän, jos tuli sairastapaus ja ottivat yökylään, jotta me miehen kanssa pääsimme silloin tällöin haukkaamaan happea. En pysty edes sanoiksi pukemaan sitä, kuinka suunnattoman kiitollinen olen. Jos jokin, niin se harmittaa, että en tainnut ääneen usein kiittää niitä, joita ei enää ole. Nyt kun lapset ovat isoja, niin tukiverkostoa ei niin usein tarvitse. Mutta joskus sattuu päällekkäisiä menoja. Silloin meillä on onneksi tukiverkosto lähellä. Tukiverkosto, joka tarjoaa apuaan vapaaehtoisesti.

Eilen reissusta kotiin tullessani meillä tuoksui käristetty nakkikastike ja perunamuusi. Lapset olivat saaneet ruokaa ja koira oli käytetty ulkona. Astianpesukone oli tyhjätty ja jääkaappi kiilsi puhtauttaan. Kultaakin kalliimpi anoppi ja appiukko olivat pitäneet huolta, että lapsilla on hyvä olla. Onko teillä tukiverkosto lähellä? Meillähän on kyllä sen verran hyvin asiat, että toisten isovanhempien lisäksi lapsilla on myös tukena ja turvana veljeni perhe, joka asuu kivenheiton päässä. Tiedän kyllä tapauksia, että tukiverkkoa ei ole. Kun on menty viisikin vuotta ilman ulkopuolista hoitoapua. Kun sitä apua on joutunut tiukan paikan tullen ostamaan. Tiedän myös niitä, kenellä se tukiverkosto olisi lähellä, mutta tukiverkosto ei syystä tai toisesta halua olla tukena. Enkä nyt tarkoita todellakaan sitä, että se olisi isovanhempien velvollisuus hoitaa lapsenlapsiaan. Vaan sitä, että kuinka siunattu sitä saa olla, kun on ollut apu lähellä.

Taidetaan olla aika onnekkaita 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle