tiistai 06. elokuun 2013

Se aika vuodesta

Morotsuikkelis,

ja sorppa kuvatulvasta 🙂 Taitaa olla se aika vuodesta, että on aika opetella taas hämärässä (saatikka pimeässä) kuvauksen niksit. Yllä olevia kuvia on otettu eri asetuksilla ja hieman eri kellon aikoihin. Nämä vielä ovat ok, mutta pimeällä otetut kuvat menivät ihan keltaisiksi. Millä asetuksilla te canonilaiset kuvaatte pimeässä? Vinkkejä otan kiitollisena vastaan.
Nyt alkaa olla sekin aika vuodesta, kun blogit päivittyvät kynttiläkuvilla. Mutta mikäs sen ihanampaa iltaisin, kun sytyttää kynttilät. Vielä ei ole ihan ollut niin kylmiä iltoja, että voisi kääriytyä viltin suojiin, mutta cozy corner sohvannurkassa on jo tullut testattua monena iltana. Kera uusimman kirjalöytöni: Vera Valan Kuolema Sypressin Varjossa. Nyt olen ahminut ko. kirjaa viimeisten lomapäivieni kunniaksi ja uskon, että tänään saan sen loppuun. Danielle Steelen romskut ovat olleet mulle se juttu, mutta voin sanoa, että nyt sisäinen dekkariminäni heräsi henkiin. Veran blogia ja sen myötä ihanaa Italiaa voit seurata täällä.
Viimeistä lomapäivää viedään, ilman sen kummempia suunnitelmia. Ehkä suuntaamme lasten kanssa mummun marjapuskiin ja keräämme vielä viimeiset c-vitamiinit talven varalle säilöön. Lisäksi ajattelin leipoa vadelmakakun; jossain keittokirjassani sellaiseen loman aikana törmäsin. Kakku tarjoiltiin vadelmakerman kera. Oh dear, onneksi juoksulenkit ovat tulleet taas jäädäkseen osaksi arkea 😉
Suurimmat pahoitteluni, että kommentteihin vastaaminen on edelleen kesken. Mutta te ymmärrätte, eiks niin; loma – aurinko – pakko olla ulkona. Lupaan, että tämän päivän aikana hiljaisuus kommenttiboksissa mun osaltani päättyy. Kiitos kaunis vielä kommenteistanne ihanat 
Aurinkoisin terkuin,
vikasta lomapäivästä täysin rinnoin nauttiva

torstai 12. tammikuun 2012

In da Hoodz…

…ihan ensiksi kiitos kivoista kommenteista eiliseen postaukseen, vastailen illalla 🙂

Eilen satoi koko päivän lunta. Tänä talvena ei ole paljon vielä tarvinnut lumitöitä tehdä, mutta nyt niitä onneksi saa tehdä. Lumityöt on hyötyliikunnasta mun suosikkini. Lumitöiden lomassa napsin kuvia ja sen jälkeen heitin pienen luontoretken kameran kanssa ihan meidän lähiympäristössä. Mitään huippuhienoja kuvia en saanut aikaan (niin, kannattaiskos lukea se ohjekirja 😉, mutta taivas värittyi osassa kuvista kauniisti. 

Tässä otoksia eiliseltä, eri asetuksilla otettu – osa ehkä hiukka tärähtäneitä (tiedä häntä miksi) osa ihan kivoja. Sanotaanko näin, että kehitystä odotellessa 😀 En jaksanut alkaa muokkailemaan kuvia, joten tässä ne teille sellaisena kuin mun kamera ne halusi ikuistaa…

Pikkuinen apuri 🙂
Koti <3

Ja tulin siihen tulokseen, että minkä rahassa säästää sen mukavuudessa kärsii. Mun feikki-uggit ei sitten ollutkaan ihan veden pitävät. Taitavat olla vieläkin saunassa märkinä….

torstai 05. tammikuun 2012

Lapsen kengissä

Olin viime vuonna (ainakin omasta mielestäni) niin kiltti, että päätin investoida kirpparilla tienaamani rahat itsekkäästi omaan joululahjaani 🙂 Ostin itselleni kameran. Ihka ensimmäisen järkkärin. Tosin ihan perus-sellaisen nimittäin Canon EOSD1100:n. Stockalla oli hyvä tarjous ko.kamerasta ja paketissa tuli EF75-300 mm f/4-5.6 objektiivi ”kaupan päälle”. Lapissa vasta ehdin avaamaan kameran pakkauksesta ja vielä en ole edes ehtinyt ohjekirjaa lukea läpi. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Sen vähän, mitä kameralla olen nyt kuvaillut niin olen erittäin tyytyväinen. Tuo toinen objektiivi vielä on korkkaamatta, mutta viikonlopun aikana ajattelin ottaa senkin käyttöön.Tai opetella käyttämään sitä 🙂 
Kuvaamiseen tulee himo. Samanlailla kuin juoksemiseen. Kun silmät rekisteröivät jonkin ihanan maiseman tai kuvakulman niin ensimmäisenä mieleeni tulee, että hei, tästähän saisi ihanan kuvan. Haluan opetella kaiken valokuvauksesta. Seuraavaksi säästän valokuvauskurssiin. Tai otan selvää järjestetäänkö niitä esimerkiksi työväenopistoissa tms. 
Ihanaa, että on pitkä viikonloppu edessä. Toiveissa olisi juosta huomenna 15 kilometrin lenkki talvisissa maisemissa. Eikös ne ole pakkasta luvanneet, joten kerrankin on hyvät mahdollisuudet, että tämä postikorttimaisema säilyy. Lisäksi luvassa on vierailuja pariin otteeseen. Ihanaa. Lauantaina olisi ajatuksena siirtää vanhemmillani hieman huonejärjestystä; yhtäkkiä koulussa opiskelemani esteettömän sisustuksen suunnittelu tulikin ajankohtaiseksi lähempänä kuin uskalsin edes ajatella. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin; nyt kyse on vain siitä miten sopeutua uuteen elämäntilanteeseen ja oppia arvostamaan sitä, mitä on. Eikä miettiä sitä, mitä on menettänyt vaan sitä, mitä vielä voi näissä puitteissa elämässään saavuttaa. Ei onneen tarvita paljon. Ja meillä läheisillä sopeutumista riittää myös, mutta olemme myös onnekkaita, sillä pahemminkin olisi voinut käydä
  
Huomenna olisi tarkoitus viedä joulukuusi pois. Mutta valosarjoista en vielä luovu. Sen verran pimeää ulkona vielä on. Voi, kuinka odotankin kevättalven valkoista valoa, joka hohtaa ikkunoista sisään! Ensimmäiset tulppaanit sain eilen. Kiitos niistä vieraillemme 🙂 Tulppaani on lupaus keväästä. 
Nyt uuden Sköna Hem lehden pariin kera punaviinilasillisen…hassua, että sisustuslehtiä lukiessa ei tule ajateltua millä kielellä ne on kirjoitettu. Tarvittaessa saa selvää jopa kouluruotsilla ensi vuoden trendeistä sun muista 🙂
 Ihanaa loppiaista ja viikonloppua